Olen aivan rikki ja lopussa. Oli noin vuoden kestänyt suhde naimisissa olevaan mieheen. Itsekin olen naimisissa, ollut yli 15 vuotta. Ilman pettämistä, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun petin. Rakastuin. Mies ei luvannutkaan muuta kuin suhteen. Alussa oli ihanaakin, tosin hirveä syyllisyys painoi. Ja kai minä toivoin tästä sisimmässäni enempääkin kuin pelkkää suhdetta. Seksi pelasi hyvin ja henkinen yhteys. Nyt loppuaikoina tuli vaikeuksia. Kai en osannut olla tarpeeksi "reipas" suhteessa, vaan olin mustasukkainen ja kaipasin häntä liikaa tapaamisten välillä. Olin kai liian itkuinen ikävässäni. Ja muuten en kai vain osannut. Nyt sitten hänen rakkautensa onkin yhtäkkiä loppunut kuin seinään. Ystäviä voidaan olla kuulemma. Kai sitä pitäisi osata yhtäkkiä muuttaa rakkaus ystävyydeksi. Olen vain ihan hajalla ja masentunut. Kuin minut olisi avattu, revitty ja riepoteltu. Olin tyhmä kun rakastuin, ja kuitenkaan en muuta voinut. Nyt on vain kauhea väsymys.
Rikki sivusuhteen jäljiltä
Nainen 40v.
354116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
ihmisiin ei pidä luottaa, niihinkään, joita rakastaa ja joihin kohdistaa kauneimmat toiveensakin. usein joutuu pettymään. on vain jaksettava jatkaa ja tehdä itsestään vahvempaa. virheistään pitää oppia ja sitten ne on vain yksinkertaisesti jätettävä taakseen. on unohdettava. on selvitettävä itselleen, mistä oli kysymys, käytävä läpi tunteensa ja hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa. voit ainostaan ajatella, että olet nyt tässä pisteessä etkä muuta voi. selviydy. jatka eteenpäin äläkä missään nimessä jää katsomaan taaksesi yrittäen löytää sieltä vielä asioita, joiden varaan rakentaa. sinun on yksinkertaisesti pakotettava itsesi unohtamaan rakkausseikkailusi ja jätettävä jäljelle ystävyys, johon ehkä pystyt ajan kuluessa. mikseivät ihmiset opi, ettei tunteilla ja suhteilla pelailla? kunnon vanhanajan avioliitto on fiksu juttu! suhteet on pidettävä puhtaina alusta loppuun tai joku kärsii aina!
niin tiedän miltä sinusta tuntuu,itselläni on vielä suhde mieheen kohta kaksi vuotta.Minä olen myös naimisissa.Keväällä vietämme 25v. hääpäivä ehkä?
Kaikki alkoi chatin kautta huvikseni vastasin miehelle kun töissä oli luppo aikaa.Niinpä kirjoiteltiin päivittäin ja muutaman kuukauden päästä tavattiin.Oli perhosia vatsassa tein jotain luvatonta.Eikä ikinä olisi pitänyt mennä,menetin sydämeni hänelle,siitä on nyt kohta kaksi vuotta.Välimatka on aika pitkä siinä 2ookm,niin eipä voida iltaisin nähdä.
Hän on vapaa ja seitsemän vuotta miestäni vanhempi,tottunut elää yksin eronnut 15v.sitten.tavataan ehkä kerran kuussa ja ero on minulle tosi vaikea.Kestää monta päivää että jaksaa kotona taas olla normaali.
Minun avioliitossa ei ole mitään valittamista kunnollinen mies hyvän näköinen kohtelias hoitaa kaikki asiat iso talo terveet isot lapset,mutta mutta jotain vissiin puuttuu.
