Kertokaas parisuhteen kariutumisen

t: Relaxin avokki

naiseni tunsi itsensä niin surkeaksi, kun ei pystynyt antamaan mulle orkkuja.

Mies.

Meitä ei ollut tarkoitettu parisuhteeseen. Kavereiksi vain.

Tokaan vastaus:

Mielummin tulen jätetyksi, mutta en rakkauteni kohteen jättämäksi. Mutta noin yleisesti ottaen jätetyn osa on musta helpompi.

joiden takia miut on jätetty

"Oot liian hyvä mulle" selitys
ja sit "mie oon rakastunu toiseen"

Ylensä kuitenkin minun olisi pitänyt muuttua joksikin muuksi enkä minä suostunut. Niinpä tavallaan olen valinnut jätetyksi tulemisen. Onpa kyseessä sitten ollut dokaaminen, kaverit, perheenperustaminen jne...

Nuorena ero oli pieni maailman loppu, vanhempana uuden alku.

olin liian köyhä; toivuin hankkimalla paljon rahaa ja paremman näköisen naisen (exää selvästi vitutti)

versiota turha tänne palstalle kertoa. Eroaminen on aina vattumainen kokemus. :(

Sain pitkän yhdessä olon jälkeen potkun persiiseen kun naiselle ei enää riittänyt mikään. Lähinnä naisen omia ongelmia hänen täydellisessä kiiltokuva_kulissi elämässään. Minulle ja lapsille todennäköisesti onnellisempi loppuelämä ;)

Eron jälkeisestä laastarisuuhteesta sain lähdöt kun olin vielä ihan liian sekaisen elämästä.

Toivun ihan liian huonosti. nimim. liian kiltti pehmomies.

ovista ja ikkunoista :)

kaksi kertaa: molemmissa avioliitoissa.
Eka oli varmaan sellainen, että me ei edes oltu oikeesti rakastuttu toisiimme. Meillä oli molemmilla vauvakuume. Se meni oikein huonosti: exä oli vittumainen kuin pussipiru ja minä elin huonoa elämää. Se loppui siihen kun hän rakastui toiseen.
Toisessa oli paremmat eväät, mutta exä kakkonen olis tahtonut ihan silkkaa palvontaa enemmän kuin pystyin antamaan. Hän ei mielestään saanut mitään ja minä mielestäni annoin läkähtymiseen asti. Sekin meni loppua kohden aika hankalaksi, ihan eri tavalla vain kuin eka. Lopulta hän päätti etsiä jonkun joka oikeesti osaa rakastaa.

Molemmista eroista toivuin mielestäni suht hyvin. Ne olivat niin loppuun kaluttuja päättyessään, ettei niistä jäänyt mitään hampaankoloon. Enemmänkin vain se tunne, että opinpahan. Jotain.
Tietysti kaikki oli molemmilla kerroilla kaoottista ja tuskallista. Mutta minä en näköjään jää hautomaan moisia.
Olen ennekin kirjoittanut asiasta sanoen, että ne todelliset tuskat olivat siellä parisuhteen sisällä, ennen eroa. Varsinainen ero lopetti sen paineen. Ei katkeruutta.

Ja pakko sanoa loppuun, että nyt mulla on niin upea nainen, että ei ole ennen ollut. Kiitän rakastani.