Hyvin monessa keskustelussa on sivuttu viisauden määrittelyjä. Mikä on viisasta? Onko jokin vähemmän viisasta ja toinen enemmän vai onko olemassa vain yksi täydellinen viisaus?
Tälläkin palstalla on käyty keskustelua siitä mikä on olennaista. Mikä loppujen lopuksi merkitsee vai merkitseekö mikään mitään. Täytyykö jokaisen antaa oma merkityksensä asioille?
Jos ihminen antaa itsemäärittelemänsä merkityksen asioille, eikö se ole valehtelua? Kuka nimittäin takaa että määritelmä pitää paikkansa? Vaikuttaa että heikotkin määrittelyt ovat vain valehtelua ja epätietoisuuden peittelyä.
On ihmisiä jotka ovat päätyneet epätoivoon miettiessään asiaa pitkälle. Onko parempi olla ajattelematta mokomaa? Onko parempi valehdella ja kokea tietävänsä, kuin ehkä olla toivoton ja tietää ettei tiedä mitään. (Vrt. Sokrates)
Onko olemassa absoluuttinen viisaus. Onko viisasta olla toivottomassa tilassa vai onko parempi huvitella eikä ajatella.
Onko ihminen tarkoitettu ajattelemaan yksinkertaista viisautta, kuten etiikkaa.
Utopiaa vai käytäntöä
Tälläkin palstalla on käyty keskustelua siitä mikä on olennaista. Mikä loppujen lopuksi merkitsee vai merkitseekö mikään mitään. Täytyykö jokaisen antaa oma merkityksensä asioille?
Jos ihminen antaa itsemäärittelemänsä merkityksen asioille, eikö se ole valehtelua? Kuka nimittäin takaa että määritelmä pitää paikkansa? Vaikuttaa että heikotkin määrittelyt ovat vain valehtelua ja epätietoisuuden peittelyä.
On ihmisiä jotka ovat päätyneet epätoivoon miettiessään asiaa pitkälle. Onko parempi olla ajattelematta mokomaa? Onko parempi valehdella ja kokea tietävänsä, kuin ehkä olla toivoton ja tietää ettei tiedä mitään. (Vrt. Sokrates)
Onko olemassa absoluuttinen viisaus. Onko viisasta olla toivottomassa tilassa vai onko parempi huvitella eikä ajatella.
Onko ihminen tarkoitettu ajattelemaan yksinkertaista viisautta, kuten etiikkaa.
Utopiaa vai käytäntöä
Vastaukset 7
Vanhimmat
...ymmärrä, miksi ihmiset päätyisivät epätoivoon miettiessään asiaa. Itse en koe sitä yhtään ahdistavana. Joku, joka tuntee itsensä ahdistuneeksi asian takia, voisi myös yrittää analysoida miksi. Olisi nimittäin kiinnostavaa tietää.
Jokaisen täytyy siis antaa oma merkityksensä asioille. Se ei ole valehtelua. Jotta se olisi valehtelua, täytyisi olla jokin ihmisten ulkopuolinen auktoriteetti kertomassa mikä on oikea merkitys. Onko sellaista? Ei minun tietääkseni. Ilmoittautukoon jos on.
Onko muka autolla muuta arvoa kuin ihmisten antama? Onko rahalla muuta arvoa kuin ihmisten antama? Mikään ei muutu, vaikka asian tiedostaa. Paitsi että hyvässä tapauksessa se saattaa auttaa eettisten valintojen tekemisessä.
Omasta mielestäni on parempi tietää, ettei tiedä. Olen siis samaa mieltä kuin Sokrates. Ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kutsutaan fanaatikoiksi, enkä ole nähnyt heidän saavan paljoa hyvää aikaan.
On olemassa totuus, nimittäin fyysinen maailma ympärillämme. Kaikki viittaisi siihen, että se on olemassa ja lisäksi samanlainen kaikille, koska pystymme kommunikoimaan toistemme kanssa sen välityksellä ja havaintomme ovat melko yhtäpitäviä. Emme voi ikinä tietää kaikkea ympäröivästä maailmasta, mutta voimme tietää siitä enemmän tai vähemmän.
