tulisiko siitä suhteesta mitään pitemmän päälle ajateltuna?
Onko koulutustaustalla mitään merkitystä, jos niinkuin kolahtaisi ja tähtiä näkyisi?
Onko koulutustaustalla mitään merkitystä, jos niinkuin kolahtaisi ja tähtiä näkyisi?
akateeminen ja amis
utelias unto
13419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta vain jos kumpikaan ei ala mittaamaan toistansa tuolla mittarilla. Jos alkaa, niin sitten se ei taida hyvin onnistua.
hirviät paineet päällänsä jatkuvalla syötöllä. Saas vaan nähdä, että tuleeko tästä yhtään mitään. Kyllä nää koulutustasoerot tuntuu joskus niiiin ylitsepääsemättömiltä. :/
ja vielä relaxin kommentit päälle, mä en kestä:))
Vanhemmillani on mennyt ihan hyvin 30 vuotta (äiti kyllä lähti opiskelemaan vasta, kun lapsilla oli ikää).
Eikä ole sen koommin näkynyt?
On sillä nykyisin maisterin tutkinto, ja väitöskirja suunnitteilla. Tällaiset suunnitelmat vaativat tietysti sitä, että isä huolehtii alaikäisistä lapsista, jos äiti lähtee ulkomaille töihin.
Suoraansanottuna mä alan olla aika kyllästynyt tähän akateeminen-amis-vastakkainasetteluun, mitä tällaisilla palstoilla usein näkee. Sellaisista jutuista tulee aika usein mieleen (sinuun ja sinun persoonaasi seuraavalla mitenkään viittaamatta) kirjoittaja, joka on korkeintaan cum laude-vaiheessa yliopisto-opinnoissaan, eikä vielä ole niinsanotusti ihan "tippunut karuun arkeen" akateemisissa pilvilinnoissaan.
Akateeminen, siis oikeasti akateemisen elämänasenteen sisäistänyt ihminen, ei näkemykseni mukaan koskaan puhu _yleistävästi_ sitä vastaan, etteikö myös akateemisesti kouluttautuneen ja ei-akateeminen koulutuksen omaavan ihmisen välille voisi syntyä hyvää parisuhdetta. Ja jos nyt oikeastaan tota akateemisuuttakin ajattelee, niin todellisina "akateemisina" tapaan _hlö. koht._ usein ajatella vain akateemisesti jatkokouluttautuneita jne. tms. akateemisisluontoisissa työtehtävissä toimivia yliopistokoulutuksen suorittaneita.
Maisteri ( esim.) on toki akateeminen ihminen, mutta harvaa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanuttanutta yleisesti arkipäivässään työtehtäviensä pohjalta luonnehditaan "akateemiseksi".
Yksi mielipide tässä. Jos pariskunta tykkää toisistaan, suhde onnistuu. Mitäs siinä muuta.
tuli kuitenkin vastaus ja anteeksi, että vaivasin rasittuneita aivojasi turhamaisuudella.
No ilmeisesti näyn olevan järjenjättiläinen, ainakin jos sinuun vertaa.
olen ilmeisesti ainut tänään, joka nostaa itsetuntoasi.
Voisitko puhua loukkaamatta minua, kun en nähdäkseni mitenkään ole sinua loukannut?
Tiedä sitten, että miten järjenjättiläinen olen tai miten vähemmän, mutta nyt en (taas..) ymmärrä.
_Jos_ olet sama kirjoittaja, kuin aloituksen laatija(?), niin siinä tapauksessa tapoihin kuuluu, että käyttäisit samaa nimimerkkiä kuin aloituksessakin, tai ainakin suoraan ilmaisisit, että oletko ketjun aloittaja vaiko et. Oletko ketjun aloittaja, arvon "utelias unto"?
Anteeksi, nimim. "utelias unto". Sinä siis todellakin käytit samaa nimimerkkiä kuin ketjun aloittaja ja olet siis ( todennäköisimmin) sama henkilö.
Anteeksi. Olisi pitänyt vilkaista ( todellakin).
Oudoksutti vain, kun et ottanut tekstiini mitään kantaa ja käyttäydyit, kuin olisin muka sinua tossa halunnut loukata.
Missä mättää? Kerrotko, että mistä kirjoittamassani loukkaannuit? ( Sitä asiaa en edelleenkään ymmärrä.)
on koulutustaustalla jotain merkitystä, kuten muullakin sosioekonomisella taustalla. Itse olen amis ja parhaiten seurustelu on sujunut niiden kanssa joilla on ollut mahdollisimman samankaltainen tausta kuin itselläni, tiedä sitten jotuuko taustasta vai onko sattumaa.
Akateemisten kanssa seurustelu on töksähtänyt erilaisiin arvomaailmoihin tai siihen että en ole kertakaikkiaan kestänyt poikaystäväkandidaattien "piirejä". Kyllä se mielen matalaksi vetää, jos illanistujaisissa perheenjäsenteni kaltaiset ihmiset ovat yleinen pilkan ja väheksynnän aihe. Etenkin jos haukkujien itsenä suurin saavutus elämässä on ollut kauppakorkeaan / yliopistoon sisäänpääsy. No, tuossa vaiheessa tyypit eivät ole tienneet minun koulutus- ja perhetaustastani mitään, mutta ei se ole puolustus typeryydelle.
Hölmöä, mutta akateemisten kanssa tunnen usein olevani puolustusasemissa, vaikkeivät he minuun olis alentuvasti suhtautuneetkaan. Insinöörit ovat olleet poikkeus, heh.