Niin se sitten meni, että vaimo vaihtoi minut työkaveriin. 12 vuota ehdittiin olla naimisissa kaksi lastakin saatiin. Nyt itse kamppailen katkeruuden, koston ja vihan tunteiden välillä. Tiedän että niistä ei ole minulle hyötyä tässä tilanteessa, mutta silti ajatukset pyörivät päässä enemmän tai vähemmän. Ajattelin täältä palstalaislta kysyä neuvoja näiden tunteiden nujertamiseksi. Jos niitä jollain olisi tiedossa, vai onko aika ainut lääke? Vähitellen alan olemaan täynnä tätä pahaa oloa. Olisin kiitollinen jos saisin uusia näkökulmia tähän elämäni katastrofiin.
Jätetyn tunteet
Hyvät neuvot tarpeen
82
23508
Vastaukset
- siitä
mitä joudut kokemaan, toi on kaikista pahinta mitä voi ihmissuhteissa kokea, vaihdetaan lennossa toiseen.
Itsellä on kokemus avioerosta jossa miehellä oli ihastus työkaveriin, vakavampaa suhdetta siitä ei kuitenkaan tullut mutta hetken romanssi ja meidän liitto sai siinä sinetin.
Itse itkin varmaan ekat 6 kk melkeen aamusta iltaan, biletin, puhuin, puhuin, raivoisin ja kaikkea mahdollista. Ajattelin sillon että se tunne ei ikinä lopu ja ihmettelin miten ihmiset pystyvät jatkamaan elämäänsä, mutta tässä sitä ollaan, pahat fiilikset takana ja elän lasten kanssa hyvää elämää.
Miehet varmasti käsittelee asioita eri tavalla kuin naiset mutta neuvoisin että älä pidättele tunteitasi kunhan ne pysyvät niissä rajoissa ettet satuta ketään tai tee muutenkaan mitään peruuttamatonta. Kaikki tunteet on läpikäytävä, siihen ei ole oikotietä, edessäsi on vuoristorata, joku päivä olet niin täynnä kiukkua että halkeat siihen, joku päivä olet surullinen, joku päivä saatat hymyillä ja kaikkea siltä väliltä.
Älä jää yksin, hakeudu ihmisten seuraan aina kun mahdollista. Alussa voi olla ehkä hyvä hakea vaikka sairaslomaa jos et pysty syömään tai nukkumaan mutta muuten älä lopeta elämistä. Liikunta auttaa myös, kun juokset tai harrastat jotain vaikka kuntonyrkkeilyä niin saat purettua hieman pahaa fiilistä pois ja olet niin väsynyt että nukahdat vaan sänkyyn.
Lapset pitävät elämässä kiinni, yritä viettää heidän kanssaa niin paljon aikaa kun mahdollista, älä hauku heille lasten äitiä vaikka mieli tekisi, se ei auta mitään, sellanen vaan myrkyttää lasten mielen.
Jos ja kun tulee tunne että otanpas tosta uuden naisen niin ole hänelle rehellinen ja kerro että olet kriisissä ettet loukkaa jotain ulkopuolista ihmistä.
Tsemppiä ja voimia sulle! - samassa veneessä
Hieman yli kolme vuotta sitten mulle kävi samoin; mies vaihtoi mut työkaveriin. Takana liki 20 vuotta yhdessä ja kolme vielä pientä lasta, nuorin juuri kaksi täyttänyt. Ei ole ollut helppoa, arvet ovat yhä vereslihalla ja jokainen vastaan tuleva perhe; isä ja äiti lapsineen saa kivun nousemaan pintaan. Uudet suhteet eivät onnistu; en pysty kuvittelemaan itseäni toisen miehen kanssa. Itseäni helpotti tietää että en ollut yksin tunteideni ja kohtaloni kanssa. Katkeruudesta olen päässyt eroon, yritä sinäkin. Vihata saa, onhan sinua satutettu. Anna itsellesi aikaa surra, avioerohan on yhtä raskas asia elämässä kuin läheisen kuolema. Elämä kuitenkin jatkuu, sen pitääkin jatkua.
- molemmatKokenut
Anna itsellesi aikaa surra, avioerohan on yhtä raskas asia elämässä kuin läheisen kuolema. Elämä kuitenkin jatkuu, sen pitääkin jatkua.
En menis noinkaan sanomaan. Kuolema erottaa lopullisesti. Avioero ei.
- Sattuu sattuu ***
Täällä jätetty nainen, jolla pitkään jo samanlaiset tunteet*
Voitaisko kirjoitella ja vaihdella ajatuksia?*- karppa
on jo aikaa useampi vuosi, ja tunteet eron alussa olivat juuri tuollaiset kuin ketjun aloittajalla, ja minulla ihan sama tilanne, että vaimo lähti, tai siis minä hain eroa kun vaimolla oli suhde toiseen mieheen.
Aika tietysti on suurin auttaja asiaan, mutta monenlaista voi myös tehdä ettei asia olisi jatkuvasti mielessä. Minä puhuin ystävilleni eroasiasta moneen kertaan, ja he sanoivatkin, että jos on tarve puhua niin pyysivät soittamaan, tai käymään.
Se auttoi minua paljon samoin kuin se, että yritin väkisinkin urheilla, vaikka se ei siinä mielialassa paljon kiinnostanut. Eräs tärkeä neuvo on se, että älä jää asiaa liikaa murehtimaan vaan yritä keksiä jotain tekemistä. - samassa veneessä
Kirjoita pois, aina tekee hyvää päästä purkamaan mieltä, vaikka sitten kirjoittelemalla. Toki muutkin "kohtalotoverit" voi kirjoittaa. sparkplug(at)koti.luukku.com
- E-XX
Viestiketjun aloittajana jätettynä miehenä olisin todella iloinen jos voisin vaihtaa tarkempia ajatuksia jonkun saman tilanteen kokeneen kanssa. Haluaisin auttaa muita kun itsekkin olen muilta apua saanut.Tähän ketjuun en viitsi yksityiskohtia alkaa kirjoittamaan. Tunteita on paljon ja olisi hyvä jos niitä jollekkin voisi kertoa. Postia vastaanotan: kospertti(at)gmail.fi Suomi24:n posti ei toimi minulla siksi tämä osoite. Tiedän että tämä ei ole treffipalsta, mutta kyse ei ole treffeistä.
- tuntuu tutulta
E-XX kirjoitti:
Viestiketjun aloittajana jätettynä miehenä olisin todella iloinen jos voisin vaihtaa tarkempia ajatuksia jonkun saman tilanteen kokeneen kanssa. Haluaisin auttaa muita kun itsekkin olen muilta apua saanut.Tähän ketjuun en viitsi yksityiskohtia alkaa kirjoittamaan. Tunteita on paljon ja olisi hyvä jos niitä jollekkin voisi kertoa. Postia vastaanotan: kospertti(at)gmail.fi Suomi24:n posti ei toimi minulla siksi tämä osoite. Tiedän että tämä ei ole treffipalsta, mutta kyse ei ole treffeistä.
Hei!
Laitoin sinulle postia gmail-osoitteeseen, mutta se palautui. - Nimetön
tuntuu tutulta kirjoitti:
Hei!
Laitoin sinulle postia gmail-osoitteeseen, mutta se palautui.gmail ole com eikä fi???? Yritä uudestaan
- E-XX
tuntuu tutulta kirjoitti:
Hei!
Laitoin sinulle postia gmail-osoitteeseen, mutta se palautui.Ajatuksissani laiton com:n sijasta fi.
- aalto pituudella
Itse tiedän tunteesi vaikka vaimoni ei "ilmeisesti" vaihtanutkaan minua toiseen (niin hän ainakin sanoi).
Mutta se viha, katkeruus ja hylätyksi tuleminen on pahinta. Olen myös illat pitkät ajatellut vaimoani ja sitä mikä meni pieleen ja myös lapset on ajatuksissani päivät ja yöt ja uni ei tule silmään, yöt on pitkiä ja päivät vielä pitempiä! talo on tyhjä ja kylmempi kuin koskaan, ei ole lapsien taikka elämisen ääniä. Olen turvautunut viinaan (joka ei ole missään nimessä apu keino mutta helpottaa)
Odotan joka päivä puhelimen ääressä tulisiko soitto, mutta ei tule. Odotan myös koneen äärellä että tulisiko sähköpostia, ei tule!
Mikä eteen? ei jaksa mennä töihin eikä ulos, Pelkään ulos menoa jos vaimoni tulisi sillä aikaa käymään kun olen poissa?
Mutta kun olen näinä pitkinä iltoina ajatellut, niin ulos on päästävä ja tehtävä jotain?? Mutta mitä? Uusi nainen? EI TODELLAKAAN, harrastus? kuka jaksaisi kannustaa?
