Että vuosia sinkkuna, tottahan jotain on vialla. Onkin, muttei se muualle näy, siis ei kavereille eikä muille. Kaikki pitää semmosena hyvänä tyyppinä, tiettekö, sä oot se tyyppi, joka nyt pärjää missä vaan, jolta aina riittää aikaa ja energiaa muillekin, jolla on vähän temperamenttia, mutta joka kyllä luotsaa hukkuvan laivan yli karikoista... Tiettekö? Se joka on kaunis ja komea, se tyyppi, josta kaikki kaverit sanoo, että sä saisit kenet vaan, näytätkin tolta, ja ne ketkä tuntee itsensä jotenkin ja jostain syystä elämää huonommaksi, kadehtii ja luulee, että sulla on varmaan tosi helppoo.
No. Mä oon väsyny. Mua vituttaa se luotsaaminen, ja kuunteleminen, kun itellä ei koskaan saa olla mikään vialla. Ikäänkuin. Miten susta nyt tommonen on tullut? No vittu, samalla tavalla kun muistakin, jotka väsyy! Mä voin uhrata minkä tahansa päivän, ja tietenkin: pyyteettömästi. Saamatta mitään takaisin, koska mähän jaksan. Mitä vaan. No, nyt alkaa olla jaksamiset lopussa. Mäkin uskoin siihen joskus, että jotain tulee takasin. Ei tule, jos maksua et kyydistä pyydä, et sitä koskaan saa, jos et laita työllesi hintaa, on turha kuvitella että joku tajuaisi sen raskauden.
Näin käy myös parisuhteissa. Mulla on kyltti otsassa, missä lukee, että hei sinä luuseri, joka et saa mitään aikaiseksi omasssa elämässäsi: kuluta minut loppuun! Ja aina, joku kykenemätön nörtti saa mut uskomaan, että se vois olla mun aseveli ja tasa-arvonen taistelija, mutta paskat. Mä parannan avioeron haavat siitä liitosta, mikä siis oli muka päättynyt, mutta ups, ei ollutkaan ja sellasta, mä teen kotityöt, siis ne miehille ja naisille kuuluvat, koska toinen ruikuttaa kun on raskasta, ei osaa, ei ehdi, etenkään kun vaan odottaa että toisella menee hermo ja sitten se tekee. Mun sosiaaliset taidot kyllä parantaa sen kököimmänkin juntin, sillä mähän en voi toivoa mitään suhteelta... Lisäksi saa olla aika älykäs, jos on edes yhtä älykäs kun mä, mutta mun pitää aina joustaa ja olla kärsivällinen, keksiä jutun aiheita, selittää asioita, ja koska mä idiootti olen ystävällinen, luulee jokainen, että mahdollisuudet on, että mulla on heille kyllä annattavaa... Ja mähän olen tässä kohtaa kaikkea muuta kun älykäs: kaikillahan on mahdollisuus. Mä oon uskonu, että ei kannata heti tuomita, vaan katsoa. Olen vaan katunu. En ole saanut mitään suhteista, ja tunnen itseni väsyneeksi ja hyväksikäytetyksi.
Itsetunnon parantaja, näyttelyesine, kodinhoitaja, saalis, elämän korjaaja, epäonnistumisten kompensoija, sosiaalisen elämän luoja (muille), auttaja ja muutenkin kaikkea vitun ihanaa.
Mä oon ihan väsyny. Tässä kohtaa älykkyys ei auta, kauneus ei auta, mukavasta luonteesta ei ole kun haittaa. Mä olen päättänyt siitä mukavuudesta luopua, yksinhän mä olen joka tapauksessa. Ei mun kaveritkaan mua mitenkään tunnu arvostavan, siis suurimmaksi osaksi, mä oon tehny itestäni sellasen kiltin itsestään selvyyden. Ei kannattas, täällä saa arvostusta ja rakkautta, kun on hankala, kusipäinen, vaikea, ja esittää olevansa jotain elämää suurempaa...Vai?!
Mutta vika on minussa: mä olen tekopyhä. Mä olen aina ajatellut, ettei rahalla ole väliä. Kyllä sillä on. Köyhät yrittää vaan käyttää hyväkseen, etsii parannusta elämäänsä. Ettei ulkonäöllä ole väliä, mukava ja ihana ihminen on aina kaunis: paskanmarjat. Rumat ihmiset etsii vaan jotain, mikä kompensoisi heidän ulkonäkönsä, näyttelyesinettä ja hyväksikäytettävää. Ettei iällä ole väliä: just, vanhemmat haluaa menetetyn nuoruutensa ja uutta potkua kulahtaneeseen "erokseen", ja nuoremmat etsii huoltajaa, jonka niskaan voisi ladata kaikki murheensa. Ja niin edelleen.
Ei parisuhde ole mikään perheenalku mitä rakennetaan, ei mikään elämän linnake, missä molemmat olisi enemmän turvassa, vaan kompensointikeino, ja toisella ihmisellä yritetään paikata omia puutteita. Ei rakkaus- ja ystävyyssuhteet ole vastavuoroisia, vaan ne muutetaan heti hyväksikäyttösuhteiksi, kun mahdollista.
Kaikessa muussa voi olla fiksu, mutta tässä mä olen kyllä ollut todella tyhmä. Kauneus voi auttaa siihen, että... No, ei se itseasiassa mihinkään auta, tekee susta vaan luvallisen hyväksikäytettävän: kaikkihan aina säälii niitä, jotka mainostaa että kun he on niin rumiakin, mutta jos joku sanoo olevansa kaunis, niin se lynkataan ja se on murhaajaakin parempi. Tämäkin kirjoitus pitäisi olla valitus siitä, miten paska ja huono mä olen, mähän olen nyt varmaan joku narsisti ja psykopaatti, kun sanon jotain hyviä puolia itestäni... Joo, no, kuten sanottu, hyväksikäyttö ja valehtelu on luvallista silloin, kun toisella on riittävästi otettavaa. Ja mä olen luullut, että omillaan kannattaa tulla toimeen: tule vaan, niin joku vie sen sulta. Eikä tarvii olla edes miljoonia, pienempikin riittää. Ja siis, sehän on luvallista, koska niiltä saa ottaa, kenellä on, kaikki ne saa repiä alas, ketkä on taistelleet itsensä ylös ja niinhän siinä aina käy: turhaa on yrittää ketään "nostaa", sillä ne vaan repii alamäkeen. Ylämäki nimittäin vaatii työtä. Luuserius on helppoa. Siksi ne ei haluakaan sitten oikeasti muuta olla.
Ja se on totta: ne, ketkä täälläkin sitä valittavat, haluavat vain päästä helpolla. Haukkua muita, velloa omassa paskassaan ja olla tekemättä mitään. Odottavat että joku tulee kotoota hakemaan, parantaa ja antaa heille uuden elämän... Aina on helppoa olla huono: ei tarvii tehdä mitään, ei nähdä vaivaa minkään eteen!
Ja voi repiä kenet vaan mukaansa, ilman oman tunnontuskia, koska hyvää saa aina kadehtia ja mollata, käyttää hyväkseen ja kaupan päälle voi sääliä itseään.
Joten. Mä en uskalla enää edes ihastua. Jos näen jonkun kivan tyypin, kuvittelen jo kaikki kauhukuvat ja se siitä. Etsin mahdolliset viat. Jos niitä ei ole, riittävästi, mä voin aina kuvitella, ettei se huoli mua. Ehkä mulla on otsassa joku muukin lappu... Ehkä mä oon tehny jotain niin pahaa, että mä ansaitsen tän, tää on joku karman laki... Ehkä mä oon liian kiltti, oma vika, ehkä ois pitäny tajuta että kiltteys on typeryyttä. Ehkä mussa on joku iso vika, ja mä en vaan tajua sitä, joku vamma, mikä aiheuttaa tän. Aivan sama. Lopputulos on tää.
Nyt kyllä vituttaa. Paskat ihmiset.
En uskalla edes ihastua enää!
287
59923
Vastaukset
- melkein rupesi
itkettään...ihan kuin olisi lukenut omaa tekstiään.
mä olen ollut sinkkuna pitkään ja mitä vanhemmaksi tulen päivä päivältä sitä pahemmalta tuntuu. miksi en löydä ketään, miksi kukaan ei voi rakastaa minua?
iltaisin kun istuu yksin kotona ja alkaa vellomaan itsesäälissä ei ole kerta eikä kaksi kun tippa tulee linssiin..alkaa kyseenalaistamaan tarkoitustaan ja omia puoliaan.
mulla on paljon ystäviä ja kavereita, olen koko ajan menossa, harrastan paljon..ihmiset kehuu energiseksi ja et kuinka jaksat..eikä tajua että se on minulle pakokeino! vaihtoehto sille että en istu kotona yksin ja kohtaa yksinäisyyden tunnetta.
välillä tuntuu, että ei jaksa enää. ei vaan kerta kaikkiaan jaksa kun vuodet on samanlaisia..aina samat tunteet, samat tilanteet. välillä toivo herää ja tuntee itsensä onnelliseksi. mutta taas hetki eteenpäin ja sydän särkyy..
minäkin olen välillä väsynyt, enkä ikinä 20 vuotiaana osannut ajatella että 8 vuotta myöhemmin minulla olisi niin paha olla päivästä toiseen, että en haluaisi välillä edes olla olemassa.- ...kaikkea mahdollista hyvää
Mullakin iskee välillä noita tosi tosi tosi pahoja yksinäisyyden tunteita, missä ei ole enää jäljellä edes suuttumusta. Nykyään nielen ne jo paremmin, tosin sekin taitaa johtua vaan kyynisyydestä ja pelosta. Että parempi olla yksinkin kun ottaa taas köniinsä, kun ei tiedä kestääkö sitä iskua enää. Niin, ja pakkohan se on se riski ottaa, jos ikinä aikoo enää olla kenekään kanssa.
Niinpä. Kun on jo niin tuttu sen yksinäisyyden kanssa, että se alkaa tuntua asuvan kotona, ei kotiin enää halua mennä.
Mä auttasin, jos osaisin, ja lohduttaisin, jos osaisin, mutta en osaa muuta, kun sanoa, että samassa veneessä ollaan. Mä kertosin, miten sen pahan olon saa pois, mutta kun en osaa oikein iteltäkään muuta, kun vaimentaa, konstit on samat kun sulla... Olla niin kiireinen, ettei tarvii ajatella, että niinä hetkinä kun ois aikaa ja kiva istua jonkun kanssa, jutella, vaikka tehä ruokaa yhessä, vaikka vaan olla, no edes vittu riidellä... Niin ei ole ketään muuta paikalla.
Ja mitä siihen suhteen alottamiseen tulee... Niin onhan se pönttöä, että sitä, mitä kaipaa, ei voi hankkia, koska se on vieny aijemmin niin harhateille, ettei oo meinannu kotiin enää löytää. Mitä jos vielä kerran eksyy, eikä enää löydäkään kotiin... Joten parempi olla alottamattakaan?
En tiedä. Toivottavasti sä oot rohkeempi kun minä ja tulet onnelliseksi, löydät jonkun. Onhan tässä vielä vuosia jäljellä, ja aikaa etsiä. Ehkä ainakin.. ja jos ei ole, niin voi lohduttautua sillä, että se määränpää on kaikilla sama, on rakkautta tai ei.
Mutta sulle mä oikeesti ja vilpittömästi toivon kärsivällisyyttä ja onnea matkaan, jonkun joka rakastaa sua ja ketä sä rakastat ja että ne ois sama henkilö ;) - Löydät kyllä
Jos täällä tosiaan on 28v joka ajattelee noin, niin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään hätää, löydät jonkun joka välittää. Ongelma vaan on se että aidot ihmiset ei oikein pääse luonnossa framille. Aika on sellainen että itsekkäille tyypeille näyttämö on kuin valmiina, se on kuin tehty Sex 'n'the City -tyyppiselle elämäntyylille.
Kait mä kuitenkin ymmärrän sua. Minnekään seuranhakupalstoille en uskalla enää kirjoittaa. Ne on täynnä huijareita ja hyväksikäyttäjiä, mutta aidoille välittäville ihmisille on hurjan vähän tilaa kohdata ja vaihtaa oikeita ajatuksia.
Ehkä sun vaan pitäisi kertoa enemmän itsestäsi - Sivusta heitto*
Löydät kyllä kirjoitti:
Jos täällä tosiaan on 28v joka ajattelee noin, niin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään hätää, löydät jonkun joka välittää. Ongelma vaan on se että aidot ihmiset ei oikein pääse luonnossa framille. Aika on sellainen että itsekkäille tyypeille näyttämö on kuin valmiina, se on kuin tehty Sex 'n'the City -tyyppiselle elämäntyylille.
Kait mä kuitenkin ymmärrän sua. Minnekään seuranhakupalstoille en uskalla enää kirjoittaa. Ne on täynnä huijareita ja hyväksikäyttäjiä, mutta aidoille välittäville ihmisille on hurjan vähän tilaa kohdata ja vaihtaa oikeita ajatuksia.
Ehkä sun vaan pitäisi kertoa enemmän itsestäsitosiaankaan arvosteta. Sex 'n'the City -tyyppinen elämä on niin muotia.
Olen ristinyt sellaiset ihmiset tunnesyöpöiksi, jotka vain ottavat sinusta kaiken, mutta eivät anna tilalle. Imevät siis kuiviin.
Ja ap:n kirjoitus oli hieno siinä kohtaa, jossa puhuttiin, että ihmiset hakevat hyötysuhteita. Kuvitellaan, että se toinen ihminen pelastaa ja tekee kokonaiseksi ja itse asiassa se täydentäminen tarkoittaa sitä, että rumuuteen, köyhyyteen, epäluovuuteen jne., haetaan toisesta korviketta.
Minua ei voi syyttää, etten olisi yrittänyt suhteissa. Olen yrittänyt ehkä liikaakin ja menettänyt omia voimavaroja. Nyt on hyvä olla yksin. - kuin musta lammas valkoiste...
täälläkin - kuin omaa elämää olisi lukenut. Joka päivä mietin, miten tähän on tultu, mikä itsessä vikana, olenko niin erilainen, miksi annan toisille positiivisuutta elämään kun itse jää ilman... välillä tunne että on syntynyt väärään paikkaan koska en ihan perusmuottiin istu. Se että kalenteri on pullollaan tekemistä on tosiaan yksi keino pitää itsensä elämässä kiinni..hullulta kuulostaa kun kuitenkaan en mikään nurkassa kyyhöttäjä ole, mutta yksinäisyys painaa. Suuri onni on se että saisi mahdollisuuden toisen kanssa elämää rakentaa, mutta joka päivä tämä tuntuu olevan yhä kauempana. Ehkä elämä vielä voittaa - ehkä ei.
- olen minäkin
Kun ap:n ja sun tekstiä lukee, en voi olla laittamatta vastausta, että ihan kuin olisi omaa tekstiä lukenut, tosin poikkeuksin, etten ole maailman kaunein nainen ja vaikka ikää on jo yli 30 vuotta, ei ole koskaan ollut kumppania. Eikä mulla ole rahaa. Mutta... Olen aina se kiltti ihminen. Olen se kenelle itketään ongelmia, olen se kenelle avaudutaan, olen se kenelle voi sanoa ja tehdä mitä vaan. Olen se joka auttaa ja joka on hyväsydäminen ja jaksaa vaan hymyillä. Mun hyväluontoisuutta käytetään herkästi hyväksi aina auttamisalttiudesta majapaikkaan. Rahaa ei ole kukaan vielä tullut pyytämään, mutta sitähän ei siis ole.
Mulla on ystäviä, joo. Kavereita joka sormelle, mutta... Oikeita ystäviä ei taida olla enää. Ja se, että mulle avaudutaan omissa ongelmissa, mutta kukaan ei kuuntele mun huolia enkä osaa enää mennä kenenkään tykö puhumaan niistä. Syytetään vain omasta tyhmyydestä, jos erehdyn kertomaan, että mulla on sellainen ja sellainen huoli ja murhe. Varsinkin ihmissuhdeasiat tuntuu kaikki olevan mun omaa syytä, eihän se vika voi olla muissa kuin mussa. Ja samat ihmiset olettavat, että kuuntelen kun se ja se pekka petti ja se ja se matti teki niin ja näin ja yhyhyy. Vasta sain pettyä tässä ihmiseen, joka sanoi olevansa ystävä ja kuinka ollakaan, unohti tämän ystävyyden jonkun uuden naisen takia aivan yhtäkkiä. Eihän nyt herranjumala voi olla silloin ystävää mun kanssa, kuitenkaan majapaikasta ei kieltäydy. Tarjosi hemmetti rahaakin siitä hyvästä, että saa punkata mun lattialla - mitäs ystävyyttä tuokaan on?! Mutta nyt se on loppu, sillä vastavuoroisesti ei ole valmis tekemään yhtään mitään mun hyväksi. Olenkin nyt miettinyt, olenko koskaan saanut mitään hyvää tuolta ihmiseltä kuin mielipahaa vain? Sai koukutettua ensin itseensä ja sitten vain satutti ja jatkaa satuttamista. Tai mitä ystävyyttä on se, että kadehditaan toisen kummiutta? Kaveripiirissä on nimittäin tullut tällainenkin asia esiin. Yhtäkkiä kaverisuhteet muuttuivat parin kohdalla, kun musta tuli sylikummi läheisen ystävän lapselle. Enpä olisi uskonut tuollaista tapahtuvan. Mun olosta on tehty todella vaivautunut välillä.
Kumppania ei ole ja olen kokeillut netti-ilmoitukset ja kaikki. Ei mitään iloa niistäkään. Ihmiset kun tuppaavat kuvailemaan itseään paremmin kuin mitä ovat. Ja miksi tyytyä siihen kakkosvaihtoehtoon, jos kerran muutkin saavat valita sen ykkösvaihtoehdon? En ole vähempiarvoinen minäkään. Jos ei sopivaa ja kivaa löydy, niin en tyydy siihen, että pitää vain olla joku "periaate-poikaystävä", että ystävät olisi tyytyväisiä. Mulle kun on sanottu, että pitäisi hommata mies, että voisi sitten viettää aikaa yhdessä. Mikä hemmetti siitä tekee vaikeaa, jos mulla ei ole miestä? Tottakai haluan kumppanin, mutta enhän sille mitään mahda jos en löydä, eikä mun mielestä tuollaisen pitäisi ystävyyssuhteisiin vaikuttaa.
Jos haluan olla omissa oloissani omassa kotonani, saan kuulla, kuinka hölmö olen ja kuinka tyhmää on se, että eristäydyn omaan kotiini kun pitäisi elää, olla, mennä ja tehdä, lähteä jonnekin, lähteä sinne minne muut haluavat jne. En enää jaksa lentää missään... en löydä sieltä itselleni mitään. Kiva, jos joku pystyy siihen vielä - se on hatunnoston arvoinen teko, mutta itse en enää pysty lähtemään mihinkään, koska paha olo seuraa mukana nykyään ihan joka puolelle. Jos vähänkään valitan, että mieli on maassa, on se aina oma syy. Eihän millään muulla ihmisellä tai asioilla siis voi olla vaikutusta asiaan, hölmökö olen?
Itku on todella herkässä nykyään. Monesti olen onnellinen, että teen paljon yötöitä, koska se tarkoittaa sitä, että voin nukkua päivät läpi. Ei tarvitse avata silmiä vain sen takia, että taas joku voisi hyödyntää tai omat ajatukset pääsisi valloilleen. En löydä enää iloa mistään, mistä ennen sitä löysin. En tunne olevani enää edes itseni arvoinen - ihmettelen mitä teen täällä jos tää on mun rooli tässä elämässä. En tiedä. Oikeita ystäviä on vaikea löytää mutta ne ovat sitten kultaakin tärkeempiä.Heille voi soittaa vaikka keskellä yötä.Samoin toisinpäin.Maailma on nykyään tätä , hyväksi käytä tai tule hyväksi käytetyksi.Missä on ihmisten arvostaminen????
Hurjaa katsoa että mihin ollaan menossa.
Tsemppiä meille kaikille,nimittäin tarvitsemme sitä :)- evrika
Sivusta heitto* kirjoitti:
tosiaankaan arvosteta. Sex 'n'the City -tyyppinen elämä on niin muotia.
Olen ristinyt sellaiset ihmiset tunnesyöpöiksi, jotka vain ottavat sinusta kaiken, mutta eivät anna tilalle. Imevät siis kuiviin.
Ja ap:n kirjoitus oli hieno siinä kohtaa, jossa puhuttiin, että ihmiset hakevat hyötysuhteita. Kuvitellaan, että se toinen ihminen pelastaa ja tekee kokonaiseksi ja itse asiassa se täydentäminen tarkoittaa sitä, että rumuuteen, köyhyyteen, epäluovuuteen jne., haetaan toisesta korviketta.
Minua ei voi syyttää, etten olisi yrittänyt suhteissa. Olen yrittänyt ehkä liikaakin ja menettänyt omia voimavaroja. Nyt on hyvä olla yksin.Aitoja ihmisiä on helppo olla arvostamatta. Hehän ovat aitoja omina itsenään. Aidot ihmiset ovat turvallisia. Turvallisista ja kilteistä on helpoin imeä mehut. Aidot ihmiset eivät (yleensä) hylkää vaikka et arvostaisikaan. Aidot ihmiset uskovat, että hyväksikäyttäjät joskus laskeutuvat maanpinnalle ja löytävät itsensä. Aidoissa ihmisissä asuu inhimillisyys, jota on helppo loukata. Aitous on rohkeutta ja juuri siksi pintaliitäjät sekä verenimiät hallitsevat enemmistönä.
- viel helppoo
sul on sentään ihmisiä ympärillä ja voit tehä juttui mitä muutkin tekee ja sul on joku mahollisuus löytää joku tai jotain. mua on taas kaikki kusettanu ja hävinny ympäriltä eikä mul oo KETÄÄN kenelle soittaa, ei anuttakaan ihmistä. joka päivä kelaan et vitun rentoo olla taas yksin himas ilman ketää ja ootan taas seuraavaa päivää et saan yksin olla himas. välil mullaki toivo nousee ku jotai uutta tapahtuu mut sit taas huomaan et oon viikon pääst samas tilantees ja sit taas vituttaa vaa paljo enemmän. en ymmärrä ihmisiä joil on kavereita ja vaikka mitä duunii ja massii ja sit ne valittaa tääl et vittu et on yksinäistä. Tulkaa koittaa mun elämää vuodeks ni takaan et ootte hirttäny ittenne vuoden loppuun mennessä
- Nimetön
Moi
Jokaiselle annetaan sen mitä pystyy kantamaan.Jos haluat keskustella enemmän [email protected] En voi luvata mitään mutta myötätuntoa kylläkin ja uutta energiaa!! - Kutsu esitetty
...kaikkea mahdollista hyvää kirjoitti:
Mullakin iskee välillä noita tosi tosi tosi pahoja yksinäisyyden tunteita, missä ei ole enää jäljellä edes suuttumusta. Nykyään nielen ne jo paremmin, tosin sekin taitaa johtua vaan kyynisyydestä ja pelosta. Että parempi olla yksinkin kun ottaa taas köniinsä, kun ei tiedä kestääkö sitä iskua enää. Niin, ja pakkohan se on se riski ottaa, jos ikinä aikoo enää olla kenekään kanssa.
Niinpä. Kun on jo niin tuttu sen yksinäisyyden kanssa, että se alkaa tuntua asuvan kotona, ei kotiin enää halua mennä.
Mä auttasin, jos osaisin, ja lohduttaisin, jos osaisin, mutta en osaa muuta, kun sanoa, että samassa veneessä ollaan. Mä kertosin, miten sen pahan olon saa pois, mutta kun en osaa oikein iteltäkään muuta, kun vaimentaa, konstit on samat kun sulla... Olla niin kiireinen, ettei tarvii ajatella, että niinä hetkinä kun ois aikaa ja kiva istua jonkun kanssa, jutella, vaikka tehä ruokaa yhessä, vaikka vaan olla, no edes vittu riidellä... Niin ei ole ketään muuta paikalla.
Ja mitä siihen suhteen alottamiseen tulee... Niin onhan se pönttöä, että sitä, mitä kaipaa, ei voi hankkia, koska se on vieny aijemmin niin harhateille, ettei oo meinannu kotiin enää löytää. Mitä jos vielä kerran eksyy, eikä enää löydäkään kotiin... Joten parempi olla alottamattakaan?
En tiedä. Toivottavasti sä oot rohkeempi kun minä ja tulet onnelliseksi, löydät jonkun. Onhan tässä vielä vuosia jäljellä, ja aikaa etsiä. Ehkä ainakin.. ja jos ei ole, niin voi lohduttautua sillä, että se määränpää on kaikilla sama, on rakkautta tai ei.
Mutta sulle mä oikeesti ja vilpittömästi toivon kärsivällisyyttä ja onnea matkaan, jonkun joka rakastaa sua ja ketä sä rakastat ja että ne ois sama henkilö ;) - rohkeammin
kuin musta lammas valkoiste... kirjoitti:
täälläkin - kuin omaa elämää olisi lukenut. Joka päivä mietin, miten tähän on tultu, mikä itsessä vikana, olenko niin erilainen, miksi annan toisille positiivisuutta elämään kun itse jää ilman... välillä tunne että on syntynyt väärään paikkaan koska en ihan perusmuottiin istu. Se että kalenteri on pullollaan tekemistä on tosiaan yksi keino pitää itsensä elämässä kiinni..hullulta kuulostaa kun kuitenkaan en mikään nurkassa kyyhöttäjä ole, mutta yksinäisyys painaa. Suuri onni on se että saisi mahdollisuuden toisen kanssa elämää rakentaa, mutta joka päivä tämä tuntuu olevan yhä kauempana. Ehkä elämä vielä voittaa - ehkä ei.
Myös osui omalle kohdalle ja tuli tunne kuin päiväkirjaan kirjoittaisi (vaikka en sellaista omistakkaan). Itse en viitsi purkautua, sillä edellä se on tehty jo niin kauniisti ja hyvällä kielitaidolla. Ajattelin jakaa ajatukseni ratkaisusta... Vähemmistö kun on hyväluonteisia, niin kannattaisiko kaverit laittaa kiltisti kiertoon. Tutustua uusiin ihmisiin ja ne kusipäisimmät vain pikkuhiljaa jättää elämässä taakseen? Minä en jaksa enää paapoa, en vain jaksa. Pahimpia ovat mielestäni hyvätahtoiset mutta älyllisesti heikot ihmiset. Mitä paskaa hekin jaksavat niellä koko elämänsä... Muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa.
ps. buddhalaisuus voisi olla kiva harrastus?
pps. missä kaikki kivat ja älykkäät ihmiset kokoontuvat?
;) rohkeammin kirjoitti:
Myös osui omalle kohdalle ja tuli tunne kuin päiväkirjaan kirjoittaisi (vaikka en sellaista omistakkaan). Itse en viitsi purkautua, sillä edellä se on tehty jo niin kauniisti ja hyvällä kielitaidolla. Ajattelin jakaa ajatukseni ratkaisusta... Vähemmistö kun on hyväluonteisia, niin kannattaisiko kaverit laittaa kiltisti kiertoon. Tutustua uusiin ihmisiin ja ne kusipäisimmät vain pikkuhiljaa jättää elämässä taakseen? Minä en jaksa enää paapoa, en vain jaksa. Pahimpia ovat mielestäni hyvätahtoiset mutta älyllisesti heikot ihmiset. Mitä paskaa hekin jaksavat niellä koko elämänsä... Muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa.
ps. buddhalaisuus voisi olla kiva harrastus?
pps. missä kaikki kivat ja älykkäät ihmiset kokoontuvat?
;)..täälähän mukavat ovat!
mitäs sanot? :))- ollakseen yksin
Löydät kyllä kirjoitti:
Jos täällä tosiaan on 28v joka ajattelee noin, niin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään hätää, löydät jonkun joka välittää. Ongelma vaan on se että aidot ihmiset ei oikein pääse luonnossa framille. Aika on sellainen että itsekkäille tyypeille näyttämö on kuin valmiina, se on kuin tehty Sex 'n'the City -tyyppiselle elämäntyylille.
Kait mä kuitenkin ymmärrän sua. Minnekään seuranhakupalstoille en uskalla enää kirjoittaa. Ne on täynnä huijareita ja hyväksikäyttäjiä, mutta aidoille välittäville ihmisille on hurjan vähän tilaa kohdata ja vaihtaa oikeita ajatuksia.
Ehkä sun vaan pitäisi kertoa enemmän itsestäsi28-vuotias on vielä nuori ja elämää on jäljellä, mutta miten vanha ihmisen pitäisi olla, että saisi tunte itsensä yksinäiseksi? 28-vuotta on kuitenkin ikä, jossa useilla on jo perhe tai ainakin suunnitelmat sen perustamisesta pitkällä.
- -----
Aikaahan tuo vaatii.
Katkeruus on loputon tie, jolta voi kyllä löytää poiskin. Helppoa se ei varmasti ole, en väitä että olisin siinä hyvä itsekään.
Ei auta muukuin laittaa eye of the tigerit soimaan ja puskea eteenpäin. - ----
----- kirjoitti:
Aikaahan tuo vaatii.
Katkeruus on loputon tie, jolta voi kyllä löytää poiskin. Helppoa se ei varmasti ole, en väitä että olisin siinä hyvä itsekään.
Ei auta muukuin laittaa eye of the tigerit soimaan ja puskea eteenpäin.Tuo edellinen viestini oli tarkoitettu alkuperäisen /ensimmäisen aloitusviestin kirjoittajalle.
- ennen yksinäinen mies
viel helppoo kirjoitti:
sul on sentään ihmisiä ympärillä ja voit tehä juttui mitä muutkin tekee ja sul on joku mahollisuus löytää joku tai jotain. mua on taas kaikki kusettanu ja hävinny ympäriltä eikä mul oo KETÄÄN kenelle soittaa, ei anuttakaan ihmistä. joka päivä kelaan et vitun rentoo olla taas yksin himas ilman ketää ja ootan taas seuraavaa päivää et saan yksin olla himas. välil mullaki toivo nousee ku jotai uutta tapahtuu mut sit taas huomaan et oon viikon pääst samas tilantees ja sit taas vituttaa vaa paljo enemmän. en ymmärrä ihmisiä joil on kavereita ja vaikka mitä duunii ja massii ja sit ne valittaa tääl et vittu et on yksinäistä. Tulkaa koittaa mun elämää vuodeks ni takaan et ootte hirttäny ittenne vuoden loppuun mennessä
Hei.
Minäkin olen kokenut aikoinaan yksinäisyyden, selvisin siitä varmaan suht hyvin että en kunnolla tiedostanut omaa tilannettani, tapa kai sekin on selviytyä. Nyt on muutama ystävä harrastusten kautta tullut, mutta ei niitäkään paljoa. Tuosta yksinäisyydestä tuli sellainen tunne ettei kelpaa. Sinun ehkä pitäisi saada ystävä joka ymmärtää sinua ja on hiukan samanlainen.
Koita jaksaa. Voi se tulevaisuus vielä iloksi muuttua. Minä olen vähän siihen suuntaan menossa. Ja ystäville on aina tilaa. viel helppoo kirjoitti:
sul on sentään ihmisiä ympärillä ja voit tehä juttui mitä muutkin tekee ja sul on joku mahollisuus löytää joku tai jotain. mua on taas kaikki kusettanu ja hävinny ympäriltä eikä mul oo KETÄÄN kenelle soittaa, ei anuttakaan ihmistä. joka päivä kelaan et vitun rentoo olla taas yksin himas ilman ketää ja ootan taas seuraavaa päivää et saan yksin olla himas. välil mullaki toivo nousee ku jotai uutta tapahtuu mut sit taas huomaan et oon viikon pääst samas tilantees ja sit taas vituttaa vaa paljo enemmän. en ymmärrä ihmisiä joil on kavereita ja vaikka mitä duunii ja massii ja sit ne valittaa tääl et vittu et on yksinäistä. Tulkaa koittaa mun elämää vuodeks ni takaan et ootte hirttäny ittenne vuoden loppuun mennessä
Mikset hommaa harrastusta,siellä tapaat ihmisiä.
Tai jotain joka kiinnostaa???
Mun ystävät ovat aitoja,hyvin erillaisia kuin minä mutta yhteinen tekijä on laaja elämänviisaus.
Tiputa pois kaikki pinnalliset ihmiset,hengaa niitten kanssa silloin kun pitää mennä rättikauppaan muuhun niiden aivokapasiteetti ei riitä :P- ax27
Kovin kovin tuttua oli kirjoituksesi. Monesti on käynyt mielessä että mikähän minussa on vikana kun en löydä ketään, tai ne naiset keneen sattuu tutustumaan haluavatkin lopulta olla vain kavereita vaikka ensin muulta vaikuttaa.
Omasta mielestäni en ole ruma enkä vastenmielinen, ompa jopa jotkut naisetkin sanoneet komeaksi. Olen myös rauhallinen ja kiltti ja kohtelias, lieneekö syy tässä miksi en kelpaa naisille, ainakaan niille joista olen itse ollut kiinnostunut.
