Kuka sytytti alkuräjähdyksen?

Ensimmäinen ja kaiken alku on Tyhjyys, jossa ei ole mitään, mutta joka sisältää itsessään kaikki mahdollisuudet potentiaalina. Tyhjyys on jotain, mitä emme kai koskaan voi ymmärtää täysin, mutta itseäni on helpottanut ajattelemaan sitä Tietoisuutena jolla on potentiaalia voimaa eli se on tietoisuutta ja energiaa. Tyhjyyden olemus voitaisiin kuvata kaikkien ajatusten isä/äidiksi jolla on Tietoisuus olemassaolostaan, mutta se ei (ehkä)tunne itseään tai sitten haluaa jatkaa ikuista olemistaan uudessa luomisenhenkäyksessä (tarkoittaa sitä, että välillä se ON ja välillä EI OLE). Noh! Kuvitellaan, että tässä luomisenhenkäyksessään , tunteakseen itsensä latenttina olevia potentiaaleja, sille tuli ajatus tutkia itseään: se keskittyminen sai aikaan ensimmäisen 'pisteen' Tyhjyyteensä. Mutta vaikka kuinka tuo piste liikkuisi siellä , se oli aina samassa paikassa, koska sillä ei ollut vertailukohdetta mihinkään. Saadakseen vertailukohteen tuo 'piste' keksi tehdä itsensä kaltaisen peilikuvan, johon se voi verrata itseään ja kaikkia omia puoliaan. Tämä tapahtuma sai aikaan aika/avaruus käsitteen.
Kun tuo 'alkupiste' oli aikansa tutkailleet peilikuvaansa ja saaneet irti kaiken mahdollisen siitä, sen tajuntaan iski ajatus, että jos noita 'peilejä' olisikin lukematon määrä, niin se voisi saada tietoa oman olemuksensa loputtomista mahdollisuuksista yhä enemmän ja enemmän mitä moninaisimmista suunnista ja siinä samassa se jakautui räjähdyksen tavoin lukemattomiksi itsensä kaltaisiksi tietoisiksi pisteiksi (Big Bang ?), jotka lähtivät tutkimaan itsensä eri puolia (=Tyhjyyden äärettömiä ja loputtomia potentiaaleja). Ja tässä mekin sitten olemme; omalta osaltamme tutkimassa ja tuomassa Tietoisuuden peruspankkiin omaa osuuttamme.

Kaikki ilmennyt on tietoisuutta ja energiaa. Materia on energiaa joka 'näyttäytyy' tietoisuuden = kvanttifysiikan Tarkkailijan vaikutuksesta/odotusten mukaisesti erilaisina tuloksina. Olemme todellisuutemme luojia! Todellisuutemme ja siis koko maailmankaikkeutemme muuttuu tietoisuutemme muuttumisen myötä. Mikään ei ole pysyvää, mutta mitään (= energiaa) ei koskaan häviä, vaan se aina muuntuu yhä uusimpiin ja uusimpiin näkemyksiin ... ja ehkäpä joskus jossain vaiheessa maailmankaikkeuden laajeneminen loppuu ja se alkaa palata takaisin lähteeseensä (kaikella jolla on alku, on myös loppu todistaa luonto) eli 'alkupiste' on kokenut tarpeeksi ja se päättää 'levätä'... kunnes siinä herää UUSI IDEA...ehkä?

eräs peilipiste kirjoitti:

