Entäs sitten?

Pahoitteluni, olennaisin jäi uupumaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Fluid_and_crystallized_intelligence

Tapio K kirjoitti:

Pahoitteluni, olennaisin jäi uupumaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Fluid_and_crystallized_intelligence

Lue lisää

englantia

Tapio K kirjoitti:

Pahoitteluni, olennaisin jäi uupumaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Fluid_and_crystallized_intelligence

Lue lisää

Tiesin heti kun luin vastauksesi mistä on kysymys, mutten ennen kuullut termien nimiä... Luin wikipedian artikkelin, ja sain aivan uudenlaisia näkökulmia asiaan... Tiesin kahdenlaisesta "älykkyyden ilmentymästä" mutten tiennyt termistöä.. Ja ainahan minä senkin tiesin etten ole Einsteinia älykkäämpi vain siksi koska (todistetusti) äo:ni on hänen äo:tä korkeampi.. Minulla on vain hieman jotain ylimääräistä, joka ei kuitenkaan riitä mihinkään yksinään...

Ei muuta kuin kirjaston kautta kotiin :D Onneksi elämänkokemuskin on älykkyyttä kehittävää ja se tulee itsestään... :D

Äo:162 kirjoitti:

Tiesin heti kun luin vastauksesi mistä on kysymys, mutten ennen kuullut termien nimiä... Luin wikipedian artikkelin, ja sain aivan uudenlaisia näkökulmia asiaan... Tiesin kahdenlaisesta "älykkyyden ilmentymästä" mutten tiennyt termistöä.. Ja ainahan minä senkin tiesin etten ole Einsteinia älykkäämpi vain siksi koska (todistetusti) äo:ni on hänen äo:tä korkeampi.. Minulla on vain hieman jotain ylimääräistä, joka ei kuitenkaan riitä mihinkään yksinään...

Ei muuta kuin kirjaston kautta kotiin :D Onneksi elämänkokemuskin on älykkyyttä kehittävää ja se tulee itsestään... :D

Lue lisää

Vielä hieman hiustenhalkomista:

Einsteinin ÄO:n on arvioitu olevan välillä 160-180; hän ei elämänsä aikana ilmeisesti mittauttanut älykkyyttään missään vaiheessa, joten arvioihin on ehdottomasti suhtauduttava varauksella. Kuitenkin tulee huomata, että ilmoitettu arvio on tehty todennäköisimmin keskihajonnan 15 pohjalle.

Ensimmäisessä viestissäsi sanoit ÄO:si olevan 162. Mikäli olet saavuttanut tämän tuloksen Suomen Mensan älykkyystestissä, olet silloin saanut sen Cattell & Cattell -testissä (skaalat 2 & 3). Kyseinen testi käyttää keskihajontaa 24, joten tulos on ~2.56 σ yli keskiarvon (=100). Suomen Mensan nykyisessä sisäänpääsytestissä (FRT) et ole voinut kyseistä tulosta saada, sillä tuloksesi on ~99.5 prosentiilissa ja FRT:tä ei ole normitettu yli 99 prosentiilin. FRT käyttää keskihajontaa 15, joten se mittaa ÄO-arvoja ainoastaan tulokseen 135 (=99 prosentiiliin) asti.

Mikäli Einsteinin ÄO:ksi paljastuisikin "vain" se 160, olisi se kuitenkin 4 σ yli keskiarvon (=100). Jos arvioitu ÄO 160 (σ = 15) konvertoidaan keskihajontaan 24, on se silloin 196. Tällaisen tuloksen saavuttaa alle yksi 30 000 ihmisestä, kun kyseessä on länsimaalainen ja täysi-ikäinen, mutta muuten valikoimaton populaatio.

Tapio K kirjoitti:

Vielä hieman hiustenhalkomista:

Einsteinin ÄO:n on arvioitu olevan välillä 160-180; hän ei elämänsä aikana ilmeisesti mittauttanut älykkyyttään missään vaiheessa, joten arvioihin on ehdottomasti suhtauduttava varauksella. Kuitenkin tulee huomata, että ilmoitettu arvio on tehty todennäköisimmin keskihajonnan 15 pohjalle.

Ensimmäisessä viestissäsi sanoit ÄO:si olevan 162. Mikäli olet saavuttanut tämän tuloksen Suomen Mensan älykkyystestissä, olet silloin saanut sen Cattell & Cattell -testissä (skaalat 2 & 3). Kyseinen testi käyttää keskihajontaa 24, joten tulos on ~2.56 σ yli keskiarvon (=100). Suomen Mensan nykyisessä sisäänpääsytestissä (FRT) et ole voinut kyseistä tulosta saada, sillä tuloksesi on ~99.5 prosentiilissa ja FRT:tä ei ole normitettu yli 99 prosentiilin. FRT käyttää keskihajontaa 15, joten se mittaa ÄO-arvoja ainoastaan tulokseen 135 (=99 prosentiiliin) asti.

Mikäli Einsteinin ÄO:ksi paljastuisikin "vain" se 160, olisi se kuitenkin 4 σ yli keskiarvon (=100). Jos arvioitu ÄO 160 (σ = 15) konvertoidaan keskihajontaan 24, on se silloin 196. Tällaisen tuloksen saavuttaa alle yksi 30 000 ihmisestä, kun kyseessä on länsimaalainen ja täysi-ikäinen, mutta muuten valikoimaton populaatio.

Lue lisää

Suurin osa näistäkin kommenteista perustuu virheelliseen tulkintaan älykkyydestä. On kaksi tutkimuksissa osoitettua faktaa: 1) shakkimestareiden keskimääräinen ÄO on 100 ja 2) ihminen ei toimi keskimääräistä älykkäämmin oman tietoalueensa ulkopuolella. Ensimmäinen fakta merkitsee sitä, että omatakseen huippuhyvät ongelmanratkaisutaidot ei tarvitse olla korkean testiälykkyyden omaava. Ja kääntäen, jopa alle 100 ÄO:n omaava voi ratkoa onnistuneesti monimutkaisia ongelmia. Toinen taas merkitsee sitä, että ns. huippuälykäs henkilö voi olla aikamoinen sukka niissä tehtävissä, jotka eivät suoraan liity hänen osaamisalueeseensa. Eli ns. huippuälykäs on sitä vain hyvin kapealla sektorilla: myytti kaikki ongelmat ratkaisevasta älyköstä on syytä kuopata syvään.

On luontevampaa puhua erilaisista älykkyyden tasoista. Perinteiset älykkyystestit mittaavat vain tiettyä älykkyyden osa-aluetta. Seuraavalla älykkyyden tasolla ihminen omaa hyvät ongelmanratkaisutaidot ja kykenee sisäistämään monimutkaisia tietorakenteita. Yleensä tällöin puhutaan oman alansa huippuasiantuntijoista. Tälläkään tasolla henkilön ÄO:n ei sinänsä tarvitse olla kovin korkea, kuten edellä totesin.

Kolmas älykkyyden tai henkisyyden taso pitää sisällään edellämainitun tason yhdistettynä luovuuteen ja näkemyksellisyyteen eli nämä kykenevät jo luomaan uutta tietoa. Voimme puhua tietynlaisista neroista: nobelistit kuuluvat tähän kategoriaan. Oletettavasti tällä tasolla henkilön ÄO on jo melko korkea, ehkä 115:sta ylöspäin. Viimeisellä tasolla ovat universaalinerot, joiden ÄO:kin on jo hyvin korkea ja joiden henkistä kapasiteettia voi testata vain toinen samanmoinen. Heissä yhdistyvät luovuus, valtava tietomäärä ja asiantuntijuus eri aloilla. Ainoastaan tällä tasolla oleva henkilö kykenee ratkaisemaan syvällisiä ongelmia eri tiedon alueilla.

Ehkä olisi yleisen kielenkäytön kannalta parempi, jos perinteisissä ÄO-testeissä menestyneitä kutsuttaisiin eri asteisesti "lahjakkaiksi", huippuasiantuntijoita "älykkäiksi" ja joitakin ihmisiä "neroiksi". On kovin nolostuttavaa tavata ihmisiä (ja sellaisiakin on), jotka luulevat huippu-ÄO:n nostavan heidän älykkyytensä monien nerokkaiden ihmisten yläpuolelle. Älykkyys on muutakin ja etupäässä muuta kuin valmiiden ongelmien ratkomista. Kukaan ei ole nero, ellei omaa neron saavutuksia elämässä.

Sven Tuuba kirjoitti:

Suurin osa näistäkin kommenteista perustuu virheelliseen tulkintaan älykkyydestä. On kaksi tutkimuksissa osoitettua faktaa: 1) shakkimestareiden keskimääräinen ÄO on 100 ja 2) ihminen ei toimi keskimääräistä älykkäämmin oman tietoalueensa ulkopuolella. Ensimmäinen fakta merkitsee sitä, että omatakseen huippuhyvät ongelmanratkaisutaidot ei tarvitse olla korkean testiälykkyyden omaava. Ja kääntäen, jopa alle 100 ÄO:n omaava voi ratkoa onnistuneesti monimutkaisia ongelmia. Toinen taas merkitsee sitä, että ns. huippuälykäs henkilö voi olla aikamoinen sukka niissä tehtävissä, jotka eivät suoraan liity hänen osaamisalueeseensa. Eli ns. huippuälykäs on sitä vain hyvin kapealla sektorilla: myytti kaikki ongelmat ratkaisevasta älyköstä on syytä kuopata syvään.

On luontevampaa puhua erilaisista älykkyyden tasoista. Perinteiset älykkyystestit mittaavat vain tiettyä älykkyyden osa-aluetta. Seuraavalla älykkyyden tasolla ihminen omaa hyvät ongelmanratkaisutaidot ja kykenee sisäistämään monimutkaisia tietorakenteita. Yleensä tällöin puhutaan oman alansa huippuasiantuntijoista. Tälläkään tasolla henkilön ÄO:n ei sinänsä tarvitse olla kovin korkea, kuten edellä totesin.

Kolmas älykkyyden tai henkisyyden taso pitää sisällään edellämainitun tason yhdistettynä luovuuteen ja näkemyksellisyyteen eli nämä kykenevät jo luomaan uutta tietoa. Voimme puhua tietynlaisista neroista: nobelistit kuuluvat tähän kategoriaan. Oletettavasti tällä tasolla henkilön ÄO on jo melko korkea, ehkä 115:sta ylöspäin. Viimeisellä tasolla ovat universaalinerot, joiden ÄO:kin on jo hyvin korkea ja joiden henkistä kapasiteettia voi testata vain toinen samanmoinen. Heissä yhdistyvät luovuus, valtava tietomäärä ja asiantuntijuus eri aloilla. Ainoastaan tällä tasolla oleva henkilö kykenee ratkaisemaan syvällisiä ongelmia eri tiedon alueilla.

Ehkä olisi yleisen kielenkäytön kannalta parempi, jos perinteisissä ÄO-testeissä menestyneitä kutsuttaisiin eri asteisesti "lahjakkaiksi", huippuasiantuntijoita "älykkäiksi" ja joitakin ihmisiä "neroiksi". On kovin nolostuttavaa tavata ihmisiä (ja sellaisiakin on), jotka luulevat huippu-ÄO:n nostavan heidän älykkyytensä monien nerokkaiden ihmisten yläpuolelle. Älykkyys on muutakin ja etupäässä muuta kuin valmiiden ongelmien ratkomista. Kukaan ei ole nero, ellei omaa neron saavutuksia elämässä.

Lue lisää

Olen itsekin kuullut tutkimustuloksista, joiden mukaan korkea älykkyysosamäärä korreloi negatiivisesti shakkitaitojen kanssa. On kuitenkin vallan toinen asia väittää, että shakkimestareiden keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100; länsimaalaisen väestön kohdalla tämä on totuus, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin nähdä tutkimustuloksia shakkimestareiden ÄO-tuloksista. Toinen mainitsemistasi asioista on osin totta, joskin tietyssä asiassa selvästi yli keskivertoa paremmin suoriutuva ei automaattisesti ole kapea-alaisesti lahjakas. Savant-ominaisuus on toki asia erikseen, mutta siinä on kyse lähinnä kehityshäiriöstä ja ennen kaikkea siitä, että kyseisen kyvyn omaava ei tiedä omaavansa huippulahjakkuutta saati sitten osaa välttämättä hyödyntää sitä. Tällainen tilanne on laatuesimerkki siitä, kuinka lahjakkuus voi sulkea pois osaamista muiden taitojen saralla.

"On luontevampaa puhua erilaisista älykkyyden tasoista. Perinteiset älykkyystestit mittaavat vain tiettyä älykkyyden osa-aluetta. Seuraavalla älykkyyden tasolla ihminen omaa hyvät ongelmanratkaisutaidot ja kykenee sisäistämään monimutkaisia tietorakenteita. Yleensä tällöin puhutaan oman alansa huippuasiantuntijoista. Tälläkään tasolla henkilön ÄO:n ei sinänsä tarvitse olla kovin korkea, kuten edellä totesin."

Olen tässä kohtaa pitkälti samalla linjoilla älykkyystestien suhteen; pelkistä kuviopäättelytehtävistä koostuvat testit antavat melko yksipuolisen kuvan testattavan ongelmanratkaisukyvyistä. Tästä syystä onkin mielekästä tehdä useita eri tyyppisiä testejä; itse olen tehnyt kuviopäättelytestejä sekä sen lisäksi muutaman useaa osa-aluetta mittaavia (testejä, joissa tarkastellaan spatiaalisen hahmotuskyvyn lisäksi muistia, verbaalista osaamista mm. analogioiden muodossa sekä matemaattista osaamista lukusarjojen ja päässälaskujen muodossa). Tällaisten testien tulokset ovat aina tasapainotetumpia, koska niiden ilmoittamat ÄO-tulokset ovat monen eri alueen summa.

Olen kuitenkin hieman skeptinen tuon viimeisimmän väittämän mukaan, eli että oman alan huippuasiantuntijuus ei vaadi kovin korkeaa ÄO:ta. Ei ehkä "huippukorkeaa", mutta mikäli mainitsemasi kolmas taso (ÄO ≥115) sisällyttää esim. nerot ja nobelistit, tarkoittaa se että monen alan huippuasiantuntijat ovat ÄO:n suhteen
vain hieman keskiarvon yläpuolella, eli välillä 100-114. Ymmärsin kyllä, että mainitsemasi luvut olivat suurpiirteisiä, mutta nobelistien ja neroiksi tulkittavien keskimääräinen älykkyysosamäärä tuskin on "vain" yhden keskihajonnan yli keskiarvon (olettaen, että esimerkissäsi keskihajontana on 15).


Huomasin että olit keskustellut aiheesta aikaisemminkin (mainintaa TNS:stä, Cooijmansista, Widstenin Sigma-testin suomennoksesta ym.) joten olet ehkä saattanut perehtyä oheiseen linkkiin "IQ ranges and real-life functioning":

http://www.paulcooijmans.com/onint/iqrange.html

Tuossa on mielestäni totuudenmukaisempi kuva ÄO:sta ja sen vaikutuksista elämään. En julista tuota ehdottomana totuutena, enkä varmastikaan väitä että ÄO itsessään riittää saavuttamaan mitään (todelliset saavutukset ovat monen tekijän summa), mutta Cooijmansin älykkyystutkimus on ainakin omasta näkökulmastani hyvin perusteellista.


Pahoittelen tätä sekavaa ja ilmeisen jäsentymätöntä esitystäni.

Tapio K kirjoitti:

Olen itsekin kuullut tutkimustuloksista, joiden mukaan korkea älykkyysosamäärä korreloi negatiivisesti shakkitaitojen kanssa. On kuitenkin vallan toinen asia väittää, että shakkimestareiden keskimääräinen älykkyysosamäärä on 100; länsimaalaisen väestön kohdalla tämä on totuus, mutta ihan silkasta mielenkiinnosta haluaisin nähdä tutkimustuloksia shakkimestareiden ÄO-tuloksista. Toinen mainitsemistasi asioista on osin totta, joskin tietyssä asiassa selvästi yli keskivertoa paremmin suoriutuva ei automaattisesti ole kapea-alaisesti lahjakas. Savant-ominaisuus on toki asia erikseen, mutta siinä on kyse lähinnä kehityshäiriöstä ja ennen kaikkea siitä, että kyseisen kyvyn omaava ei tiedä omaavansa huippulahjakkuutta saati sitten osaa välttämättä hyödyntää sitä. Tällainen tilanne on laatuesimerkki siitä, kuinka lahjakkuus voi sulkea pois osaamista muiden taitojen saralla.

"On luontevampaa puhua erilaisista älykkyyden tasoista. Perinteiset älykkyystestit mittaavat vain tiettyä älykkyyden osa-aluetta. Seuraavalla älykkyyden tasolla ihminen omaa hyvät ongelmanratkaisutaidot ja kykenee sisäistämään monimutkaisia tietorakenteita. Yleensä tällöin puhutaan oman alansa huippuasiantuntijoista. Tälläkään tasolla henkilön ÄO:n ei sinänsä tarvitse olla kovin korkea, kuten edellä totesin."

Olen tässä kohtaa pitkälti samalla linjoilla älykkyystestien suhteen; pelkistä kuviopäättelytehtävistä koostuvat testit antavat melko yksipuolisen kuvan testattavan ongelmanratkaisukyvyistä. Tästä syystä onkin mielekästä tehdä useita eri tyyppisiä testejä; itse olen tehnyt kuviopäättelytestejä sekä sen lisäksi muutaman useaa osa-aluetta mittaavia (testejä, joissa tarkastellaan spatiaalisen hahmotuskyvyn lisäksi muistia, verbaalista osaamista mm. analogioiden muodossa sekä matemaattista osaamista lukusarjojen ja päässälaskujen muodossa). Tällaisten testien tulokset ovat aina tasapainotetumpia, koska niiden ilmoittamat ÄO-tulokset ovat monen eri alueen summa.

Olen kuitenkin hieman skeptinen tuon viimeisimmän väittämän mukaan, eli että oman alan huippuasiantuntijuus ei vaadi kovin korkeaa ÄO:ta. Ei ehkä "huippukorkeaa", mutta mikäli mainitsemasi kolmas taso (ÄO ≥115) sisällyttää esim. nerot ja nobelistit, tarkoittaa se että monen alan huippuasiantuntijat ovat ÄO:n suhteen
vain hieman keskiarvon yläpuolella, eli välillä 100-114. Ymmärsin kyllä, että mainitsemasi luvut olivat suurpiirteisiä, mutta nobelistien ja neroiksi tulkittavien keskimääräinen älykkyysosamäärä tuskin on "vain" yhden keskihajonnan yli keskiarvon (olettaen, että esimerkissäsi keskihajontana on 15).


Huomasin että olit keskustellut aiheesta aikaisemminkin (mainintaa TNS:stä, Cooijmansista, Widstenin Sigma-testin suomennoksesta ym.) joten olet ehkä saattanut perehtyä oheiseen linkkiin "IQ ranges and real-life functioning":

http://www.paulcooijmans.com/onint/iqrange.html

Tuossa on mielestäni totuudenmukaisempi kuva ÄO:sta ja sen vaikutuksista elämään. En julista tuota ehdottomana totuutena, enkä varmastikaan väitä että ÄO itsessään riittää saavuttamaan mitään (todelliset saavutukset ovat monen tekijän summa), mutta Cooijmansin älykkyystutkimus on ainakin omasta näkökulmastani hyvin perusteellista.