Nytkin olen kiinnostunut eräästä naisesta, minulla on jopa hänen numeronsa(kysyin sen hänen kaveriltaan), mutta tuntuu että taitaa olla turhaa kysellä sitä ulos tai mitään..
En tiiä, tulipa pitkä tilitys mut ihan sama.
- nauratti.
Niin samantapaisia ajatuksia kuin mulla joskus.
Joo, sisua sulta ainakin löytyy. Varmaan ne energiat on sit suunnattu väärin, suuntaa itseesi ja ole itseesi tyytyväinen. Mä jotenkin olen kans oppinut ettei sitä kiitosta ja kehua saa, jos ei itse pidä itseään kiitoksessa ja kehuissa. :) Ja tiedätkö, että silti ei siinä imtenkään käy, jos vähän tykkää itsestänkin ja pistää itsensä etusijalle.
Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei.
Sulla taitaa olla se puolienpitämisongelma. Että et uskalla sanoa ei. Suostut kaikkeen. JA samalla kehität itsellesi sellaisen olon, että et uskalla edes ihastua, koska pelkäät, että kuka vaan voi tehdä sulla mitä hyvänsä. Hei ryhristäyry nyt !
Sä pärjäät kyllä, mut eka pitää tajuta, et se joka aina ja eniten pitää sun puolia on sinä itse. Sä voit sanoa, että nyt stop, tuo ei tunnu hyvältä, musta tuntuu tältä. Sä et tee mulle tuollaista tai mä en suostu tähän, sitten kerrot mikä käy. Sä et ole tahdoton ihminen, jolle kuka vaan voi tehdä mitä vain. Sä uskallat suhteeseenkin ja ihastuakin, kun ymmärrät, ettet ole niin toisten vietävissä. Aluksi se voi olla pelottavaa, mutta kyllä sitä huomaa, ettei siinä mitenkään käy.
ETtei kukaan voi tehdä tai aiheuttaa sulle mitään, mihin sä et suostu. Sulla on aina valinnanvapaus.
Sä voit olla vapaa siinä mielessä, että sulla on milloin tahansa oikeus sanoa tunteesi, tehdä mitä hyvältä tuntuu, olla suostumatta, ja varsinkin SUUTTUA, jos sun oikeuksia poljetaan. Pidä rajasi, sillä ihmiset ottaa ajattelemattomuuksissaan kaiken, mitä heille antaisi. Se on sinun tehtäväsi pitää rajasi, että tässä menee nyt mun rajat ja loppu on sitten toisten asioita. Ja usein onkin niin, ettei muut edes huomaa kun itse kärsii.
Se ei tarkota, että ihmissuhteille kävis huonosti, yleensä ne paranee, kun asiat selkenee.
Tavallaan se tekee ihmisestä sillä tavoin vapaan, että kun tietää ne omat rajat, mitä ei poljeta ja joita puolustaa, voi sitten olla vapaasti se mitä on. Kun tietää, että mä puolustan itseäni jos tarvii ja kukaan ei tee mulle sellaista, mikä mua loukkaa tai mä ainakin selvitän sen. Silloin ei ole enää niin haavoittuvainen ja kun ei ota eikä suostu kaikkeen, niin uskaltaakin paljon enemmän.
Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta. Suostu ottamaan vastaan elämältä vain parasta, niin se tulee luoksesi.
On sulla sisua siihen, sen kyllä huomaa. Otat sen vain käyttöön.- ap...
Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.
Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...
Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )
Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.
Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.
Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.
PRRRR**kele!!!! - Kommentti tähän*
ap... kirjoitti:
Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.
Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...
Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )
Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.
Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.
Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.
PRRRR**kele!!!!on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.
Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.
Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa. - ap...
Kommentti tähän* kirjoitti:
on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.
Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.
Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.Jeps, sen mahdollistaakin itse. Jos ois kova ja itsekäs, tätä vaaraa ei ois. Mutta tätä mä just tässä yhteiskunnassa vihaankin: jos ihmistä voi käyttää hyväkseen, se on jotenkin sallittua. Ei ole. Minkään moraalin ja oikeuden mukaan ei ole.
Okei, muita, vieraampia, kohtaan on helpompi asetella rajojaa, olla ottamatta itteensä, ja miettiä, sanoa ei. Mutta kun ihminen on tärkeä, se ei olekaan enää niin yksinkertaista. Ja jotkut aina ovat tärkeitä, tai sitten on kokonaan yksin. Ja joskus niitten näennäisesti vaikeitten ihmisten alta paljastuu ihan helmiäkin, joten mä en halua tehdä hätiköityjä päätelmiä kenestäkään. Okei, ja panssari... Niin, se suojaa ja se myös eristää. Mä en halua panssaria. No, onhan mulla se nyt juuri väkisinkin. Koska oon niin paskana. Mutta mä en halua. Panssari on jotain mitä minä en ole, mä haluan olla oma itseni.
Mutta en haluaisi siis suojautua etenkään perheeltäni. Mulla on perheeseen kuuluva jäsen, jonka kanssa pitää olla todella varovainen. Parhaimmillaan hän on kyllä varsin hurmaava ihminen, mutta usko vaan siihen valheeseen, niin turpaan tulee joka kerran, jossain vaiheessa. Arvaamaton ja itsekeskeinen. Siinä se on hyvä lapsen kasvaa aikuiseksi... Ja niin, niin, jokainen himapsykologikin, myös minä, tietää, että siksi ne mun parisuhdevalinnat, siksi se, että se on tuttua. Paskana kohtelu ja pelko on jotain, minkä kanssa mä olen kulkenut aina. Mä en vaan tunnu osaavan pysäyttää sitä, vaikka teksin mitä. Aina on se kirjoitus otsassa. Miten siitä pääsee eroon...
Mähän olen vahva ihminen. Ei vaadi mitään vahvuutta, eikä voimia olla itsekeskeinen ja varastaa muilta. Ei vaadi mitään olla pinnallinen, ei vaadi mitään hyväksikäyttää muita. Mutta vahvuutta ja rohkeutta vaatii pysyä aitona ja uskollisena ihanteilleen silloinkin, kun turpaan tulee täydeltä laidalta ja on yksin. Mä oon vahva kyllä, mutta tällä hetkellä se rohkeusosasto on pettänyt.
Mutta hankin sen takaisin, jollain keinoin :)
Toivotan sullekin rohkeaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta! - Sinkkumies40+
ap... kirjoitti:
Jeps, sen mahdollistaakin itse. Jos ois kova ja itsekäs, tätä vaaraa ei ois. Mutta tätä mä just tässä yhteiskunnassa vihaankin: jos ihmistä voi käyttää hyväkseen, se on jotenkin sallittua. Ei ole. Minkään moraalin ja oikeuden mukaan ei ole.
Okei, muita, vieraampia, kohtaan on helpompi asetella rajojaa, olla ottamatta itteensä, ja miettiä, sanoa ei. Mutta kun ihminen on tärkeä, se ei olekaan enää niin yksinkertaista. Ja jotkut aina ovat tärkeitä, tai sitten on kokonaan yksin. Ja joskus niitten näennäisesti vaikeitten ihmisten alta paljastuu ihan helmiäkin, joten mä en halua tehdä hätiköityjä päätelmiä kenestäkään. Okei, ja panssari... Niin, se suojaa ja se myös eristää. Mä en halua panssaria. No, onhan mulla se nyt juuri väkisinkin. Koska oon niin paskana. Mutta mä en halua. Panssari on jotain mitä minä en ole, mä haluan olla oma itseni.
Mutta en haluaisi siis suojautua etenkään perheeltäni. Mulla on perheeseen kuuluva jäsen, jonka kanssa pitää olla todella varovainen. Parhaimmillaan hän on kyllä varsin hurmaava ihminen, mutta usko vaan siihen valheeseen, niin turpaan tulee joka kerran, jossain vaiheessa. Arvaamaton ja itsekeskeinen. Siinä se on hyvä lapsen kasvaa aikuiseksi... Ja niin, niin, jokainen himapsykologikin, myös minä, tietää, että siksi ne mun parisuhdevalinnat, siksi se, että se on tuttua. Paskana kohtelu ja pelko on jotain, minkä kanssa mä olen kulkenut aina. Mä en vaan tunnu osaavan pysäyttää sitä, vaikka teksin mitä. Aina on se kirjoitus otsassa. Miten siitä pääsee eroon...
Mähän olen vahva ihminen. Ei vaadi mitään vahvuutta, eikä voimia olla itsekeskeinen ja varastaa muilta. Ei vaadi mitään olla pinnallinen, ei vaadi mitään hyväksikäyttää muita. Mutta vahvuutta ja rohkeutta vaatii pysyä aitona ja uskollisena ihanteilleen silloinkin, kun turpaan tulee täydeltä laidalta ja on yksin. Mä oon vahva kyllä, mutta tällä hetkellä se rohkeusosasto on pettänyt.
Mutta hankin sen takaisin, jollain keinoin :)
Toivotan sullekin rohkeaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta!Älä ota panssaria, ei sitä tarvita. Siis eristäytyminen läheisyydestä ja avoimuudesta ei ratkaise mitään. Minä olen itse asiassa tehnyt aivan päinvastoin ja hyvin toimii!!
Se vaatii kuitenkin, että pystyt tunnistamaan narsistisen luonehäiriön omaavat ihmiset. Itselleni on tullut paljon pettymyksiä narsistien kanssa, kun en ole voinut aiemmin uskoa, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.
Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.
Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.
Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla. - kokemusta on
Sinkkumies40+ kirjoitti:
Älä ota panssaria, ei sitä tarvita. Siis eristäytyminen läheisyydestä ja avoimuudesta ei ratkaise mitään. Minä olen itse asiassa tehnyt aivan päinvastoin ja hyvin toimii!!
Se vaatii kuitenkin, että pystyt tunnistamaan narsistisen luonehäiriön omaavat ihmiset. Itselleni on tullut paljon pettymyksiä narsistien kanssa, kun en ole voinut aiemmin uskoa, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.
Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.
Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.
Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla.narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html
- <3 <3
ap... kirjoitti:
Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.
Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...
Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )
Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.
Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.
Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.
PRRRR**kele!!!!Kun Raamatussakin sanotaan et rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja kirjoituksestasi tulee vaikutus että oot katkera lähimmäisillesi, tärkeää olisi oppia rakkauden sanoista vaikein: EI.
Markuksen evankeliumi:
12:31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." - miehiä
kokemusta on kirjoitti:
narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html
miksi aina pitää yleistää oman kokemuksen pohjalta?
itse olen joutunut kerran narsistisen miehen uhriksi,se oli todella rankka ja itsetuntoa ja voimia vievä kokemus.
silti uskon,että myös nainen voi olla narsisti,enkä tuomitse koko miessukupuola yhden narsistin tähden. - niin tuttua.
ap... kirjoitti:
Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.
Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...
Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )
Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.
Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.
Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.
PRRRR**kele!!!! - Minttumaarika
ap... kirjoitti:
Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.
Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...
Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )
Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.
Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.
Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.
PRRRR**kele!!!!**Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.**
Kirjoitin tuonne alemmaksi pitemmästi mutta kommentoin vielä tätä, kun on niin hirveän tuttua.
Tiedostaminen on alku. Siitä parhaimmassa tapauksessa alkaa prosessi, jossa ihminen korjaa ajattelumallejaan ja toimintatapojaan, ja se kestää usein vuosia, on tuskallinen, kiusallinen ja väsyttävä tie. Niin väärin kuin se onkin, kukaan muu ei voi korjata niitä traumoja kuin sinä itse. Varmaan tiedätkin sen jo. Etsi keinot antaa itsellesi se, mitä vanhemmiltasi et saanut. Etsi itsellesi ihminen, joka kuuntelee, vaikka terapeutti (jos ei sinulla vielä ole). Muista, että myös sinulle kuuluu kaikki se hyvä, jota muille jaat. - Mutta...
kokemusta on kirjoitti:
narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html
entäs jos kohtelee noin vain kusipäitä? Siis antaa samalla mitalla takaisin. Sitten kun kohde tajuaa tulleensa kohdelluksi samoin kuin on itse kohdellut muita, niin kosto on armoton. Siitä tunnistaa narsistin.
- lohdutattaa myös
Kommentti tähän* kirjoitti:
on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.
Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.
Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.Tommy Tabermannia:
Elinehto
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
Eli kommenttina tähän:
Vähän samanlaista
Kommentti tähän* 20.12.2008 klo 11.15
on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.
Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.
Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa. - Opt-imist
Sinkkumies40+ kirjoitti:
Älä ota panssaria, ei sitä tarvita. Siis eristäytyminen läheisyydestä ja avoimuudesta ei ratkaise mitään. Minä olen itse asiassa tehnyt aivan päinvastoin ja hyvin toimii!!
Se vaatii kuitenkin, että pystyt tunnistamaan narsistisen luonehäiriön omaavat ihmiset. Itselleni on tullut paljon pettymyksiä narsistien kanssa, kun en ole voinut aiemmin uskoa, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.
Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.
Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.
Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla.Likka analysointi aiheuttaa kuitenkin pahoinvointia.
Tärkeää olisi löytää tie siihen, että voi hyvin.
Ihmisen pitäisi ainakin kysyä itseltään, miten minä voin. Kiltit ihmiset vetävät aina narsisteja ympärilleen, mutta vahvuutta on pitää omasta minuudestaan kiinni, vaikka ympärillä olisi lapsia ym Kuten sanoit, kaikki tietämättään itsekkäät ja manipuloivat ihmiset eivät ole narsisteja. Tie olet sinä itse muutokseen.
Elämä on elämistä varten, niitä myönteisiäkin kokemuksia on mahdollista kokea myös toisen ihmisen kanssa. Kaikki ihmiset eivät ole manipuloivia....Mutta manipuloivat oppii kyllä tunnistamaan. - jos
<3 <3 kirjoitti:
Kun Raamatussakin sanotaan et rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja kirjoituksestasi tulee vaikutus että oot katkera lähimmäisillesi, tärkeää olisi oppia rakkauden sanoista vaikein: EI.
Markuksen evankeliumi:
12:31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."...rakastaa lähimmäistään kuten itseään, välittää paljon, mutta lähimmäinen ei rakastakaan samalla tavalla eikä välitä vaikka tietää, että toinen välittää? Näitäkin tapauksia on... :/
- Jetska
kokemusta on kirjoitti:
narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html
varoituksesta. Pitääkin alkaa tsekkaamaan asioita myös tältä kantilta. Narsistiset naiset on perseestä.
- tervettä itsekkyyttä kehiin
Pitää olla itsensä paras ystävä, sillä jos ei pidä edes itsestään ja puoliaan niin kuka sitten? Siitä se lähtee, että tervettä itsekkyysttä pitää olla. Kun oppii/opettelee olemaan itsekseen ei ole riippuvainen toisista, vaan voi nokka pystyssä kulkea läpi elämänsä.
Ota oma elämä haltuusi. Älä anna toisten hallita elämääsi. Pärjäät kyllä itseksesikin sillä aikaa, kun sitä oikeaa odottelet tai oikeammin löydät sen sinulle sopivan. - kokemusta on
kokemusta on kirjoitti:
narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html
Täytyy myöntää että kirjoitukseni oli ainoastaan naisia syyllistävä mutta myös narsisitisia miehiä on olemassa!Pyrkikää parisuhteessanne aina tasapuoliseen ja molempia kunnioittavaan suhteeseen.Kuunnelkaa ja kunnioittakaa toistenne ajatuksia ja arvomaailmaa,se on parasta rehellisyyttä ja anteeksipyytäminen ja antaminen on kantapäänkautta opeteltava!Ps.minä rakastin aidosti naisystävääni..olin tukena ja tein rakkauden eteen paljon asioita..lopulta tajusin että hyväksikäyttöä tämä on.Lopulta 51v ukkomies vei rakkaani,nyt sydämmeni on rikki..tyhjä tunteista,en tiedä onko aitoa rakkautta olemassa?
- dsgdsg
Mutta... kirjoitti:
entäs jos kohtelee noin vain kusipäitä? Siis antaa samalla mitalla takaisin. Sitten kun kohde tajuaa tulleensa kohdelluksi samoin kuin on itse kohdellut muita, niin kosto on armoton. Siitä tunnistaa narsistin.
siis ei hitto.. taas tämä meni tähän narsistikeskusteluun... aloitusviestissä ei puhuttu mitään narsismista, vaan yksinäisyydestä. Terveistä pirullisista ihmisistä, siis jos on pirullinen ja käyttää hyväksi ihmisiä, ei automaattisesti tarkoita että on narsisti. PERKELE!
- TT AA UU
dsgdsg kirjoitti:
siis ei hitto.. taas tämä meni tähän narsistikeskusteluun... aloitusviestissä ei puhuttu mitään narsismista, vaan yksinäisyydestä. Terveistä pirullisista ihmisistä, siis jos on pirullinen ja käyttää hyväksi ihmisiä, ei automaattisesti tarkoita että on narsisti. PERKELE!
sitä joku saa hepulin,kun narsismista puhutaan.Narsisti sana on tietty diagnoosi,mutta narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on paljon ja meissä kaikissahan on narsistisia piirteitä,mutta en puhuisi terveellä tavalla narsisti,vaan paremminkin terveen itsetunnon omaava ihminen.Narsitisella ihmisellä on huono itsetunto,myöskin heidän uhreillaan voi olla huono itsetunto ja sitä itsetuntoa narsisti yrittää talloa vieläkin huonommaksi,vähättelemällä,nimittelemällä,haukkumalla.Olen käynyt läpi sellaisen suhteen ja saan kantaa sitä nöyryytystä mukanani pitkän aikaa.Eipä ole ollut kiire uuteen suhteeseen,en oikein osaa luottaa miehiin.Mutta hyvä on olla kyllä yksinkin,osaan nauttia elämästäni näinkin,toki ois varmaankin ihan mukava taas vaikka ihastua,löytää terve ihminen vierelle.Ei siitä narsisti sanasta tarvii hyppiä seinille.Oletkos muuten katsonut peiliin,mitä sieltä näkyy?On hyvä joskus pohtia itseäänkin,eikä vain etsiä toisista vikoja.Me ihmiset olemme monimutkaisia,kaikissa on hyvät ja huonot puolet.Mutta narsistisen ihmisen tunnistan kyllä nykyään helposti.Kaikki eivät edes ymmärrä kenties seurustelevansa narsistin kanssa,vaan sanotaan että se nyt vaan on ihan normaalia kun toinen talloo toista maahan ja antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen.Itseäni opin arvostamaan tämän suhteeen myötä,sen opin.En antanut tuhota kokonaan elämääni.
- Ronsunnahka
lohdutattaa myös kirjoitti:
Tommy Tabermannia:
Elinehto
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata.
Eli kommenttina tähän:
Vähän samanlaista
Kommentti tähän* 20.12.2008 klo 11.15
on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.
Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.
Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa...että pitää olla "varmuudeksi" olla suojaukset ylhäällä. Toivottavasti et kyynisty kokonaan.
- Sinkkumies40+
Itselläni on ollut ihan samanlaisia ajatuksia ja on vieläkin osittain. Olen kanssa sen verran typerä, että auttelen ihmisiä silloin tällöin pyytettömästi. Sinänsä en odotakaan siitä, että mitään takaisin tulisi (enää). Olen huomannut, että ei ihmiset osaa ajatella että toinen (auttaja) saattaisi itsekin jotakin tarvita ja antaa sitä sitten takaisin. Parisuhteessa varsinkin tuntuu, että kaikelle tekemiselle pitää laittaa hinta näkyville, muuten se toinen kyllä huomaa kiltteytesi ja ennemmin tai myöhemmin lunastaa oman paikkansa minua ylempää.
Lopputulos tästä kaikesta on juuri se, minkä sinäkin olet kohdannut. Itse väsyy eikä enää jaksa olla se, joka on. Se on oikeastaan jonkinlainen identiteettikriisi, mikä siinä on läpikäytävä. Mielestäni on hyvä, kun olet nyt ilmeisesti siirtynyt tässä suhteessa askeleen lähemmäs uutta identiteettiä. Siis sellaista, jossa et ole enää mikään kaikkia vahvempi superihminen vaan myös samanlainen kokeva persoonallisuus, jolla on heikkoja hetkiä ja tarpeita muilta ihmisiltä. Tämä on hyvä alku!!
Ensimmäiseksi sinun pitää määritellä itsellesi hyväntekemisesi rajat. Kaikkea muiden eteen ponnistelua ei arvitse lopettaa, mutta laita raja, että tätä pidemmälle et mene, ellei myös muista löydy sitä "auttajaa". Jos niin käy, että muut eivät tule mukaan sinun projektiisi, voit hyvällä omallatunnolla kuunnella itseäsi ja laittaa itsesi etusijalle. Näin toimimalla olen itse saanut olla edelleen auttajan roolissa, mutta sitten kokenut vapauttavia hetkiä, jos olen huomannut, että muut tarvitsevatkin jotakin ihmeidentekijää eivätkä oikeasti ole laittamassa itseään lainkaan likoon asian eteen.
Parisuhteessa kaikki on tietysti vielä monimutkaisempaa. Siihen mulla ei ole antaa hyviä neuvoja. Ilmeisesti paras tapa onnistua tässä mielessä parisuhteessa, on vain omata hyvää tuuria, ja löytää samalla tavalla ajattelevaa seuraa. Itse en ole sellaista koskaan löytänyt, mutta kaiketi toivossa on hyvä elää!
Ainoastaan tuosta "Että vuosia sinkkuna, tottahan jotain on vialla" olen eri mieltä. Ei sinkkuna olemisessa ole mitään, joka osoittaisi että sinussa on jotakin vikaa. Nämä parisuhdekuviot on vain joskus niin monimutkaisia, että ei se helpolla onnistu, jos tavoitteet on jonkun verran haastavat.- tobeyours
nii täällä olisi 39 YH-äippä joka haluaisi ihan tavallisen suomalaisen miehen..hyväksikäytetty, huijattu,petetty ym...kuitenkin olen ja pystyn kohtaamaan itseni joka päivä..eilen tuntui pahalta kun lapseni kanssa katselin taivaalle ja laskin toiveen josko kohta onni kohtaisi minutkin ja saisin halata ja pitää hyvänä omaa rakasta..en tarvitse rahaa,en koruja haluan vain ihmisen joka välittää minusta..annan paljon jos itsekkin saan...yleensä olen jäänyt ilman...surullista mutta siihen asti kunnes kohtaan ns.oikean...hymyilen läpi kyynelten
- Melko raskas
kokemus käydä läpi. Narsistia et voi rakastaa terveeksi. Kun tajuat, on myöhäistä. Perhekin perustettuna ainoa mahdollisuus on: Juokse ja pelasta itsesi, muuta et voi tai sinut imetään kuiviin ja tuhotaan kaikki inhimillisyys mitä sinussa on
- Pirkanmaa
.... jää kiinni. Näin meillä.
Mieshenkilö vaihtaa usein paria(Naista) kun jokin ei onnistu hänen menetelmien mukaan.
Yleensä maksajana on nainen. Olen yh-äiti. Tämän minun entisen miehen luonne on narsistinen. Edellinen suhde oli myös miehelläni yh-äiti joka maksoi kaiken. Minun aikana hän vielä pitkään pelasi edellisen naisensa kanssa puhelin peliä.
Kyse on siitä kumpi maksaa ja mitä maksaa.
Minun suhteen aikana hän vielä lisäksi kirjoiteli suomi24 be- kautta yh. äideille. Jäi minulle kiinni. Ja samantien hän lähti hakeen uutta asuntoa. Miehelläni oli myös tytär. Tytär oli hänen edellisestä avioliitsta. Suhde hänen tyttäreen minulla oli loistava ja mitä paremmaksi suhde kävi, niin kellään ei ollut hauskaa.
Tytärtään hän käytti tavallaan omana puolisonaan koska mustasukkaisuus riita ilmeni perheen keskellä. Hän ei pystynyt oleen minulle vaimo ja omalle tyttärelleen isä. Vaan tytär oli vaimoke ja minä ulkopuolinen kolmas pyörä. Joten tyttären kannnalta todella huono tilanne (tytär oli vasta 8v) Tämä mies ei antanut ola minun hänen tyttärelleen äitipuoli vaan olinkin kilpailija isän ja tyttären suhteessa. Tytär oli levollinen niin kauan kuin oli rauha maassa, mutta kun olinkin parempi tytärtä kohtaan (autoin läksyjen teossa, nukkumaan menossa) Kaikki paska kaatui minun päälle. Olin niinkuin oravanpyörä tässä porukassa. Lapsen isä aneli halauksia lapseltaan minun silmien edessä sekä tytön koulukaverin tyttölapsen silmien edessä.
Narsistisella mieshenkilöllä on tapana pyytää omalta tyttäreltään halauksia sillä varjolla kuinka paljon tytär rakastaa isäänsä ja kysyy vielä kun lapsi halaa ja rutistaa isäänsä noinko vävähän rakastat isääsi"rutistusten mukaan" Koulukaveri katselee vieressä niin kuin minäkin tytön äitipuolena. Törkeää touhua. Isän ja tyttären rakkaus ei ole pyyteetöntä. Vaan isän puolelta vaativaa kun isä vetoaa lapsen huolehtimiseen ja isän sanoilla"kuka huolehtii sinusta tällähetkellä" Eli kiristys ja uhkaus menetelmä.
Minun mielestä äitinä ajattelen asian näin, että minun on huolehdittava lapsistani kumminkin niin, että minun ei täydy pyytää vastapalvelusta lapsiltani pakottaen halauksia, vaan se olisikin oltava lapselle vapaaehtoista eikä pakoitettua isän taholta!!!!!( isä hakee hyväksyntää)
Kaikki tällä miehellä ei ole aivoissa ihan kohallaan. Mutta parasta oli se, että hän lähti huomauttamatta tästä asiasta kun hän yritti lääppiä myös minun omaa tytärtäni joka on 14 vuotta. Tyttäreni kertoi kyllä heti minulle. Mikä on homman nimi. Poliisille tein ilmoituksen asiasta ja sosiaalilautakuntaan lastenviranomaisille. Joten mies vaihtoi paikkakuntaa tyttärensä kanssa. Mutta voi tyttö raukkaa tän isänsä kanssa.
Täytyy käydä vielä poliisiasemalla kysymässä mikä on tilanne. Kun olen tehnyt ilmoituksen.
Vaatimalla saa oikeuden myös muiden lapsiin nähden. Mitä on lasten oikeus tässä maailmassa???
- WithoutVoice.
Sun ongelma on se, kun sä et ole älähtänyt silloin kun se kalikka kalahtaa. Tottakai monet ihmiset käyttää ylikilttejä "hyviä" tyyppejä hyväkseen, jos siihen mahdollisuus vaan tulee. Mutta sun on hei vaadittava niitä omiakin oikeuksiasi. Ei mitä tahansa kannata niellä. Vaan täytyy sanoa toiselle suoraan, että missä nyt mättää ja milloin joku juttu alkaa vaikuttamaan liian yksipuoliselta. Avaudu samalla tavalla niille "Miten susta nyt tommonen on tullut?" kyselijöille, kuin sä avauduit täälläkin. Ihmiset osaa olla ajattelemattomia, joten ehkäpä sä herättelet niitä vähäsen.
- samassaveneessä
Siinäpä tulikin kaikki sanottua luhyesti pähkinänkuoressa. Ei puutu muuta kuin se huutomerkki!
- .. muutos ..
.. tuohon sinun ajatusmaailmasi voisi olla tarpeen:) Tarttisit ihan oikean ystävän /ihmisen jonka kanssa vaihtaa ajatuksia nenäkkäin. Ei maailma ole noin kertakaikkisen ankea. Ei kaikki ole mustaa ja valkoista, mukaan mahtuu harmaan sävyjakin:). Toki on ihmisiä, jotka mittaavat kaiken rahalla/omaisuudella, mutta kaikki eivät tee niin. Ja jos autetaan toista ihmistä, se tehdään odottamatta vastapalvelusta; pannaan siis hyvä kiertämään ja saadaan siitä mielihyvää Ja en toki tarkoita, että pitää antautua hyväksikäytettäväksi. Toki pitää osata sanoa EI tarvittaessa. Yleisesti ottaen siis maailma on ihan hyvä paikka elää, kaikki lähtee kumminkin omasta ajatusmaailmasta. Jaksamista toivon sinulle kuitenkin, sinä pärjäät missä haluat, eikä se ole kenestäkään muusta kiinni:).
- on taitolaji tai
sitkeyttä uskoa parisuhteeseen ja yleensäkin ihmisten välisiin aseveljeyksiin, varsinkin jos omassa tiukimmassa paikassa tärkein pettää.
Lähellä pitää olla ihminen, johon luottaa ja johon voi tukeutua.
Kyynistä oli ap.n toteama, että kaikki muuttuu hyväksikäyttösuhteiksi. Toinen ei tee sitä ehkä tahtomattaan (tietty rigiditeettiominaisuus saattaa olla fiksuillakin ihmisillä, fiksuushan ei ole samaa kuin empaattisuus), jolloin joutuu itse miettimään, haluaako elää sellaisen ihmisen kanssa. Voima pitää löytyä itsestä, eihän toinen näe itseään toisen silmin tai sitten on oikeasti hyväksikäyttäjä. - .. ihmissuhde ..
on taitolaji tai kirjoitti:
sitkeyttä uskoa parisuhteeseen ja yleensäkin ihmisten välisiin aseveljeyksiin, varsinkin jos omassa tiukimmassa paikassa tärkein pettää.
Lähellä pitää olla ihminen, johon luottaa ja johon voi tukeutua.
Kyynistä oli ap.n toteama, että kaikki muuttuu hyväksikäyttösuhteiksi. Toinen ei tee sitä ehkä tahtomattaan (tietty rigiditeettiominaisuus saattaa olla fiksuillakin ihmisillä, fiksuushan ei ole samaa kuin empaattisuus), jolloin joutuu itse miettimään, haluaako elää sellaisen ihmisen kanssa. Voima pitää löytyä itsestä, eihän toinen näe itseään toisen silmin tai sitten on oikeasti hyväksikäyttäjä... itsestään synny, sehän vaatii työtä (=kummankin sitoutumista työskentelemään suhteen eteen). Todellinen ystävyyssuhde kun ei odota vastapalveluksia, toisen huomioonottaminenhan on tällaisessa suhteessa itseisarvo. Tämän kun vielä saisi siirrettyä parisuhteeseen. Ihmisillähän on tapana ajan myötä ajatella toista itsestäänselvyytenä.
Minustakin on pikkuisen kyyninen tuo hyväksikäyttösuhde-ajatus. Vastavuoroisuus lienee oleellinen osa mitä tahansa toimivaa suhdetta, toki on tarvittaessa kyettävä joustamaan, että molempien tarpeet ja toiveet täyttyvät. Toisaalta, jos elämänkokemusta on riittämiin ja rohkeutta keskustella, en näkisi toisen/omiakaan luonteen ym. piirteitä ongelmana, niin kauan kun keskustelu pidetään asiatasolla.
- johbwero
yhdyn tähän kaikkeen!!!!ihan kuin ois mun tekstiä!!!kiitos siitä että voin nyt todeta että meitä on enemmänkin!!! hyvää joulua sinulle :)
- ap...
Vaikka toisaalta se tekee apeaksi, ettei olekaan yksin, kuten tässä on näistä muutamista viesteistä huomannut, niin sitten taas toisaalta, kuitenkin se on lohduttavaa, ettei ole yksin. Koska emmä tietenkään halua, että kukaan muukaan joutuu tähän sössöön, mutta jos on kerran joutunu kuitenkin, niin kiva tietää, ettei ole yksin.
Joten yritetään sitten tsempata, ja kertokaa, jos löytyy joku pommin varma ratkaisu asiaan tai mistää ne hyvät ihmiset tunnistaa, ja sen oman otsassa killuvan lapun saa pois :)
Hyvää jälkikijoulua ja Uutta Vuotta! - kkkkkkkky
ap... kirjoitti:
Vaikka toisaalta se tekee apeaksi, ettei olekaan yksin, kuten tässä on näistä muutamista viesteistä huomannut, niin sitten taas toisaalta, kuitenkin se on lohduttavaa, ettei ole yksin. Koska emmä tietenkään halua, että kukaan muukaan joutuu tähän sössöön, mutta jos on kerran joutunu kuitenkin, niin kiva tietää, ettei ole yksin.
Joten yritetään sitten tsempata, ja kertokaa, jos löytyy joku pommin varma ratkaisu asiaan tai mistää ne hyvät ihmiset tunnistaa, ja sen oman otsassa killuvan lapun saa pois :)
Hyvää jälkikijoulua ja Uutta Vuotta!Jotenkin tuli haikea olo kun kuin aloituksesi. Samoja tuntoja, mietteitä on minullakin ollut ja niiden kanssa kipuillut. Itselleni vastaus tuohon rakkauden etsintään on yksinkertainen: Rakasta itseäsi, hyväksy itsesi ihan sellaisena kuin olet! Älä yritä rakastaa muita, olla hyvä, mallikelpoinen, ole oma itsesi, vaikka se olisi jotain aivan muuta kuin mitä olet tottunut ajattelemaan hyvänä, tekemään hyvänä.
