En uskalla edes ihastua enää!

Mullakin iskee välillä noita tosi tosi tosi pahoja yksinäisyyden tunteita, missä ei ole enää jäljellä edes suuttumusta. Nykyään nielen ne jo paremmin, tosin sekin taitaa johtua vaan kyynisyydestä ja pelosta. Että parempi olla yksinkin kun ottaa taas köniinsä, kun ei tiedä kestääkö sitä iskua enää. Niin, ja pakkohan se on se riski ottaa, jos ikinä aikoo enää olla kenekään kanssa.

Niinpä. Kun on jo niin tuttu sen yksinäisyyden kanssa, että se alkaa tuntua asuvan kotona, ei kotiin enää halua mennä.

Mä auttasin, jos osaisin, ja lohduttaisin, jos osaisin, mutta en osaa muuta, kun sanoa, että samassa veneessä ollaan. Mä kertosin, miten sen pahan olon saa pois, mutta kun en osaa oikein iteltäkään muuta, kun vaimentaa, konstit on samat kun sulla... Olla niin kiireinen, ettei tarvii ajatella, että niinä hetkinä kun ois aikaa ja kiva istua jonkun kanssa, jutella, vaikka tehä ruokaa yhessä, vaikka vaan olla, no edes vittu riidellä... Niin ei ole ketään muuta paikalla.

Ja mitä siihen suhteen alottamiseen tulee... Niin onhan se pönttöä, että sitä, mitä kaipaa, ei voi hankkia, koska se on vieny aijemmin niin harhateille, ettei oo meinannu kotiin enää löytää. Mitä jos vielä kerran eksyy, eikä enää löydäkään kotiin... Joten parempi olla alottamattakaan?

En tiedä. Toivottavasti sä oot rohkeempi kun minä ja tulet onnelliseksi, löydät jonkun. Onhan tässä vielä vuosia jäljellä, ja aikaa etsiä. Ehkä ainakin.. ja jos ei ole, niin voi lohduttautua sillä, että se määränpää on kaikilla sama, on rakkautta tai ei.

Mutta sulle mä oikeesti ja vilpittömästi toivon kärsivällisyyttä ja onnea matkaan, jonkun joka rakastaa sua ja ketä sä rakastat ja että ne ois sama henkilö ;)

Jos täällä tosiaan on 28v joka ajattelee noin, niin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään hätää, löydät jonkun joka välittää. Ongelma vaan on se että aidot ihmiset ei oikein pääse luonnossa framille. Aika on sellainen että itsekkäille tyypeille näyttämö on kuin valmiina, se on kuin tehty Sex 'n'the City -tyyppiselle elämäntyylille.

Kait mä kuitenkin ymmärrän sua. Minnekään seuranhakupalstoille en uskalla enää kirjoittaa. Ne on täynnä huijareita ja hyväksikäyttäjiä, mutta aidoille välittäville ihmisille on hurjan vähän tilaa kohdata ja vaihtaa oikeita ajatuksia.

Ehkä sun vaan pitäisi kertoa enemmän itsestäsi

Löydät kyllä kirjoitti:

Jos täällä tosiaan on 28v joka ajattelee noin, niin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään hätää, löydät jonkun joka välittää. Ongelma vaan on se että aidot ihmiset ei oikein pääse luonnossa framille. Aika on sellainen että itsekkäille tyypeille näyttämö on kuin valmiina, se on kuin tehty Sex 'n'the City -tyyppiselle elämäntyylille.

Kait mä kuitenkin ymmärrän sua. Minnekään seuranhakupalstoille en uskalla enää kirjoittaa. Ne on täynnä huijareita ja hyväksikäyttäjiä, mutta aidoille välittäville ihmisille on hurjan vähän tilaa kohdata ja vaihtaa oikeita ajatuksia.

Ehkä sun vaan pitäisi kertoa enemmän itsestäsi

Lue lisää

tosiaankaan arvosteta. Sex 'n'the City -tyyppinen elämä on niin muotia.

Olen ristinyt sellaiset ihmiset tunnesyöpöiksi, jotka vain ottavat sinusta kaiken, mutta eivät anna tilalle. Imevät siis kuiviin.

Ja ap:n kirjoitus oli hieno siinä kohtaa, jossa puhuttiin, että ihmiset hakevat hyötysuhteita. Kuvitellaan, että se toinen ihminen pelastaa ja tekee kokonaiseksi ja itse asiassa se täydentäminen tarkoittaa sitä, että rumuuteen, köyhyyteen, epäluovuuteen jne., haetaan toisesta korviketta.

Minua ei voi syyttää, etten olisi yrittänyt suhteissa. Olen yrittänyt ehkä liikaakin ja menettänyt omia voimavaroja. Nyt on hyvä olla yksin.

täälläkin - kuin omaa elämää olisi lukenut. Joka päivä mietin, miten tähän on tultu, mikä itsessä vikana, olenko niin erilainen, miksi annan toisille positiivisuutta elämään kun itse jää ilman... välillä tunne että on syntynyt väärään paikkaan koska en ihan perusmuottiin istu. Se että kalenteri on pullollaan tekemistä on tosiaan yksi keino pitää itsensä elämässä kiinni..hullulta kuulostaa kun kuitenkaan en mikään nurkassa kyyhöttäjä ole, mutta yksinäisyys painaa. Suuri onni on se että saisi mahdollisuuden toisen kanssa elämää rakentaa, mutta joka päivä tämä tuntuu olevan yhä kauempana. Ehkä elämä vielä voittaa - ehkä ei.

Kun ap:n ja sun tekstiä lukee, en voi olla laittamatta vastausta, että ihan kuin olisi omaa tekstiä lukenut, tosin poikkeuksin, etten ole maailman kaunein nainen ja vaikka ikää on jo yli 30 vuotta, ei ole koskaan ollut kumppania. Eikä mulla ole rahaa. Mutta... Olen aina se kiltti ihminen. Olen se kenelle itketään ongelmia, olen se kenelle avaudutaan, olen se kenelle voi sanoa ja tehdä mitä vaan. Olen se joka auttaa ja joka on hyväsydäminen ja jaksaa vaan hymyillä. Mun hyväluontoisuutta käytetään herkästi hyväksi aina auttamisalttiudesta majapaikkaan. Rahaa ei ole kukaan vielä tullut pyytämään, mutta sitähän ei siis ole.

Mulla on ystäviä, joo. Kavereita joka sormelle, mutta... Oikeita ystäviä ei taida olla enää. Ja se, että mulle avaudutaan omissa ongelmissa, mutta kukaan ei kuuntele mun huolia enkä osaa enää mennä kenenkään tykö puhumaan niistä. Syytetään vain omasta tyhmyydestä, jos erehdyn kertomaan, että mulla on sellainen ja sellainen huoli ja murhe. Varsinkin ihmissuhdeasiat tuntuu kaikki olevan mun omaa syytä, eihän se vika voi olla muissa kuin mussa. Ja samat ihmiset olettavat, että kuuntelen kun se ja se pekka petti ja se ja se matti teki niin ja näin ja yhyhyy. Vasta sain pettyä tässä ihmiseen, joka sanoi olevansa ystävä ja kuinka ollakaan, unohti tämän ystävyyden jonkun uuden naisen takia aivan yhtäkkiä. Eihän nyt herranjumala voi olla silloin ystävää mun kanssa, kuitenkaan majapaikasta ei kieltäydy. Tarjosi hemmetti rahaakin siitä hyvästä, että saa punkata mun lattialla - mitäs ystävyyttä tuokaan on?! Mutta nyt se on loppu, sillä vastavuoroisesti ei ole valmis tekemään yhtään mitään mun hyväksi. Olenkin nyt miettinyt, olenko koskaan saanut mitään hyvää tuolta ihmiseltä kuin mielipahaa vain? Sai koukutettua ensin itseensä ja sitten vain satutti ja jatkaa satuttamista. Tai mitä ystävyyttä on se, että kadehditaan toisen kummiutta? Kaveripiirissä on nimittäin tullut tällainenkin asia esiin. Yhtäkkiä kaverisuhteet muuttuivat parin kohdalla, kun musta tuli sylikummi läheisen ystävän lapselle. Enpä olisi uskonut tuollaista tapahtuvan. Mun olosta on tehty todella vaivautunut välillä.

Kumppania ei ole ja olen kokeillut netti-ilmoitukset ja kaikki. Ei mitään iloa niistäkään. Ihmiset kun tuppaavat kuvailemaan itseään paremmin kuin mitä ovat. Ja miksi tyytyä siihen kakkosvaihtoehtoon, jos kerran muutkin saavat valita sen ykkösvaihtoehdon? En ole vähempiarvoinen minäkään. Jos ei sopivaa ja kivaa löydy, niin en tyydy siihen, että pitää vain olla joku "periaate-poikaystävä", että ystävät olisi tyytyväisiä. Mulle kun on sanottu, että pitäisi hommata mies, että voisi sitten viettää aikaa yhdessä. Mikä hemmetti siitä tekee vaikeaa, jos mulla ei ole miestä? Tottakai haluan kumppanin, mutta enhän sille mitään mahda jos en löydä, eikä mun mielestä tuollaisen pitäisi ystävyyssuhteisiin vaikuttaa.

Jos haluan olla omissa oloissani omassa kotonani, saan kuulla, kuinka hölmö olen ja kuinka tyhmää on se, että eristäydyn omaan kotiini kun pitäisi elää, olla, mennä ja tehdä, lähteä jonnekin, lähteä sinne minne muut haluavat jne. En enää jaksa lentää missään... en löydä sieltä itselleni mitään. Kiva, jos joku pystyy siihen vielä - se on hatunnoston arvoinen teko, mutta itse en enää pysty lähtemään mihinkään, koska paha olo seuraa mukana nykyään ihan joka puolelle. Jos vähänkään valitan, että mieli on maassa, on se aina oma syy. Eihän millään muulla ihmisellä tai asioilla siis voi olla vaikutusta asiaan, hölmökö olen?

Itku on todella herkässä nykyään. Monesti olen onnellinen, että teen paljon yötöitä, koska se tarkoittaa sitä, että voin nukkua päivät läpi. Ei tarvitse avata silmiä vain sen takia, että taas joku voisi hyödyntää tai omat ajatukset pääsisi valloilleen. En löydä enää iloa mistään, mistä ennen sitä löysin. En tunne olevani enää edes itseni arvoinen - ihmettelen mitä teen täällä jos tää on mun rooli tässä elämässä. En tiedä.

Oikeita ystäviä on vaikea löytää mutta ne ovat sitten kultaakin tärkeempiä.Heille voi soittaa vaikka keskellä yötä.Samoin toisinpäin.Maailma on nykyään tätä , hyväksi käytä tai tule hyväksi käytetyksi.Missä on ihmisten arvostaminen????
Hurjaa katsoa että mihin ollaan menossa.
Tsemppiä meille kaikille,nimittäin tarvitsemme sitä :)

Sivusta heitto* kirjoitti:

tosiaankaan arvosteta. Sex 'n'the City -tyyppinen elämä on niin muotia.

Olen ristinyt sellaiset ihmiset tunnesyöpöiksi, jotka vain ottavat sinusta kaiken, mutta eivät anna tilalle. Imevät siis kuiviin.

Ja ap:n kirjoitus oli hieno siinä kohtaa, jossa puhuttiin, että ihmiset hakevat hyötysuhteita. Kuvitellaan, että se toinen ihminen pelastaa ja tekee kokonaiseksi ja itse asiassa se täydentäminen tarkoittaa sitä, että rumuuteen, köyhyyteen, epäluovuuteen jne., haetaan toisesta korviketta.

Minua ei voi syyttää, etten olisi yrittänyt suhteissa. Olen yrittänyt ehkä liikaakin ja menettänyt omia voimavaroja. Nyt on hyvä olla yksin.

Lue lisää

Aitoja ihmisiä on helppo olla arvostamatta. Hehän ovat aitoja omina itsenään. Aidot ihmiset ovat turvallisia. Turvallisista ja kilteistä on helpoin imeä mehut. Aidot ihmiset eivät (yleensä) hylkää vaikka et arvostaisikaan. Aidot ihmiset uskovat, että hyväksikäyttäjät joskus laskeutuvat maanpinnalle ja löytävät itsensä. Aidoissa ihmisissä asuu inhimillisyys, jota on helppo loukata. Aitous on rohkeutta ja juuri siksi pintaliitäjät sekä verenimiät hallitsevat enemmistönä.

sul on sentään ihmisiä ympärillä ja voit tehä juttui mitä muutkin tekee ja sul on joku mahollisuus löytää joku tai jotain. mua on taas kaikki kusettanu ja hävinny ympäriltä eikä mul oo KETÄÄN kenelle soittaa, ei anuttakaan ihmistä. joka päivä kelaan et vitun rentoo olla taas yksin himas ilman ketää ja ootan taas seuraavaa päivää et saan yksin olla himas. välil mullaki toivo nousee ku jotai uutta tapahtuu mut sit taas huomaan et oon viikon pääst samas tilantees ja sit taas vituttaa vaa paljo enemmän. en ymmärrä ihmisiä joil on kavereita ja vaikka mitä duunii ja massii ja sit ne valittaa tääl et vittu et on yksinäistä. Tulkaa koittaa mun elämää vuodeks ni takaan et ootte hirttäny ittenne vuoden loppuun mennessä

Moi
Jokaiselle annetaan sen mitä pystyy kantamaan.Jos haluat keskustella enemmän [email protected] En voi luvata mitään mutta myötätuntoa kylläkin ja uutta energiaa!!

...kaikkea mahdollista hyvää kirjoitti:

Mullakin iskee välillä noita tosi tosi tosi pahoja yksinäisyyden tunteita, missä ei ole enää jäljellä edes suuttumusta. Nykyään nielen ne jo paremmin, tosin sekin taitaa johtua vaan kyynisyydestä ja pelosta. Että parempi olla yksinkin kun ottaa taas köniinsä, kun ei tiedä kestääkö sitä iskua enää. Niin, ja pakkohan se on se riski ottaa, jos ikinä aikoo enää olla kenekään kanssa.

Niinpä. Kun on jo niin tuttu sen yksinäisyyden kanssa, että se alkaa tuntua asuvan kotona, ei kotiin enää halua mennä.

Mä auttasin, jos osaisin, ja lohduttaisin, jos osaisin, mutta en osaa muuta, kun sanoa, että samassa veneessä ollaan. Mä kertosin, miten sen pahan olon saa pois, mutta kun en osaa oikein iteltäkään muuta, kun vaimentaa, konstit on samat kun sulla... Olla niin kiireinen, ettei tarvii ajatella, että niinä hetkinä kun ois aikaa ja kiva istua jonkun kanssa, jutella, vaikka tehä ruokaa yhessä, vaikka vaan olla, no edes vittu riidellä... Niin ei ole ketään muuta paikalla.

Ja mitä siihen suhteen alottamiseen tulee... Niin onhan se pönttöä, että sitä, mitä kaipaa, ei voi hankkia, koska se on vieny aijemmin niin harhateille, ettei oo meinannu kotiin enää löytää. Mitä jos vielä kerran eksyy, eikä enää löydäkään kotiin... Joten parempi olla alottamattakaan?

En tiedä. Toivottavasti sä oot rohkeempi kun minä ja tulet onnelliseksi, löydät jonkun. Onhan tässä vielä vuosia jäljellä, ja aikaa etsiä. Ehkä ainakin.. ja jos ei ole, niin voi lohduttautua sillä, että se määränpää on kaikilla sama, on rakkautta tai ei.

Mutta sulle mä oikeesti ja vilpittömästi toivon kärsivällisyyttä ja onnea matkaan, jonkun joka rakastaa sua ja ketä sä rakastat ja että ne ois sama henkilö ;)

Lue lisää

http://www.julkkikset.fi/forum/

kuin musta lammas valkoiste... kirjoitti:

täälläkin - kuin omaa elämää olisi lukenut. Joka päivä mietin, miten tähän on tultu, mikä itsessä vikana, olenko niin erilainen, miksi annan toisille positiivisuutta elämään kun itse jää ilman... välillä tunne että on syntynyt väärään paikkaan koska en ihan perusmuottiin istu. Se että kalenteri on pullollaan tekemistä on tosiaan yksi keino pitää itsensä elämässä kiinni..hullulta kuulostaa kun kuitenkaan en mikään nurkassa kyyhöttäjä ole, mutta yksinäisyys painaa. Suuri onni on se että saisi mahdollisuuden toisen kanssa elämää rakentaa, mutta joka päivä tämä tuntuu olevan yhä kauempana. Ehkä elämä vielä voittaa - ehkä ei.

Lue lisää

Myös osui omalle kohdalle ja tuli tunne kuin päiväkirjaan kirjoittaisi (vaikka en sellaista omistakkaan). Itse en viitsi purkautua, sillä edellä se on tehty jo niin kauniisti ja hyvällä kielitaidolla. Ajattelin jakaa ajatukseni ratkaisusta... Vähemmistö kun on hyväluonteisia, niin kannattaisiko kaverit laittaa kiltisti kiertoon. Tutustua uusiin ihmisiin ja ne kusipäisimmät vain pikkuhiljaa jättää elämässä taakseen? Minä en jaksa enää paapoa, en vain jaksa. Pahimpia ovat mielestäni hyvätahtoiset mutta älyllisesti heikot ihmiset. Mitä paskaa hekin jaksavat niellä koko elämänsä... Muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa.

ps. buddhalaisuus voisi olla kiva harrastus?

pps. missä kaikki kivat ja älykkäät ihmiset kokoontuvat?

;)

rohkeammin kirjoitti:

Myös osui omalle kohdalle ja tuli tunne kuin päiväkirjaan kirjoittaisi (vaikka en sellaista omistakkaan). Itse en viitsi purkautua, sillä edellä se on tehty jo niin kauniisti ja hyvällä kielitaidolla. Ajattelin jakaa ajatukseni ratkaisusta... Vähemmistö kun on hyväluonteisia, niin kannattaisiko kaverit laittaa kiltisti kiertoon. Tutustua uusiin ihmisiin ja ne kusipäisimmät vain pikkuhiljaa jättää elämässä taakseen? Minä en jaksa enää paapoa, en vain jaksa. Pahimpia ovat mielestäni hyvätahtoiset mutta älyllisesti heikot ihmiset. Mitä paskaa hekin jaksavat niellä koko elämänsä... Muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa.

ps. buddhalaisuus voisi olla kiva harrastus?

pps. missä kaikki kivat ja älykkäät ihmiset kokoontuvat?

;)

Lue lisää

..täälähän mukavat ovat!
mitäs sanot? :))

Löydät kyllä kirjoitti:

Jos täällä tosiaan on 28v joka ajattelee noin, niin sulla ei kyllä pitäisi olla mitään hätää, löydät jonkun joka välittää. Ongelma vaan on se että aidot ihmiset ei oikein pääse luonnossa framille. Aika on sellainen että itsekkäille tyypeille näyttämö on kuin valmiina, se on kuin tehty Sex 'n'the City -tyyppiselle elämäntyylille.

Kait mä kuitenkin ymmärrän sua. Minnekään seuranhakupalstoille en uskalla enää kirjoittaa. Ne on täynnä huijareita ja hyväksikäyttäjiä, mutta aidoille välittäville ihmisille on hurjan vähän tilaa kohdata ja vaihtaa oikeita ajatuksia.