Pahoittelen tätä sekavaa ja ilmeisen jäsentymätöntä esitystäni.

Lue lisää

Olin itsekin melko lailla hämmentynyt lukiessani Hakkainen, Lonka, Lipponen "Tutkiva oppiminen "(2005, s.68) teoksesta, että "on olemassa tuoreita tutkimuksia, jotka osoittavat, että testiälykkyyden ja asiantuntemuksen välillä on vain hyvin heikko yhteys". (Viittaus Eriksson & Lehmann 1996.) Sen jälkeen todetaan, että shakkimestareiden testiälykkyys on noin 100. Oletan, etteivät nämä tunnetut kasvatustieteilijät puhu puuta heinää. Joka tapauksessa, mikäli väite pitää paikkaansa, kyse on kerrankin sellaisesta tutkimuksesta, joka ei ole nollatutkimusta.

Shakinhan perinteisesti oletetaan ilmaisevan korkeita älyllisiä kykyjä ja korreloivan vahvasti korkeaan ÄO:n eli testiälykkyyteen. Kasparovin ÄO on kai joissakin yhteyksissä arvioitu olevan 190 (sd 15), mikä tekisi hänestä universaalineron. En epäile asiaa, mutta samalla on todettava, että vaikka jättäisimme suurmestarit pois, shakkimestareidenkin saavutukset antaisivat aiheen olettaa heidän ÄO:nsa olevan reilusti yli 115. Voi tietysti olla, että jokin ominaisuus, esimerkiksi valokuvamuisti, voisi tehdä ihmisestä shakkimestarin. Hän ei todellisuudessa pelaisikaan shakkia luovasti, vaan loistavan muistinsa avulla. Häntä "älykkäämpi" ihminen häviäisi hänelle säännöllisesti, koska ei tuntisi edullisimpia siirtoja muistinsa avulla, vaan joutuisi tavallaan monessa siirrossa keksimään pyörän uudelleen - mikä on shakissa tuhoisaa.

1.4.2008 tuli TV1:stä mielenkiintoinen dokumentti "Älykkyysosamäärä ei kerro koko totuutta ihmisestä". Tässä dokumentissa eri alojen huiput mittelivät kykyjään, eivätkä ratkoneet oman alansa ulkopuolelta olevia tehtäviä mitenkään loistokkaasti. Toisin sanoen, tässä vahvistuu se, mitä esimerkiksi monet työnantajat hyvin tietävät. On turhaa tehdä rekrytoitaville älykkyystestejä, jos kuitenkin ammatissa menestymiseen vaaditaan etupäässä tiedollisia ominaisuuksia , kokemusta ja ns. äänetöntä tietoa.

Tuo heitto nobelistien ym. nerojen älykkyystasosta oli toki kepeästi tehty. Muistelen, että DNA:n keksijän Francis Crickin ÄO oli 115. Tieteellisten keksintöjen tekeminen ei ilmeisesti vaadi huippukorkeaa testiälykkyyttä, ei edes tuolla kaikkein korkeimmalla tasolla. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että nobelistien ÄO on keskimäärin varmaankin yli 130 (sd 15). Silti, huippuasiantuntijan ei välttämättä tarvitse olla erityisen nopea älyltään, vaan pikemminkin syvällinen. Hidas voi joskus syödä nopean (joka tekee liian nopeita johtopäätöksiä). Toisaalta, on mahdollista, että taiteen ja tieteen nerojen ÄO saattaa poiketa toisistaan merkittävästi.

Cooijmansilla on varsin mielenkiintoisia näkemyksiä älykkyydestä. Hänkin on testeissään havainnut, miten korrelaatio esim. Mensan testin (Cattell etc.) ja powertestien välillä on heikohko. Nämä testit näyttävät vain vaativan erilaisia älyllisiä kykyjä.

On virkistävää tavata näillä palstoilla Mensan jäsen, joka on aidosti kiinnostunut älykkyyden tutkimuksesta. Jos kaikki mensalaiset noudattaisivat tapaasi argumentoida järkevästi ja älykkäästi, uskon, että mensalaisten maine paranisi huomattavasti. Useimmilla tiettävästi Mensan jäsenyyden omaavilla ei ole ollut mitään sanottavaa muusta kuin omasta ÄO:staan, mikä ainakin omasta mielestäni todistaa ainakin sen, että on eri asia olla älykäs kuin lahjakas.

Sven Tuuba kirjoitti:

Suurin osa näistäkin kommenteista perustuu virheelliseen tulkintaan älykkyydestä. On kaksi tutkimuksissa osoitettua faktaa: 1) shakkimestareiden keskimääräinen ÄO on 100 ja 2) ihminen ei toimi keskimääräistä älykkäämmin oman tietoalueensa ulkopuolella. Ensimmäinen fakta merkitsee sitä, että omatakseen huippuhyvät ongelmanratkaisutaidot ei tarvitse olla korkean testiälykkyyden omaava. Ja kääntäen, jopa alle 100 ÄO:n omaava voi ratkoa onnistuneesti monimutkaisia ongelmia. Toinen taas merkitsee sitä, että ns. huippuälykäs henkilö voi olla aikamoinen sukka niissä tehtävissä, jotka eivät suoraan liity hänen osaamisalueeseensa. Eli ns. huippuälykäs on sitä vain hyvin kapealla sektorilla: myytti kaikki ongelmat ratkaisevasta älyköstä on syytä kuopata syvään.

On luontevampaa puhua erilaisista älykkyyden tasoista. Perinteiset älykkyystestit mittaavat vain tiettyä älykkyyden osa-aluetta. Seuraavalla älykkyyden tasolla ihminen omaa hyvät ongelmanratkaisutaidot ja kykenee sisäistämään monimutkaisia tietorakenteita. Yleensä tällöin puhutaan oman alansa huippuasiantuntijoista. Tälläkään tasolla henkilön ÄO:n ei sinänsä tarvitse olla kovin korkea, kuten edellä totesin.

Kolmas älykkyyden tai henkisyyden taso pitää sisällään edellämainitun tason yhdistettynä luovuuteen ja näkemyksellisyyteen eli nämä kykenevät jo luomaan uutta tietoa. Voimme puhua tietynlaisista neroista: nobelistit kuuluvat tähän kategoriaan. Oletettavasti tällä tasolla henkilön ÄO on jo melko korkea, ehkä 115:sta ylöspäin. Viimeisellä tasolla ovat universaalinerot, joiden ÄO:kin on jo hyvin korkea ja joiden henkistä kapasiteettia voi testata vain toinen samanmoinen. Heissä yhdistyvät luovuus, valtava tietomäärä ja asiantuntijuus eri aloilla. Ainoastaan tällä tasolla oleva henkilö kykenee ratkaisemaan syvällisiä ongelmia eri tiedon alueilla.

Ehkä olisi yleisen kielenkäytön kannalta parempi, jos perinteisissä ÄO-testeissä menestyneitä kutsuttaisiin eri asteisesti "lahjakkaiksi", huippuasiantuntijoita "älykkäiksi" ja joitakin ihmisiä "neroiksi". On kovin nolostuttavaa tavata ihmisiä (ja sellaisiakin on), jotka luulevat huippu-ÄO:n nostavan heidän älykkyytensä monien nerokkaiden ihmisten yläpuolelle. Älykkyys on muutakin ja etupäässä muuta kuin valmiiden ongelmien ratkomista. Kukaan ei ole nero, ellei omaa neron saavutuksia elämässä.

Lue lisää

Suollat nimimerkkisi mukaisesti täyttä tuubaa ja päättelykykysi muistuttaa nimimerkkiesikuvasi älyllisiä kykyjä. Oletko sattumoisin kuullut G-tekijästä. Hehe...vai että nobelistien äo-taso on 115? Väärässäpä olet. Enempää en edes viitsi kommentoida. :P

Sven Tuuba kirjoitti:

Olin itsekin melko lailla hämmentynyt lukiessani Hakkainen, Lonka, Lipponen "Tutkiva oppiminen "(2005, s.68) teoksesta, että "on olemassa tuoreita tutkimuksia, jotka osoittavat, että testiälykkyyden ja asiantuntemuksen välillä on vain hyvin heikko yhteys". (Viittaus Eriksson & Lehmann 1996.) Sen jälkeen todetaan, että shakkimestareiden testiälykkyys on noin 100. Oletan, etteivät nämä tunnetut kasvatustieteilijät puhu puuta heinää. Joka tapauksessa, mikäli väite pitää paikkaansa, kyse on kerrankin sellaisesta tutkimuksesta, joka ei ole nollatutkimusta.

Shakinhan perinteisesti oletetaan ilmaisevan korkeita älyllisiä kykyjä ja korreloivan vahvasti korkeaan ÄO:n eli testiälykkyyteen. Kasparovin ÄO on kai joissakin yhteyksissä arvioitu olevan 190 (sd 15), mikä tekisi hänestä universaalineron. En epäile asiaa, mutta samalla on todettava, että vaikka jättäisimme suurmestarit pois, shakkimestareidenkin saavutukset antaisivat aiheen olettaa heidän ÄO:nsa olevan reilusti yli 115. Voi tietysti olla, että jokin ominaisuus, esimerkiksi valokuvamuisti, voisi tehdä ihmisestä shakkimestarin. Hän ei todellisuudessa pelaisikaan shakkia luovasti, vaan loistavan muistinsa avulla. Häntä "älykkäämpi" ihminen häviäisi hänelle säännöllisesti, koska ei tuntisi edullisimpia siirtoja muistinsa avulla, vaan joutuisi tavallaan monessa siirrossa keksimään pyörän uudelleen - mikä on shakissa tuhoisaa.

1.4.2008 tuli TV1:stä mielenkiintoinen dokumentti "Älykkyysosamäärä ei kerro koko totuutta ihmisestä". Tässä dokumentissa eri alojen huiput mittelivät kykyjään, eivätkä ratkoneet oman alansa ulkopuolelta olevia tehtäviä mitenkään loistokkaasti. Toisin sanoen, tässä vahvistuu se, mitä esimerkiksi monet työnantajat hyvin tietävät. On turhaa tehdä rekrytoitaville älykkyystestejä, jos kuitenkin ammatissa menestymiseen vaaditaan etupäässä tiedollisia ominaisuuksia , kokemusta ja ns. äänetöntä tietoa.

Tuo heitto nobelistien ym. nerojen älykkyystasosta oli toki kepeästi tehty. Muistelen, että DNA:n keksijän Francis Crickin ÄO oli 115. Tieteellisten keksintöjen tekeminen ei ilmeisesti vaadi huippukorkeaa testiälykkyyttä, ei edes tuolla kaikkein korkeimmalla tasolla. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että nobelistien ÄO on keskimäärin varmaankin yli 130 (sd 15). Silti, huippuasiantuntijan ei välttämättä tarvitse olla erityisen nopea älyltään, vaan pikemminkin syvällinen. Hidas voi joskus syödä nopean (joka tekee liian nopeita johtopäätöksiä). Toisaalta, on mahdollista, että taiteen ja tieteen nerojen ÄO saattaa poiketa toisistaan merkittävästi.

Cooijmansilla on varsin mielenkiintoisia näkemyksiä älykkyydestä. Hänkin on testeissään havainnut, miten korrelaatio esim. Mensan testin (Cattell etc.) ja powertestien välillä on heikohko. Nämä testit näyttävät vain vaativan erilaisia älyllisiä kykyjä.

On virkistävää tavata näillä palstoilla Mensan jäsen, joka on aidosti kiinnostunut älykkyyden tutkimuksesta. Jos kaikki mensalaiset noudattaisivat tapaasi argumentoida järkevästi ja älykkäästi, uskon, että mensalaisten maine paranisi huomattavasti. Useimmilla tiettävästi Mensan jäsenyyden omaavilla ei ole ollut mitään sanottavaa muusta kuin omasta ÄO:staan, mikä ainakin omasta mielestäni todistaa ainakin sen, että on eri asia olla älykäs kuin lahjakas.

Lue lisää

Palikkatestien puute on se, että ongelma annetaan nenän eteen. Vastauksen voi puoliksi arvaten hutaista vaihtoehtojen joukosta. Pikapäättelyä edellytetään. Sellainen opiskelussa kehittyvä "projektiosaaminen", kyky zekkailla, säätää, sulkea pois vaihtoehtoja jne. nostaa suoristuskykyä. Kuvapäättelyissä visuaalinen kyky korostuu. Huipputuloksien vertailupohjan muodostaa sellainen populaatio, joka tuskin on tsempannut testeissä. Netti on pullollaan treenimahiksia. Jopa M-kerhon nimellä myydään kirjoja. Miten joku voi olla niin tyhmä, että ehdoin tahdoin haluaa korruptoida testijärjestelyä ??

Reaalimaailmassa pitää suhteuttaa ei asioita.

Kyky reagoida asioihin on melko lailla eri kuin kehittää aatoksia omassa päässään.

Vertauksena esimerkiksi harva pitää passiivista kuullun tai luetun ymmärrystä kattavana kielitaidon mittarina.

Powertesteissä taas keskittymiskyky nousee isoon osaan.

Sven Tuuba kirjoitti:

Olin itsekin melko lailla hämmentynyt lukiessani Hakkainen, Lonka, Lipponen "Tutkiva oppiminen "(2005, s.68) teoksesta, että "on olemassa tuoreita tutkimuksia, jotka osoittavat, että testiälykkyyden ja asiantuntemuksen välillä on vain hyvin heikko yhteys". (Viittaus Eriksson & Lehmann 1996.) Sen jälkeen todetaan, että shakkimestareiden testiälykkyys on noin 100. Oletan, etteivät nämä tunnetut kasvatustieteilijät puhu puuta heinää. Joka tapauksessa, mikäli väite pitää paikkaansa, kyse on kerrankin sellaisesta tutkimuksesta, joka ei ole nollatutkimusta.

Shakinhan perinteisesti oletetaan ilmaisevan korkeita älyllisiä kykyjä ja korreloivan vahvasti korkeaan ÄO:n eli testiälykkyyteen. Kasparovin ÄO on kai joissakin yhteyksissä arvioitu olevan 190 (sd 15), mikä tekisi hänestä universaalineron. En epäile asiaa, mutta samalla on todettava, että vaikka jättäisimme suurmestarit pois, shakkimestareidenkin saavutukset antaisivat aiheen olettaa heidän ÄO:nsa olevan reilusti yli 115. Voi tietysti olla, että jokin ominaisuus, esimerkiksi valokuvamuisti, voisi tehdä ihmisestä shakkimestarin. Hän ei todellisuudessa pelaisikaan shakkia luovasti, vaan loistavan muistinsa avulla. Häntä "älykkäämpi" ihminen häviäisi hänelle säännöllisesti, koska ei tuntisi edullisimpia siirtoja muistinsa avulla, vaan joutuisi tavallaan monessa siirrossa keksimään pyörän uudelleen - mikä on shakissa tuhoisaa.

1.4.2008 tuli TV1:stä mielenkiintoinen dokumentti "Älykkyysosamäärä ei kerro koko totuutta ihmisestä". Tässä dokumentissa eri alojen huiput mittelivät kykyjään, eivätkä ratkoneet oman alansa ulkopuolelta olevia tehtäviä mitenkään loistokkaasti. Toisin sanoen, tässä vahvistuu se, mitä esimerkiksi monet työnantajat hyvin tietävät. On turhaa tehdä rekrytoitaville älykkyystestejä, jos kuitenkin ammatissa menestymiseen vaaditaan etupäässä tiedollisia ominaisuuksia , kokemusta ja ns. äänetöntä tietoa.

Tuo heitto nobelistien ym. nerojen älykkyystasosta oli toki kepeästi tehty. Muistelen, että DNA:n keksijän Francis Crickin ÄO oli 115. Tieteellisten keksintöjen tekeminen ei ilmeisesti vaadi huippukorkeaa testiälykkyyttä, ei edes tuolla kaikkein korkeimmalla tasolla. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että nobelistien ÄO on keskimäärin varmaankin yli 130 (sd 15). Silti, huippuasiantuntijan ei välttämättä tarvitse olla erityisen nopea älyltään, vaan pikemminkin syvällinen. Hidas voi joskus syödä nopean (joka tekee liian nopeita johtopäätöksiä). Toisaalta, on mahdollista, että taiteen ja tieteen nerojen ÄO saattaa poiketa toisistaan merkittävästi.

Cooijmansilla on varsin mielenkiintoisia näkemyksiä älykkyydestä. Hänkin on testeissään havainnut, miten korrelaatio esim. Mensan testin (Cattell etc.) ja powertestien välillä on heikohko. Nämä testit näyttävät vain vaativan erilaisia älyllisiä kykyjä.

On virkistävää tavata näillä palstoilla Mensan jäsen, joka on aidosti kiinnostunut älykkyyden tutkimuksesta. Jos kaikki mensalaiset noudattaisivat tapaasi argumentoida järkevästi ja älykkäästi, uskon, että mensalaisten maine paranisi huomattavasti. Useimmilla tiettävästi Mensan jäsenyyden omaavilla ei ole ollut mitään sanottavaa muusta kuin omasta ÄO:staan, mikä ainakin omasta mielestäni todistaa ainakin sen, että on eri asia olla älykäs kuin lahjakas.

Lue lisää

Kiitos kun mainitsit tuosta teoksesta, Sven Tuuba. Aihe kuulostaa todella mielenkiintoiselta, joten yritän etsiä ko. teoksen käsiini. Itsekin katsoin mainitsemasi dokumentin taannoin ja se sisälsi todella mielenkiintoisia ja oivaltavia näkökulmia älykkyyteen ( sen eri muotoihin), älykkyysosamäärään ja älykkyystesteihin. Muistaakseni varsinaisia "testeissä erinomaisesti menestyneitä" siellä oli vain yksi, Nathan Haselbauer (Perusti New York High IQ Societyn, joka on sittemmin tunnettu The International High IQ Society- ja IHIQS-nimellä), kun taas muut olivat muulla tavoin lahjakkaita. Mielenkiintoisinta oli nähdä, että testeissä erinomaisesti pärjännyt Haselbauer ei kuitenkaan suoriutunut muita kilpailijoita paremmin muunlaista taitoa vaativilla osa-alueilla. En muista tarkkoja tuloksia, joten pitänee tarkistaa mikäli dokumentti löytyy vielä tallennettuna jostain.

Ja mitä "nopeaälyisyyteen" tulee, olen eittämättä samaa mieltä kanssasi; nopeaa päättelyä edellyttävät tehtävät eivät välttämättä anna realistista indikaatiota pärjäämisestä tosielämässä, varsinkaan kun tosielämässä kohdattavien ongelmien kanssa painiminen on hyvin harvoin - jos koskaan - tapahtuva tiukan aikarajan puitteissa. Itsekin olen normaalien, aikarajallisten testien lisäksi tutkinut, tehnyt (=suorittanut) ja auttanut powertestien (myös tunnettu nimellä "High Range") suunnittelussa. Nämä ovat erittäin oivallisia apuvälineitä silloin, kun ajattelun nopeuden asemesta puntarissa onkin ajattelun syvällisyys. Cooijmans tuli jo mainittua, mutta mikäli huippuvaikeat spatiaaliset tehtävät kiinnostavat, kannattaa tutustua myös Hoeflinin testeihin.

