Pakkoneuroosit

kyllä mä tiedostan mihin tämä katolta tippumis-pakkoajatus saattaisi liittyä (lähimenneisyydessä tapahtunut asia). Mulla on myös melko paha korkeanpaikan kammo. En mä oikeastaan pidä näitä pakkoneurooseja kovin kummoisena, musta tuntuu, että kaikilla mun kavereilla on ollut ainakin heikkona joku tuollainen neuroosi/pakkoajatus jossain vaiheessa elämää. On näistä juteltu. Siis sitä, ettei voi poistua kotoa, jos ei ole tarkastanut hellaa esim. viisi kertaa. Ymmärrän, että tätä on elämää kovasti haittaavanakin ja se ehkä lasketaankin "virallisesti" pakkoneuroosiksi.
Mulla nyt ei ole mitään haittaa tosta mun ajatuksesta, lähinnä huvittaa oman mielen kiemurat:)

Kerro toki ajatuksiasi ja tietoasi pakkoneurooseista. Kyllähän se tän aloituksen alle sopii kuin nakutettu. Sen ymmärrän ainakin, että nämä nappuloiden tarkastukset liittyy turvattomuuden tunteeseen, veikkaisin... Mulla ei tosin tälla hetkellä ole tätä neuroosia:)

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

kyllä mä tiedostan mihin tämä katolta tippumis-pakkoajatus saattaisi liittyä (lähimenneisyydessä tapahtunut asia). Mulla on myös melko paha korkeanpaikan kammo. En mä oikeastaan pidä näitä pakkoneurooseja kovin kummoisena, musta tuntuu, että kaikilla mun kavereilla on ollut ainakin heikkona joku tuollainen neuroosi/pakkoajatus jossain vaiheessa elämää. On näistä juteltu. Siis sitä, ettei voi poistua kotoa, jos ei ole tarkastanut hellaa esim. viisi kertaa. Ymmärrän, että tätä on elämää kovasti haittaavanakin ja se ehkä lasketaankin "virallisesti" pakkoneuroosiksi.
Mulla nyt ei ole mitään haittaa tosta mun ajatuksesta, lähinnä huvittaa oman mielen kiemurat:)

Kerro toki ajatuksiasi ja tietoasi pakkoneurooseista. Kyllähän se tän aloituksen alle sopii kuin nakutettu. Sen ymmärrän ainakin, että nämä nappuloiden tarkastukset liittyy turvattomuuden tunteeseen, veikkaisin... Mulla ei tosin tälla hetkellä ole tätä neuroosia:)

Lue lisää

Niin, monesti kaikille oireille kyllä löytyy joku tuommoinen selväkin syy, jolle ne ovat seurausta. On minullakin pieni korkeanpaikankammo, muttei kovin paha.(tulee lähinnä todella korkeissa paikossa reunalta katsoessa)

Alku näillä oireille on itseasiassa toisella ikävuodella(1-2-vuotiaana), jolloin sinulle on tapahtunut jotain pahaa, esim. äiti on "hylännyt", tai jotain.
Sen ikäisen ajattelu ja kestokyky on vielä aika alkeellista, joten olet kehittänyt tavan torjua niitä pahoja tunteita, mitä siihen kokemukseen liittyy.
Eli näillä pakko-oireilla pyritään lähinnä torjumaan epämieluisia tunteita, lähinnä ahdistusta.

Itsellä oireet alkoivat tulla, kun minua kiusattiin ala-asteella koulussa. Se oli ehkä riittävän ahdistavaa laukaisemaan tuon oireilun. Mutta siis ilman sitä varhaislapsuuden kokemusta, ei tuon oireilun laukeamista tapahtuisi.
Kiusaamisen loputtua oireet myös vähenivät merkittävästi. Sitten niitä on tullut lähinnä sen mukaan, kuinka ahdistavaa, tai stressaavaa kulloinkin on...

Niin, aika yleinenhän tuo ocd on, sillä sitä on 10-15% suomalaisista. Usein ihmiset eivät edes tajua siitä kärsivänsä. Harva huomaa ollenkaan, että siihen liittyy myös ajattelun vääristymiä ja helposti huomataan vain näkyvät pakko-oireet. Naisilla tyypillisiä oireita ovat syömishäiriöt.
Sellainen todella paha ocd on hyvin harvinainen, mitä oli esim. Howard Hughesilla(jos olet nähnyt sen leffan, missä näyttelee DiCaprio).

Oireilun selityksenä on ylikireä omatunto, tai paremminkin ylikireä superego, jos sitä nyt ei omaksitunnoksi hyväksytä.
Tällainen ihminen on siis ylikiltti ja hirveän ankara itselleen.
Superegon ylikireys johtuu alunperin vanhemmasta, jolla on joko ylikireä superego myös, tai vanhemmasta, joka käyttäytyy mielivaltaisesti(tätä pidän järkevämpänä selityksenä).

