17-vuotias raskaana?

Täytin 10.1 vasta 17v. Olen vasta ens vuonna 18v :3

ei vaan ikinä tarvita kun ne on ärsyttäviä tyrkkyjä ja puuttuu joka asiaan, parempi vaan pysyä mahdollisimman kaukana.

apua kirjoitti:

ei vaan ikinä tarvita kun ne on ärsyttäviä tyrkkyjä ja puuttuu joka asiaan, parempi vaan pysyä mahdollisimman kaukana.

kitiskö ettei mistään saa apua...

Kiitti avusta :)
Abortit on varmasti ihan kauheita ja jää aina kaikille vatmaan masennus siitä, en tiiä?
Mut kiitti kun sanoit =)

Mieti myös tarkkaan, miten elämäsi muuttuu, jos synnytät ja pidät lapsen.
Mitkä olivat suunnitelmasi ennen tätä raskautta?
Olitko suunnitellut vaikkapa opiskella johonkin ammattiin?
Kuinka elätät itsesi ja hänet, sillä 17-vuotias ei nykyisin saa työtä?
Jaksatko lapsen kanssa ympäri vuorokaudet ja vuosien ajan?
Päätös on tietysti Sinun, mutta ennen ratkaisua asiaa pitäisi tarkastella perusteellisesti.
Jos, vähänkään epäilet, niin suosittelen aborttia. Sinulla on aikaa vielä vaikka kuinka paljon hankkia lapsia myöhemmin.

Harkitse tarkkaan kirjoitti:

Mieti myös tarkkaan, miten elämäsi muuttuu, jos synnytät ja pidät lapsen.
Mitkä olivat suunnitelmasi ennen tätä raskautta?
Olitko suunnitellut vaikkapa opiskella johonkin ammattiin?
Kuinka elätät itsesi ja hänet, sillä 17-vuotias ei nykyisin saa työtä?
Jaksatko lapsen kanssa ympäri vuorokaudet ja vuosien ajan?
Päätös on tietysti Sinun, mutta ennen ratkaisua asiaa pitäisi tarkastella perusteellisesti.
Jos, vähänkään epäilet, niin suosittelen aborttia. Sinulla on aikaa vielä vaikka kuinka paljon hankkia lapsia myöhemmin.

Lue lisää

nuoria tyttöjä (tämän aloittajan tilannetta tuskin enää muuttaa mihinkään) tekemään mielenterveytensä kannalta ehkä elämänsä pahimman ja tuhoisimman virheen?? Jos vähänkään epäilyttää, niin ainakaan ABORTTIA EI KANNATA TEHDÄ!!!!! Nuorenakin äitinä on mahdollista pärjätä, ja opiskelu, lapsenhoito ym. on vain järjestelykysymyksiä. Sinäkö takaat jollekin että hän tulee saamaan lapsia myöhemminkin, juuri silloin kun haluaa!?? Tämä lapsi voi olla se ainoa minkä joku voi koskaan saada, ja taatusti tämä on sille kohdussa elävälle ja jo olamssa olevalle lapselle se ainoa mahdollisuus jatkaa ainutkertaista elämäänsä!!

Harkitse tarkkaan kirjoitti:

Mieti myös tarkkaan, miten elämäsi muuttuu, jos synnytät ja pidät lapsen.
Mitkä olivat suunnitelmasi ennen tätä raskautta?
Olitko suunnitellut vaikkapa opiskella johonkin ammattiin?
Kuinka elätät itsesi ja hänet, sillä 17-vuotias ei nykyisin saa työtä?
Jaksatko lapsen kanssa ympäri vuorokaudet ja vuosien ajan?
Päätös on tietysti Sinun, mutta ennen ratkaisua asiaa pitäisi tarkastella perusteellisesti.
Jos, vähänkään epäilet, niin suosittelen aborttia. Sinulla on aikaa vielä vaikka kuinka paljon hankkia lapsia myöhemmin.

Lue lisää

jo tehnyt ratkaisunsa, katsoitko ollenkaan milloin ketju on aloitettu?!

Harkitse tarkkaan kirjoitti:

Mieti myös tarkkaan, miten elämäsi muuttuu, jos synnytät ja pidät lapsen.
Mitkä olivat suunnitelmasi ennen tätä raskautta?
Olitko suunnitellut vaikkapa opiskella johonkin ammattiin?
Kuinka elätät itsesi ja hänet, sillä 17-vuotias ei nykyisin saa työtä?
Jaksatko lapsen kanssa ympäri vuorokaudet ja vuosien ajan?
Päätös on tietysti Sinun, mutta ennen ratkaisua asiaa pitäisi tarkastella perusteellisesti.
Jos, vähänkään epäilet, niin suosittelen aborttia. Sinulla on aikaa vielä vaikka kuinka paljon hankkia lapsia myöhemmin.