Niin mikä sitten?
Ystävien avulla olen jaksanut ja jotka on minua kannustanut. Näissä asioissa se ystävyys punnitaan. Niillä jaksaa päivä kerrallaan mutta uskoa on huomiseen, tunteet menee joskus ohi (toivottavasti) mutta muistot ikävä kyllä vain jää.
Uskoa, toivoa ja voimia toivon koko sydämmestäni myös sinulle veli hyvä, sillä tiedän tunteet mitkä sinulla nyt on, se viha, koston himo ja katkeruus, mutta myös suuri rakkaus entistä kohtaan.
En sano että ota koira, ja en sano että lue raamattua. Mutta yritä nähdä ne mahdollisuudet mitkä sinulla nyt on? vaikka se on vaikeaa, ja yritä tehdä sitä mitä et silloin pystynyt!
Vielä kerran voimia.
-Iso M-- kylmyys tuntuu
Muutin perheeni luota yksinäiseen asuntoon, jossa on kylmä kuin hornan tuutissa. Kumma, että kylmyydenkin tuntee eri tavoin, kun ei ole ihmisiä ympärillä.
Kävelylenkki päivällä on kyllä pitänyt minut tämän illan lämpimänä.
- ja läpikäytävä
Samansuuntaisia kokemuksia minullakin, paitsi että 14 vuotta ehdittiin olla naimisissa. Hirveästi tunteita tilanne tuo pintaan, eivätkä kaikki tosiaankaan ole niitä positiivisia, mutta itse olen ajatellut, että ne on vain käytävä läpi. Muu ei auta. Muuten niistä ei pääse ikinä eroon ja elämässä eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän. Voimia!
- tiina*
"psykologia" -hyllystön kirjoja kirjastosta; sieltä löytyy opuksia laidasta laitaan: itsetunnosta, persoonallisuudesta, ihmissuhteista suuntaan jos toiseen, parisuhdeoppaita, pohdintaa elämän kriiseihin ym. ym. Vaikka olet nyt eronnut, kannattaa lukea noita parisuhdeopuksiakin. Niistä saattaa tunnistaa asioita, jotka entisessä suhteessa meni "pieleen". Tai ymmärtää vähän syvällisemmin, ettei entisessä suhteessa välttämättä mikään kovasti pieleen edes mennyt. Jos kumppani vaan toteaa, että tämä riitti, kiitos paljon ja näkemiin, "niin se sitten meni". Hänellä on siihen varmasti omat syynsä, tuskin hän kuitenkaan sinua kiusataksesi erosi.
Ehdotankin, ettet työstä mielessäsi ollenkaan tuota, että vaimolla on nyt toinen. Se on hyödyntä. Mieti mieluummin sitä, miksi kamppailet katkeruuden, koston ja vihan kanssa. Tunteita ei voi eikä pidä nujertaa, muuten ei opi itsestään mitään. Pahimmassa tapauksessa nuo tunteet jäävät "takaraivoon" kasvamaan ja se vaikeuttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia ihmissuhteitasi.
Luin juuri psykologi Pirkko Lahden opuksen, jossa sanottiin, että ihmisellä täytyisi olla elämässään "arkunkantajina" kuusi sellaista ihmissuhdetta, joihin tukeutua suuren kriisin hetkellä. Avioero oli niistä kriiseistä yksi. Älä siis jää yksin murehtimaan ja katkeroitumaan!- neuvo, mutta
juuri eron kokenut on järkyttynyt, vielä sokissa ja keskittymiskyky lähellä nollaa. Kirjojen lukeminen tuossa tilassa ei välttämättä edes onnistu. Keskusteluapua olisi hyvä saada; joku joka ymmärtää eronnutta ja jätettyä. Ystävä, sukulainen, ammattiauttaja, eroryhmä. Surustaan pitää voida puhua tai kirjoittaa. Se selkeyttää ajatuksia ja auttaa eteenpäin.
- tiina*
neuvo, mutta kirjoitti:
juuri eron kokenut on järkyttynyt, vielä sokissa ja keskittymiskyky lähellä nollaa. Kirjojen lukeminen tuossa tilassa ei välttämättä edes onnistu. Keskusteluapua olisi hyvä saada; joku joka ymmärtää eronnutta ja jätettyä. Ystävä, sukulainen, ammattiauttaja, eroryhmä. Surustaan pitää voida puhua tai kirjoittaa. Se selkeyttää ajatuksia ja auttaa eteenpäin.
pitääkin voida puhua ja/tai kirjoittaa. Mutta ap. kirjoitti lähinnä katkeruuden, koston ja vihan tunteista; ne rasittavat ihmistä enemmän kuin itse ero tai siihen liittyvä suru.
Siksi ehdotin lukemista, koska vain tuntemalla itsensä paremmin pystyy kehittämään "katkeruuden, koston ja vihan -poistomenetelmiä". Ensiapuna pitäisi siis saada nämä tunteet pois surun tieltä. En tietenkään tiedä millaisia ystäviä ja tuttavia ap.llä on, mutta monet ihmiset ns. ymmärtävät liikaa puhujaa. Eli huonossa tapauksessa ap:n ystävät oikein kannustavat vihaan ja kostoon hänen kertoessaan näist tunteista. Tästä johtuen surutyöhön aloittaminen viivästyy pahasti (tai siihen ei päästä ollenkaan - niinkin on käynyt jollain... Katkeruuteen jää koukkuun helposti ja se täyttää koko elämän). - pohdittavaa
huora löysi uuden, ei siinä ole sen kummempia
syitä. uus on ihana ja ex on kaikin tavoin paska.
vituttaa kun ei kestä tehdä sitä mikä olisi
oikein ja kohtuullista. siitä kun joutuisi
lusimaan.
- E-XX
Kiitos kommenteista. Jotenkin lohdullista huomata että en ole ongelmani kanssa yksin. Olen lueskellut kirjoja jotka liittyvät avioeroon niistä olen löytänyt paljon hyviä ajatuksia. Monta kertaa olen saanut positiivisella ajattelulla oloni tuntumaan hyvältä, mutta sitten jokin pieni asia saa ajatukset kääntymään siihen entiseen elämään ja ahdistus ottaa vallan. Hyviä ystäviä joita ei ole liikaa olen vaivannut omieni ongelmieni kanssa välillä niin paljon että pelkään niiden kyllästyvän tähän pahaan olooni. Tässä tilanteessa ei ole varaa menettää enää yhtään ystävää. Uusien ystävien hankkiminen tuntuu hankalata, kun ajatukset pyörii yötä päivää tämän yhden asian ympärillä eikä oikein muusta osaa edes puhua. Yöt olen viimeaikona sentään jotenkin saanut nukuttua muutaman kuukauden valvomisen jälkeen luojan kiitos! Kiitän ja toivon parempaa huomista kaikille teille jotka samassa veneessä olette. Selviämme kyllä ja uskon että kaikella on tarkoituksensa vaikka nyt en sitä ymmärrä. Ehkä sekavaa tekstiä, mutta sekava on mielenikin.
- karppa
ollut mitenkään sekavaa, vaan kirjoitit oikein järkevästi. Varmasti tulet selviämään, vaikka se koville ottaakin.
Yleensä nämä petturinaiset/miehet huomaavat jossain vaiheessa, että se ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella, ja alkavat anelemaan pääsyä takaisin sen puolison luokse jota petettiin mennen tullen. Niin minunkin ex pyysi monesti minua ottamaan hänet takaisin kun arki oli tullut uuteen suhteeseen, ja alkuhuuma oli mennyt ohi, ja uudesta miehestä löytyikin vaikka kuinka paljon piirteitä mitkä eivät häntä miellyttäneet.
Kaikki vaan oli sitten jo liian myöhäistä, ja sanoinkin, että minua on liian paljon petetty ja huijattu, että voisin edes harkita uudelleen aloittamista ex.n kanssa.
Mutta sehän meneekin niin, että sitä saa mitä tilaa. - tämän keskellä
lapsesi. Huolehdi oikeuksistasi ja lasten oikeuksista. Exäsi elää nyt luultavasti uutta romanssia ja saattaa uutuuden viehätyksessään kuvitella lastenkin elämät uusiksi. Älä suostu vain sen takia ettet jaksa riidellä. Kaikki se, mitä nyt teet, tulee vaikuttamaan monta monta vuotta eteenpäin, jopa silloinkin kun olet jo elämäsi aurinkoisella puolella.
