VESIMITTARI

Sie taidat suhahdella vesimittariakin sulavammin...
kerppu

Sinäpä sen sanoitkin, hienosti täydentäen ajatustani. Kiva kuva tuo 'jäätanssija'. Kerppu.

Vesimittari =)

http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.luontokuva.org/media/kuvaajat/profiilit/834/vesimittari.jpg&imgrefurl=http://www.luontokuva.org/Default.asp?V_DOC_ID=2999&usg=__ErFXPl2GAGvmOOLaAposOPaJNCo=&h=514&w=740&sz=138&hl=fi&start=2&tbnid=qftBkmJKTqzFjM:&tbnh=98&tbnw=141&prev=/images?q=vesimittari&gbv=2&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=G

näköjään runontulkinta voi avartaa runonkirjoittajan näkemystä omasta runostaan.

Muistan Alabasteriyhteyeen, kuuntelin sitä joskus 90-luvulla. Ja muistan myös kyseisen kappaleen ja sen sävelen.
Elämän vertaaminen särkyneestä pullosta vuotavaan alabasteriin taas on minulle uusi kuva antautumisesta Kristukselle. Thanks for You of it!

Vesimittarit ovat pitkäjalkaisia hyönteisiä, jotka ikäänkuin tanssivat veden kalvolla.
Tätä kalvoa värisyttämällä ne viestivät keskenään ja löytävät saaliin.
Näiden puolivesiluteiden sukulaisten, vesiluteiden kohdalla kerrotaan minun tietosanakirjassani, että niillä on etujaloissaan herkät tuntoelimet...

Elämämme on kuin veteen piirretty viiva. Siitä ajatuksesta runoni alkoi ja päivien nopeasta vaipumisesta ajan horisonttiin, ajattelin sitä tänä aamuna kaataessani kahvia kuppiini.

Olen nähnyt tyynen järven pinnalla taivaan syvyyden. Siihen on aivan pelottavaa katsoa veneestä, tulee tunne pohjattomasta syvyydestä, johon voi pudota. Kuitenkin tietää, että se on vain heijastusta Taivaan korkeudesta.

Siunausta Uudelle Vuodelle!
Kerppuli.

kerppulintu kirjoitti:

näköjään runontulkinta voi avartaa runonkirjoittajan näkemystä omasta runostaan.

Muistan Alabasteriyhteyeen, kuuntelin sitä joskus 90-luvulla. Ja muistan myös kyseisen kappaleen ja sen sävelen.
Elämän vertaaminen särkyneestä pullosta vuotavaan alabasteriin taas on minulle uusi kuva antautumisesta Kristukselle. Thanks for You of it!

Vesimittarit ovat pitkäjalkaisia hyönteisiä, jotka ikäänkuin tanssivat veden kalvolla.
Tätä kalvoa värisyttämällä ne viestivät keskenään ja löytävät saaliin.
Näiden puolivesiluteiden sukulaisten, vesiluteiden kohdalla kerrotaan minun tietosanakirjassani, että niillä on etujaloissaan herkät tuntoelimet...

Elämämme on kuin veteen piirretty viiva. Siitä ajatuksesta runoni alkoi ja päivien nopeasta vaipumisesta ajan horisonttiin, ajattelin sitä tänä aamuna kaataessani kahvia kuppiini.

Olen nähnyt tyynen järven pinnalla taivaan syvyyden. Siihen on aivan pelottavaa katsoa veneestä, tulee tunne pohjattomasta syvyydestä, johon voi pudota. Kuitenkin tietää, että se on vain heijastusta Taivaan korkeudesta.

Siunausta Uudelle Vuodelle!
Kerppuli.

Lue lisää

Juu, ajattelinkin että olet ehkä kuunnellut Alabasteria...
Minulle se on ihan uusi tuttavuus, olin ystävän kanssa kirjastossa eilen ja sieltä lainasin tämän tupla-cd:n, missä on Alabasterin levyt.

Tiedänhän minä vesimittarit ja olen niitä itsekin katsellut, mutta en ole koskaan enempi ajatellut niiden fysiologiaa ja hermostoa, tämä oli mielenkiintoista lukea vaikka asiaa ajatellen tietysti päivänselvää, että ne viestivät keskenään ja löytävät saaliin vedenkalvoa värisyttämällä. Niillä on etujaloissaan herkät tuntoelimet. Haa, oivallinen kuva runossa käytettäväksi. Sellaista liikehdintää vedenkalvolla, aistimuksia.

