Kevy aloitus ja mietintä, miten elämässäsi näkyy se, että arvostat itseäsi?
Riitääkö voimavarasi omaan elämään?
Jostain tuli mieleeni, että nyt on jo oikea aika oppia elämään omaa elämää.
Joka päivä opettelen kunnioittamaan itseäni.
Itsensä arvostaminen
helisevä
14
798
Vastaukset
- hande
Nuorempana urea ehkä läikkyi enemmän, nyttemmin vähemmän.
Se vaihtelee. Jollain lailla kuvittelee olevansa aika fiksu ja filmaattinen.
Saakelin fiksu.
Sitten tulee joku sudoku.
Lapsen tasolla olevaa ei pysty kunnolla ratkaisemaan, kuten jotain viiden kysymyksen tietokilpailua.
Toisella silmällä katsoo viimeisen, helpon kysymyksen.
Sitten arpoo, olisiko sittenkin osannut sen ensimmäisen...
Ihan kun joku puhuisi selän takaa...- Heikunkeikku
...nauratti :)
Hyvä vastaus!
(se jääköön arvoitukseksi, että olenko samaa mieltä, vai eri mieltä :))
- että elää niinkuin
tahtoo, eikä välitä muiden sanomisista, niin elän todellakin omaa elämääni. Jotkut kylläkin väittävät että olen itsekäs, kun en suostu kaikkeen mitä minulle tyrkytetään, mutta eihän minun ole pakko tehdä niinkuin muut haluaisi minun tekevän. Kyllä minä itse jo tiedän tässä iässä mitä haluan ja mikä on minulle parasta.
- Heikunkeikku
Voi, voi ja voi. Luin yhä uudelleen sun aloituksen ja mietin, että mitä ihmettä Voisin vastata.
Siksi on niin vaikea vastata, kun en ajattele elämääni siten, että jotenkin pitäisi Kunnioittaa itseään tai riittääkö voimavarat tai yrittää Oppia elämään....
Ajattelen asioita jotenkin hyvin lapsellisen yksinkertaisesti. Mä vaan "olla möllötän" ja annan itseni olla just semmonen, ku kulloisenakin aikana tuntuu.
Omaa elämäähän sitä väkisinkin elää, eihän muuta voisi.
Omalla suhtautumisella ja hyväksymisellä esim. vastoinkäymisiin, on suuri merkitys. Asioitten suhteuttaminen ja hyvoen asioitten huomaaminen.
Jos on pakko käyttää mainitsemiasi sanoja, niin Arvostan itseäni siinä, että olen pystynyt pitämään pääni siinä, etten vaihtele mielipiteitäni massojen mukana. Kuulostaa ehkä vähän naivilta ja onkin varmaan sitä. Mutta näin kuitenkin ajattelen.
Niin kauan aikaa, kun säilytän oman kykyni nauttia pienistä asioista (siis Todella nauttia, että sydämestä ottaa), niin koen olevani itseni herra eiku rouva :)- helisevä
Paljoli määkin aattelen ja koen naiviuden voimavaraksi sekä sen, että osaan sanoa nykyään paremmin - ei - toisille ja itselleni - kyllä -
kylläkin vieläkin tulee turhan usein pahamieli tuosta eistä.
"olla möllöttää" niin siihen on lupa ; )
Mä aattelen, että minä olen vastuussa itselleni siitä, miten elän.
Miksiköhän tuntuu siiltä,että tämmöistäkin asiaa pitää itelleen väliin päivittää.
Luterilaisuus on niin syvällä ajatuksissa?
- Meriläinen
helisevää naurua ja iloa.
Arvostan itseäni enemmän ja enemmän.
Oma elämä on tärkeää ja kun täällä lukee arvostelevia viestejä tulee aina mieleen että miksi nyt enää tarvii toista arvostella.
Jos on tähän ikään selvinnyt, nyt on todella aika kysyä itseltään mitä minä itse haluan, että itseni kanssa olisi hyvä elää tämä loppuelämä.
Toivottavasti sitä on vielä kymmeniä vuosia, ja minähän en meinaa päätä alas painaa että voi minua raukkaa vaan annan sen auringon loistaa jonka yksi työkaveri minussa näki yövuorossa viime viikolla.
Siitä lähtien ymmärsin: itse päätän olenko aurinko vai mikä.
Sitä olen joka päivä mietiskellyt aurinkoa itsessäni, minulle ja muille.- helisevä
on kaunis ajatus, mutta myös vaativa jos ei hyväksyy sitä, että on myös pilvisiä päiviä.
Tänään on aurinkoinen päivä.
Ole aurinko Meriläinen, mutta olet aurinko myös silloin kun, et paista . - Meriläinen
helisevä kirjoitti:
on kaunis ajatus, mutta myös vaativa jos ei hyväksyy sitä, että on myös pilvisiä päiviä.
Tänään on aurinkoinen päivä.
Ole aurinko Meriläinen, mutta olet aurinko myös silloin kun, et paista .olen myrskykin joskus ja toisinaan pilvisää.
Mutta se ajatus auringosta, sen kirkkaudesta ja lämmöstä sisälläni ja sieltä ulospäin tuntui hyvälle.
Ja kun olen mielikuvituksen käyttäjä se ikäänkuin auttaa.
Olen luonteeltani visualisoija, kun näen esim. mäkihypyissä poikien tekevän laskuja mielessään ja käsillään olen siellä mukana ja ajattelen just noin ja pitkälle menee. - helisevä
Meriläinen kirjoitti:
olen myrskykin joskus ja toisinaan pilvisää.
Mutta se ajatus auringosta, sen kirkkaudesta ja lämmöstä sisälläni ja sieltä ulospäin tuntui hyvälle.
Ja kun olen mielikuvituksen käyttäjä se ikäänkuin auttaa.
Olen luonteeltani visualisoija, kun näen esim. mäkihypyissä poikien tekevän laskuja mielessään ja käsillään olen siellä mukana ja ajattelen just noin ja pitkälle menee.Sinunlaisiasi maailmaan sopisi enemmän.
Sinä olet empaattinen aurinko.
- joutis
Ihmisissä, varsinkin naisissa, arvostan tervettä itsetuntoa.
Se näkyy koko olemuksessa.
Kunhan itsetunto ei etene ilmeeseen ylimielisyytenä vaan hyväntahtoisena positiivisuutena.- Heikunkeikku
..ajatella niin, että Oman Itsetunnon "siivittämä" ylimielisyys muita kohtaan, osoittaakin huonoa Itsetuntoa?
- viivi-amaldiina
arvosta jos ei siihen itse pysty, jos ei ole itsensä arvostusta ei ole elämääkään.
Voimavarani riittävät vaihtelevasti, mutta aina ne vaan kuitenki riittää. Toivon että näin on jatkossakin. Iloa päivään ja hymyä huuleen.- Anonyymi
Nokka pystyssä kulkeminen on komiaa, vaikka nokan kantaja olisi pahvipää!
Minä Tiedän sen. Olen nähnyt pahvipään - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nokka pystyssä kulkeminen on komiaa, vaikka nokan kantaja olisi pahvipää!
Minä Tiedän sen. Olen nähnyt pahvipäänEikä ole. Hyvä ryhti on eri asia ja siinä pääkin on kunnolla asennoitunut ja / tai asemoitunut.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881287Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1341028- 68964
- 39897
- 71863
- 97857
- 75836
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54812Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39764