Olen kyllä ajatellut jos vaihdevuodet tekee tepposia välillä tietää mitä tahtoo ja välillä
on pallo ihan hukassa,välillä olen mielessäni eroamassa ja sitten en uskalla jotain tunteita on vielä mieheeni.
mutta helppoa se ei ole elää näin välillä on toista niin ikävää että luulee hajoavansa,elämä on vaikeata luulisi että osaisi jo elää kun on aikuinen.
Yritä kestää tiedät että et ole yksin.
Olisi hienoa jos pystyisi olemaan noin itsekeskeinen ja itsekäs kuin sinä! Aina kun tuntuisi että "jotain puuttuu" tai on tylsää niin voisi lähteä raflaan etsimään panoa. Pitäisin rakastajattaria eikä tarvitsisi välittää kenenkään tunteista. Kotiin voisi jättää vaimon ja lapsen ja kertoa että menee käymään vanhempien luona vaikka lähtisikin rakastajattaren luo panolle. Saisi kuoria kaikissa asioissa kerman päältä ja kohdella muita ihmisiä kuinka huvittaa. Mutta tärkeintä että itsellä olisi kaikkea kivaa, ei muiden ole väliä!
Kyllä kateeksi käy teitä, Naiset. Juuri Teidän kaltaisia Naisia isolla N:llä pitäisi olla enemmän.
Voi kun sinä olet vielä niin nuori että et ymmärrä näitä asioita.
Kun tulet ikäisiimme niin varmasti silloin jo ymmärrät.
Hyvää jatkoa sulle kuitenkin.
...kunpa minusta pian tulisi ikäisenne niin oppisin ymmärtämään näitä asioita ja voisin alkaa pettämään ilman omaatuntoa! On kurjaa olla omallatunnolla varustettu nuorimies :-( No, nyt täytyy vaan odotella 10 vuotta niin minusta on tullut niin viisas, että voin kohdella muita ihmisiä miten vaan!
vai olet naimisissa ei sit tullu mielee erota ennen kun aloitit suhteen toiseen no onhan vanha vielä varttumassa eihän se varmaan tiedä vai kerroitko VITTU MIKÄ HUORA.
Minkä vuoksi valitat .Kanna vastuu teostasi.Et tajua kuinka rikki ja väsynyt on sen jälkeen kun saa tietää puolison pettäneen pitkän aikaa.Jos miehesi ja lapsesi saavat tietää ,tiedät mitä tuska todella on. Nyt voit nautiskeela ja muistella ihania panoja.
just näin.Hyvä että kirjoitit tämänkin kuvan pettämisestä.Niin kovin kuin nämä Katat sun muut mehustelee ja kehuskelee jutuillaan,sinäpä sen kerroit minkä palkan petturi lopuksi saa,hyvähyvähyvä-kärsi vain,ite tilasit!Mietis puolisos tunteita ja vertaa...
johon kalikka kolahtaa, sanoo jo vanha sananlaskukin.. Joopa joo. Mielestäni siinä omassa keskustelussanikin, mihin kaiketi viittaat, sanoin jo että: tämä on aikaa, jota en mistään hinnasta antaisi pois! Tiedän, että luultavasti itku tulee minullekin aikanaan, mutta mielummin elän elämäni kaikissa sateenkaaren väreissä, kuin pelkästään tasaisen harmaana. Toki pääsisi helpommalla kun ei koskaa tekisi mitään mitä ehkä joskus myöhemmin saattaisi joutua katumaan, ja jos se on sinun valintasi kuinka sinä elät elämäsi niin fine. Minä taas haluan nähdä ja kokea ja tuntea, ja onpahan sitten jotain mitä vanhempana muistella!!
ei ole tarvinnut toisen miestä ottaa.Varatutkin on tarjoutuneet,kun tiedän ko.asian-en huoli.Vapaitakin on enemmän tarjolla kuin tarvista.Eipä tule sanomisia ja huonoja fiiliksiä.
Yhtä ja samaa jo vuoden katsellut,emme kuitenkaan vannoutuneesti seurustele-syy;yli 300km...vaan tuo matka menee muutmassa tunnissa...
