tutkimuksiin, jos potilas valittaa. Aina lääkäri diagnosoi stressin tai muun henkisen ongelman, vaikka kyseessä olisi vaikka mikä sairaus. Lääkäreitä ei kiinnosta potilaan tutkiminen.
Miksi lääkärit eivät tee
tutkimuksia tai lähetä
211137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No tuo väite oli ainakin aivan uutta. Että eikö muka tutkituta, kyllä takulla tutkituttavat ja jo pelkästään poissulkumielessä. En voi valittaa ainakaan tuosta asiasta. Tutkimuksia olen saanut pyytämättä. Enkä osaisi edes pyytääkkän tutkimuksia, mistä tiedän, mitä pitäisi tutkia.
itsekin päätellä, onko syytä lähettää lisätutkimuksiin. Ei sinne lähetetä pelkästä potilaan halusta.
Jos kaikki potilaat lähetettäisiin automaattisesti tai aina potilaan pyytäessä tutkimuksiin, niin kuntien terveydenhoitorahat loppuisivat jo kesällä eikä loppuvuodesta voitaisi hoitaa ketään.
Helppohan se on pyytää/vaatia tutkimuksia, jos ei itse samalla kertaa tarvitse tutkimusta maksaa, vaan maksaa sen veroina (toiset enemmän, toiset vähemmän, jotkut eivät ollenkaan).
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1233078198/1#1
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/8/54968.shtml
mene tupelo lääkäreille, joita ovat melkein kaikki lääketehtaiden sponsoroimat puoskarit.
On ymmärtääkseni yleisesti käytetty toimintatapa muuallakin maailmassa tehdä hoitokokeilu Somacilla tai vastaavalla närästysoireeseen ja moniin muihinkin ylävatsan oireisiin ellei anamneesissa tai alkutarkastuksessa ole viitettä vakavammasta.
Vanhuksilla tehdään herkemmin tähystys jo alkuvaiheessa. Ylävatsaoireisia on niin paljon, etteivät minkään maan resurssit riittäisi jos automaattisesti lähdettäisiin heti esim scopiatutkimuksiin.
Olen pitkään ihmetellyt erästä ristiriitaisuutta:
muu maailma ihailee Suomen loistavaa koulujärjestemää ja suomalaiset koululaiset ovat vuodesta toiseen huipputasoa. Joka vuosi lääketieteen opinnot aloittaa opiskelijajoukko, joka kutakuinkin poikkeuksetta kuuluu ikäluokkansa parhaaseen 2-3:een prosenttiin. Mikä menee vikaan, kun tällaisesta joukosta saadaan vain tumpeloita arvauskeskuslääkäreitä ja huijareita, jotka ovat
lääketehtaitten juoksupoikia.
Voisiko olla niin, että näillä arvostelijoilla on ollut epärealistisia odotuksia läääketieteen kaikkivoipaisuudesta. Vuosi vuodelta lisääntyvistä
valituksista näkee, että valtaosa valittajista on tajunnut oman tapauksensa täysin väärin.
Potilasasiamiehet ovat maallikkoja, jotka eivät myöskään kykene ymmärtämään milloin lääkäri on toiminut väärin (tottakai sellaistakin tapahtuu, mutta paljon harvemmin kuin uskotaan). Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että jos potilas saa korvausta potilasvahingosta se ei tarkoita, että lääkäri olisi toiminut vääärin, vaan useimmiten kyse on siitä, että potilas on saanut komplikaation, jonka seuraukset ovat kohtuuttomat alkuperäiseen vaivaan verrattuna
Hoitoon liittyvistä komplikaatioista ei missään päästä kokonaan eroon . Vaikka toimitaan joka suhteessa täysin oikein, saa tietty
määrä potilaista jonkun komplikaation. Esim sydäntoimenpiteissä tietty määrä potilaista kuolee aivoinfarktiin tai sydäninfarktiin yms.
Maallikoitten on melkoisen vaikeaa objektiivisesti arvioida onko hänen saamansa hoito ollut korkeatasoista. Nämä arviot perustuvat hyvin pitkälle siihen miten potilas kokee lääkärin persoonan, miten lääkärit ja hoitohenkilökunta kohtelevat potilasta jne. Nämä ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta ovat vain osa hoidon lääketieteellisestä tasosta.
http://personal.inet.fi/koti/haistahome/Turhat_synteettiset(kemialliset)_laakkeet.html
se, miksi diagnoosi "vika korvien välissä" tulee niin helposti johtuu tuosta kvht-altistuksesta. Kun katsot sen oiretestin kohdat 1.-16. niin ymmärrät-miksi!