Etiikka on kaikkein tärkeintä. Kannattaa ajatella sitä ensin, ja jos aikaa jää, niin sitten muuta. Kannattaa myös huvitella, koska ei täällä ole sen parempaakaan tekemistä. Onnellisuus on ainakin oma päämääräni.
...mielipide tarkoituksesta on totuus? Tarkoitat sitä että asialla on se "merkitys" minkä ihminen sille antaa. Voivatko merkitykset olla ristiriidassa?
Voiko totuus riippua muka henkilöstä, paikasta ja ajasta.
Onko 1 1 3, jos annan yhtälölle kyseisen merkityksen.
"On olemassa totuus, nimittäin fyysinen maailma ympärillämme"
Olet siis käytännöllisen filosofian kannattaja, mutta silti korostat eettistä ajattelua tärkeimpänä. Suuri ristiriita. Ristiriita johtuu suuresta valheesta jota et tiedosta.
Mielestäni se jonka mielestä 1 1=3, ei omista totuutta, vaikka onkin antanut yhtälölle oman merkityksensä.
1 1 oli 2 ennen kuin ihminen keksi sitä. Ihminen ei siis antanut sille merkitystä.
Et muuten tiedä onko ihmisen ulkopuolinen auktoriteetti jo ilmoittautunut. Ei välttämättä sinulle.
Epäilen että ahdistunut henkilö on ahdistunut, koska ei halua valehdella itselleen.
...ei osu aivan kohdalleen. Selitän siis lisää omaa kantaani.
"Voiko totuus riippua muka henkilöstä, paikasta ja ajasta. Onko 1 1 3, jos annan yhtälölle kyseisen merkityksen."
Päättelyketjun tulos riippuu lähtöoletuksista. Jokaisella ihmisellä ne taitavat olla ainakin hiukan erilaisia. Ihmisten on todennäköisesti mahdotonta päästä selville alkuperäisistä syistä, varsinkin kun koko syy-yhteys menettää merkityksensä ilman aikaa, jonka jotkut ajattelevat alkaneen alkuräjähdyksessä.
Mielestäni totuudelle on tasan kaksi mahdollista määritelmää: joko se on ympäröivä maailma tai sitten se on jonkun auktoriteetin siitä esittämä kanta. En pysty keksimään mitään muuta mahdollista määritelmää. Koska en keksi ketään auktoriteettia, jota ehdottomasti uskoisin, niin silloin oma määritelmäni totuudelle on ympäröivä maailma.
Jos annat yhtälölle tuon merkityksen, niin silloin sillä on se merkitys sinulle. Ei tosin muille, ellet saa kantaasi syötettyä myös heille.
1 1 ei tarkoita mitään ilman ihmisten sille antamaa merkitystä. Luonnonlait näyttävät toimivan niin, että 1 1=2. Tämä on siis ympäröivän maailman ominaisuus, eli omasta mielestäni totuus. Jos eläisit toisenlaisten luonnonlakien ympäröimänä, niin tuskinpa 1 1 olisi kaksi tai mitään muutakaan, mitä pystymme kuvittelemaan.
Tämä ei varsinaisesti liity asiaan, mutta käsite yksi on varsin abstrakti ja hankala. Emme tietääkseni ole toistaiseksi löytäneet hiukkasta, jonka tietäisimme olevan jakamaton. Toistaiseksi siis meidän yksi merkitsee käytännössä aina joukkoa.
"Olet siis käytännöllisen filosofian kannattaja, mutta silti korostat eettistä ajattelua tärkeimpänä. Suuri ristiriita. Ristiriita johtuu suuresta valheesta jota et tiedosta."
