Vai pitääkö teillä olla koko ajan menossa jos jonkinlaista projektia ja aktiviteettia?
Osaatteko olla jouten?
persona-non-grata
30667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
monta tuntia istua ja katsoa ulos ikkunasta, eikä yhtään rasita mieltä.
Sisareni tytär (7 wee)on aina meille tullessaan helpottunut siitä, kun meillä saa vain olla ... välttämättä ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Tehdään sitä, mikä tuntuu hyvältä ja sekin spontaanisti:).
Jos on liikaa, mun pää ei kestä. Ajoittain saa olla tällaisia periodeja, mutta jos on niin kiire, ettei ehdi edes ajattelemaan, niin sairastun vaikka flunssaan, että saan rauhoitettua itseni.
tahtia ja huolehtia myös omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan ... kukapa muu siitä huolehtisi, ellei sitä itse tee?:)
Nykyisestä hektisestä elämänmenosta on aika ajoin vain hypättävä sivuun ja irtauduttava siitä totaalisesti. Kuka milläkin keinoin sen sitten tekee.
tässä ajassa on sellainen hektisyyden ihannointi. Pitää selittää kaikille kuinka kauhean kiire on ja kuinka monta projektia on päällekkäin yhtä aikaa. Pitää olla mahdollisimman tehokas ja tuottava...
... että vihaan sitä sanaa. Tänä päivänä ihannoidaan liiaksi tehokkuutta, kuitenkaan huomaamatta, miten tehokkaasti se kuluttaa ihmisen loppuunkin.
Missä ne jatkuvaa kiirettä ja suorittamista ihannoivat ihmiset oikein ovat? Minunkin tuttava piiriini kuuluu niitä kiireisiä suorittajia, mutta ainakaan en ole kuullut kenenkään heitä ääneen ihannoivan.
Minusta nämä ihmiset yrittävät todistaa jotain enemmänkin itselleen kuin muille. En sitten ole aivan varma, onnistuvatko siinäkään.
voitontavoittelustaan toisten kustannuksella, ihannoivat tietenkin työorientautuneesta ihmisestä/ihmisistä.
Tosiasia kuitenkin on, että moni asia on sortumassa yhteiskunnassamme juuri tuon työkeskeisyyden vuoksi.
Ihailevatko he lähinnä omaa itseään ja omaa ahkeruuttaan vai ihailevatko he myös ympäripyöreitä päiviä tekevää työkaveriaan? (Veikkaan ainoastaan ensimmäistä.)
Joten mistä helvetistä tämä suorituskeskeisyyden mantra on oikein meidän laiskojen tavisten takaraivoon iskostettu? Fiktioelokuvista, sarjoista, lehdistä?
Minäkin myönnän ihailevani, jos joku pärjää elämässään hienosti. Mutta en minä sitä ihaile, että joku tappaa työllä itsensä eikä välttämättä siltikään pääse siihen. Viisas kun tunnetusti pääsee vähemmällä.
ja sitä, miten jaksavat takoa pitkää päivää, niin kauan, kunnes rauta on kuumaa. Joo, rahaahan siitä luultavasti tulee, mutta entä oma terveys? Sen pitäisi olla kultaakin kalliimpaa, kuin yletön materialismin tavoitteleminen vielä silloinkin, kun sitä olisi jo yli oman tarpeen. Ihmisten ahneuden rajalla (ei kaikkien) ei vain ole mitään rajaa.
pärjääminen!
Onko se hyvin palkattu työ, joka on koko elämän perusta? Vai onko se työtä sen verran, että voi syödä ja asua ilman yhteiskunnan tukea?
Onko syyllinen olo, jos ei pärjääkän naapuria paremmin?
Olen yli 40-kymppinen isä. Jäin kotiin hoitamaan kolmea lasta ja vaimoni sairasta isää. Ensimmäisen kerran elämässäni tunnen, että nyt voin kokea itseni enemmän tarpeelliseksi, kuin syylliseksi.
Nimittäin ahneus. Luulen, että liian työn tekemisen taustavaikuttimena on ahneus, ei suinkaan mikään suorituskeskeisyyden paine ympäristön taholta.
