En tiedä kiinnittyykö huomio itseen liittyviin asioihin, mutta useamman kerran olen lukenut, että miehet suhtautuu negatiivisesti eläinrakkaisiin, erityisesti koirista pitäviin naisiin. Perusteluna se, että tälläiselle naiselle koira/lemmikit on tärkeämpi kuin miehet. Oletteko ihan tosissanne? Ei kai sitä nyt sentään koirasta voi mustasukkaisuutta tuntea?! Kuinka moni mies pitää naisen eläinrakkautta huonona ominaisuutena?
Naiset ja koirat
~Vanilla~
54766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Minä olen tavannut naisia, jotka kirkkain silmin väittävät lemmikkinsä olevan tärkeämpi kuin miehen. Ei sillä, ettäkö eläinrakkaudessa mitään pahaa olisi, mutta kuka helvetti haluaa seurustella naisen kanssa, jolle eläin on tärkeämpi kuin ihminen?
Ei se ole mustasukkaisuutta, se on tervettä miehen logiikkaa. ;-)
eri tunne! Ei miestä koskaan voisikaan rakastaa niin kuin koiraa, eikä koiraa niin kuin miestä. Eikä mieheltä saa samanlaista kiintymystä takaisin kuin koiralta! Jos minun pitäisi valita, niin valitsisin koirani, mutta teoriassa mun mielestä mulla silti olisi sama kapasiteetti tai potentiaali rakastaa miestä, vaikka sitä koiraa ei olisikaan, koska se rakkaus koiraa kohtaan on ihan eri asia.
"Koira on tärkeämpi kuin mies." Asian ydin on siis siinä, että nainen ylipäätään vertailee näitä kahta toisiaan täydentävää asiaa. Vähän kuin nainen kilpailee miehen kavereiden kanssa. Eihän niitä voi verrata samalla asteikolla.
nuo jutut lähtee siitä tilanteesta, että uusi poikaystävä vaatii naista hankkiutumaan eroon koirasta. Ja siinä tilanteessa en yhtään ihmettele, jos nainen valitsee koiran.
Ja nainen vaatii valitsemaan itsensä tai ystävien välillä. Sellainen lyhytikäinen exä minullakin on ollut.
kaverin koiraa, kun itse makasin kuumeessa. Pyysin tulemaan jeesaamaan, sanoi ettei voi kun se koira on niin ihquja pieni sekä suloinen että haluaa olla sen kanssa. Näin.
nostetaan tärkeysasteella ohi yhdenkään ihmisen, niin silloin ollaan jo pahasti hakoteillä. Ihan samoin kuin lemmikkien inhimillistämisessä.
Ei kait kukaan halua ehdoin tahdoin olla tekemisissä vääristyneen ajatusmaailman omaavan tyypin kanssa?
Tällä palstalla oli joskus kysymys että kumman pelastaisitte ensin, yhtä aikaa jäihin pudonneen oman lemmikin vai vieraan ihmisen. Jos tähän kysymykseen vastaa, että sen oman lemmikin, niin en ole kiinnostunut tietämään kyseisestä ihmisestä yhtään enempää.
että lemmikin. Valitan. :D
Miksi silloin ollaan hakoteillä? Nimeä yksi yhtä viaton ja hyvä ihminen, kuin eläimet ovat! Ihmiset joukkona on pahoja, eläimet ei.
Mulle mun edesmennyt koirani oli kolmanneksi tärkein olento maailmassa, eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa tai vääristynyttä.
Toivottavasti sinun joskus ollessasi kuolemanhädässä, kohdallesi osuu joku muu kuin "eläinten ystävä".
sairasta. Miksi minun pitäisi valita itselleni rakkaan lemmikin sijasta joku ihan tuntematon ihminen? Se tuntematon yllä pystyisi pitämään kiinni vaikka jään reunasta muutaman minuutin, mutta lemmikki ei.