Jos olet tuota mieltä, niin kerro myös mikä on se valhe, jota en ole huomannut. Omasta mielestäni sellaista ei ole. Sitä paitsi, kuten totuuden, myös valheen määrittelee joko ympäröivä maailma tai auktoriteetti. Olisi siis parempi sanoa, että päättelyni on virheellistä.
Mielestäni ajatukseni on äärimmäisen yksinkertainen. Jos ihmiset ajattelevat eettisesti, he toimivat eettisesti minua kohtaan ja myös minulle tärkeitä olentoja kohtaan. Tämä lisää omaa onnellisuuttani. Jos tuo ei vielä riitä selitykseksi, niin olen sen verran empaattinen, että toivon hyvää myös muille. Mikä tässä sitten on ristiriitaista?
"Et muuten tiedä onko ihmisen ulkopuolinen auktoriteetti jo ilmoittautunut. Ei välttämättä sinulle."
Ei minulle, eikä tietääkseni muillekaan. En väitä, etteikö niin voisi olla, mutta turha minun on niin olettaa ilman hyvää syytä, koska se tuntuu melko epätodennäköiseltä. Jos joku siis tulee ja kertoo minulle tälläisen totuuden ja uskottavan selityksen sen hankkimisesta/saamisesta, niin voin sen uskoa.
"Epäilen että ahdistunut henkilö on ahdistunut, koska ei halua valehdella itselleen."
Koska olen näin eri mieltä, niin veikkaisin, että ahdistus johtuu pikemminkin seuraavasta: Henkilö ahdistuu, koska syystä tai toisesta haluaa valehdella itselleen. Eli siis uskotella itselleen jotakin, joka ei ole oman päättelyketjun tulos. Kysymys miksi näin halutaan jää silti avoimeksi.
Mitä tuo sinun onnellisuutesikin vain on? Sähköimpulsseja, jotka kulkevat aineessa, joka koostuu hiukkasista, mikä taas puolestaan koostuu suuresta energiamäärästä potentiaalisten jännitteiden ja liikkeen muodossa.
Tässä on sinun onnellisuutesi käytännöllisen filosofian kannalta. Annat merkityksen erittäin pienelle asialle, jolla on merkitystä vain hetken aikaa.
En voi suoraan sanoa, mikä on sinun valheesi.
Mielipiteet eivät ole totuuksia. 1 1 ei ole 3 vaikka ajattelen sen olevan. Se voi toimia totuuden "korvikkeena" kun tyydyn luulemaan että näin on. Vain mielelleni se on totuus.
Sanotko: "Nimen omaan vain mielelleni"? Siinä tapauksessa sinä siis kannatat sitä, että on parempi luulla tietävänsä. Tässä on ristiriita. Sanoit kannattavasi Sokratesta.
"Mielestäni totuudelle on tasan kaksi mahdollista määritelmää: joko se on ympäröivä maailma tai sitten se on jonkun auktoriteetin siitä esittämä kanta. En pysty keksimään mitään muuta mahdollista määritelmää. Koska en keksi ketään auktoriteettia, jota ehdottomasti uskoisin, niin silloin oma määritelmäni totuudelle on ympäröivä maailma. "
Juuri näin! Tämä ajattelu,ja VAIN tämä ajattelu, tuo henkeä myös kreikkalaiseen hyve-etiikkaan, joka muuten olisi kuollut kirjain ja mahdollinen osoitus opportunismista.
Kun auktoriteetit kuolevat ja jumalat eivät puhuttele, ihminen on varsin yksin. Jostain on kuitenkin löydettävä uusi etiikka, muutenhan tämä ihmiskunta olisi todennäköisesti jo hävittänyt itsensä. Kreikkalaisten hyve-etiikka oli "ohjelmallista oikein-tekemistä". Ainoastaan omantunnon tarkkuus tekee siitä puhdasta, muuten se on kirjanoppinutta ja antaa mahdollisuuden suurelle opportunismille.