Mielivaltaisessa vanhemmassa jutun juoni on se, että vanhempi on tiedostamattaan kaikkivoipa/täydellinen ja odottaa muiden tavoittelevan itsensäkaltaisuutta, mutta pitää kuitenkin huolen siitä, ettei kukaan ole hänen vertaisensa(sillä tällöinhän se kaltaisuuden tavoittelu loppuisi)
Näin ollen lapsen ongelmaksi kehittyy täydellisyyden tavoittelu ja riittämättömyys vanhempaa kohtaan.
Pakko-oireiden taustalla on pyrkimys todistella vanhemman kaikkivoipaisuutta ja täydellisyyttä(jolle mikään ei riitä) ja näin ollen pakko-oireet tuovat "lapselle" turvallisuuden tunnetta symboloimalla omaa avuttomuutta ja epätäydellisyyttä.(Freud näki tässä yhteyden uskontoihin ja väitti niiden olevan pakkoneuroosin tuotetta, mutta onneksi hän ei ollut kovin pätevä ihminen arvioimaan asiaa)

Pakkoneuroosia on tosiaan erityyppistä ja niistäpä ehkä surkein versio on anankastinen persoonallisuus(häiriö*1), eli vaativa persoonallisuus. Tämä siksi surkein, että tältä puuttuu minuus ja hän siirtää siten tätä omaa traumaansa eteenpäin mm. omille lapsilleen. Eli tämä on se toinen vaihtoehto vanhemmasta, joka aiheuttaa ocd:n.
Eli mikäli 1400-luvulla on ollut joku kaikkivoipa ihminen ja kaikilla hänen jälkeläisillään on ollut anankastinen persoonallisuus, nämä ovat siirtäneet epätervettä äitisuhdetta vuosisatoja eteenpäin.
Eli mikäli esim. sinun vanhemmallasi on anankastinen persoonallisuus, se kaikkivoipa vanhempi on voinut ihan hyvin elää vaikka Jeesuksen aikaan.
Tosin suvuilla on taipumuksena kasvaa sukupolvien mittaan näistä traumoista ulos, mikäli kukaan ei satu naimaan persoonallisuushäiriöstä ihmistä.

Pakko-oireiden pyrkimyksenä on estää omaa innokkuutta ja tahtoa toteutumasta. Eli jos haluat tehdä kovasti jotain, tai olet kovin innostunut jostain asiasta, pyrit toppuuttelemaan itseäsi tarkistamalla hellan levyt niin monta kertaa, että bussi ehtii varmasti mennä...
Näin saat osoitettua itsellesi avuttomuutesi ja epätäydellisyytesi(et pysty tekemään, mitä haluat) Vanhempasi on ollut luonteeltaan sen verran syyllistävä, että sinulla liittyy voimakas syyllisyys itsen hallintaan. Näin ollen pakko-oireet myöskin lieventävät omantunnon tuskia.

Taustalla on ideana, että vanhempi on katkaissut sinulta oman tahdon, syyllistämällä oman tahtosi mukaisesta toiminnasta, ikäänkuin mukauttanut sinut sopivaksi ja itselleen sopivaksi.(ks. lapsi itkee, jolloin vanhempi alkaa parkua, että se kiusaa häntä itkemällä jne.)

Kun tällainen neuroottinen ihminen on luonteeltaan ylikiltti, hän ei ole kovin aggressiivinenkaan. Tällöin aggressio saattaa purkautua voimakkaasti ja mielivaltaisen ankarasti.
Sen voi myös kanavoida johonkin kohteeseen, kuten minulla sotahistorian harrastamiseen, jolloin aggressio tulee hyötykäyttöön. Sen sijaan Esim. anankastinen pakkoneurootikko saattaa olla kiltti mulkuille työkavereilleen ja piestä lapsiaan kotona, jolloin ei ole ihmekään, että lapsille tulee ocd.


*1
Anankastinen persoonallisuus(häiriö), selitys termille: Kyseessä ei ole varsinaisesti persoonallisuushäiriö, sillä persoonallisuuden rakenne on tässä neuroottinen. Persoonallisuushäiriö terminä liittyy alkeellisempiin persoonallisuuden rakenteisiin, joissa keskeisinä piirteinä mm. projektio, projektiivinen identifikaatio ja split.

dazu kirjoitti:

Niin, monesti kaikille oireille kyllä löytyy joku tuommoinen selväkin syy, jolle ne ovat seurausta. On minullakin pieni korkeanpaikankammo, muttei kovin paha.(tulee lähinnä todella korkeissa paikossa reunalta katsoessa)

Alku näillä oireille on itseasiassa toisella ikävuodella(1-2-vuotiaana), jolloin sinulle on tapahtunut jotain pahaa, esim. äiti on "hylännyt", tai jotain.
Sen ikäisen ajattelu ja kestokyky on vielä aika alkeellista, joten olet kehittänyt tavan torjua niitä pahoja tunteita, mitä siihen kokemukseen liittyy.
Eli näillä pakko-oireilla pyritään lähinnä torjumaan epämieluisia tunteita, lähinnä ahdistusta.

Itsellä oireet alkoivat tulla, kun minua kiusattiin ala-asteella koulussa. Se oli ehkä riittävän ahdistavaa laukaisemaan tuon oireilun. Mutta siis ilman sitä varhaislapsuuden kokemusta, ei tuon oireilun laukeamista tapahtuisi.
Kiusaamisen loputtua oireet myös vähenivät merkittävästi. Sitten niitä on tullut lähinnä sen mukaan, kuinka ahdistavaa, tai stressaavaa kulloinkin on...