Ehkä sun vaan pitäisi kertoa enemmän itsestäsi

Lue lisää

28-vuotias on vielä nuori ja elämää on jäljellä, mutta miten vanha ihmisen pitäisi olla, että saisi tunte itsensä yksinäiseksi? 28-vuotta on kuitenkin ikä, jossa useilla on jo perhe tai ainakin suunnitelmat sen perustamisesta pitkällä.

Aikaahan tuo vaatii.
Katkeruus on loputon tie, jolta voi kyllä löytää poiskin. Helppoa se ei varmasti ole, en väitä että olisin siinä hyvä itsekään.

Ei auta muukuin laittaa eye of the tigerit soimaan ja puskea eteenpäin.

----- kirjoitti:

Aikaahan tuo vaatii.
Katkeruus on loputon tie, jolta voi kyllä löytää poiskin. Helppoa se ei varmasti ole, en väitä että olisin siinä hyvä itsekään.

Ei auta muukuin laittaa eye of the tigerit soimaan ja puskea eteenpäin.

Lue lisää

Tuo edellinen viestini oli tarkoitettu alkuperäisen /ensimmäisen aloitusviestin kirjoittajalle.

viel helppoo kirjoitti:

sul on sentään ihmisiä ympärillä ja voit tehä juttui mitä muutkin tekee ja sul on joku mahollisuus löytää joku tai jotain. mua on taas kaikki kusettanu ja hävinny ympäriltä eikä mul oo KETÄÄN kenelle soittaa, ei anuttakaan ihmistä. joka päivä kelaan et vitun rentoo olla taas yksin himas ilman ketää ja ootan taas seuraavaa päivää et saan yksin olla himas. välil mullaki toivo nousee ku jotai uutta tapahtuu mut sit taas huomaan et oon viikon pääst samas tilantees ja sit taas vituttaa vaa paljo enemmän. en ymmärrä ihmisiä joil on kavereita ja vaikka mitä duunii ja massii ja sit ne valittaa tääl et vittu et on yksinäistä. Tulkaa koittaa mun elämää vuodeks ni takaan et ootte hirttäny ittenne vuoden loppuun mennessä

Lue lisää

Hei.

Minäkin olen kokenut aikoinaan yksinäisyyden, selvisin siitä varmaan suht hyvin että en kunnolla tiedostanut omaa tilannettani, tapa kai sekin on selviytyä. Nyt on muutama ystävä harrastusten kautta tullut, mutta ei niitäkään paljoa. Tuosta yksinäisyydestä tuli sellainen tunne ettei kelpaa. Sinun ehkä pitäisi saada ystävä joka ymmärtää sinua ja on hiukan samanlainen.

Koita jaksaa. Voi se tulevaisuus vielä iloksi muuttua. Minä olen vähän siihen suuntaan menossa. Ja ystäville on aina tilaa.

viel helppoo kirjoitti:

sul on sentään ihmisiä ympärillä ja voit tehä juttui mitä muutkin tekee ja sul on joku mahollisuus löytää joku tai jotain. mua on taas kaikki kusettanu ja hävinny ympäriltä eikä mul oo KETÄÄN kenelle soittaa, ei anuttakaan ihmistä. joka päivä kelaan et vitun rentoo olla taas yksin himas ilman ketää ja ootan taas seuraavaa päivää et saan yksin olla himas. välil mullaki toivo nousee ku jotai uutta tapahtuu mut sit taas huomaan et oon viikon pääst samas tilantees ja sit taas vituttaa vaa paljo enemmän. en ymmärrä ihmisiä joil on kavereita ja vaikka mitä duunii ja massii ja sit ne valittaa tääl et vittu et on yksinäistä. Tulkaa koittaa mun elämää vuodeks ni takaan et ootte hirttäny ittenne vuoden loppuun mennessä

Lue lisää

Mikset hommaa harrastusta,siellä tapaat ihmisiä.
Tai jotain joka kiinnostaa???
Mun ystävät ovat aitoja,hyvin erillaisia kuin minä mutta yhteinen tekijä on laaja elämänviisaus.
Tiputa pois kaikki pinnalliset ihmiset,hengaa niitten kanssa silloin kun pitää mennä rättikauppaan muuhun niiden aivokapasiteetti ei riitä :P

Kovin kovin tuttua oli kirjoituksesi. Monesti on käynyt mielessä että mikähän minussa on vikana kun en löydä ketään, tai ne naiset keneen sattuu tutustumaan haluavatkin lopulta olla vain kavereita vaikka ensin muulta vaikuttaa.

Omasta mielestäni en ole ruma enkä vastenmielinen, ompa jopa jotkut naisetkin sanoneet komeaksi. Olen myös rauhallinen ja kiltti ja kohtelias, lieneekö syy tässä miksi en kelpaa naisille, ainakaan niille joista olen itse ollut kiinnostunut.

Nytkin olen kiinnostunut eräästä naisesta, minulla on jopa hänen numeronsa(kysyin sen hänen kaveriltaan), mutta tuntuu että taitaa olla turhaa kysellä sitä ulos tai mitään..

En tiiä, tulipa pitkä tilitys mut ihan sama.

Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.

Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...

Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )

Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.

Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.

Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.

PRRRR**kele!!!!

ap... kirjoitti:

Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.

Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...

Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )

Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.

Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.

Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.

PRRRR**kele!!!!

Lue lisää

on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.

Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.

Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.

Kommentti tähän* kirjoitti:

on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.

Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.

Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.

Lue lisää

Jeps, sen mahdollistaakin itse. Jos ois kova ja itsekäs, tätä vaaraa ei ois. Mutta tätä mä just tässä yhteiskunnassa vihaankin: jos ihmistä voi käyttää hyväkseen, se on jotenkin sallittua. Ei ole. Minkään moraalin ja oikeuden mukaan ei ole.

Okei, muita, vieraampia, kohtaan on helpompi asetella rajojaa, olla ottamatta itteensä, ja miettiä, sanoa ei. Mutta kun ihminen on tärkeä, se ei olekaan enää niin yksinkertaista. Ja jotkut aina ovat tärkeitä, tai sitten on kokonaan yksin. Ja joskus niitten näennäisesti vaikeitten ihmisten alta paljastuu ihan helmiäkin, joten mä en halua tehdä hätiköityjä päätelmiä kenestäkään. Okei, ja panssari... Niin, se suojaa ja se myös eristää. Mä en halua panssaria. No, onhan mulla se nyt juuri väkisinkin. Koska oon niin paskana. Mutta mä en halua. Panssari on jotain mitä minä en ole, mä haluan olla oma itseni.

Mutta en haluaisi siis suojautua etenkään perheeltäni. Mulla on perheeseen kuuluva jäsen, jonka kanssa pitää olla todella varovainen. Parhaimmillaan hän on kyllä varsin hurmaava ihminen, mutta usko vaan siihen valheeseen, niin turpaan tulee joka kerran, jossain vaiheessa. Arvaamaton ja itsekeskeinen. Siinä se on hyvä lapsen kasvaa aikuiseksi... Ja niin, niin, jokainen himapsykologikin, myös minä, tietää, että siksi ne mun parisuhdevalinnat, siksi se, että se on tuttua. Paskana kohtelu ja pelko on jotain, minkä kanssa mä olen kulkenut aina. Mä en vaan tunnu osaavan pysäyttää sitä, vaikka teksin mitä. Aina on se kirjoitus otsassa. Miten siitä pääsee eroon...

Mähän olen vahva ihminen. Ei vaadi mitään vahvuutta, eikä voimia olla itsekeskeinen ja varastaa muilta. Ei vaadi mitään olla pinnallinen, ei vaadi mitään hyväksikäyttää muita. Mutta vahvuutta ja rohkeutta vaatii pysyä aitona ja uskollisena ihanteilleen silloinkin, kun turpaan tulee täydeltä laidalta ja on yksin. Mä oon vahva kyllä, mutta tällä hetkellä se rohkeusosasto on pettänyt.

Mutta hankin sen takaisin, jollain keinoin :)
Toivotan sullekin rohkeaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta!

ap... kirjoitti:

Jeps, sen mahdollistaakin itse. Jos ois kova ja itsekäs, tätä vaaraa ei ois. Mutta tätä mä just tässä yhteiskunnassa vihaankin: jos ihmistä voi käyttää hyväkseen, se on jotenkin sallittua. Ei ole. Minkään moraalin ja oikeuden mukaan ei ole.

Okei, muita, vieraampia, kohtaan on helpompi asetella rajojaa, olla ottamatta itteensä, ja miettiä, sanoa ei. Mutta kun ihminen on tärkeä, se ei olekaan enää niin yksinkertaista. Ja jotkut aina ovat tärkeitä, tai sitten on kokonaan yksin. Ja joskus niitten näennäisesti vaikeitten ihmisten alta paljastuu ihan helmiäkin, joten mä en halua tehdä hätiköityjä päätelmiä kenestäkään. Okei, ja panssari... Niin, se suojaa ja se myös eristää. Mä en halua panssaria. No, onhan mulla se nyt juuri väkisinkin. Koska oon niin paskana. Mutta mä en halua. Panssari on jotain mitä minä en ole, mä haluan olla oma itseni.

Mutta en haluaisi siis suojautua etenkään perheeltäni. Mulla on perheeseen kuuluva jäsen, jonka kanssa pitää olla todella varovainen. Parhaimmillaan hän on kyllä varsin hurmaava ihminen, mutta usko vaan siihen valheeseen, niin turpaan tulee joka kerran, jossain vaiheessa. Arvaamaton ja itsekeskeinen. Siinä se on hyvä lapsen kasvaa aikuiseksi... Ja niin, niin, jokainen himapsykologikin, myös minä, tietää, että siksi ne mun parisuhdevalinnat, siksi se, että se on tuttua. Paskana kohtelu ja pelko on jotain, minkä kanssa mä olen kulkenut aina. Mä en vaan tunnu osaavan pysäyttää sitä, vaikka teksin mitä. Aina on se kirjoitus otsassa. Miten siitä pääsee eroon...

Mähän olen vahva ihminen. Ei vaadi mitään vahvuutta, eikä voimia olla itsekeskeinen ja varastaa muilta. Ei vaadi mitään olla pinnallinen, ei vaadi mitään hyväksikäyttää muita. Mutta vahvuutta ja rohkeutta vaatii pysyä aitona ja uskollisena ihanteilleen silloinkin, kun turpaan tulee täydeltä laidalta ja on yksin. Mä oon vahva kyllä, mutta tällä hetkellä se rohkeusosasto on pettänyt.

Mutta hankin sen takaisin, jollain keinoin :)
Toivotan sullekin rohkeaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta!

Lue lisää

Älä ota panssaria, ei sitä tarvita. Siis eristäytyminen läheisyydestä ja avoimuudesta ei ratkaise mitään. Minä olen itse asiassa tehnyt aivan päinvastoin ja hyvin toimii!!

Se vaatii kuitenkin, että pystyt tunnistamaan narsistisen luonehäiriön omaavat ihmiset. Itselleni on tullut paljon pettymyksiä narsistien kanssa, kun en ole voinut aiemmin uskoa, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.

Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.

Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.

Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla.

Sinkkumies40+ kirjoitti:

Älä ota panssaria, ei sitä tarvita. Siis eristäytyminen läheisyydestä ja avoimuudesta ei ratkaise mitään. Minä olen itse asiassa tehnyt aivan päinvastoin ja hyvin toimii!!

Se vaatii kuitenkin, että pystyt tunnistamaan narsistisen luonehäiriön omaavat ihmiset. Itselleni on tullut paljon pettymyksiä narsistien kanssa, kun en ole voinut aiemmin uskoa, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.

Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.

Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.

Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla.

Lue lisää

narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html

ap... kirjoitti:

Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.

Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...

Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )

Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.

Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.

Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.

PRRRR**kele!!!!

Lue lisää

Kun Raamatussakin sanotaan et rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja kirjoituksestasi tulee vaikutus että oot katkera lähimmäisillesi, tärkeää olisi oppia rakkauden sanoista vaikein: EI.

Markuksen evankeliumi:
12:31   Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

kokemusta on kirjoitti:

narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html

Lue lisää

miksi aina pitää yleistää oman kokemuksen pohjalta?
itse olen joutunut kerran narsistisen miehen uhriksi,se oli todella rankka ja itsetuntoa ja voimia vievä kokemus.
silti uskon,että myös nainen voi olla narsisti,enkä tuomitse koko miessukupuola yhden narsistin tähden.

ap... kirjoitti:

Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.

Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...

Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )

Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.

Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.

Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.

PRRRR**kele!!!!

Lue lisää

ap... kirjoitti:

Mä vastaan nyt tähän kohtaan, luin noita pitemmällekin kyllä, muttei joka kohtaan voi vastata...
Niin, se on totta, että puolensa pitäis osata pitää, sanoa ei, jne. Nykyään osaa sen jo paremmin, kun ennen. Muutamia paskoja diilejä olen vielä tehnyt, mutta ainahan niitä välillä tulee ja tekeehän niitä kaikki joskus.

Mutta. Ongelma tuleekin, kun on kyseessä ystävät ja perhe ja parisuhde. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten pitää osata puolustautua omiltaan? Mä tiedän, että tällästähän se on, mutta mä en käsitä. Miksi? Koska ite olen käsittänyt asian niin, että kun mä jotain ihmistä rakastan, mä yritän toimia sen parhaaksi, auttaa sitä ja kuunnella, tutustua siihen kuka se on ja miten se kkokee maailman, enkä vaan tyrkyttää tapojani, käyttää sitä hyväksi ja ottaa sen mitä irti saan...

Mä en ymmärrä mitä rakkautta se on, jos omiltaan täytyy puolustautua? Ei mitään. Multa ei ole kenenkään tarvinnut puolustautua, mä annan tilaa, jos tarvii, mä keskustelen asioista, joustan, yritän auttaa, ja myös olla autttamatta jos niin tarvii jne. Esim tää on totta mutta... "Ja sit on niin, että jos suostuu auttamaan, sitä jää ikäänkuin sellaiseen odotukseen helposti, että huomatkaa mut, nähkää mutkin, mäkin olen olemassa. Mut ei. " Siis ihmiset on niin itteensä keskittyneitä vissiin ettei ne tajua, että onhan täällä muitakin. Että voi joskus siirtää sen katseensa pois omasta navasta ja ihan itte oma aloitteisesti huomioida muitakin. Ei se ole mikään ylivoimainen tehtävä, eikä oo liikaa odotettu, että ihmiset huomais joskus sutkin. Mäkin olen olemassa nimittäin. Ja huomioin heidät pyytämättäkin. (Usein, en aina, en väitä olevani täydellinen. )

Niin, ongelma on siinä, että mä pelkäänkin, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan. En ookaan tahdoton, mutta mä en tiedä... No. Mä en vaan ymmärrä sitä, miksi ihmiset on tälläsiä, kun ite en ole. Mä en ymmärrä miten ne voi, kun ite ei voi. Mun pitäskin opetella lisää, mutta... vitun vaikeeta se on, kun on niin kertakaikkisen kiltti. Ja mä haluankin olla, mä oon tiettekö aina haaveillu sellasesta parisuhteesta, missä molemmat toimis toistensa parhaaksi, tekis yhteistyötä ja tavallaan rakkaus ois niinkun tasapuolista, koska molemmat ajattelis epäitsekkäästi enemmän kun itsekkäästi. Hassua utopiaa, mutta mä tuun itse onnelliseksi parisuhteessa, kun saan myös ilahduttaa sitä toista, tehdä sen olon hyväksi. Sitä vaan ei kenenkään resurssit riitä, jos ei saa mitään takasin.

Tässäkin sä olet oikeessa:"Jos sä et halua kaikkea, sä tulet pettymään aina. Joka ikinen kompromissi, mitä teet itsesi kanssa hajottaa. Haaveile parasta, toivo parasta..." Nimittäin en tiiä mistä sen tiesit, mutta mä en uskalla edes haaveilla mistään parhaasta. Koska pelkään, etttä oon hölmö: eihän sulle sellanen kuulu! Huutaa ääni heti, kun erehdynkin... No, nynny mikä nynny. Minä siis.

Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.

PRRRR**kele!!!!

Lue lisää

**Tervetuloa osastolle itsekeskeisten vanhempien lapset. Joku väittää, että aikuisena voi korjata ittensä heti kun tiedostaa ongelman, no, mä olen tiedostanu ja taistellu asian kanssa vuosikausia, mutta ei mene vaan jakeluun. Sitten kiukkuan täällä, kun en muuallakaan osaa... Ennenkuin tulee totaaliromahdus. Mutta kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä ei, niin vaikeeta on, vaikeeta.**

Kirjoitin tuonne alemmaksi pitemmästi mutta kommentoin vielä tätä, kun on niin hirveän tuttua.
Tiedostaminen on alku. Siitä parhaimmassa tapauksessa alkaa prosessi, jossa ihminen korjaa ajattelumallejaan ja toimintatapojaan, ja se kestää usein vuosia, on tuskallinen, kiusallinen ja väsyttävä tie. Niin väärin kuin se onkin, kukaan muu ei voi korjata niitä traumoja kuin sinä itse. Varmaan tiedätkin sen jo. Etsi keinot antaa itsellesi se, mitä vanhemmiltasi et saanut. Etsi itsellesi ihminen, joka kuuntelee, vaikka terapeutti (jos ei sinulla vielä ole). Muista, että myös sinulle kuuluu kaikki se hyvä, jota muille jaat.

kokemusta on kirjoitti:

narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html

Lue lisää

entäs jos kohtelee noin vain kusipäitä? Siis antaa samalla mitalla takaisin. Sitten kun kohde tajuaa tulleensa kohdelluksi samoin kuin on itse kohdellut muita, niin kosto on armoton. Siitä tunnistaa narsistin.

Kommentti tähän* kirjoitti:

on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.

Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.

Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.

Lue lisää

Tommy Tabermannia:

Elinehto

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:

Värisevää sielua
ei saa tallata.


Eli kommenttina tähän:

Vähän samanlaista
Kommentti tähän* 20.12.2008 klo 11.15
   on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.

Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.

Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.

Sinkkumies40+ kirjoitti:

Älä ota panssaria, ei sitä tarvita. Siis eristäytyminen läheisyydestä ja avoimuudesta ei ratkaise mitään. Minä olen itse asiassa tehnyt aivan päinvastoin ja hyvin toimii!!

Se vaatii kuitenkin, että pystyt tunnistamaan narsistisen luonehäiriön omaavat ihmiset. Itselleni on tullut paljon pettymyksiä narsistien kanssa, kun en ole voinut aiemmin uskoa, että sellaisia ihmisiä on olemassa. Sitä on vaikea "kiltin" ymmärtää, koska itse on niin erilainen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ottamaan toisia tasapuolisesti huomioon. Heiltä puuttuu kyky empatiaan eikä se ole tavallaan edes heidän vikansa, että loukkavat toisia, myös läheisiään. Silloin ainoa ihminen joka voi puolustaa sinua narsistisesti häiriintyneeltä, on sinä ise.

Se, miten narsistin tunnistaa, on aika vaikea antaa yleisohjeita. Narsistit ovat hyviä pelaamaan sosiaalisia pelejä ja siten hämäävät muita "hurmaavuudellaan" jne. Yhteistä heille on kuitenkin ehkä se, että he yrittävät manipuloida muita ja heidän elämäänsä. Se on luultavasti vahvin merkki, josta voi epäillä, jonkun olevan narsistisesti häiriintynyt persoonallisuus.

