Mulla ei ole elämää

Ei sinulla ole mitään syytä luovuttaa. Sinun pitäisi vaan piiskata itseäsi tarpeeksi eikä laiskistua. Jos kuluttaisit tuon tietokoneella istuskeluajan pyrkimällä unelmaasi, vaikka opiskelemalla että pääsisit sitten sinne minne haluaisit, niin uskon kyllä että onnistuisit. Sinulla ei ole siinä mitään menetettävää, mutta rajattomasti voitettavaa ja sitten voisit olla ylpeä itsestäsi, olle kerrankin voittaja suurimmassa taistelussa, nimittäin taistelussa itseäsi vastaan. Myönnetään että se on vaikein taistelu kaikista, mutta siinä on isoimmat palkinnot.

Ei minullakaan ole elämää, ja taistelen kokoajan itseäni vastaan että jonain päivänä voisin saavuttaa jotain ja olla ylpeä itsestäni. Sitä uskottelee aina itselleen että NYT kaikki muuttuu, kyllä minä nyt teen sitä ja tätä, mutta se on niin pirun vaikeaa. Minäkin tuhlasin ennen paljon aikaa tietokoneella mutta pääsin siitä irti eikä aika ja voimavarat silti tunnu riittävän mihinkään.

Ihan mielenkiinnolla kysyisin että mikä se sinun unelmasi on, minulla kun ei oikein sellaisia ole. Oisin mieluusti kirjoittanut paljon pitemmän viestin, mutta minun pitäisi nytkin olla tekemässä jotain ihan muuta.

Olen nähnyt tuollaisia tilanteita parillakin kaverilla, ja voin sanoa että se koulun läpikäyminen on ihan asennoitumiskysymys. Liikaa kuultu sanonta, tiedän, mutta olen nähnyt miten kouluongelmaiset pääsevät läpi kun ne päättää että pakko tehdä se.

Mieti, onko ongelmasi kouluympäristö vai itse opiskelu, ja sen mukaan kysy opettajalta, voisitko saada jotain myönnytyksiä ongelmaasi liittyen. Lopeta itsesi vihaaminen ja käy tulta vasten, kyllä siellä perkele halutaan kaikki oppilaat läpi, ja ongelmaisille on loputtomasti myönnytyksiä, eräs sai suorittaa suurelta osin itsenäisesti opiskelun ja tulla kokeisiin, toiselta taas vähennettiin tunteja ja mitälie (en edes uskonut tällaisen olevan mahdollista ennen kuin henkilökohtaisesti kuulin) Luulisi tuollaisen jo riittävän, jos on muuten motivaatiota päästä läpi.

Eli älä huku itsesääliin ja pidä maailmaa tai itseäsi vihollisenasi, vaan tee se pakollinen työ, ei-pakollista on yllättävän paljon, ja läpi pääsee melkein jos sillä että osoittaa haluavansa sitä. Näin loppuun että se, joka sai hoitaa kouluaan itseopiskeluna, pääsi lopulta läpi ja muutti toiseen kaupunkiin, missä se käsittääkseni sai uuden, suvaitsemaisemman kaveripiirin uuden opiskelupaikkansa kautta. Ei muuten, mutta kuulosti yllättävän samanlaiselta tavoitteesi kanssa.

Luuseri on vain sellainen ihminen, joka ei tunnusta rajojaan ja kysy apua kun ne tulevat vastaan.

Ite oon seittemäntoista ja jätkä. Lopetin amiksen 1v 1kk ja nyt jaan lehtiä ravaan kokoajan vitun tapaamisissa, mistä en oo saanut mitään paikkaa vieläkään. Alkaa pikkuhiljaa mennä kiinnostus kaikkeen, linnaan vois mennä loppuiäks.