Lue lisää

Minä taas suosittelen että kaikki raskaana olevat miettii tarkkaan mitä tekee. Aluillaan oleva lapsi on vain kerran olemassa.

Abortille on vaihtoehto:
synnyttää lapsi ja alkaa äidiksi tai synnyttää lapsi ja antaa se adoptioon. Nuo vaihtoehdot on hyviä koska silloin ei päätöstä tarvitse tehdä heti vaan voi odottaa rauhassa

Ei todellakaan ole vaihtoehto synnytykselle. Kaksi aivan eri asiaa, toinen on elämää vastaan ja toinen elämän puolesta. Ei voi verrata kuuna päivänä.

Minulle äitini sanoi jo aikaisemmin että hän ei hyväksy aborttia, itse hyväksyisin toki, koska tuskin kukaan tekisi aborttia silkkaa pahuuttaan, varmasti jokaisella on omat syynsä.

Olen nyt raskaana 17-vuotiaana ja olen onnessani odottamassa lasta. Täytän alle kuukauden päästä 18 ja olen noin puolessa välissä raskautta. Asun poikaystäväni kanssa ja tein testin aikoinaan jo muutenkin melko varmana raskaudesta hänen sekä parhaan kaverini läsnäollessa ja soitin heti äidille että olen raskaana! Minun tilanne on siinä mielessä todella hyvä, että olimme poikaystävän kanssa puhuneet jo aikaisemmin lapsen hankkimisesta ja että minulla on hyvät välit äitiini. äitikin vaan sanoi heti puhelimessa että hyvä juttuhan se on. :) ja olen saanut paljon tukea häneltä, esim hänhän tietää mikä auttaa vaikka raskauspahoinvointiin.
poikaystäväni ei paennut raskauttani, ja olen onnellinen että mies on mukana matkassani yhä vaikka tottakai meitä molempia on välillä pelottanut että pärjäämmekö me lapsen kanssa varmasti.
nyt on oikein helpottavaa kun poikaystäväni äitikin huomasi raskausmahan, kysyi sitten pojaltaan onko tulossa perheenlisäystä. ja sitten hänelle paljastui että olen raskaana. hän otti sen oikein hyvin ja onnitteli :) ja hän sitten kertoi poikaystävän isällekin ja poikaystäväni oli liikuttua kyyneleihin kun isänsä onnitteli häntä ja lupasi tukea tarvittaessa. Nyt on oikein hyvä olo, kun tietää että tiukan paikan tullen on apua saatavilla.
Ainoastaan keskustelupalstoilla minua on haukuttu kakaraksi ja haukuttu lapsen odottamisen tähden. Minusta on älyttömän kakaramaista mennä haukkumaan kohta äidiksi tulevaaa huonoksi äidiksi.

eihän kukaan ole valmiiksi täydellinen äiti, mutta kyllä uskon että pärjäämme kun tilanne on nyt näinkin hyvä että molemmat vanhemmat ovat lasta elättämässä ja vielä molemmat isovanhemmatkin ovat tukena.
tottakai minua pelottaa että sujuuko lapsen hoito, mutta eikö kaikkia pitäisi pelottaa se? Oli sitten nuori tai vanha äidiksi tuleva.

OnnellinennÄitili kirjoitti:

Minulle äitini sanoi jo aikaisemmin että hän ei hyväksy aborttia, itse hyväksyisin toki, koska tuskin kukaan tekisi aborttia silkkaa pahuuttaan, varmasti jokaisella on omat syynsä.