Ihminen on ihmeellinen eläin. Oman onnen tavoittelussa kaikki näkyy olevan sallittua. Lähipiirissäni olen näitä tapauksia nähnyt paljon. Olen huomannut että homma lähtee liikkeille ihmisen tyytymättömyydestä omaan elämäänsä. Jossain vaiheessa hän hakeutuu vieraisiin tai sivusuhteeseen. Hekuma kestää hetken ja käteen jää lopulta iso kasa paskaa, elämä on hetkessä ihan riekaleina. Toipuminen ottaa aikansa ja monilla on edessä ihan kaavamaisesti sama kierros vähän ajan kuluttua.
Toivon vain että itsellä pysyy järki päässä.
Osuit ihan naulan kantaan... todellakin tyytymättömyys omaan elämään ajaa ihmisiä vieraisiin... On helpompaa kuin käydä käsiksi oman elämänsä solmukohtiin. Ikävä kyllä tiedän tämän kokemuksesta ja kesti kauan ennenkuin tajusin mistä lopulta "kenkä puristi"... Tajusin lopettaa ajoissa ennen kuin mieheni olisi saanut selville... Kyllä se syyllisyys minkä pettäjä tuntee on aivan tarpeeksi kova rangaistus... mutta jos on leikkiin ryhtynyt niin se on vain kestettävä...
miksi te pettäjät ensin luovu olemassa olevasta suhteesta silloin se olisi sallittua vai pitääkö olla vararenkas jos ei miellytäkkään missä on teidän moraalinen selkäranka ai nii eihän sitä petturilla ole
Vaatii selkärankaa tunnustaa virheensä ja ottaa siitä opikseen... Ajattelet liian mustavalkoisesti... Ei tällaisen erehdyksen takia todellakaan ole tarvis hajottaa koko perhettä... Ainoa joka asiasta kärsii olen minä itse... enkä todellakaan ymmärrä miks muidenkin pitäis... Elämässä tulee eteen asioita, joiden suhteen jälkikäteen ajatellen olisi toiminut toisin... erehtyminen on inhimillistä...
... vaikka sinusta nyt varmaankin tuntuu ettet pääse asian ylitse. Elät päivän kerrallaan ja vähitellen kipu hälvenee... muuttuu eräänlaiseksi haikeudeksi.
En tiedä onnistuuko rakkauden muuttaminen ystävyydeksi? Ehkä olisi parasta vain yrittää unohtaa. Älä ole itsellesi liian ankara...ei tunteilleen mitään voi... syyllisyyskin lakkaa kalvamasta... Toivon sinulle kaikkea hyvää...
Tunnut ymmärtävän. Kiitos. Ymmärrän myös näiden muiden vastanneiden kommentteja. Perheeni ei tässä tuoksinassa mennyt rikki. Eroa olemme enemmän tai vähemmän tehneet jo monet vuodet, lasten takia jatkettu.
Syyllisyyttä oli suhteen aikana, ja on vieläkin pettämisestä. Varoituksen sanaksi minä tuon kirjoitukseni osittain myös laitoinkin, enkä pelkästään suinkaan itkuvirreksi rakkauden loppumisesta, vaikka se ottaakin koville.
Haluaisin sanoa kaikille, että olkaa varovaisia. Rakastuessa alkaa luulla liikoja. Sitten kuin toinen haluaakin ihan oikeasti vain sitä kevyttä viihdettä ja suhdetta, ottaa koville rämähtää alas maan pinnalle.
Luojan kiitos ei mitään suurempaa tässä tuoksinassa ehtinyt tapahtua, eikä mieheni saanut tietää. Vastuuni olin valmis kantamaan, niin useinhan suhteet paljastuvat. Mutta parempi näin, etten tullut loukanneeksi miestäni muuten kuin hänen tietämättään.
