Hullu kysymys, mutta mietitkö koskaan sitä mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen ja uskotko jälleen syntymään?
HRRRR, niks naks ja pelistä pois, mitä sitten tapahtuu, vai oletko avaruutta, hui helvata mitä pyörii päässä. Mietitkö koskaan, vai elätkö tätä tässä ja nyt?
HRRRR, niks naks ja pelistä pois, mitä sitten tapahtuu, vai oletko avaruutta, hui helvata mitä pyörii päässä. Mietitkö koskaan, vai elätkö tätä tässä ja nyt?
Vastaukset 9
Vanhimmat
läheisillähän se mahdollinen suru ja selviäminen siitä mun kuolemasta on, joten kyl mä joskus sitä niiden jaksamista mietin.
Ajatus kuolemasta tuo mulle mieleen lähinnä jotain rentouttavaa, pehmeää, rauhallista, tyyntä, hiljaista..
Omaa kuolemaani en oo koskaan pelännyt. Sen sijaan pelkään et joku läheiseni kuolee. Olis niinpaljon helpompaa, kun kuolisin itse ennen heitä tai samaan aikaan, etten joutuisi kokemaan noin isoja menetyksiä enää.
Tai sanotaan niin, että pelkään kivuliasta kuolemaa, en kuolemaa sinänsä. Uskon, että henkeni tai sieluni (miksi sitä halutaankaan kutsua) vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhkataan tai se maatuu.
Pelkään että kuolema tulee väärään aikaan, niinkuin se yleensä taitaa tullakin. Harvoin siihen valmis on. Kaikki muutos pelottaa.
Uskon että kuoleman hetki on helpotus ja poispääsy. Ehkä jonkinlainen oman minän loppu ja sulautuminen energiaan, joka on läsnä kaikessa elollisessa.
tarkalleen mitä mulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Polttohautaus ja tuhkien levittäminen luontoon sellaiselta paikalta joka on itselle ollut merkityksellinen.
En usko varsinaisesti mihinkään jälleensyntymään, mutta välillä tuntuu kuin elämä pyörisi tavallaan jatkuvana looppina. Erityisesti lapsuudessa on sellasia tilanteita, jotka muistuvat mieleen siinä vaiheessa kun tajuaa olevansa tavallaan samassa tilanteessa mutta eri henkilönä kuin muistoissa. Erityisesti riparilta on jäänyt mieleen tapaus, josta jäi erittäin vahva deja-vu fiilis.
En tiedä kannattaako noita asioita miettiä sen enempää kun niihin ei kuitenkaan voi itse millään tavalla vaikuttaa. Vaikka eläisit terveellisesti ja kuntoilisit säännöllisesti voi lähtö tulla jonkun rattijuopon yliajamana. Kuolemaan liittyvät asiat on yksilön vaikutuspiirin ulottumattomissa, ja maailmassa on 6miljardia ihmistä ja ties kuinka monta eläintä, tautia, luonnonmullistusta yms. jotka saattavat viedä mukanaan.
Mihinkään ei oikein voi mennä ja kun vielä tilastollisesti suurin osa tapaturmista sattuu kotona, ei kotiinkaan voi oikein jäädä. Jos jotain korkeampaa on niin sitten se on sen käsissä milloin tiimalasi lakkaa juoksemasta.
Enemmän pelkään itselle tärkeän henkilön menettämistä, kuin omaa kuolemaa.
Pelkään tuskaa, kipua, kärsimystä. Yritän olla ajattelematta koko asiaa, se kammottaa.
Uskon, että minulla on vielä paljon elämää elettäväna ja keskityn vahvasti siihen.
Kuolema on kalma juttu.
Nyt iloisempiin aiheisiin.....===>
Oliko puvun sisällä itse oikea typy?
muutenhan tuo olisi jo eloton.
Silloin välillinen kokemus maailmasta päättyy ja välitön kokemus alkaa.