”Ensi- ja turvakotityöstä saatu kokemus osoittaa, että pahuus ja pyrkimys dominoida parisuhteessa on mahdollista myös naiselle. Lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä vajaa puolet on naisten tekemiä. Naisten tekemä väkivalta kohdistuu myös lapsiin. On äitejä, jotka ovat lapsilleen väkivaltaisia eri tavoin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.”
lähde: http://www.turvakoti.net/
”Olemme tottuneet ajattelemaan, että väkivallan kasvot ovat miehen kasvot. Tutkimukset ja tilastot kertovat kuitenkin muuta. Lasten pahoinpitelyjen tekijät ovat niin äitejä kuin isiä. Naiset lyövät myös kumppaneitaan. Lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä vajaa puolet on naisten tekemiä.
Ensi- ja turvakodeissa ja avopalveluissa on äitejä, jotka ovat lapsilleen eri tavoin väkivaltaisia niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Iso kysymys on myös se, miten naisvaltainen hoitoyhteisö kykenee näkemään naisen väkivallan? Missä määrin yksittäiset työntekijät ja työyhteisöt ovat avoimia huomaamaan myös oman tuhoavuutensa.
On ilahduttavaa, että kiinnostus naisten väkivallan tutkimista ja naisten auttamista kohtaan on virinnyt myös laajemmin. Maria-Akatemialla on ollut Demeter-projekti eli ”Avoin linja naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa”. Vanhan Vaasan sairaalan psykologilta Ghitta Weizmann-Heneliukselta valmistui vuonna 2004 väitöskirja henki- ja muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden naisten taustoista ja persoonallisuuksista. Sosiologi Emmi Lattu puolestaan tekee väitöskirjaa fyysistä väkivaltaa käyttäneiden naisten omista kokemuksista ja käsityksistä.”
lähde: http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/
”Myös naisen on otettava vastuu väkivaltaisuudestaan.
Nykyään on olemassa auttava puhelin myös naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Nainen mielletään yleensä väkivallan uhriksi, ei tekijäksi. Jos nainen hakkaa miestään, tekoa usein vähätellään. Erityisen kavahduttava on mielikuva lastaan pahoinpitelevästä äidistä tai nuoresta tytöstä käymässä oman äitinsä kimppuun.
Kaikkea tätä kuitenkin tapahtuu, eikä vallan harvoinkaan. Naisen aggressio, saati väkivaltaisuus, on kulttuurissamme tabu. Naisen on vaikea kohdata omaa vihaansa.
Patoutuneet vihantunteet voivat sairastuttaa naisen tai ryöstäytyä hallitsemattomaksi purkaukseksi. Nainen nähdään kuitenkin herkästi uhrina myös hänen ollessaan väkivallan tekijä.” lähde: http://www.mielenterveys-taimi.fi/
"Naisten väkivaltaisuus on pitkään ollut tabu ja naisten on ajateltu käyttäytyvän aggressiivisesti ainoastaan tilanteissa, joissa he ovat pyrkineet puolustautumaan. Kuva väkivaltaisesta naisesta on kuitenkin muuttunut. Päihteidenkäyttö on keskeinen naisten väkivaltaista käyttäytymistä lisäävä tekijä.
Vaikka naiset syyllistyvät samantyyppisiin aggressiivisiin tekoihin kuin miehet ja naisten päihteidenkäyttö ja väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt, aihe ei ole herättänyt paljon kiinnostusta. Tämä johtunee osaksi siitä, että naisten aggressiivisuus ja väkivaltaisuus on pitkälti kielletty ja torjuttu asia. Naisen roolia äitinä on idealisoitu, eikä aggressiivinen käyttäytyminen sovi siihen kuvaan. Toisaalta naisiin kohdistuva väkivalta on mittava ongelma monessa yhteiskunnassa, minkä takia naisten väkivaltainen käyttäytyminen jää varjoon.
Väkivaltaisten naisten profiili on kuitenkin muuttumassa. Janne Kivivuoren tutkimus osoitti, että naisten tekemät väkivaltarikokset eivät pääsääntöisesti enää tapahdu kotioloissa. Aikaisemmin oli tavallista, että nainen riidan seurauksena käyttäytyi aggressiivisesti partneriaan kohtaan heidän ollessaan päihtyneinä kodissaan. Tänä päivänä on tavallisempaa, että naiset juovat miesten seurassa ja että uhrit ovat tekijälle useammin tuntemattomia tai henkilöitä, joihin heillä ei ole läheistä suhdetta.
Muutamat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että alkoholisoituneet naiset voivat käyttäytyä parisuhteissa aggressiivisesti yhtä usein kuin miehet.
lähde: http://www.a-klinikka.fi/
lähde: http://www.turvakoti.net/
”Olemme tottuneet ajattelemaan, että väkivallan kasvot ovat miehen kasvot. Tutkimukset ja tilastot kertovat kuitenkin muuta. Lasten pahoinpitelyjen tekijät ovat niin äitejä kuin isiä. Naiset lyövät myös kumppaneitaan. Lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä vajaa puolet on naisten tekemiä.
Ensi- ja turvakodeissa ja avopalveluissa on äitejä, jotka ovat lapsilleen eri tavoin väkivaltaisia niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Iso kysymys on myös se, miten naisvaltainen hoitoyhteisö kykenee näkemään naisen väkivallan? Missä määrin yksittäiset työntekijät ja työyhteisöt ovat avoimia huomaamaan myös oman tuhoavuutensa.
