Kumpi on virikkeellisempi ympäristö lapsen kasvaa?
Voiko lapsen älynlahjat jäädä kehittymättä vähävirikkeisessä ympäristössä?
Kuvitellaan ns. keskivertoperhettä eri asuinympäristöön sijoitettuna.
Voiko ihminen koskaan täysin sopeutua kaupunkiin, jos on elänyt lapsuuden maaseudulla ja päinvastoin.
Voiko lapsen älynlahjat jäädä kehittymättä vähävirikkeisessä ympäristössä?
Kuvitellaan ns. keskivertoperhettä eri asuinympäristöön sijoitettuna.
Voiko ihminen koskaan täysin sopeutua kaupunkiin, jos on elänyt lapsuuden maaseudulla ja päinvastoin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihminen on sopeutuvainen eläin. Varmaan maalaiselle on helpompi sopeutua kaupunkiin kuin ainakaan uusavuttoman kaupunkilaisen maaseudulle. Virikkeet ovat erilaisia eikä esim. kylän mummojen kantelekerhon esitys ehkä riitä sinfonioita harrastavalle konserttikävijälle.
Maalla kuuluu käydä kinkereissä.
on se syy, minkä takia monet muuttaa kaupungista maalle!
paikka toteuttaa lauluhaluja, esimerkiksi.
tietysti paljon riippuu vanhemmista.
Nykyaikana sinänsä lapset pääsevät päiväkotiin oppimaan sosiaalisia kanssakäymisiä.
Ennen muksut maalla oli joko vanhempiensa mukana töissä tai´selvisivät omin nokin.
Onko eroja? Maaseudulla ilmeisesti aloitetaan mopo- ja autoajelut nuorempana.
ohjattu harrastaminen helpompaa mitä maaseudulla.
Johtuen yleensä maaseudun hankalista likenneyhteyksistä.
Tuo mopo ja autoharrastus on sinänsä helpompaa, kun viranomaisiin harvemmin törmää.
Ja sitten on peltoautot.
Toisaalta, se on kiinni myös siitä, mitä lapsi itse haluaa.
Molemmista ympäristöistä varmasti löytyy riittävästi virikkeitä lapsen tarpeisiin.
Lapsen älynlahjat ja emotionaaliset kyvyt voivat jäädä kehittymättä vähävirikkeisessä ympäristössä. Kumpikaan mainitsemasi ei kuitenkaan ole mitenkään vähävirikkeinen. Virikkeitä taitaa olla nykyään liikaakin joka ympäristössä. Joitakin lapsia katsoessa tuntuu välillä, että niiden olisi hyvä saada olla välillä ihan rauhassakin.
Luulen, että sosiaalinen sopeutuminen voi olla hankalaa, jos siirrytään ihan umpilandelta isoon kaupunkiin tai päinvastoin.
Jos siirtyminen on pienen kaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun välillä, sopeutuminen ei liene yhtä vaikeaa.
huomattavia eroja kasvuympäristöstä riippuen?
että maaseudulla lapsista kasvaa terveempiä, keskimäärin.
Kaupunkilapsista ehkä kasvaa sosiaalisesti nokkelampia, kun kontakteja on enemmän, mutta se ei ole suoraan sama asia kuin hyvä sosiaalisuus. Maaseudun lapsista kasvaa ehkä rauhallisempia, hitaampia sosiaalisesti, mutta se ei ole välttämättä paha.
Erot taitaa kuitenkin olla pienenemässä hyvää vauhtia: siellä ircci-gallerioissa ne kaikki kersat pyörii sekaisin, ihan kuin aikuiset täällä.
En tiedä oikeasti. Turvallisempaa maaseudulla on, sen tiedän. Kun ei oo leikkipuistoa, niin ei oo narkkareita ja namusetiäkään, jotka pyörii siellä leikkipuiston viereisessä pensaikossa.
Ei väliä onko maaseutu vai kaupunki, tärkeintä on tasapainoinen vuorovaikutus perheessä ja sopivassa suhteessa hengenravintoa, liikuntaa, arkipuuhailuja, elämyksiä ja lepoa.