Mielestäni hienosti pärjääminen tarkoittaa sitä, että ihminen on itse tyytyvänen elämäänsä. Jollekin se on lautanen kaurapuuroa edessä ja oma vapaus, toiselle Mersu pihassa ja itsensä voittamista työelämässä. Kukin tavallaan.
Mutta siitä olen varma, että ihminen, jonka täytyy joko kadehtia tai vähätellä muiden pärjäämistä ei pärjää hyvin.
hyvän elämän. Toiselle se merkitsee erilaisia asioita, kuin toiselle.
Elämä olisi aika köyhää, jos ei olisi muuta kuin työ. Sellaisilla ihmisillä, joilla näin on, on eläkkeelle siirtyminen pahinta mitä voi tapahtua.
vertailla itseään muihin? Eikö se riitä, mihin kukin kykenee senhetkisillä resursseillaan juuri sillä hetkellä?
huonosti. jotain typerää tulee aina tehtyä jolla väsyttää itsensä.
en oikein nauti,jos homma ei tunnu pahalta.
hajautat itseäsi liiaksi eri tahoille? Ja väsyt siihen?
Onko sinulla kenties masokistin vikaa:)?
jonkin verran masokistin vikaa. mä en oikeastaan väsy.
jumalauta että turhaudun nopeasti jos maisema ei vaihdu ja makaa vain sängyssä. yleensä sen takia tulee dokattu vkl, että voi levätä kankkuses..muuten ei
kohtuus ei ole meitsin juttu.
Olla jouten vois tarkottaa sitä etten tee mitään makaan vaan sohvalla. Se on tylsää enkä jaksa, mut mukaan leffa perhe ja karkkeja niin kummasti sohvalla viihtyy pari tuntia. Toisaalta kyllästyn jos pitää pidempään istua telkun edes. Sit lähden töihin tai lenkille ym. Nautin joskus jopa siivoamisesta kun nään käteni tulokset. Ihan vaan paikallaan olo ilman mitään masentaa. Samoin se jos olen ollut koneella liian kauan.
suorittamisesta ja suorituspaineista ... joillekin se merkitsee täydellistä lepoa, toisille taas jotain sellaista, mistä saa hyvän olon ja mielen (pelkästä levostakin sen voi saada), esim. puutarhanhoito, nautinnollinen kylpyhetki, hetki hyvän ja mielenkiintoisen kirjan parissa, etc.
aktiviteetit saavat silloin tällöin olla ja silloin vaan laiskotellaan.
Atiiviteetiksi kelpaa kyllä esim. TV:n tuijottelu...
joo ei kyllä pitää tästä nyt mennä.
Vittumaisen työpäivän jälkeen ei mikään oo ihanempaa kuin vaan maata sängyssä pimeessä. Korkeintaan kuunnella musiikkia.
juomassa kahvia ja odottelen vastauksia koskien mitä jouten ollessa saa tehdä ja mitä ei.
Joutenolosta, hiljentymisestä, itsensäkuuntelusta ja muusta vastaavasta on koitunut länsimaiselle ihmiselle kauhea työsarka. Sitä kun pitäisi koko ajan muistaa harrastaa.
enää ajatella:) ...
Joo, suorittaminenhan jää ehkä helposti päälle, myös silloin, kuin ei pitäisi mitään suorittaa.
fiilistelin asiaa hetken ja rupesin suorittamaan tätä jouten oloa ja KARMEET PAINEET SIITÄ TULI :'(
"Tekemättömyyden olevan kovaa työtä":)
Joutilaana oleminen kait tarkoittaa juuri vapaana olemista, eikä ainoastaan vapautta valita Audi, Bemari, tai Lada. Se on ennemminkin vapautta viettää haluamaamme elämää, ehkä vapaana elämistä weemäisistä pomoista, kuluttamisesta ja lainoista. Kai se on mielihyvää, iloa ja huvia:)
telkkarin kattelua. Mikset heti sanonu!
hokannu sanoa:) ... varmaan ei tullu heti mieleen, kun itsellä ei tv:tä ole ollenkaan.