Ystävänpäivä lähenee -

jenkkihapatusta markkinamiesten hypeä koko juttu

käsirauta- ja lateksipäivä.

ollutkin noin, rakastavaisille tarkoitettu, kunnes se on sitten aikojen kuluessa muuttunut tuohon nykyiseen suuntaan.

Miksei vuoden jokainen päivä voisi olla ystävänpäivä?

Riittäisi silloin et ajattelisi toista, huomioisi, auttaisi tarvittaessa, olisi tukena ja turvana, olisi mukana iloissa ja suruissa. Onhan nuo kaikki arvokkaampia tekoja, kuin se yksi kortti kerran vuodessa.. (mitenkään ystävänpäiväkortteja vähättelemättä)

Kuitenkin mä ainakin haluisin, et mun ystävät kokisi olevansa mun ajatuksissa muutoinkin kuin vain yhtenä tiettynä helmikuun päivänä.

Taas alkaa tämä "kyllä ystävänpäivä pitää olla joka päivä". Joopa joo, ei kai kukaan väitäkään, että kyse olisi siitä, että ystäviä ajatellaan vain tänä yhtenä päivänä vuodesta (ellei sitten juuri niillä valittajilla jokin nipistä jossain sisällä).

Eipä elämässä turhan paljon ole juhlapäiviä tai erityisiä tilaisuuksia iloon, ellei niitä itse tehdä. Ei kukaan pakota muistamaan ystävänpäivänä, mutta kyllä se aina tuntuu mukavalta saada jonkinlainen huomionosoitus tai tehdä jotakin erityistä yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Tietysti tätä voi ja tehdäänkin (ainakin minä teen) muinakin päivinä, mutta ihmetyttää tämä ystävänpäiväviha. En koita sanoa, että kaikkien pitäisi sitä juhlistaa tai että itse odottaisin saavani muistamisia, mutta en vain voi ymmärtää, miksi ko. päivä ollaan aina niin innolla haukkumassa turhaksi.