Itse siis tavallaan pelaan vastapeliä narsistin kanssa sillä tavoin, että olen avoin myös hänelle ja annan "aseita" hänen käyttöönsä minua vastaan. Jos henkilön persoona on terve, hän ei käytä niitä minua vastaan, mutta jos hän on narsisti hänelle tulee pakottava tarve jollakin tavoin puuttua elämääni ja tekemisiini. Silloin tunnistan hänet narsistiksi ja oveni alkavat hiljalleen sulkeutua hänen edessään. Hiljalleen siksi, että voinhan aina itsekin erehtyä toisen arvioimisessa ja siksi jätän aina mahdollisuuden korjata muita/minua vahingoittavaa käytöstä.

Lopulta narsistista täytyy vain hankkiutua eroon. He eivät siitä parane eivätkä voi muuttua. Sitä on ehdottomasti turha luulla.

Lue lisää

Likka analysointi aiheuttaa kuitenkin pahoinvointia.
Tärkeää olisi löytää tie siihen, että voi hyvin.

Ihmisen pitäisi ainakin kysyä itseltään, miten minä voin. Kiltit ihmiset vetävät aina narsisteja ympärilleen, mutta vahvuutta on pitää omasta minuudestaan kiinni, vaikka ympärillä olisi lapsia ym Kuten sanoit, kaikki tietämättään itsekkäät ja manipuloivat ihmiset eivät ole narsisteja. Tie olet sinä itse muutokseen.

Elämä on elämistä varten, niitä myönteisiäkin kokemuksia on mahdollista kokea myös toisen ihmisen kanssa. Kaikki ihmiset eivät ole manipuloivia....Mutta manipuloivat oppii kyllä tunnistamaan.

<3 <3 kirjoitti:

Kun Raamatussakin sanotaan et rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja kirjoituksestasi tulee vaikutus että oot katkera lähimmäisillesi, tärkeää olisi oppia rakkauden sanoista vaikein: EI.

Markuksen evankeliumi:
12:31   Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."

Lue lisää

...rakastaa lähimmäistään kuten itseään, välittää paljon, mutta lähimmäinen ei rakastakaan samalla tavalla eikä välitä vaikka tietää, että toinen välittää? Näitäkin tapauksia on... :/

kokemusta on kirjoitti:

narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html

Lue lisää

varoituksesta. Pitääkin alkaa tsekkaamaan asioita myös tältä kantilta. Narsistiset naiset on perseestä.

Pitää olla itsensä paras ystävä, sillä jos ei pidä edes itsestään ja puoliaan niin kuka sitten? Siitä se lähtee, että tervettä itsekkyysttä pitää olla. Kun oppii/opettelee olemaan itsekseen ei ole riippuvainen toisista, vaan voi nokka pystyssä kulkea läpi elämänsä.

Ota oma elämä haltuusi. Älä anna toisten hallita elämääsi. Pärjäät kyllä itseksesikin sillä aikaa, kun sitä oikeaa odottelet tai oikeammin löydät sen sinulle sopivan.

kokemusta on kirjoitti:

narsistisen naisen tuntomerkit:käyttää surutta hyväksi,ei ole omatuntoa,aivopesee kohteensa,löytää uusia uhreja ja valehtelee jatkuvasti!Lukekaa:http://www.tietopankki.com/narsismi.html

Lue lisää

Täytyy myöntää että kirjoitukseni oli ainoastaan naisia syyllistävä mutta myös narsisitisia miehiä on olemassa!Pyrkikää parisuhteessanne aina tasapuoliseen ja molempia kunnioittavaan suhteeseen.Kuunnelkaa ja kunnioittakaa toistenne ajatuksia ja arvomaailmaa,se on parasta rehellisyyttä ja anteeksipyytäminen ja antaminen on kantapäänkautta opeteltava!Ps.minä rakastin aidosti naisystävääni..olin tukena ja tein rakkauden eteen paljon asioita..lopulta tajusin että hyväksikäyttöä tämä on.Lopulta 51v ukkomies vei rakkaani,nyt sydämmeni on rikki..tyhjä tunteista,en tiedä onko aitoa rakkautta olemassa?

Mutta... kirjoitti:

entäs jos kohtelee noin vain kusipäitä? Siis antaa samalla mitalla takaisin. Sitten kun kohde tajuaa tulleensa kohdelluksi samoin kuin on itse kohdellut muita, niin kosto on armoton. Siitä tunnistaa narsistin.

Lue lisää

siis ei hitto.. taas tämä meni tähän narsistikeskusteluun... aloitusviestissä ei puhuttu mitään narsismista, vaan yksinäisyydestä. Terveistä pirullisista ihmisistä, siis jos on pirullinen ja käyttää hyväksi ihmisiä, ei automaattisesti tarkoita että on narsisti. PERKELE!

dsgdsg kirjoitti:

siis ei hitto.. taas tämä meni tähän narsistikeskusteluun... aloitusviestissä ei puhuttu mitään narsismista, vaan yksinäisyydestä. Terveistä pirullisista ihmisistä, siis jos on pirullinen ja käyttää hyväksi ihmisiä, ei automaattisesti tarkoita että on narsisti. PERKELE!

Lue lisää

sitä joku saa hepulin,kun narsismista puhutaan.Narsisti sana on tietty diagnoosi,mutta narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on paljon ja meissä kaikissahan on narsistisia piirteitä,mutta en puhuisi terveellä tavalla narsisti,vaan paremminkin terveen itsetunnon omaava ihminen.Narsitisella ihmisellä on huono itsetunto,myöskin heidän uhreillaan voi olla huono itsetunto ja sitä itsetuntoa narsisti yrittää talloa vieläkin huonommaksi,vähättelemällä,nimittelemällä,haukkumalla.Olen käynyt läpi sellaisen suhteen ja saan kantaa sitä nöyryytystä mukanani pitkän aikaa.Eipä ole ollut kiire uuteen suhteeseen,en oikein osaa luottaa miehiin.Mutta hyvä on olla kyllä yksinkin,osaan nauttia elämästäni näinkin,toki ois varmaankin ihan mukava taas vaikka ihastua,löytää terve ihminen vierelle.Ei siitä narsisti sanasta tarvii hyppiä seinille.Oletkos muuten katsonut peiliin,mitä sieltä näkyy?On hyvä joskus pohtia itseäänkin,eikä vain etsiä toisista vikoja.Me ihmiset olemme monimutkaisia,kaikissa on hyvät ja huonot puolet.Mutta narsistisen ihmisen tunnistan kyllä nykyään helposti.Kaikki eivät edes ymmärrä kenties seurustelevansa narsistin kanssa,vaan sanotaan että se nyt vaan on ihan normaalia kun toinen talloo toista maahan ja antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen.Itseäni opin arvostamaan tämän suhteeen myötä,sen opin.En antanut tuhota kokonaan elämääni.

lohdutattaa myös kirjoitti:

Tommy Tabermannia:

Elinehto

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:

Värisevää sielua
ei saa tallata.


Eli kommenttina tähän:

Vähän samanlaista
Kommentti tähän* 20.12.2008 klo 11.15
   on minussakin, että olen ollut liian kiltti. Vanhemmat olivat todella rämäpäitä "minä, minä" -ihmisiä. Yhdessä vaiheessa itkin ja valitin, miksi joku on hyökkäävä ja käyttää hyväksi, mutta nyt olen tajunnut, että itse mahdollistan sen. Jotkut (mielestäni eivät henkisesti niin kehittyneet) ihmiset menevät niin pitkälle kuin niiden annetaan mennä. He aistivat toisen kiltteyden, pelon, herkkyyden pitäen sitä heikkoutena ja he käyttävät sitä hyväksi.

Minulle on tullut vastareaktio tästä kiltteydestä, että olen ottanut "panssarin" ympärilleni ja olen esim. töissä aika luotaan pois työntävä monelle hankalalle tapauksella. Olen siis jo valmiiksi puolustava, koska koskaan ei tiedä, minkälaisin asein pelottavat tapaukset hyökkävät.

Huomasin yhdessä vaiheessa, että minun pitää osata puolustautua myös läheisiltäni, koska aina esim. siskoni tai kaverini tarkoitusperät eivät ole vilpittömiä. Ainahan ihmiset eivät ymmärrä, että he loukkaavat tietyllä käytöksellä, mutta sellainen toisen hyväksikäyttö on inhottavaa.

Lue lisää

..että pitää olla "varmuudeksi" olla suojaukset ylhäällä. Toivottavasti et kyynisty kokonaan.

nii täällä olisi 39 YH-äippä joka haluaisi ihan tavallisen suomalaisen miehen..hyväksikäytetty, huijattu,petetty ym...kuitenkin olen ja pystyn kohtaamaan itseni joka päivä..eilen tuntui pahalta kun lapseni kanssa katselin taivaalle ja laskin toiveen josko kohta onni kohtaisi minutkin ja saisin halata ja pitää hyvänä omaa rakasta..en tarvitse rahaa,en koruja haluan vain ihmisen joka välittää minusta..annan paljon jos itsekkin saan...yleensä olen jäänyt ilman...surullista mutta siihen asti kunnes kohtaan ns.oikean...hymyilen läpi kyynelten

.... jää kiinni. Näin meillä.
Mieshenkilö vaihtaa usein paria(Naista) kun jokin ei onnistu hänen menetelmien mukaan.
Yleensä maksajana on nainen. Olen yh-äiti. Tämän minun entisen miehen luonne on narsistinen. Edellinen suhde oli myös miehelläni yh-äiti joka maksoi kaiken. Minun aikana hän vielä pitkään pelasi edellisen naisensa kanssa puhelin peliä.
Kyse on siitä kumpi maksaa ja mitä maksaa.
Minun suhteen aikana hän vielä lisäksi kirjoiteli suomi24 be- kautta yh. äideille. Jäi minulle kiinni. Ja samantien hän lähti hakeen uutta asuntoa. Miehelläni oli myös tytär. Tytär oli hänen edellisestä avioliitsta. Suhde hänen tyttäreen minulla oli loistava ja mitä paremmaksi suhde kävi, niin kellään ei ollut hauskaa.
Tytärtään hän käytti tavallaan omana puolisonaan koska mustasukkaisuus riita ilmeni perheen keskellä. Hän ei pystynyt oleen minulle vaimo ja omalle tyttärelleen isä. Vaan tytär oli vaimoke ja minä ulkopuolinen kolmas pyörä. Joten tyttären kannnalta todella huono tilanne (tytär oli vasta 8v) Tämä mies ei antanut ola minun hänen tyttärelleen äitipuoli vaan olinkin kilpailija isän ja tyttären suhteessa. Tytär oli levollinen niin kauan kuin oli rauha maassa, mutta kun olinkin parempi tytärtä kohtaan (autoin läksyjen teossa, nukkumaan menossa) Kaikki paska kaatui minun päälle. Olin niinkuin oravanpyörä tässä porukassa. Lapsen isä aneli halauksia lapseltaan minun silmien edessä sekä tytön koulukaverin tyttölapsen silmien edessä.
Narsistisella mieshenkilöllä on tapana pyytää omalta tyttäreltään halauksia sillä varjolla kuinka paljon tytär rakastaa isäänsä ja kysyy vielä kun lapsi halaa ja rutistaa isäänsä noinko vävähän rakastat isääsi"rutistusten mukaan" Koulukaveri katselee vieressä niin kuin minäkin tytön äitipuolena. Törkeää touhua. Isän ja tyttären rakkaus ei ole pyyteetöntä. Vaan isän puolelta vaativaa kun isä vetoaa lapsen huolehtimiseen ja isän sanoilla"kuka huolehtii sinusta tällähetkellä" Eli kiristys ja uhkaus menetelmä.
Minun mielestä äitinä ajattelen asian näin, että minun on huolehdittava lapsistani kumminkin niin, että minun ei täydy pyytää vastapalvelusta lapsiltani pakottaen halauksia, vaan se olisikin oltava lapselle vapaaehtoista eikä pakoitettua isän taholta!!!!!( isä hakee hyväksyntää)
Kaikki tällä miehellä ei ole aivoissa ihan kohallaan. Mutta parasta oli se, että hän lähti huomauttamatta tästä asiasta kun hän yritti lääppiä myös minun omaa tytärtäni joka on 14 vuotta. Tyttäreni kertoi kyllä heti minulle. Mikä on homman nimi. Poliisille tein ilmoituksen asiasta ja sosiaalilautakuntaan lastenviranomaisille. Joten mies vaihtoi paikkakuntaa tyttärensä kanssa. Mutta voi tyttö raukkaa tän isänsä kanssa.
Täytyy käydä vielä poliisiasemalla kysymässä mikä on tilanne. Kun olen tehnyt ilmoituksen.
Vaatimalla saa oikeuden myös muiden lapsiin nähden. Mitä on lasten oikeus tässä maailmassa???

sitkeyttä uskoa parisuhteeseen ja yleensäkin ihmisten välisiin aseveljeyksiin, varsinkin jos omassa tiukimmassa paikassa tärkein pettää.

Lähellä pitää olla ihminen, johon luottaa ja johon voi tukeutua.

Kyynistä oli ap.n toteama, että kaikki muuttuu hyväksikäyttösuhteiksi. Toinen ei tee sitä ehkä tahtomattaan (tietty rigiditeettiominaisuus saattaa olla fiksuillakin ihmisillä, fiksuushan ei ole samaa kuin empaattisuus), jolloin joutuu itse miettimään, haluaako elää sellaisen ihmisen kanssa. Voima pitää löytyä itsestä, eihän toinen näe itseään toisen silmin tai sitten on oikeasti hyväksikäyttäjä.

on taitolaji tai kirjoitti:

sitkeyttä uskoa parisuhteeseen ja yleensäkin ihmisten välisiin aseveljeyksiin, varsinkin jos omassa tiukimmassa paikassa tärkein pettää.

Lähellä pitää olla ihminen, johon luottaa ja johon voi tukeutua.

Kyynistä oli ap.n toteama, että kaikki muuttuu hyväksikäyttösuhteiksi. Toinen ei tee sitä ehkä tahtomattaan (tietty rigiditeettiominaisuus saattaa olla fiksuillakin ihmisillä, fiksuushan ei ole samaa kuin empaattisuus), jolloin joutuu itse miettimään, haluaako elää sellaisen ihmisen kanssa. Voima pitää löytyä itsestä, eihän toinen näe itseään toisen silmin tai sitten on oikeasti hyväksikäyttäjä.

Lue lisää

.. itsestään synny, sehän vaatii työtä (=kummankin sitoutumista työskentelemään suhteen eteen). Todellinen ystävyyssuhde kun ei odota vastapalveluksia, toisen huomioonottaminenhan on tällaisessa suhteessa itseisarvo. Tämän kun vielä saisi siirrettyä parisuhteeseen. Ihmisillähän on tapana ajan myötä ajatella toista itsestäänselvyytenä.

Minustakin on pikkuisen kyyninen tuo hyväksikäyttösuhde-ajatus. Vastavuoroisuus lienee oleellinen osa mitä tahansa toimivaa suhdetta, toki on tarvittaessa kyettävä joustamaan, että molempien tarpeet ja toiveet täyttyvät. Toisaalta, jos elämänkokemusta on riittämiin ja rohkeutta keskustella, en näkisi toisen/omiakaan luonteen ym. piirteitä ongelmana, niin kauan kun keskustelu pidetään asiatasolla.

Vaikka toisaalta se tekee apeaksi, ettei olekaan yksin, kuten tässä on näistä muutamista viesteistä huomannut, niin sitten taas toisaalta, kuitenkin se on lohduttavaa, ettei ole yksin. Koska emmä tietenkään halua, että kukaan muukaan joutuu tähän sössöön, mutta jos on kerran joutunu kuitenkin, niin kiva tietää, ettei ole yksin.

Joten yritetään sitten tsempata, ja kertokaa, jos löytyy joku pommin varma ratkaisu asiaan tai mistää ne hyvät ihmiset tunnistaa, ja sen oman otsassa killuvan lapun saa pois :)

Hyvää jälkikijoulua ja Uutta Vuotta!

ap... kirjoitti:

Vaikka toisaalta se tekee apeaksi, ettei olekaan yksin, kuten tässä on näistä muutamista viesteistä huomannut, niin sitten taas toisaalta, kuitenkin se on lohduttavaa, ettei ole yksin. Koska emmä tietenkään halua, että kukaan muukaan joutuu tähän sössöön, mutta jos on kerran joutunu kuitenkin, niin kiva tietää, ettei ole yksin.

Joten yritetään sitten tsempata, ja kertokaa, jos löytyy joku pommin varma ratkaisu asiaan tai mistää ne hyvät ihmiset tunnistaa, ja sen oman otsassa killuvan lapun saa pois :)

Hyvää jälkikijoulua ja Uutta Vuotta!

Lue lisää

Jotenkin tuli haikea olo kun kuin aloituksesi. Samoja tuntoja, mietteitä on minullakin ollut ja niiden kanssa kipuillut. Itselleni vastaus tuohon rakkauden etsintään on yksinkertainen: Rakasta itseäsi, hyväksy itsesi ihan sellaisena kuin olet! Älä yritä rakastaa muita, olla hyvä, mallikelpoinen, ole oma itsesi, vaikka se olisi jotain aivan muuta kuin mitä olet tottunut ajattelemaan hyvänä, tekemään hyvänä.

Itse olin/olen täydellisyyden tavoittelija, siinä muutoksessakin, en osaa hellittää, olla sitä mitä olen, vaan toimin vieläkin muiden odotusten mukaan. En vieläkään osaa/uskalla ilmaista tarpeitani suoraan ja epäilen niiden oikeutusta, tarpeellisuutta.

Olen myös kiitollinen elämälleni, joka on antanut paljon, todella paljon ja yritän tämän loppuelämäni kiittää niistä päivistä ja hetkistä jotka vielä saan. Olla lempeä, rakastava itselleni ja nauttia olostani niin hyvin kuin pystyn.

Sinussa ei ole mitään vikaa, olet "matkalla", alat kysyä oikeita asioita, oikealla tavalla. Löydät itsesi, elämän ja rakkauden. Päivä kerrallaan ja rohkeutta muuttua!

Kyllä pitäisi suomalaisten naisten mennä vaikka somalin vaimoksi! Sitten tietäisi miten hyvä on olla suomalaisen, vaikka vanhemmankin, kunnollisen ja rakastavan miehen vaimo! Ei nirppanokka ja pikkuisen laho latvasta jää muuta kuin sinkuksi naiseksi. Kivat likat menee kyllä kaupaksi heti!

Arabeista oppia kirjoitti:

Kyllä pitäisi suomalaisten naisten mennä vaikka somalin vaimoksi! Sitten tietäisi miten hyvä on olla suomalaisen, vaikka vanhemmankin, kunnollisen ja rakastavan miehen vaimo! Ei nirppanokka ja pikkuisen laho latvasta jää muuta kuin sinkuksi naiseksi. Kivat likat menee kyllä kaupaksi heti!

Lue lisää

....suomalaisnaista somalin vaimoksi. Joutuu siitostehtaksi somaliekspansioon. siltä tieltähän ei ole enää paluuta, kuin mullan alle, ellei "marttyyrina" satu kupsahtamaan enemmin.

Somali (muslimi) sikiämiskoneiston osaksi ei saa yllyttää ketään suomalaisnaista, päinvastoin heitä tulee tietämättömyydessään valistaa ja varoittaa islamin terroristisesta luonteesta.

