Miksi miehen on niin vaikea ymmärtää, että nainen elää maailmassa, jota säätelevät erilaiset mielialat, ympäristön vaikutukset, hormonit jne. Miksi se tekee teistä naisesta jotenkin huonomman? Miksi naisen tunteita on niin vaikea edes yrittää ottaa huomioon?
Naisen tunteet
Annie-Mannie
39600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
nainen näyttää nämä niin vaihtelevat ja ympäristön vaikutusten alaiset tunteensa miehelle?
vuosiluvusta päätellen kovin nuori. Miten itse käyttäydyt? Etkö koskaan ole masentunut tai itkuinen, ärtyinen tai kipeä esim. ennen kuukautisia? Lapsen saamisesta ja siihen liittyvistä tunteista uskon, että sinulla ei vielä ole kokemusta.
Olen ollut hyvinkin masentunut ja itkuinen, mutta niiden syyt ovat melko lailla globaaleja ongelmia, joihin ei voi suoralta kädeltä vaikuttaa, ja tätä on sattunut vain sinkkuna ollessani, ihana ukkoni saa nykyään mieleni täysin muualle :)
Itkutuulet puhaltavat joskus mutta ne johtuvat väsymyksestä ja surusta, ne nukkuu helposti pois.
Olen muutenkin melko rauhallinen luonteeltani, menkoista on kipua mutta en ole havainnut yletöntä ärtymystä. En niistä tykkää mutta minkäs sille voi.
Jos tunnen yhtäkkiä jotain äkkinäistä ja voimakasta ärtymystä niin en pura sitä muihin, eihän se niiden vika ole. Tiedän miltä tuntuu olla kaikenlaisen kiukun purun kohteena eikä se ole kivaa :(
Joten en tee sitä muille.
Mutta kaikki ovat omanlaisiaan..
mitään raivareita saa. Lähinnä masentaa ja itkettää. Mies vaan ei osaa oikein kohdata näitä tunteita, vaikka asiasta on puhuttu.
muusta johtuvat nuo masennus ja itkeminen?
Kyllähän niille syy löytyy, miksi masentaa, mitä ajattelet silloin, ja masennus ja sen syyt itkettävät, ainakin minua :)
Hmm.
Miten haluaisit että miehesi kohtaisi nämä asiat?
tunteissa mitään vikaa ole,teoissa vaa!
jos niihin tunteisiin vaikuttaa mitkä sattuu asiat milloinkin ja nainen kertoo syistä kierrellen tai ei ollenkaan vain olettaen, että tietäähän se mies jos vaan haluaa, mistä mikäkin mökötys milloinkin johtuu. Kenenkään pään sisälle ei näe ja vaikka itse tietäisi, mikä milloinkin itseä häiritsee, muut eivät sitä voi tietää.
nämä hormonaaliset syyt, ei niitä voi edes tietää. Ei sitä katsos välttämättä mikään ulkoinen edes aiheuta.
Milloin joku oikeasti tarkoittaa, ettei tiedä, mistä johtuu vai sanooko muuten vaan, ettei muka tiedä (ja odottaa, että toinen ottaa selvää).
enää käyttäytyvät noin. Mutta eikö tuotakin voi kysyä ihan suoraan? Mieluummin siis vaikka ottaa syliin ja kysyä, että onko oikeasti jokin vialla, kuin tiuskaisemalla.
Mutta kaikki eivät ole aikuisia... Ja kyllä jotkut aikuisetkin saattavat käyttäytyä kuin teinit.
vie. Itse opettelin hallitsemaan PMS:stä aiheutuvaa kiukkua, mutta tätä surua ja masennusta ei jotenkin niin voi hallita...
mistä homma johtuu. Se riittää.
On vaikeaa suhtautua oikein naisen tunteisiin, kun ei koskaan voi etukäteen päätellä, miten niihin pitäisi reagoida. Ei vaan, en ole koskaan päätynyt pidempään suhteeseen naisen kanssa, joka on niin tunteidensa tai hormoneidensa vietävissä. Mistäköhän syystä? ;-)
voimakkuudella esim. PMS iskee. Seurustelet siis tasa-hormonisten naisten kanssa. Mutta kun kerran tietää, että rakkaalla on kerran kuussa huono hetki, tarvitsee enemmän syliä ja huomiota niin miksei sitä voisi silloin antaa? Itse tarvitsisin syliä esim. juuri nyt mutta mies ei kuulemma ehdi.
on nyt kiire?