Ensimmäinen ja kaiken alku on Tyhjyys, jossa ei ole mitään, mutta joka sisältää itsessään kaikki mahdollisuudet potentiaalina. Tyhjyys on jotain, mitä emme kai koskaan voi ymmärtää täysin, mutta itseäni on helpottanut ajattelemaan sitä Tietoisuutena jolla on potentiaalia voimaa eli se on tietoisuutta ja energiaa. Tyhjyyden olemus voitaisiin kuvata kaikkien ajatusten isä/äidiksi jolla on Tietoisuus olemassaolostaan, mutta se ei (ehkä)tunne itseään tai sitten haluaa jatkaa ikuista olemistaan uudessa luomisenhenkäyksessä (tarkoittaa sitä, että välillä se ON ja välillä EI OLE). Noh! Kuvitellaan, että tässä luomisenhenkäyksessään , tunteakseen itsensä latenttina olevia potentiaaleja, sille tuli ajatus tutkia itseään: se keskittyminen sai aikaan ensimmäisen 'pisteen' Tyhjyyteensä. Mutta vaikka kuinka tuo piste liikkuisi siellä , se oli aina samassa paikassa, koska sillä ei ollut vertailukohdetta mihinkään. Saadakseen vertailukohteen tuo 'piste' keksi tehdä itsensä kaltaisen peilikuvan, johon se voi verrata itseään ja kaikkia omia puoliaan. Tämä tapahtuma sai aikaan aika/avaruus käsitteen.
Kun tuo 'alkupiste' oli aikansa tutkailleet peilikuvaansa ja saaneet irti kaiken mahdollisen siitä, sen tajuntaan iski ajatus, että jos noita 'peilejä' olisikin lukematon määrä, niin se voisi saada tietoa oman olemuksensa loputtomista mahdollisuuksista yhä enemmän ja enemmän mitä moninaisimmista suunnista ja siinä samassa se jakautui räjähdyksen tavoin lukemattomiksi itsensä kaltaisiksi tietoisiksi pisteiksi (Big Bang ?), jotka lähtivät tutkimaan itsensä eri puolia (=Tyhjyyden äärettömiä ja loputtomia potentiaaleja). Ja tässä mekin sitten olemme; omalta osaltamme tutkimassa ja tuomassa Tietoisuuden peruspankkiin omaa osuuttamme.

Kaikki ilmennyt on tietoisuutta ja energiaa. Materia on energiaa joka 'näyttäytyy' tietoisuuden = kvanttifysiikan Tarkkailijan vaikutuksesta/odotusten mukaisesti erilaisina tuloksina. Olemme todellisuutemme luojia! Todellisuutemme ja siis koko maailmankaikkeutemme muuttuu tietoisuutemme muuttumisen myötä. Mikään ei ole pysyvää, mutta mitään (= energiaa) ei koskaan häviä, vaan se aina muuntuu yhä uusimpiin ja uusimpiin näkemyksiin ... ja ehkäpä joskus jossain vaiheessa maailmankaikkeuden laajeneminen loppuu ja se alkaa palata takaisin lähteeseensä (kaikella jolla on alku, on myös loppu todistaa luonto) eli 'alkupiste' on kokenut tarpeeksi ja se päättää 'levätä'... kunnes siinä herää UUSI IDEA...ehkä?

Lue lisää

>Ensimmäinen ja kaiken alku on Tyhjyys, jossa ei ole mitään,
>mutta joka sisältää itsessään kaikki mahdollisuudet potentiaalina.

Onko minun ymmärrettävä tämä siis niin, että alussa oli singularitetti, jossa oli itsessään mahdollisuutena olemassa kaikki, mikä voi olla olemassa: mukaanlukien mm. Brahmsin unkarilaiset tanssit, Eino Leinon runot ja puun laatumittausmenetelmä?

Takametsien mies kirjoitti:

>Ensimmäinen ja kaiken alku on Tyhjyys, jossa ei ole mitään,
>mutta joka sisältää itsessään kaikki mahdollisuudet potentiaalina.

Onko minun ymmärrettävä tämä siis niin, että alussa oli singularitetti, jossa oli itsessään mahdollisuutena olemassa kaikki, mikä voi olla olemassa: mukaanlukien mm. Brahmsin unkarilaiset tanssit, Eino Leinon runot ja puun laatumittausmenetelmä?