Nopeaa päättelyä edellyttävät ÄO-testit ovat mielestäni hyvin kiinnostavia, mutta omalla kohdallani hyvä suoriutuminen on lähinnä jäänyt testien tasolle; eräs tuttuni sanoikin siitä kerran, että "on melkolailla yhdentekevää vaikka sijoitutkin x prosentiiliin testeissä, kun välillä et suoriudu käytännön toimeksiannoista edes välttävästi". Tässä on oma totuutensa, sillä olen löytänyt itseni useasti hämmentyneenä tilanteesta, joka on naurettavan yksinkertainen monelle muulle, mutta itse näen tilanteessa vain koko joukon ongelmia.

Ja kiitokset kohteliaisuudestasi, joskin pitää rehellisyyden vuoksi tarkentaa, että itse en ole Mensan jäsen. Standardisoiduissa testeissä olen suoriutunut mallikkaasti, mutta ehkä juuri monen negatiivinen asennoituminen ( järjestön vuosimaksut!) on auttanut minua tämän päätöksen tekemisessä. Sitä paitsi Internetistä löytyy koko joukko muita "matalemman profiilin" älykkyysseuroja, jotka hyväksyvät pitkälti samoja testejä tuloksia kuin Mensakin (tietenkin myös muitakin). Näissä kelpaa olla jäsenenä, koska niillä ei ole samanlaista miltei "myytinomaista" mainetta kuin Mensalla. Voi huokaista helpotuksesta kun tietää, että jäsenyyden syynä on vain ja ainoastaan kiinnostus tavata muita esim. spatiaalisista testeistä kiinnostuneita ja vaihdella näkemyksiä heidän kanssaan.

Vuan elkääpä kukaan tuomitko tätä mensalaisuuden väheksymisenä tai hyökkäyksenä Mensaa vastaan; jos on oikeasti kiinnostunut älykkyydestä ja sen tutkimuksesta, voi aivan hyvin olla osallisena myös vähemmän "mediaseksikkäissä" yhteisöissä.

ooämgee kirjoitti:

Suollat nimimerkkisi mukaisesti täyttä tuubaa ja päättelykykysi muistuttaa nimimerkkiesikuvasi älyllisiä kykyjä. Oletko sattumoisin kuullut G-tekijästä. Hehe...vai että nobelistien äo-taso on 115? Väärässäpä olet. Enempää en edes viitsi kommentoida. :P

Lue lisää

Noin sitä pitää. Onnistuit heti kättelyssä todistamaan erään kommenttini oikeaksi. Lisäksi, kyllä, olen kuullut g-tekijästä. Oletko itse kuullut, että on olemassa monenlaisia teorioita älykkyydestä? Ja tuo nobelistien ÄO, ehkä sinun kannattaisi treenata luetun ymmärtämistä.

Ex-jäsen kirjoitti:

Palikkatestien puute on se, että ongelma annetaan nenän eteen. Vastauksen voi puoliksi arvaten hutaista vaihtoehtojen joukosta. Pikapäättelyä edellytetään. Sellainen opiskelussa kehittyvä "projektiosaaminen", kyky zekkailla, säätää, sulkea pois vaihtoehtoja jne. nostaa suoristuskykyä. Kuvapäättelyissä visuaalinen kyky korostuu. Huipputuloksien vertailupohjan muodostaa sellainen populaatio, joka tuskin on tsempannut testeissä. Netti on pullollaan treenimahiksia. Jopa M-kerhon nimellä myydään kirjoja. Miten joku voi olla niin tyhmä, että ehdoin tahdoin haluaa korruptoida testijärjestelyä ??

Reaalimaailmassa pitää suhteuttaa ei asioita.

Kyky reagoida asioihin on melko lailla eri kuin kehittää aatoksia omassa päässään.

Vertauksena esimerkiksi harva pitää passiivista kuullun tai luetun ymmärrystä kattavana kielitaidon mittarina.

Powertesteissä taas keskittymiskyky nousee isoon osaan.

Lue lisää

on ääriesimerkki puhtaasti reaktiivisestä testistä. Siinä pitää kyetä valitsemaan nopeasti suuresta joukosta kuvioita se ainoa oikea ratkaisu. Olisi kiintoisaa tietää, miten tuo testi korreloi edes FRT:n kanssa. Tavallaan kyseessä on paluu älykkyystestien alkutaipaleelle. Ensi alkuun älykkyys merkitsi nopeata reaktiota annettuun ärsykkeeseen.

Ehkäpä uusi nörttisukupolvi ylittää taas edellisen saavutukset älykkyystesteissä. Tietokonepelit ym. näyttävät vaativan tietynlaista nopeaa hahmottamista ja reagointia. Asioiden käsittäminen ja syväoppiminen on taas eri asia.

Jokaisessa henkisiä kykyjä mittaavassa testissä, kuviopäättely, eri kykyjen testaus (WAIS) tai powertesti, on omat ongelmansa. Valvonnan puute on powertestien yksi ongelma, samoin kuin päättelyiden yksipuolisuus (keskitytään valmiiksi annettuihin ratkaisuihin, jotka usein edellyttävät laajaa tietämystä matematiikasta). Kuviopäättelyä voi harjoitella, samoin kuin muitakin älykkyystehtäviä. Reaalimaailma on paras älykkyyskoe, sillä ympäristö ja ratkaisut ovat usein avoimia. Ratkaisut täytyy keksiä, eikä täysin oikeaa ratkaisua välttämättä ole olemassa.

Tapio K kirjoitti:

Kiitos kun mainitsit tuosta teoksesta, Sven Tuuba. Aihe kuulostaa todella mielenkiintoiselta, joten yritän etsiä ko. teoksen käsiini. Itsekin katsoin mainitsemasi dokumentin taannoin ja se sisälsi todella mielenkiintoisia ja oivaltavia näkökulmia älykkyyteen ( sen eri muotoihin), älykkyysosamäärään ja älykkyystesteihin. Muistaakseni varsinaisia "testeissä erinomaisesti menestyneitä" siellä oli vain yksi, Nathan Haselbauer (Perusti New York High IQ Societyn, joka on sittemmin tunnettu The International High IQ Society- ja IHIQS-nimellä), kun taas muut olivat muulla tavoin lahjakkaita. Mielenkiintoisinta oli nähdä, että testeissä erinomaisesti pärjännyt Haselbauer ei kuitenkaan suoriutunut muita kilpailijoita paremmin muunlaista taitoa vaativilla osa-alueilla. En muista tarkkoja tuloksia, joten pitänee tarkistaa mikäli dokumentti löytyy vielä tallennettuna jostain.

Ja mitä "nopeaälyisyyteen" tulee, olen eittämättä samaa mieltä kanssasi; nopeaa päättelyä edellyttävät tehtävät eivät välttämättä anna realistista indikaatiota pärjäämisestä tosielämässä, varsinkaan kun tosielämässä kohdattavien ongelmien kanssa painiminen on hyvin harvoin - jos koskaan - tapahtuva tiukan aikarajan puitteissa. Itsekin olen normaalien, aikarajallisten testien lisäksi tutkinut, tehnyt (=suorittanut) ja auttanut powertestien (myös tunnettu nimellä "High Range") suunnittelussa. Nämä ovat erittäin oivallisia apuvälineitä silloin, kun ajattelun nopeuden asemesta puntarissa onkin ajattelun syvällisyys. Cooijmans tuli jo mainittua, mutta mikäli huippuvaikeat spatiaaliset tehtävät kiinnostavat, kannattaa tutustua myös Hoeflinin testeihin.

Nopeaa päättelyä edellyttävät ÄO-testit ovat mielestäni hyvin kiinnostavia, mutta omalla kohdallani hyvä suoriutuminen on lähinnä jäänyt testien tasolle; eräs tuttuni sanoikin siitä kerran, että "on melkolailla yhdentekevää vaikka sijoitutkin x prosentiiliin testeissä, kun välillä et suoriudu käytännön toimeksiannoista edes välttävästi". Tässä on oma totuutensa, sillä olen löytänyt itseni useasti hämmentyneenä tilanteesta, joka on naurettavan yksinkertainen monelle muulle, mutta itse näen tilanteessa vain koko joukon ongelmia.

Ja kiitokset kohteliaisuudestasi, joskin pitää rehellisyyden vuoksi tarkentaa, että itse en ole Mensan jäsen. Standardisoiduissa testeissä olen suoriutunut mallikkaasti, mutta ehkä juuri monen negatiivinen asennoituminen ( järjestön vuosimaksut!) on auttanut minua tämän päätöksen tekemisessä. Sitä paitsi Internetistä löytyy koko joukko muita "matalemman profiilin" älykkyysseuroja, jotka hyväksyvät pitkälti samoja testejä tuloksia kuin Mensakin (tietenkin myös muitakin). Näissä kelpaa olla jäsenenä, koska niillä ei ole samanlaista miltei "myytinomaista" mainetta kuin Mensalla. Voi huokaista helpotuksesta kun tietää, että jäsenyyden syynä on vain ja ainoastaan kiinnostus tavata muita esim. spatiaalisista testeistä kiinnostuneita ja vaihdella näkemyksiä heidän kanssaan.

Vuan elkääpä kukaan tuomitko tätä mensalaisuuden väheksymisenä tai hyökkäyksenä Mensaa vastaan; jos on oikeasti kiinnostunut älykkyydestä ja sen tutkimuksesta, voi aivan hyvin olla osallisena myös vähemmän "mediaseksikkäissä" yhteisöissä.

Lue lisää

Minullakin on pieni addikti toisinaan. Kun nettiin ilmaantuu uusi testi, jossa näyttäisi olevan jotakin järkeä, se pitää koeajaa. Tämä vastaa hyvin esim. shakin peluuta tai ristisanan tekoa. Ja kun kaupan päälle saa varman arvion omasta ÄO:staan, mikäs sen hauskempaa. Suosittelen esimerkiksi Norjan Mensan nettitestiä. Tanskan vastaava lienee monille asianharrastajille jo tuttu. Powertestejä tein aiemmin, mutta nyt ei taida olla saatavilla uusia testejä. Vielä kiintoisampaa olisi, jos powertestejä olisi saatavissa suomalaiseen kulttuuriin sovellettuna. Joissakin tehtävissä on tuntunut siltä, että yksinkertainen tehtäväkin on jäänyt ratkaisematta kulttuurisen kuilun takia. Ehkäpä sinulta ilmestyy joskus kotimainen powertesti?

Älykkyystutkimus on uusilla urilla. Vanha paradigma ÄO:sta ei tuota tutkijoille enää kovin kiinnostavia tuloksia. Tavallaan paketti on jo kasassa. Tiedetään, että ÄO korreloi aika vahvasti koulumenestykseen ja vähän heikommin ammattiin jne. Nykyään ollaan kiinnostuneita enemmän älykkäästä ongelmanratkaisusta. Tätä tutkimusta tuo mainitsemani perusteos referoi kiinnostavalla tavalla. Älykkääseen ongelmanratkaisuun kykenevät lähes kaikki ihmiset.

Tuo kommentti testikykyjen ja todellisen maailman kykyjen välisestä käpistä on minullekin varsin tuttu. Aika monta kertaa on minulle läheinen henkilö todennut, että kotitöiden suhteen tunnun omaavan hyvin vähän ajattelukykyä. Kyseessä on siis älykkyystesti, jonka suoritan heikosti. Oman tiedonalueeni ulkopuolella omaan vain korkeintaan keskinkertaiset ongelmanratkaisukyvyt. Käytännön esimerkkinä on vaikkapa remonttityöt, joihin liittyvien ongelmien ratkaisu vaatii tuskaisen paljon aikaa.

Jos nyt joku luulee, että minulla on jotakin Mensaa vastaan järjestönä, luulee väärin. Sen sijaan, jäsenistön käytöstavoissa olisi toisinaan korjaamisen varaa. Käytännön vinkkinä eräille jäsenille: jos oma ÄO tai jäsenyys on pakko mainita lähes joka keskustelussa, sen voi tehdä tyylikkäästi. Eli esittää ensin hyvin perustellun argumentin tai teorian ja sen jälkeen kertoo tuon ÄO:nsa. Tästä seuraa kaksi etua. Käynnistyy mielenkiintoinen keskustelu ja oma ÄO:kin saa tiettyä kredibiliteettiä. ÄO itsessään ei ole argumentti tai premissi, eikä sellaisen ilmaiseminen ilman lisäkvalifikaatioita yleensä herätä lukijoissa kovin suurta ihailua.

Sven Tuuba kirjoitti:

Noin sitä pitää. Onnistuit heti kättelyssä todistamaan erään kommenttini oikeaksi. Lisäksi, kyllä, olen kuullut g-tekijästä. Oletko itse kuullut, että on olemassa monenlaisia teorioita älykkyydestä? Ja tuo nobelistien ÄO, ehkä sinun kannattaisi treenata luetun ymmärtämistä.

Lue lisää

Kuinka niin yhden tuntemattoman kirjoittajan kirjoittama kommentti voi todistaa yhtään mitään mistään muuten kuin vahvistamalla sen, että "joku tietylle Suomi24-palstalle kirjoittava henkilö voi kirjoittaa näin"? *sensuroitu* Nobelistien (arvioiduista ) älykkyysosamääristä vielä mainintana sellainen, että yleisimmät arviot/tiedot äo:sta viittaavat hieman Mensan sisäänpääsyrajan yläpuolelle. Keskihajonnalla 24 Nobelin tiedepalkintojen voittajat on sijoitettu useimmiten noin 155-165:n paikkeille (esim. useampi vuosi sitten ilmestyneessä Scientific American lehden erikoisnumerossa näkyi ko. tieto). Ohessa melkoisen epävirallista tietoa sisältävä listaus (voin tietty etsiä lisää referenssejä, jos nyt aivan pakko on....mrrrph): http://wilderdom.com/intelligence/IQWhatScoresMean.html ja http://hem.bredband.net/b153434/Index.htm.

Sven Tuuba kirjoitti:

Olin itsekin melko lailla hämmentynyt lukiessani Hakkainen, Lonka, Lipponen "Tutkiva oppiminen "(2005, s.68) teoksesta, että "on olemassa tuoreita tutkimuksia, jotka osoittavat, että testiälykkyyden ja asiantuntemuksen välillä on vain hyvin heikko yhteys". (Viittaus Eriksson & Lehmann 1996.) Sen jälkeen todetaan, että shakkimestareiden testiälykkyys on noin 100. Oletan, etteivät nämä tunnetut kasvatustieteilijät puhu puuta heinää. Joka tapauksessa, mikäli väite pitää paikkaansa, kyse on kerrankin sellaisesta tutkimuksesta, joka ei ole nollatutkimusta.

Shakinhan perinteisesti oletetaan ilmaisevan korkeita älyllisiä kykyjä ja korreloivan vahvasti korkeaan ÄO:n eli testiälykkyyteen. Kasparovin ÄO on kai joissakin yhteyksissä arvioitu olevan 190 (sd 15), mikä tekisi hänestä universaalineron. En epäile asiaa, mutta samalla on todettava, että vaikka jättäisimme suurmestarit pois, shakkimestareidenkin saavutukset antaisivat aiheen olettaa heidän ÄO:nsa olevan reilusti yli 115. Voi tietysti olla, että jokin ominaisuus, esimerkiksi valokuvamuisti, voisi tehdä ihmisestä shakkimestarin. Hän ei todellisuudessa pelaisikaan shakkia luovasti, vaan loistavan muistinsa avulla. Häntä "älykkäämpi" ihminen häviäisi hänelle säännöllisesti, koska ei tuntisi edullisimpia siirtoja muistinsa avulla, vaan joutuisi tavallaan monessa siirrossa keksimään pyörän uudelleen - mikä on shakissa tuhoisaa.

1.4.2008 tuli TV1:stä mielenkiintoinen dokumentti "Älykkyysosamäärä ei kerro koko totuutta ihmisestä". Tässä dokumentissa eri alojen huiput mittelivät kykyjään, eivätkä ratkoneet oman alansa ulkopuolelta olevia tehtäviä mitenkään loistokkaasti. Toisin sanoen, tässä vahvistuu se, mitä esimerkiksi monet työnantajat hyvin tietävät. On turhaa tehdä rekrytoitaville älykkyystestejä, jos kuitenkin ammatissa menestymiseen vaaditaan etupäässä tiedollisia ominaisuuksia , kokemusta ja ns. äänetöntä tietoa.

Tuo heitto nobelistien ym. nerojen älykkyystasosta oli toki kepeästi tehty. Muistelen, että DNA:n keksijän Francis Crickin ÄO oli 115. Tieteellisten keksintöjen tekeminen ei ilmeisesti vaadi huippukorkeaa testiälykkyyttä, ei edes tuolla kaikkein korkeimmalla tasolla. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että nobelistien ÄO on keskimäärin varmaankin yli 130 (sd 15). Silti, huippuasiantuntijan ei välttämättä tarvitse olla erityisen nopea älyltään, vaan pikemminkin syvällinen. Hidas voi joskus syödä nopean (joka tekee liian nopeita johtopäätöksiä). Toisaalta, on mahdollista, että taiteen ja tieteen nerojen ÄO saattaa poiketa toisistaan merkittävästi.

Cooijmansilla on varsin mielenkiintoisia näkemyksiä älykkyydestä. Hänkin on testeissään havainnut, miten korrelaatio esim. Mensan testin (Cattell etc.) ja powertestien välillä on heikohko. Nämä testit näyttävät vain vaativan erilaisia älyllisiä kykyjä.

On virkistävää tavata näillä palstoilla Mensan jäsen, joka on aidosti kiinnostunut älykkyyden tutkimuksesta. Jos kaikki mensalaiset noudattaisivat tapaasi argumentoida järkevästi ja älykkäästi, uskon, että mensalaisten maine paranisi huomattavasti. Useimmilla tiettävästi Mensan jäsenyyden omaavilla ei ole ollut mitään sanottavaa muusta kuin omasta ÄO:staan, mikä ainakin omasta mielestäni todistaa ainakin sen, että on eri asia olla älykäs kuin lahjakas.

Lue lisää

>Olin itsekin melko lailla hämmentynyt lukiessani >Hakkainen, Lonka, Lipponen "Tutkiva oppiminen >"(2005, s.68) teoksesta, että "on olemassa >tuoreita tutkimuksia, jotka osoittavat, että >testiälykkyyden ja asiantuntemuksen välillä on >vain hyvin heikko yhteys". (Viittaus Eriksson & Lehmann 1996.)

Ymmärtänet, että kyseessä on voimakkaasti kollektiivista oppimista ja ylipäätään oppimistakin hyvin konstruktivistisesti tarkastelevaa väkeä ja kaiken lisäksi heidän melko provosoivaksi tarkoittamansa yleistajuinen teos. Sinänsä toki kasvatuspsykologiassa (ja vielä enemmän kasvatustieteessä) tämän hetken trendinä on hyvin yhteisöllinen näkemys, eikä se juurikaan ota kantaa yksilötason älykkyyteen.

Dreyfus & Dreyfus, joista Lipponen kumppaneineenkin varmasti todellisuudessa asiantuntijuusteoreettiseen tietämyksenä pyrkivät ammentamaan, ei juurikaan ota kantaa älykkyyteen, vaan paremminkin ajattelevat henkilöitä subjekteina ja heidän kehittymistään asiantuntijaksi subjektiivisella tasolla. Se, että älykkäästä voisi kehittyä paremmin tai helpommin tai todennäköisemmin ekspertti, ei ole Dreyfusien kannanottojen kohde. He ovat rahoituksensa omiin tutkimuksiinsa saaneet jo ihan asiantuntijuuden luokittelujen kautta, aivan kuten Hakkarainen et al ovat saaneet yhteistoiminnallisen oppimisen alalajin, tutkivan oppimisen, tuomisella yleiseen keskusteluun.