"Mitä tuo sinun onnellisuutesikin vain on? Sähköimpulsseja, jotka kulkevat aineessa, joka koostuu hiukkasista, mikä taas puolestaan koostuu suuresta energiamäärästä potentiaalisten jännitteiden ja liikkeen muodossa."
Ehkäpä, mutta ne sattuvatkin olemaan minulle kaikkein tärkeimmät sähköimpulssit ;-) Tämä on ihan vain käytännöllistä. Noilla sähköimpulsseilla ei ole paljoa merkitystä maailmankaikkeudelle, mutta minulle niillä on. Kutsu sitä vaikka itsekkyydeksi jos haluat. En kuitenkaan tietääkseni pysty elämään ilman ruumistani, joten eipä jää paljon vaihtoehtoja.
Oletetaanpa, että minulla olisi sielu. Silloin näillä sielunliikkeilläni tuskin olisi mitään merkitystä maailmankaikkeudelle, joten niillä olisi merkitystä vain sielulleni. Jos uskoisin siis sieluun, niin onnellisuuden tärkeys tai merkityksettömyys ei muuttuisi yhtään miksikään. Muuttuisiko sinun mielestäsi sitten?
"Mielipiteet eivät ole totuuksia. 1 1 ei ole 3 vaikka ajattelen sen olevan."
Ei minunkaan mielestäni, mutta se voi olla henkilökohtainen totuus, siis asia, johon uskotaan. Erottaisin juuri siksi henkilökohtaisen totuuden todellisuudesta. Koska ihmisen aivoihin ei mahdu kovin paljoa, käyttäisin mieluiten totuus-sanaa pelkästään kuvaamaan ihmisten käsitystä jostakin asiasta. Emme voi tietää pienimmästäkään asiasta kyseisen asian kaikkia syitä ja täydellistä olemusta, mutta tietämämme asiat voivat olla lähempänä tai kauempana todellisuudesta.
"Sanotko: "Nimen omaan vain mielelleni"? Siinä tapauksessa sinä siis kannatat sitä, että on parempi luulla tietävänsä. Tässä on ristiriita. Sanoit kannattavasi Sokratesta."
Luonnollisesti se on totuus mielellesi ja vain mielellesi, jos luulet niin. En kannata sitä, että on parempi luulla tietävänsä, enkä mielestäni ole sanonut niin. Mitä hyvää siinä on? Saattaahan se sattumalta johtaa hyvään lopputulokseen, mutta ei käsittääkseni kovin usein.
Koska emme voi tuntea koko todellisuutta, niin käytännössä ainoa vaihtoehto on pyrkiä mahdollimman lähelle todellisuutta, mutta pitää samalla mielessä, ettei käsityksemme ole sama kuin todellisuus.
Omastakin mielestäni teoriani on melko hyvä ja vastaansanomaton. Ei minulla ole sinänsä mitään jumalia vastaan, mutta kun yksikään ei tietääkseni ole minulle puhunut tai osoittanut olemassaoloaan, niin en viitsisi turhaan olettaa niitä.
Jos jumala määritellään täydellisimmäksi mahdolliseksi olioksi, niin ainoa kriteerin täyttävä olio on maailmankaikkeus. Se on siis minun "jumalani". Mielestäni se on myös varsin harmiton sellainen, mikä on aina hyvä ominaisuus jumalalle.
Kuten olen jo kirjoittanut, niin kun tiede syrjäytti kristinuskon, niin syntyi melkoinen eettinen ja moraalinen tyhjiö. Ei kyllä kirkon opettamassa moraaliin perustuvassa etiikassakaan ollut hurraamista, joten se oli varmaan muutos parempaan. Eettistä ajattelua voitaisiin kuitenkin jo vähitellen ryhtyä uudestaan harrastamaan, tällä kertaa älyn pohjalta, ei moraalin.
En kuitenkaan kannata kaikkia kreikkalaisten eettisiä sääntöjä jä hyveitä, sillä tulen itse hiukan toisenlaisiin johtopäätöksiin omista lähtöoletuksistani.