On ilahduttavaa, että kiinnostus naisten väkivallan tutkimista ja naisten auttamista kohtaan on virinnyt myös laajemmin. Maria-Akatemialla on ollut Demeter-projekti eli ”Avoin linja naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa”. Vanhan Vaasan sairaalan psykologilta Ghitta Weizmann-Heneliukselta valmistui vuonna 2004 väitöskirja henki- ja muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden naisten taustoista ja persoonallisuuksista. Sosiologi Emmi Lattu puolestaan tekee väitöskirjaa fyysistä väkivaltaa käyttäneiden naisten omista kokemuksista ja käsityksistä.”
lähde: http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/
”Myös naisen on otettava vastuu väkivaltaisuudestaan.
Nykyään on olemassa auttava puhelin myös naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Nainen mielletään yleensä väkivallan uhriksi, ei tekijäksi. Jos nainen hakkaa miestään, tekoa usein vähätellään. Erityisen kavahduttava on mielikuva lastaan pahoinpitelevästä äidistä tai nuoresta tytöstä käymässä oman äitinsä kimppuun.
Kaikkea tätä kuitenkin tapahtuu, eikä vallan harvoinkaan. Naisen aggressio, saati väkivaltaisuus, on kulttuurissamme tabu. Naisen on vaikea kohdata omaa vihaansa.
Patoutuneet vihantunteet voivat sairastuttaa naisen tai ryöstäytyä hallitsemattomaksi purkaukseksi. Nainen nähdään kuitenkin herkästi uhrina myös hänen ollessaan väkivallan tekijä.” lähde: http://www.mielenterveys-taimi.fi/
"Naisten väkivaltaisuus on pitkään ollut tabu ja naisten on ajateltu käyttäytyvän aggressiivisesti ainoastaan tilanteissa, joissa he ovat pyrkineet puolustautumaan. Kuva väkivaltaisesta naisesta on kuitenkin muuttunut. Päihteidenkäyttö on keskeinen naisten väkivaltaista käyttäytymistä lisäävä tekijä.
Vaikka naiset syyllistyvät samantyyppisiin aggressiivisiin tekoihin kuin miehet ja naisten päihteidenkäyttö ja väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt, aihe ei ole herättänyt paljon kiinnostusta. Tämä johtunee osaksi siitä, että naisten aggressiivisuus ja väkivaltaisuus on pitkälti kielletty ja torjuttu asia. Naisen roolia äitinä on idealisoitu, eikä aggressiivinen käyttäytyminen sovi siihen kuvaan. Toisaalta naisiin kohdistuva väkivalta on mittava ongelma monessa yhteiskunnassa, minkä takia naisten väkivaltainen käyttäytyminen jää varjoon.
Väkivaltaisten naisten profiili on kuitenkin muuttumassa. Janne Kivivuoren tutkimus osoitti, että naisten tekemät väkivaltarikokset eivät pääsääntöisesti enää tapahdu kotioloissa. Aikaisemmin oli tavallista, että nainen riidan seurauksena käyttäytyi aggressiivisesti partneriaan kohtaan heidän ollessaan päihtyneinä kodissaan. Tänä päivänä on tavallisempaa, että naiset juovat miesten seurassa ja että uhrit ovat tekijälle useammin tuntemattomia tai henkilöitä, joihin heillä ei ole läheistä suhdetta.
Muutamat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että alkoholisoituneet naiset voivat käyttäytyä parisuhteissa aggressiivisesti yhtä usein kuin miehet.
lähde: http://www.a-klinikka.fi/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei täällä kukaan ole niin tyhmä, että luulisi väkivaltaisuuden olevan sukupuolisidonnaista.
Vihreät naiset, Naisasialiike Unioni ja jokunen muukin naisjärjestö vastustivat edellä mainittujen projektien toteuttamista.
Rahaa ei kuulemma saisi kohdentaa näihin projekteihin. Perusteena oli suunnilleen se, että projekti vie voimavaroja "todellisesta ongelmasta" - miehen naiseen kohdistamasta väkivallasta.
Lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole niin kiinnostavaa. Lievässä kuritusväkivallassa tekijä on useammin äiti, kuin isä. 60 % alaikäisen lapsensa surmaaja on nainen...
Kaikki projektit on tosiaan tärkeitä ja tulisi rahoittaa pikaisesti " naisten pankista".
Niin surkuhupaisaa on ratsastaa vanhalla myytillä.
Henkisen väkivallan muodot sekä keinot olisi selvennettävä muun parisuhde tunne oireiden merkitys esimerkiksi lasten turvalliseen kasvuympäristöön vaikuttavina nimen omaan naisen harjoittaman toiminnan seuraamuksina. Riittävän kattava kysely lapsilta itseltään sekä isiltä myös.
Miesten asema kyseisessä asiassa on vuosien varrella tehty selväksi. Yleistyksen johdosta asetettu asema ja rooli on mahdoton muutta todellisuutta vastaavaksi koska oikeus ym laitokset ovat lähteneet mukaan terneydenhuollon ja markkinvoimien kanssa tekemään roistopatsaan miehestä kaikkeen pahaan perheyksikön ympärillä.
Todellinen tutkinnan paikka.