Itse olin/olen täydellisyyden tavoittelija, siinä muutoksessakin, en osaa hellittää, olla sitä mitä olen, vaan toimin vieläkin muiden odotusten mukaan. En vieläkään osaa/uskalla ilmaista tarpeitani suoraan ja epäilen niiden oikeutusta, tarpeellisuutta.
Olen myös kiitollinen elämälleni, joka on antanut paljon, todella paljon ja yritän tämän loppuelämäni kiittää niistä päivistä ja hetkistä jotka vielä saan. Olla lempeä, rakastava itselleni ja nauttia olostani niin hyvin kuin pystyn.
Sinussa ei ole mitään vikaa, olet "matkalla", alat kysyä oikeita asioita, oikealla tavalla. Löydät itsesi, elämän ja rakkauden. Päivä kerrallaan ja rohkeutta muuttua!
- mitta täyttyny
niinpä on tarina kun omasta elämästä!!!
paitti, että oon pysytelly "sinkkuna" ihan harkitusti ja aion pysytellä vast edeskin, tasan siihen asti et vastaan tulee ihminen!!, eikä näitä nykyajan mulle kaikki nyt ja heti pummeja, jotka hakevat kuuta taivaalta vaik ittellään ei ole mitään muuta kun nirppanokka, pari ex-miestä, elatusmaksut huonon palkan/työn jatkeena ja helvetin suuret luulot itestään....ja kaikenlisäks ovat sit viel itte mielestään syyttömiä eroihinsakin, miehet oli paskoja...-kele!!
taatusti parempi olla yksin kun haihattelijan kumppanina!!- Arabeista oppia
Kyllä pitäisi suomalaisten naisten mennä vaikka somalin vaimoksi! Sitten tietäisi miten hyvä on olla suomalaisen, vaikka vanhemmankin, kunnollisen ja rakastavan miehen vaimo! Ei nirppanokka ja pikkuisen laho latvasta jää muuta kuin sinkuksi naiseksi. Kivat likat menee kyllä kaupaksi heti!
- Suomensisu
Arabeista oppia kirjoitti:
Kyllä pitäisi suomalaisten naisten mennä vaikka somalin vaimoksi! Sitten tietäisi miten hyvä on olla suomalaisen, vaikka vanhemmankin, kunnollisen ja rakastavan miehen vaimo! Ei nirppanokka ja pikkuisen laho latvasta jää muuta kuin sinkuksi naiseksi. Kivat likat menee kyllä kaupaksi heti!
....suomalaisnaista somalin vaimoksi. Joutuu siitostehtaksi somaliekspansioon. siltä tieltähän ei ole enää paluuta, kuin mullan alle, ellei "marttyyrina" satu kupsahtamaan enemmin.
Somali (muslimi) sikiämiskoneiston osaksi ei saa yllyttää ketään suomalaisnaista, päinvastoin heitä tulee tietämättömyydessään valistaa ja varoittaa islamin terroristisesta luonteesta. - "fiksua"
Suomensisu kirjoitti:
....suomalaisnaista somalin vaimoksi. Joutuu siitostehtaksi somaliekspansioon. siltä tieltähän ei ole enää paluuta, kuin mullan alle, ellei "marttyyrina" satu kupsahtamaan enemmin.
Somali (muslimi) sikiämiskoneiston osaksi ei saa yllyttää ketään suomalaisnaista, päinvastoin heitä tulee tietämättömyydessään valistaa ja varoittaa islamin terroristisesta luonteesta.kommenttia. Suomeksi sanottuna: pimeitä! Mitenkäs tätä sivustoa oikein valvotaan? Säännöissä kyllä sanotaan, ettei täällä saa kirjoittaa rasistisia tekstejä ja että rasistiset ilmaukset ovat ehdottomasti kiellettyjä!
- siiitä millaisia ihmiset
ovat! Olet ainakin löytänyt elämän realiteetit.
Iso oivallus jota kannattaa muistaa hetkessä kuin hetkessä.
Sen takia olet väsynyt kun et ole tuota kaikkea ymmärtänyt.
Faktaahan on että jokainen ihminen ajaa omaa etuaan tavalla tai toisella myös sinäkin.
Elämä on:) - Tuntuu siltä vaan
Noin perinpohjaiseen pohdintaan olen harvemmin törmännyt ja se oli herättävää tekstiä.
Miksi mietit noin, että etujen tavoittelu on kaiken taustalla?
Se että jokainen ihminen tavoittelee omaa etuaan, on yhtä varma asia kuin kuolema. Sitäkään ei mietitä ja puhuta päivittäin, koska se on automaattinen totuus.
Tunnistan sinusta perfektionistin, joka suunnittelee omaa elämäänsä tarpeettoman paljon, mutta toisaalta realistin, joka näkee ympäröivän maailman kaunistelemattoman totena.
Tavallasi kieltämättä ajattelee nykyään yhä useampi. Itsenäisyysajattelu on mennyt liian pitkälle. Pitäisikö ja miksi ihmisen huolehtia suhteessa itse kaikesta muusta paitsi rakkaudesta?
Vähemmän hermoja kuluttavaa olisi uskoa tasapuolisuuden toteutumiseen, joka kuitenkin on tavallisin yhdessä elämisen muoto. Ei liikoja odotuksia, ei liikoja pettymyksiä. Yksi antaa yhtä ja toinen toista. Yksi pesee pyykit ja toinen pesee auton. Kaikkea omaansa ei voi tehdä itse, eikä pidäkkään. On luotettava toisiin ihmisiin ja annettava tärkeitäkin asioita muiden vastuulle, omia asioita, tärkeitä asioita. En minä itse ole se joka kaikesta omastaan vastaa. Suhde on pelkkiä kompromisseja.
Älä odota muilta liikoja. Älä ajattele liikaa. Miehetkin on vain ihmisiä, ja harva miehistä on niin fiksu kuin Sinä.- Snöflinga
oli hyvää tekstiä! oletko mies ;)
Tämän Suomi24:n ja treffipalsta ja muutkin palstat on täynnään sinkkunaisia, jotka vaan etsii jotain omituista sadun prinssiä, joka pelastaisi heidän elämänsä ja tällaiset ihan tavalliset kuivat ja nasevat miehet ei kelpaa seuraksi alkuunsakaan!
- Kunnon mies ei kelpaa - mis...
Kun katsot treffipalstoja, ne ovat valtoimenaan sinkkunaisia! Kunnon miehiä olisi - mutta ei kelpaa. "Vanha", esim. 40-vuotias nainen hakee iän perusteella esim. 20-45 vuotiasta nuorta miestä (hahahaa / ikärasisti), vielä isotuloista, kuvan kanssa toki, että ulkonäkö miellyttäisi armon ikäneitoa(eronnut pyöreämuotoinen tupakoiva alkoholia runsaasti nauttiva = ei hyvältä kuulosta). Jos nainen on kuvansa laittanut, ei sen perusteella ainakaan voi sanoa ihastuvansa, mutta hän kuvittelee itse olevansa vielä alle kakskymppinen ihannenainen. Kokeilin noita ilmaisia treffipalstoja nähdäkseni millaisia nuo naiset ovat! Maksullisia palstoja en periaatteesta halunnut kokeilla. Vastaukset pikku viesteihin olivat tosi sairaanoloisia, jos juuri tekstiä saivat aikaan muutamaa sanaa enempää. Mitä lie hakevat? Ne, mitä naisten puolelta tuli - olivat valtaosin ulkolaisten maksullisten naisten vastauksia - nämä kuvottivat!
- kelpaa?
Oletko aina tuntenut ennakkoluuloja tutustua mieheen?
Ne ovat turhia, koska kukaan ei ole sitä miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa.
Älä luota ulkonäköön, älä luota flirttailuun. Älä ota niitä jotka tyrkyttävät itseään. He ovat aina jotain vailla. Luota siihen, mitä et uskoisi uuden ihmisen ainakaan olevan. Jokaisen tavallisen miehen sisältä löytyy hienoja asioita, juuri niitä mitä sinäkin odotat. Tavalliset miehet eivät tule ja liimaudu sinuun kiinni. Heihin sinun pitää mennä itse tutustumaan, nykimään hihasta.
Unohda menneet ja ajattele optimistisesti. Täydellisyyden tavoittelu johtaa vain siihen, että oikeasti parhaat jutut pääsee ohi. Ota se tavallinen mies, joka välillä makaa sohvalla ja katsoo lätkää. Se mies rakastaa sinua vielä keinutuoli-iässä, kun ulkonäkö ja suorituspaineet on historiaa.- mammis
Niin, älä luota ulkonäköön ja kiinniliimautujiin...liimautujien metkut on tullu tutuiksi tässä eron jälkeisenä aikana. Ja minustakin tuntuu kuin kantaisin lappua otsassani; eronnut nainen, epätoivoinen, helppo saalis, sinisilmäinen ja helposti narutettavissa. Olinkin, ehkä, en enää.
Miten minäkin voisin saada luottamuksen takaisin, luottamuksen miehiin, luottamuksen elämään...
Voi kun se tavallinen mies tulisi minua lenkkipolulla vastaan, sillä sohvalla löhöämisen vastapainoksi toivon hänen lähtevän kanssani lenkille. Ja voi miten odotan sitä yhteistä kiikkutuoliaikaa :) - mies 36v
mammis kirjoitti:
Niin, älä luota ulkonäköön ja kiinniliimautujiin...liimautujien metkut on tullu tutuiksi tässä eron jälkeisenä aikana. Ja minustakin tuntuu kuin kantaisin lappua otsassani; eronnut nainen, epätoivoinen, helppo saalis, sinisilmäinen ja helposti narutettavissa. Olinkin, ehkä, en enää.
Miten minäkin voisin saada luottamuksen takaisin, luottamuksen miehiin, luottamuksen elämään...
Voi kun se tavallinen mies tulisi minua lenkkipolulla vastaan, sillä sohvalla löhöämisen vastapainoksi toivon hänen lähtevän kanssani lenkille. Ja voi miten odotan sitä yhteistä kiikkutuoliaikaa :)Minä kyllä voisin lähteä lenkille kanssasi.Asukko pääkaupunkiseudulla?.
- mammis
mies 36v kirjoitti:
Minä kyllä voisin lähteä lenkille kanssasi.Asukko pääkaupunkiseudulla?.
Kiitos tarjouksesta, mutta taitais tulla sulle aikas pitkä lenkki, kun asun täällä Pohjanmaalla :)
- haka suu
mammis kirjoitti:
Kiitos tarjouksesta, mutta taitais tulla sulle aikas pitkä lenkki, kun asun täällä Pohjanmaalla :)
Niin, mutta eihän tuo olisi pahakaan lenkki. Itse teen kerran kuukaudessa kuudensadan kilsan lenkin (yhteen suuntaan) vain naisen vuoksi. Ja tunteesta että on jonkun kanssa silleen mukava olla.
Mitä mies ei tekisi naisen vuoksi??? - mies 36v
mammis kirjoitti:
Kiitos tarjouksesta, mutta taitais tulla sulle aikas pitkä lenkki, kun asun täällä Pohjanmaalla :)
Ei se nyt hirveän paha lenkki ole kun olen sieltä itsekkin kotoisin.
- koltta
Olet kyllä äärimmäisen narsistinen ihminen.
- mieltä täysin..
luit ajatukseni.
- naine n
Vaikka puolet, tai kuvitellusti 2/3 ihmisistä olisi kuvailemasi kaltaisia, niin loput EI OLE. Kiitos.
Älä siis yleistä ainakaan minuun tuota kaikkea mahdollista olin köyhä tai rikas. Aika raskaasti olen myös antanut itseäni "huijata", yllätys yllätys, myös miehille voi käydä noin.
Tässä ollut käytännössä 10v yh-isänä ja oikeastaan vain yhteen vakavampaan suhteeseen uskalsin, mutta kuinkas kävi... Olin naiselle vain joku "välietappi", jolla ärsyttää ex ja päästä hänestä eroon.
Elämä on joskus julmaa ja jotkun ihmiset vaan on tuollaisia, jopa naisetkin, joko tietoisesti tai tiedostamattaan ja tuskin onnistuvat koskaan kovin vakaata suhdetta rakentamaankaan.
Itse uskon aitoon rakkauteen, siis että sellaista myös oikeesti on, ehkä se vielä joskus kohdalle tulee....Siihen asti elän selibaatissa, asiat tärkeys järjestykseen....
Voimia sinulle :) Toivotaan tästä uudesta vuodesta huomattavasti parempaa!- mälkki
Kiitos. Olet pukenut asiat sanoitksi, minulta ei olisi onnistunut. Niin tutun kuuloista. ja ikävää. Miksi muidenkin on tarvinnu kärsiä samoista asioista? En tiedä. Eihän elämä koskaan reilua ole kaikkia kohtaan mut toivottavasti se kolauttaa niitäkin jotka käyttävät toisia hyväksi. Mistä löytyisi se niin sanottu rakkaus. Ihmiset sanovat et kyllähän se vastaan tulee. No jos se tulee vastaan ni mitä sit. On siinäkin mukavaa sit kun ei uskalla pistää itseään likoon. Sit alkaa miettimään oisko maalla asuva vai kaupungissa. En tiedä. Antaa elämän viedä ja kiroaa sit jos löytää itsensä alamäen pohjalta.
En tiedä oliko siinä mitään järkeä mut tulipahan kirjotettua. :)oikein hyvää uuttavuotta ja parempaa onnea muutenkin!(: - Siisti suusi ja stilisoi te...
Eihän tuota jaksanut pitkälle lukea...ja vielä "viluttaa" joka välissä. Kuka mies tuollaista jaksaisi kuunnella - jos naisella on suu auki koko ajan ja henkäilee keuhkoistansa ilmaa suoltaen tuon kaltaista ääntelyä ulos??? Kun mies on tarpeensa saanut tyydytettyä, ei tuon kaltaista selvä pää kestä montaa kuukautta. Joko mies sekoaa tai hän etsii uuden.
- emilia:
hei...herää jo arkee..mee töihin..hanki oma iha elämä..älä sitä hanki päästäsi joka on pipi
- ketura
Nyt on vissiin käynyt niin et olet "yliajanut" itsesi. Suomeksi sanottuna super väsynyt, engl. burn out. Yrittänyt liikaa, jaksanut liikaa. Antanut muille huomiota liikaa. Välillä nauttienkin tuosta huomiosta. Ja kuitenkin unohtanut oman sisäisen dialogisi itsesi kanssa eläessäsi "parrasvaloissa", joita myös rakastat.
Itselleni käy noin yhä uudestaan. Ja kovin helposti. Oikeastaan kautta elämän. Tämän päivän kiire ja stressi vaan tahtoo olla semmoista laatua ettei ihminen tunnu löytävän paikkaa mihin päänsä kallistaisi. Aika on rahaa. Kaikki takoo sitä. Interessit ovat kovat ja oma sisin hukkuu jonnekin isoon aallokkoon, pelastusrengasta ei tietenkään tuolloin näy missään. Se on todella ahdistavaa ja raskasta.
Tie omaan sisimpään, todelliseen minään on yksi vaikeimpia. Joudut kohtaamaan omia heikkouksiasi, ja niiden kautta löytänet myös vahvuutesi, joista voit iloita. Ilmeisesti olet jollain lailla myös vaikutteille altis ja avoin ihminen. Näin ollen myös herkkä...ja helposti haavoittuva. Ei sinussa mitään "vikaa" todellakaan ole. Ehkä pitäisi vain toden teolla pysähtyä lepäämään ja miettimään.
Suosittelen lukemista. Lainaapa kirjastosta teos nimeltä Kristityn vaellus. Siinä on aimo annos elämän totuutta kiehtovasti kerrottuna. Laittaa pohtimaan asioita ja tärkeysjärjestyksiä. Ja näyttää elämän vaarapuolet ihan oikeassa valossa. Teos ei ole mikään "saarnakirja", eikä sisällä uskonnollista "paatosta". Pikemminkin mielenkiintoinen "fantasiatos", pohjautuen elämän tosiasioihin.
Kirjoituksesi oli aito ja koskettava. Uskon että olet loisto tyyppi. Tässä ajassa eläminen on vaikeaa. Maailma näyttää päivä päivältä enenevässä määrin "villiviidakolta". Jatka rohkeasti eteenpäin. Ja muista levätä. Ihan vain olla. Rohkeasti. Ajattele myös itseäsi. Rakkaudella. Se antaa voimia rakastaa myös muita. Ja löytänet sen oikean. Et ehkä niin täydellistä kuin haluaisit. Vaan kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Onnea. - mut
Kun vähään tyytyy, niin ei koskaan paljon puutu.
- tinttara65
Moi, olipa hyvä ja osuva teksti. Kyllä samaistuin tekstiisi. Kyllä tässä on joutunut itseään muuttamaan noiden asioiden suhteen mut vittumaisen akan maineen on saanu. Mullakin jäänyt ihan katseluasteelle nämä ihmissuhde asiat. Ja on kyllä kumma että mistä nämä "luuserit" aina sattuu bongaamaan. Itelläni tavotteet tällä hetkellä omaa elämääni kohtaan aika "korkealla" ja joissakin asioissa on joutunut olemaan itsekäs. Itsehän omaan elämäänsä voi vain vaikuttaa tekeekö siitä vaikean vai haluaako elää mahdollisimman mukavasti mutta sen eteen on tehtävä töitä. Itse en oleta että nenän eteeni mitään tipahtaa valmiina tekemättä sen eteen mitään. Mutta pikku hiljaa hyvä tulee näissäkin asioissa. Nautitaan siitä mitä meillä on ja itse asiassa paskat muista. Eikun hyvä uutta vuotta.
- Kairanmaan Kauhu
oikeassa olet. Olet huomannut samat asiat mitkä minäkin. Muita parempi ei saa olla, pitäisi olla vaan tasapaksu tasajalka talleroinen ja elettävä sitä samaa paskaelämää mitä muutkin. Ryvettävä omassa liemessään ja surkuteltava itseään miten huono on ja odotettava että joku tulee nostamaan ja auttamaan vähäksi aikaa ylös ravasta. Ei helvetti sitä elämää muut pysty elämään ja kokemaan kenenkään puolesta kuin itse, ihan itse se on tehtävä se elämä ja omat ratkaisut. Elä itse eläkä anna muiden elää sinun puolestasi!
- Toxica
Vielä uskallat kuitenkin hengittää?
- ugly girl
joo itellä aika samafiilis kun sulla noista parisuhteistajne homma on menny siihen että oon todellakin haistattanut pitkät kaikille "onnellisille parisuhde unelmille jne". Tuli vuoden vaihtuessa tasan 4 vuotta oma tahtoista vanhapiika eloa täyteen. Jatkaa aion tätä,oon nimittäin hokannu etten ikinä oo ollu näin kokonainen ja onnellinen kun nyt,toki en kauheen onnellinen ole koska haluaisin niin kovasti sen kaiken mikä muille tuntuu tupsahtavan tosta noin vaan...no olen onnellinen repaleinen ikisinkku. Ja sun täytyy opiskella sanomaan EI.
- oikeesti hyvä
Kyllähän tuo sinun viesti on aika raskas.Mut en rupee täs siunaa sinua tms..kyl sinä viel näät sen hyvän ihmisen matkan varrella.Minä olen sinkku ja olen hakemassa sitä oikeeta.Olen 42v mies helsingistä.En polta ja viina ei ongelma.pidän huolta ittestäni jne..
En ole muuten tuollainen ihminen mitä sulla tossa tekstissä on kirjoitettu.
Olen fiksu ja rehti tavallinen suomalainen mies - Taistelija73
Erittäin hyvä kirjoitus.
Onnea Uudelle vuodelle 2009! - alli_200
On totta .. Hyvä että täältä löytyy saman laisia ihmisä kuin minä . Oikeesti se on näin että jos kerran pettyy kunnolla ei uskalla enään ihastua. Minäkin ollut 6 vuotta sinkkuna . Pettymyksen tasoa on niin erinlaista . Riippuu siitä miten on petetyksi tullut . Ja toiset pyytelevät apua ongelmiinsa kun eivät itse uskalla tehdä ratkaisuja elämäänsä. totta myös tuokin että ihmiset hakeva ttoista ihmistä korvatakseen itsellään huonoa oloa eivät yksinkertaisesti pysty olemaan yksin .monelle olen sanonut että miksi ei eroa huonosta suhteesta eivät vaan uskalla.. Miksi ei meille todella vahvoille naisille löydy enään parisuhdetta misssä olette sanoim tuntavat mihet huonosti aviossa vai , kärsimässä elämäänne..
- Mies25!!
Toi kaikki kuulostaa aivan liian tutulta omassa elämässä...Oon takonut seinään päätä jo aivan liian monta kertaa,kun en ole halunnut uskoa miten paskamaisesti ja hyväksikäyttävästi toiset ihmiset voivat käyttäytyä/kohdella yhä uudelleen ja uudelleen.Usein syynä ovat hyväksikäyttö tai kateus sekä oma "tyhmän"rehellinen suhtautuminen ihmisiin".Halu viedä ns.kaverilta viimisetkin energiat ja voimavarat,piittaamatta,miten toinen pärjää.En halua edelleenkään olla katkera,mutta pahasti pettynyt kaikkeen olen.Jotain on tehtävä pian ja aika lopussa olen.Ite oon tosiaan aina ollut kans tää tukeva/auttava osapuoli ihmissuhteissa.Lohduttavaa kuulla,et on muitakin,jotka joutunut kokemaan samoja asioita,mutta samalla tulee älytön suuttumus kaikkea kohtaan,et miks kaikkea tämmöstä pitää olla.Mut nää on sen verran ikäviä asioita,et jos haluat enemmän jutella ja selvitä kaikesta,niin kirjoittele mun sähköposti osote on [email protected]
- Kohtalotoverisi
En ymmärrä miten voin lukea tekstissäsi lähes kaikki ajaukseni, mitä olen tässä viime vuoden loppupuolella kelaillut: Lähes peloittavaa.
Luin pari vastausta Sinulle, mutta tajusin kuinka "meidät" täälläkin ymmärretään väärin.
Ei me haeta sääliä, ei kyse ole vain miehistä. Kyse on paljon, paljon muustakin. Koko elämästä ja siitä miten vahvoilta, kauniilta, menestyviltä ihmisiltä halutaan kaikki pois. Ei niitä muut itselleen koskaan saa, mutta ei meilläkään asiat muiden mielestä saa liian hyvin olla.
Miehet yrittää käyttää aina sinkkuja kauniita naisia hyväkseen.. tavalla tai toisella. Eikä vaan miehet.. vaan kaikki läheiset, jotka luulevat, että meidän voimat ei lopu koskaan. Luuserit saa kaiken hyväksynnät... ehkä he ansaitsevat, ehkä ei! Kyllä tässä yhteiskunnassa arvot on todella kadoksissa. Minä olen yrittänyt antaa hyvän kiertää, mutta jos tulos on aina paskaa niskaan, niin... minkäs teet. Haskat tiskiin vaan ja päämääränä suomen rajojen ulkopuoli :) Sieltä löytyy... varmasti löytyy.. ainakin sitä mitä minä kaipaan! Lähdetkö mukaan?- hyväksyy kaikki
Kun luin näitä kirjoituksia,niin tuota kaikkea olen itsekkin läpikäynyt elämässäni.
Mutta ainoan ja kestävän suunnan ja voiman tähän elämään antaa vain Jumala ja Jeesus Kristus sydämmessä.Jeesus ei petä koskaan, ei katso ulkomuotoon, tai miten olet menestynyt, tai mitä olet menneisyydessäsi ollut,tai mitä kokenut.Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon meille kaikille.Köyhyydenkin keskellä hän on toivomme.OLimmepa miten rikki sisäisesti, tai ulkoisesti hän ei hylkää meitä,OLimmepa miten oppineita, tai ei, Jeesus ei hylkää meitä,olimmepa miten syntisiä tahansa, hän antaa meille uuden toivon ja uuden elämän.Kunhan vain avaamme sydämmemme ja sanomme Jeesus ota minun elämäni,itsessäni olen tyhjä,mutta hän voi ja haluaa auttaa sinua,,minua.Jesus antaa toivon,ilon,valon,rakkauden, joka ei koskaan katoa vaan vahvistuu ,kun annamme hänelle elämämme.Tämän olen itse kokenut vuosia jo.Tulee ylä ja alamäkiä,mutta Kristus minussa nostaa ja kantaa ja vahvistaa meitä.
Psalmi. 23
Joh.3:16
Vielä on toivoa,vielä on uskoa.
Jeesus odottaa sinua petetty ja hyljeksitty,särkynyt ihminen,aikuinen,nuori,lapsi.
Jumala rakastaa sinua.Ja Jeesus kantaa sinua.
Hän odottaa,että vain otat hänet vastaan.
Tiedän mistä puhun,olen itse kokenut sen elämässäni.Kiitos Jeesus.
Siunattua uutta vuotta 2009 koko suomen kansalle. - lllfdddddd
Kyse on koko elämästä ja siitä, että kauniilta, menestyviltä, vahvoilta ihmisiltä halutaan kaikki pois! Tuohon en usko, mutta ei vahvuutta menestystä, kauneutta voi rakastaa! Kaikki nuo ominaisuudet herättävät kunnioitusta, kateutta ja pelkoa, ei rakkautta! Heikkous, tarvitsevuus herättää meidän rakautemme!
Tästä on kyse, on helppo löytää ihminen kokee samoin,mutta vaikea edes tajuta tarvitsevansa enemmän ajattelevan haasteellisemman kumppanin. Tasaveroisessa suhteessa molemmat ovat ei ulkoisesti vaan hekisesti yhtä vahvoja/heikkoja ja tuntevat itsensä, omat vahvuutensa, kykynsä ja arvostavat niitä ja toista. - Kipinä
lllfdddddd kirjoitti:
Kyse on koko elämästä ja siitä, että kauniilta, menestyviltä, vahvoilta ihmisiltä halutaan kaikki pois! Tuohon en usko, mutta ei vahvuutta menestystä, kauneutta voi rakastaa! Kaikki nuo ominaisuudet herättävät kunnioitusta, kateutta ja pelkoa, ei rakkautta! Heikkous, tarvitsevuus herättää meidän rakautemme!
Tästä on kyse, on helppo löytää ihminen kokee samoin,mutta vaikea edes tajuta tarvitsevansa enemmän ajattelevan haasteellisemman kumppanin. Tasaveroisessa suhteessa molemmat ovat ei ulkoisesti vaan hekisesti yhtä vahvoja/heikkoja ja tuntevat itsensä, omat vahvuutensa, kykynsä ja arvostavat niitä ja toista."ei vahvuutta menestystä, kauneutta voi rakastaa! Kaikki nuo ominaisuudet herättävät kunnioitusta, kateutta ja pelkoa, ei rakkautta! Heikkous, tarvitsevuus herättää meidän rakautemme! "
Heikkous herättää empatiaa, halun auttaa. Ok, mikäs siinä: auttaa voi, mutta parisuhteeseen ei kannata ryhtyä.
Allekirjoitan täysin tuo tasavertaisuuden parisuhteessa, muuten ei homma toimi. Mutta vahvuus on myös taito sanoa "ei", kun itsestä siltä tuntuu. Luulisin että sinut(kin) on kotona opetettu kiltiksi tytöksi, vielä sen lisäksi, että kiltteys on osa luonnettasi.
Ensisijaisesti kannattaisi ehkä olla kiltti itselleen, raamatun lauseiden tarjoajien lempilause: "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" sisältää kaiken, mutta huomaa NIIN KUIN ITSEÄSI: täytyy ensin osata rakastaa itseään, hyväksyä oma itsensä, olla oman itsensä paras kaveri, ennen kuin voi ruveta lähimmäisiään rakastamaan. JA se että rakastaa itseään ei ole sama, että on itsekäs.
Älä antaudu hyväksikäytettäväksi, Opettele sanomaan "ei", senkin voi sanoa niin monella tavalla, loukkaamatta tai pahoittamatta toisen mieltä tai valehtelematta. Kaveripiiri ensin ehkä supistuu kun lopetat kiltteilyn, mutta toisia löytyy tilalle. Sellaisia, jotka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, eikä tarvitse todistaa ensin, että on näin kiltti/älykäs/kaunis tms.
Meitä vahvoja naisia on aika paljon täällä Suomen maassa sinkkuina liikenteessä. Sinä olet nuori vielä, ihan varmasti löydät rakkaasi, joka on paras juuri sinulle! Mulle, melkein viiskymppiselle, se on vähän hankalampaa: vahvat miehet kun tuppaavat olemaan varattuja. Vaan ei haittaa, kyllä mullekin joku on jossain. Myönnetään välillä tuskastuttaa yksinolo, mutta mieluummin yksin kuin jossain muodossa tasapainottomassa parisuhteessa.
Olet hyvällä tiellä, tutkiskele omaa itseäsi, kuullostele miltä tuntuu kun joku teki/sanoi jotain, ihmettele mistä nuo tuntemukset johtuvat, vedä johtopäätöksiä, kokeile ensin vähän muuttaa omaa käytöstäsi (toisiahan et voi muuttaa...) ja jatka tutkiskelua. Pitkä tie on edessäsi, mutta ehdottomasti palkitseva! - Sisilialainen
Niin,Suomihan ei ole hyvä paikka hyvälle ihmiselle.
Itse koen että viihtyisin eteläisessä Euroopassa hyvin.
Elä elämääsi ja jätä mariseminen. Turha sitä on ruikuittaa, jos et kenellekkään kelpaa. Tämä oli just tyypillistä ruikuttajan stooria, mitä ei jaksa lukea ja kuunnella. Sitä kulee teiltä sinkuilta usein, eikä siinä ole päätä eikä häntää. Avointa vollotusta, kun on niin yksin eikä rakkautta saa. Tuollaiset jutut pistää etomaan. Kysykää ystäviltänne mikä mättää kun eivät ole teitä halunneet enemmäksi. Sinkut yhtykää ja rakastakaa toisianne, niin ainainen ruikutuskin loppuu.
- <3 <3
suosittelen, että luet Anna-Liisa Valtavaaran: kiltteydestä kipeät
- jebuman
Aivan täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
- Elli-Nelli
Toivottavasti tekstin kirjoittaminen jäsensi ajatuksiasi ja siten auttoi sinua näkemään jotain elämästäsi. Väsymys lienee merkki siitä, että olet jo pitkään kuluttanut ja ylittänyt omat rajasi.
Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus. Voimme löytää kosketuksen rakkauteen vain itsestämme. Jos etsimme rakkautta itsemme ulkopuolelta jäämme ikuisiksi rakkauden kerjäläisiksi.
Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen. Jäämme ihmisinä hyvin yksin eksistentiaalisten, ihmisen olemassa oloa koskevien kysymysten kanssa. Elämämme ei tarvitse olla kärsimystä vaan voimme oppia ymmärtämään paremmin itseämme ja omaa kokemistapaamme. Tuotamme itse oman kärsimyksemme erityisesti sillä, että emme ymmärrä ihmisen olemusta ja niitä mahdollisuuksia, joita kätkeytyy meihin jokaiseen.
Mikäli haluat lähteä tutkimaan kysymystä, mikä ihminen on, voit lähteä liikkeelle esim. Jon Kabat-Zinnin kirjoista ja niistä aukeaa kyllä monia uusia teitä. Lopulta kyse on hyvin yksinkertaisista asioista. Yksi peruskysymyksistä on, otammeko täyden vastuun itsestämme ja elämästämme. Voimme jäädä ikuisiksi ruikuttaviksi, vastuuttomiksi lapsiksi, jotka odottavat itsen ulkopuoleta tulevaa pelastusta. Vastuunottaminen tarkoitta sitä, että on valmis tekemään työtä ymmärtääkseen paremmin itseään ja omia kokemuksiaan. Kokemus on aina totta kokijalleen ja on ensisjassa tietoa kokijalle siitä, mikä on kokijan oma tila ja kohta, se ei kuitenkaan ole totuus ulkopuolisesta maailmasta.
Mikäli lähdet "tielle" sinulle on luvassa mielenkiintoinen, rikas ja antoisa matka elämän, ihmisen ja sitä kautta tietenkin oman olemuksen ymmärtämiseen.- jjjjkkkyyyyyyyy
Pelastit päiväni! Nuo mainitsemasi kirjat ovat vastaus siihen mitä minä nyt elämässäni koen! Kiitos myös aloittajalle, samoja asioita selvitellään!
- kevät pesee
Sulle aloittaja: Näyttää että et ole ottanut itseäsi tarpeeksi huomioon:
Keskity nyt itseesi ja lue vaikka Paulo Coelhon kirjoja, aloita vaikka alkemistista. Kirjoja on kirjoitettu jo useita, kannattaa lukea niitä koska ovat sopivasti toivoa antavia kirjoja näin kaamoksen keskellä.
Ja muista että elämme kaamosaikaa, tällä hetkellä etelässä on aika kurjaa kun on pimeää ja niin edelleen, mieli ei ole parhaalla päällä, älä siis rasita itseäsi liikaa miettimällä, vaan ulkoile ja nuku tarpeeksi. Uskon että kevät on enemmän sun aikaa. Nyt laakereille ja turhat miettimiset pois.
nim. kokemusta on. - EräsMies1
"Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus."