Lue tarkkaan se "kadonneiden mh-bakteereiden arvoitus!
Olen toiminut lääkärinä 25 vuotta enkä vieläkään ymmärrä miten tämä käsitys lääkäreistä lääketehtaitten renkinä on syntynyt. Itse en ole moiseen törmännyt. En väitä etteikö yksittäistapauksia voisi löytyäkkin 20000 lääkärin joukosta. Onko muu yhteiskunta niin korruptoitunut, ettei voida ymmärtää, että joku ammattiryhmä voi todella toimia rehellisesti ja parastaan yrittäen.
Onkohan nyt kyse potilaan omasta henkisestä olotilasta. Haluaako hän sairaslomaa, eläkettä?
Mitä potilas on itse tehnyt oireidensa taltuttamiseksi? Mitkä oireet sitten vaivaavat, joita lääkäri ei mielestäsi ota huomioon?
kuollut syöpään, koska lääkärit ovat määritelleet oireet mielisairaudeksi.
Lääkärin ammatti ei ehkä kuitenkaan ole helpoimmasta päästä. Kahta täysin samanlaista potilastapausta ei ole olemassa ja oireet ja löydökset vaihtelevat samassakin diagnoosissa monistakin asioista johtuen suuresti. Jos vaaditaan
että vääriä diagnooseja ei saa tulla ei lääkärin ammattiin ole paljon tunkua. Esim USA:ssa tietyillä erikoisaloilla on kova pula erikoislääkäreistä, koska koko ajan on riski joutua oikeuteen, missä vaaditaan miljoonakorvauksia. Lääkärien vakuutusmaksut ovat siellä nousseet niin korkeiksi, ettei ole mielekästä ammatissa jatkaa. Ei liene olemassa mitään ammattiryhmää jossa ei koskaan sattuisi virheitä. Tuskinpa kukaan lääkäri tahallaan vääriä diagnooseja tekee.
Kun minulla oli äkillistä painonnousua ja väsymystä enkä ollut raskaana, otettiin kilpirauhasarvot, kortisolitesti, B12-vitamiini ja vaikka mitä muuta.
vaikka olisi yksityissektorilla ja olisi valmis maksamaan itse. Työterveyshuollossa ja tyky toiminnassa samotaan että pitää hoitaa kaikki vaivat pois, mutta se tyssää aina lääkäreihin kun ei saa tutkimuksia. Lisäksi vastaanottoajat ovat niin lyhyita, että niissä ei lääkäri kerkea paneutumaan asiaan. Asia on niin, että lääkäreille opetetaan koulutuksessa vain seitsemän sairautta ja jos itsellä on se kahdeksas, sen joutuu kertomaan lääkärille itse, mikä on vikana. He eivät yksinkertaisesti tiedä. Magneettikuvaa selästä ei saa sitten millään.
Olen saanut magneettikuvauksen selkään, silloin kun kaksi välilevypullisumaa paukahti aktiiviksi.
Magneettikuvamääräyskiä olen saanut muihinkin tarkoituksiin, enkä ole edes osannut pyytää. Olkapäähän. Pään magneettikuvaus. Ja TT tutkimuksia monen monta kertaa.
Minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia saada magneettikuvaa, ja toistamiseenkin sen sain.
Eikä ole ollut ongelmia muidenkaan tutkimusten saannissa. Niitä on tehty runsaasti, mutta ei kylläkään suotta. Minulla ei ole valittamista sen suhteen. Käytän paljon myös yksiytistä sektoria, mutta julkisella puolellakin pyörii vakiokontrollit ja hoidot.
Silloin täytyy miettiä, mitä potilas itse voisi tehdä oman vakuuttavuutensa eteen? Vai onko kyse tapauksesta, joka on läpikotaisin tutkittu, eikä mitään viitteitä mihinkään suuntaa ole ollut, joten lääkärit ovat lakanneet tutkimasta.
Jos jonkun tutkimuksen kapasiteetti on niin pieni, että siihen täytyy jonottaa, on oikein, että joku pitää jonkinlaista järjestystä, että tutkimuksia eniten tarvitsevat pääsevät niihin mahdollisimman pian. Etenkin jos tutkimuksen korvauksia tulee myös muiden kuin tutkimuksen haluajan pussista.
yksityissektorilla maksa kuin osan kustannuksista. Sielläkin iso osa maksuista menee kelan korvattavaksi.
