VAIHTEEKSI asiallinen

42.

meidän suvun miehet on kaikki kuollu alle seitenkymppisinä.

Tein -96 vapaehtosen eläkevakuutuksen, ja sillä pääsen eläkepäiviä viettämää seittemän vuotta ennen varsinaista eläkeikää.

Haluaisin jäädä eläkkeelle 45-50 vuotiaana jotta voisin nauttia oloneuvoksena olemisesta täysin rinnoin, mieli virkeänä ja ruumis terveenä. Mutta jaksaisiko sitä vain puutarhaa kääntää kaiket päivät ja koiria ulkoiluttaa? Epäilen. Niin ja kuka senkin maksaisi?

Sitten taas olisi kamalaa jos eläkkeelle jäädessä olisi raihnainen ja sairas. Sitä vaan istuisi kiikkustuolissa ikkunan ääressä ja valittelisi kun kolottaa tai pahimmillaan ajautuisi palvelutaloon asumaan ja olisi muista riippuvainen.

vois vielä töitä tehdä. Sitten sitä olisi vielä virkeä ja jaksaisi tehdä jotain muutakin kuin nukkua.

kesällä 50 ja täytyy sanoa, että jos saisin ite valita, niin en monta vuotta viitis enää tehdä töitä. Sanotaan 55 - hyvä ikä ruveta huilimaan :-)

Perusteluja?

Mulla alkaa kunnianhimo olla aika matalalla - ei kiinnosta enää olla dynaaminen ja muuntautumiskykyinen. Omat ammatit on loppuunkaluttu, ei niistä enää lohkea euforiaa eikä adrenaliinipuuskia.
Tää elinikänen oppiminen alkaa myös tympiä: vituttaa oikeastaan istua koulunpenkillä opettelemassa uutta ammattia tässä iässä, vaikkei se harvinaista olekaan. Mulla on jo kaksi ammattia, kolmas tuntuu vähän turhalta.

Mielelläni rupeisin vanhaksi ja kärttysäksi. Mutta kai mun on vielä 15 vuotta oltava nuori ja dynaaminen: onneksi siihenkin on vuosikymmenten rutiini :-)

Ja ihan siks, että en ois vielä vanha,ja sen päätelmän teen omasta äidistäni ja kuitenkin en haluis olla vaan ilman arjen rutiineja nuorempana. Työt pitää kiinni elämässä.

Sen jälkeen vois jäädä vaan harrastalemaan kaikkea kivaa.