Jos sun vaimo putoaisi jäihin ja kymmenen metrin päähän kolme tuntematonta ja sun vaimolla olisi hieman paremmat mahdollisuudet selviytyä, niin etkö silti yrittäisi pelastaa vaimosi? Vaikka sairastahan olisi yrittää pelastaan yksi kolmen sijaan...
saa hinattua kuin yhden kerrallaan.
Ihmiset voi laittaa itselleen tärkeysjärjestykseen, kuten myös eläimet.
Ensin tulee kuitenkin se ihmisten jono loppuun asti, ennen kuin alkaa se eläinten jono.
inhimillistä kaikessa itsekkyydessään on pelastaa se itselle tärkeä ensin.
Miksi minun pitäisi valita itselleni rakkaan lemmikin sijasta joku ihan tuntematon ihminen?
saat syytteen heitteillejätöstä. Lain mukaan sinulla on velvollisuus auttaa jäihin pudonnutta ihmistä.
Sairasta on verrata vaimoa koiraan.
soittaisin ensin apua, sitten pelastaisin koirani ja sitten hakisin sen jään reunasta kiinni pitävän ihmisen turvaan!
By the way, mun entinen koirani auttoi minua pelastamaan hukkuvan lapsen joskus kauan sitten! Ei kylläkään jäistä, mutta vedestä.
soittaisin ensin apua, sitten pelastaisin koirani
millä aikaa se ihminen olisikin jo kuollut
verrannut sun vaimoa koiraan, vaan yritin todistaa, että ihmisen itsekkyys menee jonkun yleisen ritarillisuuden edelle.
olen itsekin joskus tipahtanut jäihin. Suurin osa jäihin pudonneista saa kyllä hilattua itsensä ylös sieltä.
ja hyväksyn tietyssä määrin esim. lääketieteelliset eläinkokeet. Tästä on juteltu eläinaktivistien kanssa.
Minulla on ollut lemmikkejä, mutten silti jättäisi edes pahinta vihamiestäni pelastamatta jos toinen vaihtoehto olisi eläin. Itsekkyys on inhimillistä, mutta minulla henkilökohtaisesti ei ainakaan ole epäilystäkään ihmisen ja eläinen tärkeydestä. Ja näyttää aloituksesi perusteella, että enemmistö ihmisistä jakaa arvoni tässä asiassa.
ottamaan sen riskin.
P.S. Toivottavasti et satu paikalle, jos joskus putoan jäihin.
siihen enemmistöön. Ei minullakaan ole epäilystä ihmisen ja eläimen tärkeydestä, mutta lopputulos on eri kuin sulla.
Sitä paitsi koko aloituksen tarkoitus ei ollut tapella jostain ääriesimerkistä, kuinka monta ihmistä muka tunnet, jotka on joutuneet kyseisen valinnan tekemään?
mun automaattinen vaistoni saisi mut pelastamaan lemmikin, ei se olisi tietoinen valinta. Mutta jos puhutaan tietoisesta puolesta, niin olen aina pitänyt ihmisiä, jotka menee heikoille jäille idiootteina! Vähän kuin menisi lenkkeilemään ampumaradalle ja sitten olisi joku suuri uhri, jos joku ampuu.
Ja mä en päästäisi koiraani koskaan heikoille jäille ja asun niin kaukana vesistöistä, että tuskin kissanikaan sinne menevät, joten putoa ihan rauhassa vain, kyllä minä sut sieltä pelastan! :)
Kun minä olen kuullut baarissa jonkun naisen suusta, että hänelle lemmikki on tärkeämpi muin mies, en ole jäänyt pyrkimään toiselle sijalle hänen elämässään.
Voiko sitä mielestäsi kutsua mustasukkaisuudeksi?
minäkin hyväksyn TARPEELLISET inhimillisesti suoritetut lääketieteen eläinkokeet, mutta en kosmetiikkateollisuuden eläinkokeita tai sotaeläinkokeita tai vastaavia. Enkä sitä, että tutkitaan että paljonko voi koiralle syöttää sammaleentappajaa ennen kuin se kuolee.
