Nina Mikkoskan aloittamaan tyyliin lauantain Aamu-TV:n tyynysota -osion aiheesta?
Mä olen pari päivää lueskellut Iltalehden keskusteluja ja pakko todeta Nina Mikkosen ja näiden IL:n keskusteluiden perusteella, että jos vaikka joskus kannatinkin kotiäitiyttä tietyissa tapauksissa, nyt niin olen siirtynyt päivähoidon ehdottomaksi kannattajaksi.
Kotiäitiydellä näyttää olevan erittäin huonoja vaikutuksia naisiin ja pelkään ajatellakin mitä se tekee näille kotona kasvatetuille pilteille...
Mä olen pari päivää lueskellut Iltalehden keskusteluja ja pakko todeta Nina Mikkosen ja näiden IL:n keskusteluiden perusteella, että jos vaikka joskus kannatinkin kotiäitiyttä tietyissa tapauksissa, nyt niin olen siirtynyt päivähoidon ehdottomaksi kannattajaksi.
Kotiäitiydellä näyttää olevan erittäin huonoja vaikutuksia naisiin ja pelkään ajatellakin mitä se tekee näille kotona kasvatetuille pilteille...
Vastaukset 25
Vanhimmat
kotiäitiyttä/isyyttä vauva-ikäisen lapsen vanhemmalle.. ainakin kahteen ekaan elinvuoteen asti. Jos mahdollista, pidempäänkin, mutta lapsi vaikka pari kertaa viikossa kerhoon tms paikkaan oman ikäistensä pariin.
en suostu tekee kakaraa ellen saa ite hoitaa sitä paria kolmea vuotta.
esikoinen oli kotihoidossa 4-vuotiaaksi ja kuopus melkein 2-vuotiaaksi. En voi väheksyä kotona viettämääni aikaa omien lasten kanssa. Näin kaiken uuden mitä he oppivat vauvaiästä alkaen. Nyt ovat päivähoidossa ja molemmat viihtyvät siellä. Jokaisella perheellä on ne omat ratkaisut. Meillä tämä toimi hyvin. Itselleni teki hyvää neljän kotivuoden jälkeen päästä töihin ja opiskelemaan. Silti olen onnellinen niistä kotona vietetyistä vuosista, vaikka niihin mahtui myös paljon ei niin helppoja asioita ja kokemuksia.
luin iltiksestä tiivistelmän. Onkohan se sirkus tuubissa?
http://areena.yle.fi/toista?id=1786657
Toivottavasti sulla on poppareita!
kääk.
toisella keskustelu-palstalla.
Satuitko muuten katsomaan tuon "tyynysota" jutun?
Ja tiesitkö Aatun Saksan perustaneen tuon lastantarhajutun... Miksiköhän?
Lastentarhassa pienet ihmiset marssivat jonossa, ilman oma-aloitteellisuutta.
Siellä ei kasvateta yksilöitä, pelkkää massaa.
lapsiryhmien koko on ihan liian suuri. Sopiva ryhmäkoko ois joku max 5 lasta ja pari hoitajaa, mieluiten mies ja nainen. Sit olisi helpompaa toteuttaa yksilöllisyyttä ja edetä jokaisen lapsen omaa kehityspolkua.
Mä en ite oo ollut lapsena ollenkaan pk:ssa joten omakohtaista kokemusta mulla itsellä ei ole.
ja siksipä olenkin muuttamassa mieltäni päivähoidon suuntaan. Aiemmin olin sitä mieltä, ettei lapsia saa kohdella tiedottomina robotteina, vaan heitä tulee kohdella yksilöinä ja pyrkiä vastamaan yksilön tarpeisiin sen sijaan, että yritetään pähkäillä, että mikä yksi malli olisi paras kaikille.
Suurin osa minun ikäisistäni on käynyt päivähoidossa ja jollain ihmeellä me olemme nyt merkittävä osa Suomen työväestöä. Mä ainakin haluan ajatella ajattelevani omilla aivoillani ja olevani oma-aloitteinen, vaikka kävinkin päiväkodissa.
iso ryhmä tarhassa ja kaksi hoitajaa.
