Kävinpä tässä eräänä vuonna työpaikkahaastattelussa. Lopuksi sai sanoa omia hyviä puoliaan. Erehdyin sitten sanomaan, että olen suhteellisen älykäs. Tähän työpaikkahaastattelija totesi, että eiköhän jokainen korkeakoulututkinnon suorittanut ole riittävän älykäs. Enpä sitten enää viitsinyt kommentoida muuten kuin "Niinpä kai...".
Työpaikkahaastattelu
Toope
13948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäkin olen ollut muutamassa työpaikkahaastattelussa ja saanut töitäkin. En ole kertonut, että olen Mensan jäsen.
Vaatii kai jonkinlaista luontoa palkata itseään fiksumpi ihminen alaiseksi. Järkevä ihminen pystyy tähän ja ymmärtää saatavat edut, mutta tähän eivät kaikki pysty. Ehkä on siis parempi olla lyömättä "Mensan passia" pöytään heti ensimmäiseksi.
En muuten olen Mensan jäsen. Tuskin pääsisinkään. Mutta luulossa on hyvä elää.:)
Ehkäpä he eivät etsikkään huippuälykästä koppavaa "neroa" vaan tavallista ihmistä joka on vaan suorittanut korkeakoulututkinnon.
Jos joku tulee itse sanomaan minulle, että on älykäs ei se ainakaan minun silmissäni hänen arvoaan nosta, päinvastoin. Alykkään ihmisen pitäisi olla myös sen verran viisas, ettei ainakaan väärissä paikoissa ala tätä asiaa mainostamaan. Jos on oikeasti älykäs (siis muutenkin kuin testeissä) muut kyllä huomaavat sen aikaa myöten.
Kuten työelämässä mukana olevat saattavat tietääkin, älykkyys ei ole suinkaan tärkein kriteeri ihmisiä rekrytoitaessa. Enemmän työnantajia kiinnostaa "käytännön älykkyys" eli se kuinka on onnistunut niitä aivosolujaan hyödyntämään työelämässä. Tietysti jos ansioluettelo ammottaa tyhjyyttään eikä ole mitään näyttöjä/todisteita oikeasta ammattitaidosta niin voihan sitä alkaa mainostamaan omaa oletettua älykkyyttäänkin.
Hyvä työnantaja tietysti voi palkata itseäänkin älykkäämpiä ihmisiä alaisikseen ja tätä varmasti koko ajan tapahtuukin, vai luuliko joku että esimiesasemaan pääsemiseksi tarvitaan kovinkin korkea ÄO arvo? Monessa työpaikassa älykkäitä suorittavan tason työntekijöitä ei haluta päästää etenemään urallaan koska heistä on monesti korvaamaton hyöty yrityksen todelliselle menestykselle. Tekisipä mieleni sanoa, että esimiesasemassa (ihmisten kanssa toimiessa) on korkeasta älykkyydestä monesti vain haittaa. Paremmin pärjää jos omaa sosiaalista älykkyyttä.
Monessa paikassa tarvitaan tosiaan sitä sosiaalista ja käytännön älykkyyttä ja kykyä tulla toimeen muiden kanssa tiimityössä. Koppaville neroillekin on paikkansa vaikka jossakin tutkimuslaitokssa. Mutta ei älystä varmaan koskaan ole haittaa jos vain muuten on suht normaali.
Olet siinäkin suhteessa oikeassa, että älykkyys kyllä huomataan ilman turhaan mainostusta. Tyhmäähän sitä on itse mainostaa. Otetaan opiksi.
Mutta alkuperäisen viestini yksi pointti oli se, että ei korkeakoulututkinto tee ihmisestä automaattisesti "riittävän älykästä" koulutusta vastaavaan tehtävään. Nimimerkillä kun vain katson ympärilleni...
Olen palkannut mutaman alaisen. He ovat minua älykkäämpiä. Jos olisivat vähemmän älykkäitä, he eivät saisi kengännauhoja kiinni, eivätkä löytäisi työpaikalle.
Mitenhän tuo nyt pitäisi tulkita.... Sinä ilmeisesti osaat solmia kengännauhasi?
Tyhmäkin pääse pomoksi ja voi menestyä jos on älykkäät alaiset.
mutta varmaankin valtaosa meistä sortuu ajattelemaan, että mitä korkeampi muodollinen koulutus sitä todennäköisempää on että ihminen on myös tavallista sukankuluttajaa älykkäämpi.
Taitanee olla aika vaikea myös määritellä mihinkä työtehtävään nimenomaan tarvittaisiin keskivertoa älykkäämpi yksilö. Muut ominaisuudet saattavat paikata älyn puutetta. Yleensä kuitenkin otetaan töihin "koko paketti" eikä vaan ihmisen älyä.
Itse palkkaisin huomattavasti mieluummin hommaan kuin hommaan keskiälykkään, ahkeran ja sosiaalisen ihmisen kuin epäsosiaalisen ja laiskan superneron!