Ota itseäsi niskasta kiinni. Voin kertoa että kaikki muuttuu kun pääsee peruskoulusta. kenellä huonompaan kenelle parempaan. Itselleni se oli tie parempaan. Kukaan ei uskonut että rahkeeni riittävät lukioon ja siellä vain porskutan ja vieläpä pitkässä matikassa. Tulevaisuudessa tulee konkreettiset tavoitteet eikä se ole vain päämäärätöntä paskaa. Munuun kukaan ei uskonut mutta otin asenteet että vittu näytän kaikille! ja nyt opiskelen paremmin numeroin kuin moni moni muu. Eikä se lukiokaan niin paha ole mitä puhutaan. TArkemmin sanottuna olen kaksoistutkinnossa. Näytä kaikille mihin pystyt! yllätyt itsekkin. tsemiä :)

Luin tuon sinun viestisi ja ajattelin, että huh huh!

Itse olen jo 22-vuotias, joten omasta peruskoulustani on hieman aikaa, mutta muistan kyllä hyvin, kuinka välillä teki mieli luovuttaa (en uskaltanut), kun ei ollut kavereita. Oli todella kamala olla, kun ryhmätöitä tehdessä oli aina se ylimääräinen eikä kukaan koskaan halunnut ryhmäänsä ja tunsin olevani rasite. Koulussa olen ollut aina hyvä ja uskon, että sen takia jaksoin peruskoulun loppuun. Lukiossa sitten sain uusia kavereita ja nykyään opiskelen edelleen.

Mutta sinuun... yksi edellisistä kirjoittajistakin oli ehdottanut, että kävisit koulun loppuun käymällä vain kokeissa. Siis jos sinua kiinnostaa koulunkäynti sinänsä. Tai toinen vaihtoehto olisi, että vaihtaisit paikkakuntaa jo nyt ja kävisit toisessa koulussa peruskoulun loppuun. Kuitenkin jos et nyt jaksa jatkaa yläastetta, niin yritä löytää päiviisi sisältöä, täytä vaikka koulukirjoja tai etsi lisää harrastuksia, jos pidät lukemisesta niin käy lainaamassa kirjoja tai mene vaikka elokuviin, kunhan saat jotain tekemistä. Paras olisi jos sinulla olisi tietty päivärytmi, sanoit että et vain enää jaksanut mennä kouluun (oletan johtuvan kavereiden puutteeesta), niin jokin tietty rutiini voisi auttaa sinua, esimerkiksi joka päivä samaan aikaan herääminen.

En teidä oliko vastauksestani apua, mutta toivon niin. Kirjoitahan tänne tuntemuksiasi, sillä kertominen helpottaa. Jaksamisia!

Itse olen samassa tilanteessa, paitsi pari vuotta nuorempi.

Unelmani eivät liity mitenkään opiskeluun ja paskaa on satanut niskaan kaikkialta. Elämä on silti ihan mukavaa, kun osaa nauttia kaikista pienistäkin asioista.
Nyky-yhteiskunta vain osaa olla niin kökkö nuoren ihmisen silmistä, jotka ovat siihen syntyneet. Maailma on silti iso paikka.

Hei tyttö92.

Luin sun kirjeen ja mietin että taidan olla jossakin mielessä samanlainen. Tosin sinä vaikutat paljon masentuneemmalta kuin minä. Voisin sanoa aika varmasti, että olet masentunut tai ahdistunut. Mutta siitä voi parantua! Mä en voi kuvitellakaan miten hirveän yksinäistä sinulla täytyy olla, ja itsekin jonkunverran yksinäisyyttä kokeneena voin sanoa että se syö ihmistä sisältäpäin.

sanoit itse ettet koe olevasi masentunut. Mitä tuo sitten on sinusta? Normaaliako? Tuskin kaikki nuoret ovat koulusta poissa koska se vain tuntuu niin vaikealta. Koulut olisivat silloin tyhjiä jos noin olisi. Yritän tässä vain sanoa, että tällä hetkellä sun tilanne on tuo, mutta se kohenee, jos vain haluat sitä ja hankit itselleni apua. Minä halusin parantua ja niin siinä kävikin.