Mulla ei ole päiväkodista kuin ihania kokemuksia ja muistan sen kuin eilisen päivän, kun vihdoin kolmevuotiaana pääsin sinne "pitkän" odotuksen jälkeen. Siihen asti äiti hoiti meitä ja muutamaa hoitolasta kotona ja mä kärsin!
Tarhassa sai sentään valita seuransa itse. Ja leikkitelineet, -välineet ja vermeet olivat ihan eri luokkaa kuin kotona tai kotipihalla.
Ja niiden samojen tarhakavereiden kanssa tallusteltiin sitten yhtä matkaa ekalle luokalle kouluun.
joiltain kavereiltani kuullut kyl hyviä muistoja. Sen sijaan perhepäivähoidossa olleilta oikeestaan vaan huonoja.. vaikka kuvittelis sen hoitomuodon olevan jotenkin kivempi.
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001735
http://areena.yle.fi/toista?id=1786657
http://blogit.yle.fi/node/2602
http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?p=1186562
Lisää löytyy kun googlettaa
Tyynysota: Kotihoito vai päiväkoti
En koe kärsineeni siitä, että äitini piti minimiäitiyslomat. Kun on monta lasta, äiti oli tietysti kotona useampaan otteeseen. Sitten kun olimme vähän kasvaneet, äiti lähti tekemään korkeakouluopintoja. Hän mm. asui ulkomailla 5 kuukautta, kun kolme lasta oli vielä alaikäisiä. Isä osasi ihan hyvin pitää huushollin järjestyksessä.
Eikös miehellä tarvitse olla aika hyvät tulot, jotta nainen voi jäädä kotiäidiksi? Mitähän Nina Mikkosesta kertoo se, että hänen mielestään puolueettoman tutkimuksen tulokset ovat keksittyjä? Jos esim. kreationisti uskoo, että maapallo on litteä, se ei tee maaPALLOA litteäksi. Entäs yksinhuoltajien tilanne?
Mulle sanottiin eräässä keskustelussa, etten ansaitse lapsia kun kerran haluan elmääni muutakin sisältöä kuin puklut ja kakkavaipat siihen saakka, että lapsi menee kouluun.
Miksi mies ei muka kelpaa hoitajaksi? Meidän isä hoiti meitä silloin tällöin yövuoron jälkeen lepopäivänä, kun vanhempani säästivät hoitomaksuissa, ja ihan hyvin meillä meni. Ei jäänyt siitäkään traumoja. Sanoisin jopa, että isä hoiti meitä ihan yhtä hyvin kuin äiti.
Monissa keskusteluissa myös sanotaan, että SE on rakkautta, kun äiti jää kotiin lapsen kanssa. Entäs lapsen tahto ja tarve? Ja rakastaako isä sitten automaattisesti vähemmän lapsiaan?
Miksei kukaan vaadi molemmille vanhemmille oikeutta jäädä kotiin kunnes lapsi on kouluiässä? Eikö se olisi vielä tuplasti parempi juttu lapsen kannalta?
olenpa taas onnellisen tietämätön asoista kun en ole kerennyt laatujulkaisuja vilkaistakaan.
Mutniin, akat perkele töihin tienaamaan heti laitokselta päästyään, että miehet saa jäädä kotiin.
Radio Novan naisjuontajakin sanoi pari päivää sit, että Ranskassa on yleinen ilmapiiri paljon parempi, kun naisia ei vaadita jäämään kotiin lasten kanssa, vaan saavat, huom. äidit SAAVAT palata töihin heti synnytyksen jälkeen, ja useimmiten töihin paluu tapahtuu 10 viikon äitiysloman jälkeen, vaikka lakisääteinen on 16 viikkoa.
Tottaha ny suomiäidit ranskattaret hakkaa tuossa kisassa, vai mitä?
tietämätön, mutta ihan viihteen takia kannattaa käydä katsomassa linkki Yle Areenasta.
ja Palsta on mulle tarpeeks viihdykettä. Emmä edes tienny kuka Nina Mikkonen on, ennenku sitä akalta kysyin ja jos sen meriitti on pelkästään se, että se on Hjalliksen kans, ni eiköhän se oo aivan sama mitä se suustaan päästelee.