Muistan myös katsoneeni veneestä taivaan heijastusta ja huimaantuneeni toisiinsa peilautuvista syvyyksistä.

Mietin... että sanonko vielä jotain tuosta...
No, aktiivisempina aikoinani kun olen ollut puhekunnossa olen varmaan kymmeniä kertoja puhunut Luuk.7:36-50 jaejaksosta eri näkökulmista ja erilaisin painotuksin. Minulle keskeisintä ja rakkainta siinä on ihmeellinen särkymisen siunaus.

Jos sallitaan...
Yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja pysyä pääasioissa.

Ensinnäkin naisesta mainitaan, että hän eli syntisesti, hänen paheellinen elämänsä oli siis tiedossa. Uskaltautuessaan fariseuksen taloon - tunkeilijana, kutsumattomana vieraana - hän asetti itsensä ja koko elämänsä alttiiksi.

Saadessaan tietää että Jeesus on fariseuksen talossa aterialla hän lähtee liikkeelle ja ottaa tietoisen riskin, riskin tulla jälleen pilkatuksi, hyljeksityksi, mitätöidyksi - tuomituksi ihmisten edessä. Tärkeintä hänelle on nähdä Jeesus, päästä Jeesuksen läheisyyteen...
Rakkauden lisäksi hän varmaan kaipaa elämäänsä parannusta, elämänmuutosta johon ei itse kykene?

Mukanaan hän tuo kallisarvoisimman mitä omistaa. Pullon täynnä kallista, arvostettua hajuvoidetta. Tämä alabasteripullo on suljettu pullo, joka pitää murtaa, että voide saataisiin esille. Hän rikkoo pullon ja - järkevästi ajatellen - tekee mielettömän teon: tuhlaa kalliin voiteen.

Kerrotaan että hän lähestyy Jeesusta takaapäin ja itkee, kastelee hänen jalkansa kyynelillään ja kuivaa kyyneleet hiuksillaan, suutelee jalkoja ja voitelee ne hajuvoiteella.

Ehkä hän ovesta saavuttuaan näki Jeesuksen pölyiset jalat ja ajatteli: Kukaan ei ole pessyt Hänen jalkojaan! Tapana näet oli, että vierasta suudeltiin poskelle ja isäntäväki (tai heidän palvelijansa) pesi tämän jalat. Saattaa olla että fariseus ajatteli että siinä on kyllin kun hän on alentunut kutsumaan Jeesuksen kotiinsa? Se nyt vielä olisi puuttunut, että olisi pitänyt nöyrtyä hänen jalkansakin pesemään! Jeesus ei kuitenkaan moiti fariseusta eikä vaadi itselleen vieraalle kuuluvaa normaalia kohtelua - ei vielä. Mutta sitten tulee tämä synnintunnon raskauttama, vapahtajaa kaipaava pieni ihminen ja tekee sen minkä fariseus on laiminlyönyt, ja tekee sen koko sydämestään ja sielullaan, ei jonakin ulkonaisena tekona, rituaalina.

Fariseuksen reaktio?

Fariseus isäntänä seuraa tilannetta ja ajattelee mielessään, että jos Jeesus olisi profeetta hän tietäisi, siis kokisi hengessään millainen tämä nainen, joka häneen koskee, on, ja ajaisi hänet tiehensä. Ehkä tilanne on fariseukselle mieluinenkin. Se on todistus Jeesuksen tavallisuudesta: mies on tavallinen puuseppä, ei profeetta, puhumattakaan että olisi Messias. Niin kuin kuka tahansa moukka hän antaa paheellisen naisen osoittaa itselleen kunnioitusta ja koskettaa jalkojaan, vaikka hänen tulisi julkisesti tuomita ja (ainakin sanoillaan) kivittää TUOLLAINEN nainen.

Jeesus tietää fariseuksen ajatukset ja suhtautuu ikäänkuin ne olisi suoraan hänelle osoitettu. Hän vastaa niihin ja sanoo: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle..."

Sen jälkeen seuraa pieni oppitunti rakkaudesta, jakeet 40-43.

Seuraavaksi Jeesus paljastaa fariseuksen mielenlaadun ja asenteen, todetessaan koruttomasti, että tämä ei antanut vettä hänen jaloilleen - mutta tuo halveksittu nainen, jota fariseus mielessään arvostelee, pesi hänen jalkansa kyynelillä ja kuivasi ne hiuksillaan. Fariseus ei antanut vieraalle kuuluvaa tervehdyssuudelmaa, mutta tämä nainen suuteli hänen jalkojaan, jne.