Olen myös koulussa osallistunut koe-eläinten kanssa tehtäviin harjoitustöihin, vaikka tarjottiin tilaisuus kieltäytyä.
Mutta mun lemmikit on mulle todella rakkaita, enkä näe siinä mitään sairasta.
se edes haittaa? Entä jos sillä naisella on lapsia, ne on ihan varmasti tärkeämpiä kuin mies? Ehkä myös naisen vanhemmat, sisaruksetkin ehkä? Mun pointti on se, että naisella on kapasiteetti X rakastaa miestä, mitä merkitystä sillä on mihin se loppu menee? Jos haluat, ettei naisesi edes välitä kenestäkään muusta kuin sinusta, niin siinä on kyse ihan eri asiasta.
Musta on aika hassua ajatella, että joku nyt ilmoittaisi ensi tapaamisella, että lemmikki on tärkeämpi kuin mies, ja tuskin se on tottakaan. Sillä hetkellä varmaan ja monikossa kyllä; jos mulla yleensä olisi valinnanvaraa ja minun pitäisi valita mies, mutta ei koskaan mitään lemmikkejä tai jatkaa yksin lemmikkieni kanssa, niin saisi olla melkoinen mies että hänet valitsisin ja olemassaolevista lemmikeistä en luopuisi silloinkaan. Ja minä myös pidän ihmistä, joka ei pidä eläimistä jotenkin tunnevammaisena. Mun on vähän vaikea kuvitella tätä tilannetta täysin, koska mulla ei edes ole sitä vaihtoehtoa.
Mutta mitä se sitten on, ellei mustasukkaisuutta? Eikö se vain todista, että nainen kykenee välittämään muistakin kuin itsestään?
Kyllä minä tiedän erakkomiehiäkin, jotka pitävät enemmän koirasta kuin naisesta. Mutta kukaan, sen enempää mies kuin nainenkaan ei uskokaan näiden koskaan löytävän naista. Ikuisia peräkamarinpoikia siis.
Lapset taasen on vähän eri asia. Minusta siltikin kannattaisi painottaa, että mies ja lapset täydentävät toisiaan, eikä niitä tarvitse asettaa tärkeysjärjestykseen. Mutta tämä on tietysti joillekin naisille täysin käsittämätön juttu, joten mitäs minä siihen mitään lisäämään.
niin mun maailmassa kyllä sitten nainen, jolle lapset ei mene miehen edelle on sairas. Jos äidinrakkaus ei ole naisen vahvin tunne, niin sellaisessa naisessa on jotain vikaa.
Minä olenkin ikuinen vanhapiika, mutta kyllä mä tunnen eläinrakkaita naisia, jotka on parisuhteessa. Tunnen pariskuntiakin, joista molemmat tykkää eläimistä.
Mutta ei minua haittaisi yhtään olla kakkossijalla koiran jälkeen. Koska kuten jo aiemmin sanoin, niin se on ihan eri tyypin rakkautta. Itse asiassa naisethan aina jää vähintään kavereille toiseksi, joten ehkä se on meille luonnollisempaakin, mutta mulle miehen eläinrakkaus olisi positiivinen asia, ei huono juttu. Siksi en tajua, että miksi se on miehille niin merkityksellistä. Siksikö, että miehet on tottuneet siihen, että ovat naisille numero 1?
Olen esim. preparoinut kastematoja ja torakoita, mutta biotekniikan opiskelija kertoi, että heille on tuotu rottia leikeltäväksi ja ne ovat olleet vielä lämpimiä. Itselläni oli 10 vuoden ajan rottia lemmikkeinä enkä pystyisi kyseiseen hommaan. Esim. LD50-arvojen testaaminen on nostattanut ihmisissä kauhua. Onneksi omaan alaani kuuluu lähinnä ihmisten testaaminen ja olen lahjoittanut omaa vertani ja DNA:tani kokeisiin. Yhteen geenitutkimukseen osallistun lähiaikoina.