Kaiken kaikkiaan ainakin Lonka on saanut turhaankin äärimmäisen yksilön älykkyyden vastustajan leiman, kun on suostunut tiettyihin haastatteluihin ja viitannut aiheeseen joissain julkaisuissaan ohi mennen. Äärimmäinen vastakkainasettelu ja ajatus siitä, että jos "tunnustaa" yhteisöllistä älykkyyttä ja oppimista, ei voi uskoa edes yksilöllisen älykkyyden ja oppimisen olemassaoloa, tuntuu hieman hölmöltä yksinkertaistukselta.

ooämgee kirjoitti:

Kuinka niin yhden tuntemattoman kirjoittajan kirjoittama kommentti voi todistaa yhtään mitään mistään muuten kuin vahvistamalla sen, että "joku tietylle Suomi24-palstalle kirjoittava henkilö voi kirjoittaa näin"? *sensuroitu* Nobelistien (arvioiduista ) älykkyysosamääristä vielä mainintana sellainen, että yleisimmät arviot/tiedot äo:sta viittaavat hieman Mensan sisäänpääsyrajan yläpuolelle. Keskihajonnalla 24 Nobelin tiedepalkintojen voittajat on sijoitettu useimmiten noin 155-165:n paikkeille (esim. useampi vuosi sitten ilmestyneessä Scientific American lehden erikoisnumerossa näkyi ko. tieto). Ohessa melkoisen epävirallista tietoa sisältävä listaus (voin tietty etsiä lisää referenssejä, jos nyt aivan pakko on....mrrrph): http://wilderdom.com/intelligence/IQWhatScoresMean.html ja http://hem.bredband.net/b153434/Index.htm.

Lue lisää

Kommenttini ponttina ei ollut niinkään se, mikä voisi olla Nobelpalkinnonsaajien keskimääräinen ÄO. Sen sijaan, kommenttini koski niitä mininiarvoja, jotka omaava henkilö on saanut Nobelin. Toinen vastaava esimerkki on Richard Feynman, joka ei läpäissyt omien sanojensa mukaan Mensan testiä. Näistä esimerkeistä voimme loogisesti päätellä, että henkilön ÄO:n ei ole välttämätöntä olla esim. 150 voidakseen saada Nobelin.

Toiseksi, miten Nobelpalkittujen ÄO on mitattu? Tuskin he ovat tehneet perinteisiä ÄO-testejä, koska niiden erottelukyky loppuu yleensä ennen arvoa 150. ÄO-lukemat ovat todennäköisesti saatu saavutuksia arvioimalla tai powertesteillä. Veikkaan, että saavutuksien arvioinnin kautta.

Jos heidän ÄO:nsa saatu saavutuksien arvioinnin kautta, minusta esimerkiksi Feynmanin saavutukset yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä fyysikkona nousevat varsin korkealle eli tuonne välille ÄO 150-160. Nyt sitten seuraa looginen ristiriita: miten F:n ÄO voi olla esim. 150, jos F ei läpäissyt Mensan testiä?

Ratkaisu: On ymmärrettävä, että kuviopäättelytesti ja korkeatasoinen tieteellinen työ ovat hyvinkin kaukana toisistaan. Ristiriita on pikemminkin näennäinen. Jos halutaan olla tarkkoja, voidaan luopua näennäistarkkuudesta. Mitattaessa kuviopäättelytestillä älykkyyttä, kyetään korkeintaan määrittämään 135-140 arvoja (jotain samanlaista Tapio K:n tuossa edellä totesi).

Puhuttaessa korkeammasta älykkyydestä, kannattaa pikemminkin käyttää aika epätarkkaa kuvausta. Esimerkiksi, että henkilön älykkyystaso on luokkaa 1/1000 jne. Tarkka ÄO-luku ei näissä yhteyksissä oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Minusta on myös selvää, että jos F:n ÄO oli Mensan testissä vaikkapa 125 (oletus) ja hänen älykkyystasonsa oli arvion mukaan luokkaa 1/10000, jälkimmäinen kuvaa hänen todellista älykkyyttään kun taas ÄO-luku kuvaa hänen tiettyä lahjakkuuttaan kuviopäättelytehtävissä.

Mitä tulee ÄO:n ja Nobelpalkinnonsaajien suhteeseen, on todennäköistä, että suurin osa heistä läpäisisi Mensan testin, mutta heidän älykkyytensä mittaaminen edellyttäisi powertestiä, esimerkiksi Sigmatesti voisi olla tiedemiehille sopiva haaste. Toisin sanoen, on varmaankin olemassa jokin vastaavuus ÄO:n ja tieteellisten huippusaavutusten välillä, mutta tämä vastaavuus ei ole niin yksiselitteinen kuin monasti halutaan uskoa.

Sven Tuuba kirjoitti:

Minullakin on pieni addikti toisinaan. Kun nettiin ilmaantuu uusi testi, jossa näyttäisi olevan jotakin järkeä, se pitää koeajaa. Tämä vastaa hyvin esim. shakin peluuta tai ristisanan tekoa. Ja kun kaupan päälle saa varman arvion omasta ÄO:staan, mikäs sen hauskempaa. Suosittelen esimerkiksi Norjan Mensan nettitestiä. Tanskan vastaava lienee monille asianharrastajille jo tuttu. Powertestejä tein aiemmin, mutta nyt ei taida olla saatavilla uusia testejä. Vielä kiintoisampaa olisi, jos powertestejä olisi saatavissa suomalaiseen kulttuuriin sovellettuna. Joissakin tehtävissä on tuntunut siltä, että yksinkertainen tehtäväkin on jäänyt ratkaisematta kulttuurisen kuilun takia. Ehkäpä sinulta ilmestyy joskus kotimainen powertesti?

Älykkyystutkimus on uusilla urilla. Vanha paradigma ÄO:sta ei tuota tutkijoille enää kovin kiinnostavia tuloksia. Tavallaan paketti on jo kasassa. Tiedetään, että ÄO korreloi aika vahvasti koulumenestykseen ja vähän heikommin ammattiin jne. Nykyään ollaan kiinnostuneita enemmän älykkäästä ongelmanratkaisusta. Tätä tutkimusta tuo mainitsemani perusteos referoi kiinnostavalla tavalla. Älykkääseen ongelmanratkaisuun kykenevät lähes kaikki ihmiset.

Tuo kommentti testikykyjen ja todellisen maailman kykyjen välisestä käpistä on minullekin varsin tuttu. Aika monta kertaa on minulle läheinen henkilö todennut, että kotitöiden suhteen tunnun omaavan hyvin vähän ajattelukykyä. Kyseessä on siis älykkyystesti, jonka suoritan heikosti. Oman tiedonalueeni ulkopuolella omaan vain korkeintaan keskinkertaiset ongelmanratkaisukyvyt. Käytännön esimerkkinä on vaikkapa remonttityöt, joihin liittyvien ongelmien ratkaisu vaatii tuskaisen paljon aikaa.

Jos nyt joku luulee, että minulla on jotakin Mensaa vastaan järjestönä, luulee väärin. Sen sijaan, jäsenistön käytöstavoissa olisi toisinaan korjaamisen varaa. Käytännön vinkkinä eräille jäsenille: jos oma ÄO tai jäsenyys on pakko mainita lähes joka keskustelussa, sen voi tehdä tyylikkäästi. Eli esittää ensin hyvin perustellun argumentin tai teorian ja sen jälkeen kertoo tuon ÄO:nsa. Tästä seuraa kaksi etua. Käynnistyy mielenkiintoinen keskustelu ja oma ÄO:kin saa tiettyä kredibiliteettiä. ÄO itsessään ei ole argumentti tai premissi, eikä sellaisen ilmaiseminen ilman lisäkvalifikaatioita yleensä herätä lukijoissa kovin suurta ihailua.

Lue lisää

Olen tehnyt Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan Mensan nettitestit, joista kaksi jälkimmäistä olivat miellyttävämpiä kuin kaksi ensimmäistä. Suomen Mensan sivuilla oleva nettitesti vaikutti olevan aikalailla sama kuin Ruotsin Mensan sivuilla oleva (lienevät saaneet Étienne Forsströmiltä oikeudet siihen), eikä testi itsessään ollut huono; ainoa puute oli lähinnä testin lyhyys ja ratkottavien tehtävien ällistyttävän matala vaikeustaso.

Nykyään en enää juurikaan käytä aikaani muihin kuin powertesteihin, joten olen tässä reilun parin vuoden aikana ehtinyt tutustua valtavaan määrään erilaisia ja eri tasoisia testejä. Itse suosin näennäisesti kulttuuririippumattomia, spatiaalisia powertestejä, koska esimerkiksi suomalaisille soveltuvat verbaaliset analogiat ym. sanalliset tehtävät ovat - aivan kuten olet itsekin huomannut - kiven alla.

Itse olen ollut osallisena kuuden kotimaisen ja yhden ruotsalaisen powertestin suunnittelussa. Oheisesta linkistä voit tutustua sekalaisen joukon suunnittelemiin powertesteihin: http://www.panteliq.com/tests.html

Tuossa listassa on testejä niin matemaatikoilta, fyysikoilta, psykologeilta kuin muidenkin alojen ammattilaisilta. Paul Cooijmansin nimi löytyy listalta myös, joskin hänen testeihinsä ei taida nykyään päästä käsiksi ilman erillistä tilausta. Tuon listan testeistä Patrick Kreanderin testeissä olen ollut osallisena suunnittelussa. Jos visaiset ongelmat kiinnostavat, tuolta sivulta löytynee melkoisesti pähkäiltävää.

Ohessa on myös sekalainen lista henkilöistä (joskaan listalle pääsyn kriteerejä en löytänyt mistään): http://www.panteliq.com/HOF.html

Olen myös tehnyt mainitsemasi IQout-testin, tosin sen tympeä ulkoasu ja alun kankeus eivät tehneet kovin mairittelevaa ensivaikutelmaa. Testi reagoi selvästi käyttäjän virheellisiin vastauksiin (mikä on toki hyvä asia), mutta vastaamisen "äkkipikaisuus" oli harmillista. Saamani tulos (tein testin ollessani puhelimessa) korreloi sinänsä melko hyvin muiden tekemieni standardisoitujen testien kanssa, mutta eräällä myös ansiokkaasti testatulla tuttavallani tilanne oli toisenlainen; testin vaikea tulkittavuus johti siihen, että hänen tuloksensa siinä oli alle keskiarvon (=100). Tavallaan ei siis riitä, että testin tehtävät ovat helppoja. Huono tai epäselvä toteutus voi tehdä helpoksi tarkoitetut tehtävät älyttömän vaikeiksi. Tähän on törmätty monesti.

Ja mitä tuohon oman ÄO:n julkituomiseen tulee, mielestäni on älykkyyskeskustelun kannalta melko irrelevanttia, mikä ÄO keskustelun kullakin osapuolella on. Jos älykkyydestä, sen ilmenemismuodoista ja mahdollisesta testaamisesta puhutaan geneerisellä tasolla, näen asian kannalta tarpeettomaksi oman ÄO:n hehkuttamisen. Perusteltua se on lähinnä silloin, kun puhutaan eri testien korrelaatioista ym.

Tällaista sunnuntaiyönä.

ABCDEF kirjoitti:

>Olin itsekin melko lailla hämmentynyt lukiessani >Hakkainen, Lonka, Lipponen "Tutkiva oppiminen >"(2005, s.68) teoksesta, että "on olemassa >tuoreita tutkimuksia, jotka osoittavat, että >testiälykkyyden ja asiantuntemuksen välillä on >vain hyvin heikko yhteys". (Viittaus Eriksson & Lehmann 1996.)

Ymmärtänet, että kyseessä on voimakkaasti kollektiivista oppimista ja ylipäätään oppimistakin hyvin konstruktivistisesti tarkastelevaa väkeä ja kaiken lisäksi heidän melko provosoivaksi tarkoittamansa yleistajuinen teos. Sinänsä toki kasvatuspsykologiassa (ja vielä enemmän kasvatustieteessä) tämän hetken trendinä on hyvin yhteisöllinen näkemys, eikä se juurikaan ota kantaa yksilötason älykkyyteen.

Dreyfus & Dreyfus, joista Lipponen kumppaneineenkin varmasti todellisuudessa asiantuntijuusteoreettiseen tietämyksenä pyrkivät ammentamaan, ei juurikaan ota kantaa älykkyyteen, vaan paremminkin ajattelevat henkilöitä subjekteina ja heidän kehittymistään asiantuntijaksi subjektiivisella tasolla. Se, että älykkäästä voisi kehittyä paremmin tai helpommin tai todennäköisemmin ekspertti, ei ole Dreyfusien kannanottojen kohde. He ovat rahoituksensa omiin tutkimuksiinsa saaneet jo ihan asiantuntijuuden luokittelujen kautta, aivan kuten Hakkarainen et al ovat saaneet yhteistoiminnallisen oppimisen alalajin, tutkivan oppimisen, tuomisella yleiseen keskusteluun.

Kaiken kaikkiaan ainakin Lonka on saanut turhaankin äärimmäisen yksilön älykkyyden vastustajan leiman, kun on suostunut tiettyihin haastatteluihin ja viitannut aiheeseen joissain julkaisuissaan ohi mennen. Äärimmäinen vastakkainasettelu ja ajatus siitä, että jos "tunnustaa" yhteisöllistä älykkyyttä ja oppimista, ei voi uskoa edes yksilöllisen älykkyyden ja oppimisen olemassaoloa, tuntuu hieman hölmöltä yksinkertaistukselta.

Lue lisää

Tutkivan oppimisen yksi keskeinen teesi on, että tullakseen asiantuntijaksi ihmisen on monin tavoin pyrittävä kehittämään itseään. Kirjan ehkä keskeisin sanoma on, että jokainen ihminen (poislukien ilmeisesti tietyt äärimmäisyydet) voi tulla asiantuntijaksi. Tämän vuoksi kirjassa pyritään kumoamaan perinteinen käsitys älykkyydestä, joka lähtee siitä, että ihmisellä on suhteellinen pysyvä ÄO, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisen menestymismahdollisuuksiin elämässä.

Tekijät eivät, kuten toteat, kuitenkaan väitä, että huippuasiantuntijuus selittyisi jäännöksettä pelkästään ihmisen vahvan motiivin ja omien ponnistelujen tuloksena. Aina jää jotakin selittämättä. Tämä selittämätön näyttäytyy meille maallikoille suurten hengenjättiläisten hahmoissa. On mahdotonta selittää L.Da Vincin saavutuksia vetoamalla hänen luontaiseen kiinnotukseensa esim. mekaniikkaa kohtaan tai hänen tapaansa ottaa oppia muiden tekemistä keksinnöistä. L.Da Vincin älykkyys oli täysin poikkeuksellista, eikä juuri kukaan vastaavat perustiedot omaava henkilö olisi kyennyt toistamaan hänen saavutuksiaan.

Mutta jos siirrymme hiukan tavallisempiin ihmisiin, esimerkiksi huippuasiantuntijoihin, kirjan teesi tuntuu järkeenkäyvältä. On varmasti erittäin vaikeaa määritellä, mikä osa tietyssä älyllisessä saavutuksessa on puhdasta älykkyyttä, mikä taas johtuu muista tekijöistä, kuten motivaatiosta tai muistista. Perinteinenkin ÄO-tutkimus on antanut eri ammateille varsin laajat rajat ÄO:n suhteen: vaikkapa lakimieheksi voi valmistua täysin keskinkertaisella ÄO:lla varustettu henkilö.

En näe kovin suurta estettä sillekään, etteikö normaaliälyinen ihminen voisi toimia menestyksekkäästi eri ammateissa ja kehittyä oman alansa huippuasiantuntijaksi edellyttäen tietysti, että hänet muut ominaisuutensa tukevat asiantuntijuutta. Tietysti on todennäköisesti olemassa joitakin minimirajoja ÄO:lle puhuttaessa tietyistä akateemisista oppiarvoista. Tohtorin tutkinnon suorittaminen vaatii pakostakin ÄO-testien vaatimaa päättelykyä, joten jonkinlainen positiivinen korrelaatio näiden kahden asian välillä on.

Tapio K kirjoitti:

Olen tehnyt Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan Mensan nettitestit, joista kaksi jälkimmäistä olivat miellyttävämpiä kuin kaksi ensimmäistä. Suomen Mensan sivuilla oleva nettitesti vaikutti olevan aikalailla sama kuin Ruotsin Mensan sivuilla oleva (lienevät saaneet Étienne Forsströmiltä oikeudet siihen), eikä testi itsessään ollut huono; ainoa puute oli lähinnä testin lyhyys ja ratkottavien tehtävien ällistyttävän matala vaikeustaso.

Nykyään en enää juurikaan käytä aikaani muihin kuin powertesteihin, joten olen tässä reilun parin vuoden aikana ehtinyt tutustua valtavaan määrään erilaisia ja eri tasoisia testejä. Itse suosin näennäisesti kulttuuririippumattomia, spatiaalisia powertestejä, koska esimerkiksi suomalaisille soveltuvat verbaaliset analogiat ym. sanalliset tehtävät ovat - aivan kuten olet itsekin huomannut - kiven alla.

Itse olen ollut osallisena kuuden kotimaisen ja yhden ruotsalaisen powertestin suunnittelussa. Oheisesta linkistä voit tutustua sekalaisen joukon suunnittelemiin powertesteihin: http://www.panteliq.com/tests.html

Tuossa listassa on testejä niin matemaatikoilta, fyysikoilta, psykologeilta kuin muidenkin alojen ammattilaisilta. Paul Cooijmansin nimi löytyy listalta myös, joskin hänen testeihinsä ei taida nykyään päästä käsiksi ilman erillistä tilausta. Tuon listan testeistä Patrick Kreanderin testeissä olen ollut osallisena suunnittelussa. Jos visaiset ongelmat kiinnostavat, tuolta sivulta löytynee melkoisesti pähkäiltävää.

Ohessa on myös sekalainen lista henkilöistä (joskaan listalle pääsyn kriteerejä en löytänyt mistään): http://www.panteliq.com/HOF.html

Olen myös tehnyt mainitsemasi IQout-testin, tosin sen tympeä ulkoasu ja alun kankeus eivät tehneet kovin mairittelevaa ensivaikutelmaa. Testi reagoi selvästi käyttäjän virheellisiin vastauksiin (mikä on toki hyvä asia), mutta vastaamisen "äkkipikaisuus" oli harmillista. Saamani tulos (tein testin ollessani puhelimessa) korreloi sinänsä melko hyvin muiden tekemieni standardisoitujen testien kanssa, mutta eräällä myös ansiokkaasti testatulla tuttavallani tilanne oli toisenlainen; testin vaikea tulkittavuus johti siihen, että hänen tuloksensa siinä oli alle keskiarvon (=100). Tavallaan ei siis riitä, että testin tehtävät ovat helppoja. Huono tai epäselvä toteutus voi tehdä helpoksi tarkoitetut tehtävät älyttömän vaikeiksi. Tähän on törmätty monesti.