Lue lisää

Just niin! Ja me, sinä, minä ja kaikki ihmiset, eläimet, kasvikunnat ja maailmat, kosmokset ja dimensiot olemme sitä YHTÄ, singulariteettia, vaikka tavallaan olemme sen 'peilikuvia' joilla on tietoisuus ja yksilötunne, mutta myös saman alkulähteen voima (olemme tosin 'ohjelman mukaisesti' unohtaneet sen).

Kaikkien olemisen tasojen, kaikissa lukemattomissa dimensioissa, keksityt ja keksimättömät, ilmennetyt ja ilmentämättömät jutut ovat sen Yhden olemusta ja siitä lähtöisin; muuten se ei voisi olla KAIKKI MITÄ ON (jota Jumalaksi nimitämme), vaan se olisi epätäydellinen, puutteellinen, mikä taas ei sopisi kaikkitietävään, kaikkivoipaan, ikuiseen ja äärettömään jumalkuvaan. Ei ainakaan minun.

eräs peilipiste kirjoitti:

Ensimmäinen ja kaiken alku on Tyhjyys, jossa ei ole mitään, mutta joka sisältää itsessään kaikki mahdollisuudet potentiaalina. Tyhjyys on jotain, mitä emme kai koskaan voi ymmärtää täysin, mutta itseäni on helpottanut ajattelemaan sitä Tietoisuutena jolla on potentiaalia voimaa eli se on tietoisuutta ja energiaa. Tyhjyyden olemus voitaisiin kuvata kaikkien ajatusten isä/äidiksi jolla on Tietoisuus olemassaolostaan, mutta se ei (ehkä)tunne itseään tai sitten haluaa jatkaa ikuista olemistaan uudessa luomisenhenkäyksessä (tarkoittaa sitä, että välillä se ON ja välillä EI OLE). Noh! Kuvitellaan, että tässä luomisenhenkäyksessään , tunteakseen itsensä latenttina olevia potentiaaleja, sille tuli ajatus tutkia itseään: se keskittyminen sai aikaan ensimmäisen 'pisteen' Tyhjyyteensä. Mutta vaikka kuinka tuo piste liikkuisi siellä , se oli aina samassa paikassa, koska sillä ei ollut vertailukohdetta mihinkään. Saadakseen vertailukohteen tuo 'piste' keksi tehdä itsensä kaltaisen peilikuvan, johon se voi verrata itseään ja kaikkia omia puoliaan. Tämä tapahtuma sai aikaan aika/avaruus käsitteen.
Kun tuo 'alkupiste' oli aikansa tutkailleet peilikuvaansa ja saaneet irti kaiken mahdollisen siitä, sen tajuntaan iski ajatus, että jos noita 'peilejä' olisikin lukematon määrä, niin se voisi saada tietoa oman olemuksensa loputtomista mahdollisuuksista yhä enemmän ja enemmän mitä moninaisimmista suunnista ja siinä samassa se jakautui räjähdyksen tavoin lukemattomiksi itsensä kaltaisiksi tietoisiksi pisteiksi (Big Bang ?), jotka lähtivät tutkimaan itsensä eri puolia (=Tyhjyyden äärettömiä ja loputtomia potentiaaleja). Ja tässä mekin sitten olemme; omalta osaltamme tutkimassa ja tuomassa Tietoisuuden peruspankkiin omaa osuuttamme.

Kaikki ilmennyt on tietoisuutta ja energiaa. Materia on energiaa joka 'näyttäytyy' tietoisuuden = kvanttifysiikan Tarkkailijan vaikutuksesta/odotusten mukaisesti erilaisina tuloksina. Olemme todellisuutemme luojia! Todellisuutemme ja siis koko maailmankaikkeutemme muuttuu tietoisuutemme muuttumisen myötä. Mikään ei ole pysyvää, mutta mitään (= energiaa) ei koskaan häviä, vaan se aina muuntuu yhä uusimpiin ja uusimpiin näkemyksiin ... ja ehkäpä joskus jossain vaiheessa maailmankaikkeuden laajeneminen loppuu ja se alkaa palata takaisin lähteeseensä (kaikella jolla on alku, on myös loppu todistaa luonto) eli 'alkupiste' on kokenut tarpeeksi ja se päättää 'levätä'... kunnes siinä herää UUSI IDEA...ehkä?

