Tuo aikaisemman aloitukseni Vänrikki Stool Googlen tapaan viehätti (ainakin minua itseäni) siinä määrin, että päätin tarjota mielirunoni tästä kokoelmasta tuon mainion kääntimen rouskutettavaksi. Sen ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti (Runeberg):
»Sven Duvas fader var sergeant, avdankad, arm och grå,
Var med år åttiåtta ren och var ren gammal då;
Nu bodde på sin torva han och fick sitt bröd av den
Och hade kring sig nio barn, och yngst bland dem var Sven.»
[ http://runeberg.org/fstal/1g.html ]
Sama P. Cajanderin kynästä:
»Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti,
jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli;
maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen,
ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven.»
[ http://fi.wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat#Sven_Dufva ]
Ja koko runo Googlen Runebergin alkuperäistekstistä kääntämänä:
»Sven PIGEONS
Sven Duvas isänsä oli ylikonstaapeli, tyhjä, käsivarsille ja harmaa,
Joka vuosi kahdeksaakymmentäviittä kahdeksan puhdas ja oli puhdas vanha sitten;
Nyt elää hänen Turf ja hän sai leipää, jonka
Ja noin se oli yhdeksän lasta, ja nuorin niistä oli Sven.
Jos vanha mies oli älyniekka, hän itse, jakamaan
Riittävä tällaiseen parvi, se tiedetään, ettei pois;
Jotkut kuitenkin sanoi, että hän ei ollut koskaan antanut paljon halvemmalla kuin oli
Ty on poika, joka lopulta syntyi, oli vain hieman vasemmalle.
Sven Pigeon kasvoi opp oli kuitenkin laaja ja vahva,
Tore paha alalla kuin maaorja ja mursi opp metsien ja maaperän,
Jos lähtien ja iloinen ja valmis kaupunki, paljon enemmän kuin monia viisaita,
Ja voitaisiin tehdä kaikkea, mutta teki kaiken väärin.
"Minulla Herranen nimi, te köyhät poika, mitä saat?"
Puheeksi vanha mies monta kertaa kaikki hänen shyness.
Koska tämä näytä koskaan saavutettu, puhkeamispaineen poikansa kärsivällisyyttä,
Ja Sven otti miettimään itse, sillä parhaat hän ymmärtänyt.
Kun siis ylikonstaapeli Pigeon, kaunis päivä jälleen
Ja kujertaa hänen vanha sävy: "Mitä aiotte, o Sven?"
Oli vanha mies, yläpuolella, ennen kuin vastaus on täysin kauhuissani ja tasainen,
Kuten Sven saatetaan laajan nokka, ja musta: "No, sotilas!"
Vanhenemisprosessia ylikonstaapeli log halveksittavaan kuitenkin loppujen lopuksi:
"Sinä roisto, olisi kivääri ja olla sotilas, tietää kota!"
"Kyllä", mente poika ", kaikki tämä on täysin väärä minulle käsin;
Ehkä vähemmän yllättävää on kuolla kuninkaan ja maan. "
Vanha Pigeon hämmästynyt ja huusi aivan liikuttunut kyynelkaasua;
Ja Sven, hän otti pussin hänen takaisin ja kävelimme lähimpään corps.
Målfyllig hän oli terve ja äänen, kaikki muu oli yli,
Ja ilman suihketta, hän rekrytoi klo Dunckers yritys.
Nyt olisi PIGEONS saada itse pli ja opetti käyttää,
Oli ilo nähdä ensi se meni omalla tavallaan.
Korpraali huusi ja nauroi ja nauroi ja itki,
Mutta hänen rekrytoi pysyi samanlaisia vakavuuden pelin.
Hän sai outtröttelig, jos koskaan mitään ann "
Hän dieseljuntat, maanpintaa järistä, ja meni, kuten hiki valui;
Mutta roptes varjolla yhteen suuntaan, hän piti sen piti,
Onko oikeus-ja vasemmalle, mutta suoralla päinvastoin.
Kiväärit annetun olkapää oppinut hän, kiväärien ja jalat, myös
Nykyisten, pyyntiväline pistin kaikki hän näytti ymmärtää;
Mutta roptes Present, hän teki eniten pistin,
Ja huutaa kivääri varten jalka, lensi hänen harteilleen yhtä helposti.
