Ajattelin aloittaa pyöräilyn töihin kun kelit lämpiävät.Matkaa on yhteen suuntaan 13km.Olen katellu maantiepyöriä ja kyselly myyjiltä ja seuraavanlainen filetso olisi kuulemma minulle sopiva.Runko carbonista ja Shimano Ultegran vaihteet ja jarrut.Merkistä riippuen siinä 1500-2000 eken välissä.Onko tuo carboni paljon parempi kuin alumiininen runko?Mielipiteitä kiitos.
Maantiepyörä hakusessa
Jopi Toivakasta
202070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suurin ero kait lienee rungon joustavuudessa, alumiini lienee kovempi, siis tuo carboni ehkä mielyttävämpi ajella, mutta se lähinnä makuasia.Itselläni muutaman vuoden vanha alu-runkoinen battaglin ja eipä siinä mitään valittamista.
Tuollaselle matkalle ihan laadukas maastopyörä etujoustolla myös hyvä vaihtoehto ja sillä sitten voi pyöriä huonommillakin teillä ja jopa metsäpoluilla. Niissä nykyään myös levyjarrut, jotka ovat selvää kehitystä verrattuna vannejarruihin, jotka vesisateella tuppaavat "häipymään". Ihan kevyesti maastopyöräkin kestopäälysteellä kulkee, kunhan pitää renkaissa ilmaa 3-3,5 baaria, itse sellasella olen vedellyt 30 km aamulenkin tuntiin ja vartiin.
Kaikista materiaaleista: hiilikuitu, teräs, titaani ja alumiini. saadaan aikaiseksi hyviä pyöriä. Kuidusta saadaan keskihintaisiin pyöriin yleensä jämäkkä, mutta pehmeä tuntuma. Jos et osta kokonaan kuituista pyörää, niin ainakin haarukat kannattaa valita hiilikuituiset. Kokemusta asiasta on, kun ensimmäisessä maantiepyörässäni oli aluhaarukka ja se oli kylä tuskallinen ajaa nupukivellä.
Titaani ja teräsrungot ovat usein hyviä, mutta kalliita. Joten tuossa alemmassa keskiluokassa kannattaa vakavasti miettiä hiilikuitua.
Osasarjojen suhteen sama juttu. Halvemmallakin tulee periatteessa toimeen, mutta vaativat jatkuvaa pientä säätämistä. Sitten on se iso valinta osasarjan valmsitajien välillä. Hankkiiko Campan, SRAM:n vaiko Shimanon osat.
Tuo maasturi taas ei ole vaihtoehto. Maasturi leveillä nakeilla ei ole asfalttipyörä. Se on hyvin ikävä ajettava kaupungissa, kun kerran on tottunut maantiepyörään. Vaihtoehtoja maantiepyörälle ovat lähinnä crossarit ja maantierungosta tehdyt sinkulat:
http://velosport.fi/index.php?main_page=product_info&cPath=557&products_id=247
http://www.pyorahuolto.com/show.php?type=kaupunki&id=48
Sitten on ihan oma "luokkansa", nopeat commuterit. Niitä kokoaa mm. tuo yllä oleva pyorahuolto.com ja valmiinakin on ainakin KONA:lla Dew Drop ja TREK:llä Portland.
Suomen pikkukaupungeissa maantiefillari on aika turha. Kaupunkiin oikea valinta on joku hybridi, mutta raskastekoinen maasturi on aivan yhtä kätevä. Olen vetänyt asfaltilla 17kg fillarilla kolmenkin tunnin lenkkejä ja maasturi sopii asfaltille mainiosti, kysehän on vain mukavuudesta ja nopeudesta, tosin nopeudessa on kyse vain polkijasta.
Kyllä kilpafillarilla yli satatuhatta ajaneena voin yhtyä mielipiteeseesi. Huippuluokan maastopyörä ei ole mikään kivireki kestopäälysteellä, kunhan valitsee oikeanlaset renkaat ja pistää niihin kunnon paineet, etkummiin 3 ja takakummiin 3,5 baaria.
Oikein kun satulan ja ohjaustangon korkeuden pistää, niin vähän kilpafillarilla ajanut saa maastopyörällä huomattavammasti mukavamman ajoasennon. 13 km kilpafillarilla on aika lyhyt matka ja pakollisiin varustesiin kuuluu lukkopolkimet ajokengin ja voin vakuutaa, että ainakin taajama-liikenteessä saattaa aloittelija olla niiden kanssa helisemässä. Maastopyörällä voi kyllä vedellä ihan normaalipolkimin ja muutenkin pärjää, kunhan on potta päässä.
