FARMASIA VAI LÄÄKIS?

kemiassa sinällään ei mitään vikaa, menestyskin on ollu tosi hyvää, numerot nelosta ja vitosta, mutta ei jotenki osu omien kiinnostustenkohteiden kanssa yhteen ne tutkittavat asiat... en tiä, joku mättää.

Ja mitä tulee noihin helpompiin reitteihin.. niin Oulu oli muuten viimevuonna helsingin jälkeen vaikein lääkis päästä (: Että eipäs aliarvioida! (:

Ja kuopiota oon harkinnu.. Ja kun suurin ongelma on ehkä se, etten näkis itteäni onnettomana varsinaisesti kummassakaan työssä.. Vaikea kuitenki löytää ratkasua, kun koko ajan pyörittelee päässä samoja näkökohtia.. Ei löydä uutta hyvää/huonoa kummassakaan ammatissa.

jos lääkikseen oot jo hakenut 2 kertaa niin eiköhän se vastaus oo jo siinä!, farmasia olis sulle varmaan se kakkonen, se helppo tie, mutta mietipä tätä että kadutko sitä 30v. päästä kun et enää jaksanut hakea sinne ja "tyydyit" siihen pelastusrenkaaseen, haluatko todella olla se 50 keski-iän kriisin saanut bimbo vai jäbä joka unohti tavoitella umelmaansa ja alkaa vasta sitten pyrkiä tosissaan, kirja käteen ja lääkikseen,

PYRIT JO SINNE KAKS KERTAA JA SIIHEN ON VARMANA SYY JOTA ET KEHTAA TUNNUSTAA, KOSKA SE LANNISTAA, KAATUMINEN, MUITTA AINA SITÄ NOUSTAAN UUDESTAAN =)

vielä sulle kirjoitti:

jos lääkikseen oot jo hakenut 2 kertaa niin eiköhän se vastaus oo jo siinä!, farmasia olis sulle varmaan se kakkonen, se helppo tie, mutta mietipä tätä että kadutko sitä 30v. päästä kun et enää jaksanut hakea sinne ja "tyydyit" siihen pelastusrenkaaseen, haluatko todella olla se 50 keski-iän kriisin saanut bimbo vai jäbä joka unohti tavoitella umelmaansa ja alkaa vasta sitten pyrkiä tosissaan, kirja käteen ja lääkikseen,

PYRIT JO SINNE KAKS KERTAA JA SIIHEN ON VARMANA SYY JOTA ET KEHTAA TUNNUSTAA, KOSKA SE LANNISTAA, KAATUMINEN, MUITTA AINA SITÄ NOUSTAAN UUDESTAAN =)

Lue lisää

Mutta tiiätkö mikä on vielä epäonnistumistakin masentavampaa: vielä vuosi siellä, missä et oikeastaan hirveämmin haluais olla! kauheen vaikea yrittää pitää motivaatiota yllä, vaikka sinäänsä kurssit saan helposti läpi..

mutta totta, oon miettinyt totaki.. Ehkä kaikkein eniten. Ois kauhea tajuta 50-vuotiaana, että on oikeastaan kyllä tosi pettyny omiin valintoihinsa.

Pahinta ehkä on, että jos hakisin kolmannen kerran, joka siis ehdottomasti ois mun viimenen hakukerta lääkikseen, oisin kolme vuotta opiskellu kemiaa. Kaikki kaverit ympärillä sais kandin paperit, minä en.. Joka vuosi nimittäin pakko jättää ppari vikaa kurssia käymättä, että ehtii lukea pääsykokeisiin.. Joten tuntuis vähän hukkaan heitetyltä ajalta sillon nää 3 viimestä vuotta (:


Mutta myönnän, tuo on sellanen asia, mitä pitää harkita oikeasti... Kaikkihan täällä haluaa vaan olla onnellisia (:

hukkateillä kirjoitti:

Mutta tiiätkö mikä on vielä epäonnistumistakin masentavampaa: vielä vuosi siellä, missä et oikeastaan hirveämmin haluais olla! kauheen vaikea yrittää pitää motivaatiota yllä, vaikka sinäänsä kurssit saan helposti läpi..

mutta totta, oon miettinyt totaki.. Ehkä kaikkein eniten. Ois kauhea tajuta 50-vuotiaana, että on oikeastaan kyllä tosi pettyny omiin valintoihinsa.

Pahinta ehkä on, että jos hakisin kolmannen kerran, joka siis ehdottomasti ois mun viimenen hakukerta lääkikseen, oisin kolme vuotta opiskellu kemiaa. Kaikki kaverit ympärillä sais kandin paperit, minä en.. Joka vuosi nimittäin pakko jättää ppari vikaa kurssia käymättä, että ehtii lukea pääsykokeisiin.. Joten tuntuis vähän hukkaan heitetyltä ajalta sillon nää 3 viimestä vuotta (:


Mutta myönnän, tuo on sellanen asia, mitä pitää harkita oikeasti... Kaikkihan täällä haluaa vaan olla onnellisia (:

Lue lisää

niinkään, että varmasti pääsee jonnekin lääkikseen kunhan vain hakee riittävän monta kertaa. Minusta jos on jo kaksi kertaa tosissaan hakenut eikä ole päässyt, niin kannattaa jo uskoa ettei pääse. Ja taas, jos ei ole hakenut tosissaan, niin kannattaa miettiä että onko se sittenkään juuri se paikka jonne haluaa, jos ei kerran tosissaan hae.

Tässä maailmassa on kuule miljoonittain ihmisiä, jotka eivät ole elämässään päässeet sinne minne ovat halunneet. Ei ole mikään häpeä kuulua siihen joukkoon. Katsos kun kaikessa ei voi onnistua mitä yrittää.

vielä sulle kirjoitti:

jos lääkikseen oot jo hakenut 2 kertaa niin eiköhän se vastaus oo jo siinä!, farmasia olis sulle varmaan se kakkonen, se helppo tie, mutta mietipä tätä että kadutko sitä 30v. päästä kun et enää jaksanut hakea sinne ja "tyydyit" siihen pelastusrenkaaseen, haluatko todella olla se 50 keski-iän kriisin saanut bimbo vai jäbä joka unohti tavoitella umelmaansa ja alkaa vasta sitten pyrkiä tosissaan, kirja käteen ja lääkikseen,

PYRIT JO SINNE KAKS KERTAA JA SIIHEN ON VARMANA SYY JOTA ET KEHTAA TUNNUSTAA, KOSKA SE LANNISTAA, KAATUMINEN, MUITTA AINA SITÄ NOUSTAAN UUDESTAAN =)

Lue lisää

mä tosiaan ihmettelen tätä tekstiä! mikä pelastusrengas??

jokainen tekee omat valintansa, toivottavasti omien unelmiensa innoittamana.

mä olen löytänyt unelmani farmasialta, eikä sinnekään maisteritutkintoa tekemään ollut helppo päästä...

kysyjälle: mieti rauhassa mitä haluat tehdä, ja selaile opinto-oppaita, mitkä aineet ovat sinusta mielenkiintoisimpia. Olen itsekin joskus miettinyt lääkistä, mutta farmasia veti pitemmän korren ehkä sen poikkitieteellisyyden sekä mielenkiintoisten työmahdollisuuksien takia.

noh. Oon siis kerran hakenu kirjotusten jälkeen, jollon luin niin paljon kun ehdin, mutta yritys jäi 10 pisteen päähän ja vaisuksi. eli en pidä sitä kovin tosissaan yrittämisenä.

seuraavalla kerralla valmistauduin, laskin, opettelin ymmärtämään ja ymmärsikin. kirja oli melkolailla ulkomuistissa. Koe vain ei ollut sellanien, että olisin siinä sitte loistanut /: (mikä on kai aika ilmeistä)

En tosiaan häpeä, niinkun ei kenekään pidäkkään hävetä, sitä että olen hakkenut useamman kerran unelmieni perässä tiettyä ammattia. Nyt vain tuntuu, että on tullut seinä vastaan unelmien tavoittelussa, ja pitäisi tosiaan iskeä jalat lujasti maahan ja varmistaa "järkevä" eikä kuitenkaan epämiellyttävä opiskelupaikka, josta tulisin valmistumaan.

kemianlaitoksella tosiaan kulutan opintotukikuukausia, tosin yritän kituuttaa vuoden aina niin vähillä tukikuukausilla kuin mahdollista, eli jätän joitain kuukausia aina tuettomiksi.

farmasiaan on hieman helpompi päästä.. noin 20% pääsee proviisoreiksi (mikä olisi tavoitteeni) ja farmaseutiksi hieman helpommin. samalla hakukokeella voi hakea sekä proviisoriksi että farmaaseutiksi, joten pitäisin sitä siinä mielessä aika varmana nakkina. hakukokeen aiheet ovat nimittäin melkein samat kuin lääkiksessä, ja nehän olen jo viimevuonna lukenut tosi hyvin. Hyvät pohjat olisi siis lähteä hakemaan kumpaan vaan.