Niin, aika yleinenhän tuo ocd on, sillä sitä on 10-15% suomalaisista. Usein ihmiset eivät edes tajua siitä kärsivänsä. Harva huomaa ollenkaan, että siihen liittyy myös ajattelun vääristymiä ja helposti huomataan vain näkyvät pakko-oireet. Naisilla tyypillisiä oireita ovat syömishäiriöt.
Sellainen todella paha ocd on hyvin harvinainen, mitä oli esim. Howard Hughesilla(jos olet nähnyt sen leffan, missä näyttelee DiCaprio).

Oireilun selityksenä on ylikireä omatunto, tai paremminkin ylikireä superego, jos sitä nyt ei omaksitunnoksi hyväksytä.
Tällainen ihminen on siis ylikiltti ja hirveän ankara itselleen.
Superegon ylikireys johtuu alunperin vanhemmasta, jolla on joko ylikireä superego myös, tai vanhemmasta, joka käyttäytyy mielivaltaisesti(tätä pidän järkevämpänä selityksenä).

Mielivaltaisessa vanhemmassa jutun juoni on se, että vanhempi on tiedostamattaan kaikkivoipa/täydellinen ja odottaa muiden tavoittelevan itsensäkaltaisuutta, mutta pitää kuitenkin huolen siitä, ettei kukaan ole hänen vertaisensa(sillä tällöinhän se kaltaisuuden tavoittelu loppuisi)
Näin ollen lapsen ongelmaksi kehittyy täydellisyyden tavoittelu ja riittämättömyys vanhempaa kohtaan.
Pakko-oireiden taustalla on pyrkimys todistella vanhemman kaikkivoipaisuutta ja täydellisyyttä(jolle mikään ei riitä) ja näin ollen pakko-oireet tuovat "lapselle" turvallisuuden tunnetta symboloimalla omaa avuttomuutta ja epätäydellisyyttä.(Freud näki tässä yhteyden uskontoihin ja väitti niiden olevan pakkoneuroosin tuotetta, mutta onneksi hän ei ollut kovin pätevä ihminen arvioimaan asiaa)

Pakkoneuroosia on tosiaan erityyppistä ja niistäpä ehkä surkein versio on anankastinen persoonallisuus(häiriö*1), eli vaativa persoonallisuus. Tämä siksi surkein, että tältä puuttuu minuus ja hän siirtää siten tätä omaa traumaansa eteenpäin mm. omille lapsilleen. Eli tämä on se toinen vaihtoehto vanhemmasta, joka aiheuttaa ocd:n.
Eli mikäli 1400-luvulla on ollut joku kaikkivoipa ihminen ja kaikilla hänen jälkeläisillään on ollut anankastinen persoonallisuus, nämä ovat siirtäneet epätervettä äitisuhdetta vuosisatoja eteenpäin.
Eli mikäli esim. sinun vanhemmallasi on anankastinen persoonallisuus, se kaikkivoipa vanhempi on voinut ihan hyvin elää vaikka Jeesuksen aikaan.
Tosin suvuilla on taipumuksena kasvaa sukupolvien mittaan näistä traumoista ulos, mikäli kukaan ei satu naimaan persoonallisuushäiriöstä ihmistä.

Pakko-oireiden pyrkimyksenä on estää omaa innokkuutta ja tahtoa toteutumasta. Eli jos haluat tehdä kovasti jotain, tai olet kovin innostunut jostain asiasta, pyrit toppuuttelemaan itseäsi tarkistamalla hellan levyt niin monta kertaa, että bussi ehtii varmasti mennä...
Näin saat osoitettua itsellesi avuttomuutesi ja epätäydellisyytesi(et pysty tekemään, mitä haluat) Vanhempasi on ollut luonteeltaan sen verran syyllistävä, että sinulla liittyy voimakas syyllisyys itsen hallintaan. Näin ollen pakko-oireet myöskin lieventävät omantunnon tuskia.

Taustalla on ideana, että vanhempi on katkaissut sinulta oman tahdon, syyllistämällä oman tahtosi mukaisesta toiminnasta, ikäänkuin mukauttanut sinut sopivaksi ja itselleen sopivaksi.(ks. lapsi itkee, jolloin vanhempi alkaa parkua, että se kiusaa häntä itkemällä jne.)

Kun tällainen neuroottinen ihminen on luonteeltaan ylikiltti, hän ei ole kovin aggressiivinenkaan. Tällöin aggressio saattaa purkautua voimakkaasti ja mielivaltaisen ankarasti.
Sen voi myös kanavoida johonkin kohteeseen, kuten minulla sotahistorian harrastamiseen, jolloin aggressio tulee hyötykäyttöön. Sen sijaan Esim. anankastinen pakkoneurootikko saattaa olla kiltti mulkuille työkavereilleen ja piestä lapsiaan kotona, jolloin ei ole ihmekään, että lapsille tulee ocd.


*1
Anankastinen persoonallisuus(häiriö), selitys termille: Kyseessä ei ole varsinaisesti persoonallisuushäiriö, sillä persoonallisuuden rakenne on tässä neuroottinen. Persoonallisuushäiriö terminä liittyy alkeellisempiin persoonallisuuden rakenteisiin, joissa keskeisinä piirteinä mm. projektio, projektiivinen identifikaatio ja split.

