Joudun räjäyttämään Aviopommin...parin päivän päästä

No olet kyllä itsesi tilanteeseen saattanut.

Otat vastuun keitoksistasi ja selität juurta jaksaen vaimollesi aivan kaiken. Kannattaa ehkä myös varmistaa lastenhoitajalta, että tämä on tarpeen vaatiessa valmis hoitamaan lapsia muutaman päivän. Erosta on kerrottava mielestäni myös lapsille. Netissä on paljon tekstiä hakusanoilla lapset ja ero, etsi sieltä tietoa. Mutta vaimo ensin. Ja vaimon tunteet.

Mitkä ovat omat tunteesi, tekisitkö jotain toisin nyt, tällä hetkellä? Mitä toivot avioliittonne kestävän, onko rakkautta ja mahdollisuus anteeksiantoon? Älä esitä vaimollesi ainakaan vaatimuksia kuinka tämän tulisi suhtautua asiaan, ellei hän itse kysy mielipidettäsi siihen, ja silloinkin muista painottaa tämän oikeutta jopa raivoon ja vihaan sinua kohtaan tilanteessa.

Ja pyydä anteeksi. Jos et muuta, niin sitä, että olet ollut tuollainen luuseri, joka ei ole saanut suutaan aiemmin auki :)

Koskaan ei ole liian myöhäistä kertoa totuus.

Olen ymmärtänyt, että kun lapsi syntyy avioliitossa, lapsi menee automaattisesti perheen nimiin. Siis ettei mitään elatusjuttuja ja sellaisia tulisi biologiselle isälle. Mutta varmista asia!

Muista, että lapset ovat etusijalla. Mielestäni sinun tulisi hoitaa asia siten, että lasten elämä ei tule muuttumaan. Tämän ei tarvitse tarkoittaa eroa!

Tuo 3. lapsi elää toisessa perheessä. Toivottavasti suhteesi sen lapsen äitiin on ohi.
Lapselle on oleellisia ne vanhemmat, jotka elävät heidän kanssaan; huolehtivat ja ruokkivat, olevat läsnä ja turvana. Ei sillä ole merkitystä, kuka on biologinen isä. Toisen perheen isä on tietoinen asiasta, tämä on hyvä.

Miksei siis vaimosi voisi antaa anteeksi ja hyväksyä sen mitä on tapahtunut. Asiaahan ei enää voi muuttaa. Tämä voi kuitenkin rikkoa teidän perheenne, ja sitä en toivo lastenne takia.

Pyydä vaimoasi antamaan anteeksi. Anna toisen perheen kasvattaa lapsi rauhassa. Olet virheesi tehnyt ja saat nyt maksaa siitä näin. Et voi olla osa lapsen elämää. Olet tärkein omille lapsillesi!

Myöhemmin voitte kertoa lapsille, että heillä on sisarpuoli. Tuolle 3. lapselle kertovat hänen juridiset vanhempansa asian miten haluavat. Kannattaa ottaa selvää, mikä on oikea ikä kertoa alkuperästä.

Siis, kerro asia vaimollesi, mutta älä jätä perhettäsi! Tämä on varmasti tärkeää myös vaimollesi. Varaudu kuitenkin siihen, että hän saa raivarit ja asian sulatteluun menee aikaa. Pysy kuitenkin läsnä, äläkä lähde minnekään karkuun!! On raukkamaista lähteä!!

Tsemppiä! Kyllä elämä kantaa!!

Jos ymmärsin oikein, niin avioliiton ulkopuolisen lapsesi äiti on tahollaan naimisissa? Ja aikoo nyt myös jättää avioliittonsa? Näin ainakin ymmärsin, koska en käsitä, miksi asia pitäisi julkistaa, jos ette aio tämän konttausikäisen äidin kanssa pistää hynttyitä yhteen?

Silloin asialla on myös juridisia puolia, sillä jos hän ottaa lapsensa mukaansa, niin hän ja nykyinen miehensä sopivat elatuksista lastensa suhteen. Avioliitossa syntynyt lapsi kirjataan aviomiehen nimelle, joka tässä tapauksessa ei ole lapsen oikea isä. Mies on ilmeisesti tähän asti halunnut huolehtia lapsesta kuin omastaan, mutta tuskin haluaa jatkossa maksaa lapsen äidille elareita lapsesta, jonka isä sinä olet ja vielä asut lapsen kanssa. Lakia en ihan tarkkaan tiedä, mutta käsittääkseni siinä on kyllä selkeä mahdollisuus, että kyseinen aviomies tässä tilanteessa voi selvittää, ettei hän ainakaan ole lapsen biologinen isä, eikä siis ole velvollinen maksamaan lapsesta elareita. Eikä hän varmaan jatkossa halua, että sinun lapsesi tulee aikanaan perimään hänet, kuten tulisi tapahtumaan asian nykytilanteen vallitessa. Puhumattakaan siitä, kuka saa tehdä päätöksiä lapsen asioissa. Voi siinä jotain muitakin juridisia seuraamuksia olla, joten niiden suhteen sinun ja lapsen äidin kannattaa olla yhteydessä vaikka perheoikeuteen erikoistuneeseen lakimieheen.

Isompi ongelma sinulla tällä hetkellä ovat kuitenkin vanhemmat lapsesi. Eivät avioerot nykyään ole harvinaisia, joten eivät he joudu mitään ennenkokematonta kohtaamaan. Mutta taatusti kasvaessaan miettivät, että isä jätti heidät mennäkseen elämään kolmannen lapsensa kanssa. Siinä sinulla on tekemistä, ettet hylkää vanhempia lapsiasi, ja saada heidät ymmärtämään, ettet ole sitä tehnyt.

pässi kaalimaan vartijana.
Jos mun mies tulisi ilmoittamaan että elää moista
kaksoiselämää, niin ei muuta kun tulta munille vaan. Itseppähän tietäisi siinä missä sitä
on tullut lioteltua.

Missäs se vastuu on ollut kun tämä lehtolapsi
on saatettu alulle ? Mitä ?

Pikkasen on turha hakea sympatiaa tai itkeä
kaatunutta maitoa.

Tuntuuko hyvältä olla kahden perheen rikkoja ?
Tuntuuko hyvältä sotkea viiden lapsen elämä ?

Osaako kukaan heistä enää kunniotttaa sua tai
tätä "toista naista" tämän jälkeen ?

ja- milloin teet saman taas uudestaan ?

ei kyllä sympatiaa tipu sinulle pätkääkään, eikä sille huoralleskaan. Kyllä olet kaikessa itsekkyydessä toiminut. Mikä helvetti siinä on että sitä eroa ei oteta ensin, ja vasta sitten kylille huitelemaan housuitta??? Miten aikuinen ihminen voi olla noin itsekäs ja ajattelematon???

Niitä lapsia EI PIDÄ TEHDÄ jos noin vastuuttomasti toimii. Kyllä käy niin sääliksi lapsia että tulevaa ex vaimoasi, kyllä siinä on kestämistä, jaksamista ja ihmettelemistä! Tajuatko edea kuinka monen ihmisen sydämmen tulet rikkomaan? Tajuatko edes millaisia arpia tuollainen tulee jättämään?

Et taida kuule jätkä edes tajuta että tässä SINÄ pääset helpoimmalla. Muut tässä tilanteessa kärsii enemmän kun sinä koskaan tulet kärsimään.
Sitähän on "kotoa" helppo lähteä ja jättää se vaimo sinne hoitamaan niitä lapsia ja selviämään shokista. Ainakaan lapsias et ole ansainnut. Jos minä olisin vaimos asemassa, niin ei kyllä omat lapset alaikäsenä pääsis koskaan tutustumaan sun huoras yhteiseen äpärään.

Sori vaan mutta en voi kauniimmin kirjoittaa. Sitä paitsi itsehän tänne tulit avautumaan.

Jos mulle kävis koskaan tolla tavalla, niin siinä käyttäs muutama ihminen taivaassakin pyörätuolia.

Mätäne, ja toivottavasti kärsit mahdollisimman paljon ja pitkään! Hyi hemmetti, oot täysin selkärangaton raukka!

takia eroa vaimostasi, mutta et tulevaisuudessakaan elä sen toisen naisen kanssa, vaan hän jatkaa elämäänsä miehensä kanssa, en tajua miksi sinun pitäisi loukata moisella tiedolla vaimoasi. Ota ja lähde, mutta älä hiero moista loukkausta varta vasten sinua rakastavan ihmisen kasvoille... olet virheesi tehnyt, älä sälytä pahaa oloasi vaimosi niskoille enää sen enempää, kuin erossa on hänelle kestämistä.

Lapsillesi kerrot erosta totta kai. Minkälaisina idiootteina heitä oikein pidät? Isä vain häipyy ja he sitten jäävät potemaan hyljätyksi tulemisen traumaa siihen saakka, kunnes armollisesti tulet heille asiasta joskus hamassa tulevaisuudessa kertomaan, niinkö? Ei, vaan asia kerrotaan heti, kun olette puolisosi kanssa miettineet, miten käytännön järjestelyt menevät.

Jos rakastajattaresi aviomies on lapsen tunnustanut, eikä heillä ole aikomusta erota asian takia, hän kyllä huolehtii lapsesta kuten on tähänkin saakka huolehtinut. He myöskin päättävät, milloin kertovat lapselle hänen todellisen alkuperänsä vai jättävätkö kertomatta.

Oletko muuten varma, että vaimosi haluaa eron? Teillä on kaksi lasta ja hän voi aivan hyvin haluta, että pysytte perheenä kaikesta huolimatta. Näin on tehty lasten vuoksi kautta maailman sivu ja tullaan tekemään. Rakastajattaresi mies on valintansa tehnyt, miksi sinun vaimosi ei yhtä hyvin pystyisi samaan? Älä päätä asioita toisen puolesta, vaan anna hänen tehdä itse omat päätöksensä. Vain todellinen jänishousu ennakoi tilanteen tuolla tavoin (kamat pihalle jne), kuin olet suunnitellut.

Jos taas on niin, että olette ajatelleet rakastajattaresi kanssa aloittaa yhteiselon, todennäköisesti hänen miehensä hakee isyyden tunnustamisen purkamista ja siten ollen geenitestejä. Olen aika varma, että siinä tilanteessa hän tulee myös hakemaan sinulta oikeusteitse korvausta lapsesi elatukseen menneistä rahoistaan.

Kenelle vaan voisi käydä vahinko. Mutta minne ehkäisy jäi?? Aika vastuutonta lastakin ajatellen kun hän oikeaa isäänsä aina kaipaa. Reilua toki muhinoinnissa olisi ollet vaimonkin tehdä sitä sitten jossain, eikä olla yksin kotona. Miksi oletat jo valmiiksi että vaimo haluaisi eroa tai alkaisi raivoamaan ? Onko hän pirttihirmu vai elämässä kokematon joka saa ahdistuksen pienestäkin vastoinkäymisestä? Kai tunteensa voi muutenkin ilmaista tai hetken kuohahtaa. Asia satuttaa, mutta sen kanssa voi elää lopulta vaikka se satuttaa. Jos hän sinusta välittää niin ei tuo voi olla ylitsepääsemätöntä.

Itse pakon edessä antaisin anteeksi tavallaan. Minkälainen suhde oli sitten toiseen naiseen, seksiä vai "isoja tunteita"? Miten nainen tunsi/tuntee. Minkälainen vaimosi on eli lempeä vai "kireänuttura"? :)

Kannattaa varautua vaikka mihin. Ensinnäkin vaikka piikulapsen "kasvatti-isä" on hänen virallinen isänsä ja lapsi tarvitsee virallisen isänsä luvan muuttaakseen, eli isä voi ilmoittaa, että nainen voi lähetä ja lapsi jää, jos ei muuten, niin kiusallaan.

Virallisen isän ei ilman oikeuden päätöstä tarvitse suostua mihinkään lapsensa suhteen, ei esim isyystestiin.

Vaimosi voi yllätys kylläkin ilmoittaa, että kun kerran olet niin ihastunut lapsiin, että hankit lisääkin niin saat huolehtia kaikista, eli sinulla onkin 3 lapsen uusioperhe tai uusioperhe jossa on vain sinun kaksi vanhempaasi lasta ja uusi vaimo. Vaiosi voi hyvinkin haluta alkuun aikaa itselleen ja etsiä uusi kumppani ja lykkää siksi kaikki lapset sinulle ainakin hyvin usein mielellään. Hänkin on vielä nuori ja varmaan haluaa uuden perheen.

