TIEDOSTAMATON AGGRESSIO

Kyllä on hyvä, jos voi armahtaa ja pitääkin armahtaa. Mutta sen vain tahdon kertoa, että loputtoman nujerruksen alla kohde vähitellen nujertuu. Ei kukaan (tietääkseni) jaksa loputonta nujertamista, kiusaamista, halveksuntaa, mitätöimistä ym. Mielelläni kuulen (tai luen) toden kertomuksen, jossa joku on voinut vilpittömästi antaa anteeksi ei vain seitsemänkymmentä, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemänkymmentä ja vieläkin enemmän, ja selviytynyt siitä mieleltään terveenä, ei traumatisoituen. Itse en ole selviytynyt. Lähti järki, mielentasapaino ja terveys, myös muisti. Varsinkin kiusattua pitää armahtaa.

Varjolilja kirjoitti:

Kyllä on hyvä, jos voi armahtaa ja pitääkin armahtaa. Mutta sen vain tahdon kertoa, että loputtoman nujerruksen alla kohde vähitellen nujertuu. Ei kukaan (tietääkseni) jaksa loputonta nujertamista, kiusaamista, halveksuntaa, mitätöimistä ym. Mielelläni kuulen (tai luen) toden kertomuksen, jossa joku on voinut vilpittömästi antaa anteeksi ei vain seitsemänkymmentä, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemänkymmentä ja vieläkin enemmän, ja selviytynyt siitä mieleltään terveenä, ei traumatisoituen. Itse en ole selviytynyt. Lähti järki, mielentasapaino ja terveys, myös muisti. Varsinkin kiusattua pitää armahtaa.

Koet, että läheisesi kiusaa sinua, mikä ilmeisesti pitää paikkansa.

Käytät tätä läheisesi kiusaamista itseäsi vastaan. Siis kiusaat itseäsi samalla tavalla kun hän kiusaa sinua. Oletko huomannut tämän? Se armahtaminen on tiedon tasolla.

Kiusattu (sinä)=kiusaaja sinä itseäsi kohtaan)

Vapautus tulee tietoisuudesta. Ihminen = tietoisuutensa!

laila.pesonen kirjoitti:

Koet, että läheisesi kiusaa sinua, mikä ilmeisesti pitää paikkansa.

Käytät tätä läheisesi kiusaamista itseäsi vastaan. Siis kiusaat itseäsi samalla tavalla kun hän kiusaa sinua. Oletko huomannut tämän? Se armahtaminen on tiedon tasolla.

Kiusattu (sinä)=kiusaaja sinä itseäsi kohtaan)

Vapautus tulee tietoisuudesta. Ihminen = tietoisuutensa!

Ei hän enää juurikaan tee sellaista. Pahimmat kiusaajat ovat olleet manan majoilla jo monta vuotta. Tuo, joka on vielä jäljellä, on vain päästään sekaisin. Hän on paranoidinen ja tällä hetkellä melkoisen sekaisin. Ajan ja paikan taju on usein kateissa, välillä sanomattoman vihainen, kuten oli joskus kauan sitten myös. Ei hän enää kauan pärjää kotonaan, ehkä päiviä, tuskin viikkoja.

Luulin, että minua olisi helpottanut ja jotain uutta olisi tullut tilalle, kun narsistinen läheiseni kuoli. Niin ei käynyt, vaan vapauduttuani hänestä aloinkin vajota, hitaasti mutta varmasti, ja sitä vajoamista on jatkunut monta vuotta. Nyt olen traumaterapiassa selviämässä traumoistani, joita terapeuttini sanoo isoiksi. En vieläkään ole kovin tietoinen tilastani, mutta vähitellen koko karvas totuus avautuu myös itselleni. Terapiani on kognitiivista ja usein myös kehollista, kehooni ja sen reaktioihin tutustumista, myös siihen, etteivä kaikki sen reaktiot ole (enää) vaarallisia tai vaarallisilta tuntuvia. Valitettavasti en itse juurikaan pysty auttamaan itseäni, vaan tarvitsen terapeuttini jatkuvaa ohjausta. Koetan harjoitusten avulla lisätä tietoisuutta itsestäni, mutta lähes jatkuva dissosiointi haittaa sitä. Dissosioidessa en ole tietoinen itsestäni. Silti voin nähdä ja kuulla, mutta olen kuin irtonainen, en läsnäoleva, vaikka olen fyysisesti läsnä. Nämä asiat ovat vaikeita oppia, sillä dissosioituminen tapahtuu kuin automaattisesti, huomaamattani useinkin. Terapeuttini on sanonut monta kertaa, että dissosiaatio on lapselle erittäin hyödyllinen, mutta aikuiselle erittäin haitallinen. Vähitellen myös tuo haittapuoli avautuu minulle, sillä senkin tajuaminen on vaikeaa.

Varjolilja kirjoitti:

Ei hän enää juurikaan tee sellaista. Pahimmat kiusaajat ovat olleet manan majoilla jo monta vuotta. Tuo, joka on vielä jäljellä, on vain päästään sekaisin. Hän on paranoidinen ja tällä hetkellä melkoisen sekaisin. Ajan ja paikan taju on usein kateissa, välillä sanomattoman vihainen, kuten oli joskus kauan sitten myös. Ei hän enää kauan pärjää kotonaan, ehkä päiviä, tuskin viikkoja.

Luulin, että minua olisi helpottanut ja jotain uutta olisi tullut tilalle, kun narsistinen läheiseni kuoli. Niin ei käynyt, vaan vapauduttuani hänestä aloinkin vajota, hitaasti mutta varmasti, ja sitä vajoamista on jatkunut monta vuotta. Nyt olen traumaterapiassa selviämässä traumoistani, joita terapeuttini sanoo isoiksi. En vieläkään ole kovin tietoinen tilastani, mutta vähitellen koko karvas totuus avautuu myös itselleni. Terapiani on kognitiivista ja usein myös kehollista, kehooni ja sen reaktioihin tutustumista, myös siihen, etteivä kaikki sen reaktiot ole (enää) vaarallisia tai vaarallisilta tuntuvia. Valitettavasti en itse juurikaan pysty auttamaan itseäni, vaan tarvitsen terapeuttini jatkuvaa ohjausta. Koetan harjoitusten avulla lisätä tietoisuutta itsestäni, mutta lähes jatkuva dissosiointi haittaa sitä. Dissosioidessa en ole tietoinen itsestäni. Silti voin nähdä ja kuulla, mutta olen kuin irtonainen, en läsnäoleva, vaikka olen fyysisesti läsnä. Nämä asiat ovat vaikeita oppia, sillä dissosioituminen tapahtuu kuin automaattisesti, huomaamattani useinkin. Terapeuttini on sanonut monta kertaa, että dissosiaatio on lapselle erittäin hyödyllinen, mutta aikuiselle erittäin haitallinen. Vähitellen myös tuo haittapuoli avautuu minulle, sillä senkin tajuaminen on vaikeaa.

piiloaggresiota?