- Kaltoin kohdeltu
Täällä ollaan ihan samassa tilanteessa. Mies jätti 4 kk sitten minut työkaverin takia kuin nallin kalliolle 16 vuoden liiton jälkeen ja minulle jäi murrosikäinen lapsi. Jäimme asumaan meidän entiseen asuntoomme, jossa nyt yhteiset muistot ahdistavat. Rakastin miestäni erotessamme vieläkin, vaikka hän oli pitänyt salarakkautta selkäni takana jo 2 kk. Suru, katkeruus ja ahdistus on edelleen kova, varsinkin aamuisin. Omia apukeinoja ahdistuksen välttämiseksi ovat eroseminaari, mielialalääkkeet, liikunta ja työ. On hyvä puhua asiasta mahdollisimman monelle ihmiselle ja haalia itselleen ystäviä. Itse olen purkanut tunteitani eroseminaarissa muiden kohtalotovereiden kanssa, soitellut sukulaisille ja tuttaville ja puhunut jopa naapureille sekä työkavereille. Mielialalääkkeet turruttavat pahimmat tunteet, eikä niistä synny pysyvää riippuvutta, suosittelen. Suru on kuitenkin kohdattava eikä saa pidätellä kyyneleitä ja pahaa oloa, vaan kaikki on purettava pois. Vanhan elämän perään ei kannata haikailla, vaan yrittää löytää niihin tyhjiin hetkiin jotain mielekästä tekemistä. Itse en ole vielä tässä onnistunut, vaan viikonloput ovat täyttä tuskaa, kun lapsikin on vielä ihan lukossa. Jonkin verran helpottaa, kun saa huoltajuus-, tapaamis- ja asuntoasiat järjestykseen. Meillä ei niistäkään päästy yksimielisyyteen. Aika on paras lääke. Tutkimusten mukaan avioeroprosessin käsittelyyn menee 2-5 vuotta, mutta toivottavasti selvitään lyhyemmällä ajalla. Tsemppiä ja valoa elämääsi!
- tuttua joo aikaa
On jo tosin kulunut ja itse voin sanoa jätetynä ja jättäjänä (oli yhteinen sopimus!) Että aika ja anteeksianto parantaa haavat. Elämässä on vain asioita joita ei ymmärrä. Itsekkin mietin vaikka siitä kun muutimme erilleen on aikaa jo useampi vuosi.Miksi mulle kävi näin.
Mitä olisin voinut tehdä toisin.
Turhaahan se on olimme "miin erilaiset". enkä usko että elämme olisi kovin hyvää yhdessä.
Tilanteesi on sikäli eri mikäli oikein ymmärsin, että sulle ei annettu vaihtoehtoja.
Pura tunteitasi, jos ystävät eivät kestä on ammattiapua ja eroryhmiä olemassa.
tsemmpiä sinulle,,et tosiaan ole yksin. - Virya
Hyvä, että lähti, eikä jäänyt elämään kaksoiselämää. Nyt sulla on mahdollisuus elää itsenäistä elämää. Mitä iloa olisi ollut vaimosta, joka ei sua rakasta? Iloitse siis siitä, että olet vapaa!
- menninkäinen
....kylmyyden tunteeseen, silloin kun idyllit ja unelmat ja rakkaus on mennyt pirstaleiksi puhumattakaan luottamuksesta? Että pystyisi tuntemaan myös virkeyttä ja hyviä tunteita tummien tunteiden ohella? Että veri taas kiertäisi ja tuntisin eläväni. Saman kokenut.
- wilma60
En tiedä uskotko tuohon että aika auttaa. Mutta niin se vain tekee. Tummat tunteet siirtyvät välillä hetkeksi syrjään ja antavat tilaa kirkkaimmille tunteille kunnes ne taas palaavat takaisin. Mutta kun aikaa kuluu niin tummat tunteet tulevat entistä harvemmin takaisin ja kirkkaat valtaavat mielen ja ajatuksen. Yhtenä kauniina päivänä huomaat miten veri kiertää sinussa ja tunnet tosiaan eläväsi. Elämä jatkuu, erilaisena kuin ennen mutta juuri sellaisena kuin sinä haluat sen jatkuvan. Löydät ilon elämääsi ja jatkat elämääsi eräällä tavalla "uutena ihmisenä".
Minä elin kaksi vuotta sitten tuossa kylmyyden tunteessa. Koko elämä tuntui menneen pirstaleeksi, usko ja luottamus toiseen ihmiseen oli mennyttä. Nyt elämä tuntuu hyvältä ja jatkan valoisin mielin tulevaisuuteen. Sitä en tiedä mitä se tuo tullessaan, toivottavasti jotain mukavaa.
- tri Sykerö
Neuvoisinkin heti ensiavuksi ns. terapiapillun hommaamista, sillä saa ne katkerimmat fiilikset tuuletettua päästä pois. Ota itsestäsi projekti ja laita itsesi taas iskukuntoon, kuitenkin lapsiasi unohtamatta, suo heille aikaasi aina kun tarvitsevat ja äläkä anna kenenkään uuden muijan tulla tärkeämmäksi kuin omat lapset. Äläkä tee uusien kanssa lisää lapsia, koska naiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, kusettavat kuitenkin jossain käänteessä. Suomi on täynnä lemmenkipitä naisia, senkun poimit itsellesi parhaiten sopivat.
Veikkaampa myöskin, ettei entisen eukkosi juttu työkaverinsa kanssa kovin kauaa kestä. Yleensä nämä hetken huumassa toisen matkaan lähteneet ovat vonkaamassa takaisin, sinuna en ottaisi kovin helpolla ja jos kuiten otat, niin ota kodinhoitajaksi ja nauti itse elämästä muidenkin naisten kanssa. Eukolle voit todeta, että sitä saa mitä tilaa.- ystävän neuvo!
Ei kaikilla miehillä ole samanlaista naiskäsitystä kuin sinulla. Olet ilmaisesti saanut siipeesi ja tuska on edelleen päällä.
On erittäin huono neuvo, kun ihminen on henkisesti rikki, hylätty ja jätetty, kehottaa hankkimaan "terapiapillua". Miten ajattelet, että sellainen helpottaa jätetyn oloa? Tunteeton ja merkityksetoön nainti jonkun tuntemattoman kanssa saattaa jopa pahentaa tilannetta ja lisätä eromasennusta. - E-XX
ei minun tapauksessani ollut kyse, ikävä kyllä. Puolitoista vuotta valehdeltiin päin naamaa. Minulla oli jonkin asteinen aavistus ja kysyinkin suoraan monia asioita kaikki kiellettiin. Ehkä en itse halunnut uskoa sitä todeksi. yritin tehdä kaikki asiat siten että olisin saanut rakkautta ja hyväksyntää. Uskoin vahvasti siihen että kun minä toimin näin niin kaikki asiat järjestyvät lopulta hyvin. Raskas vuosi se oli koska en nähnyt mitään positiivisia merkkejä vaikka yritin olla hyvä. Lopulta väsyin ja suostuin aikalisään muutetiin erilleen ja lupasimme molemmat miettiä omalta taholtamme mitä elämältä haluamme. Edellenkin kuvitteli että kyllä se siitä kun vaan jaksa olla hyvä. Siitä alkoi vieläkin raskaampi aika yritin mutta ei vastakaikua. Tosi pohjalla kävin kunnes se pommi räjähti. Se oli sitten joulun alla. Nyt alkaa pikkusen helpottaa, kun epätietoisuus jatkosta on selvä. Se oli sitten siinä, ihmiseltä johon olen luottanut 110 prosenttisesti ja kuvitellut että yhdessä mennään loppuun asti. Ja niinhän siinä loppuksi kävikin, entisen elämän loppuun asti sitä kestikin. Nyt vaan on alkanut uusi elämä.
- wilma60
Jos tällaista terapiamuotoa meinaa käyttää niin täytyy tehdä toiselle osapuolelle heti selväksi, että tämä on pelkkää terapiaa eikä tästä mitään muuta seuraa. "Laastarointi" on jossain tilanteissa hyväksi ja kun molemmat sen tietää ja suostuu siihen niin mikäs siinä.
- karppa
E-XX kirjoitti:
ei minun tapauksessani ollut kyse, ikävä kyllä. Puolitoista vuotta valehdeltiin päin naamaa. Minulla oli jonkin asteinen aavistus ja kysyinkin suoraan monia asioita kaikki kiellettiin. Ehkä en itse halunnut uskoa sitä todeksi. yritin tehdä kaikki asiat siten että olisin saanut rakkautta ja hyväksyntää. Uskoin vahvasti siihen että kun minä toimin näin niin kaikki asiat järjestyvät lopulta hyvin. Raskas vuosi se oli koska en nähnyt mitään positiivisia merkkejä vaikka yritin olla hyvä. Lopulta väsyin ja suostuin aikalisään muutetiin erilleen ja lupasimme molemmat miettiä omalta taholtamme mitä elämältä haluamme. Edellenkin kuvitteli että kyllä se siitä kun vaan jaksa olla hyvä. Siitä alkoi vieläkin raskaampi aika yritin mutta ei vastakaikua. Tosi pohjalla kävin kunnes se pommi räjähti. Se oli sitten joulun alla. Nyt alkaa pikkusen helpottaa, kun epätietoisuus jatkosta on selvä. Se oli sitten siinä, ihmiseltä johon olen luottanut 110 prosenttisesti ja kuvitellut että yhdessä mennään loppuun asti. Ja niinhän siinä loppuksi kävikin, entisen elämän loppuun asti sitä kestikin. Nyt vaan on alkanut uusi elämä.