Kosmetiikan eläinkokeita pidän täysin turhina ja samaten turkistarhausta. Paimentolaisilta en olisi kuitenkaan kieltämässä heidän elinkeinoaan: porontalja on hyvinkin tarpeellinen Siperiassa, mutta ei Helsingissä.
Asiaa on tutkittu ja tulokset kertovat, että naiselle lapsi on tärkein ihminen. Johtunee biologiasta ja sitä vastaan on turha taistella vaan kannattaa tunnustaa tosiasiat. Enemmistö miehistä sen sijaan sanoi, että heidän puolisonsa, eli lastensa äiti, on tärkeämpi kuin lapset. Johtuuko se sitten biologisesti siitä, että nainen voisi synnyttää lisää lapsia?
Tämä lyö minusta pahasti korville väitteitä, etteikö miehet rakastaisi vaimojaan vaan asettaisivat kaverinsa etusijalle. Vai mitä olet mieltä?
hiiren ja sekin oli vielä lämmin. Vielä sellainen kaunis valkoinen hiirulainen ja minäkin tykkään hiiristä ja rotista. Mutta olin päättänyt, että teen sen, enkä halunnut käyttäytyä kuin... no, tyttö. :)
Mä en myöskään ikinä laittaisi mitään turkisvaatetta päälleni ja eläinkokein testattua kosmetiikkaakin pääosin vältän.
äidinrakkaus on ainutlaatuinen tunne ja osin johtuu, siis miehiin verrattuna, siitäkin, että nainen on raskaana, imettää ja muutenkin on melkein kiinni siinä lapsessa ensimmäiset elinkuukaudet. Naisen aivot tuottaa noissa kaikissa jotain hormonia, joka vahvistaa sitä sidettä. Mä en oikein osaa arvioida, mitä miehet tuntee lapsiaan kohtaan, mulla ei itsellä ole isää, eikä sitä muiden suhteista ulospäin näe niin paljoa.
Tarkoitin sitä, että miehelle nainen on nimenomaan vaimo tai tyttöystävä, verrattuna siihen, että nainen usein pitää miestään myös parhaana ystävänään. Mulla ei ole aavistustakaan mitä miehet tuntee naisia kohtaan, miesten tunne-elämä on mulle aika lailla tuntematonta aluetta. Ainoa mitä ajattelen on se, että naiselle ja miehelle rakkaus kaikissa muodoissaan on ihan eri asia.
Immu on ihan ookoo eläin
Tiedän yhden pariskunnan, joilla on koiria siksi, etteivät he voi saada lapsia. Itse olen lemmikitön siksi, että mies on allerginen. Tämä oli valintakysymys, eikä kovin helppo,joskus oli K.Horon kanssa juttua asiasta.
Itselleni asia, josta en voisi luopua, on musiikki. Tunnen yhden ihmisen, joka vihaa pianonsoittoa siksi, että kun hän oli lapsi ja isä hakkasi äitiä, sisko soitti pianoa taustalla...
allerginen, mutta omille eläimillehän tulee paljolti immuuniksi. Muiden eläimistä saan kyllä aika vahvat oireet. Mullakin varmaan jollain osin lemmikit on perheen korvikkeena, mutta en näe siinäkään mitään pahaa.
"Tunnen yhden ihmisen, joka vihaa pianonsoittoa siksi, että kun hän oli lapsi ja isä hakkasi äitiä, sisko soitti pianoa taustalla"
entäs se sisko joka hakkasi nukkea kappaleiksi pöydän reunaa vasten, kuinkas sille kävi
Siis pianonsoiton vihaaja on mies. Nukkejen pahoinpitelystä en tiedä mitään: yhdelle Barbie-nukelle leikkasin punkkarikampauksen ja värjäsin sen siniseksi, mutta se ei kai ole hajottamista?
...koirista. Naisista kyllä senkin edestä, enkä ole huomannut, että koiranomistajat olisivat mitenkään erilaisia ihmisiä kuin koirattomat.
Ei se koira ole sen kummempi este parisuhteelle kuin mikään mukaan arkielämän rasite jonka voi välttää tekemällä oikean valinnan.