Myöhempään Sven Duvas käyttää kuuluisa valkoinen ympärillä,
Kaikki, upseerit ja luokitukset, kirjaudu tästä piiri;
Mutta hän lähti turvallisuuden säännöllisesti aikaa, oli kovaa kuin ennen
Ja odottaa parempaa aikaa - ja sota puhkesi.
Nyt joukkue kaatuisi opp, sitten oli asettaa kyseenalaiseksi,
Jos PIGEONS voitaisiin pitää viisaan ja että alalla.
Hän antaa heidän puhua, oli täysin rauhallinen ja raivaavien näin:
"Jos en voi mennä muiden kanssa, voin mennä hyvin yksin."
Rifle ja selkäreppu, hän oli kuitenkin säilyttää myös
Täytyy olla vuokralle, joka ei taukoa, sotilas, jossa taistelu oli poltettu;
Mutta taistelut ja sovi opp meni kaikkialla sama säännöllisesti POMPE,
Ja koskaan hän tunnetaan pelkoa, vain hullu alkaen.
Käytössä vetäytyvät oli Sandels tilassa, ja venäläiset työntökytkyettä on;
Se oli pois askel askeleelta pitkin pankit Jokiteitse
Kappale vuoteen Harens tie ylitti joen span,
Siellä oli pieni etuvartio nyt, vajaat kaksikymmentä maanantai kerran.
Sellaisena kuin se oli lähetetty tarkoitus parantaa tiellä ainoastaan,
Vähän hiljaista, sitten se oli tehnyt aivan irrallaan puukonisku ja ammuttu,
Otti itselleen on maalaistalo, jossa kaikki ne voivat saada,
Ja anna Sven Pigeon opp perässä, koska hän oli myös.
Mutta yhtäkkiä, siitä tuli toinen, suorittamisesta lähellä jyrkkä
Vuonna sporrsträck on kuohuva hevonen tuli Sandels "adjutant:
"Jos sillan, pojat", ropte hän, "Jumalan tähden, että aseet!
Se urheilu vihamielisen joukkojenkuljetusaluksia halua yli joen siellä. "
"Ja Herra", hänen äänensä niille, jotka olivat ihmisiä,
"Revi alas sillalta, jos voit, jos ei, sitten taistelua viimeiseen mies!
"Armeija on myyty, jos vihollinen tässä ei meidän takaisin.
Sinun pitäisi saada apua, genralen itse hän ilar täällä, oli turvallista! "
Hän lensi takaisin. Mutta sillan tuskin voimassa alas,
Kun korkealla toisen rantavallien Venäjän joukkue leviämistään.
Samalla laajentuvia, tiheän, toisaalta pieni;
Sen aivan ensimmäinen lentolyönti puhdasta, kahdeksan finnars tapauksessa.
Se ei ollut hyvä ottaa enemmän, meidän painotettu kuhunkin.
Toinen ukonilma, ja näimme vain viisi yhteistyökumppania vasemmalle.
Silloin noudata kaikkia, kun se ljöd: "kivääri kädessä, perääntyä!"
Sven PIGEONS vain hän menettää ja pistin.
Vielä hänen svengaava vetäytyä ja oli pakkomielle Askewin,
Koska kaukana irtoamista, hän rikkoi Spången alas.
Jos hän oli laaja ja jäykkä, täysin rauhallinen ja vanha tapa,
Valmistetut opettaa ketään hänen paras käyttää.
Se ei ollut pitkä, ei förrn hän tuli paikalle,
Koska silta oli täynnä vihollisia, että samalla hetkellä.
The raidat, mies kun mies, mutta kaikille, jotka tulivat,
Oli oikea ja vasen-on niin, että hän dampherrenes päinvastoin.
Kaatamiseksi tämä jättiläinen alas oli yli voitava arm,
Ja joskus oli hänen lähin maanantai hänen varjossa toisia vastaan ammuttu;
Kuitenkin vihollinen tuli rohkeampia, sitä enemmän hänen toivoo harhaan;
Sitten synteesi Sandels hänen parven ja näin, miten PIGEONS olivat.
"Hyvä, hyvä", hän ropte, "hyvin, hengaile siellä, minun rohkea poika olet,
Älköön kukaan piru sillan yli, pitää jonkin aikaa vielä!
Sitä voidaan kutsua sotilas, joka on nyppy puolianne.