E-XX kertomus on kuin minun elämästä kun oltiin ex.n kanssa vielä yhdessä. "yritin tehdä kaikki asiat siten että olisin saanut rakkautta ja hyväksyntää. Uskoin vahvasti siihen että kun minä toimin näin niin kaikki asiat järjestyvät lopulta hyvin." Juuri kuin minun avioliitosta, mutta näin sen, että yksin ei voi rakastaa kun toinen on kuin jääpuikko, ilman minkäänlaisia tunteita minua kohtaan.
- tri Sykerö
ystävän neuvo! kirjoitti:
Ei kaikilla miehillä ole samanlaista naiskäsitystä kuin sinulla. Olet ilmaisesti saanut siipeesi ja tuska on edelleen päällä.
On erittäin huono neuvo, kun ihminen on henkisesti rikki, hylätty ja jätetty, kehottaa hankkimaan "terapiapillua". Miten ajattelet, että sellainen helpottaa jätetyn oloa? Tunteeton ja merkityksetoön nainti jonkun tuntemattoman kanssa saattaa jopa pahentaa tilannetta ja lisätä eromasennusta.Sinä olet selkeästi niitä ihmisiä, jotka haluavat rypeä tuskassa ja katkeruudessa mahdollisimman pitkään, sekä tuoda sitä julki kaikille läheisille "katsokaa kuinka kärsin". Ole vain, jos siitä nautintosi saat. Ihminen ei ole yksiavioinen, vaan sen on uskonnon keksimä harhakuva. Joo, kyllä olen saanut siipeni, mutta tuska on kaikonnut vuosia vuosia sitten. Itse toimin ehdottamallani tavalla, tein kuitenkin aina selväksi, ettei tässä nyt olla taas suurta illusiota rakentamassa, vaan hauskanpitoa toisesta huolehtien. Olinpa useamman kerran ns. terapiamulkku tapaamilleni naisille, hauskaa pidettiin asioista puhutiin monet kerrat läpi yöt, rakasteltiin, nautittiin vain siitä hetkestä. Jälkeenpäin on noita naisia vastaan tullut ja kaikilla tuntuu menevän hyvin, voidaan moikata kysellä kuulumisia jne, kenenkään kanssa ei ole jäänyt välillemme kaunaa tai katkeruutta.
Itsellänikin menee mukavasti, ihana järkevä nainen, jonka kanssa on pidetty yhtä yli 4 vuotta (ei muita naisia) ei asuta yhdessä vielä, mutta ehkäpä joskus. Aika ja Terapiapillut parantaa haavat. - Ota opiksi
En alkuunkaan usko että kukaan haluaa olla usko-
ton hyvässä avioliitossa.
Lapset ja oma perhe ovat aina etusijalla.
On vain opittava keskustelemaan asioista joka
tasolla. Tehtävä yhteistyötä, toista ihmistä
unohtamatta.
- Niin kaunista ja kallista ei ole eikä
niin tehokasta ja terävä-älyistä, jos
ihminen ajattelee vain itseään.
Yrittäkääpä vain. - E-XX
tri Sykerö kirjoitti:
Sinä olet selkeästi niitä ihmisiä, jotka haluavat rypeä tuskassa ja katkeruudessa mahdollisimman pitkään, sekä tuoda sitä julki kaikille läheisille "katsokaa kuinka kärsin". Ole vain, jos siitä nautintosi saat. Ihminen ei ole yksiavioinen, vaan sen on uskonnon keksimä harhakuva. Joo, kyllä olen saanut siipeni, mutta tuska on kaikonnut vuosia vuosia sitten. Itse toimin ehdottamallani tavalla, tein kuitenkin aina selväksi, ettei tässä nyt olla taas suurta illusiota rakentamassa, vaan hauskanpitoa toisesta huolehtien. Olinpa useamman kerran ns. terapiamulkku tapaamilleni naisille, hauskaa pidettiin asioista puhutiin monet kerrat läpi yöt, rakasteltiin, nautittiin vain siitä hetkestä. Jälkeenpäin on noita naisia vastaan tullut ja kaikilla tuntuu menevän hyvin, voidaan moikata kysellä kuulumisia jne, kenenkään kanssa ei ole jäänyt välillemme kaunaa tai katkeruutta.
Itsellänikin menee mukavasti, ihana järkevä nainen, jonka kanssa on pidetty yhtä yli 4 vuotta (ei muita naisia) ei asuta yhdessä vielä, mutta ehkäpä joskus. Aika ja Terapiapillut parantaa haavat.Jokainen tekee niinkuin parhaaksi tuntee ei siitä kannata muiden suuttua. Jos olet itellesi rehellinen kaikki on ok. Minä en vaan ole sellainen kuin sinä ja minulla on siihen oikeus ajattelit mitä vaan. Hyvää jatkoa sulle. Eikä se exä välttämättä huora ole vaikka toisen löytääkin. Asiat eivät aina vaan mene niikuin itse ajattelee.
- kuin junan vessa
Tuo terapia toimii varmasti melkein miehelle kuin mihelle. Kokemusta on.
Tosin menin kyllä yhteen terapiatuttuun ihastuun tai rakastuun vai mitä se nyt onkaan...
kun mun eukko lähti työkaverinsa matkaan niin Itse en juurikaan pulloon koskenut vaan treenasin itseni huippukuntoon ja ostin vähän vaatteita, kävin parturissa ja aloin tapaileen mimmejä vaikka mieli oli ihan maassa. mielialalääkkeitäkin kokeilin mutta nekin jätin pois kun mieli koheni kun huomasin että vientiä oli. äläkä vaan ota sitä vaimoas takas kun sen uus suhde menee mönkään.
se nimittäin rupee kinuaan sua takas...
- wowwow
No ainakaan ei kostamaan kannata ruveta.
Mutta niinhän se on, että aika on paras lääke. Se on klisee, mutta aivan täyttä totta. Kyllä se katkeruus ja viha siitä laantuu. Tiedän kokemuksesta.- ja aina vaan aikaa
4 v ollut aikaa, mutta katkeruus ei helpota. Vihaakin välillä sitä toista kohtaan. Hyviäkin hetkiä toki on, kunnes sisältä taas kumpuaa se pahaolo ja vie kaiken järjen mukanaan. Voihan se aika loppua vaikka yön tunteina ja silloin en saisi sitä tuskan jälkeistä "uutta"aikaa kokea.
Edelleen odotan että helpottaisi....Voimia sinulle ja toivottavasti jaksat itsestäsi kuitenkin huolehtia.(itse en jaksa)
- xxxxx
mies/nainen vaihtaa sinut toiseen niin itkeminen on aivan turhaa. Tuollaiset ihmiset eivät ole kyyneliesi arvoisia.
- ihan kohta
kaksi vuotta täyteen siitä, kun aviomies ilmoitti rakastuneensa toiseen. Takana 20 vuotta avioliittoa ja lapsiakin lauma. Saman tuskan kokeneena sinua ymmärrän. Ensimmäiset pari kuukautta meni minulla shokissa: en ymmärtänyt, että avioliittomme todella on ohi, mutta sitten kun sen tajusin, tunsin suunnatonta vihaa ja katkeruutta, mutta enemmän sitä perheemme rikkonutta naista, kuin miestäni kohtaan. Parasta terapiaa oli minulle asiasta puhuminen, puhuin kaikille; ystäville, sukulaisille, jopa tuntemattomillekin ja kävinpä terapeutillekin purkamassa tuntojani. Jatkoin entisiä harrastuksiani, vaikka voimia lähteä ihmisten pariin ei välillä tahtonut olla, mutta hammasta purrenkin lähdin. Päätin, etten jää kotiin itkemään ja tiesin, että kotiin jääminen on minun loppuni - kohta en olisi uskaltanut lähteäkään minnekään. Ensimmäinen vuosi oli vaikea, varsinkin kun vuoteen sisältyi lasten juhlia (rippi, yo) ja tietenkin joulut, syntymäpäivät yms saivat menetyksen tuntumaan niin konkreettiselta. Mutta nyt toisen vuoden alkaessa olla lopuillaan, tunnen päässeeni pahimman yli. Itsetuntoni ja naiseuteni ovat edelleen kolhuilla, mutta olen kuitenkin jo ehdottomasti paremmalla puolella, eikä tuskaisia aikoja ole enää kovin usein.