Suomensisu kirjoitti:

....suomalaisnaista somalin vaimoksi. Joutuu siitostehtaksi somaliekspansioon. siltä tieltähän ei ole enää paluuta, kuin mullan alle, ellei "marttyyrina" satu kupsahtamaan enemmin.

Somali (muslimi) sikiämiskoneiston osaksi ei saa yllyttää ketään suomalaisnaista, päinvastoin heitä tulee tietämättömyydessään valistaa ja varoittaa islamin terroristisesta luonteesta.

Lue lisää

kommenttia. Suomeksi sanottuna: pimeitä! Mitenkäs tätä sivustoa oikein valvotaan? Säännöissä kyllä sanotaan, ettei täällä saa kirjoittaa rasistisia tekstejä ja että rasistiset ilmaukset ovat ehdottomasti kiellettyjä!

oli hyvää tekstiä! oletko mies ;)

Kun katsot treffipalstoja, ne ovat valtoimenaan sinkkunaisia! Kunnon miehiä olisi - mutta ei kelpaa. "Vanha", esim. 40-vuotias nainen hakee iän perusteella esim. 20-45 vuotiasta nuorta miestä (hahahaa / ikärasisti), vielä isotuloista, kuvan kanssa toki, että ulkonäkö miellyttäisi armon ikäneitoa(eronnut pyöreämuotoinen tupakoiva alkoholia runsaasti nauttiva = ei hyvältä kuulosta). Jos nainen on kuvansa laittanut, ei sen perusteella ainakaan voi sanoa ihastuvansa, mutta hän kuvittelee itse olevansa vielä alle kakskymppinen ihannenainen. Kokeilin noita ilmaisia treffipalstoja nähdäkseni millaisia nuo naiset ovat! Maksullisia palstoja en periaatteesta halunnut kokeilla. Vastaukset pikku viesteihin olivat tosi sairaanoloisia, jos juuri tekstiä saivat aikaan muutamaa sanaa enempää. Mitä lie hakevat? Ne, mitä naisten puolelta tuli - olivat valtaosin ulkolaisten maksullisten naisten vastauksia - nämä kuvottivat!

Niin, älä luota ulkonäköön ja kiinniliimautujiin...liimautujien metkut on tullu tutuiksi tässä eron jälkeisenä aikana. Ja minustakin tuntuu kuin kantaisin lappua otsassani; eronnut nainen, epätoivoinen, helppo saalis, sinisilmäinen ja helposti narutettavissa. Olinkin, ehkä, en enää.
Miten minäkin voisin saada luottamuksen takaisin, luottamuksen miehiin, luottamuksen elämään...
Voi kun se tavallinen mies tulisi minua lenkkipolulla vastaan, sillä sohvalla löhöämisen vastapainoksi toivon hänen lähtevän kanssani lenkille. Ja voi miten odotan sitä yhteistä kiikkutuoliaikaa :)

mammis kirjoitti:

Niin, älä luota ulkonäköön ja kiinniliimautujiin...liimautujien metkut on tullu tutuiksi tässä eron jälkeisenä aikana. Ja minustakin tuntuu kuin kantaisin lappua otsassani; eronnut nainen, epätoivoinen, helppo saalis, sinisilmäinen ja helposti narutettavissa. Olinkin, ehkä, en enää.
Miten minäkin voisin saada luottamuksen takaisin, luottamuksen miehiin, luottamuksen elämään...
Voi kun se tavallinen mies tulisi minua lenkkipolulla vastaan, sillä sohvalla löhöämisen vastapainoksi toivon hänen lähtevän kanssani lenkille. Ja voi miten odotan sitä yhteistä kiikkutuoliaikaa :)

Lue lisää

Minä kyllä voisin lähteä lenkille kanssasi.Asukko pääkaupunkiseudulla?.

mies 36v kirjoitti:

Minä kyllä voisin lähteä lenkille kanssasi.Asukko pääkaupunkiseudulla?.

Kiitos tarjouksesta, mutta taitais tulla sulle aikas pitkä lenkki, kun asun täällä Pohjanmaalla :)

mammis kirjoitti:

Kiitos tarjouksesta, mutta taitais tulla sulle aikas pitkä lenkki, kun asun täällä Pohjanmaalla :)

Niin, mutta eihän tuo olisi pahakaan lenkki. Itse teen kerran kuukaudessa kuudensadan kilsan lenkin (yhteen suuntaan) vain naisen vuoksi. Ja tunteesta että on jonkun kanssa silleen mukava olla.

Mitä mies ei tekisi naisen vuoksi???

mammis kirjoitti:

Kiitos tarjouksesta, mutta taitais tulla sulle aikas pitkä lenkki, kun asun täällä Pohjanmaalla :)

Ei se nyt hirveän paha lenkki ole kun olen sieltä itsekkin kotoisin.

luit ajatukseni.

Kun luin näitä kirjoituksia,niin tuota kaikkea olen itsekkin läpikäynyt elämässäni.
Mutta ainoan ja kestävän suunnan ja voiman tähän elämään antaa vain Jumala ja Jeesus Kristus sydämmessä.Jeesus ei petä koskaan, ei katso ulkomuotoon, tai miten olet menestynyt, tai mitä olet menneisyydessäsi ollut,tai mitä kokenut.Jeesus antaa tulevaisuuden ja toivon meille kaikille.Köyhyydenkin keskellä hän on toivomme.OLimmepa miten rikki sisäisesti, tai ulkoisesti hän ei hylkää meitä,OLimmepa miten oppineita, tai ei, Jeesus ei hylkää meitä,olimmepa miten syntisiä tahansa, hän antaa meille uuden toivon ja uuden elämän.Kunhan vain avaamme sydämmemme ja sanomme Jeesus ota minun elämäni,itsessäni olen tyhjä,mutta hän voi ja haluaa auttaa sinua,,minua.Jesus antaa toivon,ilon,valon,rakkauden, joka ei koskaan katoa vaan vahvistuu ,kun annamme hänelle elämämme.Tämän olen itse kokenut vuosia jo.Tulee ylä ja alamäkiä,mutta Kristus minussa nostaa ja kantaa ja vahvistaa meitä.
Psalmi. 23
Joh.3:16

Vielä on toivoa,vielä on uskoa.

Jeesus odottaa sinua petetty ja hyljeksitty,särkynyt ihminen,aikuinen,nuori,lapsi.
Jumala rakastaa sinua.Ja Jeesus kantaa sinua.
Hän odottaa,että vain otat hänet vastaan.
Tiedän mistä puhun,olen itse kokenut sen elämässäni.Kiitos Jeesus.

Siunattua uutta vuotta 2009 koko suomen kansalle.

Kyse on koko elämästä ja siitä, että kauniilta, menestyviltä, vahvoilta ihmisiltä halutaan kaikki pois! Tuohon en usko, mutta ei vahvuutta menestystä, kauneutta voi rakastaa! Kaikki nuo ominaisuudet herättävät kunnioitusta, kateutta ja pelkoa, ei rakkautta! Heikkous, tarvitsevuus herättää meidän rakautemme!

Tästä on kyse, on helppo löytää ihminen kokee samoin,mutta vaikea edes tajuta tarvitsevansa enemmän ajattelevan haasteellisemman kumppanin. Tasaveroisessa suhteessa molemmat ovat ei ulkoisesti vaan hekisesti yhtä vahvoja/heikkoja ja tuntevat itsensä, omat vahvuutensa, kykynsä ja arvostavat niitä ja toista.

lllfdddddd kirjoitti:

Kyse on koko elämästä ja siitä, että kauniilta, menestyviltä, vahvoilta ihmisiltä halutaan kaikki pois! Tuohon en usko, mutta ei vahvuutta menestystä, kauneutta voi rakastaa! Kaikki nuo ominaisuudet herättävät kunnioitusta, kateutta ja pelkoa, ei rakkautta! Heikkous, tarvitsevuus herättää meidän rakautemme!

Tästä on kyse, on helppo löytää ihminen kokee samoin,mutta vaikea edes tajuta tarvitsevansa enemmän ajattelevan haasteellisemman kumppanin. Tasaveroisessa suhteessa molemmat ovat ei ulkoisesti vaan hekisesti yhtä vahvoja/heikkoja ja tuntevat itsensä, omat vahvuutensa, kykynsä ja arvostavat niitä ja toista.

Lue lisää

"ei vahvuutta menestystä, kauneutta voi rakastaa! Kaikki nuo ominaisuudet herättävät kunnioitusta, kateutta ja pelkoa, ei rakkautta! Heikkous, tarvitsevuus herättää meidän rakautemme! "

Heikkous herättää empatiaa, halun auttaa. Ok, mikäs siinä: auttaa voi, mutta parisuhteeseen ei kannata ryhtyä.

Allekirjoitan täysin tuo tasavertaisuuden parisuhteessa, muuten ei homma toimi. Mutta vahvuus on myös taito sanoa "ei", kun itsestä siltä tuntuu. Luulisin että sinut(kin) on kotona opetettu kiltiksi tytöksi, vielä sen lisäksi, että kiltteys on osa luonnettasi.

Ensisijaisesti kannattaisi ehkä olla kiltti itselleen, raamatun lauseiden tarjoajien lempilause: "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" sisältää kaiken, mutta huomaa NIIN KUIN ITSEÄSI: täytyy ensin osata rakastaa itseään, hyväksyä oma itsensä, olla oman itsensä paras kaveri, ennen kuin voi ruveta lähimmäisiään rakastamaan. JA se että rakastaa itseään ei ole sama, että on itsekäs.

Älä antaudu hyväksikäytettäväksi, Opettele sanomaan "ei", senkin voi sanoa niin monella tavalla, loukkaamatta tai pahoittamatta toisen mieltä tai valehtelematta. Kaveripiiri ensin ehkä supistuu kun lopetat kiltteilyn, mutta toisia löytyy tilalle. Sellaisia, jotka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, eikä tarvitse todistaa ensin, että on näin kiltti/älykäs/kaunis tms.

Meitä vahvoja naisia on aika paljon täällä Suomen maassa sinkkuina liikenteessä. Sinä olet nuori vielä, ihan varmasti löydät rakkaasi, joka on paras juuri sinulle! Mulle, melkein viiskymppiselle, se on vähän hankalampaa: vahvat miehet kun tuppaavat olemaan varattuja. Vaan ei haittaa, kyllä mullekin joku on jossain. Myönnetään välillä tuskastuttaa yksinolo, mutta mieluummin yksin kuin jossain muodossa tasapainottomassa parisuhteessa.

Olet hyvällä tiellä, tutkiskele omaa itseäsi, kuullostele miltä tuntuu kun joku teki/sanoi jotain, ihmettele mistä nuo tuntemukset johtuvat, vedä johtopäätöksiä, kokeile ensin vähän muuttaa omaa käytöstäsi (toisiahan et voi muuttaa...) ja jatka tutkiskelua. Pitkä tie on edessäsi, mutta ehdottomasti palkitseva!

Niin,Suomihan ei ole hyvä paikka hyvälle ihmiselle.
Itse koen että viihtyisin eteläisessä Euroopassa hyvin.

Pelastit päiväni! Nuo mainitsemasi kirjat ovat vastaus siihen mitä minä nyt elämässäni koen! Kiitos myös aloittajalle, samoja asioita selvitellään!

Sulle aloittaja: Näyttää että et ole ottanut itseäsi tarpeeksi huomioon:

Keskity nyt itseesi ja lue vaikka Paulo Coelhon kirjoja, aloita vaikka alkemistista. Kirjoja on kirjoitettu jo useita, kannattaa lukea niitä koska ovat sopivasti toivoa antavia kirjoja näin kaamoksen keskellä.

Ja muista että elämme kaamosaikaa, tällä hetkellä etelässä on aika kurjaa kun on pimeää ja niin edelleen, mieli ei ole parhaalla päällä, älä siis rasita itseäsi liikaa miettimällä, vaan ulkoile ja nuku tarpeeksi. Uskon että kevät on enemmän sun aikaa. Nyt laakereille ja turhat miettimiset pois.

nim. kokemusta on.

"Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus."

Olet oikeassa, mutta en usko, että romanttisen rakastumisen ihanteessa on sinällään mitään paheellista, kunhan myös arjen realiteetit tunnustetaan.

Jos ajattelemme naista, tai miksei toista ihmistäkin, taideteoksena, jota koetaan, niin ei minusta voimakas alun "ensimmäinen viehätys" (eräänlainen kokemus ylevästä tai vavistuksesta esteettisen filosofian termein), joka ei siis ole rationalisoitu/hallittu, automaattisesti tarkoita sitä, etteikö suhde voisi kestää ajassa. Jos taideteos-analogiaa jatketaan, on perusteltua väittää, että tilallinen viehätys kestää myös ajallisuutta. Toinen ihminen voi vallan hyvin sekä asettaa maailman ylös että asettaa maan eteenpäin (setting up the world ja setting forth the earth), eli arkikielellä: voit sekä ihastua toiseen korkeasti että perustaa ajallisuutesi toiselle.

Toki aikamme pyrkii rapauttamaan kaiken pysyvyyden. Maailmanhistoriallisesti tuskin missään muussa yhteiskuntamuodossa on ollut niin vähän "henkevää" sisältöä kuin tänään Suomessa.

"Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen."

Minun "ongelmani" (olen 28) taas on ollut, että tahtoisin molempia tietoisena siitä, että se on harvinaista ja myös siitä, että muutumme koko ajan. Tahtoisin esteettistä viehätystä ja tahtoisin sisältöä kuitenkin tietoisena siitä, että sisältö on tärkein. Toinen on minulle kokonaisuus, jossa en voi analyyttisesti keskittyä vain ulkoiseen tai vain sisäiseen, koska nämä menevät limittäin. En suostu järkeistämään ihastumisen tunnetta, joka voidaan nähdä jopa mielisairautena siksi, koska se ei perustu tietoon vaan uskoon ja kuvitelmiin. Tarvitsemme uskoa ja kuvitelmia kaikessa viehättymisessä.

Saan paljon kehuja ja arvostusta naisilta, mutta en vain voi ryhtyä suhteeseen, jossa ei ole sekä esteettistä eli ruumiillista että platonista eli ajatuksellista ykseyttä. Tiedän sellaisen olevan mahdollista, koska sellaistakin on ollut elämässäni. Usein vain jommasta kummasta on jäänyt puuttumaan, jolloin näen energian tuhlaamiseksi yrittää. Toisaalta saatan myös joistain yrittää _liiaksi_ jos näitä asioita havaitsen, koska olen huomannut, että harva ihminen on "herkkätaajuuksinen" ja lähelleen päästävä kovin helposti. Haluaisin syliin oikealla hetkellä, mutta osa vetäytyy kuoreensa: individualistisen kulttuurimme vaikutusta.

kevät pesee kirjoitti:

Sulle aloittaja: Näyttää että et ole ottanut itseäsi tarpeeksi huomioon:

Keskity nyt itseesi ja lue vaikka Paulo Coelhon kirjoja, aloita vaikka alkemistista. Kirjoja on kirjoitettu jo useita, kannattaa lukea niitä koska ovat sopivasti toivoa antavia kirjoja näin kaamoksen keskellä.

Ja muista että elämme kaamosaikaa, tällä hetkellä etelässä on aika kurjaa kun on pimeää ja niin edelleen, mieli ei ole parhaalla päällä, älä siis rasita itseäsi liikaa miettimällä, vaan ulkoile ja nuku tarpeeksi. Uskon että kevät on enemmän sun aikaa. Nyt laakereille ja turhat miettimiset pois.

nim. kokemusta on.

Lue lisää

Noi oli outoja, mutta täytyypä käydä katsomassa.

Jos vain tämä kroppa unohtaisi toisen ihmisen kosketuksen, niin ..... elämä yksin olisi ok. Kirjat auttavat mieleen.

Itse en ole pätkääkään uskonnollinen; uskonnot suorastaan lisäävät ahdistustani (ihmiset tekevät niin paljon pahaa niiden varjolla), mutta mm. Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa auttoi minua tuossa äiti-ongelmassa; luin sen hyppien yli uskonnolliset kohdat.

Filosofia, elämänviisaus, elämäkerrat (kokojan itsensä kirjoittamat) auttaa monesti saamaan otetta omaan elämään (elämäntuskaan).

jjjjkkkyyyyyyyy kirjoitti:

Pelastit päiväni! Nuo mainitsemasi kirjat ovat vastaus siihen mitä minä nyt elämässäni koen! Kiitos myös aloittajalle, samoja asioita selvitellään!

Monia kirjoja olen lukenut, tämä täysin minulle uusi kirjoittaja, täytyypä tutustua. Kiitos vinkistä Elli-Nelli!

kevät pesee kirjoitti:

Sulle aloittaja: Näyttää että et ole ottanut itseäsi tarpeeksi huomioon:

Keskity nyt itseesi ja lue vaikka Paulo Coelhon kirjoja, aloita vaikka alkemistista. Kirjoja on kirjoitettu jo useita, kannattaa lukea niitä koska ovat sopivasti toivoa antavia kirjoja näin kaamoksen keskellä.

Ja muista että elämme kaamosaikaa, tällä hetkellä etelässä on aika kurjaa kun on pimeää ja niin edelleen, mieli ei ole parhaalla päällä, älä siis rasita itseäsi liikaa miettimällä, vaan ulkoile ja nuku tarpeeksi. Uskon että kevät on enemmän sun aikaa. Nyt laakereille ja turhat miettimiset pois.

nim. kokemusta on.

Lue lisää

Jep, Paolo Coelhon kirjoja on tullut lueskeltua viime aikoina. Ne ON HYVIÄ!

EräsMies1 kirjoitti:

"Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus."

Olet oikeassa, mutta en usko, että romanttisen rakastumisen ihanteessa on sinällään mitään paheellista, kunhan myös arjen realiteetit tunnustetaan.

Jos ajattelemme naista, tai miksei toista ihmistäkin, taideteoksena, jota koetaan, niin ei minusta voimakas alun "ensimmäinen viehätys" (eräänlainen kokemus ylevästä tai vavistuksesta esteettisen filosofian termein), joka ei siis ole rationalisoitu/hallittu, automaattisesti tarkoita sitä, etteikö suhde voisi kestää ajassa. Jos taideteos-analogiaa jatketaan, on perusteltua väittää, että tilallinen viehätys kestää myös ajallisuutta. Toinen ihminen voi vallan hyvin sekä asettaa maailman ylös että asettaa maan eteenpäin (setting up the world ja setting forth the earth), eli arkikielellä: voit sekä ihastua toiseen korkeasti että perustaa ajallisuutesi toiselle.

Toki aikamme pyrkii rapauttamaan kaiken pysyvyyden. Maailmanhistoriallisesti tuskin missään muussa yhteiskuntamuodossa on ollut niin vähän "henkevää" sisältöä kuin tänään Suomessa.

"Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen."

Minun "ongelmani" (olen 28) taas on ollut, että tahtoisin molempia tietoisena siitä, että se on harvinaista ja myös siitä, että muutumme koko ajan. Tahtoisin esteettistä viehätystä ja tahtoisin sisältöä kuitenkin tietoisena siitä, että sisältö on tärkein. Toinen on minulle kokonaisuus, jossa en voi analyyttisesti keskittyä vain ulkoiseen tai vain sisäiseen, koska nämä menevät limittäin. En suostu järkeistämään ihastumisen tunnetta, joka voidaan nähdä jopa mielisairautena siksi, koska se ei perustu tietoon vaan uskoon ja kuvitelmiin. Tarvitsemme uskoa ja kuvitelmia kaikessa viehättymisessä.