Että sellainen tilanne. pitäis valita järjen ja unelmien välillä. Kuulostaa tosi kornilta, mutta voin sanoa että ei ole helppoa! Hauskinta on, etttä usein kun ystäviltä/tutuilta kysyy neuvoa tässä, niin vastaus on että "tee niinkun itestä tuntuu parhaalta", mikä sitten onkin se syy miksi lähdin täältä etsimään vähän erilaisia kannanottoja asiaan.. että ihanaa kun ihmiset on vastaillu, iso kiitos siitä!!(:

hukkateillä kirjoitti:

noh. Oon siis kerran hakenu kirjotusten jälkeen, jollon luin niin paljon kun ehdin, mutta yritys jäi 10 pisteen päähän ja vaisuksi. eli en pidä sitä kovin tosissaan yrittämisenä.

seuraavalla kerralla valmistauduin, laskin, opettelin ymmärtämään ja ymmärsikin. kirja oli melkolailla ulkomuistissa. Koe vain ei ollut sellanien, että olisin siinä sitte loistanut /: (mikä on kai aika ilmeistä)

En tosiaan häpeä, niinkun ei kenekään pidäkkään hävetä, sitä että olen hakkenut useamman kerran unelmieni perässä tiettyä ammattia. Nyt vain tuntuu, että on tullut seinä vastaan unelmien tavoittelussa, ja pitäisi tosiaan iskeä jalat lujasti maahan ja varmistaa "järkevä" eikä kuitenkaan epämiellyttävä opiskelupaikka, josta tulisin valmistumaan.

kemianlaitoksella tosiaan kulutan opintotukikuukausia, tosin yritän kituuttaa vuoden aina niin vähillä tukikuukausilla kuin mahdollista, eli jätän joitain kuukausia aina tuettomiksi.

farmasiaan on hieman helpompi päästä.. noin 20% pääsee proviisoreiksi (mikä olisi tavoitteeni) ja farmaseutiksi hieman helpommin. samalla hakukokeella voi hakea sekä proviisoriksi että farmaaseutiksi, joten pitäisin sitä siinä mielessä aika varmana nakkina. hakukokeen aiheet ovat nimittäin melkein samat kuin lääkiksessä, ja nehän olen jo viimevuonna lukenut tosi hyvin. Hyvät pohjat olisi siis lähteä hakemaan kumpaan vaan.

Että sellainen tilanne. pitäis valita järjen ja unelmien välillä. Kuulostaa tosi kornilta, mutta voin sanoa että ei ole helppoa! Hauskinta on, etttä usein kun ystäviltä/tutuilta kysyy neuvoa tässä, niin vastaus on että "tee niinkun itestä tuntuu parhaalta", mikä sitten onkin se syy miksi lähdin täältä etsimään vähän erilaisia kannanottoja asiaan.. että ihanaa kun ihmiset on vastaillu, iso kiitos siitä!!(:

Lue lisää

Lähtökohtaisesti sanoisin, että unelmiaan kannattaa tavoitella useamman kerran. Mutta ymmärrän, että tässä tilanteessa helpompi tai mahdollisempi vaihtoehto tuntuu todella houkuttelevalta.

Jos unelmiaan ei yritä todella tavoitella, voi se myöhemmin jäädä kaivelemaan. Kumpi harmittaisi enemmän? 1. Unohdat nyt lääkiksen, mutta haikailet sen perään vielä vuosia. 2. Teet lääkiksen kokeessa kaikkesi, paikka ei aukea ja jatkat vuoden kemialla.

Mutta vaikka mietitkin tätä asiaa, niin muista valmistautua kevään pääsykoketta varten. Sanoit, että farmasiaan ja lääkikseen on samoja asioita kokeessa, joten pänttääminen tukee molempia.

Paasykoeblogi kirjoitti:

Lähtökohtaisesti sanoisin, että unelmiaan kannattaa tavoitella useamman kerran. Mutta ymmärrän, että tässä tilanteessa helpompi tai mahdollisempi vaihtoehto tuntuu todella houkuttelevalta.

Jos unelmiaan ei yritä todella tavoitella, voi se myöhemmin jäädä kaivelemaan. Kumpi harmittaisi enemmän? 1. Unohdat nyt lääkiksen, mutta haikailet sen perään vielä vuosia. 2. Teet lääkiksen kokeessa kaikkesi, paikka ei aukea ja jatkat vuoden kemialla.

Mutta vaikka mietitkin tätä asiaa, niin muista valmistautua kevään pääsykoketta varten. Sanoit, että farmasiaan ja lääkikseen on samoja asioita kokeessa, joten pänttääminen tukee molempia.

Lue lisää

Enkä varmasti tosiaan usko olevani ainoa ihminen maan päällä, joka painiskelee näiden ammatinvalintaongelmien kanssa. Tuntuu vain, että nyt ongelma paisuu valtavaksi ihan vain sen takia, että molempiin ei voi hakea(:

Olen periaatteessa samaa mieltä, että unelmia täytyy tavoitella. En kuitenkaan ole äärimmäisen ylpeää sorttia, ja siksi kyllä osaan myöntää tappioni.. Mutta se, että milloin on aika antaa periksi onkin vähän kinkkisempi kysymys.

Jos nyt pitäisi valita, olisin kallistumassa enemmän proviisorin puolelle, mutta niinkun sanoitkin jo, hirvittää ajatus siitä, että unelma lääkiksestä kaivelisi minua lopun elämää.. Ja pitäisi tosiaan ottaa järki käteen siinä mielessä, että yksi vuosi sinne tai tänne.. siihenhän ei kenenkään elämä lopu. Kemia on kuitenkin haastava ala, pitäis yrittää arvostaa.. (:

Ja onhan tässä ollut valoisatkin puolensa. Vuosi on mennyt solubiologiaa ja muita sivuaineita opiskellessa, ja kaikki on tietysti eteenpäin siinä, mitä ikinä tulenkaan tekemään..

Onneksi olkoon muuten sulle. mahtoi olla hieno tunne, kun historian laitoksen painavat ovet vihdoin aukes sulle! (:

inhottavaa vain, kun on tavallaan pakko ollut säätää se aikaraja itselle, että nyt joulun aikana se päätös on tehtävä. Pakko alkaa lukemaan.. Sitäkin pelkään, että päätän jotain, ja kun lukemisen aika sitten koittaa, niin jossittelen vielä silloinkin!

Oispa vaan mahollista tietää varmasti, mitkä on ne parhaat valinnat mitä pystyy tässä tilanteessa tekemään..

Jokainen kokee työnsä eritavalla. Jos olet tyytyväinen lääkäri uravalintaasi, olet luultavasti tyytyväinen myös työpaikallasi. Jos et ole tyytyväinen lääkärinä, pidät työtäsi taakkana. Sama millä alalla tahansa.

Mielestäni toiselle ihmiselle ei voi sanoa mikä ala on hänelle parempi kuin toinen.

Edellinen kirjoittaja on selvästi tyytymätön omiin valintoihin, ja se näkyy hänen kirjoituksessaan. Jos teet valintoja toisten kirjoitusten perusteella, muista kuunnella myös heitä, jotka ovat tyytyväisiä omiin valintoihin. Silloin kyseinen työnkuva tulee edustetuksi sille arvoisessa valossa.

Itse olen vaihtanut alaa elämäni aikana, ja on syytä huomauttaa, että minullakin kesti oma aikani, ennen kuin päästin irti siitä että syytin sitä edellistä alaani (niin kuin ed. kirjoittaja syyttää farmasian alaa). Nyt alanvaihdokseni syynä ei ollut se työ, vaan minä. Siinä on suuren suuri ero. Jokainen ala odottaa tekijäänsä, ja kaikki alat tarjoavat parhaimmat puolensa sille joka nauttii alastaan ja työstään. Ja on myös avoin alan tuomille mahdollisuuksille.

((&& kirjoitti:

Jokainen kokee työnsä eritavalla. Jos olet tyytyväinen lääkäri uravalintaasi, olet luultavasti tyytyväinen myös työpaikallasi. Jos et ole tyytyväinen lääkärinä, pidät työtäsi taakkana. Sama millä alalla tahansa.

Mielestäni toiselle ihmiselle ei voi sanoa mikä ala on hänelle parempi kuin toinen.

Edellinen kirjoittaja on selvästi tyytymätön omiin valintoihin, ja se näkyy hänen kirjoituksessaan. Jos teet valintoja toisten kirjoitusten perusteella, muista kuunnella myös heitä, jotka ovat tyytyväisiä omiin valintoihin. Silloin kyseinen työnkuva tulee edustetuksi sille arvoisessa valossa.

Itse olen vaihtanut alaa elämäni aikana, ja on syytä huomauttaa, että minullakin kesti oma aikani, ennen kuin päästin irti siitä että syytin sitä edellistä alaani (niin kuin ed. kirjoittaja syyttää farmasian alaa). Nyt alanvaihdokseni syynä ei ollut se työ, vaan minä. Siinä on suuren suuri ero. Jokainen ala odottaa tekijäänsä, ja kaikki alat tarjoavat parhaimmat puolensa sille joka nauttii alastaan ja työstään. Ja on myös avoin alan tuomille mahdollisuuksille.

Lue lisää

aivan mahtavaa että porukka jaksaa vaivautua! Ratkaisua ei ole useamman päivän pohtimisen jälkeen yhäkään näkyvissä..

mielestäni molemmat ovat hyviä pointteja. Oli kiva kuulla alan opiskelijan mielipide, oli se millainen tahansa, farmasiasta, koska siinä tietoni ovat vähäisemmät.

Pahintahan elämässä tosiaan on se, että omien valintojensa takana on seistävä. sehän nämä vaihtoehtotilanteet tekee niin kammottaviksi. Kauhea pelko siitä, että kaikki tuntuu niin lopulliselta, vaikka ei kai koskaan ole minkään alan vanki, jos vielä jaksaa muualle yrittää..

Otan kyllä huomioon sen, että jokaisella on tietysti oma mielipiteensä, ja omani voi poiketa todella paljon siitä, mutta yhtäkaikki, tämä tuo sentään jotain uutta ajateltavaa minulle. Edes joku uusi näkökulma! valoa tunnelin päässä on kai siis sittenkin.. ehkä tästä vielä kehkeytyy jonkinlaista aivotoimintaa, joka johtaa jonkinlaiseen ratkaisuun..

ette usko miten iloinen olen näistä vastauksista (:

hukkateillä kirjoitti:

aivan mahtavaa että porukka jaksaa vaivautua! Ratkaisua ei ole useamman päivän pohtimisen jälkeen yhäkään näkyvissä..

mielestäni molemmat ovat hyviä pointteja. Oli kiva kuulla alan opiskelijan mielipide, oli se millainen tahansa, farmasiasta, koska siinä tietoni ovat vähäisemmät.

Pahintahan elämässä tosiaan on se, että omien valintojensa takana on seistävä. sehän nämä vaihtoehtotilanteet tekee niin kammottaviksi. Kauhea pelko siitä, että kaikki tuntuu niin lopulliselta, vaikka ei kai koskaan ole minkään alan vanki, jos vielä jaksaa muualle yrittää..