Ja mitä tuohon oman ÄO:n julkituomiseen tulee, mielestäni on älykkyyskeskustelun kannalta melko irrelevanttia, mikä ÄO keskustelun kullakin osapuolella on. Jos älykkyydestä, sen ilmenemismuodoista ja mahdollisesta testaamisesta puhutaan geneerisellä tasolla, näen asian kannalta tarpeettomaksi oman ÄO:n hehkuttamisen. Perusteltua se on lähinnä silloin, kun puhutaan eri testien korrelaatioista ym.

Tällaista sunnuntaiyönä.

Lue lisää

Epäilemättä nämä powertestit mittaavat jotain hyödyllistä ominaisuutta.

Esitän sinulle Tapio K henkilökohtaisen kysymyksen:

Kun sinulla taatusti on henkistä kapasiteettia niin eikö kannattaisi suunnata sitä johonkin ns. reaalimaailman ongelmaan. Tarkoitan sellaisia vaikeita useiden vuosien mittaista pohtimista vaativia kysymyksiä.

Miksi hukata energiaa näihin testileikkeihin.
Ja samaa voisi kysyä muiltakin huippusuoriutujilta.

Ex-jäsen kirjoitti:

Epäilemättä nämä powertestit mittaavat jotain hyödyllistä ominaisuutta.

Esitän sinulle Tapio K henkilökohtaisen kysymyksen:

Kun sinulla taatusti on henkistä kapasiteettia niin eikö kannattaisi suunnata sitä johonkin ns. reaalimaailman ongelmaan. Tarkoitan sellaisia vaikeita useiden vuosien mittaista pohtimista vaativia kysymyksiä.

Miksi hukata energiaa näihin testileikkeihin.
Ja samaa voisi kysyä muiltakin huippusuoriutujilta.

Lue lisää

Olen pahoillani, mikäli ilmaisin itseäni epäselvästi. Kun sanoin nykyään käyttäväni aikaa oikeastaan pelkästään powertesteihin, tarkoitin että silloin kun suoritan jotain testejä, ne ovat valtaosassa tapauksista powertestejä. Ehkäpä ilmaisutapani jätti tulkinnalle liiaksi sijaa, jolloin saattoi helposti käsittää, että valtaosa ajastani menee powertesteihin. Tämä ei toki ole totuus; valtaosa ajastani menee pääpiirteittäin työskentelyyn, opiskeluun ja lukemiseen.

Toisaalta, mikäli ymmärsit viestini kuten olin aikonut, voin vastata kysymykseesi myös: Hukkaan testileikkeihin energiaa samasta syystä kuin miksi jotkut hukkaavat energiaa shakinpeluuseen tai mihin tahansa heitä viihdyttävään aktiviteettiin. Tavallaan powertestejä voi verrata visaisiin ristisana- tai sudoku-tehtäviin; hyvä suoriutuminen sellaisissa ei velvoita mihinkään, niin kauan kun asiaa harrastaa vain koska se on lähellä sydäntä.

Ja toisaalta, kuten useaan otteeseen on tullut ilmi, esim. yksipuolisissa powertesteissä (itselläni pääsääntöisesti loogis-spatiaalisia) menestyminen ei takaa asiantuntijuutta kyseisen alueen ulkopuolella; minun on vaikea kuvitella reaalimaailman ongelmia, joihin voisin olla pätevä vastaamaan vain koska olen joissakin testeissä sijoittunut x prosentiiliin. Jotta pystyy tuomaan oivaltavia näkökulmia reaalimaailman ongelmiin, pitää hallita laajoja niitä (=ongelmia) koskevia asiakokonaisuuksia. Sen vuoksi opiskelen. Kuten sanottu, powertestit ovat minulle sitä mitä shakinpeluu, eksessiivinen bilettäminen tai lintubongaus ovat joillekin toisille.

Kuitenkin pahoitteluni siitä, että viesteissäni on liiaksi sijaa tulkinnalle. Toivottavasti tämä (töissä kirjoitettu) kyhäelmä vastasi kysymykseesi riittävässä määrin.

Tapio K kirjoitti:

Olen pahoillani, mikäli ilmaisin itseäni epäselvästi. Kun sanoin nykyään käyttäväni aikaa oikeastaan pelkästään powertesteihin, tarkoitin että silloin kun suoritan jotain testejä, ne ovat valtaosassa tapauksista powertestejä. Ehkäpä ilmaisutapani jätti tulkinnalle liiaksi sijaa, jolloin saattoi helposti käsittää, että valtaosa ajastani menee powertesteihin. Tämä ei toki ole totuus; valtaosa ajastani menee pääpiirteittäin työskentelyyn, opiskeluun ja lukemiseen.

Toisaalta, mikäli ymmärsit viestini kuten olin aikonut, voin vastata kysymykseesi myös: Hukkaan testileikkeihin energiaa samasta syystä kuin miksi jotkut hukkaavat energiaa shakinpeluuseen tai mihin tahansa heitä viihdyttävään aktiviteettiin. Tavallaan powertestejä voi verrata visaisiin ristisana- tai sudoku-tehtäviin; hyvä suoriutuminen sellaisissa ei velvoita mihinkään, niin kauan kun asiaa harrastaa vain koska se on lähellä sydäntä.

Ja toisaalta, kuten useaan otteeseen on tullut ilmi, esim. yksipuolisissa powertesteissä (itselläni pääsääntöisesti loogis-spatiaalisia) menestyminen ei takaa asiantuntijuutta kyseisen alueen ulkopuolella; minun on vaikea kuvitella reaalimaailman ongelmia, joihin voisin olla pätevä vastaamaan vain koska olen joissakin testeissä sijoittunut x prosentiiliin. Jotta pystyy tuomaan oivaltavia näkökulmia reaalimaailman ongelmiin, pitää hallita laajoja niitä (=ongelmia) koskevia asiakokonaisuuksia. Sen vuoksi opiskelen. Kuten sanottu, powertestit ovat minulle sitä mitä shakinpeluu, eksessiivinen bilettäminen tai lintubongaus ovat joillekin toisille.

Kuitenkin pahoitteluni siitä, että viesteissäni on liiaksi sijaa tulkinnalle. Toivottavasti tämä (töissä kirjoitettu) kyhäelmä vastasi kysymykseesi riittävässä määrin.

Lue lisää

Ilmaiset itseäsi aivan mainiosti. Nopeassa nettikirjoittelussa virhemarginaali kasvaa, ymmärrän sen. Haluan keskustella enkä jankuttaa jostain teknisestä yksityiskohdasta.

Opiskeluista puheen ollen. On sellainen paradoksintapainen, että lahjakkuudesta huolimatta todellisia uusia innovaatioita on melko vähän, katsantokannasta riippuen.

Luulen (siis luulen) että opiskelu muovaa aivoja, imelästi ja liioitellusti sanottuna, vain tiedon omaksumiseen ja sellainen asioihin raivoisasti porautuva funtsiminen jää vähemmälle. Kun aikansa vain lukee niin silloin kun pitäisi todella miettiä ongelmaa, johon ratkaisu ei löydy kirjastosta, on myöhäistä.

Suosittelen sinulle ja kaltaisillesi jonkin oleellisen kysymyksen miettimisen aloittamista jo nyt. Asiaan uppoutumalla siinä sivussa oppii ja mieli käy rakentamaan mallia, jota tarvitaan intuitiiviseen keksimiseen. Sellainen kädenlämpöinen opitun tiedon mielessään referointi ei uskoakseni luo uutta.

Arvuuttelupohjalta vaan.

Tapio K kirjoitti:

Olen tehnyt Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan Mensan nettitestit, joista kaksi jälkimmäistä olivat miellyttävämpiä kuin kaksi ensimmäistä. Suomen Mensan sivuilla oleva nettitesti vaikutti olevan aikalailla sama kuin Ruotsin Mensan sivuilla oleva (lienevät saaneet Étienne Forsströmiltä oikeudet siihen), eikä testi itsessään ollut huono; ainoa puute oli lähinnä testin lyhyys ja ratkottavien tehtävien ällistyttävän matala vaikeustaso.

Nykyään en enää juurikaan käytä aikaani muihin kuin powertesteihin, joten olen tässä reilun parin vuoden aikana ehtinyt tutustua valtavaan määrään erilaisia ja eri tasoisia testejä. Itse suosin näennäisesti kulttuuririippumattomia, spatiaalisia powertestejä, koska esimerkiksi suomalaisille soveltuvat verbaaliset analogiat ym. sanalliset tehtävät ovat - aivan kuten olet itsekin huomannut - kiven alla.

Itse olen ollut osallisena kuuden kotimaisen ja yhden ruotsalaisen powertestin suunnittelussa. Oheisesta linkistä voit tutustua sekalaisen joukon suunnittelemiin powertesteihin: http://www.panteliq.com/tests.html

Tuossa listassa on testejä niin matemaatikoilta, fyysikoilta, psykologeilta kuin muidenkin alojen ammattilaisilta. Paul Cooijmansin nimi löytyy listalta myös, joskin hänen testeihinsä ei taida nykyään päästä käsiksi ilman erillistä tilausta. Tuon listan testeistä Patrick Kreanderin testeissä olen ollut osallisena suunnittelussa. Jos visaiset ongelmat kiinnostavat, tuolta sivulta löytynee melkoisesti pähkäiltävää.

Ohessa on myös sekalainen lista henkilöistä (joskaan listalle pääsyn kriteerejä en löytänyt mistään): http://www.panteliq.com/HOF.html

Olen myös tehnyt mainitsemasi IQout-testin, tosin sen tympeä ulkoasu ja alun kankeus eivät tehneet kovin mairittelevaa ensivaikutelmaa. Testi reagoi selvästi käyttäjän virheellisiin vastauksiin (mikä on toki hyvä asia), mutta vastaamisen "äkkipikaisuus" oli harmillista. Saamani tulos (tein testin ollessani puhelimessa) korreloi sinänsä melko hyvin muiden tekemieni standardisoitujen testien kanssa, mutta eräällä myös ansiokkaasti testatulla tuttavallani tilanne oli toisenlainen; testin vaikea tulkittavuus johti siihen, että hänen tuloksensa siinä oli alle keskiarvon (=100). Tavallaan ei siis riitä, että testin tehtävät ovat helppoja. Huono tai epäselvä toteutus voi tehdä helpoksi tarkoitetut tehtävät älyttömän vaikeiksi. Tähän on törmätty monesti.

Ja mitä tuohon oman ÄO:n julkituomiseen tulee, mielestäni on älykkyyskeskustelun kannalta melko irrelevanttia, mikä ÄO keskustelun kullakin osapuolella on. Jos älykkyydestä, sen ilmenemismuodoista ja mahdollisesta testaamisesta puhutaan geneerisellä tasolla, näen asian kannalta tarpeettomaksi oman ÄO:n hehkuttamisen. Perusteltua se on lähinnä silloin, kun puhutaan eri testien korrelaatioista ym.

Tällaista sunnuntaiyönä.

Lue lisää

Kiitos itseni ja myös muiden asianharrastajien puolesta kerrassaan upeasta linkistä. Lisäsin linkin heti kirjamerkkeihini:) Tekijöiden listalta näyttää myös löytyvän Suomen ainoa? universaalinero, Petri Widsten. Hänen työnsä jälkiä on Sigmatestin suomennos. Kun tunnet asianharrastajia, on pakko heittää myös kysymys: kuka on päättänyt Sigmatestin järjettömästä testimaksusta, joka on nyt jo 500 euroa? Minusta kukaan, joka maksaa ko. summan testistä, ei voi päästä Sigman jäseneksi, koska häneltä puuttuu nk. tervettä järkeä. Tai ehkä yhdistys pyrkii saamaan jäsenikseen vain rikkaita?

Kulttuurivapaista valvomattomista testeistä todellinen helmi on Cooijmans Intelligence Test. Valitettavasti PC on pistänyt luukut kiinni, eikä linkkiä testiin ole enää saatavissa. Kyseinen testi vaatii vain kohtalaisen englannin taidon, ei edellytä angloamerikkalaisen kulttuurin tuntemusta ja sisältää huomattavan määrän kuviopäättelyä.

Mensa toimii aivan päinvastoin kuin Sigma. Mensa pyrkii saamaan mahdollisimman monen tekemään testinsä ja siitä syystä julkaisee mainitsemasi sisäänheittotestin, jossa aika monen on mahdollista saavuttaa korkea pistemäärä. Se taas motivoi asiakasta suorittamaan myös itse FRT:n. Sigma on kuin entinen suomalainen portieeri, joka pyrkii estämään nautinnot asiakkailta, Mensa taas edustaa nykyaikaista asiakaslähtöisyyttä.

Samoin suoritin Iq outin, eikä se järin innostanut, koska vastaaminen laajimmissa osioissa meni arvailuksi. Uskoakseni testi korreloi heikosti myös FRT:n kanssa. Mutta kyseessä on tietenkin aito kognitiivisia kykyjä mittaava testi, jos sen tulokset sijoittuvat normaalijakaumalle.

Testeissä vallitsee selvä jatkumo: iq out: FRT: WAIS-R: esim. Sigma. Näyttäisi siltä, että kukin testi leikkaa jossakin määrin viereisen testin pätevyysaluetta. Hahmottaminen; kuviopäättely; laaja-alainen ÄO-testi ja tiedon soveltamista & ajattelukykyä mittaava testi. Korrelaatio iq outin ja powertestien välillä lienee olematon tai jopa negatiivinen.

Myös minusta tuntuu siltä, että netistä tuskin löytyy enää uusia kiinnostavia ÄO-testejä. Häiriköinnin vuoksi muutamat kiinnostavat powertestitkin ovat hankalasti saatavilla. Megatestiä en ehtinyt koskaan suorittaa: kyseessähän on tietynlainen kaikkien powertestien äiti, jonka innostamana syntyi 90-luvulla monta kiinnostavaa testiä. Titania tosin jotkut pitävät parempana kuin Megatestiä.

WAIS-R kuten FRT:n puuttuu kokemuksieni joukosta. Mikä mahtaisi olla edullisin tapa suorittaa WAIS, pitääkö tässä vallan ruveta hullua näyttelemään(?) tai löytyykö työnantajia, jotka edellyttävät hakuprosessissaan ko. testin tekemistä?

Sven Tuuba kirjoitti:

Kiitos itseni ja myös muiden asianharrastajien puolesta kerrassaan upeasta linkistä. Lisäsin linkin heti kirjamerkkeihini:) Tekijöiden listalta näyttää myös löytyvän Suomen ainoa? universaalinero, Petri Widsten. Hänen työnsä jälkiä on Sigmatestin suomennos. Kun tunnet asianharrastajia, on pakko heittää myös kysymys: kuka on päättänyt Sigmatestin järjettömästä testimaksusta, joka on nyt jo 500 euroa? Minusta kukaan, joka maksaa ko. summan testistä, ei voi päästä Sigman jäseneksi, koska häneltä puuttuu nk. tervettä järkeä. Tai ehkä yhdistys pyrkii saamaan jäsenikseen vain rikkaita?

Kulttuurivapaista valvomattomista testeistä todellinen helmi on Cooijmans Intelligence Test. Valitettavasti PC on pistänyt luukut kiinni, eikä linkkiä testiin ole enää saatavissa. Kyseinen testi vaatii vain kohtalaisen englannin taidon, ei edellytä angloamerikkalaisen kulttuurin tuntemusta ja sisältää huomattavan määrän kuviopäättelyä.

Mensa toimii aivan päinvastoin kuin Sigma. Mensa pyrkii saamaan mahdollisimman monen tekemään testinsä ja siitä syystä julkaisee mainitsemasi sisäänheittotestin, jossa aika monen on mahdollista saavuttaa korkea pistemäärä. Se taas motivoi asiakasta suorittamaan myös itse FRT:n. Sigma on kuin entinen suomalainen portieeri, joka pyrkii estämään nautinnot asiakkailta, Mensa taas edustaa nykyaikaista asiakaslähtöisyyttä.

Samoin suoritin Iq outin, eikä se järin innostanut, koska vastaaminen laajimmissa osioissa meni arvailuksi. Uskoakseni testi korreloi heikosti myös FRT:n kanssa. Mutta kyseessä on tietenkin aito kognitiivisia kykyjä mittaava testi, jos sen tulokset sijoittuvat normaalijakaumalle.

Testeissä vallitsee selvä jatkumo: iq out: FRT: WAIS-R: esim. Sigma. Näyttäisi siltä, että kukin testi leikkaa jossakin määrin viereisen testin pätevyysaluetta. Hahmottaminen; kuviopäättely; laaja-alainen ÄO-testi ja tiedon soveltamista & ajattelukykyä mittaava testi. Korrelaatio iq outin ja powertestien välillä lienee olematon tai jopa negatiivinen.

Myös minusta tuntuu siltä, että netistä tuskin löytyy enää uusia kiinnostavia ÄO-testejä. Häiriköinnin vuoksi muutamat kiinnostavat powertestitkin ovat hankalasti saatavilla. Megatestiä en ehtinyt koskaan suorittaa: kyseessähän on tietynlainen kaikkien powertestien äiti, jonka innostamana syntyi 90-luvulla monta kiinnostavaa testiä. Titania tosin jotkut pitävät parempana kuin Megatestiä.

WAIS-R kuten FRT:n puuttuu kokemuksieni joukosta. Mikä mahtaisi olla edullisin tapa suorittaa WAIS, pitääkö tässä vallan ruveta hullua näyttelemään(?) tai löytyykö työnantajia, jotka edellyttävät hakuprosessissaan ko. testin tekemistä?

Lue lisää

Hienoa, jos antamastani linkistä löytyy viihdykettä. :) Tuohon Sigmaan ja sen testimaksuun liittyen, muistelisin syynä olevan se, että he eivät halua tarkastaa vastauksia, joita ei ole tehty tosissaan. Tämä kuulostaa vähän heppoiselta syyltä eikä mielestäni juuri millään tasolla selitä 500 euron hintaa, mutta näin muistelisin jostain lukeneeni. Widsteniltä en ole asiaa koskaan kysynyt.

Jos Sigman jäsenyys kiinnostaa, sinne kaiketi pääsee ulkopuolisillakin testeillä. Tästä en ole aivan 100 % varma, mutta mikäli intoa jäsenyyteen löytyy, kannattaa ensin pyrkiä muita reittejä. Voipi olla, että Sigman kovempiin osastoihin (Sigma III - VI) ei hyväksytä juurikaan perinteisiä, standardisoituja ( aikarajoitettuja) ÄO-testejä, sillä näitä ei yleisesti ole normitettu tarpeeksi pitkälle. Jos joku ei vielä ole tietoinen järjestön nimen perässä olevasta numerosta, se viittaa siihen kuinka monta keskihajontaa yli keskiarvon pitää ÄO-testissä vähintään saada, jotta voi hakea jäsenyyttä. Sigmaan (ilman numeroa) voinee hakea jäseneksi, jos tulos on 97.7 prosentiilissa.

Cooijmansin kädenjälkeen olen - kuten aikaisemmin sanoinkin - tutustunut hyvissä määrin, mutta omalta osaltaan loistavia ajatuspulmia on tarjonnut myös ruotsalainen Robert Lato. Hänen LS60-sarjansa on pitkälti elegantein näkemäni powertesti. Itse asiassa kyseinen sarja koostuu kahdesta testistä:

Logima Strictica 36:

http://www.eskimo.com/~miyaguch/ls36/LS36.html

Logicaus Strictimanus 24:

http://news.generiq.net/LS24/ls24test.html

Äkkiseltään LS36 vaikuttaa helpolta testiltä, mutta loppua kohden mentäessä tehtävien taso menee entistä abstraktimmaksi; LS24 onkin sitten abstraktisuuden osalta aivan omaa luokkaansa.