Syyttelet itseäsi monta kertaa huonoksi ihmiseksi. Sinä et ole huono, vaan masentunut joka piristyy kyllä joskus. Sun pitää vaan kertoa jollekin miltä tuntuu ja hankkia apua. Esim. kouluterkkari voi auttaa. Voi tuntua hankalalta lähteä pyytämään apua mutta se kannattaa. Aloita vaikka kertomalla vanhemmillesi.

Voit vielä tehdä tulevaisuutesi eteen jotain. Ei kaikki ole vielä menetetty. En keksi mikset voisi muuttaa sinne minne haluat? Peruskoulun päättötodistus tosiaan on tärkeä tässä maailmassa, muuten on vaikea saada jatko-opiskelupaikkaa.

Sinun täytyy nyt heti kertoa fiiliksistäsi jollekin, ja sitten mietitte mitä tehdä. Kaikkia saatavilla keinoja täytyy kokeilla ja yrittää pyrkiä kohti parempaa huomista ja tulevaisuutta. Koskaan ei kannata luovuttaa ennen kuin on yrittänyt kaikkensa. Masennus, ahdistus jne: kaikki on vain sairauksia johon ihmiset tässä kiireisessä maailmassa sairastuvat, ja niistä voi parantua kuten muistakin sairauksista. Autapa nyt itseäsi sillä jokainen ihminen ansaitsee olla onnellinen!

oli kyllä niin outo kokemus lukea tekstiäsi, kaikki piirteet vastasivat omiani lomamatkaa myöten. oletko sinä minä?

Mulla on täysin sama ongelma ja olen vuotta vanhempi poika, joten et ole ainoa tuollaisessa tilanteessa, itse olen antanut asian olla ja en ajattele asiaa enään sillä tilanteeni on jatkunut jo 4 vuotta joten en jaksa enään yrittää :D

Ei se ole niin paha, keksi jotain tekemistä mihin kuluttaa aikaa tai hae paikka uudesta koulusta.

Ja kuten kaikki sanoo ei ne kaverit itsestään tuu, sinun täytyy laittaa muut luokallasi olevat huomaamaan sinut, olisinpa itse ajatellut tätä kun olin koulussa mutta masennuksen takia lintsasin jatkuvasti ja en jaksanut mitään.

Itse en aio näillänäkymin tehdä asian eteen mitään mutta sinulle suosittelisin että jatkat sitä koulua ja pakotat itsesi menemään sinne.

Itsensä niskasta kiinniottaminen ja reipastuminen ovat varmasti yksi vastaus, jolla koulun saisi suoritettua päätökseen. Joskus se voi kuitenkin olla todella ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ilman kavereita ja mielenkiintoa on tilanne varmasti vielä vaikeampi.

Opinnonohjaajan ja kouluterveydenhoitajan kanssa on hyvä käydä juttelemassa tilanteestaan avoimesti, jos opiskeluissa joku mättää. Heidän kauttaan on mahdollista päästä mukaan mukautettuun kouluohjelmaan, mikäli sellainen paikkakunnalla on mahdollista. Se antaa paremmat puitteet peruskoulusta valmistumiselle, jos koulunkäynti ei tunnu kunnolla luonnistuvan. Mukautetulla kouluohjelmalla tarkoitan opiskelutapaa, jossa oppilas pääsee suorittamaan koulua hänelle paremmin soveltuvammassa ympäristössä. Mikäli paikkakunnallasi on työpajatoimintaa, voi heillä olla tarjolla erillinen paja juuri peruskoulun loppuun suorittamiseen tai arvosanojen paranteluun.

Suosittelen lämpimästi keskustelua opon, kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Pois jääminen ilman asioiden selvittelyä ei ainakaan helpota tilannettasi.

Voimia! :)

Oletko yrittänyt saada kotiopetusta? Eihän sinun kannata murskata unelmiasi vain sen takia, ettet yksinkertaisesti "pysty" menemään kouluun. Suosittelen että soitat rehtorille tai kuraattorille ja rehellisesti kerrot tilanteen, niin eiköhän ne asiat ala selviämään :)

mulla on tismalleen sama juttu