Otan kyllä huomioon sen, että jokaisella on tietysti oma mielipiteensä, ja omani voi poiketa todella paljon siitä, mutta yhtäkaikki, tämä tuo sentään jotain uutta ajateltavaa minulle. Edes joku uusi näkökulma! valoa tunnelin päässä on kai siis sittenkin.. ehkä tästä vielä kehkeytyy jonkinlaista aivotoimintaa, joka johtaa jonkinlaiseen ratkaisuun..

ette usko miten iloinen olen näistä vastauksista (:

Lue lisää

Tässä vielä farmasian opiskelijan yöllä klo 3.50 vastaus:

Mielestäni sinun ei kannata liikaa jankata tätä asiaa. Lopullista varmuutta et todennäköisesti saa pohdiskelemalla tai miettimällä. Kannattaa vain miettiä nyt haluaisitko olla ennemmin lääkäri vai proviisori ja toimia:

Lääkäri:
hyvä palkkaus, suht. varma toimeentulo
arvostettu ala
monia erikoistumisvaihtoehtoja
konkreettista ihmisten auttamista
hyvät mahdollisuudet edetä uralla esim. vastaavaksi tk-lääkäriksi
kiinnostava ala (mielipiteeni), saa opiskella mielinmäärin fysiologiaa, anatomiaa...
jännittävä ala, ketä ei kiehtoisi sairaalaympäristö
kollegiaalisuus
- stressi opiskeluaikana ja myöhemmin työssä kiire ja vastuu potilaista
- pakollinen tk-työskentely voi olla pakkopullaa
- vaatii hyvää itsetuntoa, mokailu erit. opiskeluaikana suorastaan pakollista, hoitsut tylyttää
- paminpyytäjät yms. vaikeat tai uhkaavat potilaat
-vapaa-ajan puute voi vaivata, päivystykset raskaita

farmasia (avoapteekit):
opiskelun jälkeen helpohko ala kokeneelle työntekijälle
ei päivystyksiä, maalla apteekit kiinni sunnuntaisin ja myöhään illalla
hyvä työllisyys
jos pidät rutiineista ja et halua nähdä verta tai paskaa, niin viihdyt
työsi ei herätä kateutta tai halveksuntaa...itseasiassa moni ei edes tiedä mitä proviisori tekee
-asiakkaat voivat olla hankalia
-voit ehkä kyllästyä odottamaan apteekkarinpaikkaa...tulevaisuudessa apteekit voivat ehkä myös ketjuuntua, jolloin näitä unelmatöitä on entistä vähemmän
-osa työstä rasittavan tylsää rutiinia (perusterveelle potilaalle tuttu lääke, työ tällöin pelkkää lääkkeen toimittamista)
-ala on rehellisesti sanoen lääketieteelle hieman alisteinen "apuala", siis ainakin potilaiden ja lääkäreiden mielestä, moni ihminen ei edes tiedä mikä proviisori tai farmaseutti on.

vertailua kirjoitti:

Tässä vielä farmasian opiskelijan yöllä klo 3.50 vastaus:

Mielestäni sinun ei kannata liikaa jankata tätä asiaa. Lopullista varmuutta et todennäköisesti saa pohdiskelemalla tai miettimällä. Kannattaa vain miettiä nyt haluaisitko olla ennemmin lääkäri vai proviisori ja toimia:

Lääkäri:
hyvä palkkaus, suht. varma toimeentulo
arvostettu ala
monia erikoistumisvaihtoehtoja
konkreettista ihmisten auttamista
hyvät mahdollisuudet edetä uralla esim. vastaavaksi tk-lääkäriksi
kiinnostava ala (mielipiteeni), saa opiskella mielinmäärin fysiologiaa, anatomiaa...
jännittävä ala, ketä ei kiehtoisi sairaalaympäristö
kollegiaalisuus
- stressi opiskeluaikana ja myöhemmin työssä kiire ja vastuu potilaista
- pakollinen tk-työskentely voi olla pakkopullaa
- vaatii hyvää itsetuntoa, mokailu erit. opiskeluaikana suorastaan pakollista, hoitsut tylyttää
- paminpyytäjät yms. vaikeat tai uhkaavat potilaat
-vapaa-ajan puute voi vaivata, päivystykset raskaita

farmasia (avoapteekit):
opiskelun jälkeen helpohko ala kokeneelle työntekijälle
ei päivystyksiä, maalla apteekit kiinni sunnuntaisin ja myöhään illalla
hyvä työllisyys
jos pidät rutiineista ja et halua nähdä verta tai paskaa, niin viihdyt
työsi ei herätä kateutta tai halveksuntaa...itseasiassa moni ei edes tiedä mitä proviisori tekee
-asiakkaat voivat olla hankalia
-voit ehkä kyllästyä odottamaan apteekkarinpaikkaa...tulevaisuudessa apteekit voivat ehkä myös ketjuuntua, jolloin näitä unelmatöitä on entistä vähemmän
-osa työstä rasittavan tylsää rutiinia (perusterveelle potilaalle tuttu lääke, työ tällöin pelkkää lääkkeen toimittamista)
-ala on rehellisesti sanoen lääketieteelle hieman alisteinen "apuala", siis ainakin potilaiden ja lääkäreiden mielestä, moni ihminen ei edes tiedä mikä proviisori tai farmaseutti on.

Lue lisää

siinä oli ainaki tylysti yhden ihmisen kokototuus, KIITOS! :D Samoja pointteja olen kyllä ainakin osittain jo itse miettinyt, toki kokemus kummankaan alan opiskelusta puuttuu, joten tästä nyt oli iso apu.

Tässäpä on tosiaan miettimistä. Ja jahkaamisesta sen verran, että usko pois, olisin valmis jo luopumaan siitä!(:

Mitä muuten farmasian opiskelijana olet mieltä siitä laitoksen yhteishengestä? Täällä nimittäin lukee usein kaikenlaista kamalaa laitoksen sisäisestä ilmapiiristä jnejnejne.. Kun mietin itse, että ei se kemianlaitoksellakaan ekana vuonna mitenkään ihmeen hyvältä se ilmapiiri tuntunut, mutta parani kyllä kun opiskelut eteni.. Että onkohan farmasialla asiat niin huonosti kun täällä kuulee?

Mutta mahtavaa! Täältä saa kummasti aina sellasen optimismipuuskan, että melkeen luulee jo voivansa tehdä päätöksen :D

hukateillä kirjoitti:

siinä oli ainaki tylysti yhden ihmisen kokototuus, KIITOS! :D Samoja pointteja olen kyllä ainakin osittain jo itse miettinyt, toki kokemus kummankaan alan opiskelusta puuttuu, joten tästä nyt oli iso apu.

Tässäpä on tosiaan miettimistä. Ja jahkaamisesta sen verran, että usko pois, olisin valmis jo luopumaan siitä!(:

Mitä muuten farmasian opiskelijana olet mieltä siitä laitoksen yhteishengestä? Täällä nimittäin lukee usein kaikenlaista kamalaa laitoksen sisäisestä ilmapiiristä jnejnejne.. Kun mietin itse, että ei se kemianlaitoksellakaan ekana vuonna mitenkään ihmeen hyvältä se ilmapiiri tuntunut, mutta parani kyllä kun opiskelut eteni.. Että onkohan farmasialla asiat niin huonosti kun täällä kuulee?

Mutta mahtavaa! Täältä saa kummasti aina sellasen optimismipuuskan, että melkeen luulee jo voivansa tehdä päätöksen :D

Lue lisää

Tuossa edellinen jo vastasikin aika hyvin noita plussia ja miinuksia eri aloilla.

Siitä ilmapiiristä voisin itse sanoa pari sanaa. Opiskelen siis Helsingissä, ja täytyy sanoa että viihdyn yliopistolla erinomaisesti. Viikin kampus on uusi ja hieno, meillä on hyvät tilat ja luentosalit yms. Suurin osa osastojen assareista ja proffista on todella mukavia ja innoissaan työstään, halukkaita tukemaan jos tulee vastaan pulmia.

Opiskelijat taas ovat mielestäni astetta rennompaa porukkaa kuin monessa muussa paikassa, missä tuttuja opiskelee (Kauppakorkea, humanistinen yms.) joissa tuntuu että kaikilla pinna kiristää ja on kamalat suorituspaineet, ehkä olla jotenkin parempi kuin muut, en tiedä?

Totta kai meilläkin on ylisuorittajia, heitä on aina ja kaikkialla, mutta ihmiset joihin olen tutustunut ovat olleet varsin fiksuja ja jalat maassa olevia tyyppejä. Osataan pitää hauskaa mutta osataan myös tehdä opiskeluvelvollisuudet.

En kyllä voi sanoa _koskaan_ nähneeni kiusaamista tai syrjintää! Totta kai meilläkin isoille vuosikursseille mahtuu kaikenlaista hiihtäjää, jotka saattavat ehkä aiheuttaa ajoittaista huvitusta, mutta me olemme aikuisia ihmisiä, jotka ymmärtävät pitää omat mielipiteensä itsellään. Oli sitten bimbo tai hippi, kyllä kaikille on näkynyt oma kaveri(porukka) löytyvän. Sitä paitsi ryhmätöitä on paljon (joita kaikki vihaavat ;) mutta niissä tulee pakolla tutustuttua uusiin ihmisiin jos ei aina pääse sen oman kamun kanssa yhteen.

Ja itsestäni sen verran, että en ole todellakaan mikään supersuosittu bilehile, vaan ihan tavallinen opiskelija muiden joukossa. Eli en näe asioita glitterlasien läpi.
Minä viihdyn, oikeastaan harmittaa valmistua, kun opiskelu on kuitenkin mielenkiintoista. Meillä käy erinomaisia vierailevia luennoitsijoita ja eri alojen asiantuntijoita. Voin kyllä susoitella Viikkiä ja farmasiaa, täälläkin "stadin landella" riittää paljon puuhaa, ihmisiä ja on hyvät opiskelutilat!

