fyysisesti, sekä pelko että olisi jokin vakava sairaus. Mielestäni itselläni on jonkinlainen paniikkihäiriö, vaikkei olekaan tutkittu.
On niin yksinäistä elämä. Onneksi edes yksi tsi hyvöä kaveri.
On niin yksinäistä elämä. Onneksi edes yksi tsi hyvöä kaveri.
Vastaukset 9
Vanhimmat
käymään lääkärissä tuon vaivan kanssa? Nykyään on hyviä läkkeitä paniikkihäiriöön eikä ole mikään häpeä hakea apua kun kärsii. Eihän kenenkään elämää ole tarkoitettu pelkäksi kärsimysnäytelmäksi. Lääkkeillä olotilasi ja mielialasi varmaankin kohentuisivat ja voisit löytää elämällesi ihan uuden suunnan ja lisätä aktiivisuutta tuon yksinäisyyden poistamiseksi.
Oletko koskaan kertonut kaverillesi miten tunnet? Ja onko hän ymmärtänyt sinua? Ota ihmeessä apu vastaan ja käy lääkärille puhumassa niin huomaat että saat paremman otteen elämääsi. Yksinäisyys on todella nykyajan riesa monelle ihmiselle - ei sitäkään voi vähätellä. Se aiheuttaa monenlaisia oireita silloin kun siitä kärsii. Aikuiseksikin kasvaminenkin kyllä sattuu kun pelottaa että toiveet joita on toivonut eivät toteudukaan ja yksinäisyydessä ne pelot vielä korostuu... Voimia sinulle,-käy ihmeessä puhumassa lääkärille huolistasi ja peloistasi...
mutta vanhemmille kyllä. Mielummin "kärsin" kuin otan hullun leimaa lääkärissä.
mielipiteessäsi,sillä ei noi oireet viittaa mitenkään hulluuteen, eikä lääkäri ton perusteella pidä ketään hulluna, etkä saa hullun papereita sitten millään! Toi on ehkä sellainen herkän ihmisen ylireagoimistapa tai muuta sellasta. Mutta jotta voisit olla tavallaan rauhassa vaivasi suhteen olisi hyvä katsoa ettei mitään "todellista" elimellistä vikaa ole. Katsohan ettei mikään todellinen vika pääse pahenemaan. Onhan se helpompi sunkin olla itteski, kun ei tartte turhaan pelätä sitte. Mutta tutkimatta ei voi ihan varmasti tietää.
Ja nykyään on niin hyvät lääkitykset, että niistä sun ei tartte olla huolissaan. Jonkun kanssa keskustelukin vois auttaa. Vaikka niitten vanhempien kanssa, jos niihin kerta luotat!
Tai sitte vaikka sen kaveris, eihän sitä tiedä vaikka sillä olis samantapasia tuntemuksia, koska niitä on nykyään monella... Älä kärsi tosiaan turhaan vaan hae apua lääkäriltä tai muuten!
sit helpottaa, tosin välillä melkein olen kuolemassa. Riippuu, miten kovaa se tulee päälle.
Eiköhän lääkäreillä ole tarkeimpiäkin asioita kuin mun paniikkihäiriö....kiitos sulle kuitenkin :)
varten,joilla jotain vaivaa on. Eikä se paniikkihärio tai edes sen tapainen ole mikään syy olla menemättä lääkäriin vaan päinvastoin. Kyl sun kandee välittää niin paljon ittestäs, ett haet apua jos yhtää siltä tuntuu. Niinku tos aiemmin joku kirjotti, nii ei se oo mikään häpee jos hakee apua ahdistuneisuuteen tai muuhun, mikä oireena nykyaikana on aika tavallista jostain syystä.
Mutt tietty jos susta siltä tuntuu, että kestät ilman lääkkeitä tai puheterapiaa niin mikäs siinä, kandee kuitenki varoo, ettei vedä "vieteriä" liian pitkälle, ettei se katkea...:)
olla kaikkien oireiden takana? Oletko miettinyt? Sinun ehkä pitäisi muuttaa elämässäsi jotain kuviota, alkaa käydä paikoissa tai tilaisuuksissa joissa on ihmisiä, esim erilaisissa nuorten konserteissa tai vaikka keilaamassa tai jotain mitä et vielä ole tehnyt. Voisit saada lisää tuttuja ja vaikkei ne olis ihan sydänystäviä niin kavereita kuitenkin.
Jos sinun elämä on jotenkin jämähtänyt paikoilleen tai jotain, nimittäin silloin ihmisestä helposti alkaa tuntua tolta.
Onneksi sinulla on sentään yksi hyvä kaveri kuten kirjoitit, joten ehdota hänelle menemistä jonnekin tai kutsu kylään, jos sinulla on paikka missä voitte olla ja yrittäkää tehdä jotain mikä tuottaa teille kummallekin iloa. Sekin piristäisi kummasti arkea. Tää nyt on vain tällaista juttua, mutta toivottavasti saat edes jotain vinkkiä elämääsi. Iloisissa tapahtumissa noi oireetkin varmasti vähenevät ehkä. :)
koska olen alkanut syömään yksinäisyyteen. Nyt mun mitat on 185/99 :/ Kohta edes kiinnosta ketään kun vielä enemmän läskistyn.
Ymmärrän miltä susta tuntuu.