Vatsalihaksilla oksentaminen.

vakava masennus ja alkava bulimia minulla. Pahinta on se että tulee oksennettua masennuslääkeet ja tulee taas huono olo sen takia. Olen kertonut terapeutille oksentelevani. Ja osastolla olen myös ollut aiemmin enkä haluaisi takaisin. Pakko kai se on mennä jossain vaiheessa, kun homma meinaa lähteä käsistä. Eihän se osasto auta kuin korkeintaan viikon sen jälkeen kun sieltä on lähtenyt, sitten alkaa taas sama masennus. Minulla on myös sellainen vika että yö ja päivä meinaa mennä sekaisin. En saa nukuttua yöllä.

Ollu jo 8 vuotta bulimikko.. Tällä hetkellä on vähän kontrollia paremmin ja oksennan noin 2 päivänä viikossa. Aloitin just terapian viimeviikolla ja halu parantua on kova. Otatko muuten lääkkeesi vasta illalla viimeisen oksennuksen jälkeen (meinaan eihän se muuten pääse imeytymään)? Kannattaa mainita terapeutille/lääkärille siitä että motivaation puutetta on ja ettei lääkkeet oikein auta. Rehellisyys kannattaa aina :)

Olen pian 23 - vuotias nainen ja bulimiaa takana seitsemän vuotta. Olen kroonistunut bulimikko;
vatsalihaksilla opin oksentamaan parin vuoden jälkeen ja nyt oksennuskerrat ovat päivittäin vähentyneet kymmenestä viiteen.

Osastolle en ole joutunut koskaan,
olen aina osannut valehdella ja vähätellä tilannetta. Myös suoraan sanonut, etten aio osastolle mennä.
Pakkohoitohan on kiellettyä.

Olen ollut koko bulimiani ajan aikamoinen "koekaniini" eri lääkkeille, kaikkea on kokeiltu, osa on auttanut hieman ahmimishimoa, osa ei ollenkaan. Pakko myöntää että olen jo aikalailla luopunut toivosta paranemisen suhteen ja omaksunut bulimian osaksi jokapäiväistä elämääni.
Nykyään en edes tiedä haluanko parantua.
Minulla on vaivaton keino syödä mitä haluaa,
silti lihoamatta.

Niin surulliselta kuin se kuulostaakin.

Minä olen sairastuin syömishäiriöön (bulimia/anoreksia) 5 vuotta sitten. Tämän on surullista kuultavaa, mutta minä opin heti oksentamaan vatsalihaksilla, minun ei ole ikinä tarvinnut tuötää sormia kurkkuun. Ja mikä helvetti sitten siitä tulikaan, välillä oli bulimisia kausia ja oksensin ja oksensin että sappinesteet tulivat pihalle. Ja tätä on jatkunut epäsäännöllisesti jo viisi vuotta! Voin sanoa vilpittömästi, että ikinä ei kannata aloittaa oksentamista. Se tuhoaa niin ihmisen psyykkisen terveyden ja elimisi kärsii koko ajan,

Käyn täällä joskus lukemassa näitä, mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska olen jo niin vanha, kohta 50. Koko aikuisikäni minulla on ollut bulimia.

Vatsalihaksilla oksentamisesta alkoi kaikki.

Muistan kuinka iso levy Fazerin sinistä tuli ulos helpomminkuin oli sisään mennyt. Ja se maailmaamullistava tunne, että ei haittaa! Mahduin pienimpiin fakkuihin kuin koskaan ennen lapseni syntymääkään. Olo oli loistava.

Tein silloin fyysisesti raskasta työtä, laihduin raskauskiloni pois ihan liikkumalla ja sillä, että elämäni oli niin täynnä kaikenlaista. Muut ihailivat ja ihailin itsekin, hyvää kuntoani ja hoikkaa vartaloani.

Olin tuolloin 21-vuotias. Muistan tuon ensimmäsien oksennushetken niin tarkkaan, vaikka aikaa siitä on jo 30 kohta 30 vuotta.

Olen nyt sairaalassa. Hullujenhuoneella. Minulla on vakavia fyysisiä sairauksia. Olen tuhonnut elimistöni. Poden vakavaa masennusta.

Ensimmäiset kymmenisen vuotta meni keyvesti vatsalihaksilla oksennellen, mutta sitten aloin tajuta asiaa. Bulimiasta alettiin puhua. Tuli internet ja sen myötä tietoa.