Quick, pojat, kiirehti hänen apua! " Se on pelastanut meidät. "
Mitään Tehty löytyi vihollisen hyökkäys vähän ennen,
Venäjän squad päällä ja vedetään hitaasti pois;
Kun kaikki oli rauhallinen, la Sandels ja tuli alas rantaan
Ja frågte oli mies, joka oli silta ja juoksivat.
Se osoitti, on Sven PIGEONS sitten. Hän oli taistellut pois,
Hän taisteli kuin mies, ja taistelu oli valmis;
Hän näytti haltija on nyt levätä hänen pelata,
No ei ole turvallisempi kuin ennen, mutta paljon enemmän vaalean.
Ja Sandels sitten taivutettu alaspäin ja näin laskenut an,
Se ei ollut vieras, se oli tunnettu mies;
Mutta sydän, jossa hän oli, ruoho oli värjätty punainen,
Hänen rinnassa iski laukaus, hän oli puhdas förblött.
"Pallo teki sen, mitä se oli, se on tunnustettava,"
Ilmaisemaan yleisen vain "se tiesivät enemmän kuin me;
Se kuulosti hänen otsa olla rauhassa, koska se oli heikko ja käsivarteen,
"Ja juuttunut siihen, mikä oli parempi, hänen jalo, rohkea povi. "
Ja nämä sanat, leviämisen myöhään armeijan lähelle ja kauas
Ja kaikki ajatteli kaikkea, Sandels puhunut oikeassa.
"Joidenkin ajatus oli" mente Maanantai jäljempänä Pigeon avain mittaaminen;
"Huono pää, hän oli, mutta sydämen, se oli hyvä. "
»Sven Duvas fader var sergeant, avdankad, arm och grå,
Var med år åttiåtta ren och var ren gammal då;
Nu bodde på sin torva han och fick sitt bröd av den
Och hade kring sig nio barn, och yngst bland dem var Sven.»
[ http://runeberg.org/fstal/1g.html ]
Sama P. Cajanderin kynästä:
»Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti,
jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli;
maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen,
ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven.»
[ http://fi.wikisource.org/wiki/Vänrikki_Stoolin_tarinat#Sven_Dufva ]
Ja koko runo Googlen Runebergin alkuperäistekstistä kääntämänä:
»Sven PIGEONS
Sven Duvas isänsä oli ylikonstaapeli, tyhjä, käsivarsille ja harmaa,
Joka vuosi kahdeksaakymmentäviittä kahdeksan puhdas ja oli puhdas vanha sitten;
Nyt elää hänen Turf ja hän sai leipää, jonka
Ja noin se oli yhdeksän lasta, ja nuorin niistä oli Sven.
Jos vanha mies oli älyniekka, hän itse, jakamaan
Riittävä tällaiseen parvi, se tiedetään, ettei pois;
Jotkut kuitenkin sanoi, että hän ei ollut koskaan antanut paljon halvemmalla kuin oli
Ty on poika, joka lopulta syntyi, oli vain hieman vasemmalle.
Sven Pigeon kasvoi opp oli kuitenkin laaja ja vahva,
Tore paha alalla kuin maaorja ja mursi opp metsien ja maaperän,
Jos lähtien ja iloinen ja valmis kaupunki, paljon enemmän kuin monia viisaita,
Ja voitaisiin tehdä kaikkea, mutta teki kaiken väärin.
"Minulla Herranen nimi, te köyhät poika, mitä saat?"
Puheeksi vanha mies monta kertaa kaikki hänen shyness.
Koska tämä näytä koskaan saavutettu, puhkeamispaineen poikansa kärsivällisyyttä,
Ja Sven otti miettimään itse, sillä parhaat hän ymmärtänyt.
Kun siis ylikonstaapeli Pigeon, kaunis päivä jälleen
Ja kujertaa hänen vanha sävy: "Mitä aiotte, o Sven?"
Oli vanha mies, yläpuolella, ennen kuin vastaus on täysin kauhuissani ja tasainen,
Kuten Sven saatetaan laajan nokka, ja musta: "No, sotilas!"
Vanhenemisprosessia ylikonstaapeli log halveksittavaan kuitenkin loppujen lopuksi:
"Sinä roisto, olisi kivääri ja olla sotilas, tietää kota!"
