Fosforilla on 5 kovalenttista sidosta. Miksi 5?
Looginen määrä olisi siinä mielessä 3, että samassa alkuainaryhmässä oleva typpi N muodostaa 3 kovalenttista sidosta biomolekyyleissä / ryhmä 15, ryhmän 16 happi muodostaa 2 kovalenttista sidosta ja ryhmän 14 hiili muodostaa 4 kovalenttista sidosta.
http://www.webelements.com/
Looginen määrä olisi siinä mielessä 3, että samassa alkuainaryhmässä oleva typpi N muodostaa 3 kovalenttista sidosta biomolekyyleissä / ryhmä 15, ryhmän 16 happi muodostaa 2 kovalenttista sidosta ja ryhmän 14 hiili muodostaa 4 kovalenttista sidosta.
http://www.webelements.com/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä ei selitetä asiaa, mutta kuva löytyy.
Pääsäännöt on tehty jaksollisen järjestelmän 1. varsinaiselta riviltä (2. jakso, jos hiuksia halotaan). Niillä on niin niukasti elektroneita, ettei mitään "yllätyksiä" tapahdu.
Kun elektronipilvi kasvaa, sisemmillä ja ulommilla elektronikuorilla voi olla jossain kokoonpanoissa saman suuruusluokan orbitaalienergia. Tällöin molekyyliorbitaalien muodostumisessa voi tapahtua hybridisaatio.
Fosforin tapauksessa ei nyt jaksa muistaa yksityiskohtia, mutta lue tuosta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Phosphorus#Chemical_bonding
Siis, pääryhmienhän kanssa ns. valenssielektronit käyttäytyvät (varsinkin ryhmän ensimmäisen jäsenen kohdalla) nätisti jaksossa oikealle mentäessä.
Booriryhmä on kolmosryhmä (nykyisin 13), 3 valenssie., hiiliryhmä 4, typpiryhmä 5, happi 6, halogeenit 7 ja jalokaasut 8. Tämä on tällainen karvalakkimalli, menemättä lainkaan syvemmälle. Tyypillistä ryhmille 5-8 (15-18) on se, että ns. ryhmävalenssi-2 stabiloituu ryhmässä alaspäin. Ts. typpiryhmässä alimmalla jäsenellä vismutilla stabiilein valenssi onkin jo 3. Kuitenkin kaikilla alkuaineilla typestä vismuttiin hap.asteet 5 ja 3 ovat mahdollisia. "Maaginen erotus" 2 tulee 6s-kuoren elektroneista, jotka eivät helposti irtoa. Luonnollisesti 6s täyttyy vasta kuudennessa jaksossa.
Nuo biomolekyylisidokset ovat jotain, mistä en tiedä juuri mitään, joten en niiden oikeellisuuttakaan kommentoi. Kuitenkin, on melkoisen harvinaista, että hapella on kaksi sidosta "stabiilisti", oli kyseessä ns. orgaanine tai epäorgaaninen kemia. Peroksidissa niin käy, muuta ei nyt tule mieleeni.
Vaikuttaisi siltä, että biomolekyyleissä tilanne on poikkeuksellinen verrattuna muihin?