intohimoa matematiikkaan.
Itse en voi moista eri alojen ihmisenä ymmärtää, joten voisitteko hiukan kuvailla asiaa.
Miten siis koette matematiikan ja onko jokin alue, mikä erityisesti innostaa. Kertokaa, mitkä aistit toimivat teillä matematiikan kanssa yhteistyössä.
Pitääkö matematiikka teidät nuorena vai stressaako se teitä. Oletteko tavanneet elämänkumppaninne matematiikan kautta.
Kertokaa.
Itse en voi moista eri alojen ihmisenä ymmärtää, joten voisitteko hiukan kuvailla asiaa.
Miten siis koette matematiikan ja onko jokin alue, mikä erityisesti innostaa. Kertokaa, mitkä aistit toimivat teillä matematiikan kanssa yhteistyössä.
Pitääkö matematiikka teidät nuorena vai stressaako se teitä. Oletteko tavanneet elämänkumppaninne matematiikan kautta.
Kertokaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eli tarkoitatko matikan harrastusta korkeakoulutasolla tieteenä; käytännön arkimatematiikkaa joudut väkisin itsekin funtsimaan, esim.kotitalous, pankkien lainojenkorkosysteemit ym. eli sitä ainakaan ei voi välttää.
Yksi arkimatikan ja teorian välissä oleva alue on esim.opettajaksi (perus/lukio) aikovat; hehän joutuvat opiskelemaan matematiikkaa paljon yli sen mitä sitten käytännössä tarvitsevatkaan...
mitä kirjoitin. Onko matematiikka intohimo, millaisia maailmoja se teille avaa. Mikäli kukaan ei ymmärrä kysymystä, vastaus on todennäköisesti ei ja case closed.
Haluaisin kuitenkin uskoa, että joku kokee matematiikan ja sen uskallanko käyttää sanaa "komponentit" jonain muuna kuin mitä ne ehkä ovat. Haen siis käsitteen "luovuus matematiikassa" ulottuvuuksia.
Matematiikka on työkalu jota pitää huoltaa ja
kehitellä.
Ja se pitää aivot kunnossa...
hieman eri tontilla kuin peruskoulun matikan läksyt :))
Yritetään jotakin lyhyesti, toiset voivat lisätä; jotkut eivät varmaan tule edes analyseeranneeksi tällaisia kysymyksiä, menee vain itsestään. Itsestään siksi, jos on luontaista taipumusta, esim.matematiikassa koulussa pärjää, ei tartte väkisin punnertaa. Sama on esim.musiikissa tai köksässä. Koulun jälkeen luontevimmin jatkaa aiheita, missä on koulussakin pärjännyt.
Matematiikkahan on sikäli omituista, että se on vaan välineitä. Kyllähän metsuriakin kiinnostaa kirves ja saha, teroittaakin niitä, mutta jos ei oo töitä, niin harvempi niitä muuten vaan ilman aikojaan teroittelee. Tämä koskee valtaosaa koko matikan käyttäjiä, insinöörikuntaa, talousennustajia, opettajia ja muita, ei ne käyttämiinsä välineisiin sinällään ole koukuttuneet, yleensä.
Esimerkkinä toisenlaisesta olkoon vaikka kotitietokoneet 80-luvun lopulla. Niitä voitiin jo silloin ostaa, ja kuinka innostuneita olivatkaan peruskoulun yläasteiset pojat (ja aikuisetkin) niistä. Verrattuna nykyhetkeen, eihän niillä silloin juuri mitään käytännöllistä voinut tehdä. Mutta hällä väliä, innostus oli suuri. Friikit kokosivat niitä rakennussarjoista itse, kun ei ollut vielä valmiina. Mitä niillä sitten teki, se jäi jo taka-alalle. Aikanaan koulukirjassa näytettiin, miten apina keksi saada banaanin. Keksintö oli niin suuri, että sen syöminen jo unohtui.
Päättelen, että tämäntyyppisiä asioihin suhtautumisia ajattelet.
Olkoon toinen esimerkki tähtitaivaan harrastajat; putkella katsoessaan voi miettiä avautuvia maailmoja; voi jopa yrittää löytää semmosen komeetan, jota kukaan muu ei ole havainnut. Silloin voi saada nimensä historiaan. Ei ole outoa, jos on suorittanut approbatur-tasoisia opintoja tähtitieteessä, se auttaa harrastusta. Mutta kovin harvalla tähtitieteestä on leipäpuu.