Itse hankin vasta myöhemmällä iällä kakkospyöräksi maastopyörän ja ihan mukava tuttavuus, sillä voi täällä maalla katsella vähän syrjäkuliakin pelkäämättä, että renkaat hajoaa tai irtosora tekee matkanteon tuskalliseksi.Siitä huolimatta ajan tietenkin myös pidempää kuntolenkkiä kilpafillarilla, mutta ajomukavuudessa kyllä maastopyörä vie voiton.
Ei ne lukkokengät-polkimet mitään ylipääsemätöntä estettä tuota vasta-alkajalle. Hieman liikennehälinän ulkopuolella harjoittelee irrotusta.
Huippuluokan maastopyörä, hmmm. Millainen on huippuluokan maastopyörä? Mikä tekee siitä helpommin rullaavan maantiellä, kuin hieman halvempi maastopyörä. Määrittele millainen maastopyörä ei ole kivireki maantiellä!
On tuolla varastossa yksi maasturikin. Ihan kiva pyörä, kun polku kapenee. Asfaltilla se on raskas polkea ja ohjaus on tunnoton. Varmasti joku huippumasturi on siedettävä ajettava jopa asfaltilla, kunhan rengastaa sen oikein.
Kun puhutaan edulisista peruspyöristä, niin tonnilla puolellatoista saa jo ihan kelvollisen työmatka- ja lenkkiköyttöön soveltuvan maantiepyörän ja vähän kalliimmalla myös crossarin. Samaan hintaan ei saa maasturia, jolla olisi kiva ajella asfaltilla.
Hybridi on sananmukaisesti kompromissi, joka ei sovi mihinkään käyttöön. Jos lähtee tekemään kompromissia, niin crossari on sitten parempi vaihtoehto. Maastopyörä taas on se oikea valinta, jos alusta on muuta kuin asfalttia ja väylät sen kuin kapenevat.
Hybridi on oikea valinta monipuolisilla alustoilla ajamiseen. Kun ajelee asfaltilla, taajamassa, sorateillä. Kuten minä. Ja kun ei ole mikään kaheli joka ostaa monta erilaista pyörää nurkkiin...ei ole varaakaan. Ja kun ei ole tärkeintä että asfaltilla vetää lähes 40 km tunnissa... no kerran viime kesänä kun mentiin lenkillä oikein lujaa ja oli sopiva tuuli tuli keskinopeudeksi 33 km/h. Että kulkeekin se. Ja kaverilla oli vanha maastopyörän nimellä myyty rakkine. Ostin vuosi sitten 700-800 egen hybridin ja olen tyytyväinen. Liikuttua tuli kesällä ihan mukavasti. En ole mikään pyörä friikki ja teen paljon muutakin joten hybridi siis mulle paras valinta.
Jännä kuulla aina tuo "hybridi ei ole sopiva kellekään". Ilman sen suurempia perusteluja.
Mun mielestä maastofillari kulkee ihan kivasti ilman sen ihmeempiä rengaspaineitten säätöjä tai erikoiskumeja ym turhanpäiväistä ajoasentojen viilaamista, eikä kaupunkialueella tarvitse välittää mistään asfaltin reunoista tai katukivistä tai irtosorasta yhtään mitään. Lukkopolkimet on aivan naurettava keksintö työmatkoille tai satunnaiseen hupiajeluun.
Huippuluokan maastopyörä!?!? miten se nyt liittyy mitenkään rullaavuuteen tai ylipäätään että vain sillä sitten voi polkea?
Jos taas pyöräilyä pitää kuntoiluna niin mikä ihme silloin pakottaa tekemään pyöräilystä mahdollisimman kevyttä näillä rengasvalinnoilla ja kaikenmaailman lisätilpehööreillä? Itse ainakin nautin kun raskaalla fillarilla saa oikein runtata ylä-ja alamäet, helposti menee 2-3 tuntia per lenkki. Fillari tosiaan on 17kg ja nakit on 2.3"! tuplakeulalla, siis todellinen asfalttikone.... Pitkiin 4-5h lenkkeihin poljen sitten maantiefillaria. Kaupungissa poikkeuksetta maastopyörää ilman lukkoja.
En kyllä tajua miksi joku edes ajattelee ajavansa sorateitä maantiefillarilla !??!