Minä toki sitten tarjoaisin sitä syliä, jos asia olisi niin yksinkertainen. Mutta kun ongelma on ollut enemmänkin siinä, ettei voi koskaan tietää, milloin on tilan antamisen ja milloin sylin aika, ellei nainen sitä itse kerro.
Ja silloin olen jättänyt naisen suosiolla paremmalle ajatustenlukijalle tai ainakin pitkäpinnaisemmalle miehelle. ;-)
tuon ja uskon ettei tilanne ole miehelle helppo. Kannattais sitä syliä kokeilla kuitenkin. Vaikka varovasti. Toiset naiset ei kyllä sitä siedä, mutta oppiihan tuota omansa tuntemaan. Se vaan, en tiedä onko hormoonijuttu vai mikä, mut just nyt mullakin on tosi surullinen olo. Ilman syytä.
Kerrotko sinä avoimesti tunteistasi, niiden syistä ja miten ne vaikuttavat? Ja ennen kaikkea, miten toivoisit miehen milloinkin reagoivan? Vai oletatko miehen osaavan lukea rivien välistä?
Mutta kun mä olen aina kertonut silloin, kun oireet eivät ole päällänsä, ettei tulisi mitään hirveätä raivaria. Sitte tuntuu, et kun ne oireet tulee niin hän on unohtanut mitä sovittiin. Mun mies on muutenkin aika... öh... sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä. Osaa kyllä yllättää välillä ihanasti.
Ei mies osaa tehdä oikein, ellet neuvo juuri sillä hetkellä, kun tilanne on päällä. "Halaisitko, antaisitko minun olla juuri nyt vähän aikaa omissa oloissani jne. Kyllä sinun sen verran täytyy tunteitasi pystyä hillitsemään. Ethän voi töissäkään yhtäkkiä itkuraivareita vetää.
ja yrittää toimia oikein ja sitten toimii kuitenkin ihan väärin. No, mitäs kun äsken kävin halaamassa tuolla tietokoneen ääressä ja pyytämässä viereen niin ärähti vaan että peli on kesken?
Ehkei mies ymmärtänyt, että nyt olisit erityisesti huomion tarpeessa tai sitten se on välinpitämätön moukka.
hän on täysin välinpitämätönkään. Mutta ehkä välillä vaan aika itsekäs.
että mitä nainen kulloinkin tuntee? Meinaan noin niinku etukäteen?
hiljaisuus, tai erityinen ärtyneisyys on niitä merkkejä. Tiedätkö, että tilannetta usein auttaa mikäli mies jaksaa vaikka hetken pitää sylissä. Ihmettelen että miten saisin oman miehen tajuamaan.
Ilman vaatimuksia ja itkupotkuraivareita? Jos se sitte vaikka tajuais...
hillittömälle itkeskelylle ei kyllä PMS:n aikaan saa mitään, silloin tarvitsisi sitä syliä yli kaiken! Olen mä siitä puhunutkin, mutta niin, mun mies ei ole kuten sinä, joka viet vieläkin vaimoasi treffeille :) (luin ja vastasin ylempään aloitukseesi)
Minä myös kuukautisten aikaan haluaisin olla vain rauhassa, mutta kun ei käy, niin ei käy... :/ Miehet on vain niin itsekkäitä. Mieheni tietää, että inhoan pelkkää ajatustakin seksistä kuukautisten aikaan, ja ne kestää vain kolmesta neljään päivään, joten ei se niin kohtuuton uhraus mun mielestä olisi, että saisin silloin vain olla, mutta jos en yritä parastani käyttäytyä ja toimia kuin muulloinkin, niin sitten mökötetään ja kiukutellaan. Onkohan hänelläkin hormonaalisia ongelmia...
rauhassa. Itsellä tilanne vähän päinvastainen. Seksiäkään en panisi pahakseni.
olemukseen vaikuttaa mielialat ja ympäristön vaikutukset.