Olen muuten itsekin miettinyt, että ehkä joskus tulevaisuudessa voisi hakea lääkikseen. Alat poikkeavat toisistaan kuitenkin niin konkreettisesti ja lääkärinkin työ houkuttaisi, mutta farmasia on oikeastaan vain lisännyt kiinnostustani poikkitieteellisessä mielessä niin fysiologian, biologian ja farmakologiankin suhteen.
Mielestäni ei pidä ajatella, että joku tehty päätös on lopullinen, ja jos joskus myöhemmin tuntuu että haluaakin tehdä jotain muuta, niin aina voi hakea opiskelemaan ja vaihtaa alaa! Meilläkin on farmasialla paljon biologeja, kemistejä ja muita luonnontieteilijöitä, jotka halusivat sitten kuitenkin tehdä jotain muuta.

Tsemppiä valintoihin, kyllä ne asiat tuppaavat aina selkiytymään! :)

hukateillä kirjoitti:

siinä oli ainaki tylysti yhden ihmisen kokototuus, KIITOS! :D Samoja pointteja olen kyllä ainakin osittain jo itse miettinyt, toki kokemus kummankaan alan opiskelusta puuttuu, joten tästä nyt oli iso apu.

Tässäpä on tosiaan miettimistä. Ja jahkaamisesta sen verran, että usko pois, olisin valmis jo luopumaan siitä!(:

Mitä muuten farmasian opiskelijana olet mieltä siitä laitoksen yhteishengestä? Täällä nimittäin lukee usein kaikenlaista kamalaa laitoksen sisäisestä ilmapiiristä jnejnejne.. Kun mietin itse, että ei se kemianlaitoksellakaan ekana vuonna mitenkään ihmeen hyvältä se ilmapiiri tuntunut, mutta parani kyllä kun opiskelut eteni.. Että onkohan farmasialla asiat niin huonosti kun täällä kuulee?

Mutta mahtavaa! Täältä saa kummasti aina sellasen optimismipuuskan, että melkeen luulee jo voivansa tehdä päätöksen :D

Lue lisää

Sanoisin, että lääketieteen puolella ilmapiiri on parempi. Kollegiaalisuus on mukavaa kaikille niille, jotka ovat sen kohteena. Ulkopuolisille (vuosikurssilta tippuneille, muiden alojen opiskelijoille jne.) voidaankin sitten olla joskus hyvinkin tylyjä.

Farmasian puolella Kuopiossa olleena voin todeta, että jonkinlaista ongelmaa ilmapiirissä saattoi havaita. Tämä saattaa kuitenkin riippua hyvin vahvasti vuosikurssistakin, pari yksittäistä paskiaista voi helposti pilata kaikkien opiskelunilon.

Viime kädessä yliopistossa opiskelijat eivät ole sen aikuisempia kuin työpaikkakiusaajat. Molemmilla aloilla opiskellaan tiiviisti pakollisissa harjoitustöissä yms. joten kiusaamisellekin jää toki mahdollisuus. Jokainen voi kuitenkin itse pyrkiä vaikuttamaan ilmapiiriin omalla esimerkillään ja puuttumalla ihmisten epäasialliseen kohteluun.

vertailua kirjoitti:

Sanoisin, että lääketieteen puolella ilmapiiri on parempi. Kollegiaalisuus on mukavaa kaikille niille, jotka ovat sen kohteena. Ulkopuolisille (vuosikurssilta tippuneille, muiden alojen opiskelijoille jne.) voidaankin sitten olla joskus hyvinkin tylyjä.

Farmasian puolella Kuopiossa olleena voin todeta, että jonkinlaista ongelmaa ilmapiirissä saattoi havaita. Tämä saattaa kuitenkin riippua hyvin vahvasti vuosikurssistakin, pari yksittäistä paskiaista voi helposti pilata kaikkien opiskelunilon.

Viime kädessä yliopistossa opiskelijat eivät ole sen aikuisempia kuin työpaikkakiusaajat. Molemmilla aloilla opiskellaan tiiviisti pakollisissa harjoitustöissä yms. joten kiusaamisellekin jää toki mahdollisuus. Jokainen voi kuitenkin itse pyrkiä vaikuttamaan ilmapiiriin omalla esimerkillään ja puuttumalla ihmisten epäasialliseen kohteluun.

Lue lisää

tää on kyllä siis tosi vaikea valinta. Toivottavasti farmasian opiskelijat ei pahastu kun sanon, että itse pidän farmasiaa sellasena "varmana nakkina", vaikka tiedän, että sinnekin kyllä saa tehdä töitä, että pääsee sisään. Luotan silti kyllä kemiantaitoihini sen verran. Lisäksi se tuntuu jotenkin ehkä helpommalta valinnalta.. Mikä taas johtuu siitä, että on kusi sukassa sen suhteen, että jospa ei pääsekään sinne lääkikseen..

Helppoa keksiä kaikenlaisia syitä lääkistä vastaan, ku pääsykoe pelottaa.

Lääkishän oli kuitenkin se mun "suuri unelma", vaikka heti alussa jo puntaroin 2 vuotta sitten näiden kahden vaihtoehdon välillä. Nyt ku vene vähän huojuu, niin sitä helposti sitten kehittelee kaikkia syitä, miksi musta ei ehkä pitäiskään tulla lääkäriä, vaan proviisori oiski parempi..

Mitä ootte mieltä sitten sitä, jos opiskelen vuoden farmasiassa, niin onko lähtökohdat vielä hyvät lähteä koittaan lääkikseen? Koska ajattelin, että eihän se haittais vuotta kokeilla farmasiaankaan. Siis tarkotan lähinnä, että kun olen kuullut, että farmasiassa ei paljoa joudu laskemaan mitään. Saisin varmaan kemiat hyväksiluettua, uskoisin ainakin. Eli kun nyt on laskurutiini päällä, niin unohtuuko se vuoden aikana farmasiassa vai saako siellä harjotusta?

koska jos nimittäin laskurutiini katoaa, niin se on lääkiksen kokeen osalta ainakin mulla vaikeampi paikata..

hukkateillä kirjoitti:

tää on kyllä siis tosi vaikea valinta. Toivottavasti farmasian opiskelijat ei pahastu kun sanon, että itse pidän farmasiaa sellasena "varmana nakkina", vaikka tiedän, että sinnekin kyllä saa tehdä töitä, että pääsee sisään. Luotan silti kyllä kemiantaitoihini sen verran. Lisäksi se tuntuu jotenkin ehkä helpommalta valinnalta.. Mikä taas johtuu siitä, että on kusi sukassa sen suhteen, että jospa ei pääsekään sinne lääkikseen..

Helppoa keksiä kaikenlaisia syitä lääkistä vastaan, ku pääsykoe pelottaa.

Lääkishän oli kuitenkin se mun "suuri unelma", vaikka heti alussa jo puntaroin 2 vuotta sitten näiden kahden vaihtoehdon välillä. Nyt ku vene vähän huojuu, niin sitä helposti sitten kehittelee kaikkia syitä, miksi musta ei ehkä pitäiskään tulla lääkäriä, vaan proviisori oiski parempi..

Mitä ootte mieltä sitten sitä, jos opiskelen vuoden farmasiassa, niin onko lähtökohdat vielä hyvät lähteä koittaan lääkikseen? Koska ajattelin, että eihän se haittais vuotta kokeilla farmasiaankaan. Siis tarkotan lähinnä, että kun olen kuullut, että farmasiassa ei paljoa joudu laskemaan mitään. Saisin varmaan kemiat hyväksiluettua, uskoisin ainakin. Eli kun nyt on laskurutiini päällä, niin unohtuuko se vuoden aikana farmasiassa vai saako siellä harjotusta?

koska jos nimittäin laskurutiini katoaa, niin se on lääkiksen kokeen osalta ainakin mulla vaikeampi paikata..

Lue lisää

Mitäs pahastumista siinä on, jos koet pääsykokeen olevan ns. varma nakki.
Koska jos tosiaan olet lukenut monta kertaa lääkiksen pääsykokeeseen
(farmasian ja lääkiksen pääsykoekirjathan sisältävät paljon samaa asiaa),
sekä sinulla on kemia/fysiikka hallussa, niin sisäänpääsyn pitäisi olla varsin helppo juttu. :)

vertailua kirjoitti:

Tässä vielä farmasian opiskelijan yöllä klo 3.50 vastaus:

Mielestäni sinun ei kannata liikaa jankata tätä asiaa. Lopullista varmuutta et todennäköisesti saa pohdiskelemalla tai miettimällä. Kannattaa vain miettiä nyt haluaisitko olla ennemmin lääkäri vai proviisori ja toimia:

Lääkäri:
hyvä palkkaus, suht. varma toimeentulo
arvostettu ala
monia erikoistumisvaihtoehtoja
konkreettista ihmisten auttamista
hyvät mahdollisuudet edetä uralla esim. vastaavaksi tk-lääkäriksi
kiinnostava ala (mielipiteeni), saa opiskella mielinmäärin fysiologiaa, anatomiaa...
jännittävä ala, ketä ei kiehtoisi sairaalaympäristö
kollegiaalisuus
- stressi opiskeluaikana ja myöhemmin työssä kiire ja vastuu potilaista
- pakollinen tk-työskentely voi olla pakkopullaa
- vaatii hyvää itsetuntoa, mokailu erit. opiskeluaikana suorastaan pakollista, hoitsut tylyttää
- paminpyytäjät yms. vaikeat tai uhkaavat potilaat
-vapaa-ajan puute voi vaivata, päivystykset raskaita

farmasia (avoapteekit):
opiskelun jälkeen helpohko ala kokeneelle työntekijälle
ei päivystyksiä, maalla apteekit kiinni sunnuntaisin ja myöhään illalla
hyvä työllisyys
jos pidät rutiineista ja et halua nähdä verta tai paskaa, niin viihdyt
työsi ei herätä kateutta tai halveksuntaa...itseasiassa moni ei edes tiedä mitä proviisori tekee
-asiakkaat voivat olla hankalia
-voit ehkä kyllästyä odottamaan apteekkarinpaikkaa...tulevaisuudessa apteekit voivat ehkä myös ketjuuntua, jolloin näitä unelmatöitä on entistä vähemmän
-osa työstä rasittavan tylsää rutiinia (perusterveelle potilaalle tuttu lääke, työ tällöin pelkkää lääkkeen toimittamista)
-ala on rehellisesti sanoen lääketieteelle hieman alisteinen "apuala", siis ainakin potilaiden ja lääkäreiden mielestä, moni ihminen ei edes tiedä mikä proviisori tai farmaseutti on.