Ihmisiä on kaikkia lajeja, voi olla intohimo vaikka sanaristikoihin. Joku kerää kaikkien aikojen silitysraudat. Joku opettelee piin desimaaleja niin pitkälle kuin suinkin (minä muistan tarkistamatta neljä). Kun intohimo hakeutuu omaehtoisesti tämänkaltaisiin asioihin, on edellytyksiä noviisiksi matkalla matematiikkaan ja sen kautta avautuviin avaruuksiin. Vaikka tuntuu järjettömältä, tämänkaltaisia ihmisiä on ollut!! Nykyinen matematiikka ei ole tulosta varsinaisesta luonnon tason evoluutiosta, vaan tavallaan 'toisen asteen evoluutiosta' eräitten valioyksilöitten päässä. Ja joskus aika köyhänäkin ovat keksijät intohimoaan toteuttaneet, huonoa lie palkanmaksu useinmiten ollut. Galilei istui inkvisition määräämässä arestissa loppuikänsä, koska tuli katolisen kirkon kannalta väärään lopputulokseen. Einsteinin sisäkkö totesi jo alle kouluiän tyypin tärähtäneeksi, ja koulussakin voitiin vain todeta: "..sinusta ei tule ikinä mitään".
Taitaa vaan olla enempi vähemmistön osana/onnena/kohtalona omata em.kaltaisia intohimoja. Kyllä ne tavanomaisempia yleensä ovat. Mutta tietty, se taitaa olla miessukupuolelle tyypillisempää, jonkin keksinnön tuoma mielihyvä, keksinnön lajilla ei niin merkitystä, kunhan se vaan on jotakin. Ja hassua, matematiikan luomisessa tämänkaltaista mielenlaatua jossain määrin on tarvittu/tarvitaan (ns.perustutkimus); jonkun haasteen edessä voi olla kovinkin utuinen käsitys siitä, mihinkähän tätäkin tulosta (jos pystyyn ja hyväksytyksi saadaan) voitaisiin tarvita. Mutta se ei välttämättä laannuta intoa ja kollegojen välistä skabaa, haaste sinällään ajaa eteenpäin (tosin vähän ideaalista, pitäishän sitä suolarahoja jostain vähän saada). Että geeneissäkin miehillä voi olla, kerro Sinä naisnäkökulmasta :)
Mainitaan, että niistä 80-luvun lähes leikki/hömppähärveleistä saatiinkin sitten erinäisten vaiheitten jälkeen tämä nykyinen megapeli, joka tarpeen tullen kaikenlaisia asioita tietää...
vastauksia.
Voin kertoa, mitä odotin. Mitään sentyyppistä en nimittäin saanut kuulla.
Odotin, että joku kertoo kuulevansa yhtälöt musiikkina, näkevänsä numerot väreinä, viettävänsä öitä laskien vain silkasta laskemisen intohimosta, keskustelevansa yökausia baarissa matematiikasta toistensa päälle huutaen, kirjoittavansa huvikseen kesälomillaan matematiikan oppikirjoja joita ei koskaan aiokaan julkaista ja niin edelleen. Jokainen kropan liike on oma yhtälönsä, jokainen paikka on oma yhtälönsä, jokainen liikenteen liike on oma yhtälönsä.
Mutta enhän minä voi tällaisesta tietää, kun en matematiikkaa tunne.
... valtava osa ei mitenkään liity yhtälöihin tai edes lukuihin. Stereotypioita on paljon heillä, jotka eivät tunne miten valtavan erityyppisiä eri matikan erikoisalueet voivat olla.
Itse olen löytänyt muutaman merkittävän todistuksen piirtelemällä suttupaperille kuvia ja etsimällä toivomiani säännönmukaisuuksia rakenteista, joita syntyy kun yhdistää pisteitä viivoilla. Eikö olekin hassua, että tämmöisestä leikkimisestä voi syntyä jotakin hyödyllistä vaikkapa ohjelmoijille?
Minä maksan sillä asuntolainani. Siinä intohimoni.
ennen kuin lopetan leikkimielisen tutkimukseni.
... siksi, että alani on kuin leikkimielistä pohdiskelua ja silti se otetaan vakavasti. Kaiken lisäksi sillä on monia käyttökohteita. Tuo paradoksaalisuus on kiehtovaa.
Moni yksinkertaiselta kuulostava väite on todella hankala todistaa: esimerkiksi että minkä tahansa kartan voi aina värittää neljällä värillä, ilman että samanvärisillä mailla on yhteistä rajaa.