Ei niitä tutkimuksia tarvitse tehdä pelkästään sinun tyydyttämiseksi. Kyllä sillä lääkärillä on paremmat edellytykset päättää tutkimuksen tarpeesta kuin sinulle.
parantua, on potilaan otettava hoitonsa kokonaan omiin käsiinsä. Lääkärit tekee hidasta saattohoitoa. Etkös jo ole tajunnut?
Potilas on huolestunut omasta terveydestään ja haluaisi tietysti heti kaikki mahdolliset tutkimukset jotta saataisiin diagnoosi heti.
Lääkärin pitää huolehtia kokonaisuudesta eli siitä että resurssit riittävät ja kiireellisimmältä vaikuttavat tilanteet voidaan tutkia ajoissa. Ei voi (pääsääntöisesti) lähteä pelkkien oireitten perusteella tutkimaan ellei potilaasta löydy minkäänlaisia objektiivisia löydöksiä.
Tälläkin systeemillä on moniin tutkimuksiin viikkojen ja kuukausienkin jonot (esim magneettikuvaukset).
USA:ssa missä kaikki on bisnestä voidaan tutkia heti koko patteriston voimalla jos on riittävä vakuutus, mutta siellä jääkin kymmeniä miljoonia ihmisiä käytännössä täysin terveydenhuollon ulkopuolelle.
Ja jos ei ole kaiken maailman kuvat ja labratulokset esillä, niin eikö osata tehdä mitään?
Eikö opilla ja kokemuksilla ole mitään merkitystä?
Kovin paljon on kuitenkin samanlaisistakin ongelmista kysymys.
Eri erikoisalat käyttävät alan luonteesta riippuen enemmän tai vähemmän erilaisia laboratoriotutkimuksia ja kuvantamisia. Esimerkiksi sisätaudeissa diagnoosiin päästäkseen on käytettävä ruunsaasti laboratoriotutkimuksia, joita on satoja ja tuhansiakin erilaisia. Sisätautilääkäri valitsee sitten kyseiseen tapaukseen soveltuvat näytteet. Ei voida tietenkään ottaa kaikkia mahdollisia lab.tutkimuksia koska varmaan yli 90% tutkimuksista olisi turhia ja tutkimusten hinta noususi niin korkeaksi, ettei sellaisia resursseja löydy mistään.
Diagnostiikan yksi vaikeus liittyy siihen, että jokainen samaakin tautia sairastava potilas on erilainen eli oirekuvat ovat hyvinkin erilaisia. Ei ole olemassa 2 samanlaista potilasta eikä ole olemassa potilasta jonka oirekuva ja objektiiviset löydökset olisivat täsmälleen samat kuin oppikirja kustakin taudista kertoo. Tiettyjen objektiivisten kriteerien pitää täyttyä ennenkuin diagnoosi voidaan hyväksyttävästi asettaa. Tulosten ja potilaan oireitten ja statuslöydösten perusteella sitten diagnoosi asetetaan. Diagnostiikkaan liittyy monenlaisia ansoja jotka lääkärin pitää kokemuksensa perusteella selvittää (yhtenä yksinkertaisena esimerkkinä vaikkapa nivelreuma.
Verikokeena voidaan katsoa esim. onko veressä reumatekijää. Suurella osalla nivelreumapotilaista se löytyy, mutta ei kaikilta ja toisaalta tietyllä määrällä terveitä ihmisiä reumatekijä on positiivinen. Vastaavia ja huomattavan paljon hankalampiakin ansoja liittyy ainakin valtaosaan sairauksista). Koulutuksensa ja kliinisen kokemuksensa perusteella sisätautilääkäri sitten rakentaa diagnoosia. Pelkästään oppikirjoja lukemalla ei voi kehittyä ainakaan päteväksi sisätautilääkäriksi.
Välillä näyttää, että ihmiset kuvittelevat, että lääketiede pystyy mihin tahansa, mutta toisaalta kuvitellaan esim diagnostiikka niin helpoksi, että maallikkokin pystyy diagnoosin tekemään ilman mitään tutkimuksia. Kaupan kassajonolla kuulee usein ihmisten arvostelevan jotain lääkäriä, joka ei ollut ymmärtänyt ottaa sitä ja tätä koetta. Toki arvostelu voi joskus olla perusteltuakin, mutta valtaosassa näissä tilanteissa potilaat ovat ymmärtäneet tilanteen täysin väärin.