Lue lisää

Tässähän on kokonainen eepos luomiskertomusta:

http://vedabase.net/sb/3/6/en

yksi peilipiste kirjoitti:

Just niin! Ja me, sinä, minä ja kaikki ihmiset, eläimet, kasvikunnat ja maailmat, kosmokset ja dimensiot olemme sitä YHTÄ, singulariteettia, vaikka tavallaan olemme sen 'peilikuvia' joilla on tietoisuus ja yksilötunne, mutta myös saman alkulähteen voima (olemme tosin 'ohjelman mukaisesti' unohtaneet sen).

Kaikkien olemisen tasojen, kaikissa lukemattomissa dimensioissa, keksityt ja keksimättömät, ilmennetyt ja ilmentämättömät jutut ovat sen Yhden olemusta ja siitä lähtöisin; muuten se ei voisi olla KAIKKI MITÄ ON (jota Jumalaksi nimitämme), vaan se olisi epätäydellinen, puutteellinen, mikä taas ei sopisi kaikkitietävään, kaikkivoipaan, ikuiseen ja äärettömään jumalkuvaan. Ei ainakaan minun.

Lue lisää

Tässä on tuon idean linjalla olevaa tekstiä:

http://www.asitis.com/7/7.html

"...ilmennetyt ja ilmentämättömät jutut ovat sen Yhden olemusta ja siitä lähtöisin; muuten se ei voisi olla KAIKKI MITÄ ON (jota Jumalaksi nimitämme),..."

yksi peilipiste kirjoitti:

Just niin! Ja me, sinä, minä ja kaikki ihmiset, eläimet, kasvikunnat ja maailmat, kosmokset ja dimensiot olemme sitä YHTÄ, singulariteettia, vaikka tavallaan olemme sen 'peilikuvia' joilla on tietoisuus ja yksilötunne, mutta myös saman alkulähteen voima (olemme tosin 'ohjelman mukaisesti' unohtaneet sen).

Kaikkien olemisen tasojen, kaikissa lukemattomissa dimensioissa, keksityt ja keksimättömät, ilmennetyt ja ilmentämättömät jutut ovat sen Yhden olemusta ja siitä lähtöisin; muuten se ei voisi olla KAIKKI MITÄ ON (jota Jumalaksi nimitämme), vaan se olisi epätäydellinen, puutteellinen, mikä taas ei sopisi kaikkitietävään, kaikkivoipaan, ikuiseen ja äärettömään jumalkuvaan. Ei ainakaan minun.

Lue lisää

Jumala on sitten varmasti luomasi kuvan mukainen? Kaiken toivon voi heittää, jos raamattu todella on Jumalansanaa.

Jopas jotakin kirjoitti:

Jumala on sitten varmasti luomasi kuvan mukainen? Kaiken toivon voi heittää, jos raamattu todella on Jumalansanaa.

Jokaisella on täysin vapaa valinta tehdä määritelmä jumalastaan. En missään tapauksessa halua olla kenenkään uskoa muuttamassa. Nämä näkemykseni ovat vain tulosta siitä, mihin olen tullut tähän ikään (62v) mennessä pohtiessani ja etsiessäni vastauksia 'elämän suuriin kysymyksiin'. Ja ennen kaikkea haluan huomioida, että en missään nimessä tahdo sanoa tällä, että ne olisivat viimeiden totuus edes minulle itselleni. Päinvastoin; mitä enemmän luulen ymmärtäväni, sen vähemmän tajuan tietäväni.

Suhteestani raamattuun vielä: itse pidän sitä vain erään kansan kauan aikaa sitten kokoamina, joskus mielenkiintoisinakin kertomuksina, mutta siinä ei ole enempää eikä vähempää jumalansanaa kuin muissakaan uskonnollisissa kirjoissa.