Mitä Hoeflinin testeihin tulee, Mega-testiä en itsekään ehtinyt koskaan tehdä. Olen ratkonut Titan-testin verbaalianalogioita sekä viihdyttänyt itseäni spatiaalisella osiolla, mutta eipä mitään tuon kummempaa.

Suomessa en tiedä työnantajia jotka testaisivat työntekijänsä WAIS:lla, mutta eräs tuttuni suoritti WAIS:n viime keväänä. Tosin tässäkin oli kyseessä psykologin määräämä testi, eli helpointa lienee hakeutua tällaisen pakeille.

Tapio K kirjoitti:

Hienoa, jos antamastani linkistä löytyy viihdykettä. :) Tuohon Sigmaan ja sen testimaksuun liittyen, muistelisin syynä olevan se, että he eivät halua tarkastaa vastauksia, joita ei ole tehty tosissaan. Tämä kuulostaa vähän heppoiselta syyltä eikä mielestäni juuri millään tasolla selitä 500 euron hintaa, mutta näin muistelisin jostain lukeneeni. Widsteniltä en ole asiaa koskaan kysynyt.

Jos Sigman jäsenyys kiinnostaa, sinne kaiketi pääsee ulkopuolisillakin testeillä. Tästä en ole aivan 100 % varma, mutta mikäli intoa jäsenyyteen löytyy, kannattaa ensin pyrkiä muita reittejä. Voipi olla, että Sigman kovempiin osastoihin (Sigma III - VI) ei hyväksytä juurikaan perinteisiä, standardisoituja ( aikarajoitettuja) ÄO-testejä, sillä näitä ei yleisesti ole normitettu tarpeeksi pitkälle. Jos joku ei vielä ole tietoinen järjestön nimen perässä olevasta numerosta, se viittaa siihen kuinka monta keskihajontaa yli keskiarvon pitää ÄO-testissä vähintään saada, jotta voi hakea jäsenyyttä. Sigmaan (ilman numeroa) voinee hakea jäseneksi, jos tulos on 97.7 prosentiilissa.

Cooijmansin kädenjälkeen olen - kuten aikaisemmin sanoinkin - tutustunut hyvissä määrin, mutta omalta osaltaan loistavia ajatuspulmia on tarjonnut myös ruotsalainen Robert Lato. Hänen LS60-sarjansa on pitkälti elegantein näkemäni powertesti. Itse asiassa kyseinen sarja koostuu kahdesta testistä:

Logima Strictica 36:

http://www.eskimo.com/~miyaguch/ls36/LS36.html

Logicaus Strictimanus 24:

http://news.generiq.net/LS24/ls24test.html

Äkkiseltään LS36 vaikuttaa helpolta testiltä, mutta loppua kohden mentäessä tehtävien taso menee entistä abstraktimmaksi; LS24 onkin sitten abstraktisuuden osalta aivan omaa luokkaansa.

Mitä Hoeflinin testeihin tulee, Mega-testiä en itsekään ehtinyt koskaan tehdä. Olen ratkonut Titan-testin verbaalianalogioita sekä viihdyttänyt itseäni spatiaalisella osiolla, mutta eipä mitään tuon kummempaa.

Suomessa en tiedä työnantajia jotka testaisivat työntekijänsä WAIS:lla, mutta eräs tuttuni suoritti WAIS:n viime keväänä. Tosin tässäkin oli kyseessä psykologin määräämä testi, eli helpointa lienee hakeutua tällaisen pakeille.

Lue lisää

Kiitos linkistä. Sigmatestejä on tosiaan kaksi. Tässä jälkimmäinen, joka on alunperin tarkoitettu niille, joiden ÄO on 180 tai yli. Se toimii pääsykokeena ylemmille sigmatasoille: http://www.sigmasociety.com/sigma_teste/sigma_teste_vi.asp

Sigmatesti on ainoa powertesti, jonka olin ajatellut vielä lähettää tehtynä. Olen aiemmin tehnyt Hoeflinin Titanin ja Cooijmansin TFG:n ja FT:n ja saanut näistä palautteen. Sigmatesti vetoaa minuun hieman erilaisena ja ennen kaikkea käytännön ongelmia sisältävänä testinä (erikoisetuna se, että sanakirjaa ei tarvita missään tehtävässä ;)).

Jos noita neljää powertestiä hieman vertailisin, Hoeflinin on periaatteessa vaikein, koska se edellyttää erityistietoja monelta eri alalta. Verbaalisesta osiossa hyvänä lähtökohtana (vaan ei ratkaisuna) toimii yleissivistys, joka meillä suomalaisilla lienee kunnossa. Mutta sekin vaatii monenlaista tietämystä. Kun mennään kuviotehtäviin ja matemaattiseen osioon, tehtävät vain vaikeutuvat. Käytin aiemmin apuna Encyclopedia Britannican nettiversiota, mutta sen tultua maksulliseksi, jouduin turvautumaan itse kirjaan. Ja lopuksi esteeksi nousi tuo "tarkistusmaksu".

Cooijmans ei ole niin vaatelias tieteellisen tietämyksen suhteen, mutta hänen testinsä edellyttävät aika vahvaa kulttuurin tajua. Joku Led Zeppelin edustaa minulle aika vierasta asiaa jne. FT on puhdas verbaalianalogioiden päättelytesti, mutta TFG on laaja-alaisempi. Sigmatesti vaatii aika vähän erityistietämystä. Tehtävien ratkominen onnistuu, jos onnistuu, aivan hyvin peruskoulupohjalta.

Mitä tulee yhdistyksiin, minua kiinnostaisi vain löysä nettiyhteisö. Yhteisön ainoa tarkoitus olisi laadukas keskustelu, ilman että siihen liitettäisiin turhaa eksklusiivisuutta. Voi tietenkin olla, että tietty karsinointi kävisi tarpeelliseksi, mutta tällöinkin olisi huomioitava yhteisön päätarkoitus. En halua maksaa kuulumisesta yhteisöihin, koska en ole kiinnostunut yhteisöjen oheispalveluista. Se jääköön sosiaalisesti lahjakkaille ihmisille. Toki ylläpitäjälle voitaisiin maksaa muodollinen korvaus ylläpidosta.

Eli, jos sinä tai joku muu kiinnostuu ideasta ja ryhtyy ylläpitäjäksi, olen kiinnostunut liittymään yhteisöön. Itse en halua ylläpitäjäksi, koska vaalin privatiteettiäni, mutta kaikki eivät ole samanlaisia tässä suhteessa. Yhteisön jäsenten tiedot olisivat vain ylläpitäjän tiedossa.

Sven Tuuba kirjoitti:

Kiitos linkistä. Sigmatestejä on tosiaan kaksi. Tässä jälkimmäinen, joka on alunperin tarkoitettu niille, joiden ÄO on 180 tai yli. Se toimii pääsykokeena ylemmille sigmatasoille: http://www.sigmasociety.com/sigma_teste/sigma_teste_vi.asp

Sigmatesti on ainoa powertesti, jonka olin ajatellut vielä lähettää tehtynä. Olen aiemmin tehnyt Hoeflinin Titanin ja Cooijmansin TFG:n ja FT:n ja saanut näistä palautteen. Sigmatesti vetoaa minuun hieman erilaisena ja ennen kaikkea käytännön ongelmia sisältävänä testinä (erikoisetuna se, että sanakirjaa ei tarvita missään tehtävässä ;)).

Jos noita neljää powertestiä hieman vertailisin, Hoeflinin on periaatteessa vaikein, koska se edellyttää erityistietoja monelta eri alalta. Verbaalisesta osiossa hyvänä lähtökohtana (vaan ei ratkaisuna) toimii yleissivistys, joka meillä suomalaisilla lienee kunnossa. Mutta sekin vaatii monenlaista tietämystä. Kun mennään kuviotehtäviin ja matemaattiseen osioon, tehtävät vain vaikeutuvat. Käytin aiemmin apuna Encyclopedia Britannican nettiversiota, mutta sen tultua maksulliseksi, jouduin turvautumaan itse kirjaan. Ja lopuksi esteeksi nousi tuo "tarkistusmaksu".

Cooijmans ei ole niin vaatelias tieteellisen tietämyksen suhteen, mutta hänen testinsä edellyttävät aika vahvaa kulttuurin tajua. Joku Led Zeppelin edustaa minulle aika vierasta asiaa jne. FT on puhdas verbaalianalogioiden päättelytesti, mutta TFG on laaja-alaisempi. Sigmatesti vaatii aika vähän erityistietämystä. Tehtävien ratkominen onnistuu, jos onnistuu, aivan hyvin peruskoulupohjalta.

Mitä tulee yhdistyksiin, minua kiinnostaisi vain löysä nettiyhteisö. Yhteisön ainoa tarkoitus olisi laadukas keskustelu, ilman että siihen liitettäisiin turhaa eksklusiivisuutta. Voi tietenkin olla, että tietty karsinointi kävisi tarpeelliseksi, mutta tällöinkin olisi huomioitava yhteisön päätarkoitus. En halua maksaa kuulumisesta yhteisöihin, koska en ole kiinnostunut yhteisöjen oheispalveluista. Se jääköön sosiaalisesti lahjakkaille ihmisille. Toki ylläpitäjälle voitaisiin maksaa muodollinen korvaus ylläpidosta.

Eli, jos sinä tai joku muu kiinnostuu ideasta ja ryhtyy ylläpitäjäksi, olen kiinnostunut liittymään yhteisöön. Itse en halua ylläpitäjäksi, koska vaalin privatiteettiäni, mutta kaikki eivät ole samanlaisia tässä suhteessa. Yhteisön jäsenten tiedot olisivat vain ylläpitäjän tiedossa.

Lue lisää

Yhdistyksiä löytyy internetistä moneen makuun, joskin omalta osaltani olen huomannut, että yhdistävänä tekijänä monissa on keskustelun tyrehtyminen. Tämä vaivaa ainakin kaikista pienimpiä järjestöjä, joilla ei ole omaa forumia (tai mikäli on, se on huonosti ylläpidetty tai siellä on yksinkertaisesti liian vähän jäseniä) eikä omia sisäisiä julkaisuja.

Oman kokemukseni perusteella toimiviksi nettijärjestöiksi voin luokitella ainakin seuraavat: IHIQS, HighPotentialsSociety (HPS), The Mind Society (TMS) & ePiq. Viimeisen kohdalla syynä on tosin se, että järjestö (ePiq) kuuluu laaja-alaisempaan älykkyysseurojen verkkoon, World Intelligence Network -kollektiiviin (tunnettu myös akronyymillä WIN), jonka keskusteluforum sisältää moninaista väkeä ja aktiivisen ylläpidon.

WIN: http://iqsociety.org
Forum: http://iqsociety.org/boards

Tässä viestissä mainituista seuroista maksuttomia ovat HPS, TMS ja ePiq. Omalta osaltamme ehdotuksesi yhteisöstä (tai järjestöstä) on jo tavallaan toteutunut, sillä ensimmäinen täysin suomalaisvoimin perustettu järjestö näki päivänvalonsa maaliskuussa 2008. Nyt sillä on yli 35 jäsentä ympäri maailmaa, joukossa on mm. matemaatikoita, fyysikoita, muusikoita, kirjailijoita kuin pankkiirejakin. Jäsenyys on ilmainen, joskin mahdollinen henkilöille, joiden tulos standardisoidussa (aikarajoitetussa) testissä tai luotettavasti normitetussa powertestissä on vähintään 99.8 prosentiilissa.

Standardisoiduista testeistä hyväksymme ainakin seuraavat:

Bonnardel BLS4-2T
Cattell & Cattell (skaalat 2-3)
FRT, B-osa

Vaan ennen kuin kukaan huokaisee helpotuksesta: tätäkin järjestöä vaivaa se, että jäsenten keskinäinen kommunikaatio on paikoitellen hyvin olematonta. Yhtenä järjestön perustajista sekä jäsenhakemuksista vastaavana pidän säännöllisesti yhteyttä muutamiin jäsenistämme, mutta tämäkin ajatustenvaihto tapahtuu lähinnä sähköpostitse. Järjestöllä on oma forum, mutta aikataulullisten ongelmien takia sen moderointi on muodostunut pienoiseksi ongelmaksi. Mikäli WIN hyväksyy järjestömme yhdeksi järjestöistään, tämä mitä ilmeisimmin takaa paremmat puitteet toimivalle keskusteluympäristölle.

Mikäli kiinnostaa tietää lisää, yhteyttä voi ottaa sähköpostitse: tapio (at) exactiq.com

Tapio K kirjoitti:

Yhdistyksiä löytyy internetistä moneen makuun, joskin omalta osaltani olen huomannut, että yhdistävänä tekijänä monissa on keskustelun tyrehtyminen. Tämä vaivaa ainakin kaikista pienimpiä järjestöjä, joilla ei ole omaa forumia (tai mikäli on, se on huonosti ylläpidetty tai siellä on yksinkertaisesti liian vähän jäseniä) eikä omia sisäisiä julkaisuja.

Oman kokemukseni perusteella toimiviksi nettijärjestöiksi voin luokitella ainakin seuraavat: IHIQS, HighPotentialsSociety (HPS), The Mind Society (TMS) & ePiq. Viimeisen kohdalla syynä on tosin se, että järjestö (ePiq) kuuluu laaja-alaisempaan älykkyysseurojen verkkoon, World Intelligence Network -kollektiiviin (tunnettu myös akronyymillä WIN), jonka keskusteluforum sisältää moninaista väkeä ja aktiivisen ylläpidon.

WIN: http://iqsociety.org
Forum: http://iqsociety.org/boards

Tässä viestissä mainituista seuroista maksuttomia ovat HPS, TMS ja ePiq. Omalta osaltamme ehdotuksesi yhteisöstä (tai järjestöstä) on jo tavallaan toteutunut, sillä ensimmäinen täysin suomalaisvoimin perustettu järjestö näki päivänvalonsa maaliskuussa 2008. Nyt sillä on yli 35 jäsentä ympäri maailmaa, joukossa on mm. matemaatikoita, fyysikoita, muusikoita, kirjailijoita kuin pankkiirejakin. Jäsenyys on ilmainen, joskin mahdollinen henkilöille, joiden tulos standardisoidussa (aikarajoitetussa) testissä tai luotettavasti normitetussa powertestissä on vähintään 99.8 prosentiilissa.

Standardisoiduista testeistä hyväksymme ainakin seuraavat:

Bonnardel BLS4-2T
Cattell & Cattell (skaalat 2-3)
FRT, B-osa

Vaan ennen kuin kukaan huokaisee helpotuksesta: tätäkin järjestöä vaivaa se, että jäsenten keskinäinen kommunikaatio on paikoitellen hyvin olematonta. Yhtenä järjestön perustajista sekä jäsenhakemuksista vastaavana pidän säännöllisesti yhteyttä muutamiin jäsenistämme, mutta tämäkin ajatustenvaihto tapahtuu lähinnä sähköpostitse. Järjestöllä on oma forum, mutta aikataulullisten ongelmien takia sen moderointi on muodostunut pienoiseksi ongelmaksi. Mikäli WIN hyväksyy järjestömme yhdeksi järjestöistään, tämä mitä ilmeisimmin takaa paremmat puitteet toimivalle keskusteluympäristölle.

Mikäli kiinnostaa tietää lisää, yhteyttä voi ottaa sähköpostitse: tapio (at) exactiq.com

Lue lisää

Tällaisten keskusteluyhteisöjen perustamiseen liittyy näkökohtia, joita kannattaa pohtia. Mensa toimikoon tässä esimerkkinä. Mensan jäseniä on Suomessa potentiaalisesti hieman yli 100000. Vaikka poistaisimme joukosta lapset ja dementoituneet, saamme kuitenkin merkittävän määrän "mensalaisia". Mensan jäsenmäärä Suomessa lienee 2250. Ero potentiaalisiin mensalaisiin on huima, sillä Mensan jäseniä on vain pari kolme prosenttia mahdollisista jäsenistä.

Lisäksi on huomioitava ne, jotka ovat joko eronneet Mensasta tai eivät ole koskaan siihen liittyneet, vaikka se olisi ollut testin perusteella mahdollista. Olen kiinnostunut enemmän siitä suuresta joukosta, joka ei koskaan edes ole tehnyt valvottua älykkyystestiä. Toisin sanoen, on olemassa jokin syy, miksi niin suuri joukko ei liity Mensaan tai johonkin muuhun vastaavaan yhteisöön.

Luulen, että yksi syy on se, että monet ihmiset eivät halua tulla luokitelluiksi "älykkäiksi" tai "lahjakkaiksi". He pitävät yhteisön jäsenyyttä pikemminkin painolastina ja eivät ole edes kiinnostuneita oman älykkyytensä mittaamista. Nämä ihmiset haluavat ehkä että vain heidän saavutuksiaan arvostetaan: kova työ on arvokkaampaa kuin älykkyys sinänsä. Oman älykkyyden ympärillä tapahtuva toiminta saatetaan myöskin kokea itselle vieraaksi asiaksi.

Näiden ihmisten tavoittamiseen minä tähtäisin, jos olisin perustamassa nettiyhteisöä. Itse asiassa, laventaisin vielä yhteisöön tulevien määrää esimerkiksi 5% aikuisväestöstä. Nämä määrättäisiin ÄO-testien perusteella (ÄO>124 sd 15). Lisäksi kelpuuttaisin yhteisöön akateemisten saavutusten pohjalta eli käytännössä kaikki tohtorit voisivat päästä yhteisöön mukaan.

Vaikka kaikki tohtorit eivät ehkä saavuta 5% rajaa, on turhaa nipottaa rajoista, jos yhteisön tarkoituksena on hyvien keskustelujen aikaansaaminen. Tohtorit ovat joka tapauksessa oman tiedonalansa asiantuntijoita ja voittavat omalla alallaan älyssä muut yhteisön jäsenet. Tohtorit toisivat mukanaan kaivattua tieteellistä asiantuntemusta. Tohtoreiden määräkin on sangen suuri ja osa heistä ei kuulu 95 persentiiliin, mikä laajentaisi yhteisöä hieman.

Tällainen laaja yhteisö voisi voittaa mainitsemasi ongelmat. Sen status ei olisi niin korkea kuin Mensan ja se voisi siksi houkuttaa älykkäitä ihmisiä vain keskustelemaan. Keskustelijoita olisi potentiaalisesti Suomessa 265000 pieni osa muista tohtoreista.

Minusta nuo mainitsemasi älykkyyskerhot ovat toki kiinnostavia, mutta keskustelujenaiheiden loppuminen on looginen seuraus heidän vähäisestä määrästään. Esimerkiksi tässä Suomi24:ssä keskustelualueita on 57 ja ne jakautuvat edelleen ala-alueisiin. Vaikka keskustelisimme vain tieteestä, alueita tulisi silti niin monta, että kukaan ei voisi hallita niitä kaikkia. Ja kun keskustelijoita on vähän, käy kun vanhassa parisuhteessa, sanottava loppuu - jopa neroiltakin. Oppisimme tuntemaan toisemme liiankin hyvin.

Kehittelemälläni yhteisöllä olisi toinen tarkoitus kuin varsinaisilla älykkyysklubeilla. Se ei toimisi statusyhteisönä, vaan aitona vuorovaikutukseen pyrkivänä yhteisönä. Toisaalta, kun rajataan pois tietty määrä väkeä, myös potentiaalisten häiriköiden määrä vähenee merkittävästi. Enpä usko, että mainittu yhteisö jaksaisi kiinnostaa niitäkään, joille oma älykkyys on liiankin tärkeä asia.