"Kyllä", mente poika ", kaikki tämä on täysin väärä minulle käsin;
Ehkä vähemmän yllättävää on kuolla kuninkaan ja maan. "
Vanha Pigeon hämmästynyt ja huusi aivan liikuttunut kyynelkaasua;
Ja Sven, hän otti pussin hänen takaisin ja kävelimme lähimpään corps.
Målfyllig hän oli terve ja äänen, kaikki muu oli yli,
Ja ilman suihketta, hän rekrytoi klo Dunckers yritys.
Nyt olisi PIGEONS saada itse pli ja opetti käyttää,
Oli ilo nähdä ensi se meni omalla tavallaan.
Korpraali huusi ja nauroi ja nauroi ja itki,
Mutta hänen rekrytoi pysyi samanlaisia vakavuuden pelin.
Hän sai outtröttelig, jos koskaan mitään ann "
Hän dieseljuntat, maanpintaa järistä, ja meni, kuten hiki valui;
Mutta roptes varjolla yhteen suuntaan, hän piti sen piti,
Onko oikeus-ja vasemmalle, mutta suoralla päinvastoin.
Kiväärit annetun olkapää oppinut hän, kiväärien ja jalat, myös
Nykyisten, pyyntiväline pistin kaikki hän näytti ymmärtää;
Mutta roptes Present, hän teki eniten pistin,
Ja huutaa kivääri varten jalka, lensi hänen harteilleen yhtä helposti.
Myöhempään Sven Duvas käyttää kuuluisa valkoinen ympärillä,
Kaikki, upseerit ja luokitukset, kirjaudu tästä piiri;
Mutta hän lähti turvallisuuden säännöllisesti aikaa, oli kovaa kuin ennen
Ja odottaa parempaa aikaa - ja sota puhkesi.
Nyt joukkue kaatuisi opp, sitten oli asettaa kyseenalaiseksi,
Jos PIGEONS voitaisiin pitää viisaan ja että alalla.
Hän antaa heidän puhua, oli täysin rauhallinen ja raivaavien näin:
"Jos en voi mennä muiden kanssa, voin mennä hyvin yksin."
Rifle ja selkäreppu, hän oli kuitenkin säilyttää myös
Täytyy olla vuokralle, joka ei taukoa, sotilas, jossa taistelu oli poltettu;
Mutta taistelut ja sovi opp meni kaikkialla sama säännöllisesti POMPE,
Ja koskaan hän tunnetaan pelkoa, vain hullu alkaen.
Käytössä vetäytyvät oli Sandels tilassa, ja venäläiset työntökytkyettä on;
Se oli pois askel askeleelta pitkin pankit Jokiteitse
Kappale vuoteen Harens tie ylitti joen span,
Siellä oli pieni etuvartio nyt, vajaat kaksikymmentä maanantai kerran.
Sellaisena kuin se oli lähetetty tarkoitus parantaa tiellä ainoastaan,
Vähän hiljaista, sitten se oli tehnyt aivan irrallaan puukonisku ja ammuttu,
Otti itselleen on maalaistalo, jossa kaikki ne voivat saada,
Ja anna Sven Pigeon opp perässä, koska hän oli myös.
Mutta yhtäkkiä, siitä tuli toinen, suorittamisesta lähellä jyrkkä
Vuonna sporrsträck on kuohuva hevonen tuli Sandels "adjutant:
"Jos sillan, pojat", ropte hän, "Jumalan tähden, että aseet!
Se urheilu vihamielisen joukkojenkuljetusaluksia halua yli joen siellä. "
"Ja Herra", hänen äänensä niille, jotka olivat ihmisiä,
"Revi alas sillalta, jos voit, jos ei, sitten taistelua viimeiseen mies!
"Armeija on myyty, jos vihollinen tässä ei meidän takaisin.
Sinun pitäisi saada apua, genralen itse hän ilar täällä, oli turvallista! "
Hän lensi takaisin. Mutta sillan tuskin voimassa alas,
Kun korkealla toisen rantavallien Venäjän joukkue leviämistään.
Samalla laajentuvia, tiheän, toisaalta pieni;
Sen aivan ensimmäinen lentolyönti puhdasta, kahdeksan finnars tapauksessa.
Se ei ollut hyvä ottaa enemmän, meidän painotettu kuhunkin.
Toinen ukonilma, ja näimme vain viisi yhteistyökumppania vasemmalle.
Silloin noudata kaikkia, kun se ljöd: "kivääri kädessä, perääntyä!"