Tunnen intohimoa siitä, että matematiikan tutkimus tarjoaa monia yllätyksiä, esim. vähän aikaa sitten sain suurta nautintoa siitä, kun kuulin Robertson-Seymour teoreemasta. Graafi on verkosto, joka koostuu pisteistä -- ja osa pistepareista on merkitty viivoilla. Teoreema toteaa, että muutamaa simppeliä oletusta noudattavat graafijoukot (minor-closed graph classes) voidaan kaikki luokitella äärellisen kokoisilla 'kiellettyjen osarakenteiden listoilla'. Huomaa, että graafijoukkojen itsessään ei suinkaan tarvitse olla äärellisiä. Kun tietää aiheestä vähänkin taustoja, tuo on aivan uskomaton väite, jolle löytyy valtavasti käyttöä. Esimerkiksi vanhastaan on juhlittu tiedolla, että tasoon piirrettävien graafien joukko voidaan kuvailla kahdella kielletyllä osarakenteella, joten on helppo tarkistaa tietokoneella josko tietty graafi voitaisiin piirtää tasoon.
Lisäksi minua kiehtoo matikassa ajatus siitä, että olen todistanut ja tullut ajatelleeksi joitakin asioita ensimmäisenä -- todistamani asiat tulevat aina olemaan varmuudella tosia. Intohimo on sama kuin keksijällä tai taiteilijalla.
mitä vähän odottelin. Hauskaa.
En siis uskonut turhaan.
Lopetan tutkimukseni tähän.
epäilen että inhosi on psykologinen ilmiö. takana voi olla kammo eksaktia tiedettä kohtaan -onhan matematiikka tieteistä eksaktein (tämä on todistettu). luku suhteet ovat kuitenkin maailman perusta joten älä luovu siitä, tämänhän todisti aikanaan jo platon ja pytagora antiikissa! kannattaa myös tutustua platonin valtio käsityksiin, esimerkiksi alan kirjallisuudesta. matematiikassa olen aina itse ollut todella hyvä.
Sanoisin, että eksaktein tiede on (matemaattinen) logiikka.
mistä inspis mietiskelyyn ja miten ajatuksesi nousee ja kulkee. Ehkä katselet maailmaa kuin verkkosilmällä, kuin erilaissiipinen hapsiainen :) pysähtyy hetken mielijohteesta vaikka ilmassa paikalleen, taikka lähtee kävelemään vetten päällä, ihan tosta vaan, tosikkojen ja loogikkojen harmiksikin kenties..
Insinöörismiehen ajatus on kankaalla jo siitä, jos näkee pörriäisen lennon: kaikkien kaavojen ja laskelmien mukaan pörriäisen käytettävissä olevalla siipipinta-alalla (suhteessa painoon) ei voi lentää!! Ja on siitä varmaan baarissakin valettu myöhempi illasta kannuja jopa toistensa päälle huutaen.. siinä täytyy olla jokin jekku, kompa, mätää... voi nähdä numeroitakin punaisena, kuulla infernaalista musiikkia, joka tapauksessa relevantit faktat asetetaan muistikirjaan, koska asiaan palataan vielä...
Mitenkähän muusikoilla esimerkiksi, kun ostavat marketista Vaasanleipä-paketin. Matemaatikko tarkastaa oitis paketin sivut, onko noudatettu kultaisen leikkauksen sääntöä sivujen pituuksissa, ja leivissäkin (jos on esteetikko samalla, tai tietää että semmoisiakin on). Innoittaako Sinua kaikkinaiset arkipäivän herätykset keskittämään/hajauttamaan ajatuksia suuntaan taikka toiseen. Mitä työnantaja niistä sanoisi. Inspiroituukohan vaikkapa Kuusiston Pekalle uuden viulusävellyksen melodiakulun kaarrokset ja spiraalit alitajuntaan firman sopivasti muotoiltua logoa katsellessa (no, sitä voisi kysyä häneltä itseltäänkin kenties :)
Toisinajattelijana (siis matemaatikon stereotyyppiin nähden), kertonet miten tätä maailmanmenon ymmärrystä voisi myös kirveellä veistetty kantti x kantti -tyyppi monipuolistaa ja täydentää :))
"Oletteko tavanneet elämänkumppaninne matematiikan kautta."
En, mutta matematiikan takia on tullut pahoja parisuhderiitoja.