Saan paljon kehuja ja arvostusta naisilta, mutta en vain voi ryhtyä suhteeseen, jossa ei ole sekä esteettistä eli ruumiillista että platonista eli ajatuksellista ykseyttä. Tiedän sellaisen olevan mahdollista, koska sellaistakin on ollut elämässäni. Usein vain jommasta kummasta on jäänyt puuttumaan, jolloin näen energian tuhlaamiseksi yrittää. Toisaalta saatan myös joistain yrittää _liiaksi_ jos näitä asioita havaitsen, koska olen huomannut, että harva ihminen on "herkkätaajuuksinen" ja lähelleen päästävä kovin helposti. Haluaisin syliin oikealla hetkellä, mutta osa vetäytyy kuoreensa: individualistisen kulttuurimme vaikutusta.

Lue lisää

Näin kirjoittaa Olavi Moilanen kirjassaan lemmestä rakkauden rauhaan. Moilanen kirjoittaa kirjassan siitä, että ekstaasi tarkoittaa tavanomaisen taakse menemistä, jossa ihminen katsoo syvyyteen ja on yhtä aikaa itsessään ja itsensä ulkopuolella. Hän kirjoitaa rakkauden olemuksesta, jossa hyväilyn avulla muodostetaan yhteinen olemisen tila, temppeli. Vain hyväilyn kautta on mahdollista kohdata toinen. Se saa toisen loistamaan ja toisessa oleva mysteeri voi tulla esille piilostaan.

Myös Elli Arhivaara on kirjoittanut samastaa teemasta artikkelissa: Morsiammen ja hengen aika puhuu lihan viisaudella. Artikkeli käsittelee filosofi Irigarayn näkemystä seksuaalisuudesta, kehosta ja lihallisuudesta, ja siitä miten alkuperäinen rakkaus, josta ihmiskunnalla ehkä joskus oli tieto on kadonnut muistimme ulkopuolella. Tämä näkemys korostaa sitä että rakkaus vaatii fyysisen rakkauden henkisyyttä täyttyäkseen, tullakseen todeksi. Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan. Irigaray puhuu rakkauden ihmeestä, joka voisi muttaa maailman järjestystä. Tällöin keskeiseksi nousevat kaikkien seuraavien ulottuvuuksien yhtäaikainen esiintyminen miesrakastetun, miesrakastajan, naisrakastetun ja naisrakastajan. Tällöin fyysinen ja henkinen solmivat liiton keskenään.

Niin... näissä asioissa on mielestäni kuitenkin kysymys kovin toisista asioista kun aikakautemme romanttisen rakkaudenihanteen pinnallisessa hamuamisessa. Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?

EräsMies1 kirjoitti:

"Tämä meidän aikakautemme ihannoi romanttista rakastumista, jota kaikki tavoittelevat. Jokainen haluaa olla rakkauden kohteena. Rakastumisen humalatila on eri asia kuin rakkaus."

Olet oikeassa, mutta en usko, että romanttisen rakastumisen ihanteessa on sinällään mitään paheellista, kunhan myös arjen realiteetit tunnustetaan.

Jos ajattelemme naista, tai miksei toista ihmistäkin, taideteoksena, jota koetaan, niin ei minusta voimakas alun "ensimmäinen viehätys" (eräänlainen kokemus ylevästä tai vavistuksesta esteettisen filosofian termein), joka ei siis ole rationalisoitu/hallittu, automaattisesti tarkoita sitä, etteikö suhde voisi kestää ajassa. Jos taideteos-analogiaa jatketaan, on perusteltua väittää, että tilallinen viehätys kestää myös ajallisuutta. Toinen ihminen voi vallan hyvin sekä asettaa maailman ylös että asettaa maan eteenpäin (setting up the world ja setting forth the earth), eli arkikielellä: voit sekä ihastua toiseen korkeasti että perustaa ajallisuutesi toiselle.

Toki aikamme pyrkii rapauttamaan kaiken pysyvyyden. Maailmanhistoriallisesti tuskin missään muussa yhteiskuntamuodossa on ollut niin vähän "henkevää" sisältöä kuin tänään Suomessa.

"Aikakautemme arvostaa liikaa pintaa ja ulkoista eikä se kiinnitä huomiota juuri lainkaan sisäiseen."

Minun "ongelmani" (olen 28) taas on ollut, että tahtoisin molempia tietoisena siitä, että se on harvinaista ja myös siitä, että muutumme koko ajan. Tahtoisin esteettistä viehätystä ja tahtoisin sisältöä kuitenkin tietoisena siitä, että sisältö on tärkein. Toinen on minulle kokonaisuus, jossa en voi analyyttisesti keskittyä vain ulkoiseen tai vain sisäiseen, koska nämä menevät limittäin. En suostu järkeistämään ihastumisen tunnetta, joka voidaan nähdä jopa mielisairautena siksi, koska se ei perustu tietoon vaan uskoon ja kuvitelmiin. Tarvitsemme uskoa ja kuvitelmia kaikessa viehättymisessä.

Saan paljon kehuja ja arvostusta naisilta, mutta en vain voi ryhtyä suhteeseen, jossa ei ole sekä esteettistä eli ruumiillista että platonista eli ajatuksellista ykseyttä. Tiedän sellaisen olevan mahdollista, koska sellaistakin on ollut elämässäni. Usein vain jommasta kummasta on jäänyt puuttumaan, jolloin näen energian tuhlaamiseksi yrittää. Toisaalta saatan myös joistain yrittää _liiaksi_ jos näitä asioita havaitsen, koska olen huomannut, että harva ihminen on "herkkätaajuuksinen" ja lähelleen päästävä kovin helposti. Haluaisin syliin oikealla hetkellä, mutta osa vetäytyy kuoreensa: individualistisen kulttuurimme vaikutusta.

Lue lisää

Elli-Nelli kirjoitti:

Näin kirjoittaa Olavi Moilanen kirjassaan lemmestä rakkauden rauhaan. Moilanen kirjoittaa kirjassan siitä, että ekstaasi tarkoittaa tavanomaisen taakse menemistä, jossa ihminen katsoo syvyyteen ja on yhtä aikaa itsessään ja itsensä ulkopuolella. Hän kirjoitaa rakkauden olemuksesta, jossa hyväilyn avulla muodostetaan yhteinen olemisen tila, temppeli. Vain hyväilyn kautta on mahdollista kohdata toinen. Se saa toisen loistamaan ja toisessa oleva mysteeri voi tulla esille piilostaan.

Myös Elli Arhivaara on kirjoittanut samastaa teemasta artikkelissa: Morsiammen ja hengen aika puhuu lihan viisaudella. Artikkeli käsittelee filosofi Irigarayn näkemystä seksuaalisuudesta, kehosta ja lihallisuudesta, ja siitä miten alkuperäinen rakkaus, josta ihmiskunnalla ehkä joskus oli tieto on kadonnut muistimme ulkopuolella. Tämä näkemys korostaa sitä että rakkaus vaatii fyysisen rakkauden henkisyyttä täyttyäkseen, tullakseen todeksi. Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan. Irigaray puhuu rakkauden ihmeestä, joka voisi muttaa maailman järjestystä. Tällöin keskeiseksi nousevat kaikkien seuraavien ulottuvuuksien yhtäaikainen esiintyminen miesrakastetun, miesrakastajan, naisrakastetun ja naisrakastajan. Tällöin fyysinen ja henkinen solmivat liiton keskenään.

Niin... näissä asioissa on mielestäni kuitenkin kysymys kovin toisista asioista kun aikakautemme romanttisen rakkaudenihanteen pinnallisessa hamuamisessa. Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?

Lue lisää

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Moilanen on ilmeisesti Heideggerinsa lukenut :)

"Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan."

Ehkä se viimeinen niitti tälle mies-nainen -erottelulle oli nykyisenkaltaisen maskuliinisuuden synty 1800-luvun jälkipuoliskolla. Yhteys nationalismiin on aika selkeä.

Olen samaa mieltä siinä, että hollywoodlainen sokerikuorrutettu romantiikka ei ole sitä poeettisuutta lähentyvää tunnetilaa, josta oli kysymys esim. 1800-luvun alun romantismissa. Se ei ole spektaakkeliutta itsensä vuoksi, vaan jotain laajempaa. Aivan kuten pop-musiikissa nykyään on pakko olla jotain "jännittävää" tekemistä ja koukkua sen sijaan että osattaisiin tarkastella jotain musiikkiesitystä holistisemmin, kärsivällisinä, hitaasti, ikään kuin työskennellen ilman välitöntä palkintoa. Ruokapuolella toinen on pikaruokaa, eikä herkkuateria. Ihmiset ovat lyhytjännitteisiä, kuin kiiltävästä sirpaleesta toiselle virrassa hyppelehtiviä. En usko sen tuovan onnea. Tarvitsemme liikettä, mutta myös paluuta.

Eräänlainen "halvan rahan allegorisuus" sumentaa monen mieliä: "ellei se ole nyt heti mulle, unohda koko juttu". Jatkuva uusien ärsykkeiden virta ei kuitenkaan tuo hyvää mieltä kestävästi, tunnetta eheydestä ja ykseydestä sekä omasta rajallisuudesta, tarvitsevuudesta ja heikkoudesta. Se peittyy jatkuvien ärsykkeiden pauhuun.

Toisaalta näkisin "saastuneen" hollywoodlaisuudenkin olevan vaihtoehtona humaanimpi kuin pelkkä "nihilistinen pintaliitoisuus", jossa väliä on ainoastaan yhä uusilla makeiden ärsykkeiden virroilla. USA:ssa romantismi on näet tietyillä aloilla ollut näkyvä, joskin sitä on kamalasti väännelty.

"Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?"

Olen löytänyt sen sekoituksella ehdottomalla, holistisella tavalla hyviä kokemuksia ja kovaa tuskaa ja vaivannäköä, lyhyesti sanoen :) Suon itselleni oikeuden kokea toista kokonaisuutena, koska vain tuolloin uskon olevani pohjiani myöden rehellinen hänelle ja ikään kuin yhtenä kappaleena hänessä.

.............................. kirjoitti:

EräaMies1 kirjoitti:

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Moilanen on ilmeisesti Heideggerinsa lukenut :)

"Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan."

Ehkä se viimeinen niitti tälle mies-nainen -erottelulle oli nykyisenkaltaisen maskuliinisuuden synty 1800-luvun jälkipuoliskolla. Yhteys nationalismiin on aika selkeä.

Olen samaa mieltä siinä, että hollywoodlainen sokerikuorrutettu romantiikka ei ole sitä poeettisuutta lähentyvää tunnetilaa, josta oli kysymys esim. 1800-luvun alun romantismissa. Se ei ole spektaakkeliutta itsensä vuoksi, vaan jotain laajempaa. Aivan kuten pop-musiikissa nykyään on pakko olla jotain "jännittävää" tekemistä ja koukkua sen sijaan että osattaisiin tarkastella jotain musiikkiesitystä holistisemmin, kärsivällisinä, hitaasti, ikään kuin työskennellen ilman välitöntä palkintoa. Ruokapuolella toinen on pikaruokaa, eikä herkkuateria. Ihmiset ovat lyhytjännitteisiä, kuin kiiltävästä sirpaleesta toiselle virrassa hyppelehtiviä. En usko sen tuovan onnea. Tarvitsemme liikettä, mutta myös paluuta.

Eräänlainen "halvan rahan allegorisuus" sumentaa monen mieliä: "ellei se ole nyt heti mulle, unohda koko juttu". Jatkuva uusien ärsykkeiden virta ei kuitenkaan tuo hyvää mieltä kestävästi, tunnetta eheydestä ja ykseydestä sekä omasta rajallisuudesta, tarvitsevuudesta ja heikkoudesta. Se peittyy jatkuvien ärsykkeiden pauhuun.

Toisaalta näkisin "saastuneen" hollywoodlaisuudenkin olevan vaihtoehtona humaanimpi kuin pelkkä "nihilistinen pintaliitoisuus", jossa väliä on ainoastaan yhä uusilla makeiden ärsykkeiden virroilla. USA:ssa romantismi on näet tietyillä aloilla ollut näkyvä, joskin sitä on kamalasti väännelty.

"Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?"

Olen löytänyt sen sekoituksella ehdottomalla, holistisella tavalla hyviä kokemuksia ja kovaa tuskaa ja vaivannäköä, lyhyesti sanoen :) Suon itselleni oikeuden kokea toista kokonaisuutena, koska vain tuolloin uskon olevani pohjiani myöden rehellinen hänelle ja ikään kuin yhtenä kappaleena hänessä.

Lue lisää

... Moilanen on tukeutunut Heideggeriin. Levinasiin, Buberiin, Iragarayyn ja Kristevaan. Hänelle on olennaista, että ihminen on kanssaolija ja tarvitsee toisen peilikseen löytääkseen syvyytensä.

Hän lähestyy rakkautta myös tarinaperinteen ja mytologian kautta. Mainitsemassani kirjassa Eros ja Psyyke tarinan avulla, joka on kuvaus siitä, miten sielu löytää olemuksensa rakkauden, Eroksen löytämisen kautta.

EräsMies1 kirjoitti:

Tarkennan vielä, etten puhu kauneudesta "hyvänä" missään eettisessä mielessä. Miellyttävyys on eri asia kuin kauneus. Kauneus on jotain sellaista, jota kenen tahansa täytyy pitää kauniina asiaa tunnettuaan, ja siten myös totuutta, mutta se ei ole suoraa alisteisuutta ulkoiselle päämäärälle, etiikalle tai politiikalle, koska se ei ole "rationalisoitavissa". Se on pelkästään öljyä järjen ja ymmärryksen välissä, mutta samalla jotain, joka on kaikkein tärkein. Tämähän on luettavissa Kantin Arvostelun kritiikistä. Onine-versio englanniksi:

http://www.e-text.org/text/Kant Immanuel - The Critique of Judgement.pdf

Itse kuitenkin ulottaisin l'art pour l'art -position myös arkielämään ja toiseen ihmiseen (kuten mm. Heidegger ja Benjamin rohkaisivat), ja näin voin ajatella toisesta ihmisestä taideteoksena. Tuolloin mukaan astuvat myös vavistuksen ja ylevyyden käsitteet hieman eri valossa.

On toki totta, että välillä taide on nähty yhteisöllisesti, välillä taas ei, ennen kaikkea siinä, millainen velvollisuus sillä on ollut kuvantaa luontoa (mm. proosa ja runous).

Elli-Nelli kirjoitti:

Näin kirjoittaa Olavi Moilanen kirjassaan lemmestä rakkauden rauhaan. Moilanen kirjoittaa kirjassan siitä, että ekstaasi tarkoittaa tavanomaisen taakse menemistä, jossa ihminen katsoo syvyyteen ja on yhtä aikaa itsessään ja itsensä ulkopuolella. Hän kirjoitaa rakkauden olemuksesta, jossa hyväilyn avulla muodostetaan yhteinen olemisen tila, temppeli. Vain hyväilyn kautta on mahdollista kohdata toinen. Se saa toisen loistamaan ja toisessa oleva mysteeri voi tulla esille piilostaan.

Myös Elli Arhivaara on kirjoittanut samastaa teemasta artikkelissa: Morsiammen ja hengen aika puhuu lihan viisaudella. Artikkeli käsittelee filosofi Irigarayn näkemystä seksuaalisuudesta, kehosta ja lihallisuudesta, ja siitä miten alkuperäinen rakkaus, josta ihmiskunnalla ehkä joskus oli tieto on kadonnut muistimme ulkopuolella. Tämä näkemys korostaa sitä että rakkaus vaatii fyysisen rakkauden henkisyyttä täyttyäkseen, tullakseen todeksi. Irigaray näkee, että ihmisen kaksi puolta nainen ja mies ovat kadottaneet toisensa jo muistin rajojen ulkopuolisessa ajassa, vaikka he kenties muinaisuuden hämärässä ovat olleet yhteydessä toisiinsa kuten kuvanveistäjä teoksiinsa, luoneet toinen toisiaan. Irigaray puhuu rakkauden ihmeestä, joka voisi muttaa maailman järjestystä. Tällöin keskeiseksi nousevat kaikkien seuraavien ulottuvuuksien yhtäaikainen esiintyminen miesrakastetun, miesrakastajan, naisrakastetun ja naisrakastajan. Tällöin fyysinen ja henkinen solmivat liiton keskenään.

Niin... näissä asioissa on mielestäni kuitenkin kysymys kovin toisista asioista kun aikakautemme romanttisen rakkaudenihanteen pinnallisessa hamuamisessa. Koen, että olet kiinni aivan oleellisessa asiassa kun otat esille tuon sisäisen ja ulkoisen yhteyden välttämättämyyden. Kuinka ihmeessa olet sen jo nyt löytänyt?

Lue lisää

Olen kirjoitanut filosfin nimen toistuvasti väärin, jonka sinä tietenkin huomasit, mutta muille asiaan vähemmän vihkiytyneilla haluan sen korjata. Siis Iragaray ei Irigaray :)

Kirjoitat kuin joku typerä amerikkalaispsykologi.
Ota itse ja vain itse vastuu elämästäsi.
Ja paskat.

Ei auta lukea mitään Zinniä tai mitään hahhulien tai psykologien roskaa..

Mun mielestä Pitää olla rohkeasti oma herkkä itsensä, vaikka se sattuisi, ja sattuuhan se, mutta silloin elää omanlaista elämäänsä, joka on korvaamatonta.

Lukenut kirjoitti:

Kirjoitat kuin joku typerä amerikkalaispsykologi.
Ota itse ja vain itse vastuu elämästäsi.
Ja paskat.

Ei auta lukea mitään Zinniä tai mitään hahhulien tai psykologien roskaa..

Mun mielestä Pitää olla rohkeasti oma herkkä itsensä, vaikka se sattuisi, ja sattuuhan se, mutta silloin elää omanlaista elämäänsä, joka on korvaamatonta.

Lue lisää

... on syytä olla vain oma itsensä.

Seurustelu sellaisten tekstien kanssa, jotka koen viisaiksi ja jotka vastavat myös omaa kokemusmaailmaani, ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa elämääni itseäni.

Koen, että aikautemme on täynnä vääristäviä peilejä ja ihmisinä olemme kovin yksin suurten elämänkysymysten kanssa. Tähän yksin suunnistamiseen olen löytänyt kanssakulkijoita monenlaisen kirjallisuuden piiristä. Toki minulla on myös ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa olen elämäni kipuja jakanut. Sattumista ja kipua en pelkää. Kipua kohti meneminen onkin äärimmäisen tärkeää, siinä olet hyvin oikeassa.

Lukenut kirjoitti:

Kirjoitat kuin joku typerä amerikkalaispsykologi.
Ota itse ja vain itse vastuu elämästäsi.
Ja paskat.

Ei auta lukea mitään Zinniä tai mitään hahhulien tai psykologien roskaa..

Mun mielestä Pitää olla rohkeasti oma herkkä itsensä, vaikka se sattuisi, ja sattuuhan se, mutta silloin elää omanlaista elämäänsä, joka on korvaamatonta.

Lue lisää

Hyvin kirjoitat Elli. Meitä on niin moneen junaan ja vielä asemallekin jää porukkaa haistattelemaan.

Hyvän tuoksuista iltaa teille kummallekin ;)

EräsMies1 kirjoitti:

No kuule, kyllä nyt päästelet sellaista pupputeoriaa, että en viitsi edes kommentoida enää.

