...ja "rentouttaa"! Etenkin suklaa ja makea. Mutta jälkeenpäin tulee morkkis:(
Ruoka lohduttaa
Tunnesyöjä-ä
4826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle herkut ovat rentoutumiskeino nro 1. Joskus nimittäin on niin kireä, ettei oikein pysty nukkumaan, tai nukkuu pätkissä. Ja muutenkin on olo kylmä, ylikierroksilla käyvä, levoton. Mutta annas vaan kun lappaa masun täyteen herkkuja hyviä. ;) Jo elämä hymyilee! Tulee lämmin.. vatsa täynnä ihanaa lämmintä.. ja sitten tulee unonen ja unonen kestää piiiitkään.. :) On rentoutunut ja hyvä olo.
Toki morkkis kuuluu asiaan, mutta sellaista se on, se on se hinta jonka herkuttelusta maksaa. Minusta morkkis syömisestä on kuitenkin OK-tunne, krapula on taas ihan kestämätön - en itse enää juuri ollenkaan juo alkoholia, se ei yksinkertaisesti ole sen arvoista. ;)
morkkis? Painoa meikäläisellekin on tullut vähn liikaa, mutta ei syöminen mitään morkkiksia aiheuta. Onko tämä siis yleistäkin ihmisillä?
Hyvin moni ihminen kokee syyllisyyttä herkuteltuaan. Se on tämä aika ja ajan ilmiöt. Eli siis itsekurin, hyväkuntoisuuden, hoikkuuden ihanteet.
Itselläni morkkiksen syyt ovat moninaisia. Yhtenä voin sanoa, että kasvoin kodissa, jossa naisen ulkomuoto (ERITYISESTI HOIKKUUS) oli olennaista. Jos on lapsesta asti prässätty uskomaan, ettei koskaan voi olla liian laiha, tarpeeksi kaunis, tarpeeksi hyvä, niin siitä on t a v a t t o m a n vaikea päästä eroon vielä aikuisenakaan.
Jos pystyt nauttimaan ilman morkkista, niin HYVÄ JUTTU, suorastaan upeaa! Pysy sellaisena. Olen iloinen puolestasi.
jäi sanomatta, että olennainen ero kai sitten onkin, etten ole nainen. Morkkis tuntui vain niin vaikeasti asiaan yhdistettävältä. Olin lapsena suoraan sanoen lihava, sitten teininä laihdutin jollakin älyttömällä aikataululla (luokkaa 18kg/1,5kk), tuloksena että olin vissiin puoli vuotta pilvissä ja onnessani. Kunnes tajusin, että yli oli mennyt- en nimittäin oikeasti tunnistanut itseäni uudesta luokkakuvasta. Siitä kyllä on jäänyt se pysyvä ilo, että tietämällä tiedän, ettei oma peilikuva kerro ollenkaan koko totuutta - kiinnostavasti en ollut huomannut niin rajua muutosta, joka vasta valokuvasta selvisi.
Mutta tuli tuossa mieleen, että katsoin joskus Nigellan pidot(?) kokkiohjelmaa, sikäli kun sitä säheltävän kameratyöskentelyn vuoksi saattoi katsoa, ja pistin sentään ilolla merkille, että ainakaan siinä ei pihistelty tai niuhotettu kaloreista - saati morkkisteltu millään erikoisella tavalla; ruokaan suhtauduttiin maiskutellen ja mielihyvää ynisten. Eikä N nyt itsekään mikään varsinainen riuku ole, vaikka tietysti sinänsä epäreilu vertailukohde kaikessa tyrmäävyydessään. Yleinen asenne kuitenkin oli minusta hyvinkin terve ja kohdallaan. Onhan kauheata, jos kyky nauttia asioista täysillä katoaisi. Tylsiä ihmisiä, naisia tuloksena.