Onkohan muilla huonoja kokemuksia? Olisi mukava kuulla, ja kyllä minä ainakin nämä saamani haukutkin ymmärrän. Elämä vain ei ole niin helppoa ja mustavalkoista.
Kiitos sinulle lämmöstäsi.
siis sähän olisit jatkanu suhdetta jos toinen vaan olis etkä olis puhunu miehellesi mitään et älä valita VITUN LUUSERI
Noinhan siinä sivusuhteessa usein käy!
Silti en tuomitsisi, koska tiedän monta muutakin liittoa, kuin omani, jossa eletään yhdessä ilman seksiä ja muutakaan hellyyttä. Kuitenkin suhteessa on vielä toisen kunnioittamista ja arvostamista jäljellä.
Määrätyistä syistä johtuen ollaan yhdessä!
Kun kuuntelee muidenkin kertomuksia ihan tuolla live-elämässä, niin meitä on todella paljon nykymaailmassa.
Onko oikein "pakottaa" myös toinen osapuoli elämään ilman ihon kosketusta ja muuta hellyyttä?
On monia syitä, sairauksia, vammautumisia yms. joista johtuen toinen ei halua tai ei pysty siihen..
Minusta silloin on "luvallista" etsiä toinen samassa tilanteessa elävä. Suhde kuuluu hoitaa kylläkin erittäin hienotunteisesti, koska sitä mitä ei tiedä, ei pysty suremaan!
Kyllä nämä "kieltäytyjät" ja "kyvyttömätkin" aina tietävät, että tuo seksuaalisempi ja terve puoliso hakee tyydytyksen muualta. Todennäköisesti hyväksyy sen mieluummin, kuin jää omaan surkeuteensa ihan yksin.
Kotona kuitenkin yleensä pelaa kaikki muu. Tarvittaessa on aina olkapää, kuuntelija, auttaja!
Olen huomannut, että tällä forumilla hyökkäävät yleensä nuo nuorehkot, varsinkin naiset, kun kirjoitetaan pettämisestä.
Oma elämänkatsomus saattaa olla vielä aika suppea.(niin meillä jokaisella on nuorena ollut)
Kun ikää tulee lisää, niin pystyy paremmin ymmärtämään määrättyjä asioita!
Pitäisi AINA muistaa, että siinä suhteessa on jotain pielessä, kun mennään vieraisiin vuoteisiin!
Sanontaa tilaisuus tekee varkaan, en ymmärrä, koska emmehän me kaikki varasta, vaikka tilaisuuksiakin olisi!
kirjoitus mutta alkuperäsessähän ei ainakaan kerrottu että siellä olisi seksi ja välittäminen loppunut vaan hän oli aloittanut omaksi iloksi toisen suhteen kyllä silloin ollaan selkärangattomia nilviäisiä
En jaksa tarkkaan kertoa, mutta kyllä avioliitto on aika finito. Seksiä noin kahdesti vuodessa ja välittäminen loppunut.Yhteisessä historiassa paljon kaikenlaista kurjaa, mitä sitten yritetty kovastikin korjata ja päästä yli. Kaikesta ei vain pääse.
Älä välitä noistä katkerista kirjoituksista, sillä niitä kirjoittavat yleensä nuoret tai muuten koskaan oikeata rakkautta kokemattomat ihmiset, jotka eivät ymmärrä mitä tarkoittaa olla oikeasti rakastunut! Sinulla oli kuitenkin vuosi elämässäsi, jolloin olit käsittääkseni todella onnellinen ja rakastunut, ja vaikka se nyt ehkä tuntuu mahdottomalta, mutta aikanaan toivottavasti tulet ymmärtämään ja arvostamaan edes sitä vähäistä ihanaa aikaa, jonka sait kokea tämän miehen kanssa. Toivottavasti lapsesi kasvavat pian isoiksi, jotta uskallat lähteä etsimään todellista onneasi, kirjoituksesi perusteella varsinainen suhteesi on ohi, kunhan vain myönnät sen itsellesi. Ja vasta sitten olet vapaa etsimään sitä mitä muuta ihanaa elämällä on vielä sinua varten tarjolla!