Lue lisää

avoapteekkien lisäksi farmasian alan työllistäjiä ovat esim. viranomaistehtävät, sairaala-apteekit, lääketeollisuus. Lisäksi ala on muuttuva, joka tekee siitä jatkossakin mielenkiintoisen.

Apteekki antaa hienon mahdollisuuden kohdata kansan kaikki rivit, ja oppia kohtaamaan ihmiset vaikeissakin tilanteissa. Mikä onkaan hienompaa kuin kehittyä ja kasvaa ihmisenä? Jos etsii helppoa tehtävää, menee töihin toimistoon, jossa ei ihmisiä tapaa. Jos haluaa farmasiaa lukea, on sosiaalisuudesta hurjasti hyötyä. Ja kuka ei sitten haluaisi tehdä töitä ihmisten kanssa?

Apualaa lääketieteelle en allekirjoita. Mutta tälläinen käsitys lienee asiaan paneutumisen puutetta.

puupaa-- kirjoitti:

avoapteekkien lisäksi farmasian alan työllistäjiä ovat esim. viranomaistehtävät, sairaala-apteekit, lääketeollisuus. Lisäksi ala on muuttuva, joka tekee siitä jatkossakin mielenkiintoisen.

Apteekki antaa hienon mahdollisuuden kohdata kansan kaikki rivit, ja oppia kohtaamaan ihmiset vaikeissakin tilanteissa. Mikä onkaan hienompaa kuin kehittyä ja kasvaa ihmisenä? Jos etsii helppoa tehtävää, menee töihin toimistoon, jossa ei ihmisiä tapaa. Jos haluaa farmasiaa lukea, on sosiaalisuudesta hurjasti hyötyä. Ja kuka ei sitten haluaisi tehdä töitä ihmisten kanssa?

Apualaa lääketieteelle en allekirjoita. Mutta tälläinen käsitys lienee asiaan paneutumisen puutetta.

Lue lisää

Jaa-a. Yhtälailla ja enemmänkin niitä kansan syviä rivejä kohtaa tk-lääkärinä. En saa mitään konkreettista irti tuosta ihmisenä kasvamisesta. Yhtä lailla ihmisyyttä voi kasvattaa työ pankin kassalla, siinäkin näkee ihmisiä onnen ja epäonnen hetkinä. Uraa valitessa kannattaa nimenomaan tutkailla asiaa konkreettisista lähtökohdista käsin, idealismilla ja auttamisenhalulla on taipumus haihtua matkanvarrella. Nämä tosin ovat hyviä motivaattoreita työssä ja opiskelussa.

Nämä plussat ja miinukset oli enemmänkin tälläisiä yksittäisiä näkökulmia, ei kattavaa vertailua. Avohoidon apteekit on kuitenkin alan tärkein työllistäjä.

Sosiaalisuus on toki tärkeää kummallakin alalla. Tarkoitan tällä siis nimenomaan kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen.

puupaa-- kirjoitti:

avoapteekkien lisäksi farmasian alan työllistäjiä ovat esim. viranomaistehtävät, sairaala-apteekit, lääketeollisuus. Lisäksi ala on muuttuva, joka tekee siitä jatkossakin mielenkiintoisen.

Apteekki antaa hienon mahdollisuuden kohdata kansan kaikki rivit, ja oppia kohtaamaan ihmiset vaikeissakin tilanteissa. Mikä onkaan hienompaa kuin kehittyä ja kasvaa ihmisenä? Jos etsii helppoa tehtävää, menee töihin toimistoon, jossa ei ihmisiä tapaa. Jos haluaa farmasiaa lukea, on sosiaalisuudesta hurjasti hyötyä. Ja kuka ei sitten haluaisi tehdä töitä ihmisten kanssa?

Apualaa lääketieteelle en allekirjoita. Mutta tälläinen käsitys lienee asiaan paneutumisen puutetta.

Lue lisää

Joo, sehän siinä onkin hyvä puoli, että pääsykokeet ovat samasta aihepiiristä. ei tarvitse aivan täysin uusia asiakokonaisuuksia alkaa omaksumaan, mitä sitten päättääkin.

Mutta osaako joku vielä tosiaan sanoa tästä laskupuolesta farmasialla? Hukkuuko siellä laskurutiini? Erityisesti juuri vaikeammat laskutehtävät kiinnostais... Niiden ratkaisumallit kun unohtuvat herkimmin ainakin itselläni (:

Kiitän taas todella paljon vastauksista. Niistä on iso apu, vaikka päätös ja vastuu lankeaa lopulta kyllä valitettavasti minulle. Voiskin joku päättää mun puolesta, ja oisin onnellinen ja ammatti ois mielenkiintoinen ja aurinko paistais joka päivä koko mun loppuelämän ajan :D

Mitä luulette, voisikohan lääkärin ammatissa olla mahdollista silti saada elämä, jossa työ loppuu kun työpaikalta poistuu? Sillä olen muun muassa perustellut farmasiaa ja pelotellut itseäni lääkärin ammatissa. En pelkää tehdä töitä, enkä pelkää ottaa vastuuta, mutta pelkään, että työ veisi muun elämän.

Onko muuten mahdollista, jos kemiat saa luettua farmasiassa hyväksi, että sen koulun saisi vedettyä 4 vuodessa läpi?(: Koska vaikka 21 on nuori, niin alan pikkuhiljaa saada jo tarpeekseni tästä kelan tuilla kituuttamisesta. Tai mistä sitä tietää, vaikka siellä lopullisessa opiskelupaikassa sitten tästäkin innostuisi...

Ja tietääkö joku kemian kurssien hyväksiluennasta lääkiksen puolella?(:

vertailua kirjoitti:

Jaa-a. Yhtälailla ja enemmänkin niitä kansan syviä rivejä kohtaa tk-lääkärinä. En saa mitään konkreettista irti tuosta ihmisenä kasvamisesta. Yhtä lailla ihmisyyttä voi kasvattaa työ pankin kassalla, siinäkin näkee ihmisiä onnen ja epäonnen hetkinä. Uraa valitessa kannattaa nimenomaan tutkailla asiaa konkreettisista lähtökohdista käsin, idealismilla ja auttamisenhalulla on taipumus haihtua matkanvarrella. Nämä tosin ovat hyviä motivaattoreita työssä ja opiskelussa.

Nämä plussat ja miinukset oli enemmänkin tälläisiä yksittäisiä näkökulmia, ei kattavaa vertailua. Avohoidon apteekit on kuitenkin alan tärkein työllistäjä.

Sosiaalisuus on toki tärkeää kummallakin alalla. Tarkoitan tällä siis nimenomaan kykyä tulla ihmisten kanssa toimeen.

Lue lisää

vastasin nimenomaan siihen jonkun kirjoittamaan miinukseen. että työssä kohtaa vaikeita tilanteita / ihmisiä ja yritin tuoda siitä plussat esiin!

hukkateillä kirjoitti:

Joo, sehän siinä onkin hyvä puoli, että pääsykokeet ovat samasta aihepiiristä. ei tarvitse aivan täysin uusia asiakokonaisuuksia alkaa omaksumaan, mitä sitten päättääkin.

Mutta osaako joku vielä tosiaan sanoa tästä laskupuolesta farmasialla? Hukkuuko siellä laskurutiini? Erityisesti juuri vaikeammat laskutehtävät kiinnostais... Niiden ratkaisumallit kun unohtuvat herkimmin ainakin itselläni (:

Kiitän taas todella paljon vastauksista. Niistä on iso apu, vaikka päätös ja vastuu lankeaa lopulta kyllä valitettavasti minulle. Voiskin joku päättää mun puolesta, ja oisin onnellinen ja ammatti ois mielenkiintoinen ja aurinko paistais joka päivä koko mun loppuelämän ajan :D

Mitä luulette, voisikohan lääkärin ammatissa olla mahdollista silti saada elämä, jossa työ loppuu kun työpaikalta poistuu? Sillä olen muun muassa perustellut farmasiaa ja pelotellut itseäni lääkärin ammatissa. En pelkää tehdä töitä, enkä pelkää ottaa vastuuta, mutta pelkään, että työ veisi muun elämän.

Onko muuten mahdollista, jos kemiat saa luettua farmasiassa hyväksi, että sen koulun saisi vedettyä 4 vuodessa läpi?(: Koska vaikka 21 on nuori, niin alan pikkuhiljaa saada jo tarpeekseni tästä kelan tuilla kituuttamisesta. Tai mistä sitä tietää, vaikka siellä lopullisessa opiskelupaikassa sitten tästäkin innostuisi...

Ja tietääkö joku kemian kurssien hyväksiluennasta lääkiksen puolella?(:

Lue lisää

farmasialla lukeminen on aika lukujärkestysmäistä, joten joidenkin kurssien mahd. hyväksilukeminen ei ehkä sinänsä nopeuta valmistumista. Peruskemiaa on kuitenkin vain 1 kurssi ekana syksynä , eikä kaikkia muita kemioita saa edes hyväksiluettua.
Hyvää laskurutiinia saa laskukurssilta, jos vain itse jaksaa laskella :)
Farmasialla on ekanakin vuonna ihan aikaavieviä kursseja, joten jos välivuotta lähtee vain viettämään, niin kannattaa miettiä mihin aikansa käyttää....
Onnea jos sinne päätät hakea, kovin ovat haluttuja ne paikat!

ja muustakin kirjoitti:

farmasialla lukeminen on aika lukujärkestysmäistä, joten joidenkin kurssien mahd. hyväksilukeminen ei ehkä sinänsä nopeuta valmistumista. Peruskemiaa on kuitenkin vain 1 kurssi ekana syksynä , eikä kaikkia muita kemioita saa edes hyväksiluettua.
Hyvää laskurutiinia saa laskukurssilta, jos vain itse jaksaa laskella :)
Farmasialla on ekanakin vuonna ihan aikaavieviä kursseja, joten jos välivuotta lähtee vain viettämään, niin kannattaa miettiä mihin aikansa käyttää....
Onnea jos sinne päätät hakea, kovin ovat haluttuja ne paikat!

