Itsestään selvyydet.

jos siitä kysymys, tietenkin esimiehen velvollisuus on kiittää alaistaan hyvin suoritetusta tehtävästä tai onnistuneesta työstä. Lounaallekin voi viedä..ylistävä kokemus onnistujalle, hmmm..on kokemusta. Lounas mahdollistaa keskustelun, jota ei yleensä työaikana ennätä tehdä. Voi vaihtaa kokemuksia vapaamuotoisesti, vailla työn kiirettä. Antaa vaikka palautetta.
Firman piikkiinhän nuo yleensä menee..jos ei ole itse yrittäjä ja työnantaja.

Joten vastaus on:kyllä.

pitämistä tai velvollisuutta, kiittäminen kun ei ole minulta mitenkään pois, mutta sillä saa toiselle paremman mielen ja se heijastuu itseenkin.

Sitaattisi on vittuilua, ei kiittämistä.

Työkaverini lohkaisee aina sellaisessa tilanteessa : "Ei tarvi kiittää, rahakin on keksitty."

Kuten kaikkia hienoja sanoja myös kiitoksen käyttämistä pitäisi tarkistaa. Mielestäni sekin kokee sanana liikaa hoettuna inflaation. Kiitetään sitten kun on aihetta...

joka päivä tarvii kiitellä asioista, jotka täytyy muutenkin tehdä. Perseennuolemisena mä jo sitä alkasin pitää. Taikka sitten piilovittuiluna. Kunhan sillon tällön muistaa kiitosta antaa.

Jos puhutaan parisuhteesta eikä työstä, taloudenhoito kuuluu lähinnä minulle, koska asun miehen asunnossa enemmän kuin hän. Tuli kyllä hyvä mieli, kun mies sanoi: "Älä stressaa siivouksesta, minä imuroin. Tee vaan rauhassa genetiikan etätehtävät." Pinnani taisi olla vähän kireällä ja muutenkin siedän siivousta hädin tuskin. Passaan kyllä mielelläni silloin, kun miehellä on lomaa (onneksi yhteinen viikko tulossa ensi kuussa).

mä kehun ahkeruutta ja viitseliäisyyttä aina sillo tällö, en kuitenkaan jatkuvasti, ettei niistä kehuista mene maku.

sitä pitää antaa säännöllisen epäsäännöllisesti, jos muusta sitä ei saa annettua niin sit ois hyvä että sitä saa jostain.

Ja kieltämättä se kyllä lämmittää mieltä ku välillä saa palautetta siitäki miten hyvin on velvollisuudet ja itsestäänselvyydet hoitanu.

Voisit kyllä useemminkin kiitellä vaimoas...ja viedä lounaalle. Ootko kokeillut miten se sana saa ihmeitä aikaan?

*vai oliko tää toisin päin, siinä tapauksessa voisit olla pikkasen tunnollisempi*

aiheesta oli hiljattain puhetta..

Eräs vanhempi naishenkilö,55-vuotta naimisis..sanoi mulle ,että yks pitkän parisuhteen salaisuuksista on se,että muistaa aina välillä kiittää sitä toista.
Vaikkei aina niin tuntuiskaan siltä..ja vaikkei aina toinen edes ansaitsis sitä..mutta kiitä kuitenkin..vaikka sitten olemassaolosta,jos ei muuta.
Kiitoksella saa paljon aikaiseksi ja aivan varmasti jotain hyvää takaisinkin..

Mutta toi pitäis kyllä toimia kummatikkin päin:)

...kaikki on. Kiittäminen ja ylistäminen on eri juttuja mutta ihme homma on se miten pienellä positiivisella (rehellisellä) palautteella voi olla iso vaikutus. Kantapään kautta oppineena voipi kehottaa mieluummin kiittämään liikaa kuin liian vähän. Ei maxa paljo.
/Nev