*Filosofian tohtori, taidekasvatus*

Elli-Nelli kirjoitti:

... on syytä olla vain oma itsensä.

Seurustelu sellaisten tekstien kanssa, jotka koen viisaiksi ja jotka vastavat myös omaa kokemusmaailmaani, ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa elämääni itseäni.

Koen, että aikautemme on täynnä vääristäviä peilejä ja ihmisinä olemme kovin yksin suurten elämänkysymysten kanssa. Tähän yksin suunnistamiseen olen löytänyt kanssakulkijoita monenlaisen kirjallisuuden piiristä. Toki minulla on myös ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa olen elämäni kipuja jakanut. Sattumista ja kipua en pelkää. Kipua kohti meneminen onkin äärimmäisen tärkeää, siinä olet hyvin oikeassa.

Lue lisää

Aivan totta. Olemme niin keskittyneet välttämään kipua ja tuskaa elämässämme, että lopuksi peitämme sitä keinotekoisesti, jolloin ikään kuin osa olemisesta jää pimentoon (toki voidaan myös kyseenalaistaa, onko olemassakaan kokonaista yksilöä eli olevaa, kuten mm. Freud teki). Uskomme helposti mm. teknologian, rahan ja "helppojen huvitusten" tuovan meille parhaan mahdollisen olotilan. Kuovimme maata kivun ja tuskan sekä pahimmassa tapauksessa "järjettömän" ihastumisen päälle ymmärtämättä, että "järjettömyys", jos sillä ymmärretään uskomista ja muutosta, on elämässä ainoa vakio. Haluamme järjestää maailmaamme, ja haluamme tämän tapahtuvan helposti ja vaivatta.

Stoalainen "kivussa ja nautinnossa seisominen" tuppaa unohtumaan. Tämä aiheuttaa sen, ettemme myöskään voi edes aloittaa paluuta; emme siten voi koskaan ikään kuin laskea itseämme täydellisesti toisen ihmisen haltuun ja ympärille, niin täydellisesti, ettei mikään suojaa meitä; palata häneen JA olla erillisiä hänestä, nostaa ja vahvistaa (Aufhebung) häntä ja minua (=meitä) ylös erillisyydellä Hegelin sanoin (http://en.wikipedia.org/wiki/Sublation).

Mm. psykoanalytiikassa ja antropologiassa tätä kuvastaa erinomaisesti yksilöllisyyden ja erillisyyden ristiriita. Mutta jos _mikään_ ei pysy, ei ole olemassa mitään itseään ruokkivaa kehää idean ja re-presentaation välillä. Mielestäni esim. emme pääse pakoon jatkuvaa muutosta: kysymys on siitä, miten asennoidumme jatkuvaan muutokseen. Olemmeko epäluottavaisia ja skeptisiä (ja siis orjamoraalisia), uskommeko asiassa muita (toinen orjamoraalin laji), vai pystymmekö kohoamaan kummankin yläpuolelle.

Toki asia on hyvin monisyinen, joka ei varmaan tässä ratkea... Eräänlainen herkkyys tuntuu olevan monella hukassa, tämä on oma kokemukseni naisista. Ja luulen sen palautuvan näkemykseen siitä, että tuska ja kipu, samoin kuin ihmisen "orgaanisuus" ovat paha ja välteltävä asia. Kuten Rainer-Maria Rilke sanoo: "For Beauty's nothing but beginning of Terror".

pohdiskella vielä kirjoitti:

No kuule, kyllä nyt päästelet sellaista pupputeoriaa, että en viitsi edes kommentoida enää.

*Filosofian tohtori, taidekasvatus*

Enpäs nyt oikein usko, että alan tohtorismies ei näitä juttuja tietäisi. Oma alani "vain" sivuaa näitä kysymyksiä.

Mutta jos asia sinua kiinnostaa, kannattaa aluksi tutustua Platonin ja Aristoteleen näkemyksiin taiteesta ja runoudesta sekä Kantin filosofiaan :-) Näistä on hyvä lähteä liikkeelle.

Elli-Nelli kirjoitti:

... on syytä olla vain oma itsensä.

Seurustelu sellaisten tekstien kanssa, jotka koen viisaiksi ja jotka vastavat myös omaa kokemusmaailmaani, ovat auttaneet minua ymmärtämään omaa elämääni itseäni.

Koen, että aikautemme on täynnä vääristäviä peilejä ja ihmisinä olemme kovin yksin suurten elämänkysymysten kanssa. Tähän yksin suunnistamiseen olen löytänyt kanssakulkijoita monenlaisen kirjallisuuden piiristä. Toki minulla on myös ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa olen elämäni kipuja jakanut. Sattumista ja kipua en pelkää. Kipua kohti meneminen onkin äärimmäisen tärkeää, siinä olet hyvin oikeassa.

Lue lisää

Ei kipua kohden kuulu mennä!
Ei nyt masokisteilla.
Jos kipua tulee, niin kestetään se mitä voidaan.

Cela Vi

Itsekin kärsineenä ja elokuvia sekä kirjoja lukeneena luulen, että yksinkertaisesti jos omaa tietynlaisen luonteen..(usein herkän ja älykkään (ehkä kiltinkin) luonteen) niin kaikki vaan lopulta sattuu ja on ihminen on kuin lintu häkissään. Cul-De-Sac:(

Eli rakkauden tavoittelussaan tuhoontuomittu jäämään yksin yksinäisyyden "häkkiinsä".
Surullista, mutta joillekkin ihmisille käy "pakosta" niin jo ihan sen vuoksi, että se on matemaattinen tilastollinen todennäköisyysfakta.

Elämä kannattaa silti kokea loppuun (vaikka katkeraankin) koska on olemassa sattuman tuoma pieni mahdollisuus...
Eihän sitä voi koskaan tietää..

EräsMies1 kirjoitti:

Aivan totta. Olemme niin keskittyneet välttämään kipua ja tuskaa elämässämme, että lopuksi peitämme sitä keinotekoisesti, jolloin ikään kuin osa olemisesta jää pimentoon (toki voidaan myös kyseenalaistaa, onko olemassakaan kokonaista yksilöä eli olevaa, kuten mm. Freud teki). Uskomme helposti mm. teknologian, rahan ja "helppojen huvitusten" tuovan meille parhaan mahdollisen olotilan. Kuovimme maata kivun ja tuskan sekä pahimmassa tapauksessa "järjettömän" ihastumisen päälle ymmärtämättä, että "järjettömyys", jos sillä ymmärretään uskomista ja muutosta, on elämässä ainoa vakio. Haluamme järjestää maailmaamme, ja haluamme tämän tapahtuvan helposti ja vaivatta.

Stoalainen "kivussa ja nautinnossa seisominen" tuppaa unohtumaan. Tämä aiheuttaa sen, ettemme myöskään voi edes aloittaa paluuta; emme siten voi koskaan ikään kuin laskea itseämme täydellisesti toisen ihmisen haltuun ja ympärille, niin täydellisesti, ettei mikään suojaa meitä; palata häneen JA olla erillisiä hänestä, nostaa ja vahvistaa (Aufhebung) häntä ja minua (=meitä) ylös erillisyydellä Hegelin sanoin (http://en.wikipedia.org/wiki/Sublation).

Mm. psykoanalytiikassa ja antropologiassa tätä kuvastaa erinomaisesti yksilöllisyyden ja erillisyyden ristiriita. Mutta jos _mikään_ ei pysy, ei ole olemassa mitään itseään ruokkivaa kehää idean ja re-presentaation välillä. Mielestäni esim. emme pääse pakoon jatkuvaa muutosta: kysymys on siitä, miten asennoidumme jatkuvaan muutokseen. Olemmeko epäluottavaisia ja skeptisiä (ja siis orjamoraalisia), uskommeko asiassa muita (toinen orjamoraalin laji), vai pystymmekö kohoamaan kummankin yläpuolelle.

Toki asia on hyvin monisyinen, joka ei varmaan tässä ratkea... Eräänlainen herkkyys tuntuu olevan monella hukassa, tämä on oma kokemukseni naisista. Ja luulen sen palautuvan näkemykseen siitä, että tuska ja kipu, samoin kuin ihmisen "orgaanisuus" ovat paha ja välteltävä asia. Kuten Rainer-Maria Rilke sanoo: "For Beauty's nothing but beginning of Terror".

Lue lisää

Josko hieman vielä yrittäisi lisätä jotain tähän keitokseen. En kaihda vuorovaikutuskonflikteja vaikka pyrinkin kohtaamaan ihmiset arvostavasti. Näen, että konfliktit ovat välttämättömiä itsetuntemuksemme lisääntymisen kannalta...siis haistattelun uhallakin kirjoitan lisää.

Koen, että tunteiden olemuksen ymmärtäminen on ajassamme erityisen hukassa. Mitä vapaammin tunteemme saavat liikkua sitä terveempiä olemme. Tunteet sinäänsä eivät ole ongelma, mutta yleensä ongelmat syntyvät suhtautumisestamme tunteisiin. Tavallisimmin pulmat syntyvät siitä, että torjumme tunteemme tai sitten takerrumme/samaistumme niihin. Tuolla tunteiden liikkumisella tarkoitan sitä, että ne saavat nousta, tulla ja myös mennä. Se, miten tunteet näkyvät tai jäävät näkymättä käytäytymisessämme on sitten kokonaan toinen juttu. Esim. vihan tunteita ei tulisi mielestäni koskaan kohdistaa mihinkään elolliseen olentoon. Kivun läpi meneminen on ahdas portti tai neulansilmä, jonka läpi koen tien kulkevan. Jos kykenen hyväksymään kivuliaan läsnäolevan hetken todellisuuden sellaisenaan, tilan, helpotuksen ja vapautuksen tunne lisääntyy välittömästi.

EräsMies1 kirjoitti:

Enpäs nyt oikein usko, että alan tohtorismies ei näitä juttuja tietäisi. Oma alani "vain" sivuaa näitä kysymyksiä.

Mutta jos asia sinua kiinnostaa, kannattaa aluksi tutustua Platonin ja Aristoteleen näkemyksiin taiteesta ja runoudesta sekä Kantin filosofiaan :-) Näistä on hyvä lähteä liikkeelle.

Lue lisää

sinun alasi vain sivuaa näitä juttuja. :)

sama.

Täyttä asiaa Sakke! Tässä vuoden eka päivänä synkissä mietteissäni tajuan juuri sen, ettei tässä auta muu kuin nostaa pää pystyyn ja alkaa elää, hyväksyä mitä on tapahtunut ja lopettaa jatkuva vatvominen ja itsesäälissä vellominen. Ei kukaan uskalla lähestyä ihmistä, joka kulkee suupielet alaspäin. Täytyy nollata tilanne, alkaa alusta kuten tämä uusi vuosi ja kulkea kohti uutta elämää, uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia. Kyllä tämä tästä, kait...

mammis kirjoitti:

Täyttä asiaa Sakke! Tässä vuoden eka päivänä synkissä mietteissäni tajuan juuri sen, ettei tässä auta muu kuin nostaa pää pystyyn ja alkaa elää, hyväksyä mitä on tapahtunut ja lopettaa jatkuva vatvominen ja itsesäälissä vellominen. Ei kukaan uskalla lähestyä ihmistä, joka kulkee suupielet alaspäin. Täytyy nollata tilanne, alkaa alusta kuten tämä uusi vuosi ja kulkea kohti uutta elämää, uusia haasteita, uusia mahdollisuuksia. Kyllä tämä tästä, kait...

Lue lisää

Jep, se vaan on niin hölmöä, kuin ei ap:lle pysty sanomaan muuta kuin että "kyllä Se Oikea löytyy"--- niin kuin löytyykin, mutta eihän tuollainen fraasi mitään auta silloin kun murehtii. Päinvastoin, ärsyttää vaan enemmän.

Ja siihen kun lisää sukulaisten kysylyt, että "millos se Sakella sitä perhettä", niin mieli menee vaan mustemmaksi.

Kyllä oikeasti pitäisi keksiä keinot purkaa näitä asioita tai joku konsti millä saisi ap:n ja muiden miesten ja naisten mielialaa kohennettua. "Kyllä Se oikea löytyy", ei kyllä lohduta, tiedän kokemuksesta.

Jos jollain voisin jeesiä, niin sen tekisin, mutta en oikein voi muuta kuin kirjoitella tulevia kommentteja.

MUTTA NYT REIPPAAMMIN UUTTA VUOTTA 2009 KOHDEN!

Sakke

P.S. Ja kaikille niille pahanailmanlinnuille, jotka potkivat ketjun aloittajaa eli ap:tä, haukkuvat luuseriksi ja nyyhkyttäjäksi, niin... Kokemuksesta tiedän että teillä itsellänne on suuri musta möykky sydämessänne. AP on alussa, että saa asian hoidettua. Teillä taaen on edessä karvainen alamäki katkeruuteen.

ex-marttyyri kirjoitti:

Jep, se vaan on niin hölmöä, kuin ei ap:lle pysty sanomaan muuta kuin että "kyllä Se Oikea löytyy"--- niin kuin löytyykin, mutta eihän tuollainen fraasi mitään auta silloin kun murehtii. Päinvastoin, ärsyttää vaan enemmän.

Ja siihen kun lisää sukulaisten kysylyt, että "millos se Sakella sitä perhettä", niin mieli menee vaan mustemmaksi.

Kyllä oikeasti pitäisi keksiä keinot purkaa näitä asioita tai joku konsti millä saisi ap:n ja muiden miesten ja naisten mielialaa kohennettua. "Kyllä Se oikea löytyy", ei kyllä lohduta, tiedän kokemuksesta.

Jos jollain voisin jeesiä, niin sen tekisin, mutta en oikein voi muuta kuin kirjoitella tulevia kommentteja.

MUTTA NYT REIPPAAMMIN UUTTA VUOTTA 2009 KOHDEN!

Sakke

P.S. Ja kaikille niille pahanailmanlinnuille, jotka potkivat ketjun aloittajaa eli ap:tä, haukkuvat luuseriksi ja nyyhkyttäjäksi, niin... Kokemuksesta tiedän että teillä itsellänne on suuri musta möykky sydämessänne. AP on alussa, että saa asian hoidettua. Teillä taaen on edessä karvainen alamäki katkeruuteen.

Lue lisää

Sinä puhut kyllä tuossa ihan asiaa. Minä väitän vähän kanssa ymmärtäväni ap:tä. Minä olen aika samanlainen luonteeltani, kolhujakin kokenut, tosin vähän erilaisia. Sen olen itse huomannut että puhuminen auttaa. Toivottavasti myös viestin aloittajaa ja asian tiedostaminen myös.

Sitä olen ihmetellyt että mikä tähän maailmaan on oikein mennyt, masentuneita on enemmän kuin, ei kai yksilö ole sen kummoisempi kuin ennenkään, yhteiskunta on vain tainnut muuttua, ja juuri tuohon pinnalliseen ja itsekkäämpään suuntaan.

Hyvää uutta vuotta

Ei se ole ruikuttamista,jos avoimesti kertoo,mitä on tapahtunut ja käynyt elämän tilanteissa.Tietenkin voi sanoa,että omaa tyhmyyttä,naiviutta vaan,kun on ollut liian rehellinen/luottavainen ja eroten kiltti ihmisille,jotka eivät osaa sua arvostaa,mutta voin vaan kysyä,kuka meistä on se,joka on täysin viaton.Toki asioista on hyvä päästä eteenpäin,jos on voimavaroja jäljellä,mutta itse ainakin olen täysin loppu kaikkeen ja väsynyt siihen,että aina joutuu pettymään kaikkeen.Monesti ihmiset tosiaan meidän yhteiskunnassa välittävät vaan ulkokuoresta.Jos olet raamikas ja muutenkin kivannäköinen,ei edes haluta auttaa tai ottaa sua aidosti ihmisenä vastaan vaan jonkinlaisena uhkana,joka pitää eloiminoida tai hyväkskäyttää.Uskon johdatukseen kuitenkin ja siihen,että asioilla on syy,mutta en todellakaan pysty ymmärtämään yhden ihmisen kohdalla kaikkea.Oon joutunut monesta ystävyyssuhteestakin luopumaan järjettömän mustasukkasuuden takia,johon liittyy varmasti narsistinen persoonallisuushäiriö.Aihetta en varmasti ole antanut,muuta kuin olemalla oma itseni ilman sen kummempia taka-ajatukisa.

Hei!

TOi on todella harmi että sinun murheita kuunnella. Minä olen mielestäni hyvä kuuntelija ja minulla on onneksi muutama sellainen ystävä, jotka myös kuuntelevat minun murheita. Eli se on molemminpuolista. Ja sellaista se minusta kuuluukin olla ystävien kesken. Ei se ole ystävä, joka jättää hädän keskellä. Silloin juuri ihminen eniten tukea tarvitsee.

Sinä olet selvästi hyvä ihminen, sääli että olet saanut tuollaista kokea. Toivon että löydät todellisen ystävän itsellesi.

Hyvää uutta vuotta

Lisäyksenä vielä, ettei tarkoitus ole hieroa suolaa haavoihin tarinallani vaan osoittaa, että kyllä siellä sateenkaaren päässä on se kultapata. Se sateenkaari vain on joskus kohtuuttoman kaukana...

Jos vain pystyisit ajattelemaan, että yksinkin voi elää ihan tyydyttävän elämän, niin elämä ei tunnu tarkoituksettomalta. Eikä se ole tuulesta temmattu se sanonta, että "onni osuu kohdalle kun sitä vähiten osaa odottaa". Kun olet sinut nykysen elämäntilanteesi kanssa, se todellakin näkyy ulospäin ja antaa hyvän tilaisuuden "onnen osumalle".

Ystävyys on hyvä pohja myös parisuhteelle, joten tutustu rauhassa äläkä kiirehdi vaan anna ajan näyttää, voiko suojusta laskea vai jatkaa eteenpäin.

Tottahan mä olen kaltaisesi, olen vaan mies.
Luulenpa että sä olet nainen.

Siis työ on ainoa asia.
Mutta mulla on sellainen työ, että se vielä vie järjen kun siihen uppoutuu, että olisi hyvä olla vastapainona muuta elämää, mutta se onkin sitten kärsimystä.

Uskon vakaasti, että pitää olla oma herkkä itsensä vaikka se sattuisi.
Oikeastaan yksinäisyys on hauskaa, koska se tekee hulluksi. Hulluna on kivaa!!

Minulla on kanssa vähän samanlainen tausta kuin sinula, kiusattu ja sen takia kai omaan huonon itsetunnon. Mutta onneksi viimeaikoina on vähän parempaan suuntaan asiat kääntynyt. Hyvä että ottaa asian ei se ole valittamista, vaan menneiden asioiden ja nykyisten käsittelyä. Ettei ne kaikki patoudu ja tee ihmistä toimintakyvyttömäksi. Ihmiset pitää hyväksyä sellaisena kui ovat. Se on minusta kivaa kun ihminen osaa olla aika esitä mitään. Minulla meni aikoinaan pitkään ennenkuin edes tiedostin tilanteeni, toisaalta se oli kai selviytymiskeino.

Toivottavasti löydät jonkun joka ymmärtää sinua.

Kaikkea hyvää elämässä.

Terv. sinkka ja ajoittain yksinäinen mies

Tosi on.

Pitäisikö ottaa ennemmin mielialalääkettä kuin kirjoittaa?.