Lue lisää

Tarkennuksena vielä tohon kemiaan (ja edelleen puhun siis Helsingissä opiskelevana, Kuopiosta en tiedä):

Ensimmäisen vuoden peruskurssi kemiaa on tosiaan varsin perusteita, laskuja minimaalinen määrä. Nykyään ilmeisesti on matematiikan kurssin puolella tosin erikseen laskukurssi, jossa kemian laskujakin tehdään (en tiedä ihan tarkasti kun olen vanhempaa vuosimallia).
Sitten kemian kanssa pääsee räpläämään kemman labroissa jotka ovat todella aikaavieviä. Siellä myös lasketaan ja titraillaan ja tutkaillaan rakennekaavoja.
Kolmannella vuosikurssilla on vielä erikseen farmaseuttisen kemian kurssi. Siinä ei ole pakollisia laskuja oikeastaan, vaan siinä keskitytään nimenomaan lääkeainemolekyylien kemiaan ja reaktioihin.

hukkateillä kirjoitti:

Joo, sehän siinä onkin hyvä puoli, että pääsykokeet ovat samasta aihepiiristä. ei tarvitse aivan täysin uusia asiakokonaisuuksia alkaa omaksumaan, mitä sitten päättääkin.

Mutta osaako joku vielä tosiaan sanoa tästä laskupuolesta farmasialla? Hukkuuko siellä laskurutiini? Erityisesti juuri vaikeammat laskutehtävät kiinnostais... Niiden ratkaisumallit kun unohtuvat herkimmin ainakin itselläni (:

Kiitän taas todella paljon vastauksista. Niistä on iso apu, vaikka päätös ja vastuu lankeaa lopulta kyllä valitettavasti minulle. Voiskin joku päättää mun puolesta, ja oisin onnellinen ja ammatti ois mielenkiintoinen ja aurinko paistais joka päivä koko mun loppuelämän ajan :D

Mitä luulette, voisikohan lääkärin ammatissa olla mahdollista silti saada elämä, jossa työ loppuu kun työpaikalta poistuu? Sillä olen muun muassa perustellut farmasiaa ja pelotellut itseäni lääkärin ammatissa. En pelkää tehdä töitä, enkä pelkää ottaa vastuuta, mutta pelkään, että työ veisi muun elämän.

Onko muuten mahdollista, jos kemiat saa luettua farmasiassa hyväksi, että sen koulun saisi vedettyä 4 vuodessa läpi?(: Koska vaikka 21 on nuori, niin alan pikkuhiljaa saada jo tarpeekseni tästä kelan tuilla kituuttamisesta. Tai mistä sitä tietää, vaikka siellä lopullisessa opiskelupaikassa sitten tästäkin innostuisi...

Ja tietääkö joku kemian kurssien hyväksiluennasta lääkiksen puolella?(:

Lue lisää

Kannattaa ottaa huomioon myös tulevaisuuden työllistymisnäkymät. Proviisoreja koulutetaan nyt todella paljon, vaikka jo nyt proviisorien työllistyminen koulutusta vastaaviin töihin on vähintäänkin haastavaa. Farmaseutiksi farmaseutin palkalla kyllä pääsee. Proviisoreja on työelämässä yhteensä 2200, ja koulutuspaikkoja on 110, joten tulevaisuudessa proviisorien määrä tulee kasvamaan todella voimakkaasti. 20 vuodessa koulutetaan yhtä paljon proviisoreja kuin nyt on työelämässä. Työpaikkojen määrä tuskin kasvaa, pikemminkin päinvastoin. Työministeriön sivuilla avoimia proviisorinpaikkoja 6.

Lääkäreitä on työelämässä noin 18 000, ja aloituspaikkoja noin 600. Näillä koulutusmäärillä menisi 30 vuotta nykyisen lääkärimäärän kouluttamiseen. Lääkäreistä on myös huomattava pula, ja koulutusmäärät ovat kohtuullisia suhteessa työtekijöiden määrään. Lääkärit työllistyvät luultavasti jatkossakin erittäin hyvin. Työministeriön sivuilla avoimia erilaisten lääkärien virkoja on yli 100.

Kemistien työllistyminen on ollut jo pidempään melko heikkoa, ja suuri osa opiskelijoista vaihtaa alaa opintojen aikana. Monet jo valmistuneet kemistit myös lähtevät opiskelemaan uutta alaa. Työministeriön sivuilla varsinaisia kemistinpaikkoja on muutama, samoin on kemianopettajien avointen työpaikkojen laita. Heikolta näyttää... Kemistien heikohkoilla työlllisyysnäkymillä lienee vaikutusta myös ketjun aloittajan pohdinnoissa?

Asiassa monta puolta kirjoitti:

Kannattaa ottaa huomioon myös tulevaisuuden työllistymisnäkymät. Proviisoreja koulutetaan nyt todella paljon, vaikka jo nyt proviisorien työllistyminen koulutusta vastaaviin töihin on vähintäänkin haastavaa. Farmaseutiksi farmaseutin palkalla kyllä pääsee. Proviisoreja on työelämässä yhteensä 2200, ja koulutuspaikkoja on 110, joten tulevaisuudessa proviisorien määrä tulee kasvamaan todella voimakkaasti. 20 vuodessa koulutetaan yhtä paljon proviisoreja kuin nyt on työelämässä. Työpaikkojen määrä tuskin kasvaa, pikemminkin päinvastoin. Työministeriön sivuilla avoimia proviisorinpaikkoja 6.

Lääkäreitä on työelämässä noin 18 000, ja aloituspaikkoja noin 600. Näillä koulutusmäärillä menisi 30 vuotta nykyisen lääkärimäärän kouluttamiseen. Lääkäreistä on myös huomattava pula, ja koulutusmäärät ovat kohtuullisia suhteessa työtekijöiden määrään. Lääkärit työllistyvät luultavasti jatkossakin erittäin hyvin. Työministeriön sivuilla avoimia erilaisten lääkärien virkoja on yli 100.

Kemistien työllistyminen on ollut jo pidempään melko heikkoa, ja suuri osa opiskelijoista vaihtaa alaa opintojen aikana. Monet jo valmistuneet kemistit myös lähtevät opiskelemaan uutta alaa. Työministeriön sivuilla varsinaisia kemistinpaikkoja on muutama, samoin on kemianopettajien avointen työpaikkojen laita. Heikolta näyttää... Kemistien heikohkoilla työlllisyysnäkymillä lienee vaikutusta myös ketjun aloittajan pohdinnoissa?

Lue lisää

En tiennytkään, että proviisoreilla työtilanne ei ole mikään erityisen hyvä! Itseasiassa olen kuvitellut aivan toisin, vaikka toki tiesin, että farmaseuteille on kovempi kysyntä.

Kun pari vuotta sitten aivan sattumalta aloitin kemian opinnot, mietin sairaalakemistin työtä. Kouluttautuminen on kuitenkin ÄÄRIMMÄISEN pitkä, ja pätevöityminen on suoritettava maisteriopintojen jälkeen, jolloin siihen on pyrittävä uudelleen, eli mitään varmaa ei ole sekään, että edes pääsee pätevöitymään kyseiseen ammattiin. Työllisyys ei kemisteillä muutenkaan ole tosiaankaan mitenkään älyttömän hyvä, mutta se ei suinkaan ole ollut syy, miksi olen alaa vaihtamassa.. Jossain näiden 1½ vuoden aikana on vain käynyt tosi selväksi, ettei ala ole ollenkaan minua varten.

Lääkärien työllistyminen on tietysti lupaavaa.. Ja koska oma kotikaupunkini ei ole suoranaisesti mikään metropoli, ja haluan sinne vielä palata, on tämäkin otettava huomioon hakuasioissa..

Vieläkään en tosin ole mitään ratkaisua saanut aikaan, ja alkaa kyllä olemaan jo melko epätoivoista. Oikeen rasittaa, kun ei vaan saa otettua itseään niskasta kiinni. Taustalla häilyy karmiva ajatus uudesta vuodesta laitoksella, jolta ei tule valmistumaan.

hukkateillä kirjoitti:

En tiennytkään, että proviisoreilla työtilanne ei ole mikään erityisen hyvä! Itseasiassa olen kuvitellut aivan toisin, vaikka toki tiesin, että farmaseuteille on kovempi kysyntä.

Kun pari vuotta sitten aivan sattumalta aloitin kemian opinnot, mietin sairaalakemistin työtä. Kouluttautuminen on kuitenkin ÄÄRIMMÄISEN pitkä, ja pätevöityminen on suoritettava maisteriopintojen jälkeen, jolloin siihen on pyrittävä uudelleen, eli mitään varmaa ei ole sekään, että edes pääsee pätevöitymään kyseiseen ammattiin. Työllisyys ei kemisteillä muutenkaan ole tosiaankaan mitenkään älyttömän hyvä, mutta se ei suinkaan ole ollut syy, miksi olen alaa vaihtamassa.. Jossain näiden 1½ vuoden aikana on vain käynyt tosi selväksi, ettei ala ole ollenkaan minua varten.

Lääkärien työllistyminen on tietysti lupaavaa.. Ja koska oma kotikaupunkini ei ole suoranaisesti mikään metropoli, ja haluan sinne vielä palata, on tämäkin otettava huomioon hakuasioissa..

Vieläkään en tosin ole mitään ratkaisua saanut aikaan, ja alkaa kyllä olemaan jo melko epätoivoista. Oikeen rasittaa, kun ei vaan saa otettua itseään niskasta kiinni. Taustalla häilyy karmiva ajatus uudesta vuodesta laitoksella, jolta ei tule valmistumaan.

Lue lisää

hieman keskustelua.