*voimia ja lämmin lohduttava halaus Sinulle*
Kiitos Kata lämmöstäsi. Melkoista tämä on ollut niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt on väsynyt olo, mutta päivääkään en antaisi pois. Koin hetken verran eläväni vain olemisen sijasta. Ainakin siitä tuli sellainen tunne, että ehkä minulle on jotain onnea vielä tulevaisuudessakin, kunhan lapset ovat kasvaneet ja olen selvitellyt rauhassa nykyisen liittoni loppuvaiheet. Tavallaan jotenkin hyvällä mielellä odotan tulevaisuutta, vaikka onkin nyt voimaton olo.
Kiitos halauksesta ja halaus myös Sinulle.
Joo, täällä petturinaiset lohduttelevat ja puolustelevat tekojaan.
Toivottavasti joskus rakastutte ihan oikeasti ja se rakastamanne mies pettää teitä, sitten tiedätte vasta mitä olette tehneet ja saaneet joskus aikaan...
Joo, täällä petturinaiset lohduttelevat ja puolustelevat tekojaan.
Toivottavasti joskus rakastutte ihan oikeasti ja se rakastamanne mies pettää teitä, sitten tiedätte vasta mitä olette tehneet ja saaneet joskus aikaan...
Hei, en suinkaan puolustele tekoani. En millään jaksa kirjoitella kovin pitkiä juttuja tilanteestani, eikä sillä olekaan merkitystä, kun puoleen ja toiseen voidaan asioita käännellä. Olen itsekin sitä mieltä, että pettäminen on väärin. Olen aina ollut, ja silti vain siihen minäkin "sorruin". Enkä tosiaan jaksa kirjoitella pitkiä "selityksiä" miksi.
On vain niin outo juttu koko homma. Ei sitä oikein itselleenkään osaa selittää, että miksi sortui sellaiseen, mitä aina itsekin on pitänyt vääränä. Enkä jaksa alkaa käydä keskustelua avioeroasioistani tai muista.
Todetaan nyt vain kaikki yhdessä, että tein väärin. Minäkin sen kyllä myönnän, ja itse minun on sen kanssa elettävä.
En minä sääliä kirjoituksellani halunnut hakea. Halusin vain varoittavana esimerkkinä kertoa miten voi käydä. Olisi mielenkiintoista kuulla vastaavia kokemuksia. Kun täällä palstalla vain tuntuvat puhuvan joko ne, jotka ovat onnensa kukkuloilla parhaillaan suhteessa, tai sitten he, jotka paheksuvat koko suhteita.
Olisi vain kiinnostava kuulla, että miten paskamaisesti itse kullakin on sen suhteen loppumisen jälkeen käynyt. Että kuinka "rikki" on tuntenut olevansa, tai onko menettänyt perheensä jne.
Rakastumisessa ei kyllä ole kyse tyhmyydestä tai viisaudesta - rakastumisen, pettymisen tai syyllisyyden tunteisiin ei oikein järkiperusteilla voi vaikuttaa - ne ovat vain hyväksyttävä ja koettava niinkuin ne itsestään sisimmästämme kumpuavat. Tunnemyllerrys on tietenkin hirveän raskas ja väsyttävä kuten kerroit. Voisipa tietää miksi joskus joku ihminen saattaa niin voimakkaasti herättää rakkauden tunteita - miksi joskus taas vastaavasti negatiivisia tunteita - miksi tunteet sitten taas joskus laantuvat. Elämisen ihanuuteen kyllä kuuluu koko tunnekirjo laidasta laitaan - voi sen nähdä myös rikkautena. Olet kuitenkin yhtä kokemusta viisaampi ja ehkä tässä lopputuloskin oli kuitenkin hyvä, vaikka tunteet sanoisivat muuta. Voimia sinulle.
