Kuka sydämessä asuu ?

Kristillisyydessä on kyllä perustavaa laatua oleva näkemys jonka mukaan ihmisen sydämessä sijaitsee, tai on kokonaan, taivasten valtakunta. Eikä näin ollen siellä ole erikseen Luojamme, taivaallinen Isä, tahi Kristus tahi joku muu, niin kuin esim. on tapana olla katolilaisuudessa, tai ortodoksisuudessa tai juutalaisuudessa tai islamilaisuudessa, tai kuten on tapana olla monissa ns. herätysliikkeissa, jossa joisssakin jopa tuon "liikkeen" perustajan kuuluu olla "liikkeen" jäsenen avarassa sydämessä ja oma käden täydessä valmiudessa omassa kukkarossa.

Ihminen on henki-olento, joten on luonnollista jotta kyse on henkimaailman asioista. Ihminen toki voi luulotella itselleen olevansa jotenkin asian tai tuon maailman ulkopuolinen, mutta ei
tietenkään oikeasti edes voi olla. Senhän osoittaa jo tuo kysymysryöppysi, jonka avulla haluat ilmeisesti saada selville omaa suhdettasi
kaikkeen sellaiseen jota et omin voimin, siis henkisin kyvyin, ymmärrä. Raamattu on vain kirja jossa kerrotaan ko. asioista, mutta eivät asiat suinkaan siihen perustu, vaan esim. itse elämään ja ihmisiin sekä luomakunnan Luojaan ja muihin jotka ovat asianomaisia ko. kokonaisuudessa.

Mikäli ihminen todella elämänsä antaa Herralle Jeesukselle.Pestään synnit puhtaaksi Jeesuksen Verellä.Oikeastaan myös Pyhä-Henki tulee silloin asumaan ihmiseen.Pietari mainitsee kirjeessään;vastutakaa häntä lujina uskossa.Perkele siis käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura.Kun synnit on pesty,vasta silloin alkaa kamppailu ko.ihmisestä.Helluntailaiset mm.opettavat,ettei sellaista ole.Asia on juuri päinvainen.Puhdas apostolinen opetus nykyään on kaiken a&o.Tietenkin myös oma henkilökohtainen kilvoitus.Raamattu ainakin v-38 käänökselle hakea.Ei nykyistä,joka on muovipussissa kuljetettava,koska se on vettä.

Ainakin se valta, jonka alla ihminen on, vaihtuu, kun alkaa turvautua Jeesukseen.

Jumala siirtää ihmisen "pimeyden vallasta" Jeesuksen valtakuntaan: "Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto." (Kol1:13-14)

Uskosta osattoman ihmisen sydämessä asuu "minä itse". Jokainen ihminen on luonnostaan Jumalasta erossa ja vailla Jumalan kirkkautta. Hänen sydämeensä tulee asumaan Jumalan Henki, eli Herran henki, eli Kristuksen Henki, jos hän ottaa vastaan Jeesuksen sovitustyössä tarjotun pelastuksen ja saa synnit anteeksi.

Joskus myös pimeyden henget voivat asua ihmissydämessä, etenkin, jos niitä varta vasten etsii elämäänsä.

Lähtökohta on kuitenkin, että uskosta osattoman sydämen valtaistuimella istuu "minä itse".

Herran Henki johtaa uskovaa, kun uskova luottaa Jumalan lupauksiin. Jumala ei tule kenenkään elämään väkisin eikä johda sitä väkisin. On uskovia, jotka eivät luota, että Jumala ohjaa heidän elämäänsä. Niinpä he ohjaavat sitä edelleen itse.

Näin olen Raamatun pohjalla ymmärtänyt.

Raamatusta tulee mieleen Ilm. 3:20 "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."

Yleinen kuva on varmaan, että Jeesus seisoo sydämen ovella ja kolkuttaa. Sydän on ihmisen keskus; tahto, tunteet, kokemukset. Raamattu kertoo myös, että sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, murhat jne.

Uudestisyntyneen ihmisen sydämen valtaistuimella istuu Jeesus Kristus, Hän saa hallita elämää. Ei-uskova ihminen on ns. hengellisesti kuollut, hänen sydämessään ei välttämättä asu itse Paholainen, mutta ei kukaan muukaan, se on tyhjä. Näin ajattelen.

Joku on voinut antautua täysin Saatanalle, joten häntä hallitsee Saatana. Tämä maailma on annettu Saatanalle, joten jos ei ole Jeesuksen oma, on alttiimpi Pahan vallalle ja juonille, kuin jos sydämessä asuu Jeesus, ja Jumalan Pyhä Henki saa kuljettaa.

Kyllä sen itse henkilökohtaisesti tietää, kuka siellä sydämmessä asuu. -Siellä, missä on aarteesi, siellä on myös sinun sydämmesi! (Raamatusta)