Olet oikeassa, mutta en usko, että romanttisen rakastumisen ihanteessa on sinällään mitään paheellista, kunhan myös arjen realiteetit tunnustetaan.
Jos ajattelemme naista, tai miksei toista ihmistäkin, taideteoksena, jota koetaan, niin ei minusta voimakas alun "ensimmäinen viehätys" (eräänlainen kokemus ylevästä tai vavistuksesta esteettisen filosofian termein), joka ei siis ole rationalisoitu/hallittu, automaattisesti tarkoita sitä, etteikö suhde voisi kestää ajassa. Jos taideteos-analogiaa jatketaan, on perusteltua väittää, että tilallinen viehätys kestää myös ajallisuutta. Toinen ihminen voi vallan hyvin sekä asettaa maailman ylös että asettaa maan eteenpäin (setting up the world ja setting forth the earth), eli arkikielellä: voit sekä ihastua toiseen korkeasti että perustaa ajallisuutesi toiselle.
Toki aikamme pyrkii rapauttamaan kaiken pysyvyyden. Maailmanhistoriallisesti tuskin missään muussa yhteiskuntamuodossa on ollut niin vähän "henkevää" sisältöä kuin tänään Suomessa.
"Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen."
Minun "ongelmani" (olen 28) taas on ollut, että tahtoisin molempia tietoisena siitä, että se on harvinaista ja myös siitä, että muutumme koko ajan. Tahtoisin esteettistä viehätystä ja tahtoisin sisältöä kuitenkin tietoisena siitä, että sisältö on tärkein. Toinen on minulle kokonaisuus, jossa en voi analyyttisesti keskittyä vain ulkoiseen tai vain sisäiseen, koska nämä menevät limittäin. En suostu järkeistämään ihastumisen tunnetta, joka voidaan nähdä jopa mielisairautena siksi, koska se ei perustu tietoon vaan uskoon ja kuvitelmiin. Tarvitsemme uskoa ja kuvitelmia kaikessa viehättymisessä.
Saan paljon kehuja ja arvostusta naisilta, mutta en vain voi ryhtyä suhteeseen, jossa ei ole sekä esteettistä eli ruumiillista että platonista eli ajatuksellista ykseyttä. Tiedän sellaisen olevan mahdollista, koska sellaistakin on ollut elämässäni. Usein vain jommasta kummasta on jäänyt puuttumaan, jolloin näen energian tuhlaamiseksi yrittää. Toisaalta saatan myös joistain yrittää _liiaksi_ jos näitä asioita havaitsen, koska olen huomannut, että harva ihminen on "herkkätaajuuksinen" ja lähelleen päästävä kovin helposti. Haluaisin syliin oikealla hetkellä, mutta osa vetäytyy kuoreensa: individualistisen kulttuurimme vaikutusta. - Virtahepo olohuoneessa
kevät pesee kirjoitti:
Sulle aloittaja: Näyttää että et ole ottanut itseäsi tarpeeksi huomioon:
Keskity nyt itseesi ja lue vaikka Paulo Coelhon kirjoja, aloita vaikka alkemistista. Kirjoja on kirjoitettu jo useita, kannattaa lukea niitä koska ovat sopivasti toivoa antavia kirjoja näin kaamoksen keskellä.
Ja muista että elämme kaamosaikaa, tällä hetkellä etelässä on aika kurjaa kun on pimeää ja niin edelleen, mieli ei ole parhaalla päällä, älä siis rasita itseäsi liikaa miettimällä, vaan ulkoile ja nuku tarpeeksi. Uskon että kevät on enemmän sun aikaa. Nyt laakereille ja turhat miettimiset pois.
nim. kokemusta on.Noi oli outoja, mutta täytyypä käydä katsomassa.
Jos vain tämä kroppa unohtaisi toisen ihmisen kosketuksen, niin ..... elämä yksin olisi ok. Kirjat auttavat mieleen.
Itse en ole pätkääkään uskonnollinen; uskonnot suorastaan lisäävät ahdistustani (ihmiset tekevät niin paljon pahaa niiden varjolla), mutta mm. Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa auttoi minua tuossa äiti-ongelmassa; luin sen hyppien yli uskonnolliset kohdat.
Filosofia, elämänviisaus, elämäkerrat (kokojan itsensä kirjoittamat) auttaa monesti saamaan otetta omaan elämään (elämäntuskaan). - Kipinä
jjjjkkkyyyyyyyy kirjoitti:
Pelastit päiväni! Nuo mainitsemasi kirjat ovat vastaus siihen mitä minä nyt elämässäni koen! Kiitos myös aloittajalle, samoja asioita selvitellään!
Monia kirjoja olen lukenut, tämä täysin minulle uusi kirjoittaja, täytyypä tutustua. Kiitos vinkistä Elli-Nelli!
- Kipinä
kevät pesee kirjoitti:
Sulle aloittaja: Näyttää että et ole ottanut itseäsi tarpeeksi huomioon:
Keskity nyt itseesi ja lue vaikka Paulo Coelhon kirjoja, aloita vaikka alkemistista. Kirjoja on kirjoitettu jo useita, kannattaa lukea niitä koska ovat sopivasti toivoa antavia kirjoja näin kaamoksen keskellä.
Ja muista että elämme kaamosaikaa, tällä hetkellä etelässä on aika kurjaa kun on pimeää ja niin edelleen, mieli ei ole parhaalla päällä, älä siis rasita itseäsi liikaa miettimällä, vaan ulkoile ja nuku tarpeeksi. Uskon että kevät on enemmän sun aikaa. Nyt laakereille ja turhat miettimiset pois.
nim. kokemusta on.Jep, Paolo Coelhon kirjoja on tullut lueskeltua viime aikoina. Ne ON HYVIÄ!
- Elli-Nelli
EräsMies1 kirjoitti:
"Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus."
Olet oikeassa, mutta en usko, että romanttisen rakastumisen ihanteessa on sinällään mitään paheellista, kunhan myös arjen realiteetit tunnustetaan.
Jos ajattelemme naista, tai miksei toista ihmistäkin, taideteoksena, jota koetaan, niin ei minusta voimakas alun "ensimmäinen viehätys" (eräänlainen kokemus ylevästä tai vavistuksesta esteettisen filosofian termein), joka ei siis ole rationalisoitu/hallittu, automaattisesti tarkoita sitä, etteikö suhde voisi kestää ajassa. Jos taideteos-analogiaa jatketaan, on perusteltua väittää, että tilallinen viehätys kestää myös ajallisuutta. Toinen ihminen voi vallan hyvin sekä asettaa maailman ylös että asettaa maan eteenpäin (setting up the world ja setting forth the earth), eli arkikielellä: voit sekä ihastua toiseen korkeasti että perustaa ajallisuutesi toiselle.
Toki aikamme pyrkii rapauttamaan kaiken pysyvyyden. Maailmanhistoriallisesti tuskin missään muussa yhteiskuntamuodossa on ollut niin vähän "henkevää" sisältöä kuin tänään Suomessa.
"Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen."
Minun "ongelmani" (olen 28) taas on ollut, että tahtoisin molempia tietoisena siitä, että se on harvinaista ja myös siitä, että muutumme koko ajan. Tahtoisin esteettistä viehätystä ja tahtoisin sisältöä kuitenkin tietoisena siitä, että sisältö on tärkein. Toinen on minulle kokonaisuus, jossa en voi analyyttisesti keskittyä vain ulkoiseen tai vain sisäiseen, koska nämä menevät limittäin. En suostu järkeistämään ihastumisen tunnetta, joka voidaan nähdä jopa mielisairautena siksi, koska se ei perustu tietoon vaan uskoon ja kuvitelmiin. Tarvitsemme uskoa ja kuvitelmia kaikessa viehättymisessä.
Saan paljon kehuja ja arvostusta naisilta, mutta en vain voi ryhtyä suhteeseen, jossa ei ole sekä esteettistä eli ruumiillista että platonista eli ajatuksellista ykseyttä. Tiedän sellaisen olevan mahdollista, koska sellaistakin on ollut elämässäni. Usein vain jommasta kummasta on jäänyt puuttumaan, jolloin näen energian tuhlaamiseksi yrittää. Toisaalta saatan myös joistain yrittää _liiaksi_ jos näitä asioita havaitsen, koska olen huomannut, että harva ihminen on "herkkätaajuuksinen" ja lähelleen päästävä kovin helposti. Haluaisin syliin oikealla hetkellä, mutta osa vetäytyy kuoreensa: individualistisen kulttuurimme vaikutusta.Näin kirjoittaa Olavi Moilanen kirjassaan lemmestä rakkauden rauhaan. Moilanen kirjoittaa kirjassan siitä, että ekstaasi tarkoittaa tavanomaisen taakse menemistä, jossa ihminen katsoo syvyyteen ja on yhtä aikaa itsessään ja itsensä ulkopuolella. Hän kirjoitaa rakkauden olemuksesta, jossa hyväilyn avulla muodostetaan yhteinen olemisen tila, temppeli. Vain hyväilyn kautta on mahdollista kohdata toinen. Se saa toisen loistamaan ja toisessa oleva mysteeri voi tulla esille piilostaan.
Myös Elli Arhivaara on kirjoittanut samastaa teemasta artikkelissa: Morsiammen ja hengen aika puhuu lihan viisaudella. Artikkeli käsittelee filosofi Irigarayn näkemystä seksuaalisuudesta, kehosta ja lihallisuudesta, ja siitä miten alkuperäinen rakkaus, josta ihmiskunnalla ehkä joskus oli tieto on kadonnut muistimme ulkopuolella. Tämä näkemys korostaa sitä että rakkaus vaatii fyysisen rakkauden henkisyyttä täyttyäkseen, tullakseen todeksi. Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan. Irigaray puhuu rakkauden ihmeestä, joka voisi muttaa maailman järjestystä. Tällöin keskeiseksi nousevat kaikkien seuraavien ulottuvuuksien yhtäaikainen esiintyminen miesrakastetun, miesrakastajan, naisrakastetun ja naisrakastajan. Tällöin fyysinen ja henkinen solmivat liiton keskenään.
Niin... näissä asioissa on mielestäni kuitenkin kysymys kovin toisista asioista kun aikakautemme romanttisen rakkaudenihanteen pinnallisessa hamuamisessa. Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt? - ..............................
EräsMies1 kirjoitti:
"Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus."
Olet oikeassa, mutta en usko, että romanttisen rakastumisen ihanteessa on sinällään mitään paheellista, kunhan myös arjen realiteetit tunnustetaan.
Jos ajattelemme naista, tai miksei toista ihmistäkin, taideteoksena, jota koetaan, niin ei minusta voimakas alun "ensimmäinen viehätys" (eräänlainen kokemus ylevästä tai vavistuksesta esteettisen filosofian termein), joka ei siis ole rationalisoitu/hallittu, automaattisesti tarkoita sitä, etteikö suhde voisi kestää ajassa. Jos taideteos-analogiaa jatketaan, on perusteltua väittää, että tilallinen viehätys kestää myös ajallisuutta. Toinen ihminen voi vallan hyvin sekä asettaa maailman ylös että asettaa maan eteenpäin (setting up the world ja setting forth the earth), eli arkikielellä: voit sekä ihastua toiseen korkeasti että perustaa ajallisuutesi toiselle.
Toki aikamme pyrkii rapauttamaan kaiken pysyvyyden. Maailmanhistoriallisesti tuskin missään muussa yhteiskuntamuodossa on ollut niin vähän "henkevää" sisältöä kuin tänään Suomessa.
"Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen."
Minun "ongelmani" (olen 28) taas on ollut, että tahtoisin molempia tietoisena siitä, että se on harvinaista ja myös siitä, että muutumme koko ajan. Tahtoisin esteettistä viehätystä ja tahtoisin sisältöä kuitenkin tietoisena siitä, että sisältö on tärkein. Toinen on minulle kokonaisuus, jossa en voi analyyttisesti keskittyä vain ulkoiseen tai vain sisäiseen, koska nämä menevät limittäin. En suostu järkeistämään ihastumisen tunnetta, joka voidaan nähdä jopa mielisairautena siksi, koska se ei perustu tietoon vaan uskoon ja kuvitelmiin. Tarvitsemme uskoa ja kuvitelmia kaikessa viehättymisessä.
Saan paljon kehuja ja arvostusta naisilta, mutta en vain voi ryhtyä suhteeseen, jossa ei ole sekä esteettistä eli ruumiillista että platonista eli ajatuksellista ykseyttä. Tiedän sellaisen olevan mahdollista, koska sellaistakin on ollut elämässäni. Usein vain jommasta kummasta on jäänyt puuttumaan, jolloin näen energian tuhlaamiseksi yrittää. Toisaalta saatan myös joistain yrittää _liiaksi_ jos näitä asioita havaitsen, koska olen huomannut, että harva ihminen on "herkkätaajuuksinen" ja lähelleen päästävä kovin helposti. Haluaisin syliin oikealla hetkellä, mutta osa vetäytyy kuoreensa: individualistisen kulttuurimme vaikutusta. - EräaMies1
Elli-Nelli kirjoitti:
Näin kirjoittaa Olavi Moilanen kirjassaan lemmestä rakkauden rauhaan. Moilanen kirjoittaa kirjassan siitä, että ekstaasi tarkoittaa tavanomaisen taakse menemistä, jossa ihminen katsoo syvyyteen ja on yhtä aikaa itsessään ja itsensä ulkopuolella. Hän kirjoitaa rakkauden olemuksesta, jossa hyväilyn avulla muodostetaan yhteinen olemisen tila, temppeli. Vain hyväilyn kautta on mahdollista kohdata toinen. Se saa toisen loistamaan ja toisessa oleva mysteeri voi tulla esille piilostaan.
Myös Elli Arhivaara on kirjoittanut samastaa teemasta artikkelissa: Morsiammen ja hengen aika puhuu lihan viisaudella. Artikkeli käsittelee filosofi Irigarayn näkemystä seksuaalisuudesta, kehosta ja lihallisuudesta, ja siitä miten alkuperäinen rakkaus, josta ihmiskunnalla ehkä joskus oli tieto on kadonnut muistimme ulkopuolella. Tämä näkemys korostaa sitä että rakkaus vaatii fyysisen rakkauden henkisyyttä täyttyäkseen, tullakseen todeksi. Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan. Irigaray puhuu rakkauden ihmeestä, joka voisi muttaa maailman järjestystä. Tällöin keskeiseksi nousevat kaikkien seuraavien ulottuvuuksien yhtäaikainen esiintyminen miesrakastetun, miesrakastajan, naisrakastetun ja naisrakastajan. Tällöin fyysinen ja henkinen solmivat liiton keskenään.
Niin... näissä asioissa on mielestäni kuitenkin kysymys kovin toisista asioista kun aikakautemme romanttisen rakkaudenihanteen pinnallisessa hamuamisessa. Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Moilanen on ilmeisesti Heideggerinsa lukenut :)
"Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan."
Ehkä se viimeinen niitti tälle mies-nainen -erottelulle oli nykyisenkaltaisen maskuliinisuuden synty 1800-luvun jälkipuoliskolla. Yhteys nationalismiin on aika selkeä.
Olen samaa mieltä siinä, että hollywoodlainen sokerikuorrutettu romantiikka ei ole sitä poeettisuutta lähentyvää tunnetilaa, josta oli kysymys esim. 1800-luvun alun romantismissa. Se ei ole spektaakkeliutta itsensä vuoksi, vaan jotain laajempaa. Aivan kuten pop-musiikissa nykyään on pakko olla jotain "jännittävää" tekemistä ja koukkua sen sijaan että osattaisiin tarkastella jotain musiikkiesitystä holistisemmin, kärsivällisinä, hitaasti, ikään kuin työskennellen ilman välitöntä palkintoa. Ruokapuolella toinen on pikaruokaa, eikä herkkuateria. Ihmiset ovat lyhytjännitteisiä, kuin kiiltävästä sirpaleesta toiselle virrassa hyppelehtiviä. En usko sen tuovan onnea. Tarvitsemme liikettä, mutta myös paluuta.
Eräänlainen "halvan rahan allegorisuus" sumentaa monen mieliä: "ellei se ole nyt heti mulle, unohda koko juttu". Jatkuva uusien ärsykkeiden virta ei kuitenkaan tuo hyvää mieltä kestävästi, tunnetta eheydestä ja ykseydestä sekä omasta rajallisuudesta, tarvitsevuudesta ja heikkoudesta. Se peittyy jatkuvien ärsykkeiden pauhuun.
Toisaalta näkisin "saastuneen" hollywoodlaisuudenkin olevan vaihtoehtona humaanimpi kuin pelkkä "nihilistinen pintaliitoisuus", jossa väliä on ainoastaan yhä uusilla makeiden ärsykkeiden virroilla. USA:ssa romantismi on näet tietyillä aloilla ollut näkyvä, joskin sitä on kamalasti väännelty.
"Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?"
Olen löytänyt sen sekoituksella ehdottomalla, holistisella tavalla hyviä kokemuksia ja kovaa tuskaa ja vaivannäköä, lyhyesti sanoen :) Suon itselleni oikeuden kokea toista kokonaisuutena, koska vain tuolloin uskon olevani pohjiani myöden rehellinen hänelle ja ikään kuin yhtenä kappaleena hänessä. - EräsMies1
.............................. kirjoitti:
- Elli-Nelli
EräaMies1 kirjoitti:
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Moilanen on ilmeisesti Heideggerinsa lukenut :)
"Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan."
Ehkä se viimeinen niitti tälle mies-nainen -erottelulle oli nykyisenkaltaisen maskuliinisuuden synty 1800-luvun jälkipuoliskolla. Yhteys nationalismiin on aika selkeä.
Olen samaa mieltä siinä, että hollywoodlainen sokerikuorrutettu romantiikka ei ole sitä poeettisuutta lähentyvää tunnetilaa, josta oli kysymys esim. 1800-luvun alun romantismissa. Se ei ole spektaakkeliutta itsensä vuoksi, vaan jotain laajempaa. Aivan kuten pop-musiikissa nykyään on pakko olla jotain "jännittävää" tekemistä ja koukkua sen sijaan että osattaisiin tarkastella jotain musiikkiesitystä holistisemmin, kärsivällisinä, hitaasti, ikään kuin työskennellen ilman välitöntä palkintoa. Ruokapuolella toinen on pikaruokaa, eikä herkkuateria. Ihmiset ovat lyhytjännitteisiä, kuin kiiltävästä sirpaleesta toiselle virrassa hyppelehtiviä. En usko sen tuovan onnea. Tarvitsemme liikettä, mutta myös paluuta.
Eräänlainen "halvan rahan allegorisuus" sumentaa monen mieliä: "ellei se ole nyt heti mulle, unohda koko juttu". Jatkuva uusien ärsykkeiden virta ei kuitenkaan tuo hyvää mieltä kestävästi, tunnetta eheydestä ja ykseydestä sekä omasta rajallisuudesta, tarvitsevuudesta ja heikkoudesta. Se peittyy jatkuvien ärsykkeiden pauhuun.
Toisaalta näkisin "saastuneen" hollywoodlaisuudenkin olevan vaihtoehtona humaanimpi kuin pelkkä "nihilistinen pintaliitoisuus", jossa väliä on ainoastaan yhä uusilla makeiden ärsykkeiden virroilla. USA:ssa romantismi on näet tietyillä aloilla ollut näkyvä, joskin sitä on kamalasti väännelty.
"Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?"
Olen löytänyt sen sekoituksella ehdottomalla, holistisella tavalla hyviä kokemuksia ja kovaa tuskaa ja vaivannäköä, lyhyesti sanoen :) Suon itselleni oikeuden kokea toista kokonaisuutena, koska vain tuolloin uskon olevani pohjiani myöden rehellinen hänelle ja ikään kuin yhtenä kappaleena hänessä.... Moilanen on tukeutunut Heideggeriin. Levinasiin, Buberiin, Iragarayyn ja Kristevaan. Hänelle on olennaista, että ihminen on kanssaolija ja tarvitsee toisen peilikseen löytääkseen syvyytensä.
Hän lähestyy rakkautta myös tarinaperinteen ja mytologian kautta. Mainitsemassani kirjassa Eros ja Psyyke tarinan avulla, joka on kuvaus siitä, miten sielu löytää olemuksensa rakkauden, Eroksen löytämisen kautta. - EräsMies1
EräsMies1 kirjoitti:
Tarkennan vielä, etten puhu kauneudesta "hyvänä" missään eettisessä mielessä. Miellyttävyys on eri asia kuin kauneus. Kauneus on jotain sellaista, jota kenen tahansa täytyy pitää kauniina asiaa tunnettuaan, ja siten myös totuutta, mutta se ei ole suoraa alisteisuutta ulkoiselle päämäärälle, etiikalle tai politiikalle, koska se ei ole "rationalisoitavissa". Se on pelkästään öljyä järjen ja ymmärryksen välissä, mutta samalla jotain, joka on kaikkein tärkein. Tämähän on luettavissa Kantin Arvostelun kritiikistä. Onine-versio englanniksi:
http://www.e-text.org/text/Kant Immanuel - The Critique of Judgement.pdf
Itse kuitenkin ulottaisin l'art pour l'art -position myös arkielämään ja toiseen ihmiseen (kuten mm. Heidegger ja Benjamin rohkaisivat), ja näin voin ajatella toisesta ihmisestä taideteoksena. Tuolloin mukaan astuvat myös vavistuksen ja ylevyyden käsitteet hieman eri valossa.
On toki totta, että välillä taide on nähty yhteisöllisesti, välillä taas ei, ennen kaikkea siinä, millainen velvollisuus sillä on ollut kuvantaa luontoa (mm. proosa ja runous). - Elli-Nelli
Elli-Nelli kirjoitti:
Näin kirjoittaa Olavi Moilanen kirjassaan lemmestä rakkauden rauhaan. Moilanen kirjoittaa kirjassan siitä, että ekstaasi tarkoittaa tavanomaisen taakse menemistä, jossa ihminen katsoo syvyyteen ja on yhtä aikaa itsessään ja itsensä ulkopuolella. Hän kirjoitaa rakkauden olemuksesta, jossa hyväilyn avulla muodostetaan yhteinen olemisen tila, temppeli. Vain hyväilyn kautta on mahdollista kohdata toinen. Se saa toisen loistamaan ja toisessa oleva mysteeri voi tulla esille piilostaan.
Myös Elli Arhivaara on kirjoittanut samastaa teemasta artikkelissa: Morsiammen ja hengen aika puhuu lihan viisaudella. Artikkeli käsittelee filosofi Irigarayn näkemystä seksuaalisuudesta, kehosta ja lihallisuudesta, ja siitä miten alkuperäinen rakkaus, josta ihmiskunnalla ehkä joskus oli tieto on kadonnut muistimme ulkopuolella. Tämä näkemys korostaa sitä että rakkaus vaatii fyysisen rakkauden henkisyyttä täyttyäkseen, tullakseen todeksi. Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan. Irigaray puhuu rakkauden ihmeestä, joka voisi muttaa maailman järjestystä. Tällöin keskeiseksi nousevat kaikkien seuraavien ulottuvuuksien yhtäaikainen esiintyminen miesrakastetun, miesrakastajan, naisrakastetun ja naisrakastajan. Tällöin fyysinen ja henkinen solmivat liiton keskenään.
Niin... näissä asioissa on mielestäni kuitenkin kysymys kovin toisista asioista kun aikakautemme romanttisen rakkaudenihanteen pinnallisessa hamuamisessa. Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?Olen kirjoitanut filosfin nimen toistuvasti väärin, jonka sinä tietenkin huomasit, mutta muille asiaan vähemmän vihkiytyneilla haluan sen korjata. Siis Iragaray ei Irigaray :)
- Lukenut
Kirjoitat kuin joku typerä amerikkalaispsykologi.
Ota itse ja vain itse vastuu elämästäsi.
Ja paskat.
Ei auta lukea mitään Zinniä tai mitään hahhulien tai psykologien roskaa..
Mun mielestä Pitää olla rohkeasti oma herkkä itsensä, vaikka se sattuisi, ja sattuuhan se, mutta silloin elää omanlaista elämäänsä, joka on korvaamatonta. - Elli-Nelli
Lukenut kirjoitti:
Kirjoitat kuin joku typerä amerikkalaispsykologi.
Ota itse ja vain itse vastuu elämästäsi.
Ja paskat.
Ei auta lukea mitään Zinniä tai mitään hahhulien tai psykologien roskaa..
Mun mielestä Pitää olla rohkeasti oma herkkä itsensä, vaikka se sattuisi, ja sattuuhan se, mutta silloin elää omanlaista elämäänsä, joka on korvaamatonta.... on syytä olla vain oma itsensä.
Seurustelu sellaisten tekstien kanssa, jotka koen viisaiksi ja jotka vastavat myös omaa kokemusmaailmaani, ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa elämääni itseäni.
Koen, että aikautemme on täynnä vääristäviä peilejä ja ihmisinä olemme kovin yksin suurten elämänkysymysten kanssa. Tähän yksin suunnistamiseen olen löytänyt kanssakulkijoita monenlaisen kirjallisuuden piiristä. Toki minulla on myös ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa olen elämäni kipuja jakanut. Sattumista ja kipua en pelkää. Kipua kohti meneminen onkin äärimmäisen tärkeää, siinä olet hyvin oikeassa. - Helmi ja sika
Lukenut kirjoitti:
Kirjoitat kuin joku typerä amerikkalaispsykologi.
Ota itse ja vain itse vastuu elämästäsi.
Ja paskat.
Ei auta lukea mitään Zinniä tai mitään hahhulien tai psykologien roskaa..
Mun mielestä Pitää olla rohkeasti oma herkkä itsensä, vaikka se sattuisi, ja sattuuhan se, mutta silloin elää omanlaista elämäänsä, joka on korvaamatonta.Hyvin kirjoitat Elli. Meitä on niin moneen junaan ja vielä asemallekin jää porukkaa haistattelemaan.
Hyvän tuoksuista iltaa teille kummallekin ;) - pohdiskella vielä
EräsMies1 kirjoitti:
No kuule, kyllä nyt päästelet sellaista pupputeoriaa, että en viitsi edes kommentoida enää.
*Filosofian tohtori, taidekasvatus* - EräsMies1
Elli-Nelli kirjoitti:
... on syytä olla vain oma itsensä.
Seurustelu sellaisten tekstien kanssa, jotka koen viisaiksi ja jotka vastavat myös omaa kokemusmaailmaani, ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa elämääni itseäni.
Koen, että aikautemme on täynnä vääristäviä peilejä ja ihmisinä olemme kovin yksin suurten elämänkysymysten kanssa. Tähän yksin suunnistamiseen olen löytänyt kanssakulkijoita monenlaisen kirjallisuuden piiristä. Toki minulla on myös ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa olen elämäni kipuja jakanut. Sattumista ja kipua en pelkää. Kipua kohti meneminen onkin äärimmäisen tärkeää, siinä olet hyvin oikeassa.Aivan totta. Olemme niin keskittyneet välttämään kipua ja tuskaa elämässämme, että lopuksi peitämme sitä keinotekoisesti, jolloin ikään kuin osa olemisesta jää pimentoon (toki voidaan myös kyseenalaistaa, onko olemassakaan kokonaista yksilöä eli olevaa, kuten mm. Freud teki). Uskomme helposti mm. teknologian, rahan ja "helppojen huvitusten" tuovan meille parhaan mahdollisen olotilan. Kuovimme maata kivun ja tuskan sekä pahimmassa tapauksessa "järjettömän" ihastumisen päälle ymmärtämättä, että "järjettömyys", jos sillä ymmärretään uskomista ja muutosta, on elämässä ainoa vakio. Haluamme järjestää maailmaamme, ja haluamme tämän tapahtuvan helposti ja vaivatta.
Stoalainen "kivussa ja nautinnossa seisominen" tuppaa unohtumaan. Tämä aiheuttaa sen, ettemme myöskään voi edes aloittaa paluuta; emme siten voi koskaan ikään kuin laskea itseämme täydellisesti toisen ihmisen haltuun ja ympärille, niin täydellisesti, ettei mikään suojaa meitä; palata häneen JA olla erillisiä hänestä, nostaa ja vahvistaa (Aufhebung) häntä ja minua (=meitä) ylös erillisyydellä Hegelin sanoin (http://en.wikipedia.org/wiki/Sublation).
Mm. psykoanalytiikassa ja antropologiassa tätä kuvastaa erinomaisesti yksilöllisyyden ja erillisyyden ristiriita. Mutta jos _mikään_ ei pysy, ei ole olemassa mitään itseään ruokkivaa kehää idean ja re-presentaation välillä. Mielestäni esim. emme pääse pakoon jatkuvaa muutosta: kysymys on siitä, miten asennoidumme jatkuvaan muutokseen. Olemmeko epäluottavaisia ja skeptisiä (ja siis orjamoraalisia), uskommeko asiassa muita (toinen orjamoraalin laji), vai pystymmekö kohoamaan kummankin yläpuolelle.
Toki asia on hyvin monisyinen, joka ei varmaan tässä ratkea... Eräänlainen herkkyys tuntuu olevan monella hukassa, tämä on oma kokemukseni naisista. Ja luulen sen palautuvan näkemykseen siitä, että tuska ja kipu, samoin kuin ihmisen "orgaanisuus" ovat paha ja välteltävä asia. Kuten Rainer-Maria Rilke sanoo: "For Beauty's nothing but beginning of Terror". - EräsMies1
pohdiskella vielä kirjoitti:
No kuule, kyllä nyt päästelet sellaista pupputeoriaa, että en viitsi edes kommentoida enää.
*Filosofian tohtori, taidekasvatus*Enpäs nyt oikein usko, että alan tohtorismies ei näitä juttuja tietäisi. Oma alani "vain" sivuaa näitä kysymyksiä.
Mutta jos asia sinua kiinnostaa, kannattaa aluksi tutustua Platonin ja Aristoteleen näkemyksiin taiteesta ja runoudesta sekä Kantin filosofiaan :-) Näistä on hyvä lähteä liikkeelle. - Lukenut
Elli-Nelli kirjoitti:
... on syytä olla vain oma itsensä.
Seurustelu sellaisten tekstien kanssa, jotka koen viisaiksi ja jotka vastavat myös omaa kokemusmaailmaani, ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa elämääni itseäni.
Koen, että aikautemme on täynnä vääristäviä peilejä ja ihmisinä olemme kovin yksin suurten elämänkysymysten kanssa. Tähän yksin suunnistamiseen olen löytänyt kanssakulkijoita monenlaisen kirjallisuuden piiristä. Toki minulla on myös ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa olen elämäni kipuja jakanut. Sattumista ja kipua en pelkää. Kipua kohti meneminen onkin äärimmäisen tärkeää, siinä olet hyvin oikeassa.Ei kipua kohden kuulu mennä!
Ei nyt masokisteilla.
Jos kipua tulee, niin kestetään se mitä voidaan.
Cela Vi
Itsekin kärsineenä ja elokuvia sekä kirjoja lukeneena luulen, että yksinkertaisesti jos omaa tietynlaisen luonteen..(usein herkän ja älykkään (ehkä kiltinkin) luonteen) niin kaikki vaan lopulta sattuu ja on ihminen on kuin lintu häkissään. Cul-De-Sac:(
Eli rakkauden tavoittelussaan tuhoontuomittu jäämään yksin yksinäisyyden "häkkiinsä".
Surullista, mutta joillekkin ihmisille käy "pakosta" niin jo ihan sen vuoksi, että se on matemaattinen tilastollinen todennäköisyysfakta.
Elämä kannattaa silti kokea loppuun (vaikka katkeraankin) koska on olemassa sattuman tuoma pieni mahdollisuus...
Eihän sitä voi koskaan tietää.. - Elli-Nelli
EräsMies1 kirjoitti:
Aivan totta. Olemme niin keskittyneet välttämään kipua ja tuskaa elämässämme, että lopuksi peitämme sitä keinotekoisesti, jolloin ikään kuin osa olemisesta jää pimentoon (toki voidaan myös kyseenalaistaa, onko olemassakaan kokonaista yksilöä eli olevaa, kuten mm. Freud teki). Uskomme helposti mm. teknologian, rahan ja "helppojen huvitusten" tuovan meille parhaan mahdollisen olotilan. Kuovimme maata kivun ja tuskan sekä pahimmassa tapauksessa "järjettömän" ihastumisen päälle ymmärtämättä, että "järjettömyys", jos sillä ymmärretään uskomista ja muutosta, on elämässä ainoa vakio. Haluamme järjestää maailmaamme, ja haluamme tämän tapahtuvan helposti ja vaivatta.
Stoalainen "kivussa ja nautinnossa seisominen" tuppaa unohtumaan. Tämä aiheuttaa sen, ettemme myöskään voi edes aloittaa paluuta; emme siten voi koskaan ikään kuin laskea itseämme täydellisesti toisen ihmisen haltuun ja ympärille, niin täydellisesti, ettei mikään suojaa meitä; palata häneen JA olla erillisiä hänestä, nostaa ja vahvistaa (Aufhebung) häntä ja minua (=meitä) ylös erillisyydellä Hegelin sanoin (http://en.wikipedia.org/wiki/Sublation).