Hei,
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Minunkin elämäni oli tyhjää, avioliitto tuntui olevan viimemetreillä, vain lasten takia täytyi jatkaa. Rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ensisilmäyksellä. Se vei mukanaan vaikka yritin aluksi pistää vastaan, enhän ollut 13 vuoteen edes suudellut muita miehiä, saati muuten pettänyt.
Minä en edes tavannut tätä miestä kovin usein, mutta sähköpostitse pidimme yhteyttä. Kun tapasimme, olin onnellinen, ikävöin häntä jatkuvasti. Hän on myös naimisissa ja sanoi heti tavatessamme, ettei halua rikkoa suhdettani ja lapsiltani kotia. Niimpä ratkaisumme oli yrittää pitää rajat yllä. Muutaman kerran sorruimme, en tuntenut syyllisyyttä koska rakastin ja rakastan edelleen häntä syvästi. Hän ei ilmeiseti kuitenkaan tunne samoin ja haluaa jatkaa vaimonsa kanssa. Olemme ystäviä, tai yritämme olla...
Tuntuu vaan niin pahalta, että kun vihdoinkin tuntee jotain mitä on koko elämänsä odottanut, lähes kaikkivoittavaa rakkautta, se onkin kiellettyä, jota toiset halveksivat, jota et voi näyttää ulkomaailmalle.
Tiedän, että mikäli minulla ei olisi pieniä lapsia, olisin lähtenyt avioliitostani jo aikoja sitten. Mieheni ei tiedä rakastumisestani, mutta avierosta olemme puhuneet tänäkin aikan. En silti halua loukata häntä kertomalla etten koskaan ole häntä siten rakastanut kuten nyt olen rakastunut. Tätä on kestänyt melkein 2 vuotta. Toivon sinulle voimia selvitä, yritän itsekin niin tehdä vaikka tuntuu joskus ylivoimaisen raskaalta. Miksi minä en voinut löytää tätä rakkautta mieheni kanssa, miksi yleensä menin naimisiin. En halua riistää lapsiltani kotia, mutta onko minun oltava loppuelämäni onneton?
Nämä asiattomia kommentteja heittelevät pikkupojat ymmärtävät ehkä joskus ettei elämä ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Minäkin olin kovin ehdoton, ei olisi tullut miellenikään pettää, olinhan joskus itse joutunut petetyksi, mutta jouduinpa pyörtämään vannomani asiat... Koskaan ei pitäisi heittää ensimmäistä tai yhtään kiveä toisen päälle, koskaan ei tiedä milloin itse on samassa tilanteessa. Mutta eiköhän me selvitä, pakkohan se on!
Niin,kai se kova paikka on kun huomaa itse luulevan suhteelta enemmän kuin onkaan.
Mun mies on silloin tällöin viritellyt kännipäissään juttuja ja aina jäänyt kiinni.Vituttaahan ne kun tietoon tulee,vaan joka ikinen juttu on kuivunut alkumetreille-nämä muijat ei sitä aina halua tajua.Soitellaan perään ja uikutetaan...pari kertaa ympäripyöreässä kännissä tavannut kuppilassa ja alkaa luulla taivaita...mut nämä meidän tapaukset onkin olleet näit surkeita yh-tapauksia jotka istuu illasta toiseen kapakassa kyttäämässä muita kadotettuja sieluja,hoh,hoijaa...ihmettelen missä niiden lapset on tuolloin?Yksin kotona,kun mutsi yrittää etsiä edes tuopin maksajaa?
Kaikki yh:t ei kyl ole tuollaisia,mut kohdalta nähdyt-joten en yleistä.
En pidä ko.toilailuista ja eroa joskus tuon takia harkitsin...en enää...periksi en anna,mulla on suht hyvä elämä kuitenkin-ei velkoja,oma talo,hienot terveet lapset(nro 1)jne...ystäviä paljon-joten,en todellakaan anna kännihöyrytouhujen heilauttaa-tähänkin asti olen laittanu nämä jutut ojennukseen ja teen vastakin!