- lienee
...on hyvin vaikea sietää tai kestää. Se nostattaa esiin tunteita jotka tuntuu koko kehossa.
- pelasti minut
Tiedän, että tilanteessasi on hyvin vaikea tarttua ylipäätään mihinkään opukseen,saatikka sitten,jos kirjan nimi on:Uskalla antaa anteeksi.Mutta tämä kirja antoi ainakin minulle uusia näkökulmia ja lievitti tuskaani huomattavasti.Käy lukemassa kirjan esittely sivulta www.michaelkirjat.fi
- Liitsi
Tuo kirja pitäisi lukea kun sattuu,potuttaa,väsyttää,kiukuttaa,ja ennenkaikkea ottaa päähän se jolle pitäisi antaa anteeksi.Jos minulle olisi tyrkytetty tuota kirjaa eron jälkeen niin olisin oksentanut varmaan kuukauden lisää.Nyt kun erosta on 3,5 vuotta voin hyvinkin lukea sen,mutta anteeksi en anna koskaan,koska joitain asioita jotka sattuivat paljon ei unohda ikinä,vaikka ne ei enää suoraan kummittelekkaan joka päivä.Kirjan sisältö voi olla asiaa mutta otsikko syvältä.
- kouluttaa
mieti mikä sinussa on kun toinen ei viihtynyt ja ota opiksesi. ei välttämättä mitään, mutta mitään ei voi pitää itsestään selvänä. Tämä on sitä "elämän koulua". Eteenpäin vaan!
- Katastrofilta,
mutta huomaat ajan myötä että sitä se ei ollutkaan.
Kun et jää murehtimaan mennyttä,jossittelemaan sitä tai tätä..etkä itseäsi kaikesta syytä,pärjäät paljon paremmin.
Kun osaisit olla jonkin tovin ihan yksin,ja osaisit tarkastella elämääsi kriittisesti..huomaisit sen mitä vikaa liitossanne oli..ja oppisit samalla itsestäsikin jotain.
Kun ns. entisen suhteensa miettii loppuun..ne eivät tule eteen myöhemmin,toisen suhteen aikana.
Itse olin 15v yhdessä ex-miehen kanssa,joista 12v olimme aviossa.Lapsiakin meill monta.
Muistan kuinka hän halusi eron,kun suhde oli toisaalla.
Olin oikeesti shokissa,en nähnyt liitossamme mitään "vikaa" kaikkihan oli niin idyllistä ja ihanaa..eikä mieskään mikään adonis,naisten kaataja ollut.Siksikin se hämmästytti.
Olin siis vihainen,koin olevani epäonnistunut..syytin itseäni..miten olinkaan tehnyt jotain niin väärin että noin pääsi käymään?
Itkin kuin Niagara,meni ruokahalukin ja paino putosi todella alas..en osannut nukkua yksin,joten siihenkin oli totuttelemista..
Mutta ajan myötä selvisin,minut piti arjessa omat lapset,sisarukset ja hyvät ystävät jotka olivat murheen kuuntelijoina valmiudessa 24h/vrk.ssa.
Puhuminen todellakin auttoi..sekä se,että aina ajan salliessa lähdin pitkille kävelylenkeille,vaikka yöaikaan jos siltä tuntui.
Neuvoksi annan "älä katkeroidu".Se kuluttaa ihmisen loppuun..kyynisyyskään ei oo kaunista.
Pitää ajatella että ero ei ole ainoastaan jonkun asian loppu,vaan se on myös mahdollisuus uuteen alkuun..jossain toisaalla,ja jonkun toisen kanssa.
Jokaiselle on olemassa SE jokin,ja kohdalle se osuu silloin kun mitään ei etsi vaan antaa ensin ajan korjata vauriot..vasta sitten..
Itsellekin se Onni myöhemmin saapui..mutta yksin ehdin eron jälkeen olla muutaman vuoden.
Ja muistan kun eroni jälkeen olin kirjoittanut runossani lauseen "kuka korjaisi nämä avioliiton kaatuneet kulissit.."tajusin vasta myöhemmin,niin todellakin "kulissit".Rakkaus oli loppunut miehen puolelta jo kauan aiemmin ja elimme varmasti yhdessä enemmänkin lasten kautta,lasten takia kuin miehenä ja naisena avioliitossa.
Nyt vasta,uuden liiton myötä olen sen ymmärtänyt..ja oikeesti tää on sitä todellista Onnea,rakkauden kera.
Ehkä omakohtaisella kertomuksella tarkoitin sitä että kaikesta selviää..kun ei katkeroidu,eikä ala toista syytteleen.
Lapsien takia pitäisi osata olla aikuinen,heille ero on myös rankka juttu.Heidän takia pitää olla vahva,ja ees jotenkin yrittää normalisoida vaihtunut elämäntilanne.
Lapset myös kärsii vanhempien riidoista,koska he ovat lojaaleja molemmille vanhemmille.
Joten sopu kannattaa säilyttää..- E-XX
Olen ajatellut. Haluan uskoa siihen parempaan mutta olen nyt siinä tilanteessa että sisimmässäni en sitä vielä ymmärrä. Aika sekavasti sanottu mutta asioiden järjellisellä ja sisimmässä tuntemisessa on nyt ristiriitaa. Mutta aikaa ja aikaa se varmaan auttaa.
- Minämyös.
hei, itse avioeron kokeneena( mies löysi myös työkaverista uuden naisensa) voin kertoa että aika on paras lääke, erosta on nyt kaksi vuotta ja anteeksi olen antanut mutten unohtanut.Nauti sinkkuudesta, uusiin suhteisiin ei mielestäni ole järkeä lähteä, tarvitset omaa aikaa selvitäksesi kaikesta.. voimia ja jaksamista!!
- Sputnik
Aika parantaa haavat.Muista puhua ja kiroilla.
Harrasta liikuntaa jossa tulee hiki.
Kun yöllä heräät- älä jää sänkyyn vatvomaan vaan aloita päiväsi--nukahdat sitten myöhemmin kahvin jälkeen.Hanki nainen itsellesi mutta älä pura häneen suruasi--- koita kohdella häntä eri tavoin, viisaammin kuin eksääsi.Erot kuuluvat elämään -ne ovat kuolemaakin pahempia.Tuntuu että voisi itse kuolla tai eikö tuota toista voisi joku nirhata.Kauheita ajatuksia ja tunteita käy läpi ja siihen menee yleensä 1-3 vuotta.Elä lapsiesi kanssa ,kun olet heidän kanssaan,todella täysipainoisesti- he ovat tärkeitä.
Suru laimenee,tuska myös.Älä rupea juomaan ylenmäärin.
Olen itse eronnut kaksi kertaa- toisella kerralla lähdin aviomiehen ystävän mukaan.Tiedän siis mitä koet paraikaa.Ei sinussa luultavasti ole vikaa---jokainen aikuinen tekee omat valintansa,jokainen kehittyy ihmisenä ja erot joskus kuuluvat siihen kehitykseen.Nyt elän itsekseni ja nautin yleensä siitä.Sinäkin toivut---siihen voi mennä vuosia- japi49
Hei! Lueskelin näitä "kohtalotovereita". Itsellä nyt juuri tuo tuska päällä, yli 8v yhdessä ja naimisissa puolet siitä, nyt vaimolla uusi mies ollut 2kk. Se miksi kirjoitin on, että on alkanut ärsyttään muutama "ystävien" sanomiset:
1. Anna ajan kulua!!! no millähän tuonkin pysäyttäis, ellei jotenki dramaattisesti!
2. Ei se suhde kauaa kestä!!! Meistä puhuttiin samanlailla kun aloimme seurusteleen ja silti yli 8v tosiaan oltiin!
ja on se kumma, ne ketkä olivat ns. yhteisiä ystäviä, ovatkin nyt kaikki vain vaimon kavereita ja hyväksyivät heti tämän pettämisen ja uuden miehen, olivat monet tienneet tuon jo aikaisemmin kuin minä :(
heitänkin loppuun kysymyksen:
Oletteko huomanneet että teidät jättänyt olisi tullut jotenkin ylpeäksi ja leuhkaksi siitä mitä on tehnyt??