Mm. psykoanalytiikassa ja antropologiassa tätä kuvastaa erinomaisesti yksilöllisyyden ja erillisyyden ristiriita. Mutta jos _mikään_ ei pysy, ei ole olemassa mitään itseään ruokkivaa kehää idean ja re-presentaation välillä. Mielestäni esim. emme pääse pakoon jatkuvaa muutosta: kysymys on siitä, miten asennoidumme jatkuvaan muutokseen. Olemmeko epäluottavaisia ja skeptisiä (ja siis orjamoraalisia), uskommeko asiassa muita (toinen orjamoraalin laji), vai pystymmekö kohoamaan kummankin yläpuolelle.
Toki asia on hyvin monisyinen, joka ei varmaan tässä ratkea... Eräänlainen herkkyys tuntuu olevan monella hukassa, tämä on oma kokemukseni naisista. Ja luulen sen palautuvan näkemykseen siitä, että tuska ja kipu, samoin kuin ihmisen "orgaanisuus" ovat paha ja välteltävä asia. Kuten Rainer-Maria Rilke sanoo: "For Beauty's nothing but beginning of Terror".Josko hieman vielä yrittäisi lisätä jotain tähän keitokseen. En kaihda vuorovaikutuskonflikteja vaikka pyrinkin kohtaamaan ihmiset arvostavasti. Näen, että konfliktit ovat välttämättömiä itsetuntemuksemme lisääntymisen kannalta...siis haistattelun uhallakin kirjoitan lisää.
Koen, että tunteiden olemuksen ymmärtäminen on ajassamme erityisen hukassa. Mitä vapaammin tunteemme saavat liikkua sitä terveempiä olemme. Tunteet sinäänsä eivät ole ongelma, mutta yleensä ongelmat syntyvät suhtautumisestamme tunteisiin. Tavallisimmin pulmat syntyvät siitä, että torjumme tunteemme tai sitten takerrumme/samaistumme niihin. Tuolla tunteiden liikkumisella tarkoitan sitä, että ne saavat nousta, tulla ja myös mennä. Se, miten tunteet näkyvät tai jäävät näkymättä käytäytymisessämme on sitten kokonaan toinen juttu. Esim. vihan tunteita ei tulisi mielestäni koskaan kohdistaa mihinkään elolliseen olentoon. Kivun läpi meneminen on ahdas portti tai neulansilmä, jonka läpi koen tien kulkevan. Jos kykenen hyväksymään kivuliaan läsnäolevan hetken todellisuuden sellaisenaan, tilan, helpotuksen ja vapautuksen tunne lisääntyy välittömästi. - verran, että
EräsMies1 kirjoitti:
Enpäs nyt oikein usko, että alan tohtorismies ei näitä juttuja tietäisi. Oma alani "vain" sivuaa näitä kysymyksiä.
Mutta jos asia sinua kiinnostaa, kannattaa aluksi tutustua Platonin ja Aristoteleen näkemyksiin taiteesta ja runoudesta sekä Kantin filosofiaan :-) Näistä on hyvä lähteä liikkeelle.sinun alasi vain sivuaa näitä juttuja. :)
sama.
- entinen marttyyri
Liityn kuoroon teidän muiden kanssa. Joulun ajat olivat pahemmit mies(nais)muistiin, tuntui että koko yksinäisyys kaikella voimallaan romahtaa niskaan, kun muu Suomi hyytyy paikalleen viettämään perhejouluja.
Toisaalta ärsyttää kovastikin ellien käyttämät termit kuten "saalis". Itse 35 , akateemisesti koulutettu, johtavassa asemassa oleva, hyvätuloinen, (ainakin äidin mielestä) komea, edustava jne.. Eipä näistä "saalistajista" useinkaan ole ollut viivoille. On ollut ylipainoa, alkoholiongelmaa, mielenterveysasioita, rahanahneutta, ja vaikka mitä historiaa. Mutta olen siis saalis mikä saalis.
Tuossa käy ilmi juuri se, miten ulkokohtaisia asioita yliarvostetaan, asemaa, palkkaa, ulkonäköä, fyysisyyttä. Eli juuri tuollaiset kommentit ovat sitä mistä olen samaa mieltä näyttelyesinehommasta. En ole mikään v-un esine, vaan elävä ja tunteva ihminen.
Mutta kyllä se siitä, niin kuin pres. Koivisto sanoi. Olen itse käynyt jo useana vuonna läpi nuo samata ajatuskuviot. Jokaisen suhteesta eron jälkeen mulla menee keskimäärin pari vuotta, ennen kuin taas alkaa kiinnostamaan uuden parisuhteen rakentaminen. Yhteensä siis miltei 10 vuotta on mennyt vain ihmetellessä, että milloinkohan mäkin rakastun? Toiset ne tuntuvat löytävän jo seuraavalla viikolla uuden kumppanin...
Ratkaisu on kuitenkin se, että ensin oppii hyväksymään itsensä ja tilanteensa. Oppii tykkäämään itsestään. Se kyllä heijastuu sitten muihinkin ihmisiin ja vetää mielenkiintoisia "deittejä" puoleensa. Jos koko ajan on siipi maassa asenteella "kaikki on paskaa, ranteet auki", sekin heijastuu muihin. Ketään ei kiinnosta ruikuttava, katkeroitunut murehtija.
Elämä on kokemuksia varten ja epäonnistumisiakin pitää sietää. Mitä sitten jos sokkotreffi on mielestäsi ruma? Mitä sitten jos kahden tapaamisen jälkeen ette enää tapaa? Maailmassa on 2,5 MILJARDIA miestä ja naista, ja ajan mittaan joku niistä kolahtaa. Tsemppiä kehiin ja maratoonarin kondis, niitä tässä tarvitaan, eikä talvimasenuksen aiheuttamaa mielialan laskua.
Mutta toivon sulle, tredin aloittajalle voimia jatkaa taistelua, tunnut olevan rehellisesti ja avoimesti liikkeellä tärkeässä asiassa. Samoin kaikille muillekin tästä epäbalanssi-asiasta kärsiville.
Ei muuta kuin virtaa kintaaseen! Välillä pitää pohtia vähhän raskaita, mutta ei loputtomiin.
La vita e bella! Hymyile niin maailma hymyilee takaisin!
Sakke- mammis
Täyttä asiaa Sakke! Tässä vuoden eka päivänä synkissä mietteissäni tajuan juuri sen, ettei tässä auta muu kuin nostaa pää pystyyn ja alkaa elää, hyväksyä mitä on tapahtunut ja lopettaa jatkuva vatvominen ja itsesäälissä vellominen. Ei kukaan uskalla lähestyä ihmistä, joka kulkee suupielet alaspäin. Täytyy nollata tilanne, alkaa alusta kuten tämä uusi vuosi ja kulkea kohti uutta elämää, uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia. Kyllä tämä tästä, kait...
- ex-marttyyri
mammis kirjoitti:
Täyttä asiaa Sakke! Tässä vuoden eka päivänä synkissä mietteissäni tajuan juuri sen, ettei tässä auta muu kuin nostaa pää pystyyn ja alkaa elää, hyväksyä mitä on tapahtunut ja lopettaa jatkuva vatvominen ja itsesäälissä vellominen. Ei kukaan uskalla lähestyä ihmistä, joka kulkee suupielet alaspäin. Täytyy nollata tilanne, alkaa alusta kuten tämä uusi vuosi ja kulkea kohti uutta elämää, uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia. Kyllä tämä tästä, kait...
Jep, se vaan on niin hölmöä, kuin ei ap:lle pysty sanomaan muuta kuin että "kyllä Se Oikea löytyy"--- niin kuin löytyykin, mutta eihän tuollainen fraasi mitään auta silloin kun murehtii. Päinvastoin, ärsyttää vaan enemmän.
Ja siihen kun lisää sukulaisten kysylyt, että "millos se Sakella sitä perhettä", niin mieli menee vaan mustemmaksi.
Kyllä oikeasti pitäisi keksiä keinot purkaa näitä asioita tai joku konsti millä saisi ap:n ja muiden miesten ja naisten mielialaa kohennettua. "Kyllä Se oikea löytyy", ei kyllä lohduta, tiedän kokemuksesta.
Jos jollain voisin jeesiä, niin sen tekisin, mutta en oikein voi muuta kuin kirjoitella tulevia kommentteja.
MUTTA NYT REIPPAAMMIN UUTTA VUOTTA 2009 KOHDEN!
Sakke
P.S. Ja kaikille niille pahanailmanlinnuille, jotka potkivat ketjun aloittajaa eli ap:tä, haukkuvat luuseriksi ja nyyhkyttäjäksi, niin... Kokemuksesta tiedän että teillä itsellänne on suuri musta möykky sydämessänne. AP on alussa, että saa asian hoidettua. Teillä taaen on edessä karvainen alamäki katkeruuteen. - Mies30+
ex-marttyyri kirjoitti:
Jep, se vaan on niin hölmöä, kuin ei ap:lle pysty sanomaan muuta kuin että "kyllä Se Oikea löytyy"--- niin kuin löytyykin, mutta eihän tuollainen fraasi mitään auta silloin kun murehtii. Päinvastoin, ärsyttää vaan enemmän.
Ja siihen kun lisää sukulaisten kysylyt, että "millos se Sakella sitä perhettä", niin mieli menee vaan mustemmaksi.
Kyllä oikeasti pitäisi keksiä keinot purkaa näitä asioita tai joku konsti millä saisi ap:n ja muiden miesten ja naisten mielialaa kohennettua. "Kyllä Se oikea löytyy", ei kyllä lohduta, tiedän kokemuksesta.
Jos jollain voisin jeesiä, niin sen tekisin, mutta en oikein voi muuta kuin kirjoitella tulevia kommentteja.
MUTTA NYT REIPPAAMMIN UUTTA VUOTTA 2009 KOHDEN!
Sakke
P.S. Ja kaikille niille pahanailmanlinnuille, jotka potkivat ketjun aloittajaa eli ap:tä, haukkuvat luuseriksi ja nyyhkyttäjäksi, niin... Kokemuksesta tiedän että teillä itsellänne on suuri musta möykky sydämessänne. AP on alussa, että saa asian hoidettua. Teillä taaen on edessä karvainen alamäki katkeruuteen.Sinä puhut kyllä tuossa ihan asiaa. Minä väitän vähän kanssa ymmärtäväni ap:tä. Minä olen aika samanlainen luonteeltani, kolhujakin kokenut, tosin vähän erilaisia. Sen olen itse huomannut että puhuminen auttaa. Toivottavasti myös viestin aloittajaa ja asian tiedostaminen myös.
Sitä olen ihmetellyt että mikä tähän maailmaan on oikein mennyt, masentuneita on enemmän kuin, ei kai yksilö ole sen kummoisempi kuin ennenkään, yhteiskunta on vain tainnut muuttua, ja juuri tuohon pinnalliseen ja itsekkäämpään suuntaan.
Hyvää uutta vuotta
- pietroboy
Aikamoinen rooli... ollut sinulla.
Yhteinen piirre näille nykyajan 'tuskastuneille' ihmisille on, että tuskastumisen rooliin(tyytymättömyys itseensä) on kokoaikaista... se alkaa pikkutytön peiliintuijottamisena; olenkohan tarpeeksi kaunis, minulla on finni otsassa, luomi olkapäässä...minusta ei siis ole eläjäksi.
Tälläinen rooliinopettelu alkaa siis jo melko varhain. Vaatimukset ovat kovat, minkä seurauksena kaksikymppisillä suhteen karilleajo on kuin koko elämän kaatuminen.
Se, millaisen roolin ihminen valitsee itselleen, ei kuitenkaan ole hänen itsensä kokonaan päätettävissä. Ympäristö on se, mikä luo paineet, ja niissä luoviminen voi olla koko elämän kestävä operaatio.
Jos joku vaikuttaa epäitsekkäältä, on auttavainen, sosiaalinen jne.. voi kaikki tämä olla raskasta, koska se ei välttämättä tosiaan ole sitä, mitä yksilö on ilman ympäristön sanelemaa 'pakkoa'. Voi olla, ettei yksilölle jää tilaa, kuin siihen rooliin, missä muut hänet näkevät, koska sille roolille on tilaus ja paikka siinä kohtaa yhteisöä...
Voisi kai ajatelle, että se rooli, mitä olet vetänyt on ollut vastoin jotakin sitä, mikä on itsellesi ominaisempaa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi valita vastakkainen rooli, vaan sitä, että et tunne itseäsi.
Miten länsimainen ihminen voisikaan tuntea itseään, jos ajatellaan touhua ympärillämme. Ei ole ihme, jos suosiossa ovat kaikenmaailman kurssit, missä mennään puiden halailemisen kautta synkkään yksinäisyyteen... Yritystä siis on, mutta ovatko keinot vääriä?
Keinot on luotu kunkinhetkisen yhteiskunnallisen tilan tarpeita silmälläpitäen. Kiireiselle ihmiselle kiireiset keinot... tunti hiljentymistä ja rauhaa, sitten voi taas elämä jatkua...
Näillä keinoin ei kuitenkaan päästä itse lähteille, oman itsensä tuntemiseen; se on koko elämän pituinen projekti.
Tulee tässä mieleen... aseta huntu kasvojesi eteen... peitä kauneutesi, se mitä mainostat. Peitä älykkyytesi, se, mitä mainostat. Peitä pettymyksesi muihin ihmisiin se... Peittäminen ei tarkoita sitä, että kieltäisit asiat, vaan tässä tapauksessa että hyväksyt huonot tunteet ja ajatukset muita kohtaan. Se on välivaihe kenties siihen mikä itse olet, mitä et ole vielä ollut, mutta kapinoit kuitenkin, koska haluat löytää itsesi.
Jos haluat olla jotakin muuta, kuin mitä on roolisi ollut tähän asti, pitää sinun ajatella itsesi uusiksi, eikä lähteä siitä ajatuksesta, että toiset ovat niitä, joiden pitää muuttua.
Et ehkä ymmärrä, jos sanon sinulle: tyhjennä itsesi turhasta kuonasta, luuloista toisten suhteen, luuloista oman itsesi suhteen...
Kuten jo sanoin: oma itse on elämänpituinen projekti, eikä sillä ole kiirettä, vaikka tavallaan onkin. Kukapa ei haluaisi siihen paratiisiin, mikä meille on luvattu... se vaan on mahdollista saavuttaa nimenomaan täällä oman itsensä tuntemisen ja hyväksymisen kautta. Kun olet kulkenut sitä tietä jonkin matkaa, kukaan ei pysty enää hyväksikäyttämään sinua. Osaat sanoa ei, koska tiedät kuka olet, ja mitä haluat.
Huntu on symbolinen asia, ja jos joku on kiinnostunut sinusta itsestäsi, tulee hän ja yrittää raottaa huntuasi, eikä siten, että itse levität huntusi kaikelle maailmalle julistaen omaa kauneuttasi älyäsi jne... - MartyMan
Loistava tarina. Tarinan kertoja on hieman anonyymi, ehkä tarkoituksella, mutta tuossa oli viisasta haastetta. JOs haluat jatkaa haastavaa, mielenkiintoista dialogia, kirjoita mun mailiin mieluummin kun tänne avoimelle sivustolle. Olen miehenä huomannut aivan samaa ja paljon lisättävääkin.
- lentsu
oot ihan ku mä!ei tarvii varmaan enempää kommentoida..perseestä ja syvältä sieltä.mut siihen voi ite vaikuttaa.sano suoraan asiasta.ne jotka ei tajuu eivät oo sun arvosia.mäkii tein niin.lähipiiri pieneni parilla.ottivat nokkiinsa.mitä siitä.idiootteja.eivät olleet mun arvosia.nyt mulla on semmosia ihmisiä lähipiirissä jotka osaavat arvostaa mua.enkä muunlaisia hyväksykkään.kierrän kaukaa..
- liki.....
joka sana.. Tiedän tunteen. mä oon kan liian kiltti ja mä tunnun kokoajan nostelevan muita pinnalle, mut auta armias jos mulla menee hetkellisesti huonosti niin mun pitäs olla ihan hioljaa asiasta. Vituttaa ni vituttaa. Se on kans loppu. Se muiden paapominen ja hyysääminen. Mä keskityn ny itteeni..
- Mies25!!
Ei se ole ruikuttamista,jos avoimesti kertoo,mitä on tapahtunut ja käynyt elämän tilanteissa.Tietenkin voi sanoa,että omaa tyhmyyttä,naiviutta vaan,kun on ollut liian rehellinen/luottavainen ja eroten kiltti ihmisille,jotka eivät osaa sua arvostaa,mutta voin vaan kysyä,kuka meistä on se,joka on täysin viaton.Toki asioista on hyvä päästä eteenpäin,jos on voimavaroja jäljellä,mutta itse ainakin olen täysin loppu kaikkeen ja väsynyt siihen,että aina joutuu pettymään kaikkeen.Monesti ihmiset tosiaan meidän yhteiskunnassa välittävät vaan ulkokuoresta.Jos olet raamikas ja muutenkin kivannäköinen,ei edes haluta auttaa tai ottaa sua aidosti ihmisenä vastaan vaan jonkinlaisena uhkana,joka pitää eloiminoida tai hyväkskäyttää.Uskon johdatukseen kuitenkin ja siihen,että asioilla on syy,mutta en todellakaan pysty ymmärtämään yhden ihmisen kohdalla kaikkea.Oon joutunut monesta ystävyyssuhteestakin luopumaan järjettömän mustasukkasuuden takia,johon liittyy varmasti narsistinen persoonallisuushäiriö.Aihetta en varmasti ole antanut,muuta kuin olemalla oma itseni ilman sen kummempia taka-ajatukisa.
- mies38
Hei!
TOi on todella harmi että sinun murheita kuunnella. Minä olen mielestäni hyvä kuuntelija ja minulla on onneksi muutama sellainen ystävä, jotka myös kuuntelevat minun murheita. Eli se on molemminpuolista. Ja sellaista se minusta kuuluukin olla ystävien kesken. Ei se ole ystävä, joka jättää hädän keskellä. Silloin juuri ihminen eniten tukea tarvitsee.
Sinä olet selvästi hyvä ihminen, sääli että olet saanut tuollaista kokea. Toivon että löydät todellisen ystävän itsellesi.
Hyvää uutta vuotta
- tuttu juttu
Hei !
Kirjoituksesi sai aikaan kylmiä väreitä,se oli täynnä täydellistä itsekeskeisyyttä,täydellistä aidon rakkauden puutetta,täydellistä ylimielisyyttä.Et sinä ole ollut luusereita varten,vaan he sinua,voit tuntea ylemmyyttä luusereiden kanssa.Ja olet sitten marttyyrina,voi kun minä olen hyvä ja nuo typerät nollat on niin pahoja...yäk !Miksi et sitten ole "vertaistesi" kanssa,kun kerran pidät itseäsi niin kauniina ja älykkäänä ?
Mutta kumminkin,hyvää kuluvaa vuotta sinulle. - on....
uskomus,joka on kuin noidankehä.Uskomuksessa on ripaus totta ja loppu on sinun mielikuvitustasi.Jos vaikka löytäisit kivan kaverin alitajuntasi muuttaa käytöstäsi siten,että saat taas vahvistuksen,muut käyttää sua hyväkseen.Ihmisiä on erilaisia,ei kaikki ole paskoja,50 voi olla mutta loput onkin tosi kivoja.Jos haluat muuttaa uskomustasi,niin silloin nojaudut faktoihin ja muutat omaa asennettasi ja luonnettasi. Ei kukaan voi sinua auttaa siinä,vaan sinun on tehtävä se itse.
- lkjdsh
Ongelma ratkaistu. Oliko sulla jotain muuta?
- tilanteessa elänyt
Minä elin aikoinaan vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. Takana oli jos jonkinlaisia suhteita, toiset pidempiä, toiset lyhyempiä. Ystäviäkin riitti, muutama jopa ihan sydänystäväkin (niin ainakin luulin).Kun jäin yksin, ei minulle jäänyt käteen kuin yksi todellinen ystävä (Luojan kiitos edes siitä!). Muille olin vain "se mukava kaveri, johon voi aina luottaa asiassa kuin asiassa", mutta jolle ei taas koskaan liiennyt aikaa kun hän olisi seuraa/olkapäätä kaivannut... Ja jos ihan totta puhutaan, en oikeastaan koskaan edes näyttänyt kenellekään muulle kuin sydänystävälleni, kuinka minuun koski. Muut tuntuivat välillä suorastaan kadehtivan, kun olin "vapaa" tekemään mitä "halusin"...
Tosiasiassa minä olin oman yksinäisyyteni vanki. Mitä pidempään aikaa kului, sitä aremmaksi tulin ja loppujen lopuksi rupesin ihan tosissani pelkäämään, etten koskaan löytäisi rinnalleni ketään, jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni, johonka voisin luottaa ja joka rakastaisi minua ilman että odottaisi vastineeksi mitään... Koin, että olin kuin "enkeli", jonka tehtävänä täällä maan päällä on auttaa muita saamatta vastineeksi mitään muuta kuin hyvän mielen. "Enkeli", jolla ei ole oikeutta "omaan elämään", vaan joka elää muita varten ja muiden onnellisuuden kautta.
Minusta todella tuntui kuin olisi elänyt vain muita varten. Tuntui kuin minun tehtäväni olisi vain saada iloni muiden auttamisesta ja heidän onnestaan. Monesti kysyinkin ystävältäni, että onko otsassani teksti: "Olen epätoivoinen, kuka vaan käy!!!", joka riitti karkottamaan kaikki mahdolliset elämänkumppaniehdokkaat läheltäni?!
Mutta kun aikaa oli kulunut tarpeeksi, minäkin väsyin ja ajattelin, etten tarvitsekaan ketään. Ajattelin, että yksin on helpompaa, ei tarvitse ajatella/huolehtia kuin itsestään. Aluksi tuntuikin helpommalta, kun tavallaan "myönsi" itselleen, että minä olen "luuseri", joka ei tule koskaan löytämään ketään. Ja kun tarpeeksi vakuutteli itselleen, ettei tarvitsekaan ketään. Mutta niin monet itkut tuli yön yksinäisinä tunteina itkettyä, etten edes pysy laskuissa mukana. Pelkäsin, että katkeroituisin ja minusta tulisi stereotypioiden "kiukkuinen näivettynyt vanhapiika"...
En tiedä, minkä kohtalon johdatusta se oli, että nykyinen mieheni tulla tupsahti elämääni, mutta niin vaan kävi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta... Tuntuu uskomattomalta, että sellaista voi oikeassa elämässä edes tapahtua, eihän sellaista tapahdu kuin elokuvissa! Olemme nyt olleet 9 vuotta yhdessä ja meillä on 2,5-vuotias poika, joten "enkeli" sai kuin saikin "oman elämän" ja elämäntehtävän: äitiyden.
Yllättävää kyllä, joskus kaiken nykyisen kaaoksen keskellä, kaipaan hetkellisesti yksinäisiä sinkkuaikojani, jolloin tarvitsi huolehtia vain itsestään... Mutta pidemmän päälle en luopuisi mistään hinnasta nykyisestä elämästäni.
Toivottavasti sinua kohtaisi yhtä uskomaton onnenpotku. Toivon koko sydämestäni, ettei sinun sydämesi pääse liiaksi katkeroitumaan, jolloin onni saattaa mennä väkisinkin ohitse. Pettymyksistäkin pitäisi pystyä ammentamaan jotakin positiivista, jos se vain mitenkään on mahdollista. "Se mikä ei tapa, vahvistaa"...
En tiedä, millä reseptillä tästä elämästä selviäisi kunnialla, mutta kaipa siihen tarvitaan kosolti päättäväisyyttä, hieman itsekkyyttä, reippaasti positiivisuutta, kykyä varautua pettymyksiin ja ripaus silkkaa onnea.
Uneksi - ja uskalla elää! :)- Vast. til. elänyt
Lisäyksenä vielä, ettei tarkoitus ole hieroa suolaa haavoihin tarinallani vaan osoittaa, että kyllä siellä sateenkaaren päässä on se kultapata. Se sateenkaari vain on joskus kohtuuttoman kaukana...
Jos vain pystyisit ajattelemaan, että yksinkin voi elää ihan tyydyttävän elämän, niin elämä ei tunnu tarkoituksettomalta. Eikä se ole tuulesta temmattu se sanonta, että "onni osuu kohdalle kun sitä vähiten osaa odottaa". Kun olet sinut nykysen elämäntilanteesi kanssa, se todellakin näkyy ulospäin ja antaa hyvän tilaisuuden "onnen osumalle".
Ystävyys on hyvä pohja myös parisuhteelle, joten tutustu rauhassa äläkä kiirehdi vaan anna ajan näyttää, voiko suojusta laskea vai jatkaa eteenpäin.
- Nimetön
Mähän luulin olevani ainoa jolle käy näin:(
Sitä kun on tyhmä hiljainen koulukiusattu ja kaveritkin kyllä apua pyytävät mutta mun kans ei illanviettoihin lähde!!!En oo riittävän hyvää seuraa...muuten kuin raatamaan niille...
Ja työn tekokaan ei enää maistu...
Voimia kaikille,ei voi kun yrittää uskoa huomiseen et löytyis joku potkimaan omille persauksille ja näyttäis suunnan parempaan...
Nii,ku itestä ei oo ees siihen...itsetunto on romutettuna...
Vali vali...niihän ne kaikki sanoo jos avautuu,ja kertovat vaan omista murheista mut mulle sanovat vaan et nuo oo mitään,tee vaan töitä ni unohtuu...Ei p...le!!!Mulla ei elämässä oo muuta kun työ!!!Jotain muuta ois löydettävä rinnalle...
Mut en tunnu olevan riittävän hyvä kellekään:(
Kukaan ei halua rakastua luuseriin...- Työ vapauttaa
Tottahan mä olen kaltaisesi, olen vaan mies.
Luulenpa että sä olet nainen.
Siis työ on ainoa asia.
Mutta mulla on sellainen työ, että se vielä vie järjen kun siihen uppoutuu, että olisi hyvä olla vastapainona muuta elämää, mutta se onkin sitten kärsimystä.
Uskon vakaasti, että pitää olla oma herkkä itsensä vaikka se sattuisi.
Oikeastaan yksinäisyys on hauskaa, koska se tekee hulluksi. Hulluna on kivaa!! - niin tuttua minullekin
Minulla on kanssa vähän samanlainen tausta kuin sinula, kiusattu ja sen takia kai omaan huonon itsetunnon. Mutta onneksi viimeaikoina on vähän parempaan suuntaan asiat kääntynyt. Hyvä että ottaa asian ei se ole valittamista, vaan menneiden asioiden ja nykyisten käsittelyä. Ettei ne kaikki patoudu ja tee ihmistä toimintakyvyttömäksi. Ihmiset pitää hyväksyä sellaisena kui ovat. Se on minusta kivaa kun ihminen osaa olla aika esitä mitään. Minulla meni aikoinaan pitkään ennenkuin edes tiedostin tilanteeni, toisaalta se oli kai selviytymiskeino.
Toivottavasti löydät jonkun joka ymmärtää sinua.
Kaikkea hyvää elämässä.
Terv. sinkka ja ajoittain yksinäinen mies
- Kokemusta on:(
Tuo kolahti, että otsassa on joku lappu, tännepäin
kaikki epäonniset. Minulla on ollut tuo sama lappu.
Tällä hetkellä osaan antaa nimen tuolle ilmiölle ja
lappu on hävinnyt otsalta ihan vasta viime aikoina, onneksi sillä vältyin sen takia tuhoon tuomitulta parisuhteelta.
Ilmiön nimi on läheisriippuvuus, liiallinen halu miellyttää toisia hinnalla millä hyvänsä.
Lue jotkin aiheesta esim. "Kiltteydestä kipeät" Anna-Liisa Valtavaaran kirjan. Netistäkin löytyy aiheesta paljon.
Mutta ensihätään sanon, että olet arvokas ihminen, jota ei ole osattu arvostaa ja nähdä.
Minulla se lähti siitä, etteivät äiti eikä isä
hyväksyneet/ymmärtäneet/nähneet minua sinä persoonana, joka olen. Siitä lähti miellyttämisen kierre. Ja hyväksyntä on edelleenkin saamatta.
Joten päätin miellyttää itseäni, niin että edes jollakin on hyvä olla. Voinhan se vaihteeksi olla minä.
Ei sinulla ole velvoitetta auttaa kaikkia, vaikka oletkin empaattinen. Jokaisella on vastuu omasta elämästään.Täytyy myöntää, että on aikamoinen prosessi, ennekuin edes tietää mitä haluaa, kun on tottunut ajattelemaan mitä muut haluaa? Oma halu on niin syvällä, että sitä saa todella kaivaa esille. Mutta se on siellä, kaiva se.
Lopeta ajattelemasta ulkoa ohjautuvasti.
Oikeastaan ennen tätä prosessia, ei voi olla tasavertaista parisuhdettakaan. Täytyy ensin tietää kuka on ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä kumppanissa? Jos ei satu löytymään sellaista
miestä jota ilman ei voi elää, niin voi ihan hyvin olla yksinkin. - eräs maajussi
Kaikessa raadollisuudessaan todella hyvin kijoitettu tunteenpurkaus. Ikävintä on se, että kirjoitit paljon totta. Moni jakaa samoja kokemuksia, vaikka ei onneksi kaikki.
Päivän sana on itsekkyys, se on tuonkin kirjoituksen tuskan syy sekä seuraus.
Ihmiset haluavat helppoa elämää, tai jos on aivan pakko kivuta ylöspäin, olisi kiva jos sen tekisi joku toinen ja ottaisi sitten reppuselkään.
Missä ovat ihmiset, jotka uskaltavat ottaa omasta ja yhteisetä elämästä yhteisen vastuun?
Jotka ymmärtävät, että elmässä, myös parisuhteessa, ylöspäin, parempaan päin, mennään vain ylämäkeen. Elämän laskettelurinteessä ei ole hiihtohissiä, mikä vie ylös sen jälkeen kun olet nautiskellut toisen tekemästä alamäestä. Ihan itse on kiivettävä. Jokainen voi toki itse päättää, minne asti jaksaa ja haluaa. Ylämäkeen kivutessa joskus jalka lipeää. Silloin mitataan kumppanin arvo, otatko kiinni vai pistätkö pään pensaaseen?
Surettaa nämä kaikkimullenytjaheti-ihmiset, jotka eivät ymmärrä, ettei elämä anna mitään ilmaiseksi.
Missä olette Satukirjan Sankarit, joista YÖ laulussaan laulaa? - **Hyvää**
Sinun elämääsi,täällä samalla lailla tunteva.Sinun kirjoitus oli kuin minun laatima.Parempaa uutta vuotta 2009.
- Minttumaarika
Ihan ensiksi, mietit mikä sinussa on vialla. Ei ihmisenä mikään, se virhe minkä teet on luultavasti se, ettet kuuntele itseäsi ja käytä tarpeeksi ei-sanaa (kuten täällä jo joku kirjoitti). Se, että lähtee kuuntelemaan itseään, omia tuntojaan ja halujaan on pitkä ja vaikea tie (ainakin itselleni on ollut) mutta kuten sinun ja monen muun kokemukset osoittavat, kukaan muu ei voi pitää sinun puoltasi viime kädessä kuin sinä itse.
Ehkä sinua vaivaa vahvuuden tauti, tai ehkä luen tarinaasi liian omani kaltaiseksi. Vahva ihminen on niin hemmetin helppo, kun sitä ei koskaan vaivaa mikään, se aina jaksaa ja ymmärtää ja ... Kun kerran olet siihen rooliin joutunut, harva antaa tulla siitä pois. Vai oletko se sinä itse, joka et lopulta uskalla siitä pois?
Epätyydyttävissä ihmissuhteissa pysyminen on aika usein merkki siitä, että ei osaa, halua tai pysty olemaan yksin. Että siitä suhteesta "saa" jotakin, vaikka se vie viimeisetkin mehut ja loukkaa niin perkeleesti. Ja sitä ottaa turpaan useimmiten niin kauan että tajuaa, ettei näistä suhteista saa sitä mitä haluaa, ei "pinnallisella", eikä varsinkaan sillä syvemmällä tasolla ... esimerkiksi, minä luulin että jonkun rakkaus tekisi minusta arvokkaan, kun en itse osannut itseäni arvokkaana pitää. Huonosti kohdeltu alkaa pitää itseään huonona, ei katso itseään arvolliseksi hyvälle kohtelulle. Ja paskiaisia tässä maailmassa riittää, miehiä ja naisia, todellisia hyväksikäyttäjiä ja niitä, jotka ovat niin sekaisin itsensä kanssa että repivät muut rikki siinä sivussa. Ei siinä auta kuin kuunnella itseään, tekeekö tämä ihminen minulle hyvää?