Joo,kuulostaa itsevarmalta-aika varma olenkin,sillä jo tässä lähes 20vuoden aikana on oppinut yhtä ja toista...helpolla musta ei yli kävele kukaan-yritää voi.
sulla hyvä itsetunto hienoa jatka samaan malliin ja ihan hyvä että et yleistä ei kaikki ole samanlaisia yksin-eikä muissakaan huoltajissa mukavaa joulun odotusta sinulle.
Lukaisin tekstini ja tuntuipa varman mahtipontiselta/kiukkuiseltakin? Noh,tälläinen olen ja pääni pidän - toivoa sopii että tarina päättyy hyvin:) Hyvää joulun odotusta teille kaikille!!
muutinkin itseni naaraspantterista,naispantteriksi...pakko oli viestata ennenkun joku muu ehtii ojentaa;)
Kohta voit sanoa, kuin Miljoonakisassa, että minulla oli HYVÄ mies, mutta nyt ei ole enää:))
Olet selkeästi materiaan rakastunut elämässäsi!
Vai on sulla lapset ykkönen? Eikös se mies, jota olet luvannut rakastaa niin myötä-kuin vastapäiväänkin pitäisi olla ehdottomasti se ykkönen ja hänen jälkeensä muutaman sentin päässä lapset yms..??
Siksi mies jo sekoileekin..on jo huomannut, kuinka paljon arvostat häntä todellisuudessa?
Pidät kyllä lyhyessä narussa ja Herran nuhteessa, vaan et tuolla menolla ikuisesti.. Hänellä on näköjään jo jalka ulko-oven välissä, jos ei olekin pikkuystävätär jo odottamassa?(sulle tuskin sitä ekana kertoo)
Tarkistapa paljonko miehesi töistä(jopa kotoakin?) chattailee tai deittailee, etsiäkseen seksiseuraa yms. koska kotona ei saa sitä, mitä haluaa..??
Mistä ne valtavat määrät ukkomiehiä sinne eksyykin valittamaan kurjaa liittoaan, huolimattomia ja vähemmän naisellisia vaimojaan(pirttihirmujaan), sekä liian vähän seksiä tai sitten vain "säälipillia" saaneena, jos rouva sattuu sitä jostain palvelusta jakamaan..
TOTUUS ei löydy kaurapuurosta, vaan ELÄMÄSTÄ!
Kannattaa useammankin naisen pesaista silmälasinsa..ennenkuin on liian myöhäistä.
Ja voi sitten sitä itkua ja hammastenkiristystä, sekä sen toisen naisen parjaamista..joka vei niin helevetin hyvän miehen, että hellanlettas sentään:))..
Missäs vaiheessa kehuin miestäni hyväksi?Kiertelemättä-hän on alkoholisti ja käytös ym.sen mukaista.
Lapset ovat ehdoton nro 1!!Ovat aina olleet ja tulevat olemaan.
Huolta olen aina itsestäni pitänyt ja pidän!Toisin kuin siippani.
Materialisti en ole,mutta enpä kyllä anna kantamani osuuteni valua kaivoonkaan!
Töistä mies ei chattaile,koska ei ole töissä,eikä kulje muualla kuin tuppukylämme muutamassa pikku juottolassa,joten...
Nainen,nainen-tietäisitpä kuinka väärässä oletkaan...
Nauratti sun luulos;)
Voi sääli ja harmi kun olet rikki, petithän vain miestäsi ja seksikumppanisi vaimoa. Oikea malli-ihminen!
Onhan se kivaa ja jänskää, jonkin aikaa, mutta ei auta itkeä jälkeenpäin...
Kuulostaa ihan palstan pahimmalta häiriköltä, psyykkisistä syistä sairaseläkkeellä olevalta juristilta, uskovaiselta hihhulilta.