Minun ex ainakin!! - aika
japi49 kirjoitti:
Hei! Lueskelin näitä "kohtalotovereita". Itsellä nyt juuri tuo tuska päällä, yli 8v yhdessä ja naimisissa puolet siitä, nyt vaimolla uusi mies ollut 2kk. Se miksi kirjoitin on, että on alkanut ärsyttään muutama "ystävien" sanomiset:
1. Anna ajan kulua!!! no millähän tuonkin pysäyttäis, ellei jotenki dramaattisesti!
2. Ei se suhde kauaa kestä!!! Meistä puhuttiin samanlailla kun aloimme seurusteleen ja silti yli 8v tosiaan oltiin!
ja on se kumma, ne ketkä olivat ns. yhteisiä ystäviä, ovatkin nyt kaikki vain vaimon kavereita ja hyväksyivät heti tämän pettämisen ja uuden miehen, olivat monet tienneet tuon jo aikaisemmin kuin minä :(
heitänkin loppuun kysymyksen:
Oletteko huomanneet että teidät jättänyt olisi tullut jotenkin ylpeäksi ja leuhkaksi siitä mitä on tehnyt??
Minun ex ainakin!!Jos eks siippa on ns. muka ylpee saavutuksestaan se on vain sen peittelyä että on tehnyt alhaisen teon ja sen aiheuttama tuska ,syyllisyys pitää verhota röyhkeään ja leuhkaan käytökseen.vrt linnakundit ja huumeporukat --ne on on röyhkeitä ja kovia käytökseltään.Nii noon minäkin käyttäytynyt, kahdesti eronnut ja ainut keino selvitä on kovettaa ittensä.
- otan osaa
viha suorastaan raivo, katkeruus ja kostaminen
mahdollisesti itsari siihen päälle. siinä on se
mitä mielessä liikkuu. olen jo muutaman kuukauden
aikonut käydä mielenterveys toimistossa mutta
toistaiseksi olen vain ryypännyt aika raskaasti.
ei oikein huvita mikään. lasten takia toivon että
jäis ainakin tuo itsari tekemättä.- Myös...
Mielessä näissä kuukausina on ollut katkeruus, viha, koston himo ja itsari.
Mutta mitä vittua tässä tekisi kuin ryypätä? ja lapset on ollut mielessä niin eipä ole tullut tota itsaria ainakaan vielä tehtyä! - E-XX
Myös... kirjoitti:
Mielessä näissä kuukausina on ollut katkeruus, viha, koston himo ja itsari.
Mutta mitä vittua tässä tekisi kuin ryypätä? ja lapset on ollut mielessä niin eipä ole tullut tota itsaria ainakaan vielä tehtyä!Menkää rohkeasti sinne mielenterveystoimistoon niin menin minäkin. Sitten kun se itsari tuli minullekkin mieleen (onneksi lapet olivat minulla hoidossa sinä yönä) menin aamulla taas sinne mielenterveystoimistoon vaikka ei ollut varattua aikaa. Kerroin että nyt on omat eväät syöty en jaksa enää. Pääsin seuraavana päivänä sairaalaan jossa olin kaksi viikoa ja sain itseni kasaan, yöunet takaisin ja lääkkeet. Nyt olen tässä menossa kohti uutta elämää ja olen onnellinen siitä etten tenyt sitä itsaria silloin vaikka se tuntuikin ainolata vaihtoehdolta. Vaikeaa on vieläkin mutta suunta on oikea. Eikä mihinkään ole kiire koko loppuelämä on minulla aikaa. Hakekaa rohkeasti apua kukaan ei tuo sitä sinulle elle itse sitä pyydä.
- samaa täällä
ovat sallittuja. Myös suru, pettymys, ikävä,
murhe,koko se skaala. Itseäni helpotti eniten,
kun pystyin enemmän suremaan, kuin tuntemaan vihaa.
Vihasinkin aluksi todella rajusti, oli niin paha olla. Suru ja itku auttoivat loppuviimeksi eniten..
Ja aikaahan se vei, kunnes sai kaiken ulos ja elämään tuli muutakin, kuin tunteet, jotka menivät vuoristorataa. Jaksamista sinulle ja uskoa siihen, että joskus vielä helpottaa, vaikkei nyt todellakaan hyvältä tunnu. - Kaiken kokenut
Kun yksi ovi sulkeutuu...niin sata on avoinna, kunhan lopetat sen sulkeutuneen oven tuijottamisen ja potkimisen...Anna tunteitten tulla, vihan ja itkun, lopuksi jää vain muistot, jotka ei enää edes satuta. Et ole ensimmäinen, joka kokenut eron. Nyt sinulla mahdollisuus löytää ihminen rinnalle, joka oikeasti rakastaa sinua ja on "hulluna sinuun"...kunhan rauhoitut ja "annat pölyn laskeutua". Kirjoita vaikka kirje exälle, jota ei ole pakko lähettää,saat purettua tuskaasi jne. tunteitasi. Voimia sinulle!!***Et ole yksin***
- HylättyX
Uskomatonta miten paljon samanlaisen kohtan kokeneita täällä on. Minut jätettiin myös pari viikkoa sitten. Yhdessä oloa oli 15 vuotta takana, aivan lapsuudesta asti, sekä 3 vuotta avioliittoa. Tuntuu aivan mahdottomalta päästää nyt toisesta irti koska itselläni on vielä niin paljon tunteita toista kohtaa. Välillä on tunnettu vihaa ja katkeruutta yms. Nyt vaan tuntuu että haluaa saada toiselta huomiota melkein hinnalla millä hyvänsä. Vaikeaa on päästää toinen pois elämästä ja elättelee vieläkin toivoa paluusta yhteen, ehkä kuitenkin turhaan.
- kovasti
Meitä on näköjään paljon, todellakin.
Minulla vaimo sanoi Joulun jälkeen että tämä on tässä, hän haluaa eron. Samalla paperit allekirjoitettavaksi.
Siitä menin aivan totaalisesti rikki ja olen sitä varmaan monella tavalla vieläkin. 11 vuotta avioliittoa takana, 2 lasta. Elämän peruspilarit hajosivat.
Alkuun otin pari yötä viinaa, totesin että se ei auta joten päätin alkaa hoitamaan itseäni fyysisesti, liikunnalla.
Aloin käymään pitkillä lenkeillä ja salilla. Nyt tähän toimintaan menee vähintään 1,5h päivässä.
Kunto on parantunut ja paino pudonnut. Tämän mukana elämänasenne on kääntynyt positiivisempaan suuntaan. Siinä on vielä paljon työtä, nimittäin kuten ketjun aloittajalla, myös minulla kävi niin että vaimollani on toinen.
Tämä selvisi tässä melko pian sen jälkeen kun vaimoni kertoi haluavansa eron. Tästä olemme muutaman kerran saaneet pikku kiistankin aikaiseksi. Hän nimittäin väitti, että hänellä ei ole ketään. Ei kuulemma haluaisi itselleen moista kohtaloa, niin ei tekisi sitä minullekaan. Myöhemmin itseasiassa naama punaisena (tippa silmäkulmassa) sanoi, että luule mitä vaan mutta mitään ei ole.
En ole vainoharhainen, sain vain todellakin tietää mistä on kyse - ja tämä alkoi jo Marraskuussa.
Nyt vaimo muuttaa pois kotoa, lähelle että lapset pystyvät liikkumaan väliämme ja käymään samaa koulua. Hyvä niin, se että muuttaa ja että lapsista päästiin sopuun.
Kyllä tässä on vielä murheita ja vaikeita hetkiä edessä, puhumattakaan niistä unettomista öistä. Selviän niistä kuitenkin, ja aion selvitä voittajana. En todellakaan aio jäädä tuleen makaamaan, ikää minulla 34 vuotta ja uskon siihen että tuolla jossakin on joku johon rakastun ja joka rakastaa minua. - Kaltoin kohdeltu
On paha juttu, jos eroavat kulkevat tunnetasolla eri tahdissa. Toinen on miettinyt jo vuosia onnetonta liittoaan eikä ole vain uskaltanut ottaa asiaa esille. Toisella on yhä voimakkaat rakkaudentunteet vallalla. Itse kuulun toistaiseksi jälkimmäiseen ryhmään.
Ainoa tie selvitä on kuitenkin päästää irti entisestä. Pitää oppia elämään yksin, vaikka kaipaus on kova entiseen elämään. En tunne monen erokuukauden jälkeen vieläkään vihaa exää tai tämän uutta kohtaan. Vain ääretöntä surua, kaipausta, katkeruutta. Miksi kävi näin, vaikka itse koki liiton olevan onnistunut? Olinko niin tyhmä, etten huomannut ajoissa liiton kariutumisen merkkejä? Toinen odotti vain tilaisuutta kertoa totuus.