Lisäksi olisi tosi hyvä, jos lapsella olisi ikäistään seuraa leikki-iässä. Siinä tissivaiheessa ei niin väliä, siis ei toki haittaa mutta ei se pikkuinen siitä kärsi jos on ainoa lapsonen.
Heiniä, puita, aaltoja, sohjoa, auringon heijastusta löytää sekä maalla että kaupungissa. Samoin lintuja ja hyönteisiä, perhosia, kaikenlaisia mönkiäisiä.
Avaruusraketti syntyy mehupurkista missä vaan, kirjastoja on käytännössä kaikkialla, kodin puuhat on melko samoja.
Toki maalla on usein luontevampaa ulkopuuhailla, kaupungissa taas on paljon erilaista ohjattua toimintaa ja laajempi mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin.
Lapsen tarpeisiin riittää kuitenkin se oma perhe ja vaikka jokin kerho tai serkkujen / saman kylän lasten kanssa telmiminen.
Ihminen voi sopeutua ihan erilaisiin oloihin kuin missä on lapsuutensa viettänyt. Itse asiassa moni haluaakin vaihtelua: pieni kylä ahdistaa siellä kasvanutta, kaupungin kasvatti haluaa usein metropoliin tai linnunlauluun.
kasvupaikka (m/k) vaikuttaa sukupuolielämän aloittamisikään?
Olen itse pikkukaupungin kasvatti ja omalla luokallani (ainakin puheiden mukaan ;D) oppilaat aloittivat seksielämänsä seiskaluokkaa edeltävän kesän ja lukion jälkeisen ajan välillä.
Luulen että muuallakin se menee niin, että ystäväpiiri ja harrastukset vaikuttavat enemmän. Samoin se, miten paljon nuori on ilman aikuisia, siis onko ystäväpiirissä omakotitaloja koko viikonloppujen bileisiin jne.
Minä vietin nuoruuteni enimmäkseen jonkinasteisessa ohjauksessa ja valvonnassa, joillakin nuorilla oli hyvin varhain talo itsellään ja muu perhe esim mökillä. Tällaisissa tilanteissa voi seksielämä alkaa aiemmin.
>Kumpi on virikkeellisempi ympäristö lapsen kasvaa?
Mun mielestä on maaseutu ja ihan syrjäseutu antaa lapselle mahdollisuuden pysyä pidempään lapsena, koska kyl pelkästään maaseutukuntien taajamissa olevissa keskuskouluissa lapset kasvaa ihan liian nopeesti 'isoksi'.
>Voiko lapsen älynlahjat jäädä kehittymättä vähävirikkeisessä ympäristössä?
Tottakai voi jäädä kehittymättä. Mitä monipuolisemmin lapsi saa virikkeitä, sitä enemmän sen mielikuvitus ja äly kehittyy.
>Kuvitellaan ns. keskivertoperhettä eri asuinympäristöön sijoitettuna.
Voiko ihminen koskaan täysin sopeutua kaupunkiin, jos on elänyt lapsuuden maaseudulla ja päinvastoin.
Noh, lapset sopeutuu monesti aikuisia paremmin, että kyllä perheen lapset yleensä sopeutuu vaikka ja mihin, aikuisilla ne ongelmat ovat.
lapsen olevan nimenomaan se, joka kouluikäisenä kärsisi muutosta?
mun vanhempi tyttö on joutunut vaihtamaan koulua kolme kertaa ja joka vuosi ollut luokkansa parhaasta päästä. Eikä ole niin kiukutellut vanhemmilleenkaan, ainakaan viel.
Huomiota, rakkautta ja rajoja vaan, ni hyvin menee.
molemmissa ympäristöissä, siis kerrostalojen keskellä ja maaseudun rauhassa.
Mun mielestä kunnon kepulainen pikkukylä jossa kaikki tietää toistensa asiat paremmin kuin ne itte on parempi.
Ihminen sopeutuu vaikka mihin jos on tarvis.
todellakaan ole lapselle vähävirikkeinen ympäristö. Luonnossa on lapselle kuin lapselle virikkeitä, eikä lasten tarvitse kasvaa maalla aikuiseksi sitä vauhtia kuin kaupungeissa kaikkine lieve-ilmiöineen. Molemmissa hyvät ja huonot puolensa, mutta mielestäni maalla asuminen kysyy vaan vanhemman aktiivisuutta.