Jacques Lacan

On. Käytä aikasi johonkin hyödyllisempään.

Kyllä näin on.

Vaikka olen kirjallisuudenopiskelija ja siis periaatteessa postmodernismin asiantuntija, niin en ole koskaan tajunnut Lacanin sanapuurosta paskan vertaa. Turhaa hommaa lukea sen ranskalaispellen kirjoja. Ja Julia Kristeva on ehkä vielä pahempi.

Postmodernismi on syvältä perseestä.

Näennäisintellektuaalista, pseudotieteellistä paskanjauhantaa, joka ei liity todelliseen maailmaan ei niin millään tavalla.

Kai Laitisen Suomen kirjallisuuden historia sen sijaan on järjellinen kirja, josta jopa oppii jotain. Lue mieluummin yleistä historiaa, Suomen historiaa, kulttuurihistoriaa, kirjallisuudenhistoriaa yms. niin opit enemmän kuin postmoderneja kommari-"filosofeja" pänttäämällä.

Tuskin Lacania varsinaisena postmodernistina voi pitää. Strukturalistina pikemminkin.

Lacan antoi Freudin teorioille eräänlaisen lingvistisen tulkinnan: Tiedoton olisi ymmärrettävissä kielellisten merkitysten (tai oikeastaan "merkityksellisyyksien") kokonaisuudeksi. Toisin sanoen (yksinkertaistaen), unet, virhesanonnat, harhat yms. kuvastavat ihmisen tapaa hahmottaa kielellisesti asioita ja tässä hahmottamistavassa mahdollisesti esiintyviä häiriöitä.

Minuus (Ego) puolestaan olisi projektio, siis jotain ihmisen itsensä luomaa, ja sellaisena myös eräänlainen merkitys- tai merkityksellisyyskokonaisuus. Minuus ei siis olisi niinkään se, joka ajattelee, puhuu ja kokee, vaan jotain sellaista, joka rakennetaan ajateltaessa, puhuttaessa ja kokiessa.

Lacanin ansiona pidetään tavallisesti sitä, että hän toi voimakkaasti esille ihmisen psyyken kielellisyyden. Hänen huonona puolenaan on vastaavasti pidetty sitä, että hän olisi ylikorostanut tätä kielellisyyttä.

Mielenkiintoinen kaveri sinänsä, mutta kirjoitti tavalla, joka saa helposti lukijan raivostumaan: Teksti on täynnä vihjauksia, metaforia ja sen sellaista ja tuntuu ajoittain toivottoman hämärältä. Helkkarin hankala lukea, mutta monet ovat pitäneet hyvin kiinnostavana.