Yhteenpaluusta ei kannata elätellä toivoa, ei se kuitenkaan enää onnistu. Luottamus on mennyt. En saanut itsekään minkäänlaista selitystä erolle vastapuolelta. Näin vain kävi. Selitys olisi kyllä paljon helpottanut oloa, mutta sitä ei koskaan tullut. Siispä vain päivä kerrallaan eteenpäin. Huominen on aina askel kohti parempaa elämää. - surupusero
on tämä mailma mennyt raadolliseksi.
itse kokenut 2 eroa, jossa ensimäisestä jäi 3 lasta minulle hoidettavaksi, kun nainen halusi nähdä mailmaa (30 kympin kriisi) 12 vuotta yhdessä.
sitten 3 vuotta yksikseen lasten kanssa,
jolloin löytyi uusi rakkaus hänellä oli pieni poika,
josta tuli niin sanotusti (oma poika )nytten he lähtivät pois. olemme kuitenkin vielä tekemisissä.
tai hän varmaakin säälistä pitää minuun yhteyttä.
tässä tilanteessa minun pitää katsoa peiliin koska minä (omistin) häntä liikaa, ihan vaan sen takia että saisin pitää hänet loppu elämäni.
joka kostaantui avioerona.
olen ollut sairaslomilla 1kk ja edelleenkään en jaksaisi mennä töihin mutta on pakko.
onhan minun huolehdittava ruuat ja laskut.
ja tiedostaa että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
kyllä se kevät vielä tulee, linnutkin on alkanut laulamaan jo aikaisin, tupakalla 1 tunnin välein kun se uni ei vaan tule.
mutta kyllä se uni tulee kun tarpeeksi väsyy.
hyvää kevätä kaikille ja jaksakaa vaikka tämä mailma ei aina kohtelekkaan omasta mielestä reilusti.
tv mä vaan.
- Liitsi
Minulle kävi samalla tavalla että lensin talosta 7 vuoden seurustelun jälkeen pihalle.Raskainta alussa oli repiä itsensä irti siitä että rakastin exää yli kaiken.Unettomuutta,sekavia tunteita,kostonajatuksia,ja ties mitä.Ensimmäinen vuosi oli yhtä helvettiä,toisena vuotena alkoi helpottaa,nyt kun erosta on 3.5 vuotta olen sinut asian kanssa ja asiat alkoivat selkeytymään noin 5 kk sitten.Suhteeseen en lähtenyt uudestaan vaikka olisi ollut mahdollisuus,purin hammasta ja päätin näyttää ettei exä ole temppuineen minkään arvoinen.Nyt olen alkanut ajatella naisia uudelleen että voisi joskus ehkä vielä seurustella ja luottaa johonkin naiseen mutta helvetin varovaiseksi se on minut saanut.
Asiassa oli paljon muutakin roskaa mitä en lähde setvimään tässä,mutta meitä on monta jotka ovat kokeneet saman helvetin ja aika parantaa vaikka se tuntuukin tuskaiselta elää asioita uudelleen joka päivä,tunnista toiseen.Jonain päivänä huomaat että naurat koko asialle niin kuin minä omalle asialleni vaikka en olisi silloin uskonut että asiat saavat nauramaan jotka sattuivat sydämmeen.- myös petetty mies
sanoakin, että arki alkaa myös siinä uudessa suhteessa. Ja E-XX saat olla varma siitä että vaimosi joka vaihtoi sinut toiseen mieheen tulee vielä katumaan temppuaan, jos se sinua nyt jotenkin lohduttaa. Petoksella alkava suhde menee lähes varmasti pommiin. Niin se petti minunkin vaimo minua, ja nyt pettää uutta miestään. Ei petturi tapojaan muuta, se on nähty.
- nainen vm70
Olen todella pahoillani, että olet joutunut moista kokemaan, mutta valittettavaa, että paras lääke siihen on kuintenkin se aika!!!!
Se millaiseksi teet itsellesi sen ajan on ihan ainoastaan sinusta kiinni!!! Katkeruuteen ei kannata jäädä makaamaan, siitä ei seuraa mitään hyvää!!! Keskity nyt lapsiisi, he tarvitsevat nyt sinua! Mitään tekopirteää ei tarvitse lapsille esittää mutta ei myöskään kannata "maata surussa". Lapsilla on miljoona kysymystä ja varmasti he ovat ihan pyörällä päästä tapahtuman johdosta!!! Eli nokka kohti kevättä ja anna ajan kulua, kyllä se tuska siitä helpottaa!!! Tää oli ehkä se tuttu fraasi, mutta tiedän mistä puhun, meitä petettyjä ja jätettyjä on paljon!!! Se kuinka kauan sinulla menee tuohon toipumiseen, sitä ei kukaan tiedä, mutta mitään "terapiasuhdetta" ei kannata aloittaa. Ja jos nyt yhtään helpottaa niin voi vaikka lyödä vetoa, että ex:si uusi suhde ei tule kestämään, huuma haihtuu ja varmasti miettii silloin, mitä tuli tehtyä!!! Sinulle voimia ja auringonpaistetta!!!!- olet varma
Mistä olet varma, ettei ap:n ex-puolison uusi suhde tule kestämään? Kannattaisi ajatella, että kun meni niin menköön ja takaisin en ota, tulkoon onnelliseksi uuden kanssa. Vai odottaako jätetty, että toinen tulee takaisin anelemaan ja kaikki muuttuu taas hyväksi?
- nim. luonnollinen reaktio
myönnän että kateeksi käy apinoita. apina lyö ja
hakkaa vierasta urosta tai tulee lyödyksi.
meillä ihmisillä on sivistyksen pintasilaus
mutta oikeasti haluaisimme noudattaa perimämme
käskyä, lyö, tuhoa, tapa ja säilyt asemassasi.
mua ottaa päähän jos noudatan luonnollista
linjaa ja tappelen siitä mikä on minun, mut
tuomitaan linnaan. pelkästään siitä syystä että
saan tavata lapsiani mut pakotetaan antamaan
miehuuteni ja oikeuteni olla oikea mies. - vihan ja katkeruuden
... tunteista, niin kuitenkin "sellaista hyötyä", että onhan ne kohdattava ja käytävä läpi.
Jos ajattelet tunteita viha ja katkeruus, niin voitko kuvitella äärimmäisempää tilannetta näille tuntemuksille, kuin sen, mitä itse juuri elät.
Maailman kirjallisuudessa/historiassa tuskin on tunnistettu tuskallisempaa kuviota, kuin mitä sinä paraikaa omassa elämässäsi juuri nyt käyt läpi.
Rohkeutta, voimia, viisautta!
Rakasta ennenkaikkea itseäsi - Terve egoismi
Mielestäni parisuhdetta voi verrata hyvin elävään olentoon: se kaipaa huomiota, sitä pitää hoitaa ja aivan kuten elävä olento, se voi myös kuolla... Itse näkisin asian niin, että parisuhteen kuolemaan kannattaisi suhtautua samoin kuin läheisen kuolemaan. Siihen liittyy surua, käsittelemättömiä tunteita, ehkä kannattaa vain hyväksyä se tosiasia, että antaa surulle aikaa ja toisaalta, että tuollainen tilanne muuttaa myös meitä itseämme monella tapaa.
Lopputulos on kuitenkin lähestymistavasta riippumatta sama: et saa muutettua toisen mieltä omalle kannallesi, vaikka kuinka yrittäisit. Suuntaa siis sen sijaan huomiosi itseesi ja siihen, kuinka pääset asian ylitse. Naiset varmaankin suuntaavat punttikselle, muokkaavat itseään paremmaksi jo seuraavaa suhdetta silmällä pitäen, panostavat omiin harrastuksiin, turvaavat ystäväpiiriin jne. Miehet ehkä sitten jäävät enemmän yksin painimaan ongelmien kanssa.- lintu69
pikkulintunaaraatkii jättävät luuserikoiraan,se on ninkus viidakonlaki,sattuu,mut *vaikka tekee kipeää,se ei haittaa*
- pidä paikkaansa
Tiedän todella monta pariskuntaa jotka ovat olleet erossa puolivuotta- vuoden ja sen jälkeen huomanneet että kuinka paljon rakastavat toisiansa ja palanneet yhteen.
Ehkä joissakin tapauksissa pieni välimatka tekee vain hyvää ja pääsee tuulettumaan. - sonjaO
"Miehet ehkä sitten jäävät enemmän yksin painimaan ongelmien kanssa."
Näin se varsin usein on. Etenkin 40 miehissä. Nuoremmat miehet ovat ehkä hieman tottuneempia kertomaan ongelmistaaan kavereilleen. - Liitsi
pidä paikkaansa kirjoitti:
Tiedän todella monta pariskuntaa jotka ovat olleet erossa puolivuotta- vuoden ja sen jälkeen huomanneet että kuinka paljon rakastavat toisiansa ja palanneet yhteen.