Samoin hormonitoiminta vaihtelee, ei kylläkään tuollaisissa ennustettavissa jaksoissa kuin naisella.
kuin naisilla. Ei noita asioita voi verrata.
voi.
Minulle ainakin tulee aika rajuja depiksiä krapulassa tai jos on pitkään harrastamatta liikuntaa. Molemmissa varmaan jotain fysikaalisia/hormonaalisia juttujakin takana. Silloin kaipaisi että olisi joku joka halisi.
eikä anna hormoonitoiminnan vaikuttaa itseensä millään lailla
Mutta jos ajatellaan sellainen tilanne että naisen tunteet ja ajatukset ailahtelee kuin viiri tuulessa ja samalla kuitenkin pitää kuunnella mantraa naisten tasa-arvoisuudesta niin siinä on pieni ristiriita. Vastapainoksi naiset voisivat enemmän kiittää miesten rauhallisuutta ja tyyneyttä erilaisten myrskyjen edessä,eikä vain pitää naisen oireilun kestämistä itsestäänselvyytenä.
voisi kysyä (kun kerran aletaan yleistää ja viljellä stereotypioita) miksi naisen on niin vaikea ymmärtää, että mies ei jaksa kuunnellä lätinöitä, vaan haluaa kännin, pillua ja päälle roskaruokaa ja nukkumista. Miksi naiset eivät ymmärrä näitä yksinkertaisia perustarpeita?
Mä vastaan tohon sun kysymykseen. Me ollaan erilaisia, siis miehet ja naiset ja me vaan ei aina jakseta ymmärtää tätä erilaisuutta. Me ajatellaan ja reagoidaan erilailla tietyissä tilanteissa. Meidät on luotu tällaisiksi, siis miehet ja naiset.
paskanmarjat...mä en usko noihin tekosyihin. jos ihminen ei käytöstään osaa säädellä ja selittelee typerää käytöstään jollain kuukautisilla, niin suksikoon vittuun. idiootista on silloin kyse
ne hormoonit ja mielialat on voinu säädellä elämää, mutta onneksi ne on ollu vain tilapäisiä mielenhäiriöitä :D
Onneksi miun mies on tukenu ja huomioinu vaikka ei varmasti ole täysin ymmärtäny minuu aina. En mie odotakaan täydellistä ymmärrystä kun en itekään aina ymmärrä miehiä. Ja oon oppinu pyytämäänkin esim. sitä halia tarvittaessa. Tosin mieskin lukee nykyisin miun mielialoja niin hyvin, ettei oo tarvinnu aina pyytääkään.
Oon oikeesti tasainen ja rauhallinen luonteeltani mutta onhan niitä hetkiä ollu tässä yhteisellä taipaleella että voi sanoa hormoonitoiminnan sekoittaneen sitä järjen käyttöä. Pahiten olin "sekaisin" esikoisen syntymän jälkeen. Putosin jostain alas aika rajusti kun tajusin millaista se elämä pienen vauvan kanssa voi olla. Ja todella synnytyksen jälkeen ne hormoonit oli aika sekaisin ja tunteet ailahteli. Mutta meillä se esikoisen vauva-aika ei ollu mitenkään helppoa aikaa muutenkaan. Ja siihen kun lisää sen, että elämänmuutos oli suuri, niin ois voinu pahemminkin mennä. Kyllä miulle se suurin ja tärkein asia oli oman miehen tuki. Meillä oli tuttavapiirissä paljon juuri vauvan saaneita mutta heillä se elämä vauvan kanssa oli juuri sitä mitä itsekin olin etukäteen odottanut ja toivonut; ei helppoa mutta kuitenkin sujuvaa. Meillä valvottiin yöt ensimmäiset puoli vuotta, voisi verrata koliikkiin vaikka syy ei ollutkaan se.
Kuopuksen kanssa kaikki sujui vauva-aikana helpommin ja ei ne hormoonitkaan heilahtanu niin pahasti kuin esikoisen syntymän jälkeen. Mutta kyllä se esikoisen vauva-aika kasvatti tosi paljon, eipähän jaksa ihan pienistä valittaa...