Toisinaan, kun on tullut fraktaalikuviot puheeksi, on ilmennyt että toinen ei tunnista koko sanaa eikä yhtään tiedä, mikä on fraktaali. Siis korkeasti koulutetut älykkäät humanistinaiset eivät tiedä mikä on fraktaali. Aluksi se vaikuttaa ihan ällistyttävältä jolloin kumppanikin loukkaantuu syvästi.
Baarissakin toisinaan voi todeta suomalaisten matalan yleissivistyksen, esim. tupakkakopissa yleensä muutamasta henkilöstä yksi korkeintaan tietää mikä on fraktaalikuvio.
Uijui. Huolestuttavaa, jos käyttää SAMAA aihetta noin useasti.
Enkä usko, että itsekään tietäisit puoliakaan niistä aiheista, mistä humanisti sinulle päättäisi keskustella. Elämään kuuluu se, että porukassa porukan tavalla ja tiedot piiloon.
Mikä tekemistä fraktaalikuviolla on baarissa? En tajuu ja mitä siitä riitelemään, jos sitä ei siellä näy. Kyllä miehet on tyhmii ja sikoi. Tiedätkös sinä kuka on blondi? Tulin tänne koska haluan jutella itseäni viisaampien kanssa vaikka en matikkaa ymmärrä.
sitpäkvaan
Kommentteja, joilla selviää älykkäästi blondiaälyllä, jos joku alkaa puhua fraktaaleista:
- mä en tykkää noista lumihiutalekuvioista, oon enämpi kesäihminen
-sä oot kans yks fraktaali, jaksat toistaa itsees loputtomiin
Vaikka en olekaan matemaatikko, niin fysiikan opiskelijana matematiikkaa tulee tahkottua aika paljon. Periaatteessa se on työkalu, mutta välillä siitä saa ihan oikeita elämyksiäkin. Minulle ainakin välillä tulee endorfiinihuuma joskus kun jonkin asian onnistuu muotoilemaan siten, että ennen opittua matematiikkaa voi käyttää hyvin yllättävissä tilanteissa, niin että koko käsiteltävä ongelma ratkeaa aivan toisin keinoin kuin alunperin oli luullutkaan. Joskus oivallukset tulevat aivan puun takaa.
Toisinaan puurtaminen taas on vain pirun työlästä ja aiheeseen liittyvät tiedot niin nihkeän vähäistä, että tuntuu ettei oikein itsekään ole jyvällä siitä mitä tekee. Sellaiset tilanteet ovat valitettavasti yleisiä, kun yrittää matematiikkaa opetella fysiikan kirjasta, joissa sitä matematiikkaa ei opeteta, vaan ainoastaan käytetään. Mutta usein nekin asiat tulevat joskus vastaan, ja epäselvien asioiden loksahtaminen kohdalleen tarjoaa elämyksiä ja ymmärrys sovellettavasta kohteestakin kasvaa usein kummasti.
Minua kiehtoo ihan puhdas matematiikkakin, vaikka en ole siinä mitenkään erikoisen lahjakas. Siksi myös vapaa-ajalla tulee tartuttua näihin keskusteluihin.
oli vaan mahdollisesti joku hössö, pihalla omasta kyselystäänkin, ei ainakaan osannut mitenkään muotoilla kyselynsä tarkoitusperää ja motiivia. Ei noteerannut asioita, vaan että kuuleeko yhtälöt musiikkina, väitteleekö opiskelijat numeroitten värireunuksista baarissa, kirjoittavatko kaavoja pöytälaatikkoon ja saavatko siitä kiksejä.. rakastuuko helposti rappuharjaan..
kaikkea varmaan löytyy.. kuten kysyjäkin.. annetaan hyväntahtoisesti tilaa kaikille :))
ei kyllä järin kaksinen ole, eikä perustelutaitosi liioin. Temmot vain umpimähkään muiden sanomia asioita. Oikeinkirjoitustaitoosi en tässä puutu.
Tarjoamasi näytön perusteella sanoisin että aggressiosi johtuu osin huomaamattomaksi jäämisestä ja sen pelosta, sekä siihen liittyvästä alemmuuskompleksista. Tukeudut kaikessa ulkoisiin arvomittareihin etkä oikein muusta jummarra.
Kaiken pitänee olla sinulle mahtipontista ja koreilevaa tai todistettua ja allekirjoitettua - muuten et sitä miksikään erota.
Hauskoja baari-iltoja.
alkuperäinen kun älähti -- :D:D
kaikkien muiden yläpuolella :I) :I)