Onko käsitys proviisorien hyvästä työllistymisestä siis epärealistinen?
Aikaisemminhan ainakin alalla on ollut lähes täystyöllisyys, onko muiden alojen koulutusmania siis siirtynyt myös farmasian puolelle? Kuinkakohan voimakasta proviisorien ja apteekkarien poistuminen työelämästä on tulevina vuosina? Aloittajan kannalta oleellisin kysymys kuitenkin on kuinka helppoa työllistyminen on noin viiden vuoden kuluttua?

110 sisäänotto kuulostaa melkoiselta.
Kuinka hyvät mahdollisuudet proviisoreilla on työllistyä ulkomaille lääketeollisuuteen?

Seuraavassa hieman mutuilua, toivottavasti joku farmasian opiskelija tarttuu tähän.
Osa proviisori opiskelijoista tekee luultavasti opintojensa lomassa töitä esim. apteekeissa ja valmistumisen jälkeen varmaan ainakin osa näistä proviisoreista vakinaistetaan jolloin työpaikka ei varsinaisesti tule missään vaiheessa julkiseen hakuun, voisiko osittain tästä johtua se, että avoimia työpaikkoja on niin vähän tarjolla?

lainailen kirjoitti:

hieman keskustelua.

Onko käsitys proviisorien hyvästä työllistymisestä siis epärealistinen?
Aikaisemminhan ainakin alalla on ollut lähes täystyöllisyys, onko muiden alojen koulutusmania siis siirtynyt myös farmasian puolelle? Kuinkakohan voimakasta proviisorien ja apteekkarien poistuminen työelämästä on tulevina vuosina? Aloittajan kannalta oleellisin kysymys kuitenkin on kuinka helppoa työllistyminen on noin viiden vuoden kuluttua?

110 sisäänotto kuulostaa melkoiselta.
Kuinka hyvät mahdollisuudet proviisoreilla on työllistyä ulkomaille lääketeollisuuteen?

Seuraavassa hieman mutuilua, toivottavasti joku farmasian opiskelija tarttuu tähän.
Osa proviisori opiskelijoista tekee luultavasti opintojensa lomassa töitä esim. apteekeissa ja valmistumisen jälkeen varmaan ainakin osa näistä proviisoreista vakinaistetaan jolloin työpaikka ei varsinaisesti tule missään vaiheessa julkiseen hakuun, voisiko osittain tästä johtua se, että avoimia työpaikkoja on niin vähän tarjolla?

Lue lisää

Aikaisemmin alalla on vallinnut lähes täystyöllisyys, mutta 90-luvun laman jälkimainingeissa myös farmaseutteja ja proviisoreja oli runsaasti työttöminä. 2000 -luvun vaihteessa työntekijöistä (ainakin farmaseuteista) oli pulaa. Nyt tilanne on selvästi kääntymässä, ja varsinkin proviisorien on yhä vaikeampaa löytää työpaikkoja.

Vuoden 2003 alussa oli avoinna 200 farmaseutin paikkaa, nyt avoimia paikkoja on 20, eli kymmenesosa 5 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Farmaseuttien ja proviisorien koulutusmääriä on kasvatettu 2000 -luvulla paljon. Tämä alkaa näkyä työllisyystilanteen heikentymisenä.

Vuonna 1999 oli aloituspaikkoja farmasian alalla yhteensä 266 (farmaseutit proviisorit). Vuoden 2009 valinnoissa Helsinkiin otetaan 200, Kuopioon 180 ja lisäksi Turussa Åbo Academissa aloituspaikkoja on joitakin kymmeniä. Joka tapauksessa aloituspaikat ovat nousseet 10 vuoden aikana yli 50%. Lisäksi muuntokoulutuksen avulla on koulutettu paljon farmaseutteja:
http://www.mediuutiset.fi/lehti/article126235.ece

Iso osa farmaseuttipulasta selittyy alalta poistumisella. Huonot etenemismahdollisuudet sekä heikko palkkaus lienevät keskeisiä asioita. Aiheesta on tehty jonkinlainen tutkimuskin:
http://www.uku.fi/kkk/pdtutkielmat/LoponenPD.pdf

Farmaseuteilla on mahdollista työllistyä esimerkiksi Norjaan, jossa palkat ovat noin 2-kertaiset. Norjassa on farmaseuteista pulaa.

Lääketeollisuus on käy läpi tällä hetkellä historiansa suurinta kriisiä. Suuret lääkeyhtiöt maailmalla, sekä Orion Suomessa vähentävät väkeä isolla kädellä. Jatkossa mahdollisuudet työllistyä lääketeollisuuteen heikkenevät varmasti. Yhä useammat lääkeyrityksen ulkoistavat tutkimusta ja valmistusta halvempiin maihin, kuten Intiaan.

Lähes kaikki proviisoriopiskelijat tekevät töitä opiskelujen ohessa, ja osa työllistyy suoraan tätä kautta, jolloin paikat eivät tule julkiseen hakuun. Toisaalta apteekkarit pyrkivät palkkaamaan ensisijaisesti farmaseutteja, koska palkka on selvästi pienempi. Proviisorin koulutus ei juuri tuo lisäarvoa apteekkityöhön.

Suuret koulutusmäärät sekä apteekkien taloudelliset ongelmat tulevat luultavasti heikentämään farmasian alan työntekijöiden työllisyyttä selvästi 5 vuoden sisällä. Ehkä työttömyys auttaa jossakin vaiheessa vähentämään aloituspaikkoja. Alan etujärjestöt eivät ole olleet kiinnostuneita edunvalvonnasta, ja koulutusmäärät ovat nousseet todella suuriksi. Etujärjestöjen sivuilla ei juuri mainita koulutusmääristä mitään.

Itse en suosittelisi farmasian opintoja näillä tiedoilla.

parempiakin olisi... kirjoitti:

Aikaisemmin alalla on vallinnut lähes täystyöllisyys, mutta 90-luvun laman jälkimainingeissa myös farmaseutteja ja proviisoreja oli runsaasti työttöminä. 2000 -luvun vaihteessa työntekijöistä (ainakin farmaseuteista) oli pulaa. Nyt tilanne on selvästi kääntymässä, ja varsinkin proviisorien on yhä vaikeampaa löytää työpaikkoja.

Vuoden 2003 alussa oli avoinna 200 farmaseutin paikkaa, nyt avoimia paikkoja on 20, eli kymmenesosa 5 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Farmaseuttien ja proviisorien koulutusmääriä on kasvatettu 2000 -luvulla paljon. Tämä alkaa näkyä työllisyystilanteen heikentymisenä.

Vuonna 1999 oli aloituspaikkoja farmasian alalla yhteensä 266 (farmaseutit proviisorit). Vuoden 2009 valinnoissa Helsinkiin otetaan 200, Kuopioon 180 ja lisäksi Turussa Åbo Academissa aloituspaikkoja on joitakin kymmeniä. Joka tapauksessa aloituspaikat ovat nousseet 10 vuoden aikana yli 50%. Lisäksi muuntokoulutuksen avulla on koulutettu paljon farmaseutteja:
http://www.mediuutiset.fi/lehti/article126235.ece

Iso osa farmaseuttipulasta selittyy alalta poistumisella. Huonot etenemismahdollisuudet sekä heikko palkkaus lienevät keskeisiä asioita. Aiheesta on tehty jonkinlainen tutkimuskin:
http://www.uku.fi/kkk/pdtutkielmat/LoponenPD.pdf

Farmaseuteilla on mahdollista työllistyä esimerkiksi Norjaan, jossa palkat ovat noin 2-kertaiset. Norjassa on farmaseuteista pulaa.

Lääketeollisuus on käy läpi tällä hetkellä historiansa suurinta kriisiä. Suuret lääkeyhtiöt maailmalla, sekä Orion Suomessa vähentävät väkeä isolla kädellä. Jatkossa mahdollisuudet työllistyä lääketeollisuuteen heikkenevät varmasti. Yhä useammat lääkeyrityksen ulkoistavat tutkimusta ja valmistusta halvempiin maihin, kuten Intiaan.

Lähes kaikki proviisoriopiskelijat tekevät töitä opiskelujen ohessa, ja osa työllistyy suoraan tätä kautta, jolloin paikat eivät tule julkiseen hakuun. Toisaalta apteekkarit pyrkivät palkkaamaan ensisijaisesti farmaseutteja, koska palkka on selvästi pienempi. Proviisorin koulutus ei juuri tuo lisäarvoa apteekkityöhön.

Suuret koulutusmäärät sekä apteekkien taloudelliset ongelmat tulevat luultavasti heikentämään farmasian alan työntekijöiden työllisyyttä selvästi 5 vuoden sisällä. Ehkä työttömyys auttaa jossakin vaiheessa vähentämään aloituspaikkoja. Alan etujärjestöt eivät ole olleet kiinnostuneita edunvalvonnasta, ja koulutusmäärät ovat nousseet todella suuriksi. Etujärjestöjen sivuilla ei juuri mainita koulutusmääristä mitään.

Itse en suosittelisi farmasian opintoja näillä tiedoilla.

Lue lisää

Eipä hyvältä vaikuta. Tosin en tiedä mitä muutakaan sitä opiskelisi, aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja opiskelu johtaa amattiin jossa voisi tehdä jotain muutakin haapuilla yliopistolla.

Lääkäri nyt ainakin olisi ns varma nakki mikäli semmoinen kiinnostaa. Luonnontieteet tuntuvat monelta osaa olevan ainakin työllistymisen kannalta ns. tyhjä arpa.

lainaaja111 kirjoitti:

Eipä hyvältä vaikuta. Tosin en tiedä mitä muutakaan sitä opiskelisi, aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja opiskelu johtaa amattiin jossa voisi tehdä jotain muutakin haapuilla yliopistolla.

Lääkäri nyt ainakin olisi ns varma nakki mikäli semmoinen kiinnostaa. Luonnontieteet tuntuvat monelta osaa olevan ainakin työllistymisen kannalta ns. tyhjä arpa.