Olen nyt raskaana 17-vuotiaana ja olen onnessani odottamassa lasta. Täytän alle kuukauden päästä 18 ja olen noin puolessa välissä raskautta. Asun poikaystäväni kanssa ja tein testin aikoinaan jo muutenkin melko varmana raskaudesta hänen sekä parhaan kaverini läsnäollessa ja soitin heti äidille että olen raskaana! Minun tilanne on siinä mielessä todella hyvä, että olimme poikaystävän kanssa puhuneet jo aikaisemmin lapsen hankkimisesta ja että minulla on hyvät välit äitiini. äitikin vaan sanoi heti puhelimessa että hyvä juttuhan se on. :) ja olen saanut paljon tukea häneltä, esim hänhän tietää mikä auttaa vaikka raskauspahoinvointiin.
poikaystäväni ei paennut raskauttani, ja olen onnellinen että mies on mukana matkassani yhä vaikka tottakai meitä molempia on välillä pelottanut että pärjäämmekö me lapsen kanssa varmasti.
nyt on oikein helpottavaa kun poikaystäväni äitikin huomasi raskausmahan, kysyi sitten pojaltaan onko tulossa perheenlisäystä. ja sitten hänelle paljastui että olen raskaana. hän otti sen oikein hyvin ja onnitteli :) ja hän sitten kertoi poikaystävän isällekin ja poikaystäväni oli liikuttua kyyneleihin kun isänsä onnitteli häntä ja lupasi tukea tarvittaessa. Nyt on oikein hyvä olo, kun tietää että tiukan paikan tullen on apua saatavilla.
Ainoastaan keskustelupalstoilla minua on haukuttu kakaraksi ja haukuttu lapsen odottamisen tähden. Minusta on älyttömän kakaramaista mennä haukkumaan kohta äidiksi tulevaaa huonoksi äidiksi.

eihän kukaan ole valmiiksi täydellinen äiti, mutta kyllä uskon että pärjäämme kun tilanne on nyt näinkin hyvä että molemmat vanhemmat ovat lasta elättämässä ja vielä molemmat isovanhemmatkin ovat tukena.
tottakai minua pelottaa että sujuuko lapsen hoito, mutta eikö kaikkia pitäisi pelottaa se? Oli sitten nuori tai vanha äidiksi tuleva.

Lue lisää

Hei,

olisi mukava tietää, miten aloittajalla tällä hetkellä menee.

Tähän on kyllä akko kommentoida: "sillä 17-vuotias ei nykyisin saa työtä". Tämä ei kyllä pidä millään tapaa paikkansa. Itse olen tällä hetkellä 16- vuotias ja työelämässä olen ollut jo melkein neljä vuotta. (Kaksi esimmäistä kesätöissä, mutta kaksi viimeistä vuotta ihan iltoja ja viikonloppuja myyjänä.) Ja työkokemusta löytyy hyvin paperein niin siivous, avustus- kuin myyjän työstäkin. Kyllä tämän ikäinen työtä saa, jos vain jaksaa vaivaantua etsimään. Asennekysymys :)

Asiaan.. Tottahan se on, että valitettavan useat ikäiseni juovat alkoholia, polttavat tupakkaa tms. Täytyy kuitenkin muistaa, että on myös meitä nuorukaisia, ketkä eivät tähän joukkoon kuulu. Koen esimerkiksi olevani huomattavasti kypsempi henkiseltä tasolta, kuin 23- vuotias siskoni, joka ei edes lapsista haaveile, toisin kuin minä. Eikä siinä ole mitään erikoista, ihmiset kehittyvät eri aikaan. :) Ikä on loppujen lopuksi vain numeroita, enkä nyt tarkoita että 13 vuotiaan pitäisi hankkia lapsia...

Tottakai pitää ymmärtää vastuu ja velvollisuus, eikä jättää pientä lasta vanhempien hoitoon baarireissun ajaksi! Jos nuori kokee olevansa valmis äidiksi ja on sitä perin pohjin miettinyt tukiverkosto on kunnossa, niin asiahan on sillä selvä.

Onnea äideille!

tuleva äiti kirjoitti:

Hei,

olisi mukava tietää, miten aloittajalla tällä hetkellä menee.

Tähän on kyllä akko kommentoida: "sillä 17-vuotias ei nykyisin saa työtä". Tämä ei kyllä pidä millään tapaa paikkansa. Itse olen tällä hetkellä 16- vuotias ja työelämässä olen ollut jo melkein neljä vuotta. (Kaksi esimmäistä kesätöissä, mutta kaksi viimeistä vuotta ihan iltoja ja viikonloppuja myyjänä.) Ja työkokemusta löytyy hyvin paperein niin siivous, avustus- kuin myyjän työstäkin. Kyllä tämän ikäinen työtä saa, jos vain jaksaa vaivaantua etsimään. Asennekysymys :)

Asiaan.. Tottahan se on, että valitettavan useat ikäiseni juovat alkoholia, polttavat tupakkaa tms. Täytyy kuitenkin muistaa, että on myös meitä nuorukaisia, ketkä eivät tähän joukkoon kuulu. Koen esimerkiksi olevani huomattavasti kypsempi henkiseltä tasolta, kuin 23- vuotias siskoni, joka ei edes lapsista haaveile, toisin kuin minä. Eikä siinä ole mitään erikoista, ihmiset kehittyvät eri aikaan. :) Ikä on loppujen lopuksi vain numeroita, enkä nyt tarkoita että 13 vuotiaan pitäisi hankkia lapsia...