Lue lisää

olipa mielenkiintoista tietoa. En oikein itseäni tuosta ainakaan heti tunnistanut, mutta jotain kyllä oli...
Täytyypä ottaa talteen tuo teksti ja miettiä ajan kanssa. Mulla tosiaan pakkoneuroosit (jos niitä niiksi voi laskea,en vain tiennyt parempaakaan sanaa) eivät ole varsinaisesti haitanneet elämää, mutta kuitenkin. Mielenkiintoista. Nyt täytyy mennä, mutta kiitti.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

olipa mielenkiintoista tietoa. En oikein itseäni tuosta ainakaan heti tunnistanut, mutta jotain kyllä oli...
Täytyypä ottaa talteen tuo teksti ja miettiä ajan kanssa. Mulla tosiaan pakkoneuroosit (jos niitä niiksi voi laskea,en vain tiennyt parempaakaan sanaa) eivät ole varsinaisesti haitanneet elämää, mutta kuitenkin. Mielenkiintoista. Nyt täytyy mennä, mutta kiitti.

Lue lisää

Niin, pakkoneurooseja on tosiaan hieman erityyppisiä. Tämä vaativa persoonallisuus nyt on siis sellainen, joka siirtää eteenpäin omaa traumaansa, eli omaa persoonallisuushäiriön piirteitä. Vaativa persoonallisuus on vaativa myös muita, kuin itseään kohtaan.
Tämä ocd(pakko-oireinen häiriö) on vaativa vain itseään kohtaan.
Lisäksi on lieviä pakkoneurooseja, joita voi olla myös muun (vakavemman)häiriön kylkiäisenä(ainakin näin olen lukenut).
OCD:ä on myös hyvin eri tasoista, eli joku ei välttämättä koskaan koe sitä mitenkään haitalliseksi, eikä ehkä edes koko elämänsä aikana huomaa koko hommaa ja sitten on näitä Hugheseja, jotka hakevat pakko-oireita pitkin päivää koko elämänsä.
Myöskin Sven Hannavaldilla(mäkihyppääjä) ilmeisesti jotain tällaista pahempaa, koska ura loppui.

Koska tuo kuvaukseni oli psykoanalyyttisesti kirjoitettu, siitä voi olla vaikea itseään löytää, ellei ole todella miettinyt itseään. Täytää ottaa huomioon, että ihminen monesti pitää itseään täysin omana vastakohtanaan. Eihän kiltti ihminen olisi kiltti, ellei hän pitäisi itseään "pahana" ja koittaisi sen takia tavoitella kiltteyttä.
Usein ocd-henkilö harmittelee kaiken päivää sitä, että on niin ilkeä ja paha ihminen(jos häiriö on lähtenyt lapasesta).

Netissä on paljon kliinistä psykiatrista kuvausta ocd:sta, mutta en jaksanut niitä kirjoittaa, koska ovat mielestäni tylsiä ja löydät niitä itsekin. Niistä voi olla helpompaa tunnistaa itseään.

Itse en ole missään psykiatrilla juossut näiden asioiden kanssa, tai muutenkaan hakenut apua. Olen vain tuossa psykologiaa lukiessani myös ihan mielenkiinnosta tutkinut itseäni. Kesti siinä jonkin aikaa(ehkä 4-5-vuotta) ennen, kuin ymmärsin, kuinka homma toimii.

dazu kirjoitti:

Niin, pakkoneurooseja on tosiaan hieman erityyppisiä. Tämä vaativa persoonallisuus nyt on siis sellainen, joka siirtää eteenpäin omaa traumaansa, eli omaa persoonallisuushäiriön piirteitä. Vaativa persoonallisuus on vaativa myös muita, kuin itseään kohtaan.
Tämä ocd(pakko-oireinen häiriö) on vaativa vain itseään kohtaan.
Lisäksi on lieviä pakkoneurooseja, joita voi olla myös muun (vakavemman)häiriön kylkiäisenä(ainakin näin olen lukenut).
OCD:ä on myös hyvin eri tasoista, eli joku ei välttämättä koskaan koe sitä mitenkään haitalliseksi, eikä ehkä edes koko elämänsä aikana huomaa koko hommaa ja sitten on näitä Hugheseja, jotka hakevat pakko-oireita pitkin päivää koko elämänsä.
Myöskin Sven Hannavaldilla(mäkihyppääjä) ilmeisesti jotain tällaista pahempaa, koska ura loppui.

Koska tuo kuvaukseni oli psykoanalyyttisesti kirjoitettu, siitä voi olla vaikea itseään löytää, ellei ole todella miettinyt itseään. Täytää ottaa huomioon, että ihminen monesti pitää itseään täysin omana vastakohtanaan. Eihän kiltti ihminen olisi kiltti, ellei hän pitäisi itseään "pahana" ja koittaisi sen takia tavoitella kiltteyttä.
Usein ocd-henkilö harmittelee kaiken päivää sitä, että on niin ilkeä ja paha ihminen(jos häiriö on lähtenyt lapasesta).