Lue lisää

Miten olisi diplomi-insinööri? Useimmilta linjoilta työllistyy hyvin, ja luonnontieteitä sielläkin opiskellaan paljon. Ja valmistuttuaan voi tosiaan tehdä muutakin kuin haahuilla yliopistolla. Erilaisia pääainevaihtoehtoja on paljon. Kannattaa tutustua myös niihin tarkemmin.

voisi olla vaihtoehto... kirjoitti:

Miten olisi diplomi-insinööri? Useimmilta linjoilta työllistyy hyvin, ja luonnontieteitä sielläkin opiskellaan paljon. Ja valmistuttuaan voi tosiaan tehdä muutakin kuin haahuilla yliopistolla. Erilaisia pääainevaihtoehtoja on paljon. Kannattaa tutustua myös niihin tarkemmin.

Lue lisää

Niin, ja jos vielä farmasiaa ja lääkistä jahkailet, mieti kiinnostaako lääkkeet vaiko terveyden ylläpito ja palauttaminen & sairauksien hoito&ehkäiseminen sinua enemmän?

"Farmasia on monitieteinen, lääkehuoltoon erikoistunut tieteenala, joka lähinnä soveltavien luonnontieteiden, terveystieteiden ja osin myös yhteiskuntatieteiden näkökulmasta tutkii lääkeaineita, lääkevalmisteita, niiden kehittämistä, valmistamista, käyttöä ja vaikutuksia."

kiva nähä, ettei aihe oo vanhentunu, vaikka aikaa ton ketjun alottamisesta jo onkin (:

edellinen viesti on niinku kopio mun elämästä. lukiossa olin täysin varma lääkiksestä, mutta kai elämässä on pakko tehä joku järkeväki valinta, vaikka unelma ois mikä.. ihan mahtavaa, että sulle tuo valinta ei oo ollu mikään lopullinen, antaa toivoa mullekki, ettei tässä nyt mitään elinikäsiä valintoja oo välttämättä tekemässä (:

Ehkä itekki alan nyt kelkkaani kallistaa farmasiaan.. Se tuntuu paljon järkevämmältä vaihtoehdolta, mutta niinku poikakaveri kysy multa.. miks se sitte on niin vaikea vaan päättä hakea sinne. (: Eli unelmistaan ei oo helppo päästää irti, ees hetkeksi.

Mulle ehkä tän asian ratkas se, että haluan, että mun elämä on muutakin kun työntekoa. Pelkään, että lääkärinä en sellasta elämää pysty saamaan. just kuulin kaverilta, jonka isosisko on lääkäri, että sillä on 6 viikkoa kestävä päivystysputki ja tosi pitkät vuorot, ei paljoa ehdi muuta kun työtä tekemään.. tai vaikka ehtis, niin ei jaksa. Eli vaikka työ kiinnostais, houkuttais ja tuntuu muutenkin omalta jutulta, niin onhan se melkonen uhraus antaa työlle koko elmänsä..

Mutta koska oon tällanen kiemurtelija, niin sanosin, että satavarma en oo vieläkään. VIELÄ SAA VAKUUTELLA :D

Pitää vaan yrittää miettiä paniikin hetkellä edellistä kirjottajaa ja sitä, ettei päätökset oo pakolla koskaan lopullisia.. (:

hukkateillä kirjoitti:

kiva nähä, ettei aihe oo vanhentunu, vaikka aikaa ton ketjun alottamisesta jo onkin (:

edellinen viesti on niinku kopio mun elämästä. lukiossa olin täysin varma lääkiksestä, mutta kai elämässä on pakko tehä joku järkeväki valinta, vaikka unelma ois mikä.. ihan mahtavaa, että sulle tuo valinta ei oo ollu mikään lopullinen, antaa toivoa mullekki, ettei tässä nyt mitään elinikäsiä valintoja oo välttämättä tekemässä (:

Ehkä itekki alan nyt kelkkaani kallistaa farmasiaan.. Se tuntuu paljon järkevämmältä vaihtoehdolta, mutta niinku poikakaveri kysy multa.. miks se sitte on niin vaikea vaan päättä hakea sinne. (: Eli unelmistaan ei oo helppo päästää irti, ees hetkeksi.

Mulle ehkä tän asian ratkas se, että haluan, että mun elämä on muutakin kun työntekoa. Pelkään, että lääkärinä en sellasta elämää pysty saamaan. just kuulin kaverilta, jonka isosisko on lääkäri, että sillä on 6 viikkoa kestävä päivystysputki ja tosi pitkät vuorot, ei paljoa ehdi muuta kun työtä tekemään.. tai vaikka ehtis, niin ei jaksa. Eli vaikka työ kiinnostais, houkuttais ja tuntuu muutenkin omalta jutulta, niin onhan se melkonen uhraus antaa työlle koko elmänsä..

Mutta koska oon tällanen kiemurtelija, niin sanosin, että satavarma en oo vieläkään. VIELÄ SAA VAKUUTELLA :D

Pitää vaan yrittää miettiä paniikin hetkellä edellistä kirjottajaa ja sitä, ettei päätökset oo pakolla koskaan lopullisia.. (:

Lue lisää

Mutta niitä päätöksiä kannattaa myös tehdä, ettei mee elämä sivusuun ;-)
Oletko hakemassa tänä keväänä? Kohta onkin sitten jo helmikuu, 4kk kokeisiin...

jos todella olet päästämässä unelmistasi irti, mieti onko se sen arvoista... nyt vaan lukemaan sinne lääkikseen jos se on se sun juttu!

Miten ratkaisit tän jutun? Tai siis millä itte perustelit valintaas? Muutenki ois kiva kuulla sulta enemmänki ajatuksia, tottakai kun samassa tilanteessa ollaan... Mihin haet, kuopioon vai helsinkiin?

Itsekin tänään alottelin tuota farmasian pääsykoekirjan lukemista.. Pahalta tuntuu, en tiiä vaan miksi. En haluais välttämättä laittaa enää vuosia "hukkaan", ja jos hakisin lääkikseen ois tosi iso todennäkösyys että niin käy, eli joutuisin jäämään kemialle.. sinäänsä en pidä sitä opiskelua hukkaan menneenä aikana, mikäs siinä kun tietoa kertyy! Mutta sitä pidän, että en oo menossa mitenkäänpäin kohti valmistumista, lähinnä vaan junnaan paikoillani..

Mutta ois mahtavaa kuulla oikeasti susta ja muista mahdollisesti samasssa tilanteessa painivista lisää!

hukkateillä kirjoitti:

Miten ratkaisit tän jutun? Tai siis millä itte perustelit valintaas? Muutenki ois kiva kuulla sulta enemmänki ajatuksia, tottakai kun samassa tilanteessa ollaan... Mihin haet, kuopioon vai helsinkiin?

Itsekin tänään alottelin tuota farmasian pääsykoekirjan lukemista.. Pahalta tuntuu, en tiiä vaan miksi. En haluais välttämättä laittaa enää vuosia "hukkaan", ja jos hakisin lääkikseen ois tosi iso todennäkösyys että niin käy, eli joutuisin jäämään kemialle.. sinäänsä en pidä sitä opiskelua hukkaan menneenä aikana, mikäs siinä kun tietoa kertyy! Mutta sitä pidän, että en oo menossa mitenkäänpäin kohti valmistumista, lähinnä vaan junnaan paikoillani..

Mutta ois mahtavaa kuulla oikeasti susta ja muista mahdollisesti samasssa tilanteessa painivista lisää!

Lue lisää

Farmasian valitsin ihan sen perusteella, että sinne on realistisempaa päästä sisään. Tiedän että on huono valintaperuste! Mutta ahdistaakin ajatus, että jumiutuisin opiskeleen kemialle, jonka huonosta työtilanteesta kuulee koko ajan. Tykkään kyllä kemiasta, mutta en tarpeeksi :) Kokemuksena voin sanoa, että tämä kolmas vuosi on ollut raskain; toiset on juuri aloittanut kandityön, mutta ite en sitä aio tehdä.

Kuopioon olisi tarkoitus hakea. Mihinkäs päin sä?

jossu* kirjoitti:

Farmasian valitsin ihan sen perusteella, että sinne on realistisempaa päästä sisään. Tiedän että on huono valintaperuste! Mutta ahdistaakin ajatus, että jumiutuisin opiskeleen kemialle, jonka huonosta työtilanteesta kuulee koko ajan. Tykkään kyllä kemiasta, mutta en tarpeeksi :) Kokemuksena voin sanoa, että tämä kolmas vuosi on ollut raskain; toiset on juuri aloittanut kandityön, mutta ite en sitä aio tehdä.

Kuopioon olisi tarkoitus hakea. Mihinkäs päin sä?

Lue lisää

.. että laitan tähän oman sähköpostini, ennen kuin tämäkin viestijono häviää jonnekin arkistojen pimeyksiin... (:

Olisi mukava jos muutkin, jotka ovat samassa tilanteessa, haluaisivat jakaa ajatuksiaan (: Tiedän, että teitä on olemassa! :D

Joten jos on ajatuksia tähän aiheesen liittyen, niin ilomielin kuulisin teistä, kevään lukemisten edistymisestä jne. [email protected] Vertaistukea! (:

jossu* kirjoitti:

Farmasian valitsin ihan sen perusteella, että sinne on realistisempaa päästä sisään. Tiedän että on huono valintaperuste! Mutta ahdistaakin ajatus, että jumiutuisin opiskeleen kemialle, jonka huonosta työtilanteesta kuulee koko ajan. Tykkään kyllä kemiasta, mutta en tarpeeksi :) Kokemuksena voin sanoa, että tämä kolmas vuosi on ollut raskain; toiset on juuri aloittanut kandityön, mutta ite en sitä aio tehdä.

Kuopioon olisi tarkoitus hakea. Mihinkäs päin sä?

Lue lisää

jossun kysymykseen..

Kuopioon on itsekin tarkoitus hakea. Ja sun perusteet ei, usko pois, tunnu tällähetkellä musta yhtään huonoilta, kun omat valintani perustan samoille faktoille..

Laita mailia, jos vaan yhtään tuntuu, että jaksat vielä aiheesta jutella ! (: