oikean?
Mistä tiedät että
olet löytänyt sen
35665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
että se sietää mua tälläisenään, ja minä siedän sitä sellaisenaan.
pelkkää sietämistä??? Eli mitään positiivisia fiiliksiä asiaan ei liity?
on positiivinen fiilis. Ei katsos ärsytä.
ole esim. rakastumisesta tms. vaan sietämisestä. Kyllä vetää mielen matalaksi... :D Itse oon aina kuvitellut, että siinä ois edes vähän jotain intohimoakin mukana. Eikö edes vähäsen???
ettei taas tuu käsilaukusta päähän...
Siis intohimoa on tottakai, mut intohimoinen suhde on jotain sellaista mihin mua ei (enää) suin surminkaan saa.
sellaista kauhean räjähdysherkkää tilannetta? Siis riitoja jne? Mä enemmän ajattelen katsos sitä niin, että nainen ja mies vetää fyysisestikin toisiaan puoleensa. Ja kun mun mielestä ilman tuollaista vetovoimaa suhde ei voisi onnistua. Vastauksestasi käsitin, että suhteesi on rauhallinen, mutta tulee mieleen että laimea?
se mitä sinä sanot laimeaksi, minä sanon tyylikkääksi.
Mut ilman fyysistä vetovoimaa en edes suhteessa olisi.
Aurinkoista jatkoa sinulle ja valitsemallesi naiselle!
samoin sulle!
ei salli minun olla muiden miesten kanssa.
ominaisuuksia tuohon tilaan pääseminen mieheltäsi edellyttää.
vahvaa henkistä yhteenkuuluvuutta kanssani. Sielunkumppanuutta ehkä, jos joku sellaiseen uskoo.
tai tahdon uskoa sielunkumppanuuteen.
siihen haluan uskoa ja uskonkin. Aiheesta en nyt kaikkea varmaan silti edes tiedä.
sen kertoo..
Siin on jollai muullaki näppinsä, jotain... voimaa :)
tuntuuhan se siltä että siinä on jotain enemmän, jotain melkein yliluonnollista.
Sitten kun minua viedään jalat edellä, eikä Rouva Ratikka ole ehtinyt ottaa hatkoja, niin olen asiasta kohtuullisen varma.
Mutta vaikken voi tietääkään, niin luulen siihen asti kuitenkin. ;-)
niin se on pelkkää positiivista, panee ihmisen yrittämään enemmän? Vai ymmärsinkö väärin?
Minusta kumppanin rakkaus kannattaa yrittää ansaita uudelleen joka päivä. Vaikka se pyyteentöntä olisikin.
suuren vaikutuksen... Rouva Ratikka on onnellinen nainen :D
onko teillä nettisuhde?
Kyllähän sinä selvännäkijänä sen tiedät. ;-)
muissa vastauksissa, mutta pistetään nyt tähän:
Se nainen rakastaa mua kaiken vuoksi ja kaikesta huolimatta, ja minä tunnen samoin häntä kohtaan.
Elämä on melko kevyttä, kun tietää varmasti olevansa hyväksytty ilman ponnisteluja.
Ja ei se varmaa tietoa olekaan, ennen kuin lopussa vasta.
juuri tuota vaivattomuutta. Minne se vetovoima ja intohimo on sitten kadonnut suhteista? Ei se mielestäni ole sama asia kuin riitainen suhde.
Ei vetovoima ja intohimo ole minnekään kadonneet. Mutta niitä tunteita voi kokea muidenkin kuin sen oikean kanssa.
Oikean tunnistaa siitä, että sen luona on AINA kotona. Siis sielullisesti. Rauhassa.
Tuohan ei poista kaikia ristiriitoja ja jännitteitä suhteesta. Se takaa sellaisen turvallisuuden, että joka tapauksessa voi olla uskollinen paitsi rakkaalleen myös itselleen: suhdekompromissien laatu Oikean kanssa ei edellytä itsensä eksploittaamista. Sellaisen ihmisen kanssa on AINA emotionaalisesti turvallista.
Tuo ei poista vetovoimaa ja intohimoa. Mutta sen oikean kansaa ne on jotenkin alempana järjestyksessä. Ehkä.
intohimoa?
Sekoitat nyt oman asenteellisuutesi Ap. Mielestäni Ukko tarkoittaa, että toinen hyväksyy sellaisena kun on - vaikka sitten haluisi seksin sarallakin mustat Nokian kumpparit jalassa joka perjantai-ilta saunan jälkeen ja kesälomalla aina kukkakedolla :))
Mutta kumppanista tämä on myös hauskaa ja hyväksyttävää.
Vetovoimaa on ja intohimoni on hyväksyttyä sellaisena kuin se on = vaivaton olo. Minä kelpaan, minä olen haluttu, minun ei tarvitse pelätä ja yrittää koko ajan.
voi muuta sanoa :D
selittää sen yksinkertaisemmin kuin minä. Noin se menee.
hetken ennenkuin tajusin tuon. Ei se asennevamma ole vaan hidas aivotoiminta!
Etukäteen senkin höppänät. Ennustajia ei ole olemassakaan.
Kuolinvuoteella vasta tietää oliko se oikea vai ei. Siihen saakka mennään päivä kerrallaan, ja kuulostellaan miltä näyttää :D
jäämään siihen suhteeseen päivästä toiseen, kuolinvuoteella saakka?
Tuntuu hyvältä. Jos hyviä hetkiä/tavallista sujuvuutta on enemmän kuin huonoja hetkiä, eikä ne huonotkaan mitenkään sietämättömän huonoja ole, niin sitten voi porskuttaa vaikka kuinka pitkälle.
Ihminen muuttuu ajan myötä, ja on melkein arpapeliä miksi se pitkässä juoksussa muuttuu. Että omakaan toiminta ei auta vaan tarvitaan toinen samanlailla muuttuva viereen jotta kuolemaan saakka voi yhdessä olla.
menee :D
sanat suusta. Tähän ei ole muuta lisättävää. :)
Omasta kokemuksesta. Aloin oleen 17 vuotiaana miehen kanssa jonka kanssa olisin ihan sujuvasti voinut olla lopun elämääni. Oli arkea ja vaikka mitä mutta ihan hyvin kokonaiskuvaa katsellen meni. Hän vaan muuttui eri suuntaan kuin minä, enkä kestänyt sitä. Sit tuli ero 14 vuoden yhteiselon jälkeen. Se muuttuminen ei riippunut minusta, enkä pystynyt mitään tekeen.
Voi mennä vaikka 20 vuotta loistavasti ja sitten toinen päättää lähteä, niin mitä sillekkään sitten voi. Ne oli toisilleen sopivat niin kauan kunnes toinen muuttui ratkaisevasti erilaiseksi ja näinollen ne ei enää historiastaan huolimatta olekkaan toisilleen sopivia.
Summa summarum.. arpapeliä, kummankin puolison kasvu vaikuttaa ja lopputuloksen näkee vasta kuolinvuoteella :D