Mutta sain tuosta rotalle häviämisestä päivän parhaat naurut = D ....

Toinen nimetön kirjoitti:

Mutta sain tuosta rotalle häviämisestä päivän parhaat naurut = D ....

No joo.

Tässä ketjussa nainen taas valittaa, että mies nukkuu mieluummin koiran kuin hänen kanssa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000040473427

Toinen nimetön kirjoitti:

Mutta sain tuosta rotalle häviämisestä päivän parhaat naurut = D ....

Mitä anteeksipyytämistä??
Aina vois mennä vielä vähän huonommin; )
Sitkeesti mennään,koiranainenkin jonka kanssa sählätään leppyi vähän..on mahkuja että jatketaan virittelyä..
Onneksi ei sentään nuku koiransa vieressä,ainakaan vielä; )
htt125

Oma itsensä, jos täällä ei sukalla niin missä sitten, anonymmit Jopet!

Kehua itseään, on vaikea olla rehellinen jos mielstään on noin erinomainen eikö? Miten tyhmiä te olette? Sinun kaltaise tyypit uhastuvat juuri hänen kataisiin feikkeihin, kunnes huomaavat matkan varrella että tätä tapus hakee vain hyväksyntää itselleen, hakee jalustaa ja koroketta egolleen. Narsisti siis täysin!

Minä en ole katunut ollenkaan kun olen yksin, voin tehdä ja harrastaa mitä vain. Kun ei kuunnella jne. niin parempi näin yksin tielläin oon.

sattuu sopiva henkilö, elämä menee niin nopesti ohi..sitten kaikki on myöhäistä, tartu vain tilaisuuteen heti kun mahdollista, ja katso mitä se tuo tullessaan,, täytyy uskaltaa..

Näkymättömissä, kun et näe.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000040526632

Täällä on yksi.

Niin paljon tuon alkutekstin kirjoittajan ajatuksista voisin allekirjoittaa, etten edes ala luetella.

Minä en ihastu, puhumattakaan rakastumisesta, elän vain kuin "viimeistä päivää", että ehdin ja jaksan kaiken mitä tarvitsee. Olen kiinni ja pysyn.

Tyhmyydestä sakotetaan ja niitä sakkoja saa maksaa niin kauan kuin jaksaa. Kaveria - aviopuolisoa - vaihtamalla ei mikään parane. Parasta olla itsensä kanssa yksin, vaikka onkin kaksin.

.............................. kirjoitti:

Näkymättömissä, kun et näe.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000040526632

Lue lisää

olisin lukenut.Ja meitä näyttää olevan paljon muitakin.Erosta on kulunut kohta 9 vuotta.Positiivisella asenteella olen elämääni elänyt,ihmisiin luottanut,itseäni tutkiskellut ja kehittänyt.Mahdollisuuden portit olen aina auki pitänyt,niin elämän kuin kumppaniehdokkaidenkin suhteen.Mutta aina käy samoin...ensimmäiset 3-4 kuukautta menee loistavasti mutta sen jälkeen tulee aina äkkipysäys,mies perääntyy ja hetken päästä ei näy enää edes perävaloja.Muutaman kerran kun tätä tapahtuu niin ei enää jaksa,ei pysty luottamaan.Ei enää uskalla todellakaan ihastua!Kirjoituksesi kosketti mua todella paljon,tiedän jokaista soluani myöten miltä susta tuntuu.
Meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa vain itseemme,käydä jokaiseen päivään pystyssä päin,tehdä jokaisesta päivästä kuitenkin itsellemme mieluinen.Yrittää säilyttää uskomme siihen että vielä jonain päivänä,jonain kauniina päivänä joku erityinen ihminen astuu elämäämme,eikä pelkää ottaa vastuuta itsestään ja toisesta.Uskaltaa rakastaa itseään,on sinut itsensä kanssa ja sitä kautta uskaltaa rakastaa täydestä sydämestään myös muita.
Toivon meille kaikille rakkautta etsiville että sen vielä joskus löydämme.Uskoa ja Toivoa kaikille :o)

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Se, joka ihailee tällaisen idiootin törkyistä purkausta, on samanlainen mäntti. Suurin osa tänne kirjoittaneista tuntuu olevan tämän törkyturvan ihailijoita, valitettavasti.

Moinen katujen kasvatti ei tule koskaan löytämään kunnon kumppania itselleen, mikä on vain ihan oikein hänelle.

missä vika suomessa yli pulimiljoonaa eronnutta ja yksinäistä naista,jokainen moittii miestään,,mutta joku saa sinun huonosta miehestäs hyvän miehen..

suomalainen nainen itsekäs ja sairas,etenkin tuolla reffit palstoilla..naisia jotka etsivät elättäjää.

loppu..DD kirjoitti:

missä vika suomessa yli pulimiljoonaa eronnutta ja yksinäistä naista,jokainen moittii miestään,,mutta joku saa sinun huonosta miehestäs hyvän miehen..

suomalainen nainen itsekäs ja sairas,etenkin tuolla reffit palstoilla..naisia jotka etsivät elättäjää.

Lue lisää

No hyvät hyssyrät sinunkin kannssasi.

Ota ihmeessä kuka tahansa entisistäni, ja katso, kuinka itsekäs, sairas ja elättäjänhaluinen sinä olet.

Enkä ole "reffipalstoilla" käynyt. Opettele edes kirjoittamaan.

Hanna.81, hei. "Sydämellä" kirjoitetaan yhdellä m:llä. :) Ja noin kuriositettina: hyvin on kirjoitettu, mutta eikös täällä sisällöstä olis kuitenkin tarkoitus keskustella?

eip enää tee miel suomalista hhahahhaah, oh suomalaista !

...itselleni pietarista. olen tyytyväinen. mailla on toinen lapsi tulossa.

Minulla on myös upea venäläinen vaimo Moskovasta. Olemme olleet aviossa 3 vuotta ja hyvin menee. Vaimo on korkeasti koulutettu, kaunis, seksikäs ja älykäs. Päät kääntyvät, kun kuljen kaunottareni kanssa.

Säälittää lukea tällaisen ääliön epätoivoista purkausta. Tsemppiä sinulle ja vaimollesi :-)

Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.

Onnellinen mies kirjoitti:

Minulla on myös upea venäläinen vaimo Moskovasta. Olemme olleet aviossa 3 vuotta ja hyvin menee. Vaimo on korkeasti koulutettu, kaunis, seksikäs ja älykäs. Päät kääntyvät, kun kuljen kaunottareni kanssa.

Säälittää lukea tällaisen ääliön epätoivoista purkausta. Tsemppiä sinulle ja vaimollesi :-)

Lue lisää

Hyvin menee täälläkin. Muitakin sivustoja on, kun "googlaa". Otin esitiedot netillä. Junalla Pietariin viikonlopuksi. Siitä se lähtee. Helppoa !

Kari75 kirjoitti:

Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.

Joo kannattaa ottaa ulkolainen nainen, todella suuri % suomalaisista on vinksahtanut tavalla tai toisella. Eikä ulkolaisista löydy sellaisia ikärasisteja kuin suomalaisista löytyy! Naurattaa tavallansa katsoa naisten mieshakuilmoituksia kun hakevat nuorempia miehiä kuin itse, esim. joku 50 vuotias nainen hakee 30-47 vuotiasta..HAHA! Toivossa ja haaveissa nämä naiset todella saavat ollakin sitten. Kyllä yksi 65 nainen sai afrikkalaisen alle 30-kymppisen..mutta meni asunto ja rahat ja osa terveyttä - nyt kunnan elättinä tämä nainen...mies jätti kun rahat loppu.

Kari75 kirjoitti:

Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.

...matkarahojen pyytäjiä. klassinen peräkammarin poikien kusetuskeino.
Sitäpaitsi minun venäläinen toimitusjohtaja naiseni bongasi minun s24 englanninkielisen profiilini. Satumainen onni minulle! Se lady pyyhkäisee säännöllisesti Porschellaan tänne luokseni kylään. Tulevaisuudessa yhä enemmän, koska tämä on jo vakavaa. Ainut ongelma on vain saada hänet nostamaan kaasujalkaa!!!

kaikki ok kirjoitti:

Hyvin menee täälläkin. Muitakin sivustoja on, kun "googlaa". Otin esitiedot netillä. Junalla Pietariin viikonlopuksi. Siitä se lähtee. Helppoa !

Löysin upean kaunottaren ollessani viime kesänä lomareissulla. Natalija on 32-vuotias kertakaikkinen kaunotar, jota rakastan syvästi. Asumme tätä nykyä yhdessä Suomessa, mutta joulun vietimme hänen kotikaupungissaan Novorossiskissa.

On mukava havaita, että monet muutkin miehet ovat päätyneet slaavilaiseen kaunottareen minun lisäkseni. Tsemppiä sinne päin ;=)

Natalijan mies kirjoitti:

Löysin upean kaunottaren ollessani viime kesänä lomareissulla. Natalija on 32-vuotias kertakaikkinen kaunotar, jota rakastan syvästi. Asumme tätä nykyä yhdessä Suomessa, mutta joulun vietimme hänen kotikaupungissaan Novorossiskissa.

On mukava havaita, että monet muutkin miehet ovat päätyneet slaavilaiseen kaunottareen minun lisäkseni. Tsemppiä sinne päin ;=)

Lue lisää

Minulla oli onni löytää elämäni nainen Murmanskista. Olin siellä ilmastokonferenssissa ja rakastuin tulkkiimme. Miranda asuu edelleen Murmanskissa, mutta muuttaa luokseni tämän vuoden huhtikuussa. Lähdemme häämatkalle Krimin niemimaalle juhannuksena.

Toivon että jokainen suomalainen mies löytäisi upean slaavittaren itselleen. Heistä löytyy sitä ikiaikaista herkkyyttä, seksikkyyttä ja luontaista naisellisuutta joka näyttää tyystin puuttuvan suomalaisista kanssasiskoista.

Kyllä tässä nyt alkaa jo kaivata vähitellen naista jonka kanssa voi solmia IHMISSUHTEEN. Eikä haittaa vaikka olisi nättikin.
Suomalaisen naisen kanssa kun menee rahat ja terveys.

Perttu kirjoitti:

Minulla oli onni löytää elämäni nainen Murmanskista. Olin siellä ilmastokonferenssissa ja rakastuin tulkkiimme. Miranda asuu edelleen Murmanskissa, mutta muuttaa luokseni tämän vuoden huhtikuussa. Lähdemme häämatkalle Krimin niemimaalle juhannuksena.

Toivon että jokainen suomalainen mies löytäisi upean slaavittaren itselleen. Heistä löytyy sitä ikiaikaista herkkyyttä, seksikkyyttä ja luontaista naisellisuutta joka näyttää tyystin puuttuvan suomalaisista kanssasiskoista.

Lue lisää

Totta on, että venäläisissä naisissa on huomattavasti enemmän vetovoimaa kuin suomalaisissa.

Pitää vilkaista kirjoitti:

Kyllä tässä nyt alkaa jo kaivata vähitellen naista jonka kanssa voi solmia IHMISSUHTEEN. Eikä haittaa vaikka olisi nättikin.
Suomalaisen naisen kanssa kun menee rahat ja terveys.

Lue lisää

et rakastajatar tulee halvemmaksi kuin vaimo.

Kari75 kirjoitti:

Mutta löytyy myös niitä, jotka ei todella halua lähteä tänne vaan odottaa, että sä lähetät niille matkarahat ja sitten katoaa.

Ylempänä kehuvat kilvan venäläisiä naisia. Mulle kans tumm ja tulinen gasellisääri. Persjalkaiset suomalaiset naiset filosofoikoon n-euroottisesta naisellisuudestaan.

Mies 40++ kirjoitti:

...matkarahojen pyytäjiä. klassinen peräkammarin poikien kusetuskeino.
Sitäpaitsi minun venäläinen toimitusjohtaja naiseni bongasi minun s24 englanninkielisen profiilini. Satumainen onni minulle! Se lady pyyhkäisee säännöllisesti Porschellaan tänne luokseni kylään. Tulevaisuudessa yhä enemmän, koska tämä on jo vakavaa. Ainut ongelma on vain saada hänet nostamaan kaasujalkaa!!!

Lue lisää

Tunnen kyllä ihan rehellisiäkin Venäläis- ja Ukrainalaisia naisia. En halua niitä yleistää. Koska niissä on myös ihan todellisia ilmoituksia.

Könsitär kirjoitti:

et rakastajatar tulee halvemmaksi kuin vaimo.

Saattaisi muuten tullakin halvemmaksi. Jos saa pienemmällä sijoituksella paremman palvelun, niin kannattaa harkita. Mutta tästähän onkin suomalaisen naisen kanssa helppo keskustella, kun hän ymmärtää hyvin nämä liiketaloudelliset asiat. Ihmissuhteetkin menee mafian mentaliteetilla; Ei mitään hekilökohtaista, pelkkä liikeasia.

Saruman_ kirjoitti:

Totta on, että venäläisissä naisissa on huomattavasti enemmän vetovoimaa kuin suomalaisissa.

Ja ulkomaalaiset miehet ovat todellakin paljon paljon parempia, ihmissuhteissa, (ei lapsia)...ja monia hyviä kokemuksia niistä...Vetovoimaa on paljon enemmän kuin mies harmaa massoissa, ja se mitä ikää enemmän suomimiehellä, ja ei kyvykäs ym...niin sen alemmaksi viehättävyys menee..Joten ulkomaalainen aina paras...Nuoret suomimiehet on sitä jotakin...Ne jaksavat, on tasokasta, ja käyttäytyvät kuin mieleiseni ulkomaalaiset miehet nuoren nuorekkaat...

kdsääf kirjoitti:

Ja ulkomaalaiset miehet ovat todellakin paljon paljon parempia, ihmissuhteissa, (ei lapsia)...ja monia hyviä kokemuksia niistä...Vetovoimaa on paljon enemmän kuin mies harmaa massoissa, ja se mitä ikää enemmän suomimiehellä, ja ei kyvykäs ym...niin sen alemmaksi viehättävyys menee..Joten ulkomaalainen aina paras...Nuoret suomimiehet on sitä jotakin...Ne jaksavat, on tasokasta, ja käyttäytyvät kuin mieleiseni ulkomaalaiset miehet nuoren nuorekkaat...

Lue lisää

Jopas ottaa koville meidän pikku mummelin käsittää se, että keskity sinä vain miesvainajasi suremiseen ja jätä meille upeiden venakkojen riiaaminen.

Sinä et osaa edes provosoida. Jos tässä on kaikki mitä osaat, niin eikö olisi parempi että kiipeät navetan ylisille kolme jalkaa hamppuköyttä mukanasi?

Potku mummon ahteriin kirjoitti:

Jopas ottaa koville meidän pikku mummelin käsittää se, että keskity sinä vain miesvainajasi suremiseen ja jätä meille upeiden venakkojen riiaaminen.

Sinä et osaa edes provosoida. Jos tässä on kaikki mitä osaat, niin eikö olisi parempi että kiipeät navetan ylisille kolme jalkaa hamppuköyttä mukanasi?

Lue lisää

Täällä miehetkin lukevat viestisi ja nauravat sinut silmät päästäs...Meillä onkin iso joukko...Kiipeä vaa sinne saunan taakse..ja pamauta itses allikkoon!! Me riiataan ketä tahdotaan, venäläisiä ym ja se ei todellakaa sullek kuulu!!!! Onko hamppuköys valmiina...?

miehet nauraa tän lukiessaa... kirjoitti:

Täällä miehetkin lukevat viestisi ja nauravat sinut silmät päästäs...Meillä onkin iso joukko...Kiipeä vaa sinne saunan taakse..ja pamauta itses allikkoon!! Me riiataan ketä tahdotaan, venäläisiä ym ja se ei todellakaa sullek kuulu!!!! Onko hamppuköys valmiina...?

Lue lisää

Mummoparka, olet jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen. Mene suosiolla vanhainkotiin ja anna meidän nuorempien elää omaa upeata elämäämme venäläisten kaunottariemme kanssa.

Sinulle idiootille nauraa jo aidanseipäätkin :-)
Muista ottaa nitro ja diapami kirjoittelusi ohessa, sillä muuten tämä hauskuus voi loppua sinun osaltasi lyhyeen.

Hykertelevä mies kirjoitti:

Mummoparka, olet jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen. Mene suosiolla vanhainkotiin ja anna meidän nuorempien elää omaa upeata elämäämme venäläisten kaunottariemme kanssa.

Sinulle idiootille nauraa jo aidanseipäätkin :-)
Muista ottaa nitro ja diapami kirjoittelusi ohessa, sillä muuten tämä hauskuus voi loppua sinun osaltasi lyhyeen.

Lue lisää

miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!!

Onnellinen mies kirjoitti:

Minulla on myös upea venäläinen vaimo Moskovasta. Olemme olleet aviossa 3 vuotta ja hyvin menee. Vaimo on korkeasti koulutettu, kaunis, seksikäs ja älykäs. Päät kääntyvät, kun kuljen kaunottareni kanssa.

Säälittää lukea tällaisen ääliön epätoivoista purkausta. Tsemppiä sinulle ja vaimollesi :-)

Lue lisää

sinisilmäinen suomalainen mies ja Pietarissa sanoi, että venäläiset nuoret naiset ovat kauniita, mutta liian ylpeitä :-)))
jos ulkomaalaine vaimo on, niin pitää olla valmiina mm. vaimon kotiikävään...

tyhmät... kirjoitti:

miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!!

Lue lisää

( miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!! )

Hyvä kun otit esille. Älä ole huolissasi, kyllä monet miehet ovat sen tajunneet ja sen vuoksi alkavat siirtyä sen vuoksi ulkomaalaisiin.

Niin... kyllähän se itkettää! Kun se suomalainen oli suomalainen.....kunnes hänestä tuli sitten jotain......? Niin tuo suomalainen nainen ja tila johon hän joutui....onkohan sille edes nimeä? Niin ja onko siitä tilasta enää paluuta? Toivotaan että on.

Hou hou kirjoitti:

( miehet tietenkin saavat huoria ja naikkoset rahat, miehet ei vain tajua sitä...tunnen jo kolme tapausta joissa nämä miehet ovat itkeneet kun ei oivaltaneet miten hyvä se exä olikin...joka oli suomalainen!!! )

Hyvä kun otit esille. Älä ole huolissasi, kyllä monet miehet ovat sen tajunneet ja sen vuoksi alkavat siirtyä sen vuoksi ulkomaalaisiin.

Niin... kyllähän se itkettää! Kun se suomalainen oli suomalainen.....kunnes hänestä tuli sitten jotain......? Niin tuo suomalainen nainen ja tila johon hän joutui....onkohan sille edes nimeä? Niin ja onko siitä tilasta enää paluuta? Toivotaan että on.

Lue lisää

tälle naiselle kuinkaan käynyt on fiksusti koulutettu ja pärjää ihmisten kaa, mutta tämä mies joka nai sen venakon jäi puille paljaille...:)

Nimetön kirjoitti:

tälle naiselle kuinkaan käynyt on fiksusti koulutettu ja pärjää ihmisten kaa, mutta tämä mies joka nai sen venakon jäi puille paljaille...:)

Kuinka te jaksatte jauhaa jotain stereotypia paskaa maailman vanhimmasta ammatista.
Kuten jo mainitsin, minun Pietarilainen huippukaunis ja varakas toimitusjohtaja ladyni porhaltaa luokseni säännöllisesti Porschellaan....siis hän on valmis maksamaan säännöllisesti päästäkseen luokseni. Osaa venälainenkin nainen rakastua. Varsinkiin fiksuihin Suomalaisin miehiin. Jos ette ole huomanneet, niin menestyneet venäläiset ostavat kiinteistöjä Suomesta tähtäimessä muutto tänne. Sterotypiset käsitykset eivät enää kaikelta osin päde.
Herätkää miehet ja tehkää OIKEAT valinnat!