Netissä on paljon kliinistä psykiatrista kuvausta ocd:sta, mutta en jaksanut niitä kirjoittaa, koska ovat mielestäni tylsiä ja löydät niitä itsekin. Niistä voi olla helpompaa tunnistaa itseään.

Itse en ole missään psykiatrilla juossut näiden asioiden kanssa, tai muutenkaan hakenut apua. Olen vain tuossa psykologiaa lukiessani myös ihan mielenkiinnosta tutkinut itseäni. Kesti siinä jonkin aikaa(ehkä 4-5-vuotta) ennen, kuin ymmärsin, kuinka homma toimii.

Lue lisää

"Lisäksi on lieviä pakkoneurooseja, joita voi olla myös muun (vakavemman)häiriön kylkiäisenä(ainakin näin olen lukenut)."

Niin voihan tuo kylkiäinen olla aika pahakin, jos kyse on vaikka skitsofreniasta tämän, mutta se ei liene ajankohtainen tällä kertaa. :)

Tourette on myös pakkoneuroosin sukulainen. Siinä oireet ovat kanavoituneet eri tavoin ja mahdollisesti on kyse neurologisesta(synnynnäisestä) tilasta.

dazu kirjoitti:

Niin, monesti kaikille oireille kyllä löytyy joku tuommoinen selväkin syy, jolle ne ovat seurausta. On minullakin pieni korkeanpaikankammo, muttei kovin paha.(tulee lähinnä todella korkeissa paikossa reunalta katsoessa)

Alku näillä oireille on itseasiassa toisella ikävuodella(1-2-vuotiaana), jolloin sinulle on tapahtunut jotain pahaa, esim. äiti on "hylännyt", tai jotain.
Sen ikäisen ajattelu ja kestokyky on vielä aika alkeellista, joten olet kehittänyt tavan torjua niitä pahoja tunteita, mitä siihen kokemukseen liittyy.
Eli näillä pakko-oireilla pyritään lähinnä torjumaan epämieluisia tunteita, lähinnä ahdistusta.

Itsellä oireet alkoivat tulla, kun minua kiusattiin ala-asteella koulussa. Se oli ehkä riittävän ahdistavaa laukaisemaan tuon oireilun. Mutta siis ilman sitä varhaislapsuuden kokemusta, ei tuon oireilun laukeamista tapahtuisi.
Kiusaamisen loputtua oireet myös vähenivät merkittävästi. Sitten niitä on tullut lähinnä sen mukaan, kuinka ahdistavaa, tai stressaavaa kulloinkin on...

Niin, aika yleinenhän tuo ocd on, sillä sitä on 10-15% suomalaisista. Usein ihmiset eivät edes tajua siitä kärsivänsä. Harva huomaa ollenkaan, että siihen liittyy myös ajattelun vääristymiä ja helposti huomataan vain näkyvät pakko-oireet. Naisilla tyypillisiä oireita ovat syömishäiriöt.
Sellainen todella paha ocd on hyvin harvinainen, mitä oli esim. Howard Hughesilla(jos olet nähnyt sen leffan, missä näyttelee DiCaprio).

Oireilun selityksenä on ylikireä omatunto, tai paremminkin ylikireä superego, jos sitä nyt ei omaksitunnoksi hyväksytä.
Tällainen ihminen on siis ylikiltti ja hirveän ankara itselleen.
Superegon ylikireys johtuu alunperin vanhemmasta, jolla on joko ylikireä superego myös, tai vanhemmasta, joka käyttäytyy mielivaltaisesti(tätä pidän järkevämpänä selityksenä).

Mielivaltaisessa vanhemmassa jutun juoni on se, että vanhempi on tiedostamattaan kaikkivoipa/täydellinen ja odottaa muiden tavoittelevan itsensäkaltaisuutta, mutta pitää kuitenkin huolen siitä, ettei kukaan ole hänen vertaisensa(sillä tällöinhän se kaltaisuuden tavoittelu loppuisi)
Näin ollen lapsen ongelmaksi kehittyy täydellisyyden tavoittelu ja riittämättömyys vanhempaa kohtaan.
Pakko-oireiden taustalla on pyrkimys todistella vanhemman kaikkivoipaisuutta ja täydellisyyttä(jolle mikään ei riitä) ja näin ollen pakko-oireet tuovat "lapselle" turvallisuuden tunnetta symboloimalla omaa avuttomuutta ja epätäydellisyyttä.(Freud näki tässä yhteyden uskontoihin ja väitti niiden olevan pakkoneuroosin tuotetta, mutta onneksi hän ei ollut kovin pätevä ihminen arvioimaan asiaa)

Pakkoneuroosia on tosiaan erityyppistä ja niistäpä ehkä surkein versio on anankastinen persoonallisuus(häiriö*1), eli vaativa persoonallisuus. Tämä siksi surkein, että tältä puuttuu minuus ja hän siirtää siten tätä omaa traumaansa eteenpäin mm. omille lapsilleen. Eli tämä on se toinen vaihtoehto vanhemmasta, joka aiheuttaa ocd:n.
Eli mikäli 1400-luvulla on ollut joku kaikkivoipa ihminen ja kaikilla hänen jälkeläisillään on ollut anankastinen persoonallisuus, nämä ovat siirtäneet epätervettä äitisuhdetta vuosisatoja eteenpäin.
Eli mikäli esim. sinun vanhemmallasi on anankastinen persoonallisuus, se kaikkivoipa vanhempi on voinut ihan hyvin elää vaikka Jeesuksen aikaan.
Tosin suvuilla on taipumuksena kasvaa sukupolvien mittaan näistä traumoista ulos, mikäli kukaan ei satu naimaan persoonallisuushäiriöstä ihmistä.