Etkö pidä mistään eläimistä vai pelkästään koirista?
...en ole koskaan pitänyt. Ei ole lapsuudessa kertynyt muuta kuin huonoja kokemuksia koirista.
Se johtuu sitten siitä, ettet ole tutustunut mun koiriin. Heistä ei voi olla pitämättä.
Lapsuus vaikuttaa tosiaan paljon. Meillä kotona oli aina koiria ja yleensäkin eläimiä, eikä mulla ole itseasiassa yhtään huonoa kokemusta koirista.
Niin luulevat vanhempani, siskoni ja veljenikin joilla kaikilla on aina ollut koiria.
mä tykkään koiranaisista. Jos nainen osaa käsitellä ja kouluttaa koiraa, ni sillo sil on mahdollisuuksia pärjätä myös miehen kanssa.
Yleisin virhehän koirien kasvatuksessa on, että luullaan koiran ajattelevan kuin ihminen. Samoin vois sanoa miehistä, nainen alkaa pärjätä miesten kanssa vasta sitten kun se ei enää luulottele miesten ajattelevan naisten lailla.
Mä tulin nuorempana hyvin juttuun miesten kanssa, siis kaverina, mutta sitten kyllästyin niihin. Koiriin en ole vielä kyllästynyt.
Mä olen hyvä koirien kanssa, mutta luulen, että parisuhteesta ei tulisi yhtään mitään. Miehet on liian itsepäisiä, vaikka kuinka käskisi noutaa kepin tai kävellä sivulla, niin ette te mitään tottele.
aivan siitä palkinnosta jonka tehtävän suoritettuaan saa.
sitten onkin! Mulla ei ole houkuttelevia palkintoja... Taidan pitäytyä koirissa sitten vain... :)
et ainaku mies jotain tekee niin kehut sitä, eikä komenneta tekemään siksku se on mies ja sen kuuluu se tehdä. Ku ethän sä koirallekaan sano, et sun pitää noutaa se keppi ku sä oot koira, vaan kehut koiraa hyväksi pojaksi/tytöksi sen jälkeen kun se on kepin hakenut, eiks ni?
hyviä neuvoja, mutta mä olen kyllä vanhapiika ja jos liikaa kehuu toisten naisten miehiä, niin ei siitäkään mitään tule. :)
Miksei miehillekin voi riittää vain luuytimen makuiset koirankeksit ja taputus päähän... Huoh... :)
hyvällä ruualla ja päähän taputtelulla mies tekee kaikkensa naisensa hyvinvoinnin eteen.
No mä olen kyllä ihan hyvä laittamaan ruokaa, mutta en osaa laittaa liharuokia. Eli tavalliselle heteromiehelle mä varmaan joutuisin tarjoamaan niitä luuydinkeksejä kuitenkin...
Mutta mä olen kyllä kuullut, että jos nainen kokkaa miehelle liian innokkaasti, niin mies kohtelee itsestäänselvyytenä. Pitää olla hankala pikku prinsessa, niin miehellä riittää haastetta.
Kyllä tämä on niin hankalaa, että ne koirat saa riittää mulle. :)
Parhaiten sujuu yhteistyönä: mies tekee sauvasekoittimella falafeltaikinan, minä leivon sen ja hän paistaa. Molemmat ovat tyytyväisiä. Mies ei yleensä syö lihaa silloin kun minä olen lähettyvillä, koska voin pahoin tonnikalan hajusta tms.
meillä kyllä avo laittaa innokkaasti ruokaa ja mä sitten hieron innokkaasti sen jalkapohjia. Eihän tässä kyllä sitä haastetta ole....mut mukavaa, ja helppoa on ja saa hakea ne haasteet sitten ihan muista asioista kuin naisista tai ihmissuhteista.
ei mulla edes ole ketään kenelle tarjoilisin niitä koirankeksejä. :) Paitsi koira, tietysti.
hankin ne haasteet kuitenkin uudesta pennusta, kunhan löydän sopivan. :)