Sven PIGEONS vain hän menettää ja pistin.
Vielä hänen svengaava vetäytyä ja oli pakkomielle Askewin,
Koska kaukana irtoamista, hän rikkoi Spången alas.
Jos hän oli laaja ja jäykkä, täysin rauhallinen ja vanha tapa,
Valmistetut opettaa ketään hänen paras käyttää.
Se ei ollut pitkä, ei förrn hän tuli paikalle,
Koska silta oli täynnä vihollisia, että samalla hetkellä.
The raidat, mies kun mies, mutta kaikille, jotka tulivat,
Oli oikea ja vasen-on niin, että hän dampherrenes päinvastoin.
Kaatamiseksi tämä jättiläinen alas oli yli voitava arm,
Ja joskus oli hänen lähin maanantai hänen varjossa toisia vastaan ammuttu;
Kuitenkin vihollinen tuli rohkeampia, sitä enemmän hänen toivoo harhaan;
Sitten synteesi Sandels hänen parven ja näin, miten PIGEONS olivat.
"Hyvä, hyvä", hän ropte, "hyvin, hengaile siellä, minun rohkea poika olet,
Älköön kukaan piru sillan yli, pitää jonkin aikaa vielä!
Sitä voidaan kutsua sotilas, joka on nyppy puolianne.
Quick, pojat, kiirehti hänen apua! " Se on pelastanut meidät. "
Mitään Tehty löytyi vihollisen hyökkäys vähän ennen,
Venäjän squad päällä ja vedetään hitaasti pois;
Kun kaikki oli rauhallinen, la Sandels ja tuli alas rantaan
Ja frågte oli mies, joka oli silta ja juoksivat.
Se osoitti, on Sven PIGEONS sitten. Hän oli taistellut pois,
Hän taisteli kuin mies, ja taistelu oli valmis;
Hän näytti haltija on nyt levätä hänen pelata,
No ei ole turvallisempi kuin ennen, mutta paljon enemmän vaalean.
Ja Sandels sitten taivutettu alaspäin ja näin laskenut an,
Se ei ollut vieras, se oli tunnettu mies;
Mutta sydän, jossa hän oli, ruoho oli värjätty punainen,
Hänen rinnassa iski laukaus, hän oli puhdas förblött.
"Pallo teki sen, mitä se oli, se on tunnustettava,"
Ilmaisemaan yleisen vain "se tiesivät enemmän kuin me;
Se kuulosti hänen otsa olla rauhassa, koska se oli heikko ja käsivarteen,
"Ja juuttunut siihen, mikä oli parempi, hänen jalo, rohkea povi. "
Ja nämä sanat, leviämisen myöhään armeijan lähelle ja kauas
Ja kaikki ajatteli kaikkea, Sandels puhunut oikeassa.
"Joidenkin ajatus oli" mente Maanantai jäljempänä Pigeon avain mittaaminen;
"Huono pää, hän oli, mutta sydämen, se oli hyvä. "
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun täytyy myöntää, että tuo on mielestäni todella hauskaa!
Voin kertoa, että kun koulussa 1960-luvun alussa piti opetella tuo runo ulkoa, eikä annettu ohjeita painotuksista, me opettelimme sen näin:
Sven DUvas FAder VAR serGEANT, avDANkad, ARM och GRÅ...
Löytää ihan uusia syvällisiä, surrealistisia näkemyksiä Sven Tuuvan tarinasta....
Runo Sven Dufvasta voidaan esittää myös laulaen. Mikä parasta, jokaiseen värssyyn voi ottaa eri sävelmän. En muista kaikkia kouluajoiltani, mutta ainakin nämä sopivat:
- Sä kasvoit neito kaunoinen
- Rosvo-Roope
- Halk´illan ruskon auerman
- Sua lähde kaunis katselen
- Mañana
Tuon Rosvo-Roopen melodian sopivuuden (ainakin suomenkieliseen Cajanderin Sven Tuuva -versioon) äkkäsin taannoin itsekin, ihan spontaanisti. Ettei vain tullut jossakin tilaisuudessa veisattuakin?
1980-luvun puolivälissä Helsinkiä ja koko Suomeakin puhututti virolainen kumivene-pariairokaksikko Raivo Roosna ja Aleks Lepajõe. Pojat uskaltautuivat Neuvosto-Eestistä Suomenlahden yli tänne ryöstelemään kultasepänliikkeitä.