Sven Tuuba kirjoitti:

Tällaisten keskusteluyhteisöjen perustamiseen liittyy näkökohtia, joita kannattaa pohtia. Mensa toimikoon tässä esimerkkinä. Mensan jäseniä on Suomessa potentiaalisesti hieman yli 100000. Vaikka poistaisimme joukosta lapset ja dementoituneet, saamme kuitenkin merkittävän määrän "mensalaisia". Mensan jäsenmäärä Suomessa lienee 2250. Ero potentiaalisiin mensalaisiin on huima, sillä Mensan jäseniä on vain pari kolme prosenttia mahdollisista jäsenistä.

Lisäksi on huomioitava ne, jotka ovat joko eronneet Mensasta tai eivät ole koskaan siihen liittyneet, vaikka se olisi ollut testin perusteella mahdollista. Olen kiinnostunut enemmän siitä suuresta joukosta, joka ei koskaan edes ole tehnyt valvottua älykkyystestiä. Toisin sanoen, on olemassa jokin syy, miksi niin suuri joukko ei liity Mensaan tai johonkin muuhun vastaavaan yhteisöön.

Luulen, että yksi syy on se, että monet ihmiset eivät halua tulla luokitelluiksi "älykkäiksi" tai "lahjakkaiksi". He pitävät yhteisön jäsenyyttä pikemminkin painolastina ja eivät ole edes kiinnostuneita oman älykkyytensä mittaamista. Nämä ihmiset haluavat ehkä että vain heidän saavutuksiaan arvostetaan: kova työ on arvokkaampaa kuin älykkyys sinänsä. Oman älykkyyden ympärillä tapahtuva toiminta saatetaan myöskin kokea itselle vieraaksi asiaksi.

Näiden ihmisten tavoittamiseen minä tähtäisin, jos olisin perustamassa nettiyhteisöä. Itse asiassa, laventaisin vielä yhteisöön tulevien määrää esimerkiksi 5% aikuisväestöstä. Nämä määrättäisiin ÄO-testien perusteella (ÄO>124 sd 15). Lisäksi kelpuuttaisin yhteisöön akateemisten saavutusten pohjalta eli käytännössä kaikki tohtorit voisivat päästä yhteisöön mukaan.

Vaikka kaikki tohtorit eivät ehkä saavuta 5% rajaa, on turhaa nipottaa rajoista, jos yhteisön tarkoituksena on hyvien keskustelujen aikaansaaminen. Tohtorit ovat joka tapauksessa oman tiedonalansa asiantuntijoita ja voittavat omalla alallaan älyssä muut yhteisön jäsenet. Tohtorit toisivat mukanaan kaivattua tieteellistä asiantuntemusta. Tohtoreiden määräkin on sangen suuri ja osa heistä ei kuulu 95 persentiiliin, mikä laajentaisi yhteisöä hieman.

Tällainen laaja yhteisö voisi voittaa mainitsemasi ongelmat. Sen status ei olisi niin korkea kuin Mensan ja se voisi siksi houkuttaa älykkäitä ihmisiä vain keskustelemaan. Keskustelijoita olisi potentiaalisesti Suomessa 265000 pieni osa muista tohtoreista.

Minusta nuo mainitsemasi älykkyyskerhot ovat toki kiinnostavia, mutta keskustelujenaiheiden loppuminen on looginen seuraus heidän vähäisestä määrästään. Esimerkiksi tässä Suomi24:ssä keskustelualueita on 57 ja ne jakautuvat edelleen ala-alueisiin. Vaikka keskustelisimme vain tieteestä, alueita tulisi silti niin monta, että kukaan ei voisi hallita niitä kaikkia. Ja kun keskustelijoita on vähän, käy kun vanhassa parisuhteessa, sanottava loppuu - jopa neroiltakin. Oppisimme tuntemaan toisemme liiankin hyvin.

Kehittelemälläni yhteisöllä olisi toinen tarkoitus kuin varsinaisilla älykkyysklubeilla. Se ei toimisi statusyhteisönä, vaan aitona vuorovaikutukseen pyrkivänä yhteisönä. Toisaalta, kun rajataan pois tietty määrä väkeä, myös potentiaalisten häiriköiden määrä vähenee merkittävästi. Enpä usko, että mainittu yhteisö jaksaisi kiinnostaa niitäkään, joille oma älykkyys on liiankin tärkeä asia.

Lue lisää

-No sitten jo minäkin joukon viimeiseksi.IQ=124.

Sven Tuuba kirjoitti:

Tällaisten keskusteluyhteisöjen perustamiseen liittyy näkökohtia, joita kannattaa pohtia. Mensa toimikoon tässä esimerkkinä. Mensan jäseniä on Suomessa potentiaalisesti hieman yli 100000. Vaikka poistaisimme joukosta lapset ja dementoituneet, saamme kuitenkin merkittävän määrän "mensalaisia". Mensan jäsenmäärä Suomessa lienee 2250. Ero potentiaalisiin mensalaisiin on huima, sillä Mensan jäseniä on vain pari kolme prosenttia mahdollisista jäsenistä.

Lisäksi on huomioitava ne, jotka ovat joko eronneet Mensasta tai eivät ole koskaan siihen liittyneet, vaikka se olisi ollut testin perusteella mahdollista. Olen kiinnostunut enemmän siitä suuresta joukosta, joka ei koskaan edes ole tehnyt valvottua älykkyystestiä. Toisin sanoen, on olemassa jokin syy, miksi niin suuri joukko ei liity Mensaan tai johonkin muuhun vastaavaan yhteisöön.

Luulen, että yksi syy on se, että monet ihmiset eivät halua tulla luokitelluiksi "älykkäiksi" tai "lahjakkaiksi". He pitävät yhteisön jäsenyyttä pikemminkin painolastina ja eivät ole edes kiinnostuneita oman älykkyytensä mittaamista. Nämä ihmiset haluavat ehkä että vain heidän saavutuksiaan arvostetaan: kova työ on arvokkaampaa kuin älykkyys sinänsä. Oman älykkyyden ympärillä tapahtuva toiminta saatetaan myöskin kokea itselle vieraaksi asiaksi.

Näiden ihmisten tavoittamiseen minä tähtäisin, jos olisin perustamassa nettiyhteisöä. Itse asiassa, laventaisin vielä yhteisöön tulevien määrää esimerkiksi 5% aikuisväestöstä. Nämä määrättäisiin ÄO-testien perusteella (ÄO>124 sd 15). Lisäksi kelpuuttaisin yhteisöön akateemisten saavutusten pohjalta eli käytännössä kaikki tohtorit voisivat päästä yhteisöön mukaan.

Vaikka kaikki tohtorit eivät ehkä saavuta 5% rajaa, on turhaa nipottaa rajoista, jos yhteisön tarkoituksena on hyvien keskustelujen aikaansaaminen. Tohtorit ovat joka tapauksessa oman tiedonalansa asiantuntijoita ja voittavat omalla alallaan älyssä muut yhteisön jäsenet. Tohtorit toisivat mukanaan kaivattua tieteellistä asiantuntemusta. Tohtoreiden määräkin on sangen suuri ja osa heistä ei kuulu 95 persentiiliin, mikä laajentaisi yhteisöä hieman.

Tällainen laaja yhteisö voisi voittaa mainitsemasi ongelmat. Sen status ei olisi niin korkea kuin Mensan ja se voisi siksi houkuttaa älykkäitä ihmisiä vain keskustelemaan. Keskustelijoita olisi potentiaalisesti Suomessa 265000 pieni osa muista tohtoreista.

Minusta nuo mainitsemasi älykkyyskerhot ovat toki kiinnostavia, mutta keskustelujenaiheiden loppuminen on looginen seuraus heidän vähäisestä määrästään. Esimerkiksi tässä Suomi24:ssä keskustelualueita on 57 ja ne jakautuvat edelleen ala-alueisiin. Vaikka keskustelisimme vain tieteestä, alueita tulisi silti niin monta, että kukaan ei voisi hallita niitä kaikkia. Ja kun keskustelijoita on vähän, käy kun vanhassa parisuhteessa, sanottava loppuu - jopa neroiltakin. Oppisimme tuntemaan toisemme liiankin hyvin.

Kehittelemälläni yhteisöllä olisi toinen tarkoitus kuin varsinaisilla älykkyysklubeilla. Se ei toimisi statusyhteisönä, vaan aitona vuorovaikutukseen pyrkivänä yhteisönä. Toisaalta, kun rajataan pois tietty määrä väkeä, myös potentiaalisten häiriköiden määrä vähenee merkittävästi. Enpä usko, että mainittu yhteisö jaksaisi kiinnostaa niitäkään, joille oma älykkyys on liiankin tärkeä asia.

Lue lisää

Relevantimpaa olisi lähteä liikkeelle siitä joukosta, joka nimenomaan on halunnut liittyä Mensaan ja/tai mennä testiin "tavoitteena" ylittää pääsyraja. Suurin osa ihmisistä elää elämäänsä sosiaalisesti ja toteuttaa itseään työssä ja harrastuksissa, joten mahdollinen oma älykkyys ei pyöri ainakaan kovin vakavasti omassa mielessä.

Jos mielestäsi "älykkyyteen perustuva" järjestö pelottaisi ihmisiä pois, niin mitä hyötyä olisi sitten laskea sitä alarajaa? Järjestön toiminta perustuisi edelleenkin älykkyyteen ja/tai tiettyihin arvostettuihin saavutuksiin ja siten houkuttelisi ihmisiä, joille ko. ominaisuudet ovat merkitseviä muutenkin kuin vain instrumentaalisessa mielessä. Alarajan laskeminen voisi vain houkutella ne pahimmat wannabe-mensalaiset mukaan jne. (jotka siis korostavat ns. "älykkyyttä", mutta todellilsuudessa heillä ei olisi lainkaan substanssia puhua kovinkaan "älykkäästi" mistään).

Tietyt aihepiirit sinänsä houkuttelevat älykkäästä keskustelusta kiinnostuneita ihmisiä ja ko. seikan seurauksena tietyn foorumin kirjoittajien älykkyysprofiili voikin osoittautua jossain määrin samantasoiseksi (ainakin siinä määrin, että kommunikaatio on mielekästä). Tokihan kaikille foorumeille eksyy aina trolleja ym. pakkaa sekoittavia tyyppejä, mutta omasta mielestäni trollit ovat rikkaus ja joskus heidän suustaan voi kuulla ihan hyviäkin pointteja - keskusteluun voi tulla hyvinkin virkistävä näkökulma. Noh; et pidä mun mielipiteistäni ja solvaat varmastikin mua taas, mutta "whatever" - ihan vapaasti. :S Olenko muuten oikeassa siinä, että olet käynyt Mensan testissä, mutta et "ihan" läpäissyt sitä rajaa? ;)

ooämgee kirjoitti:

Relevantimpaa olisi lähteä liikkeelle siitä joukosta, joka nimenomaan on halunnut liittyä Mensaan ja/tai mennä testiin "tavoitteena" ylittää pääsyraja. Suurin osa ihmisistä elää elämäänsä sosiaalisesti ja toteuttaa itseään työssä ja harrastuksissa, joten mahdollinen oma älykkyys ei pyöri ainakaan kovin vakavasti omassa mielessä.

Jos mielestäsi "älykkyyteen perustuva" järjestö pelottaisi ihmisiä pois, niin mitä hyötyä olisi sitten laskea sitä alarajaa? Järjestön toiminta perustuisi edelleenkin älykkyyteen ja/tai tiettyihin arvostettuihin saavutuksiin ja siten houkuttelisi ihmisiä, joille ko. ominaisuudet ovat merkitseviä muutenkin kuin vain instrumentaalisessa mielessä. Alarajan laskeminen voisi vain houkutella ne pahimmat wannabe-mensalaiset mukaan jne. (jotka siis korostavat ns. "älykkyyttä", mutta todellilsuudessa heillä ei olisi lainkaan substanssia puhua kovinkaan "älykkäästi" mistään).

Tietyt aihepiirit sinänsä houkuttelevat älykkäästä keskustelusta kiinnostuneita ihmisiä ja ko. seikan seurauksena tietyn foorumin kirjoittajien älykkyysprofiili voikin osoittautua jossain määrin samantasoiseksi (ainakin siinä määrin, että kommunikaatio on mielekästä). Tokihan kaikille foorumeille eksyy aina trolleja ym. pakkaa sekoittavia tyyppejä, mutta omasta mielestäni trollit ovat rikkaus ja joskus heidän suustaan voi kuulla ihan hyviäkin pointteja - keskusteluun voi tulla hyvinkin virkistävä näkökulma. Noh; et pidä mun mielipiteistäni ja solvaat varmastikin mua taas, mutta "whatever" - ihan vapaasti. :S Olenko muuten oikeassa siinä, että olet käynyt Mensan testissä, mutta et "ihan" läpäissyt sitä rajaa? ;)

Lue lisää

Minua kiinnosti mahdollisuus olla mukana perustamassa yhteisöä, joka olisi niin laaja, että yhteisö kykenisi keskustelemaan asiasta kuin asiasta ilman pelkoa aiheiden loppumisesta. Jos prosenttikin mainitsemastani kohdejoukosta tulisi mukaan yhteisöön, siinä olisi aika vankka pohja keskusteluille. Noita rajoja voidaan toki laskeakin, jos välttämättä haluat.

Kuten totesin, joku toinen olisi saanut ottaa vastuulleen yhteisön perustamisen. Lisäpontimena olisi voinut olla pieni ansaintamahdollisuuskin. Mensan käyttäminen esimerkkinä oli todellakin vain esimerkki, osoitus siitä, miten vaikeaa on perustaa erilaisia lahjakkuuteen, älykkyyteen tai saavutuksiin perustuvia keskusteluyhteisöjä.

Asiantuntijayhteisöt ovat suljettuja yhteisöjä. Niihin ei kannata asiaa tuntemattoman käydä heittämässä kommentteja (usein se ole mahdollistakaan). Kiinnostavampaa olisi keskusteluyhteisö, jossa jokaisella jäsenellä olisi mahdollisuus keskustella asiantuntijoidenkin kanssa tasaveroisesti. Asiantuntijuuden yhteydestä testiälykkyyteen yms. on jo käyty aika pitkä keskustelu.

Tieto on keskustelujen tärkein pääoma. Sen lisäksi tarvitaan kykyä soveltaa tietoa ja argumentoida. Tiedolla on luultavammin jokin yhteys ihmisten älyllisiin kykyihin ja siksi tuntui luontevalta pohtia sekä älykkyysmittauksiin että saavutuksiin pohjautuvan nettiyhteisön perustamista. Ainakin on niin, että tietynlainen älykkyys hamuaa tieteellistä tietoa, mutta toisenlainen älykkyys sisältää esimerkiksi luovuutta, kädentaitoja tai sosiaalisia taitoja.

Olet hämmästyttävän kiinnostunut keskustelusta tällaisen "wannabe-mensalaisen" kanssa. Pakko myöntää, että tätä puolta en aivan ymmärrä: jos itse kuulut Mensaan, miksi olet niin huolestunut siitä, mitä ne ei-mensalaiset tekevät? Teillähän on siellä älykäs ja sivistynyt yhteisö, jonka ei tarvitse olla lainkaan kiinnostunut tyhmempien tekemisistä. Vai epäiletkö sittenkin, että omissa käsityksissä olisi tarkistamisen varaa?

Missä vaiheessa muuten olen solvannut sinua, vai tulkitsetko solvaamiseksi sen, että kannatan erilaista teoriaa älykkyydestä kuin sinä?

Sven Tuuba kirjoitti:

Tällaisten keskusteluyhteisöjen perustamiseen liittyy näkökohtia, joita kannattaa pohtia. Mensa toimikoon tässä esimerkkinä. Mensan jäseniä on Suomessa potentiaalisesti hieman yli 100000. Vaikka poistaisimme joukosta lapset ja dementoituneet, saamme kuitenkin merkittävän määrän "mensalaisia". Mensan jäsenmäärä Suomessa lienee 2250. Ero potentiaalisiin mensalaisiin on huima, sillä Mensan jäseniä on vain pari kolme prosenttia mahdollisista jäsenistä.

Lisäksi on huomioitava ne, jotka ovat joko eronneet Mensasta tai eivät ole koskaan siihen liittyneet, vaikka se olisi ollut testin perusteella mahdollista. Olen kiinnostunut enemmän siitä suuresta joukosta, joka ei koskaan edes ole tehnyt valvottua älykkyystestiä. Toisin sanoen, on olemassa jokin syy, miksi niin suuri joukko ei liity Mensaan tai johonkin muuhun vastaavaan yhteisöön.

Luulen, että yksi syy on se, että monet ihmiset eivät halua tulla luokitelluiksi "älykkäiksi" tai "lahjakkaiksi". He pitävät yhteisön jäsenyyttä pikemminkin painolastina ja eivät ole edes kiinnostuneita oman älykkyytensä mittaamista. Nämä ihmiset haluavat ehkä että vain heidän saavutuksiaan arvostetaan: kova työ on arvokkaampaa kuin älykkyys sinänsä. Oman älykkyyden ympärillä tapahtuva toiminta saatetaan myöskin kokea itselle vieraaksi asiaksi.

Näiden ihmisten tavoittamiseen minä tähtäisin, jos olisin perustamassa nettiyhteisöä. Itse asiassa, laventaisin vielä yhteisöön tulevien määrää esimerkiksi 5% aikuisväestöstä. Nämä määrättäisiin ÄO-testien perusteella (ÄO>124 sd 15). Lisäksi kelpuuttaisin yhteisöön akateemisten saavutusten pohjalta eli käytännössä kaikki tohtorit voisivat päästä yhteisöön mukaan.

Vaikka kaikki tohtorit eivät ehkä saavuta 5% rajaa, on turhaa nipottaa rajoista, jos yhteisön tarkoituksena on hyvien keskustelujen aikaansaaminen. Tohtorit ovat joka tapauksessa oman tiedonalansa asiantuntijoita ja voittavat omalla alallaan älyssä muut yhteisön jäsenet. Tohtorit toisivat mukanaan kaivattua tieteellistä asiantuntemusta. Tohtoreiden määräkin on sangen suuri ja osa heistä ei kuulu 95 persentiiliin, mikä laajentaisi yhteisöä hieman.

Tällainen laaja yhteisö voisi voittaa mainitsemasi ongelmat. Sen status ei olisi niin korkea kuin Mensan ja se voisi siksi houkuttaa älykkäitä ihmisiä vain keskustelemaan. Keskustelijoita olisi potentiaalisesti Suomessa 265000 pieni osa muista tohtoreista.

Minusta nuo mainitsemasi älykkyyskerhot ovat toki kiinnostavia, mutta keskustelujenaiheiden loppuminen on looginen seuraus heidän vähäisestä määrästään. Esimerkiksi tässä Suomi24:ssä keskustelualueita on 57 ja ne jakautuvat edelleen ala-alueisiin. Vaikka keskustelisimme vain tieteestä, alueita tulisi silti niin monta, että kukaan ei voisi hallita niitä kaikkia. Ja kun keskustelijoita on vähän, käy kun vanhassa parisuhteessa, sanottava loppuu - jopa neroiltakin. Oppisimme tuntemaan toisemme liiankin hyvin.