Tottakai pitää ymmärtää vastuu ja velvollisuus, eikä jättää pientä lasta vanhempien hoitoon baarireissun ajaksi! Jos nuori kokee olevansa valmis äidiksi ja on sitä perin pohjin miettinyt tukiverkosto on kunnossa, niin asiahan on sillä selvä.

Onnea äideille!

Lue lisää

Miksei saa jättää isovanhempien luokse baarireissun ajaksi. Parempi sinne kun jättää yksin kotiin. :) Eihän se tarkoita, että joka viikonloppu sitä tekisi. :)

Edellisellä kirjoittajalla oli varsin hyvä kanta aiheeseen.
Itse ottaisin ilolla lapsenlapsen vastaan, mutta toivoisin että tällä lapsella olisi aikuinen isä ja äiti jotka hänestä huolehtisivat. Harva 17-vuotias on oikeasti aikuinen ja kykenee huolehtimaan itsestään ja lapsestaan, myös taloudellisesti. Myöskään ihan täysin aikansa elännyttä ei ole, että jokaisen pitäisi elää rauhassa hulvaton nuoruutensa, eikä 17-vuotias ole kunnolla kerinnyt edes aloittamaan, alaikäisenä. Iloisella, vallattomalla nuoruudella tarkoitan ystäviä, matkoja, harrastuksia ja kaikkea mitä pienet lapset (eikä edes kotieläimet) sido. Unohtamatta tietenkään opiskelun tärkeyttä. Tänä päivänä on todella vaikeaa saada toimeentuloa ilman ammattia.

Rohkenisin 17-vuotiasta miettimään ja punnitsemaan asioita hyvin monelta kannalta, eikä abortti ole suinkaan tuomittava vaihtoehto. Jos aborttiin päädyt, tulisi siitä oppia, eli vastasuudessa toimiva ehkäsy.

Me vanhemmat tietenkin tuemme nuoriamme, mutta pienten lasten kasvatuksessa olemme kyllä jo osuutemme tehneet.

äiti minäkin kirjoitti:

Edellisellä kirjoittajalla oli varsin hyvä kanta aiheeseen.
Itse ottaisin ilolla lapsenlapsen vastaan, mutta toivoisin että tällä lapsella olisi aikuinen isä ja äiti jotka hänestä huolehtisivat. Harva 17-vuotias on oikeasti aikuinen ja kykenee huolehtimaan itsestään ja lapsestaan, myös taloudellisesti. Myöskään ihan täysin aikansa elännyttä ei ole, että jokaisen pitäisi elää rauhassa hulvaton nuoruutensa, eikä 17-vuotias ole kunnolla kerinnyt edes aloittamaan, alaikäisenä. Iloisella, vallattomalla nuoruudella tarkoitan ystäviä, matkoja, harrastuksia ja kaikkea mitä pienet lapset (eikä edes kotieläimet) sido. Unohtamatta tietenkään opiskelun tärkeyttä. Tänä päivänä on todella vaikeaa saada toimeentuloa ilman ammattia.

Rohkenisin 17-vuotiasta miettimään ja punnitsemaan asioita hyvin monelta kannalta, eikä abortti ole suinkaan tuomittava vaihtoehto. Jos aborttiin päädyt, tulisi siitä oppia, eli vastasuudessa toimiva ehkäsy.

Me vanhemmat tietenkin tuemme nuoriamme, mutta pienten lasten kasvatuksessa olemme kyllä jo osuutemme tehneet.

Lue lisää

...tuo nuoruuden eläminen olisi kyllä asia jota minäkin kehoittaisin miettimään ja rankasti.

Mä lähtisin siitä, että jos tytär haluaisi lapsen 17-vuotiaana, niin lapselta ei silloin puutu rakkautta ja toivottuna oloa, sitä hän saa vanhemmiltaan sen minkä tarvitsee. Se jsota kuitenkin alaikäisellä vanhemmalla puuttuu on se raha ja se raha tulisi silloin varmasti meiltä.