Siihen aikaan lauloimme ”merirosvosta, Roosna nimeltään”.
”Sai Raivo Roosna palkkansa, hän on nyt Suomessa...”
Arvailin jo tuossa edellisessä keskustelussa, että säkeet olisivat olleet Maamme-laulusta, ja olin väärässä. Tässä kuitenkin "Vårt land" googlen kääntämänä:
Meidän maamme, maamme, meidän isänmaa,
Äänet korkea, o kalliita sanoja!
Ei poistettu korkeuteen taivaalle kaukana,
Ei leikata laaksossa, ei pesty rannalla,
Lisää rakastettu kuin alueella pohjoisessa,
Kuin isillämme maa.
Maamme on huono, niin on
Sillä kuten kultaa pyydetty.
A muukalainen tekee meistä ylpeitä aikaisemmin:
Mutta tämä maa meidän rakkautta,
Meille kanssa MOIRE, skaalaus ja leikkaus
A kullan maa, se on kuitenkin.
Me rakastamme nykyinen maaliskuu brushoff
Ja meidän bäckars harppaus.
Pimeässä synkkä metsä sus,
Meidän star yö, että kesän valo.
Kaiken, kaiken, mitä tämä näkemys, joka laulu
Sydämemme puhui kerran.
Tässä striddes isillämme, päinvastoin
Kun otetaan huomioon, miekka ja aura.
Täällä, täällä, on selvää, että pimeä aika.
Ydintietoa onnea, ja onnea sentle.
Suomen kansan sydämen syke.
Tässä baarit mitä fördrog.
Kuka täljde hyvin striders puhetta.
Koska tämä kansa oli säveltänyt.
Kun sota rot alkaen laakso on laaksossa.
Kun pakkaset tuli nälänhätä karsinta.
Kuka mitattu kaikki roiskunut veri
Ja kaikki sen kärsivällisyyttä?
Ja se oli täällä, että veri virrannut,
Kyllä, tässä meille se oli
Ja se oli täällä hänen ilo on ollut,
Ja se oli täällä hänen sigh ohjaa tankojen.
Kansalaisille, että meidän taakkaa bar
Kauan ennen päivää.
Tässä on makea, tämä on meille hyvä,
Tässä on meille kaikille beskärt;
Miten kohtalo heittää kuin paljon.
Maa, kansa olemme
Mitä ihmettä enemmän arvoinen
Pidetään hyvä ja rakas?
Ja täällä ja täällä on tässä maassa.
Silmämme nähdä tämän,
Voisimme ojentaa meidän käsin
Ja näyttää onneksi merellä ja rannalla
Ja sanoa: katso siihen.
Meidän kotimaa on.
Ja me elää kunniaa
Keskuudessa kultaa pilvien sininen,
Ja elämäämme tuli star tanssia.
Ei varpaat ei göts, jota ei huokaus.
Tämän köyhä maa vielä
Toiveemme olisi.
O maa, maa sinulle tuhansia järviä,
Jos laulu ja uskollisuus rakennettu,
Jos elämä merillä antoi meille rannalla,
Vanhan ajan maan tulevaisuuden maassa.
Ota köyhyys ei skygge.
On vapaa, on iloinen, turvallinen.
Sinun kukinnan suljettu kuin vuoden säätimet,
Olisi kypsä ulos pakkoa;
Katso, meidän rakkaus olisi mentävä opp
Sinun valoa, saat kunniaa, ilonne, voit toivoa.
Ja korkea-terä on jälleen
Meidän isänmaallinen laulu.
Tohtisimmekohan myöntää itsellemme hakukoneen kuljettajan pätevyydet?
:•)
”Kyllähän tämä meiltä käy, kun koneella veisataan!” Näin tuumi entinen kanttori päästyään virrenveisuun säestyksessään jo loppuun, kun seurakunta vielä laahasi puolen säkeistön verran perässä.
Runoilijatkin jäävät työttömiksi tietotekniikan osatessa kaiken paremmin.
Sven Dufva var en dum major,
den dummaste man fann.
Men noga för att blanka skor
var han en hedersman.
Hans enda ord var diciplin,
på mässen söp han som ett svin.
Han blev befordrad, han.
Pitänee kokeilla käännöskonetta tuohonkin :-).