Ehkä joissakin tapauksissa pieni välimatka tekee vain hyvää ja pääsee tuulettumaan.Se palaa pohjaan ennen pitkää.
- Minä jätin
Sain koko yhdessä olomme(19v) sekä avioliiton (16v) ajan maistaa miltä tuntuu, kun mies pettää/vaihtaa naista kuin alusvaatekertaa. Lopulta tulin niin täyteen sitä miestä etten suostunut seksiin henkilön kanssa,joka huljuuttaa vehkeitään ties missä.
Nyt en 17v jälkeen tunne muuta kuin puistatusta, sääliä ym. sitä miestä kohtaan. Olen antanut hänelle silti anteeksi mielessäni. Emme keskustelleet koskaan erosta emmekä yhtään mistään. Oli hyvä, että erosin ja pääsin eroon. Katkeruutta tunnen itseäni kohtaan, että hukkasin elämäni tyhjän takia. - sonjaO
vaan ylös ja katse eteenpäin. Siitä se lähtee. Suosittelen myös lukemista kuten joku tuolla ylempänä.
Itse erosin - ja olin aloitteentekijä. Tuolla joku sanoikin, että syy oli (muka) 100% exässäni. Eihän se nyt niin ollut ollenkaan. Ex oli sellainen kuin oli eikä halunnut muutosta. En minä sille mitään voinut, mutta en myöskään sille, ettei se minua tyydyttänyt.
Ja jos se nyt mitään helpottaa, niin kerran tapasin ohimennen miehen, joka kertoi eronneensa. Kysyin uteliaana miksi. Hän sanoi "ulkoisista syistä" ja minä siihen "no mitäs se sitten tarkoittaa". Johon hän vastasi, että "exvaimo löysi toisen". Heillä oli lapsi ja mies kehui exäänsä äitinä. Kertoi heidän väliensä olevan ihan hyvät. Silloin mietin, miten paljon helpompaa monilla olisi, jos pystyisivät ajattelemaan samoin. - hjep you
olen pahoillani mutta jossakin on on virhe tapahtunut jos nainen alka pettaa ja lopulta jattaa!! On kylla miehissakin vika. aina naisia moititaan jos pettaa tai muuten rakastuu. en kylla puolusta pettajia mutta sellaista sattuu varsinkin kun toinen osa puoli ei osoita kiinnostusta taikka ei halua edes kosketella tai sitten juo ja j.e.n MISSA ON SYY???
- uusisuunta elämälle
Uusi nainen vain kehiin.. Tiedän että on todella vaikeaa miettiä mitään muuta "säpinää" nyt kun on juuri eronnut. MUTTA toinen nais-tuttavuus auttaa pääsemään edellisestä yli.. Ja ties vaikka kehittyy uusi romanssi ;) Varmasti ex-muija on katkera, kun huomaa että olet päässy hänestä niin nopeasti yli ja että sinulla on jtn muuta säpinää toisen kanssa.
Vinkki.. Suomi24 treffit :) Tai sitten vaan lähet ystävien kanssa istumaan iltaan johonkin tasokkaaseen ravintolaan. Tsemppiä! :) Ei se elämä siihen tyssää, ei todellakaan. (kokemusta on.. ;) )- parturikampaajan
matkaan tosta vaan (niin luulin silloin, suhde ollut jo hyvän aikaa) Minä en osaa kyllä minkäänlaista aika-arviota antaa, milloin pystyisin uuteen suhteeseen.
Koville ottaa rakentaa itseään kokonaiseksi
Tuntuu, että ei tää ihan äkkiä onnistu, enkä todellakaan jotain irtonumeroa tähän ota,
sehän vain lisää tätä selviytymisurakkaa - välillä yksinään,osaa sitten
parturikampaajan kirjoitti:
matkaan tosta vaan (niin luulin silloin, suhde ollut jo hyvän aikaa) Minä en osaa kyllä minkäänlaista aika-arviota antaa, milloin pystyisin uuteen suhteeseen.
Koville ottaa rakentaa itseään kokonaiseksi
Tuntuu, että ei tää ihan äkkiä onnistu, enkä todellakaan jotain irtonumeroa tähän ota,
sehän vain lisää tätä selviytymisurakkaaarvostaa paremmin toista
- On totta
välillä yksinään,osaa sitten kirjoitti:
arvostaa paremmin toista
Aivan täyttä totta oppii rakastamaan sitä toista enemmän
- *julie
Kyllä se voi helpottaa oloa hetkellisesti, jos löytää uuden naisen/miehen, mutta uskon silti, että jos vanhat jutut jättää käsittelemättä päässään niin ei siitä paljon sen parempaa synny siitä uudestakaan. Jollei se uusi tyyppi sitten ole niin ihana, että jaksaa kuunnella kun purat itseäsi.. Mutta tarkoitit ehkä yhden illan juttuja. Joo, niillä voi saada itsetunnon kohoamaan vähäksi aikaa, mutta ei pitemmän päälle auta eloa. Minusta täytyy osata olla aidosti vihainen ja toisaalta osata antaa anteeksi. Ja sitten ehkä tapaa sellaisen ihmisen, joka rakastaa sinua oikeasti.
- nainen silloin pettynyt 2003
*julie kirjoitti:
Kyllä se voi helpottaa oloa hetkellisesti, jos löytää uuden naisen/miehen, mutta uskon silti, että jos vanhat jutut jättää käsittelemättä päässään niin ei siitä paljon sen parempaa synny siitä uudestakaan. Jollei se uusi tyyppi sitten ole niin ihana, että jaksaa kuunnella kun purat itseäsi.. Mutta tarkoitit ehkä yhden illan juttuja. Joo, niillä voi saada itsetunnon kohoamaan vähäksi aikaa, mutta ei pitemmän päälle auta eloa. Minusta täytyy osata olla aidosti vihainen ja toisaalta osata antaa anteeksi. Ja sitten ehkä tapaa sellaisen ihmisen, joka rakastaa sinua oikeasti.
Tunteet käytävä läpi jotta selviäisit elämässä eteen päin.Minulle ne tuli tässä järjestyksessä
Viha,katkeruus,epätoivo,anteeksi anto.Kaikkea mahtui noiden tunteiden läpi käymiseen.Paljon itkua,ikävää.Kuvittelin etten saa koskaan olla onnellinen mutta kohtalo päätti toisin-Voimia sinulle! - pitäisi
Miksi pitäisi toimia niin, että ex-vaimo mahdollisesti tuntisi katkeruutta? Ei mitään järkeä. En usko, että tavallisella järjellä varustettu ihminen välittää pätkääkään siitä, onko entisellä puolisolla jotain säpinää. Itseäni ei ainakaan kiinnosta, suorastaan toivon että ex-puolisollani olisi joku nainen.
Ehkä ei kuitenkaan heti kannata uutta suhdetta alkaa rakentamaan. Saahan sitä naisia tavata ja pitääkin. Sitäpaitsi eikös seksiä tarvitse kaikki :D.
- cute4sks
olen pahoillani. harmittaa puolestasi.
en osaa paljoa neovoa, itse olen mennyt tuon ajan kanssa. voimia jatkoon!! Joo siis ei aikaa kato mutta jos joku toinen tulee siin suhteeseen väliin niin kyllä se laittaa syömään miestä rotanlailla on vihaa,katkeruutta ja kostonhimoo aikatavalla. Tien vaan ettei se mitään auta ja kuitenkin ku tahdon saman naisen viel takasin mutta aika näyttää kyllä se siitä. Itellä myös on melkosesti pahaa oloo ja siinä ny kylpeny erosta saakka aika kipeesti!
- -mamma82-
9 vuotta, kaksi lasta ja kolmas tulossa..
Mies vaan ilmoitti että ahistaa ja haluaa erota!
Ei mitään muuta selitystä.
Miten mun pitäis tähän suhtautua?
Miten pääsen yli?
Onko aika ainut hoito?
En jaksa kelata pään sisällä kaikkea...
Miten ihmiset voi vaan lähteä...en ymmärrä! - E-XX
Haluan kiittää kaikkia jotka ovat tähän ketjuun kirjoittaneet. Olen saanut teiltä hyvää mieltä ja hyviä ajatuksia. Olen elänyt parhaimman viikon pitkään aikaan. Itsetuntoni on kohonnut ja ajattelen että v...u kyllä minä selviän vaikka ihan exän kiusaksi. Ja elän vielä hyvän toisen elämän. Kiitti vielä kerran ja erityisesti niille joilta sain sähköpostia;)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 18613767
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1585493Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454960Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1563734Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska402873Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1282042Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1201811Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3731714Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1121560Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1371525