Kehittelemälläni yhteisöllä olisi toinen tarkoitus kuin varsinaisilla älykkyysklubeilla. Se ei toimisi statusyhteisönä, vaan aitona vuorovaikutukseen pyrkivänä yhteisönä. Toisaalta, kun rajataan pois tietty määrä väkeä, myös potentiaalisten häiriköiden määrä vähenee merkittävästi. Enpä usko, että mainittu yhteisö jaksaisi kiinnostaa niitäkään, joille oma älykkyys on liiankin tärkeä asia.

Lue lisää

Ihan alkuun pahoitteluni siitä, etten ole ehtinyt viime aikoina ehtinyt ottaa osaa käytyyn keskusteluun. Mikäli joku näkemyksiäni sattui kaipaamaan.

Pikaista kommenttia: mielestäni on yhdentekevää, mikä sisäänpääsyraja tai -kriteeri järjestöllä on olemassa. Jos tietyn älyjärjestön tiettyä prosentiilirajaa voidaan järjestön toiminnallisuuden kannalta pitää perusteltuna, sitten asia olkoon niin. Jos tarve on lähinnä keskustella rakentavasti monien älykkäiden (mutta ei välttämättä älyään testanneiden) kanssa, voi onneaan kokeilla esimerkiksi Hamilton-instuutin kaltaisessa forumissa, jossa voi julkaista omia näkemyksiä monesta eri aiheesta. Kyseinen saitti on IHIQS-järjestön toiminnan alainen, mutta sivulle rekisteröityminen ei edellytä IHIQS-jäsenyyttä tai ylipäätään minkään älykkyysseuran jäsenyyttä tahi todistusta henkisestä kapasiteetista.

Hamilton-instituutti: http://www.hamiltoninstitute.com/

Pahoittelen mikäli tämä eksessiivinen linkittäminen vaikuttaa tahdittomalta mainostukselta, mutta otan riskin siinä toivossa että joku voisi löytää tuolta rakentavia keskusteluja... silläkin uhalla, että joku suivaantuu.

Mainittakoon vielä, että itseni kohdalla ei koskaan ole ollut tarve keskittyä mihinkään tiettyyn asiantuntijuuteen, vaan tietyllä tavalla älykkyystesteistä suoriutuneiden ajatuksenjuoksua on paikoin hauska seurata ja verrata. Vaikka se joskus tapahtuisikin "vain" sillä tasolla, että jaetaan muiden asianomaisten kanssa arkipäiväisten ongelmien turhauttavuus ja ollaan "henkisenä tukena" toisillemme.

Tapio K kirjoitti:

Ihan alkuun pahoitteluni siitä, etten ole ehtinyt viime aikoina ehtinyt ottaa osaa käytyyn keskusteluun. Mikäli joku näkemyksiäni sattui kaipaamaan.

Pikaista kommenttia: mielestäni on yhdentekevää, mikä sisäänpääsyraja tai -kriteeri järjestöllä on olemassa. Jos tietyn älyjärjestön tiettyä prosentiilirajaa voidaan järjestön toiminnallisuuden kannalta pitää perusteltuna, sitten asia olkoon niin. Jos tarve on lähinnä keskustella rakentavasti monien älykkäiden (mutta ei välttämättä älyään testanneiden) kanssa, voi onneaan kokeilla esimerkiksi Hamilton-instuutin kaltaisessa forumissa, jossa voi julkaista omia näkemyksiä monesta eri aiheesta. Kyseinen saitti on IHIQS-järjestön toiminnan alainen, mutta sivulle rekisteröityminen ei edellytä IHIQS-jäsenyyttä tai ylipäätään minkään älykkyysseuran jäsenyyttä tahi todistusta henkisestä kapasiteetista.

Hamilton-instituutti: http://www.hamiltoninstitute.com/

Pahoittelen mikäli tämä eksessiivinen linkittäminen vaikuttaa tahdittomalta mainostukselta, mutta otan riskin siinä toivossa että joku voisi löytää tuolta rakentavia keskusteluja... silläkin uhalla, että joku suivaantuu.

Mainittakoon vielä, että itseni kohdalla ei koskaan ole ollut tarve keskittyä mihinkään tiettyyn asiantuntijuuteen, vaan tietyllä tavalla älykkyystesteistä suoriutuneiden ajatuksenjuoksua on paikoin hauska seurata ja verrata. Vaikka se joskus tapahtuisikin "vain" sillä tasolla, että jaetaan muiden asianomaisten kanssa arkipäiväisten ongelmien turhauttavuus ja ollaan "henkisenä tukena" toisillemme.

Lue lisää

Älykkyys on niin latautunut puheenaihe, että on mahdotonta keskustella siitä ilman että samalla joku ottaa nokkiinsa. Maallikkona on vaikea välttää Mensan mainitsemista keskustelussa, koska se käsittääkseni edustaa varsin suoraviivaista tulkintaa älykkyyden määräytymisestä, olkoonkin, että jäsenistön mielipiteet voivat erota toisistaan huomattavasti. Yhteisö kuitenkin julkisuudessa henkilöityy ennemmin Ilkka Kylävaaraan kuin Marcus Grönholmiin, joten tästä syystä myös tiettyjä käsityksiä on syytä haastaa.

Älykkyys sisältää kiehtovia anomalioita, joista kannattaa aina keskustella. Jos satuit katsomaan 19.9.2006 ohjelmaa Intian älykkäimmästä lapsesta, Akrit Jaswalista, kyseinen ohjelmakin toi esiin vaikeuksia määrittää ilmeisen huippulahjakkaan ihmisen "todellista älykkyyttä": http://www.mymultiplesclerosis.co.uk/misc/akritjaswal.html

Jaswal oli saanut ohjelman mukaan USA:ssa vallan huikeita testituloksia tyyliin ÄO= 200, mutta suoritettuaan Englannissa Imperial Collegen älykkyystestin, poika pettyi pahasti. Joillakin osa-alueilla poika selviytyi erittäin hyvin, mutta toisilla taas keskimääräistä heikommin. Tällainen erittäin merkittävä ero eri testien välillä panee myös epäilemään sitä, miten hyvin edes periaatteessa testattavissa oleva älykkyys ylipäätään voidaan määritellä testien perusteella.

Nuo linkin ovat hyödyllisiä. Tosin IHIQS:n jäseneksi pääseminen lienee varsin yksinkertaista, koska se edellyttää vain nettitestin suorittamista. Ja sen voi suorittaa kymmeniä kertoja tarpeen mukaan. Täytyypä vierailla tuossa linkissä seuraamassa keskusteluja. Älykkyydestä keskustelu ei taida ainakaan USA:ssa oikein onnistua, koska siellä jokaisella on ÄO vähintään 150, mutta silti kielentaito useimmilla aika vähäinen;)

Yksi hyvin kiinnostava ongelma on tiedon suhde älykkyyteen. Tästähän tämäkin keskustelu alkoi: joustavasta ja kiteytyneestä älykkyydestä. Perinteinen oletus on, että näiden takana on jokin yhteinen tekijä, g. Itse näkisin ongelmaksi g:n määrittämisen, suuruuden ja vaikutuksen. Oletetaan, että kolme henkilöä, A, B ja C suorittaa vaikkapa WAISin ja saa saman tuloksen, ÄO 120. A saattaa olla huonosti motivoitunut ja tietämykseltään keskiverto, eli hänen g-arvonsa voisi olla 120. B on hyvin motivoitunut, joten hänen g:nsä onkin enää 110 ja C on sekä hyvin motivoitunut ja omaa hyvän tietopohjan joten hänen g:nsä on enää 100. Kuka näistä on se älykkäin?

Omasta mielestäni kaikki ovat yhtä älykkäitä, koska älykkyys on sekä motivaatiota, tietämystä, suorittamista, soveltamista, muistamista, ymmärtämistä, se on kokonaisen persoonan tiettyä suhdetta toimintaan ja todellisuuteen.

Mitä tulee pääsyrajoihin, henkilö joka kannattaa laaja-alaista näkemystä älykkyydestä, syyllistyisi aika karkeaan loogiseen virheeseen, jos alkaisi puolustella omia kantojaan esittämällä testituloksiaan näkemystensä tueksi.

Mielestäni sinulla on ollut tähän keskusteluun paljon annettavaa, tuot samalla tuulahduksen hiukan raikkaammista ja korkeammista ilmanaloista. Ennakkoluulottomuutta kaivataan aina mihin tahansa keskusteluun. Kuten jo totesin, kokemuksesi johdosta voisit harkita myös oman nettiyhteisön perustamista, sillä kaikki suomalaiset asiantuntijatkaan eivät varmaan jaksa keskustella ulkomaisilla keskustelualueilla pitkän työpäivän jälkeen.

Sven Tuuba kirjoitti:

Älykkyys on niin latautunut puheenaihe, että on mahdotonta keskustella siitä ilman että samalla joku ottaa nokkiinsa. Maallikkona on vaikea välttää Mensan mainitsemista keskustelussa, koska se käsittääkseni edustaa varsin suoraviivaista tulkintaa älykkyyden määräytymisestä, olkoonkin, että jäsenistön mielipiteet voivat erota toisistaan huomattavasti. Yhteisö kuitenkin julkisuudessa henkilöityy ennemmin Ilkka Kylävaaraan kuin Marcus Grönholmiin, joten tästä syystä myös tiettyjä käsityksiä on syytä haastaa.

Älykkyys sisältää kiehtovia anomalioita, joista kannattaa aina keskustella. Jos satuit katsomaan 19.9.2006 ohjelmaa Intian älykkäimmästä lapsesta, Akrit Jaswalista, kyseinen ohjelmakin toi esiin vaikeuksia määrittää ilmeisen huippulahjakkaan ihmisen "todellista älykkyyttä": http://www.mymultiplesclerosis.co.uk/misc/akritjaswal.html

Jaswal oli saanut ohjelman mukaan USA:ssa vallan huikeita testituloksia tyyliin ÄO= 200, mutta suoritettuaan Englannissa Imperial Collegen älykkyystestin, poika pettyi pahasti. Joillakin osa-alueilla poika selviytyi erittäin hyvin, mutta toisilla taas keskimääräistä heikommin. Tällainen erittäin merkittävä ero eri testien välillä panee myös epäilemään sitä, miten hyvin edes periaatteessa testattavissa oleva älykkyys ylipäätään voidaan määritellä testien perusteella.

Nuo linkin ovat hyödyllisiä. Tosin IHIQS:n jäseneksi pääseminen lienee varsin yksinkertaista, koska se edellyttää vain nettitestin suorittamista. Ja sen voi suorittaa kymmeniä kertoja tarpeen mukaan. Täytyypä vierailla tuossa linkissä seuraamassa keskusteluja. Älykkyydestä keskustelu ei taida ainakaan USA:ssa oikein onnistua, koska siellä jokaisella on ÄO vähintään 150, mutta silti kielentaito useimmilla aika vähäinen;)

Yksi hyvin kiinnostava ongelma on tiedon suhde älykkyyteen. Tästähän tämäkin keskustelu alkoi: joustavasta ja kiteytyneestä älykkyydestä. Perinteinen oletus on, että näiden takana on jokin yhteinen tekijä, g. Itse näkisin ongelmaksi g:n määrittämisen, suuruuden ja vaikutuksen. Oletetaan, että kolme henkilöä, A, B ja C suorittaa vaikkapa WAISin ja saa saman tuloksen, ÄO 120. A saattaa olla huonosti motivoitunut ja tietämykseltään keskiverto, eli hänen g-arvonsa voisi olla 120. B on hyvin motivoitunut, joten hänen g:nsä onkin enää 110 ja C on sekä hyvin motivoitunut ja omaa hyvän tietopohjan joten hänen g:nsä on enää 100. Kuka näistä on se älykkäin?

Omasta mielestäni kaikki ovat yhtä älykkäitä, koska älykkyys on sekä motivaatiota, tietämystä, suorittamista, soveltamista, muistamista, ymmärtämistä, se on kokonaisen persoonan tiettyä suhdetta toimintaan ja todellisuuteen.

Mitä tulee pääsyrajoihin, henkilö joka kannattaa laaja-alaista näkemystä älykkyydestä, syyllistyisi aika karkeaan loogiseen virheeseen, jos alkaisi puolustella omia kantojaan esittämällä testituloksiaan näkemystensä tueksi.

Mielestäni sinulla on ollut tähän keskusteluun paljon annettavaa, tuot samalla tuulahduksen hiukan raikkaammista ja korkeammista ilmanaloista. Ennakkoluulottomuutta kaivataan aina mihin tahansa keskusteluun. Kuten jo totesin, kokemuksesi johdosta voisit harkita myös oman nettiyhteisön perustamista, sillä kaikki suomalaiset asiantuntijatkaan eivät varmaan jaksa keskustella ulkomaisilla keskustelualueilla pitkän työpäivän jälkeen.

Lue lisää

Akrit Jaswalin tapaus on itselleni tuntematon. Näin äkkiseltään perehdyttyäni tuli mieleen jonkinlainen savant-lahjakkuus, jossa henkilön taidot ovat hyvin kapea-alaisia. Tokkopa kyse savantista kuitenkaan on (en ainakaan itse löytänyt mitään mainintoja), mutta joitakin mielenkiintoisia yhtymäkohtia kyllä on.

Seuroista vielä. On totta, että esimerkiksi IHIQS-järjestön jäseneksi pääsee, jos vain jaksaa tehdä sisäänpääsytestin tarpeeksi useasti. Sivusto väittää testin koostuvan ksymyksistä, jotka valitaan yli 2.4 miljardin kysymyksen poolista. Ja mikäli tämäkin olisikin vedenpitävä keino estää ihmisiä opettelemasta vastauksia, asialleen omistautuneet voivat aina pyytää jonkun ulkopuolisen apua tehtäviä selvittäessään. Samanlainen ongelma piilee valvotuissa testeissä. Likimain kuka tahansa asialleen omistautunut voi testata älykkyytensä psykologin valvonnassa, ja tätä toistamalla myös valvottujen testien tuloksia saa nostettua haluttuihin lukemiin.

Loppujen lopuksi tässä on enimmäkseen kyse siitä, että luotetaan jäseniksi pyrkivien esiintyvänä omana itsenään ja pyrkivän sisälle omilla kyvyillään. Yleisesti muiden osaamisella jäsenyytensä hankkineet eivät viihdy tällaisessa ympäristössä, sillä esim. forumeilla käyty keskustelu edellyttää jonkinlaista henkistä kapasiteettia (=kykyä käsittää abstrakteja käsitteitä, spatiaalisia taitoja ym.). Jos nyt ei kaiken ymmärtämiseen, niin ainakin keskustelusta nauttimiseen. Tällaisissa testeissä hyvin pärjänneet voivat olla erinomaisia käsittelemään abstrakteja käsitteitä ja ajattelemaan kolmiulotteisesti, jolloin keskustelun sivutessa näitä asioita ulkopuolinen ei välttämättä saa niistä toivomaansa nautintoa irti.

En jaksa uskoa, että yhdenkään älykkyysseuran status voisi olla sellainen asia, jonka takia jonkun "sinne kuulumattoman" pitäisi taistella tiensä jäseneksi. Moinen ajattelu ampuu itseään nilkkaan.

Noista nettiyhteisöistä sen verran, että tällä hetkellä vain internetissä toimivien seurojen tarjonta on melko monipuolista, enkä usko että voisin itse tarjota tähän mitään uutta perustamalla oman, vastaavanlaisen yhteisön. Toki ajatus on suunnittelun arvoinen, mikäli löytyy kiinnostuneita osapuolia ja ennen kaikkea jokin aspekti, joka erottaa tämän tulevan yhteisön jo toiminnassa olevista yhteisöistä. Ehkä se aspekti on suomen kieli? Ehkä on, ehkä ei. Kun itse on tottunut keskustelemaan näistä aiheista pääasiallisesti englanninkielisissä ympäristöissä, tulee joskus pattitilanteita, kun samoista asioista keskustellessa löytää itsensä umpikujasta oman äidinkielensä kanssa. Ehkäpä jo tämä voisi olla riittävä syy siihen, että tarvitaan myös kotimaisia yhteisöjä!

Vaan kiinnostaisiko tällainen yhteisö asiantuntijoita? Tässä on ongelmallista se, että en tiedä tarkoitatko "asiantuntijoilla" ihmisiä, jotka ovat suoriutuneet määrätyissä testeissä määrätyllä tavalla (kuten esimerkiksi omalla kohdallani), vai onko kyseessä "asiantuntijan" perinteisempi määritelmä, eli henkilö jolla on laaja-alainen tuntemus kyseiseltä alueelta. Periaatteessa tuo on joko-tai; hyvin testeissä menestynyt voi myöhemmin tulla tämän alan asiantuntijaksi, mutta pelkkä testimenestys ei takaa sitä. Itse väittäisinkin omaavani tämän alan tietoutta hyvin pintapuolisesti, huomioiden kuinka laajasta alasta on kyse. Jos näistä lähtökohdista perustetaan yhteisö, voisiko siellä käyty ajatustenvaihto olla riittävän virikkeellistä myös "perinteiselle" asiantuntijalle, eli henkilölle joka omaa mittavat tiedot ko. alalta?

Arvatenkin pahoittelen jälleen tätä jäsentymätöntä esitystäni... Täällä käyty keskustelu on yllättävän mielenkiintoista, ja yritänkin säännöllisesti seurata käytyä keskustelua. Valitettavasti kiireet painaa päälle myös, joten oma osuuteni jää lähinnä yksittäisiin ja jossain mielessä myös selviöiltä kalskahtaviin viesteihin.

Edelliseen viestiisi en voinut vastata, koska viestin hierarkia oli liian syvä.

Akritia ei varmaankaan voi sijoittaa savant-ilmiöiden joukkoon. Poika on huippulahjakas, mutta ainakin vielä aivan liian itsevarma omista kyvyistään. Jos hän saa hyvää opetusta, hänestä lääketiede saa yhden huippututkijan lisää.

Ajatuksenani oli koota monenlaista älykkyyttä yhteen, asiantuntijuutta, testiälykkyyttä, molempien yhdistelmiä. Pointtina oli tuo suomalaisuus. Toivottavasti joku joskus innostuisi asiasta, vaikka voi olla, että esittämäsi huomiot pitävät paikkansa. Suomalaiset kuitenkin keskustelevat paljon ainakin, jos heidän ei tarvitse kohdata toista nokikkain- ehkä siinä oli se lisäjuju.

Asiantuntijoilla on muutenkin tarpeeksi työtä ja vaaditaan aika paljon, että hän jaksaisi innostua omaan alaansa liittyvästä älykkäästä keskustelusta. Maallikoiden näppärät kommentit saattavat olla pikemminkin ärsyttäviä. Aika harvalla on avoin mieli uusille kysymyksille.

Älykkyysyhdistyksillä on toinen luonne. Ehkäpä jokaisella yhdistyksellä on tietyistä asioista kiinnostuneet jäsenensä. Kun olen katsellut yhdistysten nettisivuja, löytyy taiteellista lahjakkuutta vaalivia niin kuin filosofisista pohdinnoista kiinnostuneitakin yhteisöjä. Jokaiselle löytynee omansa, joskin olen lukenut myös varoituksia joistakin yhteisöistä, jotka pyörivät liikaa tietyn henkilön ympärillä. Nettiyhteisö on tässä suhteessa paras ratkaisu ja - halvin.

Palaillaan asiaan kun ilmenee jotakin uutta keskusteltavaa.