Jos on riittävästi aikaa, saan kengännauhat kiinni usein ilman umpisolmuja.
Tarralenkkarit ovat meikäläiselle mainio keksintö! Samoin kusluikkarit ja niiden muut nauhattomat johdannaiset.
Kaikkiin ammatteihin ei todistettavasti tarvita välttämättä korkeaa älykkyyttä. Ei niin, että siitä haittaa olisi, päin vastoin. Työnantaja voi kuitenkin arvostaa muita asioita enemmän, mm. sitä kuinka vähällä palkalla suostuu työtä tekemään.
Varsinkin vähänkin korkeampaa koulutusta tai muuten älykkyyttä vaativilla aloilla alaiset ovat usein älykkäämpiä kuin pomonsa. Johtotehtävät vaativat kiinnostusta johtotehtäviin ja etupäässä juuri sitä. Ikuisuusongelma onkin, miten kestää pomoa, joka on vähemmän älykäs.
Yksi mahdollisuus on tehdä asiat hyvin ja oikein ja näin hienovaraisesti osoittaa pomolleen, että tietää paremmin kuin hän. Sitten voi yrittää neuvoa, jos ja kun jokin asia näyttää menevän pieleen ja toivoa, että pomo myös uskoo.
On tietysti olemassa ihan mahdottomiakin persoonia, joiden kanssa ei voi tulla toimeen edes näin. Myöskin tiettyjen ammattialojen jäykkä organisaatiokulttuuri saattaa estää edellisen, esim. armeija. Sellaisia kannattaa välttää.
Meneehän tämä aika monimutkaiseksi, mutta kai sitä on vaan yritettävä elää vähemmän älykkäiden kanssa. Eniten taitaa kuitenkin lopulta harmittaa se, että itse saa paljon vähemmän palkkaa...
kaikille tapaamilleen ihmisille lopullista mutu älykkyysanalyysiä. Harva meistä kuitenkaan kulkee mensan testitulos selässään ja esim. supliikin tai yksittäisten esim. päätösten perusteella ei pitäisi vielä lokeroida esimiestään tyhmien joukkoon. Heillä kun saattaa olla jotain sellaista tietoa tai rajoitteita omiin tekemisiinsä joita hänen fiksutkaan alaiset eivät välttämättä tiedä tai ainakaan eivät halua ymmärtää. Esimiehilläkin on esimiehet jotka saattavat olla vielä häntäkin tyhmempiä.
Älykäs ihminen osa myös sopeutua sellaiseen ympäristöön jossa hän näkee oman järjensä vastaisia päätöksia. Hän myös ymmärtää, että aina ei voida tehdä niinkuin järki sanoisi.
Jos älykäs ihminen suree omaa pientä palkkaansa ehkäpä hän ei olekkaan silloin aivan niin älykäs kuin kuvittelee. Jos hänellä olisi käytännön älykkyyttä ja palkka häntä todella harmittaisi tekisi jotain "älykästä" mikä korjaisi tilanteen, kuten esim. perustaisi yrityksen.
"Älykäs ihminen osa myös sopeutua sellaiseen ympäristöön jossa hän näkee oman järjensä vastaisia päätöksia. Hän myös ymmärtää, että aina ei voida tehdä niinkuin järki sanoisi."
Tuo sopeutuminen ja väärien päätösten hyväksyminen on juuri kaikkein vaikeinta, varsinkin jos on vähänkin perfektionistin vikaa. Aina voisi tehdä niin kuin järki sanoo, jos sitä järkeä vain löytyisi.
"Jos älykäs ihminen suree omaa pientä palkkaansa ehkäpä hän ei olekkaan silloin aivan niin älykäs kuin kuvittelee."
Jos älykkään ihmisen rahat eivät kovin hyvin riitä elämiseen, hän toivoisi saavansa enemmän palkkaa. Se ei ehkä ole hänen elämänsä tärkein asia, mutta kyllä rahan tuomaa turvaa ja mukavuutta arvostaa itse kukin, myös älykäs.
"hänellä olisi käytännön älykkyyttä ja palkka häntä todella harmittaisi tekisi jotain "älykästä" mikä korjaisi tilanteen, kuten esim. perustaisi yrityksen."
Samalla hän uhraisi kaiken aikansa, energiansa ja älynsä oman yrityksen pyörittämiseen. Elämä olisi pelkkää yrittämistä. Työnkuva muodostuisi kaikesta siitä tylsästä, mitä toimitusjohtajuuteen kuuluu. Parissa vuodessa sitä sitten saavuttaisi vatsahaavan, kolmessa burn-outin, viidessä konkurssin ja sen perään vielä avioeron. Jätän mieluummin yritysten perustamisen sellaisille, joilla riittää siihen intoa ja tarmoa.
nykyisin. Ei mikään tae.