Jung korosti runon merkitystä ja sanomaa. Jungin mielestä symboleilla on paljastava merkitys eikä runon psykologinen analyysi ole tärkeää.
Freud ei pitänyt runoutta terapiana. Freudin mielestä taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjallisuusterapia
Jungin käsitys uskonnosta, vaikkakin voimakkaasti psykoanalyyttinen, on huomattavasti ystävällisempi kuin Freudin vastaava.
Jungin mukaan uskonto onkin "Tiettyjen voimien, henkien, demonien, jumalien, lakien, ideoiden, ideaalien tai minkä hyvänsä sellaisten tekijöiden tarkkaa seuraamista ja harkitsemista, jotka henkilö on kokenut kyllin merkityksellisiksi tai voimakkaiksi ollakseen palvonnan arvoisia." (Jung 1938, 8.)
Freud näki uskonnon ja kaiken uskonnollisuuden ihmiskunnan pakkoneuroosina, josta potilas pitäisi parantaa. Jung näkee uskonnon ja uskonnollisuuden ihmiskunnan pyrkimyksenä individuaatioon, eli persoonalliseen eheyteen. Vaikka molemmat teoriat kieltävät uskontojen totuusarvon sellaisena, kuin niiden omat itseymmärrykset esittävät, jungilainen psykologia antaa uskonnolle uuden, lähes mystisen merkityksen.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03a_uskonto.shtml
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000040105610
Freud ei pitänyt runoutta terapiana. Freudin mielestä taiteen tekemisen taustalla on usein neuroosi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjallisuusterapia
Jungin käsitys uskonnosta, vaikkakin voimakkaasti psykoanalyyttinen, on huomattavasti ystävällisempi kuin Freudin vastaava.
Jungin mukaan uskonto onkin "Tiettyjen voimien, henkien, demonien, jumalien, lakien, ideoiden, ideaalien tai minkä hyvänsä sellaisten tekijöiden tarkkaa seuraamista ja harkitsemista, jotka henkilö on kokenut kyllin merkityksellisiksi tai voimakkaiksi ollakseen palvonnan arvoisia." (Jung 1938, 8.)
Freud näki uskonnon ja kaiken uskonnollisuuden ihmiskunnan pakkoneuroosina, josta potilas pitäisi parantaa. Jung näkee uskonnon ja uskonnollisuuden ihmiskunnan pyrkimyksenä individuaatioon, eli persoonalliseen eheyteen. Vaikka molemmat teoriat kieltävät uskontojen totuusarvon sellaisena, kuin niiden omat itseymmärrykset esittävät, jungilainen psykologia antaa uskonnolle uuden, lähes mystisen merkityksen.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/03a_uskonto.shtml
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=642&posting=22000000040105610
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuuntelin radiosta hiljattain ohjelmaa (en muista, mikä ohjelma se oli ja minä päivänä). Siinä kerrottiin uskon merkityksestä ahdistuksen poistossa. Niinhän se on, kun uskomme johonkin, ahdistus lievittyy. Se pätee uskonnolliseen uskomiseen samoin kuin esimerkiksi uskoon, että lääke tai terapia auttaa sairaudesta parantumisessa. Kun voi edes uskoa, on jotain toivoa ahdistuksessa ja epätoivossa, ahdistus lievittyy.
Jungilla oli mielestäni muutama merkittävä pointsi. Näitä voitaisiin kuvailla vaikkapa seuravasti:
1) Siinä missä Freud näki ihmisen kolmannen persoonan näkökulmasta käsin, Jung tarkasteli sitä kuinka ihminen kokee maailman ensimmäisestä persoonasta käsin. Freud kirjoitti vaikkapa viettipohjan ja minän välisistä suhteista, Jung ihmisen kokemuksesta. Tässä Jung tuli selvästi lähelle fenomenologiaa, kuten Lauri Rauhala on esittänyt.
2) Jung ei nähnyt ihmistä pohjimmiltaan itsekkäänä ja toisille vaarallisena olentona. Siinä missä Freud katsoi sensuurin/yliminän olevan tarpeen pohjimmaisten viettien torjumiseksi ja sosiaalisen elämän mahdollistamiseksi, Jung katsoi tiedostamattomasta löytyvän arvokasta, arkipäiväistä kokemusta rikastavaa materiaallia. Ts. Jung ei nähnyt ihmistä läpeensä pahana vaan pikemminkin hyvänä.
On sitten eri asia, että Jungin arkkityyppiteoria on aikamoista kökköä. Tämä puhumattakaan vaikkapa alkemia- ja maailmankausitulkinnoista. Omaelämänkertansa perusteella Jung kärsi itsekin psykooseista, mikä osaltaan näkynee hänen tuotannossaan.
kahden teorian välisessä rajamaastossa oleskelulta, jota samaa löydetään myös fysiikassa. Esimerkiksi valon luonne on ollut pitkään samanlainen kiistakapula. (ainakin silloin, kun satuin sitä lukemaan) Onko valo aaltoliikettä vai hiukkasia? Molemmat teoriat pitävät paikkaansa ja täydentävät toisiaan luomaan ymmärryksen, joka pitää paikkansa todellisuuden kanssa.
Ymmärrän Freudin hieman kiukkuisia näkemyksiä, ehkä ne kumpuavat sen ajan yhteiskunnan ennakkoluuloista ja ymmärtämättömyydestä. Onhan kautta historian ollut myös niin, että tiedemiehet ovat joutuneet panttaamaan tietojaan, koska yhteiskunta ei ole ollut valmis ottamaan todellisuutta vastaan.
Jung on kuitenkin elänyt ja vaikuttanut myöhemmin kuin Freud, eli hänellä ei ole ollut vastassa niin paljon täysin eri mieltä olevia, joten pehmeämmän ja ystävällisemmän teorian esittäminen on ollut helpompaa.