Mutta oikeasti, kannattaa katsoa se pätkä.
Top Gear on kans tosi jees.
Jo umpilisäkkeen poisto oli sellainen operaatio, että tuli kuukauden sairausloma, mitenkähän jonkin keisarileikkauksen suhteen?
mut Ranskassa on naisten ja äitien asiat paremmin. Radiossa niin sanottiin.
sanottiin, ettei kuukauteen saa nostella mitään kiloa painavampaa. Miten ihmeessä keisarileikkauksen jälkeen kanniskelee muksua?
Telkkaria minulla ei ole enkä ole varsinaisia juttuja lukenut, mutta olen kuitenkin radion perusteella jonkin verran selvillä Mikkosen kommenteista.
Oma mielipiteeni kotihoitoon on, että hyvässä tapauksessa lapsella on kotona tuttu ja turvallinen vanhempi (mielellään osan aikaa isä ja osan aikaa äiti), koti on virikkeellinen ja vanhempi jaksaa olla aidosti läsnä lapsen kanssa.
Todellisuudessa liian moni on kotona koska a) ei kehtaa palata töihin vaikka pälli meinaa kotona levitä, b) ei ole palkkaduunia tai c) kotona pääsee helpommalla.
Älkää älähtäkö kohdasta c. Jos homman hoitaa kunnolla niin se todella käy työstä. MUTTA lapsi on puolustuskyvytön. Eli jos kotona olevaa vanhempaa lusmuttaa niin lapsi kärsii ja vanhempi pääsee helpommalla kuin pääsisi töissä.
Onneksi moni vanhempi pystyy nauttimaan kotona olosta ja antamaan muksulle vähästressisen alun. Kurjaa on se, jos taloudellisten syiden takia joutuu töihin ennen kuin haluaisia.
Oma äitini taisi mennä töihin kun olin 3 viikkoa, se oli silloin se normiaikataulu. Ei mulla traumoja ole, hyvä hoitaja oli vastapäisessä talossa ja päiväkotiinkin menin aika pienenä, taisin olla 4.
Mikkosen puheet ovat kummallisia, mutta hmmm kun ihminen on kaikista maailman miehistä valinnut Timpsa eetee Stetsonin, niin eipä tuo yllätä...
ja olen itse hyvin pitkälti samaa mieltä. Uskomatonta, kuinka tästä voidaan olla vain joko-tai -meiltä, kun tässä meillä tallustelee ihan edustuskelpoinen joukko molemmista taustoista.
Ja mä ihmettelen todellakin sitä, että keskustelu on mennyt sille linjalle, että "oma äiti on aina lapsen paras hoitaja". Ensinnäkään en usko, varsinkaan, jos äiti itse ei osaa nauttia kotonaolosta, vaan tuntee, että seinät kaatuu päälle tai että ei muuten vain selviä. Ja toinen pointti on se, että minusta suurin osa isistä on ihan yhtä hyviä hoitajia kuin äiditkin. Puhumattakaan siitä, että meillä on erittäin hyvin koulutettuja, joskin alipalkattuja, hoitoalan ammattilaisia.
On surullista huomata, että meidän mukamas hyvinkin tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme isiä sorretaan ja vähätellään eikä luoteta muuten oikeasti aika hitsin hyvin toimivaan systeemiin, joka tarjoaa aitoja vaihtoehtoja, jotta perhe-elämä sujuisi mahdollisimman joustavasti ja hyvin.
Minusta ylipäätään isien oikeuksia poljetaan uskomattomalla tavalla.
En käsitä miksei asioille tehdä mitään.
Viittaan nyt toisaalta työnantajiin, joista kaikki eivät todellakaan edistä isien kotona oloa, ja toisaalta ja ehkä ennen kaikkea sosiaalipuoleen, jossa isiä joko ei kuunnella tai pahimmillaan demonisoidaan.
Prkl.
mihkään ellen saa hoidella miestä kotona!!! prkle
*Ranskassa ministeriaiti palasi työhön 5vrk synnytyksen jälkeen, mistä feministit olivat huolissaan*