Nyt kaivataan apua.
Tilanteemme on tämä. Olen aikeissa muuttaa keväällä tulevan kihlattuni kanssa yhteen hänen omistamaan asuntoon. Hänen asunto-osakkeensa maksoi aikanaan 100 000 euroa ja siitä on vielä reilut 30 000 euroa jäljellä.
Kihlattuni haluaisi, että jaamme sekä lopun lainan kuukausierän että muut asumiskulut tasan.
Itse olisin valmis maksamaan kaikki juoksevat menot (vastike, sähkö, vesi, vakuutus = 180e kk) enkä osallistuisi ollenkaan lainan maksuun. Näin siksi, koska en halua osuutta hänen omaisuutteen, jota en ole ollut alusta asti maksamassa. Ja naimisiin mentäessä haluaisin avioehdolla taata, että hänen maksamansa asunto on yksin hänen.
Tästä on tullut meille aika iso riita. Hänen mielestään asuisin hänen asunnossaan ilmaiseksi, koska en osallistu lainan maksuun, vaan maksaisin ainoastaan juoksevat menot. Sanon hänelle, että en sitten omista mitään hänen asunnostakaan.
Mitä neuvoisitte ?
Tilanteemme on tämä. Olen aikeissa muuttaa keväällä tulevan kihlattuni kanssa yhteen hänen omistamaan asuntoon. Hänen asunto-osakkeensa maksoi aikanaan 100 000 euroa ja siitä on vielä reilut 30 000 euroa jäljellä.
Kihlattuni haluaisi, että jaamme sekä lopun lainan kuukausierän että muut asumiskulut tasan.
Itse olisin valmis maksamaan kaikki juoksevat menot (vastike, sähkö, vesi, vakuutus = 180e kk) enkä osallistuisi ollenkaan lainan maksuun. Näin siksi, koska en halua osuutta hänen omaisuutteen, jota en ole ollut alusta asti maksamassa. Ja naimisiin mentäessä haluaisin avioehdolla taata, että hänen maksamansa asunto on yksin hänen.
Tästä on tullut meille aika iso riita. Hänen mielestään asuisin hänen asunnossaan ilmaiseksi, koska en osallistu lainan maksuun, vaan maksaisin ainoastaan juoksevat menot. Sanon hänelle, että en sitten omista mitään hänen asunnostakaan.
Mitä neuvoisitte ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että sinun ei tarvitse (eikä kuulu) osallistua hänen lainoihinsa. Tai jos osallistut, myös asunnon osakkeista osan täytyisi kuulua sinulle.
Reilua on se, että olet valmis takaamaan hänen oman omaisuutensa hänen omakseen aikanaan avioehdossa. Tämän täytyy riittää. Jos ihminen ottaa lainaa asuntoa varten, hänen tulee henkilökohtaisesti vastata sen maksusta. Kukaan ei voi olettaa, että joku muu maksaisi hänen pussiinsa.
Jos jaatte juoksevat kulut (sisältäen myös yhtiövastikkeen, mielestäni tämä on myös reilua), kaiken pitäisi olla selvää. Hänhän hyötyy jo siitä, että joku jakaa yhtiövastikkeita ja muita kiinteitä maksuja, jos näin pelkkää finanssipuolta ajattelee.
Meillä tilanne on niin, että minä omistan mutta myös tienaan vähemmän, joten meillä menee niin että puoliksi maksetaan nämä pakolliset, kiinteät kulut (poislukien lainat). Esimerkiksi ruuan puoliso maksaa kuitenkin hieman useammin, joskaan ei merkittävästi. Vain siten, että molemmat ovat tyytyväisiä ja molemmille jää myös tilinpohjalle tyydyttävä summa rahaa menojen jälkeen.
Mutta ikinä, ei koskaan eikä kenenkään pidä maksaa toisen velkoja pois. Kukaanhan ei ole velvoittanut puolisoaan ostamaan asuntoaan, joten hänellä lienee siihen varaa? Joten hän ei voi maksattaa velkaansa muilla. Ja kuten sanottu, jos maksattaa, niin muuttaa myös omistussuhteita asunnon osakkeista.
Ajattelin myös ehdottaa kumppanilleni samanlaista järjestelyä meidän muuttaessa yhteen. Saa nähdä kelpaako tällainen järjestely.
Ensimmäinen vastaaja sanoi jo kaiken aika tyhjentävästi, ja ihan oikein mielestäni olit asian itsekin päätellyt. Niin sen pitää olla, että se, joka omistaa, maksaa lainat. Jos maksaisit lainaa, sinun pitäisi saada vastaava omistusosuus.