Pakko-oireiden pyrkimyksenä on estää omaa innokkuutta ja tahtoa toteutumasta. Eli jos haluat tehdä kovasti jotain, tai olet kovin innostunut jostain asiasta, pyrit toppuuttelemaan itseäsi tarkistamalla hellan levyt niin monta kertaa, että bussi ehtii varmasti mennä...
Näin saat osoitettua itsellesi avuttomuutesi ja epätäydellisyytesi(et pysty tekemään, mitä haluat) Vanhempasi on ollut luonteeltaan sen verran syyllistävä, että sinulla liittyy voimakas syyllisyys itsen hallintaan. Näin ollen pakko-oireet myöskin lieventävät omantunnon tuskia.

Taustalla on ideana, että vanhempi on katkaissut sinulta oman tahdon, syyllistämällä oman tahtosi mukaisesta toiminnasta, ikäänkuin mukauttanut sinut sopivaksi ja itselleen sopivaksi.(ks. lapsi itkee, jolloin vanhempi alkaa parkua, että se kiusaa häntä itkemällä jne.)

Kun tällainen neuroottinen ihminen on luonteeltaan ylikiltti, hän ei ole kovin aggressiivinenkaan. Tällöin aggressio saattaa purkautua voimakkaasti ja mielivaltaisen ankarasti.
Sen voi myös kanavoida johonkin kohteeseen, kuten minulla sotahistorian harrastamiseen, jolloin aggressio tulee hyötykäyttöön. Sen sijaan Esim. anankastinen pakkoneurootikko saattaa olla kiltti mulkuille työkavereilleen ja piestä lapsiaan kotona, jolloin ei ole ihmekään, että lapsille tulee ocd.


*1
Anankastinen persoonallisuus(häiriö), selitys termille: Kyseessä ei ole varsinaisesti persoonallisuushäiriö, sillä persoonallisuuden rakenne on tässä neuroottinen. Persoonallisuushäiriö terminä liittyy alkeellisempiin persoonallisuuden rakenteisiin, joissa keskeisinä piirteinä mm. projektio, projektiivinen identifikaatio ja split.

Lue lisää

Ja TUONLAISEN määrän PSYKOLOGISTA tietoa (ainakin tekstistään havaittavan perusteella) kirjoittamiseen kykenevä kirjoittaja kirjoitti näin väkivaltaisesti minun tekstiini ( = hänelle tyystin tuntemattomalle keskustelupalstakirjoittajalle), kuin allaolevasta linkistä ilmenee:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000041588016#22000000041588016

Hyyyyvin erikoista sinulta mielestäni oli mm. tavanomaisten keskustelupalstakannanottojeni perusteella tuomita minut esimerkiksi "kateelliseksi" sinun psykologiselle tiedollesi, jne. Ei sinun asiasi ole psykologisoida esimerkiksi minun persoonaani kutsumalla minua esimerkiksi "persoonallisuuden rakenteeltani" vaillinaiseksi, ainakaan ammattitaitoon(?) perustaen tällä keskustelupalstalla: sen asian sinun voinee hyvin olettaa tietävän ainakin siinä tapauksessa, että _jos_(?) sattuisit olemaan kyseisen alan (=psykologian) ammattilainen. Kysynkin sinulta, että oletko sitä?

Kunhan nyt vain ihmettelen...

kysyn vain.:) kirjoitti:

Ja TUONLAISEN määrän PSYKOLOGISTA tietoa (ainakin tekstistään havaittavan perusteella) kirjoittamiseen kykenevä kirjoittaja kirjoitti näin väkivaltaisesti minun tekstiini ( = hänelle tyystin tuntemattomalle keskustelupalstakirjoittajalle), kuin allaolevasta linkistä ilmenee:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000041588016#22000000041588016

Hyyyyvin erikoista sinulta mielestäni oli mm. tavanomaisten keskustelupalstakannanottojeni perusteella tuomita minut esimerkiksi "kateelliseksi" sinun psykologiselle tiedollesi, jne. Ei sinun asiasi ole psykologisoida esimerkiksi minun persoonaani kutsumalla minua esimerkiksi "persoonallisuuden rakenteeltani" vaillinaiseksi, ainakaan ammattitaitoon(?) perustaen tällä keskustelupalstalla: sen asian sinun voinee hyvin olettaa tietävän ainakin siinä tapauksessa, että _jos_(?) sattuisit olemaan kyseisen alan (=psykologian) ammattilainen. Kysynkin sinulta, että oletko sitä?

Kunhan nyt vain ihmettelen...

Lue lisää

En ole psykologian ammattilainen, vaikka yleensähän(aina?) koulutukseen kuuluu myös psykoanalyysi itsestään. En usko, että asioita voi ymmärtää, jollei ymmärrä itseään.