Mutta aivan ehdottomana edellytyksenä pitäisin sitä, että jos tytär alkaa perhettä leikkimään tuossa iässä, niin hän tekee sen kanssa sitten ihan prikulleen oikein, eli lähtökohtaisesti omat vanhemmat huolehtivat lapsen hoidon ja elätyksen, kuten oikeissa perheissä konsanaan. Oikeissa perheissä, vaikka ne olisivatkin vasta perhettä leikkivien teinien perheitä, perheen vanhemmat ovat aikuisia ja aikuiset eivät elä enää nuoruttaan, vaan aikuiset huolehtivat asiat ja kantavat vastuun, vaikka miten lapsetuttaisi välillä.

Voisin tosin ilolla ilmaista tyttärelleni, miten säälin, että häneltä jää huoleton ja villi nuoruusaika elämättä, mutta korostaisin hänen omaa päätöstään asiassa.

1977* kirjoitti:

...tuo nuoruuden eläminen olisi kyllä asia jota minäkin kehoittaisin miettimään ja rankasti.

Mä lähtisin siitä, että jos tytär haluaisi lapsen 17-vuotiaana, niin lapselta ei silloin puutu rakkautta ja toivottuna oloa, sitä hän saa vanhemmiltaan sen minkä tarvitsee. Se jsota kuitenkin alaikäisellä vanhemmalla puuttuu on se raha ja se raha tulisi silloin varmasti meiltä.

Mutta aivan ehdottomana edellytyksenä pitäisin sitä, että jos tytär alkaa perhettä leikkimään tuossa iässä, niin hän tekee sen kanssa sitten ihan prikulleen oikein, eli lähtökohtaisesti omat vanhemmat huolehtivat lapsen hoidon ja elätyksen, kuten oikeissa perheissä konsanaan. Oikeissa perheissä, vaikka ne olisivatkin vasta perhettä leikkivien teinien perheitä, perheen vanhemmat ovat aikuisia ja aikuiset eivät elä enää nuoruttaan, vaan aikuiset huolehtivat asiat ja kantavat vastuun, vaikka miten lapsetuttaisi välillä.

Voisin tosin ilolla ilmaista tyttärelleni, miten säälin, että häneltä jää huoleton ja villi nuoruusaika elämättä, mutta korostaisin hänen omaa päätöstään asiassa.

Lue lisää

oo jääny mitään nuoruuden juttuja elämättä ja kokematta siks että sain esikkoni alle 20v. ja vaikka oiskin niin oisko ne muka ollu tärkeempiä kun lapseni elämä?!! Isovanhemmat on just sitä varten että ne auttaa tarvittaessa :)

ainakaan.. kirjoitti:

oo jääny mitään nuoruuden juttuja elämättä ja kokematta siks että sain esikkoni alle 20v. ja vaikka oiskin niin oisko ne muka ollu tärkeempiä kun lapseni elämä?!! Isovanhemmat on just sitä varten että ne auttaa tarvittaessa :)

Lue lisää

..en ole sitä varten olemassa, että kotista leikkimään alkanut tyttäreni saisi mahdollisuuden elää nuoruuttaan. Se on joko tai, joko hän valitsee nuoruuden tai hän valitsee vanhemmuuden. Minun lapsenlastani ei kasvata minun tuellani yksikään kypsymätön kakara... Ja mä toivon, että tyttäreni myös tiedostaa sen, eli kokee, että jotain jää kokematta ja en kiellä tietenkään etten ruokkisi sitä tunnetta, että jotain jää kokematta kertomalla omasta nuoruudestani, festareista, intereileista ja vaihto-oppilasajoista...

... vaan kuten sanoin, hän tekee ratkaisunsa ihan itse, kyseessä ei ole minun ratkaisuni.

Minun ratkaisuni on vain se, että minä suostuisin elättämään tyttären ja hänen perheensä aivan kuten hänet elättäisin jos hän olisi opiskelija, vaikka hän päätyisi tekemään lapsen lapsena. Myös se kuuluisi minun ratkaisuuni, että jos ei hoida asioita mallikkaasti (opintojaan tai vanhemmuuttaan) niin minun elätykseni loppuu siihen hetkeen. Eli jos opiskelijana ei opintopisteitä kerry, saa alkaa hankkia tai ihmetellä mistä hankkisi itse omat rahansa tai jos lapsen huollossa tai hoidossa on jotain heikkoutta, niin sama juttu. Minä siis mahdollistan sen, minkä omatkin vanhemmat ovat itselleni mahdollistaneet; täydet mahdollisuudet keskittyä oleelliseen, eli silloin kun opiskellaan silloin opiskellaan, eikä tarvitse miettiä mitään iltatyöhommia tai vuokranmaksuja ja silloin opinnoista tulee syntyä tulosta.