Minun neuvoni on siis: ala itsekkääksi. Tee niinkuin itse haluat, pyri siihen mitä toivot, _älä_ ala ymmärtämään! Se ihminen, joka ymmärryksesi ansaitsee, ei sitä kovin usein tarvitse. Siis: joka kohtelee sinua hyvin ja aidosti välittää sinusta, tekee niin suurella todennäköisyydellä alusta alkaen. Ihminen, joka oikeasti välittää sinusta ja hyvinvoinnistasi, haluaa huolehtia sinusta ja säästää turhilta murheilta. Tietty itsekkyys on hyväksi, pitää kysyä itseltään, onko tämä ihmissuhde sitä mitä haluan, saanko tästä sitä mitä haluan? Jos haluan hyvän, vakituisen parisuhteen, onko tämä henkilö sellainen, jota itse arvostan, joka on valmis sitoutumaan? Ja tämä on eri asia kuin toisen ihmisen hyväksikäyttö, ihmissuhde on aina jossain määrin vaihtokauppaa, mutta hyvässä ihmissuhteessa antaminen ja saaminen ovat kutakuinkin tasoissa. Kuuntele itseäsi, toimi niin että sinulla on hyvä olla.
No joo, eiköhän pointtini tullut selväksi. Hyvää Uutta Vuotta 2009 sinulle! Ei niin mieluista kiva luettavaa tekstis, mutta tuttuja fiiliksiä eron jälkeen.
Mutta itse hokasin vasta melkein parinkymmenen vuoden liiton päätyttyä omat heikkouteni.
Ja sehän tässä tärkein juju onkin: kaivaa esiin omat heikkoudet ja vahvuudet, mutta nimenomaan myöntää ja sallia ne itselleen. Ei sitä perhana kukaan ole täydellinen, ei tarvi esittää kenellekään mitään muuta kuin itse on. Siitä sen koko elämän pitäis lähteä, että hyväksyt itses sellaisena kuin olet puutteines ja heikkouksines. Omaa minää pitää voida rakastaa sellaisenaan. Rakkaus on kaiken a ja o- ensin pitää tuntea ja kokea itsensä rakastetuksi (rakasta ensin itseäsi...) ja sitten voi rakastaa muitakin.
Suosittelen Tommy Hellstenin kirjoja, niissä on kiinnostavia ajatuksia...
Tsemppiä...elämä jatkuu:)Ei voi muuta sanoa,et anna itsesi 100 prosenttisesti Jeesukselle, koska Jeesus on kaikki, mitä ihminen tarvii ja silloin meidän ei tarvitse riippua kiinni tässä maailmassa, sillä me olemme vain vierailevia tähtiä tässä maailmassa:)
Kunnia, usko, ylistys, toivo, kiitos, rakkaus ja väkevyys meidän kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle aina ja iankaikkisesta!! Amen!!- pohdiskelleN
että kaikille meille samassa tilanteessa oleville joskus vielä onnistaa!!!!
se usko on välillä kadoksissa, mutta silti...
eilen oli itselläni tuollainen olotila, uuden vuoden juhlinta jäi väliin, olin ihan yksin kotona koko illan joten alkuperäisen kirjoittajan teksti oli paljolti sitä mitä eilen tuli itsekseen pohdiskeltua!!
nyt vain yksi iso kysymys . . .
mikä tämän kaiken tarkoitus oikein on ??
eikö elämän pitäisi olla ihanaa ja siitä pitäisi saada nauttia !??
nauttikoon ne muut, kaverit joilla elämä mallillaan.
kaikesta huolimatta , ei voi kun uskoa ja toivoa että tämä alkava vuosi olisi parempi !!!!
voimia teille kaikille !!! - Virya
Ei kannatakaan ihastua, jos haluaa säilyttää vapautensa. Saatika rakastua!
- ketunsyötti
Tosi on.
- Olet!!!!!!!!
Imagosi valinnut, olet rikki muttet näytä sitä, olet siis pelkuri. Haluat näyttö toisten silmissä rohekalta, voimakkalta ja ehjältä. Et Uskalla näytttä todellista karvaasi, olet siis pelkkä kuori, nukke... Vieläpä nukke joka tekee kuten olettaa muiden haluavan tehdä, olet sellainen kuin muuta haluvat sun olevan. Olet siis täysin vietävissä. Tiedän mistä puhun!
- Sua mainpuloidaan
Koska olet niin kiltti, suoa manipuloidaan jauhamalla paskaa jotta saadaan sut tekemään kaiken. Olet vitsi muiden silmissä vaikka he antavatkin muuta ymmärtää. Olet munaton kiltti nörtti josta kaikki pitä koska olet niin helppo ja hyvä kammeta minne vaan.
- stymbemoss
vaikka aika rankan oloista tekstiä tuossa kirjoitit siitä, ettet uskolla/halua enään ihastua kehenkään niin ei sitä nyt kumminkaan kannata hirveesti ottaa niitä ennakko luuloja. sillä mie uskon vaikka minäkin olen monesti ihastunut vääriin tyyppeihin ja näin niin rakkaus on hyvä asia kun kumppani on se oikea ja se oikean erottaa siitä ettei se käytä sinua hyväksesi ja on tukenasi ja rakastaa eikä pidä seksiä tärkeimpänä. MUTTA no en tiedä meneekö tämä samaan aiheeseen mut ku jos puhutaan uudestaan ihastunisen uskalluksesta niin luulenpa että se khyl osuu tähän näin... :) (mä oon sitten random kommari joka ei tahdo selittää vaan mutta myös ymmärtää ihmisiä!) :D
kylläpäs kuulostaa tutultaja eletyltä.
Kyllä sitä taitaa todellakin olla typerä ja naiivi kun uskoo,että kyllä se vielä tästä muuttuu.Vielä on jossain ihminen joka ei puukota selkään heti kun siihen tulee mahdollisuus, vai onko..- mieshenkilö(22)
itse pelkäsin uudelleen ihastumista myös aika pitkään. ajattelin itsekkin aina ensimmäisenä naisista kaikki kauhukuvat. olin useita vuosia "ihastumatta", mutta sinullekin voin sanoa että ei hätää, itsellä ainakin aika korjasi haavat. siinä menee ehkä vuosia, mutta kyllä se siitä.
- narskujuusto
Lopeta se narina ja ala elää. Vittu kun ei ihmisillä ole oikeita ongelmia niin pitää sivutolkulla paskaa jauhaa.
- kanssa kulkija
kieltämättä oli Osuva teksti!
ihan kuin olisin itse kirjoittanut!
en muiden kirjoituksia lukenut.. että mität ähän vastattu oli.. mutta itse sanon että Totta!
mielenkiintoista olisi tavata itse tämän kirjoituksen takana olevan henkilö.
tosiaan tuntuu kuin itse olisin kirjoittanut tuon. - ???????????
joku on sitten käyny vähän avautumassa, toivottavasti helpotti :) ruikuttamalla ei ainakaan saa mitään aikaiseksi mutta senhän tietää sitten ku sen on kokeillu, vai? :D muista ny hyvä ihminen että elämä kuitenkin kulkee aina etiä päin positiivisesti tai negatiivisesti..
- Ruikuttaja
Pitäisikö ottaa ennemmin mielialalääkettä kuin kirjoittaa?.
- Kyllä kyllä
Niin, sano EI,se auttaa pääsemään eroon näistä luteista jotka saavat sinut väsymään.Tuntuu kyllä varmaan sitte että"kaverit"vähenee mutta huomaat että alkaa väsymyskin helpottaa ja pystyt ajattelemaan terävämmin eli vähemmän kusetettavissa.
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa ja oli pakko viheltää peli poikki.Siinä kyllä ystäväpiiri pieneni mutta tosi kaverit oppii erottaan.
Me tälläiset kaikkien miellyttäjät ja kaiken tekevät
vaan ollaan tärkeitä moniosaajia joita ilman moni homma ei toimi.Raja vaan tulee joskus vastaan.
Kannattaa lukea Helstenin(jos nyt muistan nimen oikein) kirjallisuutta asiaan liittyen.Ne ainakin
itsellä auttoi näkemään asioita. - tomppa123321
tää oli tosi hyvä kirjoitus,olis kyllä kiva vaihtaa ajatuksia tään tyypin kaa joka on tään kirjoittanu,mut tsemppiä
- Nimetön
Kuulostaa tutulta: )
Olen loppusyksyn ja vuodenvaihteen viritellyt uutta parisuhdetta..viimeisin vaikuttaa kuukahtavan koiran olemassaoloon,siitä olen iloinen ettei hänellä(nainen) ole lemmikkinä rottaa..olisi tosi tylsää hävitä rotalle.
Jos haluat kirjottele [email protected]..- Toinen nimetön
Mutta sain tuosta rotalle häviämisestä päivän parhaat naurut = D ....
- sivuraiteelle
Toinen nimetön kirjoitti:
Mutta sain tuosta rotalle häviämisestä päivän parhaat naurut = D ....
No joo.
Tässä ketjussa nainen taas valittaa, että mies nukkuu mieluummin koiran kuin hänen kanssa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000040473427 - Nimetön
Toinen nimetön kirjoitti:
Mutta sain tuosta rotalle häviämisestä päivän parhaat naurut = D ....
Mitä anteeksipyytämistä??
Aina vois mennä vielä vähän huonommin; )
Sitkeesti mennään,koiranainenkin jonka kanssa sählätään leppyi vähän..on mahkuja että jatketaan virittelyä..
Onneksi ei sentään nuku koiransa vieressä,ainakaan vielä; )
htt125
- minä kans yksin
Ihanan pitkä viesti sinulla ja niin hienosti kirjoitettu ja monella meistä menee sinuakin huonommin. heips ja hyvää jatkoa sinulle rakas.
En jaksa lukea noita kommentteja,mitä olet saanut,mutta kerron sen,mitä vanha tätini kerran sanoi,koska on ollut naimaton ja aina toisia auttamassa.Kerran hän sanoi "Kukaan ei koskaan ole kysynyt,mitä minulle kuuluu ja kuinka jakselen." Se pysähdytti ! Sen jälkeen olen aina pyrkinyt kysymään varsinkin vanhoilta,että mitä kuuluu tai miten voit. - Älä anna ihmisten käyttää itseäsi härskisti hyväksi. Sano joskus ettet jaksa tai ei ole bensarahaa. Pyydä kysymään,mitä sinulle kuuluu. Pyydä arvaamaan miltä sinusta tuntuu.-- Kukapa kissan hännän nostaa ellei kissa itse,(vanha sanonta). TSEMPPIÄ.
- Meredius (suomi24)
Hienoo, et joku uskaltaa olla oma ittensä, edes näillä sivuilla, ja julkituoda epäkohtia jotka poikkeevat valtakäsityksistä ja turhanpäiväisyydestä. Kirjoita lisää, markku
- vai ett
Oma itsensä, jos täällä ei sukalla niin missä sitten, anonymmit Jopet!
- paljon..
Kehua itseään, on vaikea olla rehellinen jos mielstään on noin erinomainen eikö? Miten tyhmiä te olette? Sinun kaltaise tyypit uhastuvat juuri hänen kataisiin feikkeihin, kunnes huomaavat matkan varrella että tätä tapus hakee vain hyväksyntää itselleen, hakee jalustaa ja koroketta egolleen. Narsisti siis täysin!
- Särkynyt sydän
Toivon sinulle kaikkea hyvää tälle vuodelle ja tuleville!
Toivon että olet joskus... onnellinen mies !
http://www.youtube.com/watch?v=X2lPo2WiBzg - turhake
Juu, eipä tässä enää uskalla ihastua saati rakastua kun aina tulee paskaa niskaan. Varsinkin jos erehdyt luulemaan että nyt menee hyvin. Yksin on parempi vaikka olisi paljon annettavaa toiselle. Ei ainakaan enää satuta itseään. Milloinkahan joku erehtyisi kysymään minulta, mitä minä haluaisin...Tuskin koskaan.
- valitsin
Minä en ole katunut ollenkaan kun olen yksin, voin tehdä ja harrastaa mitä vain. Kun ei kuunnella jne. niin parempi näin yksin tielläin oon.
- KIVEN LÄPI MENIJÄ
MIELETÖN KIRJOITUS...JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!
MILJOOOOONAT KIITOKSET KIRJOITTAJALLE!!!!!
tv.SAMAT ASIAT KOKEVA,MUTTA LÄPI HARMAAN KIVEN MENIJÄ HUUMORI MUKANA VAI MITEN SE MENI tv.Nelimasto-parkki - hyväksikäytetty
Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä että kilttejä ihmisiä käytetään aina hyväksi.
Tiedän omasta kokemuksesta että se sattuu ja pahasti.En viitsi kertoa sitä samaa paskaa taas kerran, kun en halua kuulla sitä uudestaan. Jokatapauksessa yhdyn sinun tunteeseesi. - olof 71
eikö oikeaa ole tullut kohallee vai etkö usko et joku vois olla se oikea vaikka olis erikoinen ihmiset ovat oikukkaita, minusta sussa ei ainakaan ole ulkonäöllisesti mitään vikaa !!
- tuttua
Juuri kuin minun elämästäni paitsi varattuihin en ole sotkeentunut. Ja usko pois se jatkuu! Nuorempana olin kaunis, menestyvä ja kiltti, nyt olen vain vanhentuva (45 v) menestyvä ja silti liian kilttikin. Valitse päällisin puolin hyväitsetuntoisia miehiä, jotka eivät kuitenkaan kestä tasaveroisena parisuhteessa. Ensimmäinen petti, toinen tuli hulluksi ja tästä kolmannesta laitoin eropaperit alkoholin takia. Kaikki työssäkäyviä päällisin puolin menestyviä miehiä, hyvännäköisiäkin.
"Ystävät" ottavat yhteyttä vain kun alkaa mennä huonosti, sukulaiset korostavat koko ajan, kuinka kukaan ei ole tarpeeksi hyvä partneri.
Sen verran olen oppinut, että tätä alkoholistia en enää kauaa katsellut, liian vähän elettävää elämää jäljellä tuhlattavaksi. Tulevaisuudessa en miehiin enää katsokaan, kasvatan vain sitä kassaani ja ihailen niitä kauniita mutta turhia tavaroita. Tai vaihtoehtoisesti luovun kaikesta ja elän yksinkertaista elämää. - Tuntevat
Pitäisi todella jättää ittensä tunteet sivuun ja kehittää muulla tasolla itseään niin hyväksyy jopa yksinäisyyden. Kyllä sen jälkeen voi jopa havaita, että ne ihastuksen kohteet voi yllättää sut aivan toisaalta ja positiivisesti. Älykkyys ja kauneus on kulkee samassa paketissa, älä pelkää sitä jos olet mielestäsi kaunis.
- kun kohdalle...
sattuu sopiva henkilö, elämä menee niin nopesti ohi..sitten kaikki on myöhäistä, tartu vain tilaisuuteen heti kun mahdollista, ja katso mitä se tuo tullessaan,, täytyy uskaltaa..
- Nimetön
Nykyään tuntuu että kaikkien elämä on kauniita ja rohkeita/ salattuja elämiä.
Itse olen se juuttaan tyhmä mies joka auttaa mielellään toisia ja yritän juomioida kaikkia tasapuolisesti, eli olen se tylsä luuseri jonka puoleen naiset kääntyvät siinä vaiheessa kun nämä itseään täynnä olevat upeat mies ystävät eivät pysty hoitamaan yksinkertaisimpiakaan hommia kotona.
Kavereita on tosiaan paljon mutta mitään vastavuoroisuutta on turha odottaa näiltä kavereilta, on vain 3 hyvää kaveria jotka soittavat tai tulevat käymään ihan muuten vaan tai tarjoavat apuaa mulle.
Olen ollut sosiaalinen ja vilkas luonne pienen ikäni mutta parina viime vuotena olen huomannut erakoitumisen merkkejä sekä sitä etten osaa luottaa uusiin ihmisiin etenkään naisiin.
Valittaa mun ei paranis mulla on kuitenkin koira jonka kanssa harrastaa kaikkea ja ihan mukava työ mutta silti yksinäisyys on valtava yön hiljaisina hetkinä.
Toivon aloittajalle rohkeutta ja onnea elämässä, vaikka elämä saattaa kovettaakkin sinut niin pidä sielussasi vielä se hyväkin ihminen piilossa - Autohifi@pro
Mullakin on ihan sama tilanne, jos se yhtään helpottaa :)
Olen 20v mies ja en ole ollut suhteessa kertaakaan vielä, pakko sanoo että ei sitä ole helppo kenelläkään :)
PS: Kyllä siellä jossakin on se oikea :P - ajatuksinkin
Hei, joku jo täällä puhui narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Etsi netistä sivu, "narsistien uhrit", luulen että sieltä löydät paljon vastauksia kysymyksiisi, sillä luin rivien välistä, että sulla lähiomainen perheesi jäsen ehkä sellainen.
Olet olemassa, siis elät. Muista että aina katsoessasi peiliin näet tärkeän ja rakastamisen arvoisen ihmisen.
Siunaten. - Shyrn
R.I.P. sinä ihminen, jolla oikeasti on ollut arvomaailma jota siksi kehtaa kutsua.
EI! Älä luovuta!
Meitä, jotka jakavat monia mainitsemias ajatuksia ja arvoja on olemassa ja voit olla ihan varma, että et ole ainoa joka on kohdannut vastaavia ongelmia. Ero on siinä, annatko periksi ja päädytkö yhdeksi niistä idiooteista joista olet saanut kärsiä, vai jatkatko taistelua!
Liikaa yrittämällä saa kyllä kulutettua itsensä loppuun, se on totta. Ota tauko, käytä aikaa itses ja aikaisempien yritysten tutkiskeluun. Sieltä se vastaus löytyy.
Maailmassa ei koskaan ole liian paljon tahtoa! - .....
oli kirjoitus, melkein kuin omasta elämästäni.
Mutta hei kyllä päivä paistaa risukasaankin, päivä kerrallaan =) - en niin kaunis, mutta turom...
Kohta 50v lähenee, eikä mikään ole muuttunut......luuserit,narsistit ja muut hyväksi käyttäjät ovat löytäneet minut aina....jopa kotoani....joten oli kuin olisin lukenut otteita omasta elämästä....ensimmäinen narsisti yritti ottaa hengiltä 2 kertaa...toisen ehdin lempata ovesta ulos, ennenkuin mitään isompaa vahinkoa tapahtui......muut "ystävät" ottavat sitten yhteyttä kun tarvitsevat jotain, olkapäätä jota vasten itkeä, ilmaisia palveluksia, koiran ulkoiluttajaa jne.jne.jne.....kerran eräs selvännäkijä sanoi minulle, että olen auttaaja,hoivaaja ja sen vuoksi vedän puoleeni ressukoita ja avuntarvitsijoita....siitä on nyt 20vuotta aikaa ja juup......miten oikeassa hän olikaan.......mutta kuka hoivaisi minua??????????
- Swordstar
Jaan näkemyksesi. Ystävä hyvä, se on mullekkin aika samanlaista. Toisaalta yritän olla tarpeeksi vahva estämään itseni vajoamasta, hiton vaikeetahan se on.
Voisin sanoa että jaksamista ja onnea eteenpäin! Mutta sanon vaan näin: Pään sisäistä pahaa oloa on vaikea kompensoida mitenkään.. Kerron parannuksen kun sellaisen keksin. (seuraavana listalla mailman rauhan jälkeen.)
Anyway hyvää alkavaa vuotta! - Pinohiiri1
olet vielä erityisin energinen ja ihastut tulisesti johonki. en millään jaksanut lukea kaikkea mutta ei tarviskaan. moni varmaan allekirjoittaa sun sanomas ja itsekkin sen lopun eli paskat ihmiset. itse olen enempiki murheen tuottaja ku kaiken pelastava. yhtäkaikki ,raskasta sekin. toivon sinulle voimaa silti vaikka sinussa sitä on yllinkyllin. hyvää uutta vuotta lisäksi.
ps. ei sinussa ole mitään vikaa, sen vielä poimin tuolta.... - Nimetön
Vuodatuksesi lopussa pohdit sitä, että onko sinulla joku vika tahi vamma. Vastaan siihen, että ei varmaankaan.
Sen sijaan epäilisin, että seilaat joidenkin normaalien elämänvaiheiden välissä. Heitän vain lyhyenä ajatuksena, että saattaisi kannattaa tutustua erään jungilaista koulukuntaa edustavan henkilön ajatuksiin elämän kiertokulusta ja sen vaiheista. Todella koskettavaa ja allekirjoitan suurimman osan itsekin. Siis on hassua, kun hyvät ja kiltit ihmiset joutuvat kärsimään siitä auttamisestaan. Olen jopa huomannut sen käyvän kukkarolle, kun ajelet illat auttamassa "kavereita"...
Siitä on vaikea päästä eroon. Olenkin nyt päättänyt lopettaa tuollaisen kokonaan vuoden alusta lähtien. Luvatut hoidan, mutta muita en. Auttakoon ja ymmärtäköön muut välillä, niin mä alan elämään itse välillä elämääni ja katselen josko joku muukin haluaisi sitä kanssani elää.
Kirjoittajalle en osaa muuta sanoa, kuin onnea ja menestystä muutosen tekemisessä... kunnes löytää sen "vähiten väärän" ja uskaltaa taas päästää itsensä irti... Ei se hyvyys mihinkään häviä, vaikka sen laittaa piiloon välillä;-)- sinkku ispä
niin! minä 2.5 vuotta erosta hyväksi käytetty raiskattu nujerrettu mies.kas henki ei mennytkään vaikka omin käsin sitäkin yritin ja kolmasti.
x vaimoni syötti vieraan miehen spermat osti talon ja meni naimisiin ja sai lapsen nyt 1.5vuotias. paljonko miehen pitää kestää?? vastaus kaikki. suomalainen mies kestää ja jaksaa päivästä toiseen...yksin...välillä 4 tunnin yö unet ei riitä 37vuotiaalle miehelle. ylitöitä. tuo rahaa kotiin ja muistelee miten pieni tyttö kapsahtaa kaulaan ja huutaa äiti äiti isi tuli. nyt asun toisen lapseni kanssa ja tämä pieni tyttö asuu äidillään.kukaan ei enään ikinä huuda äiti äiti isi tuli kotiin.ja tämäkin pitää kestää miehenä voimat on loppu ajat sitten.koti on kylmä kun lapset on äidillään ja ite töissä ja taas yksin. nooh voin lohduttaa. sulla ei ole lapsia ja kelpaat kelle vaan. minua ei kelpuuteta kun yksin huoltaja isejä ei hyvällä katota. zemppiä ja taas jaksat. - te olette kaikki
Missä ihmeessä te naiset olette jotka ajattelette näin.
- ..............................
Näkymättömissä, kun et näe.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000040526632 - Sirmakka
Täällä on yksi.
Niin paljon tuon alkutekstin kirjoittajan ajatuksista voisin allekirjoittaa, etten edes ala luetella.
Minä en ihastu, puhumattakaan rakastumisesta, elän vain kuin "viimeistä päivää", että ehdin ja jaksan kaiken mitä tarvitsee. Olen kiinni ja pysyn.
Tyhmyydestä sakotetaan ja niitä sakkoja saa maksaa niin kauan kuin jaksaa. Kaveria - aviopuolisoa - vaihtamalla ei mikään parane. Parasta olla itsensä kanssa yksin, vaikka onkin kaksin. - Periksi en anna
.............................. kirjoitti:
Näkymättömissä, kun et näe.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000040526632olisin lukenut.Ja meitä näyttää olevan paljon muitakin.Erosta on kulunut kohta 9 vuotta.Positiivisella asenteella olen elämääni elänyt,ihmisiin luottanut,itseäni tutkiskellut ja kehittänyt.Mahdollisuuden portit olen aina auki pitänyt,niin elämän kuin kumppaniehdokkaidenkin suhteen.Mutta aina käy samoin...ensimmäiset 3-4 kuukautta menee loistavasti mutta sen jälkeen tulee aina äkkipysäys,mies perääntyy ja hetken päästä ei näy enää edes perävaloja.Muutaman kerran kun tätä tapahtuu niin ei enää jaksa,ei pysty luottamaan.Ei enää uskalla todellakaan ihastua!Kirjoituksesi kosketti mua todella paljon,tiedän jokaista soluani myöten miltä susta tuntuu.
Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa vain itseemme,käydä jokaiseen päivään pystyssä päin,tehdä jokaisesta päivästä kuitenkin itsellemme mieluinen.Yrittää säilyttää uskomme siihen että vielä jonain päivänä,jonain kauniina päivänä joku erityinen ihminen astuu elämäämme,eikä pelkää ottaa vastuuta itsestään ja toisesta.Uskaltaa rakastaa itseään,on sinut itsensä kanssa ja sitä kautta uskaltaa rakastaa täydestä sydämestään myös muita.
Toivon meille kaikille rakkautta etsiville että sen vielä joskus löydämme.Uskoa ja Toivoa kaikille :o)
Kun lueskelin tätä juttua, niin tuntu ku ois itestään lukenu... monesti tehny mieli kirjottaa juuri tuolla tavalla, en vaan oo osannu löytää sanoja...
Itsekkään en enää uskalla parisuhteeseen edes miettiä alkavani kun tulee mieleen kaikki maholliset ja mahottomat jutut mitkä pilais sen suhteen... Ja mullaki riittäny ihmisii jotka kaataa mun niskaan kaiken ja ottaa yhteyttä ku heillä ollu tarvetta kuuntelijalle... mutta kun ite ois tarvinnu kuuntelijaa, ei oo huomattu tai on todettu jotta ahaa ja jatkettu omien murheidensa vuodattamista... Enkä oo sitten osannu sanoa että en jaksa vaan kuunnellu niinku ennenkin...
Enkä sen tähden ole nyt uskaltanu hetkeen tutustua uusiin ihmisiin juurikin sen takia että pelkään taas tutustuvani sellaiseen ihmiseen joka vain kuluttaa mut taas loppuun... en kaverina enkä muussakaa tapauksessa... Kun tuntuu että mullakin ois ikäänkuin lappu otsassa jossa lukee: **saa pitää tyhmänä, saa satuttaa** tai muuta vastaavaa... koita tässä nyt sitte olla ja elää ja löytää niitä ystäviä tahi parisuhdetta kun tuntuu että törmää vaan näihin luusereihin ja niihin jotka pitää sua itsestäänselvyytenä.
Ja kilttinä ihmisenä en sitte ole osannu muuta tehdä ku antaa periks... en osaa sanoa koskaan kellekään että riittää... tai että ois kiva jos muakin joskus joku kuuntelis...
mutta kirjoitus tosiaan kolahti ja tosiaan oli kuin ois itestään lukenut...
toivottelen vielä kaikille hyvää alkanutta vuotta :)- istu paskassas
Omalta kohdaltani voin sanoa et oon yrittänyt.
Ja monta kertaa, mut ne naiset, ei niille kelpaan mikään...
Jokainen uusi kerta on aina niin upeeta.
Sitä on onnensa kukkuloilla. Ja sit lopahtaa.
Mutta kadu en, on se niin MAHTAVAA. Lyhytkin aika riittää. Sitä taas jaksaa sitten jonkin ajan jälkeen yrittää toisaalla.
Tällä hetkellä uusi kohde. On se niin iihaaanaaa!
Eli jos et yritä et voi saadakaan mitään.
itse oon saanut ainakin uusia kokemuksia, matkoja joista en voinut uneksiakaan. Ei sitä rahaa kaipaa, se ei tee onnelliseksi. Kokemukset ja muistot, niitä ei voi kukaan rahalla ostaa- ne aidot siis.
Näin vanhana sitä neuvoo muita: uskaltakaa yrittää, sitä ei koskaan tiedä millä oksalla istuu kunnollinen sydänystävä. ja jos tipahtaa- toivottavaa että alla on pehmeä alusta.
Kaikki tai ei mitään...
Enkä tarkoita tällä varakkuutta y.m. maallista. - kääntyä..
sisäänpäin. Kun luin kirjoituksesi, palasi mieleeni aika eron jälkeen. Silloin kieriskelin sisäänpäin kääntyneessä itsesäälissä. Näin koko muun maailman itseäni vastaan. Se oli jonkin sortin masennusta.
Mutta aika parantaa, eikä saa jäädä vellomaan tuollaisiin tunteisiin. Sillä itselleenhän niillä vain hallaa tekee. Eikä kukaan jaksa kauaa kuunnella. Pahinta on, jos uudelle kumppaniehdokkaalle pähkäilee loputonta elämäntuskaansa, se on varmin keino karkoittaa toinen. Sen opin.
Se energia, minkä lataa oman olonsa analysoimiseen voisi käyttää paljon hyödyllisemmin.
Referoin tähän nyt yhden jutun jonka kerran luin, ja joka pitkälle avasi silmiäni:
Meissä kaikissa asuu jalo kotka, joka ylevänä liitelee korkealla taivaalla, vuorien yli, laskeutuu välillä, kohotakseen jälleen.
Meissä kaikissa asuu myös piikkisika, joka pyörii itsesäälissä, katkerana ja happamana, valmiina syyttämään muita.
Kumpaa sinä ruokit itsessäsi? - jukka
Moi,
kirjoitit asiasta. Näin se meidän sivistynyt yhteiskunta valitettavan usein toimii......Meillä miehillä janaisilla tuntuu olevan aivan liian usein kiire joka paikkaan ja sitä kautta meidän aika ei riitä vaimolle, lapsille tai seurustelukumppanille. Me vähätellään asioita itsemme hyväksi ja temme asioita jotka ovat hyväksi meille itsellemme. Emme valitettavasti ota huomioon sitä toista läheistä ja niin rakasta (toivottavasti) ihmistä. Olemme nykyajan "eläviäkuolleita", juoksemme itsemme ympärillä ja teemme asioita joita emme oikeasti edes tiedä mi¨tä ne tarkoittavat. Asioita joiden luulemme olevan meille tärkeitä ja antavan meille yhteiskunnassa statusta kohota ylös...niinm valitettavan usein huijaamme itseämme tietämättämme mitä teemme ja teemme sen silti.
Itse olen ollut hyvin rakastuneessa tilanteessa ja se oli aivan ihanaa. Kun elämä vieri vääjäämättä eteenpäin, en enää osannut havaita missä menen.....nainen oli ollut kanssani hänelle tärkeistä syistä. Ero oli kova paikka, siitä on kohta kolme vuotta ja vielä se sattuu...tulin täysin huijatuksi ja hyväksikäytetyksi. Olen erosta selvinnyt ja jatkan elämääni, mutta helppoa se ei ole. Uudelleen ihastuminen tai rakastuminen tuntuu vaaralliseslta....se voi viedä helvettiin...
Olen kanssasi samaa mieltä monesta kirjoittamastasi asiasta...jaksan uskoa silti elämään (uskon että sinäkin).....me oikeasti elämää vähän erilailla ajattelevat, kyllä meillä on tulevaisuutta :)) me kuitenkin uskomme aitouteen, vilpittömyyteen, rehellisyyteen ja välittämiseen...
Oikein hyvää jatkoa sinulle, kuka sitten oletkin...
Jukka - mä nauroin kyllä
Joo, no minä kyllä nauroin, kun luin tuota valitusvirttä. :) Missä on huumori? Mitä on antaminen, jos siitä pitää saada jotakin vastineeksi? Opihan siis, ja lopeta antaminen pohjattomaan kaivoon. Hankkiudu mieluummin vaikka kehitysaputyöhön, josta saat sekä palkkaa, että jota kautta kasvat ehkä eroon liiallisesta läheisriippuvuudesta. (Ei tämä maailma auttamalla tule autetuksi!) Valitettavasti siltä vähän kuulostaa tuo "vikasi". Ettet vain alitajuisesti yrittäisi palvella ja hyvittää jotakin, jos todella annat niin paljon itsestäsi muille yhtään itseäsi säästämättä? Ja jos on väsynyt, järjestä lepoa itsellesi ja organisoi elämäsi uudelleen, ajatuksella.
Ja mitä ihastumiseen tulee, eiköhän se useimmiten mene niinpäin, että kun muu elämä on kohdallaan ja tasapainossa, joku siihen rinnalle vaan ilmestyy. Ei siinä mitään uskalluksia tarvita silloin, sitä vaan saattaa huomata jokin päivä, että kylläpäs taidan viihtyä aika hyvin tuon "yhden" seurassa tms. Siitä se alkaa.
Kyllähän se useimmiten on niinkin, että asiat tuntuvat vaikeilta, jos ajattelee väärin. Ja - jos todella pärjäät missä vaan, hankkiudu vaikka ulkomaille ja fiksuun ja tasokkaaseen seuraan. Vähän itseä älykkäämpään, niin johan alkaa virtaa löytyä! Miehetkään eivät ole smanlaisia kaikki eivätkä kaikkialla. Olet ehkä etsiskellytkin vääristä paikoista? - Törkimys
Kielenkäytöstä voi päätellä, että et ole liioin sivistynyt etkä kouluja käynyt, käytöstapoja ei liioin kotoa saatu...ehkä kadulta tuo valistuksesi on saatu!
