Miten voi 25-vuotias nainen, jolla ei ole mitään aikaisempaa pyöräilykokemusta, aloittaa maantiepyöräilyn mahdollisimman "järkevästi"?
Laji on kiehtonut pitkään, mutta en tahdo päästä alkuun. Missään en ole törmännyt "alkeiskursseihin", en tunne ketään asiantuntijaa, liikkeessä kehotettiin ostamaan naisten retkipyörä! Voiko esim. pyöräilyseuroista olla tässä asiassa apua?
Laji on kiehtonut pitkään, mutta en tahdo päästä alkuun. Missään en ole törmännyt "alkeiskursseihin", en tunne ketään asiantuntijaa, liikkeessä kehotettiin ostamaan naisten retkipyörä! Voiko esim. pyöräilyseuroista olla tässä asiassa apua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/
Apua löytyy nais- ja miesharrastajilta.
Tervetuloa mielenkiintoisen harrastuksen pariin.
Tää nyt on vaan mun mielipide mutta jos aikaisempi pyöräilykokemus on puhdas nolla, niin silloin kyllä melkein kannattaisi jotain pohjaa ottaa ihan perusfillarilla. Lyhyitä lenkkejä alkuun omatoimisesti? Seuratoiminta on useilla paikkakunnilla aika rajoittunutta ja vaikka apua saa varmasti niin ihan aloittelijan on melko hankala päästä varsinaiseen lajitoimintaa sisälle. Itse olen aktiivisesti ajanut pienemmässä seurassa ja seuran aktiiviväki oli käytännössä "sisäpiirin" porukkaa. Yhteislenkit oli meillä yleensä useamman tunnin mittaisia ja kaikki aktiiviset kävijät kiersivät kilpailuissa vaikkakin ihan harrastemielessä. Alkeiskursseja ei taida liiemmin olla koska harrastajamäärä on kuitenkin suhteellisen pieni (korjatkaa jos olen väärässä). Eli netistä infoa perusfillarointia alkuunsa olis mun näkemys ja saa vapaasti olla eri mieltä.
Ensimmäiseksi vaihtaisin liikettä, joka yrittää myydä retkipyörää ihmiselle joka haluaa maantiepyörän :D Varastossa on ilmeisesti joku lähes sopiva naisten retkipyörä, josta haluavat eroon.
Määritellään vähän maantiepyöräilyä. Haluatko:
- ajaa kilpaa maantiellä ja velodromilla,
- ajaa kuntolenkkejä ja kuntotapahtumia maantiellä vai
- retkeillä kevyellä varustuksella maantiellä?
Ainakin kaikki nuo ovat maantiepyöräilyä. Joku muu keksii vielä lisää.
Fillarilehden sivusto tuossa jo mainittiinkin. Sen lisäksi kannattaa hankkia Pyöräilijän käsikirja, Readme.fi, josta on tulossa uusi painos keväällä. Se on saatavissa olevista suomenkielisistä opuksista vähiten välinepainotteinen.
Kevään fillarimessuilta (tai varjomessuilta, järjestetäänkö?) voi saada pyörän edullisesti. Pyöräilyseurojen kautta voit saada sekä neuvoja että ostettua fillarin käytettynä edullisesti. Fillarin lisäksi tarvitset perussetin muuta tavaraa:
- kypärä,
- kengät,
- ajoasu ja sadetakki,
- vararengas.
- työkalut,
- pari pumppua ja
- sykemittari.
Kun itse ostin ensimmäistä maantiefillaria, myyjä kysyi ennen lopullisen tarjouksen tekemistä, mitä tuosta listasta minulta puuttuu. Pyörien hinnat ovat kilpailtuja, mutta kauppias voi joskus tulla tarvikkeissa vastaan, kun ne ostetapyörän kanssa yhdessä.
Alkuun pääsee esimerkiksi lukemalla tuon kirjan ja lähtemällä maantielle. Jos aikoo ajaa muutenkin kuin omaksi hvikseen, niin jonkinlainen suunnitelmallisuus lenkkien rytmittämisessä on hyväksi jo heti alusta. Neuvoja saa myös seuroista, jotka järjestävät myös porukkalenkkejä.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin HEPO:lla on perinteisesti keväisin yksi lenkki, jossa vasta-alkajille opetetaan porukka-ajon perusteet.
Miten tuo velodromi tähän nyt liittyy? Ratapyöräilyssä on ihan eri välineet käytössä. Kyseessä oli muutenkin henkilö, joka ei ole ajanut polkupyörällä aikaisemmin, joten tuskin hän on ostamassa kilpatason ratapyörää ensimmäiseksi ruoskaksi!
Menet pyöräkauppaan ja esität toiveesi. Sitten sinulle tarjotaan pyörää. Sen jälkeen käyt parissa muussa kaupassa ja olet jo huomattavasti viisaampi siitä millaisia pyöriä on tarjolla.
Tärkeintä on, että pyörän rungon koko on sinulle sopiva. On olemassa erilaisia laskureita mitkä perustuvat pyöräilijän pituuteen, jalan sisämittaan, käsien pituuteen jne. Osaava myyjä kertoo sinulle millainen runko on sinulle sopiva.
Pyörissä on eri firmojen tekemiä vaihteensiirtimiä, jarruja, rattaita ja kampia. Shimano, SRAM ja Campagnolo. Jokaisella merkillä on noin kolme-neljä eri tasoista osasarjaa. Osasarjojen välillä on suurin ero hinnassa ja keveydessä. Valintaan vaikutta se, että miten paljon olet valmis laittamaan rahaa maantiepyörään.
Runkomateriaaleja on käytännössä kaksi: alumiininen ja hiilikuitu. Itsellä on alumiinirunko ja etu/takahaarukka on hiilikuitua.
Saat aika hyvän maantiepyörän noin 1500 eurolla, jolla ajat monia vuosia. Tuossa jo yksi kirjoittikin muista varusteista eli: lukkopolkimet kengät, kirkkaan värinen ajotakki paita(kesällä) että näyt liikenteessä, pyörilyhousut, sadetakki, kypärä, ajohanskat, pumppu, varasisärengas. Muutamia mainitakseni.
Ennen kuin lähdet liikenteen sekaan sotkemaan niin harjoittele kotona miten saat kengän irti lukkopolkimesta. Ei se ole vaikeaa, mutta alussa sen kanssa saa olla tarkkana. Itse menin kyljelleni aikanaan pari kertaa kun ei muistanut irrottaa kenkää polkimista!
Jos et ole kovin paljon pyöräillyt, niin alussa vaikka 10km lenkki ja siitä sitten lisätä matkan pituutta vähitellen. Pitää muistaa levätä ainakin kaksi päivää viikossa. Matkalle kannattaa ottaa nestettä mukaan ja vaikka banaani takin taskuun.
Kun olet jonkun aikaa pyöräillyt niin pidä silmät auki jos näet jotain pyöräilyryhmiä asuinpaikkakunnallasi. Yhdessä pyöräily on mukavempaa kuin yksinharjoittelu.
Joten ei muuta kuin pyöräkauppaan potkimaan renkaita! Onnea matkaan!
Tässä nyt kuitenkin olis edes yksi liike Suomessa, joka varmasti myy sulle sopivan maantiepyörän: http://www.suomenurheilupyora.fi/main.php
Nuorelle naiselle ensimmäiseksi omaksi maantiefillariksi voisi kyllä sopia vaikka tämä:
http://www.suomenurheilupyora.fi/product.php?loc_id=489