Miksei? Ihan hyvä neuvo. Itsekin olen pietarilainen nainen, korkeasti koulutettu, ja rahaa ansaitseva, ja lisäksi omaa firmaa johtava... puhun kolmella kielellä, suomellakin. Omaa suomalaista rakasta miestä varten voisin tehdä vaikka mitä, jotta hän voisi olla ylpeä minusta. Älykkäälle venäläiselle naiselle oma rakas on melkein pyhimys.. :) Onnea pietarilaisten hurmaamisessa!!!

Mies 40++ kirjoitti:

Kuinka te jaksatte jauhaa jotain stereotypia paskaa maailman vanhimmasta ammatista.
Kuten jo mainitsin, minun Pietarilainen huippukaunis ja varakas toimitusjohtaja ladyni porhaltaa luokseni säännöllisesti Porschellaan....siis hän on valmis maksamaan säännöllisesti päästäkseen luokseni. Osaa venälainenkin nainen rakastua. Varsinkiin fiksuihin Suomalaisin miehiin. Jos ette ole huomanneet, niin menestyneet venäläiset ostavat kiinteistöjä Suomesta tähtäimessä muutto tänne. Sterotypiset käsitykset eivät enää kaikelta osin päde.
Herätkää miehet ja tehkää OIKEAT valinnat!

Lue lisää

* stereotypiapaskaa, kuuluisi yhteen, mutta paskaa-sana ei sovi sivistyneeseen kielenkäyttöön

* pietarilainen, pienellä

* toimitusjohtaja-lady, yhteen, yhdysviivalla

* säännöllisesti-sanan paikka lauseessa? sanajärjestysvirhe?

* suomalainen, pienellä

* sterotypiset, po. stereotyyppiset

VaRovasti kirjoitti:

Joo kannattaa ottaa ulkolainen nainen, todella suuri % suomalaisista on vinksahtanut tavalla tai toisella. Eikä ulkolaisista löydy sellaisia ikärasisteja kuin suomalaisista löytyy! Naurattaa tavallansa katsoa naisten mieshakuilmoituksia kun hakevat nuorempia miehiä kuin itse, esim. joku 50 vuotias nainen hakee 30-47 vuotiasta..HAHA! Toivossa ja haaveissa nämä naiset todella saavat ollakin sitten. Kyllä yksi 65 nainen sai afrikkalaisen alle 30-kymppisen..mutta meni asunto ja rahat ja osa terveyttä - nyt kunnan elättinä tämä nainen...mies jätti kun rahat loppu.

Lue lisää

nainen hakee kovinkaan paljon itseään nuorempaa miestä! Älä unta näe! Eivät naiset ole yksistään seksin perään, vaan heitä kiinnostaa henkinen tasavertaisuus, tai sitten, jos ovat kevytkenkäisiä, raha ja valta. Mies on myös hyvä väline muuttaa maasta parempaan, jos niin kuvittelevat.

avioliittoon vihittiin 2007 370 000 paria josta ulolaisen kanssa 180 000..etpäässä venäläisen naisen kanssa..mistä tää kertoo?

yksin.....m kirjoitti:

avioliittoon vihittiin 2007 370 000 paria josta ulolaisen kanssa 180 000..etpäässä venäläisen naisen kanssa..mistä tää kertoo?

Kertoo kyllä satavarmasti siitä että nämä suomalaiset miehet saa menettämään järkensä heti kun on muka kaunis, hoikka naaras edessä,, (ja vaikuttaa vielä kiinnostuneelta)..
Odottakaaahan poika(mies)parat muutamia vuosia,,
voi olla että joudutte väistelemään kaulinta kerran jos toisenkin,, kyllä silloin tulee mieleen että miksi kuvittelin että nainen muuttuu viattomaksi prinsessaksi, heti kun astun Suomen rajan ulkopuolelle.

Kyllä se on 99% harhaa!!

Jos olet erehtynyt "lankeamaan" vielä itseäsi huomattavasti nuoremman naisen metkuihin niin olosi muuttuu vielä tukalammaksi,, kun sinulle tulee ikää,, maha alkaa pömpöttää,, tulee eturauhasvaivoja,, sydänkin reistailee,, ehkä miljoonatkin on huvenneet..

Tunnen tosi paljon tapauksia, joilla elämä on yhtä helvettiä,, kun tuli hankittua se "slaavilainen kaunotar"!!!

Jos satut olemaan viinaaan menevä ja nainen ihan OIKEASTI fiksu, MITEN SINÄ ONNETON KUVITTELET ETTÄ SINUA JAKSAA KUKAAN NAINEN KATELLA IÄNKAIKEN??

Siihen ei suostu EDES VENÄLÄINEN!!

Sitäpaitsi mistäköhän se johtuu että lähes kaikki tuntemani miehet, joilla on slaavilainen nainen,, ovat niin ällöjä, luotaan työntäviä, luonteeltaan agressiivisia, usein myös pulloa rakastavia että heitä ei yleensä kukaan huoli, joka tuntee tai pidempään katselee..

Slaavilaiset naiset vaan kuvittelevat että Suomi on jotakin ihanaa ja suomalainen mies on jokin kuvitelmien täydellinen PRINSSI!

Pidemmän päälle hekin pettyvät katkerasti, koska ei se suomalainen mies jaksa, se kyllästyy, eikä pysty iänkaiken teeskentelemään ja käyttäytymään "herrasmiehen" tavoin, tai muuttumaan rentusta herrasmieheksi.

Se on SUURTA UTOPIAA että naisen kuin naisen kanssa, luonteet ja odotukset menee yksiin vain sen takia että nainen sattuu olemaan ULKOMAALAINEN JA KENTIES KAUNIS!!!

"se" kirjoitti:

Kertoo kyllä satavarmasti siitä että nämä suomalaiset miehet saa menettämään järkensä heti kun on muka kaunis, hoikka naaras edessä,, (ja vaikuttaa vielä kiinnostuneelta)..
Odottakaaahan poika(mies)parat muutamia vuosia,,
voi olla että joudutte väistelemään kaulinta kerran jos toisenkin,, kyllä silloin tulee mieleen että miksi kuvittelin että nainen muuttuu viattomaksi prinsessaksi, heti kun astun Suomen rajan ulkopuolelle.

Kyllä se on 99% harhaa!!

Jos olet erehtynyt "lankeamaan" vielä itseäsi huomattavasti nuoremman naisen metkuihin niin olosi muuttuu vielä tukalammaksi,, kun sinulle tulee ikää,, maha alkaa pömpöttää,, tulee eturauhasvaivoja,, sydänkin reistailee,, ehkä miljoonatkin on huvenneet..

Tunnen tosi paljon tapauksia, joilla elämä on yhtä helvettiä,, kun tuli hankittua se "slaavilainen kaunotar"!!!

Jos satut olemaan viinaaan menevä ja nainen ihan OIKEASTI fiksu, MITEN SINÄ ONNETON KUVITTELET ETTÄ SINUA JAKSAA KUKAAN NAINEN KATELLA IÄNKAIKEN??

Siihen ei suostu EDES VENÄLÄINEN!!

Sitäpaitsi mistäköhän se johtuu että lähes kaikki tuntemani miehet, joilla on slaavilainen nainen,, ovat niin ällöjä, luotaan työntäviä, luonteeltaan agressiivisia, usein myös pulloa rakastavia että heitä ei yleensä kukaan huoli, joka tuntee tai pidempään katselee..

Slaavilaiset naiset vaan kuvittelevat että Suomi on jotakin ihanaa ja suomalainen mies on jokin kuvitelmien täydellinen PRINSSI!

Pidemmän päälle hekin pettyvät katkerasti, koska ei se suomalainen mies jaksa, se kyllästyy, eikä pysty iänkaiken teeskentelemään ja käyttäytymään "herrasmiehen" tavoin, tai muuttumaan rentusta herrasmieheksi.

Se on SUURTA UTOPIAA että naisen kuin naisen kanssa, luonteet ja odotukset menee yksiin vain sen takia että nainen sattuu olemaan ULKOMAALAINEN JA KENTIES KAUNIS!!!

Lue lisää

Erittäin totta on tämä kommentti. Olen itsekin seurannut työni puolesta ylipäätään ulkomaalaisten naisten ja suomalaisten miesten liittoja. Lähempi tuttavuus naisten kanssa kertoo myös hyvin paljon todellisesta tilanteesta. Valitettavasti suomalaiset miehet eivät aina todellakaan ymmärrä, että slaavilainen nainen on tullut tänne havittelemaan parempaa elämää, ei välttämättä sen miehen vuoksi, joka tarjoaa tähän mahdollisuuden. Pettymys on kova ja naiset eivät todellakaan peitä ylimielisyyttään, kun tämä paikka onkin ihan toisenlainen, kun on ehkä kuviteltu. Ja tosiaan, kyllä mieskin vanhentuu, yli 40-vuotias pömppämaha, jolla sisäkumikin alkaa paistaa, ei ole lainakan sitä, mitä hyvin muotitietoiset ja ulkoista kauneutta ja rikkautta arvostavat naiset haluavat.

"se" kirjoitti:

Kertoo kyllä satavarmasti siitä että nämä suomalaiset miehet saa menettämään järkensä heti kun on muka kaunis, hoikka naaras edessä,, (ja vaikuttaa vielä kiinnostuneelta)..
Odottakaaahan poika(mies)parat muutamia vuosia,,
voi olla että joudutte väistelemään kaulinta kerran jos toisenkin,, kyllä silloin tulee mieleen että miksi kuvittelin että nainen muuttuu viattomaksi prinsessaksi, heti kun astun Suomen rajan ulkopuolelle.

Kyllä se on 99% harhaa!!

Jos olet erehtynyt "lankeamaan" vielä itseäsi huomattavasti nuoremman naisen metkuihin niin olosi muuttuu vielä tukalammaksi,, kun sinulle tulee ikää,, maha alkaa pömpöttää,, tulee eturauhasvaivoja,, sydänkin reistailee,, ehkä miljoonatkin on huvenneet..

Tunnen tosi paljon tapauksia, joilla elämä on yhtä helvettiä,, kun tuli hankittua se "slaavilainen kaunotar"!!!

Jos satut olemaan viinaaan menevä ja nainen ihan OIKEASTI fiksu, MITEN SINÄ ONNETON KUVITTELET ETTÄ SINUA JAKSAA KUKAAN NAINEN KATELLA IÄNKAIKEN??

Siihen ei suostu EDES VENÄLÄINEN!!

Sitäpaitsi mistäköhän se johtuu että lähes kaikki tuntemani miehet, joilla on slaavilainen nainen,, ovat niin ällöjä, luotaan työntäviä, luonteeltaan agressiivisia, usein myös pulloa rakastavia että heitä ei yleensä kukaan huoli, joka tuntee tai pidempään katselee..

Slaavilaiset naiset vaan kuvittelevat että Suomi on jotakin ihanaa ja suomalainen mies on jokin kuvitelmien täydellinen PRINSSI!

Pidemmän päälle hekin pettyvät katkerasti, koska ei se suomalainen mies jaksa, se kyllästyy, eikä pysty iänkaiken teeskentelemään ja käyttäytymään "herrasmiehen" tavoin, tai muuttumaan rentusta herrasmieheksi.

Se on SUURTA UTOPIAA että naisen kuin naisen kanssa, luonteet ja odotukset menee yksiin vain sen takia että nainen sattuu olemaan ULKOMAALAINEN JA KENTIES KAUNIS!!!

Lue lisää

Oletpas sinä kateellinen ja pahansuopa ihminen. Älä projisoi omaa huonoa oloasi muihin, vaan mene pikemminkin psykiatrille.

Onneksi suomalaiset miehet eivät ole tilivelvollisia sinunlaiselle itseensä kyllästyneelle alemman keskiluokan edustajalle, joka purkaa täällä pahaa oloaan.

Ymmärrän että olet katkera, koska rupsahtanutta olemustasi ei kukaan mies enää jaksa katsella.

Hengitä välillä kirjoitti:

Oletpas sinä kateellinen ja pahansuopa ihminen. Älä projisoi omaa huonoa oloasi muihin, vaan mene pikemminkin psykiatrille.

Onneksi suomalaiset miehet eivät ole tilivelvollisia sinunlaiselle itseensä kyllästyneelle alemman keskiluokan edustajalle, joka purkaa täällä pahaa oloaan.

Ymmärrän että olet katkera, koska rupsahtanutta olemustasi ei kukaan mies enää jaksa katsella.

Lue lisää

Lopettakaa nyt jo hyvät ihmiset tuo "mummottelu". Tuskin täällä mitään mummoja on! Yksinkertaisille miehille vaan joku poika veetuili joutessaan, ja nämä ottaa kirjaimellisesti kaiken ja ihan tosissaan! Ei voi olla totta, että oikeasti aikuiset miehet! Tai ei ehkä olekaan, kyllä niin 12-vuotiailta kuulostaa.

Tällä saitilla puhutaan ihan muusta kuin jonkun mielikuvitusmummon kateuksista, kun ei saa enää sänkyynsä teidänlaisiaan adoniksia? - Voi, hyvää päivää!

Ihastuminen on kyllä varmasti eri asia kun kiintyminen ja rakastuminen. Se on totta että maailma on muuttunut ARVOT, YHTENÄISYYS, TOISEN ARVOSTAMINEN.

kuuntelen123 kirjoitti:

Ihastuminen on kyllä varmasti eri asia kun kiintyminen ja rakastuminen. Se on totta että maailma on muuttunut ARVOT, YHTENÄISYYS, TOISEN ARVOSTAMINEN.

Naisella pitää olla hyvä koulutus ja varakkuutta.auto talo ja kesämökki,ennekuin minulle kelpaa niin ja säästöjä vaikka satatuhatta ekee.

ja lisäksi nuori ja kaunis..

media...... kirjoitti:

Naisella pitää olla hyvä koulutus ja varakkuutta.auto talo ja kesämökki,ennekuin minulle kelpaa niin ja säästöjä vaikka satatuhatta ekee.

ja lisäksi nuori ja kaunis..

Lue lisää

vaan se mitä tuntee toista kohtaan.

Moni suree kauneuden puutettaan, mutta harva tyhmyyttään. Sitä kun ei onneksi itse huomaa. :)

Karmeeta, miten jotkut voi olla sairaita. Nuo naista halventavat moukat....Pelottavaa!

siis todella! kirjoitti:

Karmeeta, miten jotkut voi olla sairaita. Nuo naista halventavat moukat....Pelottavaa!

...perusteella tuli siihen tulokseen että nämä venäjämiehet kehuivat vaimojaan. Mitä vikaa siinä on? Onko kehuminen halventavaa?

Älähän hötkyile! Vaikutat niin fiksulta ja komealta mieheltä, että eiköhän se upea gasellijalka - vai -silmäkö se nyt oli, sullekin järjesty. Vit jättää persjalkaset mielestäsi.

kyllä sullekin varmaan löyd... kirjoitti:

Älähän hötkyile! Vaikutat niin fiksulta ja komealta mieheltä, että eiköhän se upea gasellijalka - vai -silmäkö se nyt oli, sullekin järjesty. Vit jättää persjalkaset mielestäsi.

Lue lisää

Niin olenkin fiksu, tumma, komea, pitkä, hyvin koulutettu jne....valitettavasti vain yli 40 näemmä.......
Nämä suomalaiset gasellijalkaiset ja -silmäiset ikävä kyllä vain reittaavat hinnoittelullaan itsensä ulos. Varsinkin jos sattuu olemaan koulutusta ja statusta. Karmeaa nirpotusta. Unohdan s24:n treffit (liian monta pettymystä) ja matchcomin. Tutustun jo tänä iltana tuohon ylempänä mainittuun russian brides sivustoon.......

Mullekkin kans !!! kirjoitti:

Niin olenkin fiksu, tumma, komea, pitkä, hyvin koulutettu jne....valitettavasti vain yli 40 näemmä.......
Nämä suomalaiset gasellijalkaiset ja -silmäiset ikävä kyllä vain reittaavat hinnoittelullaan itsensä ulos. Varsinkin jos sattuu olemaan koulutusta ja statusta. Karmeaa nirpotusta. Unohdan s24:n treffit (liian monta pettymystä) ja matchcomin. Tutustun jo tänä iltana tuohon ylempänä mainittuun russian brides sivustoon.......

Lue lisää

Että saadaan sullekin sitten se nainen ja edullisesti. Loppuu vinkuminen.

Minunkin tuskani helpotti kun lopetin "auttamisen".

Kauhuissani luin tätä viestiketjua. Itsestäänselvyys ettei maailma voi olla pullollaan pelkästään onnellisesti yhdessä olevia pareja. Eikä ole olemassa sellaista tunnetta - olipa se hyvää tai huonoa - etteikö sitä tunnetta tuntisi joku muukin. On siis turha ajatella että olisi yksin omien tunteidensa kanssa. Kaikilla on lupa olla onnellinen, mutta myös vihainen, surullinen, yksinäinen. Kaikilla on lupa olla oma itsensä, kertoa mitä tuntee. Ja aivan varmasti kaikilla on oikeus valittaa. Jostain syystä valittaminen yksinkertaisesti kuuluu elämään, se tekee siitä rikkaamman ja joskus se auttaa huomaamaan yllättäviäkin seikkoja ja voi muuttaa jopa koko elämäsi. Mutta älkää nyt hyvät ihmiset yksikään sanoko ääneen tai edes ajatelko että luovutatte parisuhteiden ja rakkauden saralla.

SOU!!!

oi oi, mistä tällaisen helmen löytää.. ;)

Snöflinga kirjoitti:

oi oi, mistä tällaisen helmen löytää.. ;)

Tässä, olkaa hyvät =)

Olen 36- vee, eikä miestä ja lapsia. Yksin olen rämpinyt koko elämäni. Aito olen enkä mikään pinnallinen, ja liian arka tekemään mitään aloitteita kaksilahkeisten suuntaan. Nyt olen kyllä päättänyt, että se on pakko pikkuhiljaa laskea suojapanssareita alas, koska helposti menee seuraavat kolmekymmentäkin vuotta yksin.. Pakko vain lähteä uusia ihmisä tapaamaan ja kursseille, matkoille, siis aivan pakko. Hillitön rakkauden vaje varmasti asustaa sielussa ja masennus/ahdistus myös. Mutta askel askeleelta se on vain ponnistettava eteenpäin. Joku hyvä musakappale soimaan, jos siitä sasisi lähtöjamit !

Niin, kyllähän naiset haluavat osoittaa, että pärjäävät siinä missä miehetkin, ja myös pärjäävät, palkkaa ei vaan makseta samasta työstä samalla tavalla kuin miehille.

on ollut se pikkusormen kynnen katkeaminen.

Viestistäsi näkee, että sinulla ei todellisia vaikeuksia ole ollut - eikä empatiakykyä. Varmaan tosiaan päädyt siihen avioeroon - sait sitten millaisen naisen tahansa. Avioeroonkin tarvitaan kaksi.