Jos haluat lisää tietoa, niin voin paljastaa, että olen tehnyt analyysin myös isästäsi. :D
Tai siis kun näissä asioissa rutinoituu, niin se ei paljoa vaadi. Siinä "huomaa" herkästi analyysit myös toisen henkilön vahemmista ja isovanhemmista jne.

Omien havaintojen sanominen toiselle ei kuitenkaan kokemuksen mukaan ole kovin viisasta, sillä harva pystyy suhtautumaan itseensä kovin huumorilla, jos paljastan tälle jotain sellaista, mitä hän ei missään nimessä haluaisi itsestään tietää.

Olen kyllä harkinnut alaa, mutta jotenkin täytyisi tästä pystyä nyt ryhdistäytymään. :D Enemmän minua ehkä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat(ei kuitenkaan politiikka). Minulle on kaikessa hyvin tärkeää myös moraalinen ajattelu ja voidaan ehkä ajatella, että onko rahan pyytäminen toisen lohduttamisesta kovin korkeamoraalinen ammatti.

dazu kirjoitti:

En ole psykologian ammattilainen, vaikka yleensähän(aina?) koulutukseen kuuluu myös psykoanalyysi itsestään. En usko, että asioita voi ymmärtää, jollei ymmärrä itseään.

Jos haluat lisää tietoa, niin voin paljastaa, että olen tehnyt analyysin myös isästäsi. :D
Tai siis kun näissä asioissa rutinoituu, niin se ei paljoa vaadi. Siinä "huomaa" herkästi analyysit myös toisen henkilön vahemmista ja isovanhemmista jne.

Omien havaintojen sanominen toiselle ei kuitenkaan kokemuksen mukaan ole kovin viisasta, sillä harva pystyy suhtautumaan itseensä kovin huumorilla, jos paljastan tälle jotain sellaista, mitä hän ei missään nimessä haluaisi itsestään tietää.

Olen kyllä harkinnut alaa, mutta jotenkin täytyisi tästä pystyä nyt ryhdistäytymään. :D Enemmän minua ehkä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat(ei kuitenkaan politiikka). Minulle on kaikessa hyvin tärkeää myös moraalinen ajattelu ja voidaan ehkä ajatella, että onko rahan pyytäminen toisen lohduttamisesta kovin korkeamoraalinen ammatti.

Lue lisää

"Jos haluat lisää tietoa, niin voin paljastaa, että olen tehnyt analyysin myös isästäsi. :D
Tai siis kun näissä asioissa rutinoituu, niin se ei paljoa vaadi. Siinä "huomaa" herkästi analyysit myös toisen henkilön vahemmista ja isovanhemmista jne."

MITÄ TARKOITAT? Minun isäni ja suhteeni häneen ei kuulu sinulle yhtään millään tavalla. Pelotat minua. Tuntematon ihminen keskusteluketjussa, tuonlaista käytöstä...Minkälaista analyysia minusta sinulle _täydellisesti_ tuntemattomasta olet arvon kirjoittaja tehnyt? Voitko tarkentaa?

kysyn vain.:) kirjoitti:

"Jos haluat lisää tietoa, niin voin paljastaa, että olen tehnyt analyysin myös isästäsi. :D
Tai siis kun näissä asioissa rutinoituu, niin se ei paljoa vaadi. Siinä "huomaa" herkästi analyysit myös toisen henkilön vahemmista ja isovanhemmista jne."

MITÄ TARKOITAT? Minun isäni ja suhteeni häneen ei kuulu sinulle yhtään millään tavalla. Pelotat minua. Tuntematon ihminen keskusteluketjussa, tuonlaista käytöstä...Minkälaista analyysia minusta sinulle _täydellisesti_ tuntemattomasta olet arvon kirjoittaja tehnyt? Voitko tarkentaa?

Lue lisää

jos sanon. Ei minua tarvitse pelätä. Olen ylikiltti, enkä tahdo käyttää tietojani ketään vastaan. ;)
Sanotaanko niin, että nämä mielen asiat ovat melko kaavamaisia ja jos havaitsen sinulta jonkin toimintatavan, tiedän sinusta jo aika paljon ja koska tiedän, mistä se johtuu, tiedän myös sen aiheuttajasta. :)

dazu kirjoitti:

jos sanon. Ei minua tarvitse pelätä. Olen ylikiltti, enkä tahdo käyttää tietojani ketään vastaan. ;)
Sanotaanko niin, että nämä mielen asiat ovat melko kaavamaisia ja jos havaitsen sinulta jonkin toimintatavan, tiedän sinusta jo aika paljon ja koska tiedän, mistä se johtuu, tiedän myös sen aiheuttajasta. :)

Lue lisää

"jos sanon. Ei minua tarvitse pelätä. Olen ylikiltti, enkä tahdo käyttää tietojani ketään vastaan. ;)"

Miten sulle edes tuonlainen ajatus keskustelupalstalla tulee mieleen? Outoa. Se nyt siitä vielä joo puuttuiskin, että kyttäisit mitä ihmiset kirjoittavat. Minä en luojan kiitos koskaan ole sinun kanssasi ainakaan
minkäänlaista yksityiskirjeenvaihtoa käynyt ja voit arvata, kävisinkökään koskaan. En halua sinua loukata, mutta toi tyylilajis mua kohtaan on alentava.

