KTAMK Business Management

Pohjolan sanomissa 9.2.2008 julkaistu artikkeli ”Opinnot täyttyvät projekteista, koska työelämäkin tekee niin” huokuu niin paljon positiivisuutta, että pieni määrä realismia ei ole pahitteeksi:

On hyvä, että koulun johtoryhmällä on luottamusta valitsemaansa suuntaan. Valitettavasti ajatus siitä, että useiden vuosikymmenien aikana kehitetty luento/tentti-malli voidaan korvata suoraan projektipohjaisella opiskelulla, ilman että ongelmia esiintyy, on epärealistinen. Ongelmia ja epäkohtia, joita jokainen oppilas voisi luetella useita, ei kuitenkaan saa tuoda esiin edes koulun sisällä. Johtoryhmän aikaa ei tuollaisiin soraääniin kuluteta. Faktaa on, että kun 1. ryhmästä katoaa puolet ensimmäisen vuoden jälkeen ja vain muutamalla yli 20 aloittaneesta on mahdollisuus valmistua alkuperäisen aikataulun mukaan, 3,5 vuodessa, asiaa ei nähdä hälytyttävänä. Tuntuu lisäksi oudolta muistella koulutusohjelman tavoitteita tuottaa asiantuntijoita liike-elämän saralla kun koulutusohjelmavastaava Jauhola erikseen toteaa: ”Nykypäivänä ei voi enää kouluttaa opiskelijoita johonkin tiettyyn ammattiin”. Ei vaikka opiskelija sitä itse haluaisikin. Opiskelut on tehty yhden projektimuotin mukaan, jossa pysytään.

Opintojen laajuus, 210 OP, on harhaanjohtavaa: Tyypillinen kurssi, 3 OP, tarkoittaa noin 81 tunnin työmäärää. Faktaa on, että tuosta ajasta n. 30 tuntia istutaan koulussa, loput ovat ”itsenäistä opiskelua”. Tämä sotii vahvasti sitä vastaan, että osa opettajista suosii vieläkin luento/tentti-mallia. Opintojen laajuus vastaa siis useammin enintään 1,5 OP, läksyineen, ja puolet on reilusti ilmaa. Tutkinnon aikana se tekee jo yli 100 OP, lähes kaksi lukuvuotta! Toisaalta, kun opettaja sitten suosii projektipohjaista opiskelua, ”copy/paste” tyyli, muutamat tapaamiset ja hienot sanat oppimispäiväkirjassa tuovat koko ryhmälle saman arvosanan arvioinnissa. Erään opettajan sanoin: ”Hylätyllä arvosanalla halutaan vain herätellä opiskelijaa ottamaan yhteyttä ja sopimaan kuinka kurssi suoritetaan loppuun…” Ei siis niinkään, että ala-arvoiset kopioidut tuotokset hylätään ja vaaditaan uutta kunnollista suoristusta.

Jatkuvat poissaolot vaivaavat jokaista luokkaa, vaikka läsnäolo on pakollista. Kummallisinta kuitenkin on, että vaikka koulu vakuuttaa haluavansa yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa, työvuoroista johtuvaa poissaoloa ei arvostella eri perustein. Jos oppilas suoraselkäisenä menee keskustelemaan etukäteen poissaolostaan, hän saa moitteet, poissaolomerkinnän ja lisätehtäviä. Lintsaamalla tunnin, pääset kuin koira veräjästä.

Toivon yrittäjiltä malttia palkatessaan näitä ammattilaisia, sillä koulutusta tulee riittämään moneksi vuodeksi, ennekuin perusasiat ovat näillä projektitoiminnan asiantuntijoilla hallussa.