Jos joku haluaa, voin myöhemmin kertoa lisää, mutta nyt menen aamusuihkuun ennenkuin toiset heräävät. Ja nythän on se tilanne, että kuolema kolkuttelee, että tulevasta en tiedä.

Voimia kaikille, jotka elätte bulimiahelvetissä.

3 vuotta bulimiaa takana ja aina olen vatsalihaksilla oksentanut, en ole koskaan työntänyt sormia kurkkuun. Se on vaan aika ikävää, kun kuntosalilla tekee vatsalihaksia ja meinaa kokoajan tulla ylös.

Kyllä hävettää olla tällainen ruuan haaskaaja, muualla nähdään nälkää ja täällä me sairaat oksennetaan ravinto ulos..

Mua vähän alkoi pelottaan kun luin teidän vastauksia.

Oon virallisesti sairastanut bulimiaa kohta 2 vuotta, vaikka oksentamaan aloin joskus puolitoistavuotta sitten; aluksi oli vain sairaat pakkoliikunnat aina.

Olin tuossa 4kk oksentamatta ja olin varma ettei koskaan enää mutta eräänä päivänä naksahti. Ja sormet kurkkuun.

Nyt olen kuitenkin alkanut huomaamaan että vatsalihaksilla pystyn auttamaan asiaa melkoisesti. Entä jos se "kehittyy"? tai siis, pelottaa että opin oksentamaan helpommin- ainoa joka on ehjänä mun elimistössä on hampaat, kiille tallella ja reiättömät, kaikki muu on syömishäiriön takia mennyt- kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuin jas sitä myötä lihoin, hiukset oheni, kasvot turposi, kunto huononi...ja uskoakseni vain syömishäiriön takia.

nyt pelkään että lähtee hampaatkin. ne on kuin jollain ihmeenkaupalla säästyneet tähän päivään asti, mutta en usko että jos alan jälleen oksentelemaan niin säilyvät enää kauaa....

Mulla ei vaan ole muuta kuin tämä. Kaverit jätti, olen lihava. Laihduttaminen vaikeaa kun kilpirauhaslääkitys vasta alussa.

Nyt jos opin vatsalihaksilla oksentamaan, tiedän etten nouse enää täältä. Toistaiseksi oksentaminen on ollut mulle todella kivuliasta ja epämiellyttävää mikä on tuonut hommaan jaksottaista kontrollia mutta nyt kieltämättä pelottaa...

6 vuotta oon sairastanut syömishäiriötä. Aluksi bulimiaa, sitten anoreksiaa ja nyt taas bulimiaa. Oksennan enää kerran viikossa/kahdessa viikossa. Nyt suunta on taas muuttumassa anorektiseen suuntaan, ei tee mieli syödä yhtään eikä oksentaminenkaan enää innosta. En osaa kuunnella elimistöäni.
Opin oksentamaan hyvin nopeasti vatsalihaksilla. Nykyään yritän syödä kiinteää ruokaa, jottei oksentaminen onnistuisi.
Tsemiä kaikille! Meillä on mahdollisuus parempaan elämään :)

Bulimiaa sairastan, mahalihaksilla mennään; minäkään en ole koskaan tarvinnut hammasharjaa. Itseasiassa en saa mitään ulos hammasharjan kanssa? :o

Tiedän paranevani joskus. Haluan parantua. Mutta nyt on todella huono kausi.

Suunnilleen vuoden olen oksennellut "kausittain", mutta nyt kesän aikana kaikki mennyt vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Eniten pelkään naamani turpoamista, hampaiden rumenemista/menettämistä, ja LIHOMISTA (anoreksia masennustausta, nyt BMI 15,4... ja haluaisin laihtua. Sairasta? En tiedä.)... Tämän takia reagoin siihen kommenttiin, jossa joku kertoi saaneensa kilpparin vajaatoiminnan kiitos bulimian. En aiemmin tiennyt bulimian aiheuttavan sitä - miten se käytännössä tapahtuu? Tai siis, miksi bulimia voi johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan? :o

Ja vielä toinen kysymys: onko kenelläkään kokemuksia Seronil -lääkkeestä bulimian hoidossa?

Hurjaa lukea tarinoitanne. Voimia kaikille ihan megana.