Kysyt neuvoja. Tärkeimpänä tulee mieleen, että jos asiasta on tullut iso riita, odottelisin hetken tunteiden laantumista ja katsoisin sitten, mitä on tehtävissä. Jos ette pääse sopuun, ei ehkä ole vielä teidän aikanne muuttaa yhteen. Yhteiselämää ei kannata aloittaa siltä pohjalta, että toinen tuntee itsensä hyväksikäytetyksi (tosin tässä tapauksessa kaverisi tuntee niin mielestäni täysin perusteettomasti, mutta kuitenkin). Ja sinun ei kannata luopua omasta asunnostasi ennen kuin saatte asiat selviksi ja yhteiset pelisäännöt sovittua. Nämä ovat hyviä testejä siihen, onko valittu puoliso sittenkään se oikea, tuleeko arki hänen kanssaan sujumaan.
Eli yhdyn täysin tuohon "Jäähdytelkää tunteita". Toisen lainaa ei koskaan kannata maksaa ellei myös omistussuhteet muutu. Ja sitten tuo oleellinen jäähdyttelyneuvo, eli älä nyt vaan kiirehdi muuttamaan, anna tämän asian ensin rauhoittua...
Täysin sama tilanne, minäkin ajattelin juuri samalla tavalla kustantaa oman asumiseni. Ettei voi myöhemmin tulla riitaa ainakkan siitä, että olen asunut "ilmaiseksi". Anopin kanssa tullut erimielisyyksiä tästä aiheesta.Monta kertaa olen sanonut että lainaa en ole ottanut enkä tule sitä myöskään maksamaan. Muistaa kuitenkin aina väli- ajoin huomauttaa asiasta. En ole kuulevani asiaa...antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kihlatun kanssa on asia sovittu ja puhuttu. Yhteisymmärrykseen tultu. Toivottavasti te pääsette jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. :)
Näin on homma hoidettu meilläkin. Minä omistan asunnon jota olin itse maksanut 2 vuotta ennen miehen muuttoa luokseni. Maksan edelleen asuntoa itse ja se pysyy vain minun nimissäni. Mies maksaa juoksevia kuluja niin että arjen asiat menee suht tasan.
vuokraa siitä maksat, sillä missäänhän ei asuta ilmaiseksi toisen siivellä. Ymmärrätkö ?
Hei, meillä menee asiat niin että olen omistanut asunnon 2 vuotta ja sovimme niin että minun luokseni muuttava mies maksaa vastikkeen kokonaan ja puolet juoksevista kuluista. Laina pysyy luonnollisesti vain minun maksettavana.
Mielestäni on älytöntä ajatella että toinen osallistuisi lainakuluihin koska ei siitä mitään hyödy. Pitäisi enemmänkin ajatella niin että kun joka tapauksessa maksaisin X euroa asumisesta, asun siellä yksin tai jonkun kanssa, niin mielestäni on vaan plussaa että joku tulee maksamaan asumiskuluja kanssani. Onhan aina vaihtoehto että ostatte yhteisen asunnon yhteisellä lainalla tai siirrätte lainat molempien nimiin mutta siinä taitaa hävitä loppupeleissä, jos miettii yhteistä taloutta...
Tämä minustakin kuulostaa viksulta: Lainaa maksaa lainan ottanut/asunnon omistava ja toinen ikäänkuin "vuokran korvikkeeksi" hoitaa suuremman osan muista kuluista siten että molemmat ovat tyytyväisiä. "Vuokran korvikkeeksi" sopii esimerkiksi vastike, vedet, sähkö yms säännölliset menot sopivaksi katsotussa laajuudessa ja loput yhteiset menot puoliksi. Ja tottakai niin että kummallekin jää myös sitä omaa rahaa ettei jokaista senttiä tarvitse kumppanille tilille tehdä.
Tietenkään et osallistu lainanmaksuihin, ellei sitten papereita tehdä esim. pankissa et olet osallistunut tuohon osuuteen lainasta.
Onpahan ahne mies, ja kun et osallistu, pahoin pelkään et hän ruokituttaa itsensä sinun tienesteillä!
Älä vain muuta ennemin kun asiat on sovittu.
Kohtuus se on oltava kerjätessäkin, tai niin ainakin ajattelen.
Mitä saat jos alat makseleen toisen omaisuutta?
Ei älköön kukaan nainen olko noin huolimaton, tässä on selvästi hyväksi käytön makua.