Jos et tuosta muutu, ei Sinulla ketään kunnon miestä koskaan tule olemaan rinnallasi.- _Sofisti_
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Se, joka ihailee tällaisen idiootin törkyistä purkausta, on samanlainen mäntti. Suurin osa tänne kirjoittaneista tuntuu olevan tämän törkyturvan ihailijoita, valitettavasti.
Moinen katujen kasvatti ei tule koskaan löytämään kunnon kumppania itselleen, mikä on vain ihan oikein hänelle.
Ruuvaa ovikello irti, sammuta tietokone ja puhelin, älä menen ulos kolmeen viikkoon, juo joka päivä kotona(alkoholia) illalla unilääkkeitä , laita pää peiton alle äläkä tule ulos ennen pimeää ja ennen kaikkea vedä verhot alas etteivät muut näe et oot tullu ulos kaapista-ole oma itsesi!!!
- Nimetön
Kuulostaa omalta elämältä hetkiä sitten.
Sen jälkeen on eletty kaksi masennuskautta ja melkein neljän vuoden terapia. Kliseemäinen paskalause: terapia vahvisti minua. Se pitää paikkaansa. Vahvistuin ja opin tuntemaan oman raadollisen puolen ja myös antamaan itselleni armoa. Mutta asiat ei mene unohduksiin tai ö-mappiin. Niiden kanssa eletään päivittäin. Joskus vieläkin katkeruus voittaa toivon ja sisin huutaa, ettei tässä maailmassa ole minulle rakkautta ja aitoa hyväksyntää!! paluu todellisuuteen iskeytyy vasten kasvoja, kun katselen aitoja, oikeita ystäviäni, jotka tänäkin päivänä tekee "tarkistus-soittoja" ja kyselee miten voin.
Elämän karikoilta on helvetin vaikea nousta jaloilleen ja elää pää pystyssä ja katse luottavaisena. Se vaatii ehjää, paikattua sisintä ja kivun voittanutta rohkeutta. Joskus eteen tulee asioita, jotka koskevat lopun elämää. Silloin kipu on voitettava jokaisena päivänä. Joka päivä ei jaksa olla rohkea..ehkei tarvitsekaan.
Sen karun totuuden opin: sinä itse määrität rajan minkä mukaan sinua arvostetaan. Sinullakin on rajat, koska olet ihminen. Sinunkaan sietokyvyn ei tarvitse olla ääretön. Kuminauhakin katkeaa joskus.
Hyvän elämän eteen kannattaa tehdä töitä. Sen tähden kannattaa ottaa se aika, minkä se vaatii. Ota se aika. Pengo oma sisin ja mieti, mihin pystyt ja mihin et. Ja se on okei. Se on sinun raja, jonka yli kukaan ei saa tulla. Se raja määrittää sinun hyvän olon. Hyvä olo on sinun aluetta. Turvavyöhyke.
Turvavyöhyke ei kuitenkaan ole sama kuin muurit. ;)
Paljon myötäistä tuulta sinulle uuden vuoden alussa.
nm: hennon-vahva - sinun kanssa...
Ihan on samat fiilikset: se sama luuserihoukutinkyltti on niitattu myös minun otsaan... Naispuoliset ystäväni luonnehtivat "lämpimäksi, toiset huomioon ottavaksi, rakastavaksi ihmiseksi" ja heiltä saankin kovasti takaisin - minulla on ollut onni saada lähelleni hyviä naisia. Mutta ne miehet... ne näkevät minussa tosiaan tuon saman "lypsykoneen" - eli sinua lainaten, tule ja kuluta minut loppuun.
Mun äiti sanoisi, että "tee reipas lenkki tuolla pihalla ja lämmitä sauna, kyllä se siitä". Minä en osaa sanoa oikein muuta, kuin että samassa veneessä ollaan. Älä keikuta...
Yritän lähettää sinulle teletappippaattisesti voimia - mustan huumorin voimin näköjään menet sinäkin... :)- loppu..DD
missä vika suomessa yli pulimiljoonaa eronnutta ja yksinäistä naista,jokainen moittii miestään,,mutta joku saa sinun huonosta miehestäs hyvän miehen..
suomalainen nainen itsekäs ja sairas,etenkin tuolla reffit palstoilla..naisia jotka etsivät elättäjää. - vaan
loppu..DD kirjoitti:
missä vika suomessa yli pulimiljoonaa eronnutta ja yksinäistä naista,jokainen moittii miestään,,mutta joku saa sinun huonosta miehestäs hyvän miehen..
suomalainen nainen itsekäs ja sairas,etenkin tuolla reffit palstoilla..naisia jotka etsivät elättäjää.No hyvät hyssyrät sinunkin kannssasi.
Ota ihmeessä kuka tahansa entisistäni, ja katso, kuinka itsekäs, sairas ja elättäjänhaluinen sinä olet.
Enkä ole "reffipalstoilla" käynyt. Opettele edes kirjoittamaan.
- Nimetön
paljon tottakin oli tossa kuten mikä taas saa väkivallan lisääntymään kun siihen yllytystä käsketään opettelemaan ja taistelemaan! ei se ole ku elämää mutta missä elämässä sitten ei taas olis ollenkaan tunteita? 1.1.09
- nyt kyllä vituttaa
Minusta tuo oli paljastavaa, mitä kirjoitit ihan lopuksi. :( Kyllä sun pitää nyt tehdä elämässäsi jokin muutos, et voi jatkaa samaa rataa kuin aiemmin. Siitähän tuo tunnetila tuntuisi lähinnä kertovan. Mikä estää?
Se on nimittäin niin, että kun tietää kuka itse on, muut ihmiset eivät tunnu silloin ollenkaan paskoilta, vaan tuottavat enimmäkseen vain iloa! Eikä ole muutenkaan tarve edes puhua heistä, ei ainakaan huonoon sävyyn!
Ratkaisu on omassa itsessäsi. - täälläkin
veettää..ja tosi paljon. Tytär sanoi äiti etsisit kunnon miehen etkä aina niitä luusereita. Vastasin että tämän ikäiset miehet kuin minä nyt naisena olen ,ovat joko luusereita,juoppoja tai mielent. ongelmaisia,tai hyväksikäyttäjiä muuten vaan. Kaksikymppisenä ajattelin etten ikinä halua tulla vanhaksi ja sairaaksi. Toivottavasti sen on joku tuolla ylhäällä kuullut. Yksin ei ole hyvä olla. Ilman lapsiani voisin sanoa ettei minuakaan enää
olisi. Paska maailma. Pitääkö se katsoa loppuun asti vai voiko sanoa tietyssä hetkessä The End..... - hanna.81
helvetin hienosti ja sydämmellä kirjoitettu! voisin osaan tekstistäsi samaistua..mutta teksti on hienoa ja varmasti täysin omaa itseäsi..!
- ei kahta ämmää
Hanna.81, hei. "Sydämellä" kirjoitetaan yhdellä m:llä. :) Ja noin kuriositettina: hyvin on kirjoitettu, mutta eikös täällä sisällöstä olis kuitenkin tarkoitus keskustella?
- amaryllys-49
Hei ja hyvää alkanutta vuotta sinulle.Luin kirjoituksesi ja oli vain vastattava sinulle, koska tunnen olevani sielun kumppanisi.Olen ollut kuusi vuotta eron jälkeen sinkkuna ja on niin samanlaisia kokemuksia.Voit lähettää minulle sähköpostia ja olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi.Hyvää jatkoa sinulle ja nyt aletaan ajatella itseämmekin ja pannaan muut töihin.:)
- Naiset maan
eip enää tee miel suomalista hhahahhaah, oh suomalaista !
miksi ihmiset suree yksin oloa?. itse jäin sinkuksi aivan itsestä johtumattomista syistä, neljä vuotta sitten. olen 32-vuotias mies, yrittäjä. työpäivät on pitkiä ja työ monipuolista, olen kehittänyt yritystä jatkuvasti. pitää olla muuta mietittävää joka päivä, kaipausta olen kokenut ja surua. että miksi minulle kävi näin, mutta elämässä on asioita joille ei voi mitään. en todellakaan ole mitään iskijä tyyppiä, minun on hyvin vaikea lähestyä naista joku epävarmuus vaivaa, pelkään tyriväni kaiken heti alussa. ystäviä minulla on paljon jotka tuovat iloa elämään, perheen lisäksi. pitää elämässä olla ilon aiheita. minusta parisuhteessa pitää kunnioittaa toista ja tehdä yhdessä töitä yhteisen hyvän eteen. mutta yksin olo on mukavaa kun tähän tottuu saa tehdä mitä haluaa, asua miten haluaa yms. joten hyvää uutta vuotta kaikille sinkuille. nautitaan tästäkin ajasta täällä eletään vain kerran.
- arka2008
Sinulla oli oikeien pitkä kirjoitus ja ajattaellin kirjiottaa sinulle. Tämä on minullen toinenkerta enkä kuuluu niihin vakio shättäiliöhin vai miten se nyt menikään .Mulla on samat ajatukset sillä harrastan koirani kanssa tuonnossa liikkumista. Uudenvuoden toivtukset sinä tuntematun Toivoisin sinulta kirje postia sillä mulla ei ole kuin Berninpaimenkoira T Arto
- Ikisinkku kai
On niin pahasti tullut tälle nuorelle naiselle kyllä turpiin, ettei uskalla enää ihastua keneenkään, kun lopulta taas sattuu vaan :/
Onnea meille sinkuille. - Ylemmän Tason Mies
Siis mitä paskaa taas?
Onhan miehetkin ihmisiä. He haluavat seksiä enimmäkseen, ja koska "media" ihannoi kovia tyyppejä niin kukapa ei haluaisi leikkiä J.Bondia.
Miehille parisuhde voi olla sellaista "leikkiä" varsinkin kun se aito herkkä mies on torjuttu ja haukuttu niin moneen kertaan, "eihän kukaan halua luuseria".
Ollaan sitten kaikki kovia, ja jätetään kun ihmisestä ei enää saa mitään "hyötyä".
Silmä silmästä, hammas hampaasta.
Ollaan luusereita kaikki, luusereita elämän.
Jos vain jaksaisi olla herkkä luuseri, kestää kaiken ja vielä rohkeasti tehdä aloitteita torjutuksi tulemisen pelossa.
Mutta vaikka ihmiset ollaan paskoja, niin onhan paskaakin erilaista. Hyvää siistiä paskaa, ja pahaa ripulipaskaa.
Kunnia niille, jotka uskaltavat olla rohkeasti luusereita. Yksinäisyys taas on se piru, joka on kaikessa mukana, ei sitä pakoon pääse. Rakasta vaan niin paljon kaikkea kuin jaksat.
Jos ei jaksa, niin silloin pitää odottaa ihmettä, eli mennä vaikka kuuntelemaan Beethovenia tai Schubertia. Toivottavasti silloin soittajat osaavat hommansa. - Kari75
On itellä samanlaisia kokemuksia. Ikinä en osannut pyytää mistään mitään. Ja sitähän ihmiset jaksoi käyttää hyväkseen. Kavereita riitti kun oli rahaa. Sitten kyllä kaveritkin katos ku rahat loppui. Aikoinaan halusin jo lopettaa kaiken. En enää jaksanut enää välittää mistään. Tuhlasin ensin kaikki rahat ja sen jälkeen halusin pois tästä paskasta elämästä. Ei vaan onnistunut.
Nyt on taas vaikee päästä takas normaaliin elämään. - invinoveritas
Loistavaa että joku uskaltaa kerrankin sanoo ääneen kuinka asia oikeesti on. Kaikki muut höpötykset on turhii siks, ett ne jotka muuta väittää on just ite niit hyväksikäyttäjii.
Meidän hyväksikäytettyjen, (joihin itsekin kauniina, menestyvänä ja muiden silmissä vahvana pidettynä kuulun) 'ongelma' on se, että meillä on jäljellä moraali ja usko siihen että ihminen on lähtökohtaisesti hyvä. Meillä on onni (vai onko???) kuulua niihin jotka emme ole vielä omaksuneet toisten monipuolista hyväksikäyttöä siten miten se meille esim TV-sarjoissa välitetään. Hymyssä suin vailla omaatunnon tuskia toisia voi kohdella miten huvittaa.
Ehkä vuosi Siperiassa voisi saada aikaan jonkinasteisen juurille ja ihmisyyteen palaamisen??? - ole mieluummin hyvä aikuinen
Olin itse joskus vähän samantyylisissä tunnelmissa, kait, ja kerroin lääkärille asiani. Noh, se katsoi minua silmiin, otti hartioista ja sanoi, että niin. Jokin päivä sinun on vain otettava vastuu itsestäsi. - Siinä kaikki! Joka päivä pieniä tekoja itseä kuunnelleen itse täytyy rakentaa itselleen onnelinen elämä, oman näköisensä. Jos on vielä "liian kiltti", haluaa hyväksyntää kuin lapsi, vaikka onkin no kolmissakymmenissä! Elämä on muuttumista ja muiden omasta elämästä moittiminen on vain itsensä sumuttamista ja pakenemista. Suutu mieluummin itseesi, kun annat käyttää itseäsi hyväksi. Sinun pitäisi ymmärtää pikkuhiljaa, että olet itsesi paras ystävä. Itsetunto ei ole itsekkyyttä. Itsekäs ihminen kun haluaa sitä ja tätä ja tuota, eikä oikeastaan edes tiedä, mitä haluaa. Itsetuntoinen tietää paremmin. Eikä herkkä ole yhtä kuin herkkänahkainen. Opettele näkemään tarkemmin!
- Huvittunut_
Voi vittu, tietkö? Imbesillikin on sua älykkäämpi, tietkö? "Lisäksi saa olla aika älykäs, jos on edes yhtä älykäs kun mä". Vain täysi pahvipää kirjoittaa noin, tietkö?
On ihan oikein että sun kaltasta luuseria vituttaa. Tietkö? Nyt tiedät. - Mies 40++
Suomalaisia naisia vaivaa narsismi. Ja varsinkin etelä-suomen naiset ovat niin hemmetin täynnä itseään, etenkin jos on vähänkin koulutusta ja asemaa hankituna.
Miehet tehkää niinkuin minä. Ottakaa venäläinen nainen. Sain hyvin koulutetun ja johtavassa asemassa olevan, sekä varakkaan.....on niin mukavan lupsakka, eikä turhista neurooseja nenäänsä vedä. Puhuukin loistavaa englantia kansainvälisenä tyyppinä, joten kommunikointimme on mutkatonta ja täydellistä! Sitäpaitsi mitä on käpykylä Helsingin tarjonta, kun Pietarissa on 10 milj. as. pohja. Moskovassa vielä enemmän. Katsokaa vaikka Googlatkaa vaikka "Russian brides" sivusto. Hämmästytte miten kauniita naisia. Antaa näitten kotimaisten tasa-arvo eukkojen pälättää ja valittaa puutettaan, kun itänaapurin laatunaiset vie niiltä urhot !!!;D)))- Eikkakin
...itselleni pietarista. olen tyytyväinen. mailla on toinen lapsi tulossa.
- Onnellinen mies
Minulla on myös upea venäläinen vaimo Moskovasta. Olemme olleet aviossa 3 vuotta ja hyvin menee. Vaimo on korkeasti koulutettu, kaunis, seksikäs ja älykäs. Päät kääntyvät, kun kuljen kaunottareni kanssa.
Säälittää lukea tällaisen ääliön epätoivoista purkausta. Tsemppiä sinulle ja vaimollesi :-) - Kari75
Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.
- kaikki ok
Onnellinen mies kirjoitti:
Minulla on myös upea venäläinen vaimo Moskovasta. Olemme olleet aviossa 3 vuotta ja hyvin menee. Vaimo on korkeasti koulutettu, kaunis, seksikäs ja älykäs. Päät kääntyvät, kun kuljen kaunottareni kanssa.
Säälittää lukea tällaisen ääliön epätoivoista purkausta. Tsemppiä sinulle ja vaimollesi :-)Hyvin menee täälläkin. Muitakin sivustoja on, kun "googlaa". Otin esitiedot netillä. Junalla Pietariin viikonlopuksi. Siitä se lähtee. Helppoa !
- VaRovasti
Kari75 kirjoitti:
Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.
Joo kannattaa ottaa ulkolainen nainen, todella suuri % suomalaisista on vinksahtanut tavalla tai toisella. Eikä ulkolaisista löydy sellaisia ikärasisteja kuin suomalaisista löytyy! Naurattaa tavallansa katsoa naisten mieshakuilmoituksia kun hakevat nuorempia miehiä kuin itse, esim. joku 50 vuotias nainen hakee 30-47 vuotiasta..HAHA! Toivossa ja haaveissa nämä naiset todella saavat ollakin sitten. Kyllä yksi 65 nainen sai afrikkalaisen alle 30-kymppisen..mutta meni asunto ja rahat ja osa terveyttä - nyt kunnan elättinä tämä nainen...mies jätti kun rahat loppu.
- Mies 40++
Kari75 kirjoitti:
Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.
...matkarahojen pyytäjiä. klassinen peräkammarin poikien kusetuskeino.
Sitäpaitsi minun venäläinen toimitusjohtaja naiseni bongasi minun s24 englanninkielisen profiilini. Satumainen onni minulle! Se lady pyyhkäisee säännöllisesti Porschellaan tänne luokseni kylään. Tulevaisuudessa yhä enemmän, koska tämä on jo vakavaa. Ainut ongelma on vain saada hänet nostamaan kaasujalkaa!!! - Natalijan mies
kaikki ok kirjoitti:
Hyvin menee täälläkin. Muitakin sivustoja on, kun "googlaa". Otin esitiedot netillä. Junalla Pietariin viikonlopuksi. Siitä se lähtee. Helppoa !
Löysin upean kaunottaren ollessani viime kesänä lomareissulla. Natalija on 32-vuotias kertakaikkinen kaunotar, jota rakastan syvästi. Asumme tätä nykyä yhdessä Suomessa, mutta joulun vietimme hänen kotikaupungissaan Novorossiskissa.
On mukava havaita, että monet muutkin miehet ovat päätyneet slaavilaiseen kaunottareen minun lisäkseni. Tsemppiä sinne päin ;=) - Perttu
Natalijan mies kirjoitti:
Löysin upean kaunottaren ollessani viime kesänä lomareissulla. Natalija on 32-vuotias kertakaikkinen kaunotar, jota rakastan syvästi. Asumme tätä nykyä yhdessä Suomessa, mutta joulun vietimme hänen kotikaupungissaan Novorossiskissa.
On mukava havaita, että monet muutkin miehet ovat päätyneet slaavilaiseen kaunottareen minun lisäkseni. Tsemppiä sinne päin ;=)Minulla oli onni löytää elämäni nainen Murmanskista. Olin siellä ilmastokonferenssissa ja rakastuin tulkkiimme. Miranda asuu edelleen Murmanskissa, mutta muuttaa luokseni tämän vuoden huhtikuussa. Lähdemme häämatkalle Krimin niemimaalle juhannuksena.
Toivon että jokainen suomalainen mies löytäisi upean slaavittaren itselleen. Heistä löytyy sitä ikiaikaista herkkyyttä, seksikkyyttä ja luontaista naisellisuutta joka näyttää tyystin puuttuvan suomalaisista kanssasiskoista. - Pitää vilkaista
Kyllä tässä nyt alkaa jo kaivata vähitellen naista jonka kanssa voi solmia IHMISSUHTEEN. Eikä haittaa vaikka olisi nättikin.
Suomalaisen naisen kanssa kun menee rahat ja terveys. - Saruman_
Perttu kirjoitti:
Minulla oli onni löytää elämäni nainen Murmanskista. Olin siellä ilmastokonferenssissa ja rakastuin tulkkiimme. Miranda asuu edelleen Murmanskissa, mutta muuttaa luokseni tämän vuoden huhtikuussa. Lähdemme häämatkalle Krimin niemimaalle juhannuksena.
Toivon että jokainen suomalainen mies löytäisi upean slaavittaren itselleen. Heistä löytyy sitä ikiaikaista herkkyyttä, seksikkyyttä ja luontaista naisellisuutta joka näyttää tyystin puuttuvan suomalaisista kanssasiskoista.Totta on, että venäläisissä naisissa on huomattavasti enemmän vetovoimaa kuin suomalaisissa.
- Könsitär
Pitää vilkaista kirjoitti:
Kyllä tässä nyt alkaa jo kaivata vähitellen naista jonka kanssa voi solmia IHMISSUHTEEN. Eikä haittaa vaikka olisi nättikin.
Suomalaisen naisen kanssa kun menee rahat ja terveys.et rakastajatar tulee halvemmaksi kuin vaimo.
- Mullekin !!!
Kari75 kirjoitti:
Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.
Ylempänä kehuvat kilvan venäläisiä naisia. Mulle kans tumm ja tulinen gasellisääri. Persjalkaiset suomalaiset naiset filosofoikoon n-euroottisesta naisellisuudestaan.
- Kari75
Mies 40++ kirjoitti:
...matkarahojen pyytäjiä. klassinen peräkammarin poikien kusetuskeino.
Sitäpaitsi minun venäläinen toimitusjohtaja naiseni bongasi minun s24 englanninkielisen profiilini. Satumainen onni minulle! Se lady pyyhkäisee säännöllisesti Porschellaan tänne luokseni kylään. Tulevaisuudessa yhä enemmän, koska tämä on jo vakavaa. Ainut ongelma on vain saada hänet nostamaan kaasujalkaa!!!Tunnen kyllä ihan rehellisiäkin Venäläis- ja Ukrainalaisia naisia. En halua niitä yleistää. Koska niissä on myös ihan todellisia ilmoituksia.
- Tässä minäkin laskeskelen
Könsitär kirjoitti:
et rakastajatar tulee halvemmaksi kuin vaimo.
Saattaisi muuten tullakin halvemmaksi. Jos saa pienemmällä sijoituksella paremman palvelun, niin kannattaa harkita. Mutta tästähän onkin suomalaisen naisen kanssa helppo keskustella, kun hän ymmärtää hyvin nämä liiketaloudelliset asiat. Ihmissuhteetkin menee mafian mentaliteetilla; Ei mitään hekilökohtaista, pelkkä liikeasia.
- kdsääf
Saruman_ kirjoitti:
Totta on, että venäläisissä naisissa on huomattavasti enemmän vetovoimaa kuin suomalaisissa.
Ja ulkomaalaiset miehet ovat todellakin paljon paljon parempia, ihmissuhteissa, (ei lapsia)...ja monia hyviä kokemuksia niistä...Vetovoimaa on paljon enemmän kuin mies harmaa massoissa, ja se mitä ikää enemmän suomimiehellä, ja ei kyvykäs ym...niin sen alemmaksi viehättävyys menee..Joten ulkomaalainen aina paras...Nuoret suomimiehet on sitä jotakin...Ne jaksavat, on tasokasta, ja käyttäytyvät kuin mieleiseni ulkomaalaiset miehet nuoren nuorekkaat...
- Potku mummon ahteriin
kdsääf kirjoitti:
Ja ulkomaalaiset miehet ovat todellakin paljon paljon parempia, ihmissuhteissa, (ei lapsia)...ja monia hyviä kokemuksia niistä...Vetovoimaa on paljon enemmän kuin mies harmaa massoissa, ja se mitä ikää enemmän suomimiehellä, ja ei kyvykäs ym...niin sen alemmaksi viehättävyys menee..Joten ulkomaalainen aina paras...Nuoret suomimiehet on sitä jotakin...Ne jaksavat, on tasokasta, ja käyttäytyvät kuin mieleiseni ulkomaalaiset miehet nuoren nuorekkaat...
Jopas ottaa koville meidän pikku mummelin käsittää se, että keskity sinä vain miesvainajasi suremiseen ja jätä meille upeiden venakkojen riiaaminen.
Sinä et osaa edes provosoida. Jos tässä on kaikki mitä osaat, niin eikö olisi parempi että kiipeät navetan ylisille kolme jalkaa hamppuköyttä mukanasi? - miehet nauraa tän lukiessaa...
Potku mummon ahteriin kirjoitti:
Jopas ottaa koville meidän pikku mummelin käsittää se, että keskity sinä vain miesvainajasi suremiseen ja jätä meille upeiden venakkojen riiaaminen.
Sinä et osaa edes provosoida. Jos tässä on kaikki mitä osaat, niin eikö olisi parempi että kiipeät navetan ylisille kolme jalkaa hamppuköyttä mukanasi?Täällä miehetkin lukevat viestisi ja nauravat sinut silmät päästäs...Meillä onkin iso joukko...Kiipeä vaa sinne saunan taakse..ja pamauta itses allikkoon!! Me riiataan ketä tahdotaan, venäläisiä ym ja se ei todellakaa sullek kuulu!!!! Onko hamppuköys valmiina...?
- Hykertelevä mies
miehet nauraa tän lukiessaa... kirjoitti:
Täällä miehetkin lukevat viestisi ja nauravat sinut silmät päästäs...Meillä onkin iso joukko...Kiipeä vaa sinne saunan taakse..ja pamauta itses allikkoon!! Me riiataan ketä tahdotaan, venäläisiä ym ja se ei todellakaa sullek kuulu!!!! Onko hamppuköys valmiina...?
Mummoparka, olet jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen. Mene suosiolla vanhainkotiin ja anna meidän nuorempien elää omaa upeata elämäämme venäläisten kaunottariemme kanssa.
Sinulle idiootille nauraa jo aidanseipäätkin :-)
Muista ottaa nitro ja diapami kirjoittelusi ohessa, sillä muuten tämä hauskuus voi loppua sinun osaltasi lyhyeen. - tyhmät...
Hykertelevä mies kirjoitti:
Mummoparka, olet jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen. Mene suosiolla vanhainkotiin ja anna meidän nuorempien elää omaa upeata elämäämme venäläisten kaunottariemme kanssa.
Sinulle idiootille nauraa jo aidanseipäätkin :-)
Muista ottaa nitro ja diapami kirjoittelusi ohessa, sillä muuten tämä hauskuus voi loppua sinun osaltasi lyhyeen.miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!!
- pietarilainen
Onnellinen mies kirjoitti:
Minulla on myös upea venäläinen vaimo Moskovasta. Olemme olleet aviossa 3 vuotta ja hyvin menee. Vaimo on korkeasti koulutettu, kaunis, seksikäs ja älykäs. Päät kääntyvät, kun kuljen kaunottareni kanssa.
Säälittää lukea tällaisen ääliön epätoivoista purkausta. Tsemppiä sinulle ja vaimollesi :-)sinisilmäinen suomalainen mies ja Pietarissa sanoi, että venäläiset nuoret naiset ovat kauniita, mutta liian ylpeitä :-)))
jos ulkomaalaine vaimo on, niin pitää olla valmiina mm. vaimon kotiikävään... - Hou hou
tyhmät... kirjoitti:
miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!!
( miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!! )
Hyvä kun otit esille. Älä ole huolissasi, kyllä monet miehet ovat sen tajunneet ja sen vuoksi alkavat siirtyä sen vuoksi ulkomaalaisiin.
Niin... kyllähän se itkettää! Kun se suomalainen oli suomalainen.....kunnes hänestä tuli sitten jotain......? Niin tuo suomalainen nainen ja tila johon hän joutui....onkohan sille edes nimeä? Niin ja onko siitä tilasta enää paluuta? Toivotaan että on. - Nimetön
Hou hou kirjoitti:
( miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!! )
Hyvä kun otit esille. Älä ole huolissasi, kyllä monet miehet ovat sen tajunneet ja sen vuoksi alkavat siirtyä sen vuoksi ulkomaalaisiin.
Niin... kyllähän se itkettää! Kun se suomalainen oli suomalainen.....kunnes hänestä tuli sitten jotain......? Niin tuo suomalainen nainen ja tila johon hän joutui....onkohan sille edes nimeä? Niin ja onko siitä tilasta enää paluuta? Toivotaan että on.tälle naiselle kuinkaan käynyt on fiksusti koulutettu ja pärjää ihmisten kaa, mutta tämä mies joka nai sen venakon jäi puille paljaille...:)
- Mies 40++
Nimetön kirjoitti:
tälle naiselle kuinkaan käynyt on fiksusti koulutettu ja pärjää ihmisten kaa, mutta tämä mies joka nai sen venakon jäi puille paljaille...:)
Kuinka te jaksatte jauhaa jotain stereotypia paskaa maailman vanhimmasta ammatista.
Kuten jo mainitsin, minun Pietarilainen huippukaunis ja varakas toimitusjohtaja ladyni porhaltaa luokseni säännöllisesti Porschellaan....siis hän on valmis maksamaan säännöllisesti päästäkseen luokseni. Osaa venälainenkin nainen rakastua. Varsinkiin fiksuihin Suomalaisin miehiin. Jos ette ole huomanneet, niin menestyneet venäläiset ostavat kiinteistöjä Suomesta tähtäimessä muutto tänne. Sterotypiset käsitykset eivät enää kaikelta osin päde.
Herätkää miehet ja tehkää OIKEAT valinnat! - venäläinen nainen
Miksei? Ihan hyvä neuvo. Itsekin olen pietarilainen nainen, korkeasti koulutettu, ja rahaa ansaitseva, ja lisäksi omaa firmaa johtava... puhun kolmella kielellä, suomellakin. Omaa suomalaista rakasta miestä varten voisin tehdä vaikka mitä, jotta hän voisi olla ylpeä minusta. Älykkäälle venäläiselle naiselle oma rakas on melkein pyhimys.. :) Onnea pietarilaisten hurmaamisessa!!!
- Fiksu + + !
Mies 40++ kirjoitti:
Kuinka te jaksatte jauhaa jotain stereotypia paskaa maailman vanhimmasta ammatista.
Kuten jo mainitsin, minun Pietarilainen huippukaunis ja varakas toimitusjohtaja ladyni porhaltaa luokseni säännöllisesti Porschellaan....siis hän on valmis maksamaan säännöllisesti päästäkseen luokseni. Osaa venälainenkin nainen rakastua. Varsinkiin fiksuihin Suomalaisin miehiin. Jos ette ole huomanneet, niin menestyneet venäläiset ostavat kiinteistöjä Suomesta tähtäimessä muutto tänne. Sterotypiset käsitykset eivät enää kaikelta osin päde.
Herätkää miehet ja tehkää OIKEAT valinnat!* stereotypiapaskaa, kuuluisi yhteen, mutta paskaa-sana ei sovi sivistyneeseen kielenkäyttöön
* pietarilainen, pienellä
* toimitusjohtaja-lady, yhteen, yhdysviivalla
* säännöllisesti-sanan paikka lauseessa? sanajärjestysvirhe?
* suomalainen, pienellä
* sterotypiset, po. stereotyyppiset - että yksikään
VaRovasti kirjoitti:
Joo kannattaa ottaa ulkolainen nainen, todella suuri % suomalaisista on vinksahtanut tavalla tai toisella. Eikä ulkolaisista löydy sellaisia ikärasisteja kuin suomalaisista löytyy! Naurattaa tavallansa katsoa naisten mieshakuilmoituksia kun hakevat nuorempia miehiä kuin itse, esim. joku 50 vuotias nainen hakee 30-47 vuotiasta..HAHA! Toivossa ja haaveissa nämä naiset todella saavat ollakin sitten. Kyllä yksi 65 nainen sai afrikkalaisen alle 30-kymppisen..mutta meni asunto ja rahat ja osa terveyttä - nyt kunnan elättinä tämä nainen...mies jätti kun rahat loppu.
nainen hakee kovinkaan paljon itseään nuorempaa miestä! Älä unta näe! Eivät naiset ole yksistään seksin perään, vaan heitä kiinnostaa henkinen tasavertaisuus, tai sitten, jos ovat kevytkenkäisiä, raha ja valta. Mies on myös hyvä väline muuttaa maasta parempaan, jos niin kuvittelevat.
- kuuntelen123
Tosiaan yksinäisyys ja se että voisi joskus ielä rakastaa OIKEESTI tuntui kyllä nytkin vuoden vaihtuessa. Elin joskus onnellista elämää (36V) eli 16 vuotta avoliitossa josta neljä ihanaa lasta, joista miehenä en halunnu luopua. Kuitenkin kävi niin ja vaikka lapset mulle jäikin puolet ajasta, tuntui et se toinen aikuinen jätti aukon sydämeen. Kukaan ei tiedä muu joka on kärsinyt nuo menetykset ilman omaa syytä voi ymmärtää. Kolme vuotta kulunut...
Jotekin sekin muu aikuisten maailma katoaa samoin tein. Olen yrittänyt tutustua ihmisiin treffi palstojen kautta, mutta turhalta tuntuu... montako näillä ihmisillä on keskusteluissa mukana, montako vuotta he jo pyörivät sillä?
Itse monta kertaa jättäytynyt pois noista, mutta yksinäisyys ajaa uudelleen samaan, jospa nyt sitten. Kuvankin olen lähettänyt, enkä luule et sitä jäisi kiinni, kuitenkin vaan ei löydy.
Yksin olo aikuisena ei ole helppoa, niinkuin sanoit on paljon ihmisiä jotka välittää, mutta moni noista onkin niitä jotka haluaa käyttää kilteyttä hyväkseen. Rahalla on merkitystä, jos sanoisin et mun varallisuus on erittäin hyvä..en keksi mihin laittaisin rahani...Hetken kiinostus heräisi.