Jos vaimosi haluaa pitää lapsenne,niin joudut varmasti maksamaan elatusmaksut kun olet kerran lisääkin hankkinut. Ero ei ole halpaa touhua missään mielessä ja elatusmaksuja maksat joka tapauksessa vielä 14 vuotta ainakin tai pikkuisesta jopa 18.

No joku asianaja on joskus sanonnut, et kannattaa miettiä missä sitä kalunsa kanssa heiluu.. sopan olet keittänyt ja kannattaa varautua oikeudenkäynteihin ja ongelmiin roppakaupalla.

niin luulisin, että aluksi kaikki räjähtäisi käsiin, mutta sitten alkaisi korjausvaihe ja lopulta kaikki olisivat keskenään tekemisissä. En ymmärrä, miksi tuollaisen asian takia sinun pitäisi jättää kaikki rakkaat ihmiset kuten lapsesi ja vaimosi. Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Salailu on kuitenkin pahinta. Kissa pöydälle. Sittenhän sen näkee, mikä on lopputulos. Mitä häpeämistä lapsessa on?

Ou-jee. Myötätuntoako anelet ? Itse olet soppasi keittänyt, joten kypsy siinä. Näin käy ihmiselle, joka ei osaa keskittyä yhteen suhteeseen kerrallaan. Olisit jättänyt syrjähypyn tekemättä...

PS: Hieno provo

Moi,

Vähän samalla tavalla on käynyt minulle aikoinaan kun olin äitiyslomalla kahden pienen lapseni kanssa. Elin onnellista aikaa ja suhteemme oli mielestäni ihan hyvä, mutta naisen vaistoni ohjasi minut totuuden äärille ja sain selville mieheni suhten toiseen naiseen, jonka hän kiisti pitkään ja se vain jatkui. Monenlaisia vaiheita tuli läpikäytyä ja nuoren hyväuskoisen äidin elämä romahti aika lailla päälaelleen. Mies halusi jatkaa - annoin anteeksi ja elämä jatkui. Kunnes tunsin sisimmässäni jonkun asian olevan hullusti ja niinhän se olikin. Suhteesta oli syntynyt lapsi, melkein saman ikäinen kuin nuorimmaisemme. No tästä muodostui varsinainen helvetillinen ajanjakso syyttelyineen ja muine asiankuuluvine tunteineen, mutta päätimme silti jatkaa...rakastinhan tätä miestä. Käytännössä elämä muuttui jota kuinkin normaaliksi vasta pitkän ajan jälkeen mutta sisimmässäni en voinut tätä tekoa antaa anteeksi enkä hyväksyä...se tuli aina riitojen yhteydessä esiin ja varjosti eläämäämme. Tiemme erosivat muutaman vuoden jälkeen ja suhteestä syntynyt lapsi elää toisessa perheessä kasvatti-isän kanssa eikä ex mieheni ole pitänyt heihin yhteyttä.

En osaa sanoa miten olisin aikoinaan kamalan asian halunnut saada selville, mutta rehellisyyttä olisin arvostanut. Mikäli haluat elää nykyisen perheesi kanssa, niin tee se asia heille selväksi että näin on, koska tilanteeseen liitty monta pelkoa mm. yhteisten lastenne aseman menettämisestä ym. ym. Ole hienotunteinen ja myönnä virheesi ja ole valmis keskustelemaan ja vatvomaan, niin kauan kuin mitä se vaatii.

Lycka till ja oikein kaunista vuotta 2009. Mikäli rakastatte toisianne, niin uskon että voitte selvitä vaikean asian kanssa, mutta elämänne ei tule pitkään ainakaan olemaan ennallaan ja sinun pitää varautua olemaan vahva ja tukemaan muita.

Toivon sulle voimia! Olen kuullut sanonnan, että totuus tekee jokaisen suhteen terveeksi (suhde itseen ensin, sitten muut). Olet tehnyt hienon ratkaisun kertoa asian. Salaaminen saa sinut voimaan pahoin omassa elmässäsi. Siksi tämä on oikein hyvä ratkaisu. Anteeksianto on sitten tämän jälkeen. :)