Kuules Kerppuli, mikä on arvokkainta mitä ihmisellä on? Hänen oma elämänsä, eikö niin. Ja kristitty on ihminen jonka elämän tarkoitus on "tulla murretuksi" taivaallisiin, rakastaviin käsiin. Jokaisen kristityn sisimmässä on jumalallinen rakkaus, siis Jumalan oma rakkaus. Raamatun mukaan se on "vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu". Valitettava totuus kuitenkin on, että tämä rakkaus ei kovin usein pääse elämässämme esille. Voimme uskovinakin elää ikäänkuin omassa varassamme, vain harrastaen uskonnollisia asioita. Haluamme kyllä elää ja toimia oikein, pyydämme Jumalalta apua ja olemme kiinnostuneita Hänen teoistaan. Mutta olla kiinnostunut Hänestä itsestään? Niin kiinnostunut, että kaipaa, janoaa laskea koko elämänsä aivan ehdoitta Hänen käsiinsä, että ottaa riskin, tulee ja uhraa kallisarvoisimman mitä omistaa: antaa kaiken, koko sydämensä ja sielunsa Jumalalle. Emme enää ole itsemme omat, niin kuin Paavali kirjoittaa. Kun se ei ole vain teoriaa vaan todellista rakkautta Jeesukseen, todellista antautumista, pääsee tapahtumaan tuo ihme, että kovuutemme murtuu. Ja se lahja mitä sisällämme on pääsee tulemaan esiin muuttuneina elämänasenteina ja Hengen hedelmänä, armollisuutena ja ihmisrakkautena, mikä meiltä luontaisesti puuttuu...
Elämä kristittynä on jotain mihin emme itsessämme kykene, mutta minkä Jeesus kykenee saamaan aikaan meissä, ihmisessä.

Tästä perusasiasta ja tarpeesta Luuk. 7:36-50 minulle puhuu. Toki muustakin, mutta myös tästä. Se on ihana vertauskuva siitä mitä elämä pohjimmiltaan on, mitä se on tarkoitettu olemaan, mitä se voi parhaimmillaan olla. Niin kuin Jeesuksen jaloille uhrattu voide, hänen ristinsä juurella murrettu alabasteripullo, ehdoitta Vapahtajalle annettu kaikki, mitä olemme ja omistamme. Hänellä on omistusoikeus ja määräysvalta kaikkeen. Kaipaammeko tätä, että sydämemme valtaistuimella olisi vain yksi kuningas, että elämääni ei hallitse oma minä vaan Hän? Ei vaatimusten tähden tai pelosta vaan rakkaudesta, kaipauksesta elää Hänen valtaamaansa elämää:

Elämää missä uskonnollisuuden ja rituaalien sijaan on Kristuksen tuntemisen tuoksu.

:)

Kiitos Kerppuli.
Siunauksellista vuotta 2009.

Mysteriet kirjoitti:

Vesimittari =)

http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.luontokuva.org/media/kuvaajat/profiilit/834/vesimittari.jpg&imgrefurl=http://www.luontokuva.org/Default.asp?V_DOC_ID=2999&usg=__ErFXPl2GAGvmOOLaAposOPaJNCo=&h=514&w=740&sz=138&hl=fi&start=2&tbnid=qftBkmJKTqzFjM:&tbnh=98&tbnw=141&prev=/images?q=vesimittari&gbv=2&hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&sa=G

Lue lisää

pitkästä aikaa.
Olet tainnut olla joululomalla etelässä?

Aika epeli tämäkin:

http://www.youtube.com/watch?v=KSLUwmJOo_M&feature=related

Kyllä juosta saa, kunhan suunta on oikea, mutta mihin lienee kaverilla noin tulenpalava kiire? Vapaita assosisaatioita noudattaen mieleen juolahtaa Kari Peitsamon Kumip... äh mikään Peitsamo, piti sanomani M. A. Numminen.

http://www.youtube.com/watch?v=yE3-N5KQ_y8&feature=related

Anyway...

Tosissaan erittäin hyvää uutta vuotta 2009, Mys.

Se on vain välkettä veden kalvolla.

-kerppunen-

Itse asiassa runon lopputulos syntyi jotenkin vahingossa...
Mutta ei kerrota siitä kenellekään.

Kirjoitellaan. Minussakin on muuten osa erakkoa. Viihdyn joskus erämaassa...

onnellista Uutta Vuotta Sinulle !
-kerppulintu-