En ole tottunut siihen, että asiallisiin mielipidekannanottoihin reagoidaan epähumaanisti: jos minä aukoisin päätäni ja heittäisin sulle lantaläjän solvausta niskaan, niin SIINÄ tapauksessa ymmärtäisin puolustusreaktiona vastaukseksi sellaiseen esimerkiksi jonkun rassukan minua alentavat puheet "persoonallisuuteni rakenteesta" Eniron palstalla nimeltä "Miehen logiikka, mutta kosken sitä sinua kohtaan ole tehnyt, enkä yleisestikään tapaa puhua kuin keskustelusisältöön aika melko hitsin tarkasti sidotusti, en halua nähdä jonkun "dazun" juttelevan mulle pilkkaavassa tyylilajissa viestiin, jossa näkemykseni alkuperäiseen asiaan oli kirjoittajan viestissään kertomaa asiaa kunnioittava, mutta vahvasti omaa näkemystäni ilmaiseva. Piste.

et kai sä vaan avaa banaania väärästä päästä?? Sehän avataan tietysti siitä päästä, mihin päättyy, ei siitä mistä on kiinni tertussa:O

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

et kai sä vaan avaa banaania väärästä päästä?? Sehän avataan tietysti siitä päästä, mihin päättyy, ei siitä mistä on kiinni tertussa:O

DAmnet... siis ei sit pie avata siitä kahvasta.. Anteeks ajatusvirheeni :D

Siitä kahvasta pidellään sitä banaania sit ku vimosia banskuja mussutetaan...

Hyvä kus tuli puheeks ettei kellään vaan jääny nyt väärää kuvaa meikäläisestä.

Frederico kirjoitti:

DAmnet... siis ei sit pie avata siitä kahvasta.. Anteeks ajatusvirheeni :D

Siitä kahvasta pidellään sitä banaania sit ku vimosia banskuja mussutetaan...

Hyvä kus tuli puheeks ettei kellään vaan jääny nyt väärää kuvaa meikäläisestä.

Lue lisää

ajattele, joku olis ajatellut, että enpä olis tuosta fredustakaan tota uskonut, nyt meni maku koko miehestä;P

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

ajattele, joku olis ajatellut, että enpä olis tuosta fredustakaan tota uskonut, nyt meni maku koko miehestä;P

mietippä miten pienestä se meidän rakentamamme imago voikaan olla kiinni ? :D Yks banaani käänsi koko kaverin uskottavuuden hetkessä.

Frederico kirjoitti:

mietippä miten pienestä se meidän rakentamamme imago voikaan olla kiinni ? :D Yks banaani käänsi koko kaverin uskottavuuden hetkessä.

olla tosi tarkkana mitä näppäimistöstään päästelee ja kieli keskellä suuta,eli ei siis näin:P

en tosiaan vielä laskisi neuroosiksi:)

Tosta tuli mieleen ,että olis hyvä kanssa jossain tilanteessa jos ihmisestä voisi mitata jollain mittarilla, että on jännitteetön, ennen kuin jatkais juttua :D

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

en tosiaan vielä laskisi neuroosiksi:)

Tosta tuli mieleen ,että olis hyvä kanssa jossain tilanteessa jos ihmisestä voisi mitata jollain mittarilla, että on jännitteetön, ennen kuin jatkais juttua :D

Lue lisää

tää palstahan on se kondensaattori, joka saa ottaa vastaan kaiken paskan ja osaltaan laskee jännitteen sellaiseksi, että sitä pystyy reaalissa olemaan tyyni, kuin tikapuuhermostolla varustettu kastemato.

scale kirjoitti:

tää palstahan on se kondensaattori, joka saa ottaa vastaan kaiken paskan ja osaltaan laskee jännitteen sellaiseksi, että sitä pystyy reaalissa olemaan tyyni, kuin tikapuuhermostolla varustettu kastemato.

Lue lisää

tällä palstalla on tärkeä tehtävä, suorastaan terapeuttinen:)

Itselläkin toimii samansuuntaisesti.

tuossa yhteydessä ei ole neuroottista, mutta tuollainen itsensä epäileminen on. :D

siitä vielä leima otsaan ja päivä alkaa olla paketissa. :D
Tuo kyllä voi olla myös jotain neurologista oirettakin, mutta laitetaan nyt se ocd alkuun.

selvä tapaus.

näitä hain:) Dazukin pääsi analysoimaan;)

on näet jonkin verran perseestä se moderointi niillä palstoilla ja jos avausta ei olisi poistettu, niin siihen ei olisi ainakaan tullut vastauksia.

jo sulle, muttei näy.Kohta tulee tuplana:/ En ole sinne koskaan kirjoittanut, niin ajattelin sitten tänne. Täällä nyt keskustellaan melkein mistä vaan ja kun näitä nyt ihmisillä yleisesti on, ainakin mun tutuilla, vähän jokaisella... Onhan nää aihepiirit tietty aika arkoja, mut ei täällä ennenkään ole arkoja aiheita kaihdettu.