Minua ainakin stressaa kun työ säätelee elämää niin paljon. Työtä teen kyllä ahkerasti, mutta minua pännii kun joku sanoo milloin teen ja moneltako lopetan. Jos teen tolkummin, niin kyyläävä esimies ja tulevaisudessakellokortti ei mahdollista lähtemään aikaisemmin.
Työ ei siis ole se mikä stressaa, vaan se työn sitovuus ja vaikuttavuus elämään, koska nykyajan ihmisen on suunniteltava elämänsä työn puitteissa ja työnantaja on usein sellainen hitleri että nauttii kun toisen oma elämä kärsii mahdollisimman paljon työstä ja vapaat menevät esimerkiksi yövuoroista toipumiseen.
Joskus olen miettinut omavaraistaloutta, eli etten olisi riippuvainen yhteiskunnasta mitenkään.
Työ ei siis ole se mikä stressaa, vaan se työn sitovuus ja vaikuttavuus elämään, koska nykyajan ihmisen on suunniteltava elämänsä työn puitteissa ja työnantaja on usein sellainen hitleri että nauttii kun toisen oma elämä kärsii mahdollisimman paljon työstä ja vapaat menevät esimerkiksi yövuoroista toipumiseen.
Joskus olen miettinut omavaraistaloutta, eli etten olisi riippuvainen yhteiskunnasta mitenkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työtä teen kyllä ahkerasti, mutta minua pännii kun joku sanoo milloin teen ja moneltako lopetan.
--------------------
kyllä ne työajat ja lomat ovat tarkkan harkittuja,
katseleppas ihmisten sairastelua,
monella on jo 35v vaivoja,
suurimpia vaivojen syitä on liian pitkä rasitus, painamalla pitkää päivää ihminen rasittuu päivässä 3-4 päivän verran.
Toki joku kestää raskaita päiviä kauemmin,
toki joku on aina vahvempi,
mutta kyllä se hyvin pieni määrä on joka terveenä on edes viiskymppisenä.
Monella alkavat vaivat heti nuoruuden mentyä nelikymppisenä ja on se tosi kutjaa, töissä on käytävä, 20vuotta, vaikka ei haluais.
TYÖ 18-v---67-v on kuin pitkä maratoinjuoksu,
vauhti ja tankkaukset pitää osata ajoittaa, jos siitä selviää.