Sekin kuka ottaa neljän lapsen isän omakseen, tiedän vaikka onkin lapsirakas ei välttämättä niin monelle.
Apua on kyllä saatavilla yksinäisyyteen baareista, näkee ainakin ihmisiä., oli jännä silloin kun kihlasormus kädessä käveli viellä, tuntui et jokainen olis halunnu tutustua, en tiedä tietäen ettei tarvitse sitoutua vai mikä oli..
Alkoholi on turma eroissa monelle miehelle, niin minäkin join ja join, kunnes menetin työn, siinä huomas miten ihminen on heikko, ja samoin työkaverit jotka oli olleet 10 vuottakin ystäviä, ei mitään yhteyttä kahteen kuukauteen, ei tietenkään pakko, mutta ne jotka lähti minun aikanani olessa töissä ovat vieläkin yhteydessä ja tulee olemaan.... Siitä tuleekin mieleen et jokaisella on oma elämä jota pitää kunnioittaa. Kuitenkin Yhtä en ymmärrä kuinka moni kokenneena kaiken haluaisi samaa???
Onneksi en ole yksin olen elossa ja mulla on noi lapset, mutta kuinka pitkään jaksaa elää sellaista elämää?- yksin.....m
avioliittoon vihittiin 2007 370 000 paria josta ulolaisen kanssa 180 000..etpäässä venäläisen naisen kanssa..mistä tää kertoo?
- "se"
yksin.....m kirjoitti:
avioliittoon vihittiin 2007 370 000 paria josta ulolaisen kanssa 180 000..etpäässä venäläisen naisen kanssa..mistä tää kertoo?
Kertoo kyllä satavarmasti siitä että nämä suomalaiset miehet saa menettämään järkensä heti kun on muka kaunis, hoikka naaras edessä,, (ja vaikuttaa vielä kiinnostuneelta)..
Odottakaaahan poika(mies)parat muutamia vuosia,,
voi olla että joudutte väistelemään kaulinta kerran jos toisenkin,, kyllä silloin tulee mieleen että miksi kuvittelin että nainen muuttuu viattomaksi prinsessaksi, heti kun astun Suomen rajan ulkopuolelle.
Kyllä se on 99% harhaa!!
Jos olet erehtynyt "lankeamaan" vielä itseäsi huomattavasti nuoremman naisen metkuihin niin olosi muuttuu vielä tukalammaksi,, kun sinulle tulee ikää,, maha alkaa pömpöttää,, tulee eturauhasvaivoja,, sydänkin reistailee,, ehkä miljoonatkin on huvenneet..
Tunnen tosi paljon tapauksia, joilla elämä on yhtä helvettiä,, kun tuli hankittua se "slaavilainen kaunotar"!!!
Jos satut olemaan viinaaan menevä ja nainen ihan OIKEASTI fiksu, MITEN SINÄ ONNETON KUVITTELET ETTÄ SINUA JAKSAA KUKAAN NAINEN KATELLA IÄNKAIKEN??
Siihen ei suostu EDES VENÄLÄINEN!!
Sitäpaitsi mistäköhän se johtuu että lähes kaikki tuntemani miehet, joilla on slaavilainen nainen,, ovat niin ällöjä, luotaan työntäviä, luonteeltaan agressiivisia, usein myös pulloa rakastavia että heitä ei yleensä kukaan huoli, joka tuntee tai pidempään katselee..
Slaavilaiset naiset vaan kuvittelevat että Suomi on jotakin ihanaa ja suomalainen mies on jokin kuvitelmien täydellinen PRINSSI!
Pidemmän päälle hekin pettyvät katkerasti, koska ei se suomalainen mies jaksa, se kyllästyy, eikä pysty iänkaiken teeskentelemään ja käyttäytymään "herrasmiehen" tavoin, tai muuttumaan rentusta herrasmieheksi.
Se on SUURTA UTOPIAA että naisen kuin naisen kanssa, luonteet ja odotukset menee yksiin vain sen takia että nainen sattuu olemaan ULKOMAALAINEN JA KENTIES KAUNIS!!! - juuri näin
"se" kirjoitti:
Kertoo kyllä satavarmasti siitä että nämä suomalaiset miehet saa menettämään järkensä heti kun on muka kaunis, hoikka naaras edessä,, (ja vaikuttaa vielä kiinnostuneelta)..
Odottakaaahan poika(mies)parat muutamia vuosia,,
voi olla että joudutte väistelemään kaulinta kerran jos toisenkin,, kyllä silloin tulee mieleen että miksi kuvittelin että nainen muuttuu viattomaksi prinsessaksi, heti kun astun Suomen rajan ulkopuolelle.
Kyllä se on 99% harhaa!!
Jos olet erehtynyt "lankeamaan" vielä itseäsi huomattavasti nuoremman naisen metkuihin niin olosi muuttuu vielä tukalammaksi,, kun sinulle tulee ikää,, maha alkaa pömpöttää,, tulee eturauhasvaivoja,, sydänkin reistailee,, ehkä miljoonatkin on huvenneet..
Tunnen tosi paljon tapauksia, joilla elämä on yhtä helvettiä,, kun tuli hankittua se "slaavilainen kaunotar"!!!
Jos satut olemaan viinaaan menevä ja nainen ihan OIKEASTI fiksu, MITEN SINÄ ONNETON KUVITTELET ETTÄ SINUA JAKSAA KUKAAN NAINEN KATELLA IÄNKAIKEN??
Siihen ei suostu EDES VENÄLÄINEN!!
Sitäpaitsi mistäköhän se johtuu että lähes kaikki tuntemani miehet, joilla on slaavilainen nainen,, ovat niin ällöjä, luotaan työntäviä, luonteeltaan agressiivisia, usein myös pulloa rakastavia että heitä ei yleensä kukaan huoli, joka tuntee tai pidempään katselee..
Slaavilaiset naiset vaan kuvittelevat että Suomi on jotakin ihanaa ja suomalainen mies on jokin kuvitelmien täydellinen PRINSSI!
Pidemmän päälle hekin pettyvät katkerasti, koska ei se suomalainen mies jaksa, se kyllästyy, eikä pysty iänkaiken teeskentelemään ja käyttäytymään "herrasmiehen" tavoin, tai muuttumaan rentusta herrasmieheksi.
Se on SUURTA UTOPIAA että naisen kuin naisen kanssa, luonteet ja odotukset menee yksiin vain sen takia että nainen sattuu olemaan ULKOMAALAINEN JA KENTIES KAUNIS!!!Erittäin totta on tämä kommentti. Olen itsekin seurannut työni puolesta ylipäätään ulkomaalaisten naisten ja suomalaisten miesten liittoja. Lähempi tuttavuus naisten kanssa kertoo myös hyvin paljon todellisesta tilanteesta. Valitettavasti suomalaiset miehet eivät aina todellakaan ymmärrä, että slaavilainen nainen on tullut tänne havittelemaan parempaa elämää, ei välttämättä sen miehen vuoksi, joka tarjoaa tähän mahdollisuuden. Pettymys on kova ja naiset eivät todellakaan peitä ylimielisyyttään, kun tämä paikka onkin ihan toisenlainen, kun on ehkä kuviteltu. Ja tosiaan, kyllä mieskin vanhentuu, yli 40-vuotias pömppämaha, jolla sisäkumikin alkaa paistaa, ei ole lainakan sitä, mitä hyvin muotitietoiset ja ulkoista kauneutta ja rikkautta arvostavat naiset haluavat.
- Hengitä välillä
"se" kirjoitti:
Kertoo kyllä satavarmasti siitä että nämä suomalaiset miehet saa menettämään järkensä heti kun on muka kaunis, hoikka naaras edessä,, (ja vaikuttaa vielä kiinnostuneelta)..
Odottakaaahan poika(mies)parat muutamia vuosia,,
voi olla että joudutte väistelemään kaulinta kerran jos toisenkin,, kyllä silloin tulee mieleen että miksi kuvittelin että nainen muuttuu viattomaksi prinsessaksi, heti kun astun Suomen rajan ulkopuolelle.
Kyllä se on 99% harhaa!!
Jos olet erehtynyt "lankeamaan" vielä itseäsi huomattavasti nuoremman naisen metkuihin niin olosi muuttuu vielä tukalammaksi,, kun sinulle tulee ikää,, maha alkaa pömpöttää,, tulee eturauhasvaivoja,, sydänkin reistailee,, ehkä miljoonatkin on huvenneet..
Tunnen tosi paljon tapauksia, joilla elämä on yhtä helvettiä,, kun tuli hankittua se "slaavilainen kaunotar"!!!
Jos satut olemaan viinaaan menevä ja nainen ihan OIKEASTI fiksu, MITEN SINÄ ONNETON KUVITTELET ETTÄ SINUA JAKSAA KUKAAN NAINEN KATELLA IÄNKAIKEN??
Siihen ei suostu EDES VENÄLÄINEN!!
Sitäpaitsi mistäköhän se johtuu että lähes kaikki tuntemani miehet, joilla on slaavilainen nainen,, ovat niin ällöjä, luotaan työntäviä, luonteeltaan agressiivisia, usein myös pulloa rakastavia että heitä ei yleensä kukaan huoli, joka tuntee tai pidempään katselee..
Slaavilaiset naiset vaan kuvittelevat että Suomi on jotakin ihanaa ja suomalainen mies on jokin kuvitelmien täydellinen PRINSSI!
Pidemmän päälle hekin pettyvät katkerasti, koska ei se suomalainen mies jaksa, se kyllästyy, eikä pysty iänkaiken teeskentelemään ja käyttäytymään "herrasmiehen" tavoin, tai muuttumaan rentusta herrasmieheksi.
Se on SUURTA UTOPIAA että naisen kuin naisen kanssa, luonteet ja odotukset menee yksiin vain sen takia että nainen sattuu olemaan ULKOMAALAINEN JA KENTIES KAUNIS!!!Oletpas sinä kateellinen ja pahansuopa ihminen. Älä projisoi omaa huonoa oloasi muihin, vaan mene pikemminkin psykiatrille.
Onneksi suomalaiset miehet eivät ole tilivelvollisia sinunlaiselle itseensä kyllästyneelle alemman keskiluokan edustajalle, joka purkaa täällä pahaa oloaan.
Ymmärrän että olet katkera, koska rupsahtanutta olemustasi ei kukaan mies enää jaksa katsella. - hyvät ihmiset
Hengitä välillä kirjoitti:
Oletpas sinä kateellinen ja pahansuopa ihminen. Älä projisoi omaa huonoa oloasi muihin, vaan mene pikemminkin psykiatrille.
Onneksi suomalaiset miehet eivät ole tilivelvollisia sinunlaiselle itseensä kyllästyneelle alemman keskiluokan edustajalle, joka purkaa täällä pahaa oloaan.
Ymmärrän että olet katkera, koska rupsahtanutta olemustasi ei kukaan mies enää jaksa katsella.Lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset tuo "mummottelu". Tuskin täällä mitään mummoja on! Yksinkertaisille miehille vaan joku poika veetuili joutessaan, ja nämä ottaa kirjaimellisesti kaiken ja ihan tosissaan! Ei voi olla totta, että oikeasti aikuiset miehet! Tai ei ehkä olekaan, kyllä niin 12-vuotiailta kuulostaa.
Tällä saitilla puhutaan ihan muusta kuin jonkun mielikuvitusmummon kateuksista, kun ei saa enää sänkyynsä teidänlaisiaan adoniksia? - Voi, hyvää päivää!
- blondeistablondein72hki
lapsellista katkeraa LIIAN pitkää vuodatustasi en ees alkua pidemmälle.
AINA kannattaa ihastua se piristää ;> !!!- kuuntelen123
Ihastuminen on kyllä varmasti eri asia kun kiintyminen ja rakastuminen. Se on totta että maailma on muuttunut ARVOT, YHTENÄISYYS, TOISEN ARVOSTAMINEN.
- media......
kuuntelen123 kirjoitti:
Ihastuminen on kyllä varmasti eri asia kun kiintyminen ja rakastuminen. Se on totta että maailma on muuttunut ARVOT, YHTENÄISYYS, TOISEN ARVOSTAMINEN.
Naisella pitää olla hyvä koulutus ja varakkuutta.auto talo ja kesämökki,ennekuin minulle kelpaa niin ja säästöjä vaikka satatuhatta ekee.
ja lisäksi nuori ja kaunis.. - kuuntelen123
media...... kirjoitti:
Naisella pitää olla hyvä koulutus ja varakkuutta.auto talo ja kesämökki,ennekuin minulle kelpaa niin ja säästöjä vaikka satatuhatta ekee.
ja lisäksi nuori ja kaunis..vaan se mitä tuntee toista kohtaan.
- niin ,.
Moni suree kauneuden puutettaan, mutta harva tyhmyyttään. Sitä kun ei onneksi itse huomaa. :)
- tomppiii66
kun sen sattuu kohdalle. mulle sattui. monia naisia on ollu muttei kukaan kun mun nykyinen. hän on paras kaikista.
- 1234
Mikäli haluat olla onnellinen päivän,joi itelle humalassa.
http://www.fi.clearharmony.net/articles/200402/738.html - lues noita räkättäviä einst...
Hei,onkohan syytä ihastuakaan kovinkaan moneen? Tuli niin ylä-aste mieleen noista Venäjä-miehistä tuossa aiemmin tätä ketjua...;-) Huh, huh! Siellä sitä tulee pallomahaa, kuumia aaltoja ja ties mitä tisrkuntaa, mikä kyllä paljastaa mikä on Ä0 ja taso. Täysiä akkoja!
- siis todella!
Karmeeta, miten jotkut voi olla sairaita. Nuo naista halventavat moukat....Pelottavaa!
- ....lukemani....
siis todella! kirjoitti:
Karmeeta, miten jotkut voi olla sairaita. Nuo naista halventavat moukat....Pelottavaa!
...perusteella tuli siihen tulokseen että nämä venäjämiehet kehuivat vaimojaan. Mitä vikaa siinä on? Onko kehuminen halventavaa?
- likadan
Tuntuu, kuin olisi omasta elämästäni kirjoitettu.
- Mullekin kans !!!
Ylempänä kehuvat kilvan venäläisiä naisia. Mulle kans tumma ja tulinen gasellisääri. Persjalkaiset suomalaiset naiset filosofoikoon n-euroottisesta naisellisuudestaan.
- kyllä sullekin varmaan löyd...
Älähän hötkyile! Vaikutat niin fiksulta ja komealta mieheltä, että eiköhän se upea gasellijalka - vai -silmäkö se nyt oli, sullekin järjesty. Vit jättää persjalkaset mielestäsi.
- Mullekkin kans !!!
kyllä sullekin varmaan löyd... kirjoitti:
Älähän hötkyile! Vaikutat niin fiksulta ja komealta mieheltä, että eiköhän se upea gasellijalka - vai -silmäkö se nyt oli, sullekin järjesty. Vit jättää persjalkaset mielestäsi.
Niin olenkin fiksu, tumma, komea, pitkä, hyvin koulutettu jne....valitettavasti vain yli 40 näemmä.......
Nämä suomalaiset gasellijalkaiset ja -silmäiset ikävä kyllä vain reittaavat hinnoittelullaan itsensä ulos. Varsinkin jos sattuu olemaan koulutusta ja statusta. Karmeaa nirpotusta. Unohdan s24:n treffit (liian monta pettymystä) ja matchcomin. Tutustun jo tänä iltana tuohon ylempänä mainittuun russian brides sivustoon....... - harasoo
Mullekkin kans !!! kirjoitti:
Niin olenkin fiksu, tumma, komea, pitkä, hyvin koulutettu jne....valitettavasti vain yli 40 näemmä.......
Nämä suomalaiset gasellijalkaiset ja -silmäiset ikävä kyllä vain reittaavat hinnoittelullaan itsensä ulos. Varsinkin jos sattuu olemaan koulutusta ja statusta. Karmeaa nirpotusta. Unohdan s24:n treffit (liian monta pettymystä) ja matchcomin. Tutustun jo tänä iltana tuohon ylempänä mainittuun russian brides sivustoon.......Että saadaan sullekin sitten se nainen ja edullisesti. Loppuu vinkuminen.
- Nääpy
Mitäpä tuohon sanoisin! Mä olin aikonani kovinkin "kiltti", mutta se toi vain pahaa mieltä. Nyt olen opetellut olemaan terveellä tavalla itsekäs. Kaikkeen ei tarvitse suostua. Olen myös alkanut pitää itsestäni ja omasta seurastani, joten viihdyn hyvin myös yksin. Valitsen itse seurani. Olen itse vastuussa siitä kenen seurassa olen. Kukaan muu ei ole siitä vastuussa, minä itse teen valinnan. Valitsen yleensä minua kunnioittavaa ja arvostavaa seuraa. "Huonojen" ihmisten seura ei kiinnosta. Ketään en hirveesti yritä auttaa, voin ehkä tukea. Mutta kenenkään "teraputiksi" en ala.
Joten en ryve itsesäälissä. Mukaviakin ihmisiä on olemassa, ne vain täytyy löytää. En näyttele myöskään kenenkään seurassa "kauniita ja rohkeaa
Yritän olla oma itseni ja se saa riittää,ja on riittänytkin. Parempaa uutta vuotta 2009- Irtaantunut
Minunkin tuskani helpotti kun lopetin "auttamisen".
- Jos kaipaa sateenkaaria on ...
Tunnistin itseni kirjoituksestasi. Jatkossa on parasta keikkua yksin ja tehdä aina vaan sitä mitä itse haluaa. Vastikään yhden oudon hiipparin taakse jättäneenä....elämä on ihanaa, vaikka toisen oikean kanssa se saattaisi olla ihanampaa, mutta unohdamme koko asian. Hyvää alkanutta vuotta Sinulle : )
- nennukkainen
Kauhuissani luin tätä viestiketjua. Itsestäänselvyys ettei maailma voi olla pullollaan pelkästään onnellisesti yhdessä olevia pareja. Eikä ole olemassa sellaista tunnetta - olipa se hyvää tai huonoa - etteikö sitä tunnetta tuntisi joku muukin. On siis turha ajatella että olisi yksin omien tunteidensa kanssa. Kaikilla on lupa olla onnellinen, mutta myös vihainen, surullinen, yksinäinen. Kaikilla on lupa olla oma itsensä, kertoa mitä tuntee. Ja aivan varmasti kaikilla on oikeus valittaa. Jostain syystä valittaminen yksinkertaisesti kuuluu elämään, se tekee siitä rikkaamman ja joskus se auttaa huomaamaan yllättäviäkin seikkoja ja voi muuttaa jopa koko elämäsi. Mutta älkää nyt hyvät ihmiset yksikään sanoko ääneen tai edes ajatelko että luovutatte parisuhteiden ja rakkauden saralla.
- maikkinen..
miten joku voikaan kuvata mun elämän noin yksityiskohtaisesti. Ne haavat mitä on haurain tikein saanut kurottua kiinni ajattelemalla ja uskottelemalla että mä olen tärkeä, kyllä se mr oikea tulee sieltä, löytyy vielä ihminen joka oikeasti rakastaa minua yhtä paljon kuin minä häntä, KAIKKI tikit revitään joka helvetin kerta irti kun oikeasti uskaltaa vähän edes toivoa.
Tuntuu ettei tämä elämä tästä tunnu etenevän minnekkään suuntaan. Suru, itku ja yksinäisyys repivät vielä syvemmäksi haavoja mitä on aikojen saatossa syntynyt. Mietin että onko mulle koskaan ketään tarkoitettukaan kun olen niin yksinäinen. Suhteita on ollut, mutta aina jostain muka riippuu.. Surkuhupaisan kuuluisa sanonta: ollaan liian erilaisia. No vittu mitä sitten, ei se sitä tarkoita etteikö sitä voisi yrittää.. tai sitten toinen on tämä että oot sä mukava mutta..
Mä oon ainakin niin helvetin katkeroitunut jo tästä kyseisestä lauseesta ettei meinaa sanotuksi saada.
Mistä se kiikastaa? Olen kaunis joidenkin mielestä, luonteeni on kuulemma super, olen sosiaalinen, empaattinen ja muutenkin kaikinpuolin tasapainoinen ihminen. Näin minulle on mua kuvailtu. Noh, eipä siltä hirveästi näytä. esimerkiksi itselläni nämä ylimääräiset kilot joita voisi rakastaa, häiritsee miehiä. En ole massiivisen ylipainoinen etteikö muotoja löytyisi, mutta miehiä häiritsee kun ei näy se pyykkilautavatsa..
Onneksi minulla on niin hyvin asiat että mulla on pari ystävää jonka kanssa voin jutella asioista. Rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta, ja se on mun voimani jatkaa eteenpäin. En varmastikkaan tässä kirjoittaisi enää jos en olisi tavannut heitä. En ikinä.
Tässä on minun angstaukseni, ja toivon kaikille meille ja teille ja jokaaselle joka tätä lukee onnea ja menestystä elämään, onhan se aika klisee sanoa että kyllä se sieltä vielä se rakkaus tulee, mutta en vain itse enää jaksa uskoa siihen.
Päivä kerrallaan ihmiset, kyllä me selvitään tästä, stana se on selvittävä. - RiPa
Hei.,
Tuohan oli, kuin minun puutelistalta. Olen tietyistä syistä jääny ilman perillisiä. Ja nyt olis ns.tarvetta. Hyviä "vaimotarjokkaiden" ehdotuksia otetaan vasta" täällä:[email protected]
T:RiPa - 48v nainen
Helppo sanoa, mutta:
Opettele ensin ajattelemaan itseäsi, vaikka kuinka karmealta tuntuukin kun on aina alistunut siihen auttajan kohtaloon.
Toiseksi opettele sanomaan EI...
Kolmanneksi ajattele: Olen silti hyvä ihminen.- Taisto2222
SOU!!!
- pj.
Tavataanko -kyynikkojen kerho?
- miespuolinenkarkulainen
Ei hätää. Meitä on. Ainakin minä. Montaa miespuolista en kyllä tunne.
Kyllä vain. Puhun tunteista, pidän kädestä, nauran yhdessä, leivon kimpassa. Olen koulutettu, olen hyvin toimeentuleva ja kaiken lisäksi hetero.
Ongelmana on vain sen neulan löytäminen siitä heinäsuovasta...- Snöflinga
oi oi, mistä tällaisen helmen löytää.. ;)
- 1 kpl
Snöflinga kirjoitti:
oi oi, mistä tällaisen helmen löytää.. ;)
Tässä, olkaa hyvät =)
- Flirttailuu
ookko pettyny ? Mä oon ihastunu /rakastunu , monet kerrat ei ongelmia ... Herää plösö ?
- alkaa elämään
ihan omaa elämää. Niin ne muutkin tekee. Muutama hyvä neuvo, koska olen tuosta saatanallisesta miellyttämisen ikeestä pääsemässä. Toisten hyväksikäyttämisestä ym.
eli:
-opettele sanomaan ei
-kysy joskus toisten apua, ellet usko miten ei sanotaan ja opi sen kautta sanomaan se.
-sano ei uudelleen
-toteuttele omia aikatauluja, muut kyllä soputuu jos katsovat sen tärkeäksi.
-ota itse aikasi käyttöön.
ja niin edelleen ja tulet huomaamaan, että olosi paranee ja itsesyytöksesi vähenee. Ja vitutuskin, tosin ajan kanssa - mutta kuitenkin. - terttu
Juu ihastuminekin voi johtaa pettymykseen ,,tai ihastua voi salaa ja olla hiljaa vaan yksinään ,,aikasemmin kerroin kun ollut kaveri ,niin itseensä pittää mennä ja jättä sitten syyksi minut kait ,,jos jotkut asiat ei mee toisen pillin mukkaan ,,niin kyllä se on niin ,että ihastuakaan ei kait kannata
- pikkunen
Uskomatonta! Kuin suoraan omasta elämästä lukis! Ehkä vähän jopa lohduttaa et on muitakin, jotka tuntee näin.. Ja vielä näinkin monta! Itse en enää edes jaksa vaivautua lähtemään mihinkään ja haluan nykyään olla vaan yksin, kun ei jaksa vaan hymyillä ja teeskennellä et kaikki on hyvin. Mulla on paljon hyviä ystäviä, jotka tietää että mulle voi purkaa pahaa oloa, mutta kukaan ei edes kysy mitä mulle kuuluu.. Ja jos kysyykin niin valehtelen että ihan hyvää jne... Välillä mietin ihan tosissaan mitä järkee missään enää on. Mutta jostain syystä aina vaan jaksan uskoa parempaan ja toivon vaan et se tulis mahdollisimman pian. Ja mua ärsyttää yli kaiken ihmiset, jotka käskee ottaan itteä niskasta kiinni ja että pitäis ryhdistäytyä! Jos se kerta on vaan niin yksinkertaista niin miksi niin moni ihminen on tällaisessa tilanteessa!!! Kenellekään en ikinä kerro näitä asioita, koska pelkään ihmisten reaktiota ja sitä että kukaan ei koskaan enää uskalla puhua mitään peläten että menen rikki... Ja pelkään että jos lasken suojukseni, en saa nostettua sitä enää koskaan takaisin ylös...
- M23,5
Itsekin olen varmaan vielä 70v:kin yksin. Ei vaan koskaan treffeillä kelpaa, vaikkei mitään vikaa itsessäni silleen olekaan. Samanlainen ihminen olen kuin ne, ketkä seurustelee.
Mut ei voi mitään. - suosittelen
Robin Norwood: Voiko nainen rakastaa liikaa
- -----
Aikaahan tuo vaatii.
Katkeruus on loputon tie, jolta voi kyllä löytää poiskin. Helppoa se ei varmasti ole, en väitä että olisin siinä hyvä itsekään.
Ei auta muukuin laittaa eye of the tigerit soimaan ja puskea eteenpäin.- ,
Olen 36- vee, eikä miestä ja lapsia. Yksin olen rämpinyt koko elämäni. Aito olen enkä mikään pinnallinen, ja liian arka tekemään mitään aloitteita kaksilahkeisten suuntaan. Nyt olen kyllä päättänyt, että se on pakko pikkuhiljaa laskea suojapanssareita alas, koska helposti menee seuraavat kolmekymmentäkin vuotta yksin.. Pakko vain lähteä uusia ihmisä tapaamaan ja kursseille, matkoille, siis aivan pakko. Hillitön rakkauden vaje varmasti asustaa sielussa ja masennus/ahdistus myös. Mutta askel askeleelta se on vain ponnistettava eteenpäin. Joku hyvä musakappale soimaan, jos siitä sasisi lähtöjamit !
- .....
Käsität selkeästi tilanteesi, mutta silti valitat, että muiden syy?? Eikös se ole juuri sitä luovuttamista myöskin mistä syytät muita. Tuolla olikin jo hyviä neuvoja tilanteen korjaamiseksi. Minulle on täysin tunteman käsite syöksyä itse, jos muilla menee huonosti. Vai miten ne oikeasti vetää sun elämän huonommaksi?
Itsekin huomasin vuosia sitten, että pyyteettömiä ihmisiä löytyy hyvin vähän tästä maailmasta. Se oli alkuun suuri shokki, kun huomasi että kaikki vain oikeasti tahtoo jotakin. Olin elänyt kuvitelmassa, että riittää kun on hyvä tyyppi. Itse en ollut koskaan ajatellut mitä voisin muilta ihmisiltä saada itselleni. Olin vain nähnyt heidät mielenkiintoisina ihmisinä.
Toisekseen meitä miehiäkin varmasti löytyy, jotka välittävät aidosti ja oikeasti, mutta sinä juokset karkuun? Turhaan luulet ettet kelpaisi..
Tsemppiä läpi harmaan kiven :) - eräs mies
Hei!
Puhuit ihan asiaa. Minä olen mies, mutta silti ihan tutulta kuulosti. Minä olen luultavasti luonteeltani samankaltainen. Tosin kokemukset ovat vähän erilaisia...niin tai ei niitä kovasti ole, kun ei ole naissuhteita ollut eikä aina kavereitakaan. Luulisin ymmärtäväni sinua.
Neuvoa en oikein osaa antaa...
Toivottavasti tämä on parempi kohdallasi - train...
"lauluja rakastamisen vaikeudesta": niitähän tämä elämä on täynnä.
Tämä ihmiselo on vaan siitä veikeää, että jos meinaa elää yhdessä toisen kanssa, on toinen hyväksyttävä sellaisena kun se eteen kävelee. Ei häneltä voi vaatia mitään muuta, mutta itsekään et voi enempää vaatia.
Jos haluaa kumppanin olevan jotain muuta kuin hän on - kariutuu se ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa.
Jos rakastat jotakuta - rakastat pyyteettömästi ja täysin vapaaehtoisesti. Kaikkine niin ärsyttävine piirteineenkin mitä kaikilla meillä on varsin riittävästi.
Onko rakkaus hyväksikäyttöä, miksi suhteet mielestäsi muuttuu. Totta kai ne on - molemmat hyväksikäyttää toinen toistaan - mutta täytyy muistaa se, että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Ei parisuhde ole laskutoimitus, jossa lasketaan kumpi tekee enemmän, tai kumpi maksaa enemmän tai kumpi enemmän ihan mitä vaan. Molemmat antaa sen mitä on - ja se myös hyväksyttävä - edelleen kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Arvostus lähtee itsestä, jos et itse arvosta itseäsi, kuinka muutkaan voisi?
Jos et omasta mielestäsi ole saanut suhteistasi mitään - kysymys kuuluu mitä olet ihan oikeasti niille antanut? Ja jos mieleesi vilahtaa edes ajatus taulukon omaisesta listasta asioita, pyytäisin aloittamaan miettimisen uudestaan...
Mä olen yli kolmekymppinen mies, jonka parisuhteet on tähän mennessä enempi tai vähempi kaatunut siihen, että olen maistanut aidan toiselta puolelta "makeampaa mettä". Olis helppoa alkaa syyttää kariutuneista suhteista kaikkea aina lapsuudesta alkaen, mutta peili on kuitenkin ollut tässä se "paras kaveri".
Aika kauan meni harjoitellessa ja että pystyisin olemaan onnellinen hetkessä. Ehkä viimein olen löytänyt kodin sydämmelleni, jossa pystyn oikeasti olemaan "alasti" ja huomaan kelpaavani sellaisena kuin olen ja pystyn hyväksymään toisen sellaisena hän on. Ei tämä tarkoita sitä, että elämä olisi pelkkää ruusun terälehdillä tanssahtelua vaan välillä on hiljaisempaa ja välillä räiskyy. Sellaista se elämä vaan on, mutta asiat asioina - oikeissa mittasuhteissa.
"laulu rakkaudelle
tosi koville hemmoille, tytöille
jotka uskaltavat tunnustaa
kuinka paljon merkitsee
kun on joku jota rakastaa" - * MIES *
Naiset yrittävät olla liian erinomaisia ja ainutlaatuisia kaikessa mitä tekevät. Heidän pitää saada koko ajan kehuja jotta itsetunto pysyisi edes nipin napin pinnan yläpuolella. Tavanomaisuus on myrkkyä.
Naiset hakeutuvat erilaisiin jooga-, halaus ja ties mihin henkimaailman kursseille (lue: huuhaa kurseille). Etsiessään jotain ainutlaatuista hukkaavat elämänsä. Mikään ei enää tunnu miltään. Kaiken ja kaikkien pitäisi miellyttää. Pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa masennuksen.
Naiset hairahtuvat epämääräisiin tukea tarjoaviin harhoihin, joilla ei ole päämäärää ei edes tarkoitustakaan. Jotenkin säälittää etteivät he tajua: elämää ei anna kukaan toinen, yhdessä voi toki jakaa enemmän. Myös epäonnistumiset.
Tuo kirjoitus kuvaa naisten henkistä heikkoutta parhaimmillaan. Voi kuinka moni kirjoittajista toteaa: kuin omia ajatuksia lukisi. Näin moni nainen harhailee.
Ajatelkaa, sitten kun nuo naiset synnyttävät ja toimivat lasten kasvattajina, millaisia jälkeläisiä heitä tulee? Nimittäin tämän kaltainen populaatio hakee avioeroa, koska avioliiton tasaisuutta ei koeta hyväksi, koska yllätyksiä puuttuu.
Tosi reppanoita. Toivottavasit ei osu kohdalle tuollaisia. Jos osuukin, niin pitää osata liueta mahdollisimman nopeasti pois.- olla liian viisaita
Niin, kyllähän naiset haluavat osoittaa, että pärjäävät siinä missä miehetkin, ja myös pärjäävät, palkkaa ei vaan makseta samasta työstä samalla tavalla kuin miehille.
- ongelma elämässä
on ollut se pikkusormen kynnen katkeaminen.
Viestistäsi näkee, että sinulla ei todellisia vaikeuksia ole ollut - eikä empatiakykyä. Varmaan tosiaan päädyt siihen avioeroon - sait sitten millaisen naisen tahansa. Avioeroonkin tarvitaan kaksi.
Ketjusta on poistettu 60 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1217623- 545718
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa763222Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän72783Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101658Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2081543Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?2671177Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3331151Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell931149Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä321041