Millanenkohan tuo pyörä oikein mahtaa olla jos se on noin huono. No olen kyllä ajanut täysin paskoilla fillareilla joilla en ajaisi metriäkään ylimääräistä. Yleensä tämä johtuu siitä että runko on liian pieni joten ajoasento on "sikiö", tai joku säätö ajogeometriassa on perseellään, no olenkin keskimittaista aika paljon pidempi joten joka fillari ei vain sovi.
Selitäs nyt mikä ihme tekee kalliista fillarista paremman ajettavan asfaltilla? Mun nähdäkseni ajoasento on susi jos se on susi, on pyörän hinta sitten mitä tahansa. Ja jos joku vaikutaa ajetavuuteen niin se on juuri tämä ajoasento. Jos meinaat että renkaat tekee rullaavuuden niin niitten hinta lasketaan kympeissä, ja fillari tonneissa. Joten miten toi hinta nyt sitten oikeasti vaikuttaa?
Hybridi on tehty kaupunkipyöräksi ja se on siihen juuri oikea, ja nimen mukaisesti ei niin kevyt kuin maantief. eikä niin raskas kuin maastof. Hybridi on erityisesti tehty arkikäyttöön tarakalla ja kurakaarilla, valoilla yms tarpeellisella.
Hei, ihmiset jotka ostavat näitä pyöriä jokaiseen mahdolliseen käyttöön koko autotalli pullolleen, heille sellaiset asiat kuin komprosmissi on jokin tuntematon. Minua se lähinnä huvittaa että joku ottaa tällaiset asiat näin tosissaan ja ajattelee että joka asiassa pitää olla joku oma härveli. Siis hybridi on, vaikka en sellaista omista, mainio pyörä juuri tuollaiseen käyttöön kuin sulla on.
Kyllä tästä fillariryhmästä voidaan erottaa nämä kahelit ja järkiperäiset ihmiset. Tosiasiassa, jos oikein tarkastellaan ruohonjuuritasolla, kalliit erikoislaitteet korreleoivat huonoa itsetuntoa ja taidon ja vauhdin surkeutta. Kun tiellä ja kisoissa aika ja lopputulos ratkaisee, harrastepuolella varusteet tekee voittajan. Joten luehan tarinoita juuri sillä silmällä..
On minullakin ollut hybridi. Ainoa pyörä, jolle on oikeasti ole keksinyt koskaan mitään käyttöä. Se ei kelpaa maastoon ja se on ikävä ajaa maantiellä.
Joskus kompromissit ovat pakko ja silloin niitä on tehtävä. Crossarit, retki- tai audaxpyörät toimivat silloin, kun samalla fillarilla ajetaan monipuolisilla alustoilla.
Crossari maantierenkailla ei ole maantiepyörä, mutta kohtuullisen lähellä sitä. Joten jos on pakko tehdä kompromissi, niin järkevintä on hankkia yleisrunkoon tehty "crossari" ja siihen toinen kiekkopari maantierenkailla.
Toinen harkinnan arvoinen vaihtoehto on jakaa käytettävissä olevat varat kahteen esimerkiksi suhteessa 1:2 tai jopa 1:3. Eli ostaa kelvollien pyörä sille pääalustalle ja joku halpis toisella. Minulla on 1500€:n maantiepyörä ja 700€ crossari. Ihan hyvä yhdistelmä. (Myönnän että varastossa on myös 800€ maastopyörä, jolle ei paljoa kilometrejä tule sekö toinen halvempi maantiepyörä mökillä.)
Kokemuksella voin sanoa, että hybridi on hyvä valinta vain kauppiaalle. Kauppiaan ei tarvitse ottaa selvää, mitä asiakas oikeasti tarvitsee. Hän voi surutta myydä samaa sopimatonta roskaa kaikille.
"Millanenkohan tuo pyörä oikein mahtaa olla jos se on noin huono..."
En kirjoittanut, että se maasturi olisi huono ajaa. Se on huono ajaa asfaltilla.
Alemman keskiluokan maantiepyörään verrattuna ohajus on tunnoton. Haarukka on halpis, tosin sekään ei ihan halvimpia koska lukko sentään löytyy. Rengastus on maastoon sopiva nappularengastus joka on todella ikävä asfaltilla.
Joustokeula lyö käsille asfaltilla enemmän kuin maantiepyöräni hiilarikeula. Kakkosmaantiepyöräni (200€) vanha teräskeulakin on mukavampi asfaltin terävissä nypyissä.
Fillarin koko on taatusti oikea. Se on mukava ajaa, kun tie kapenee. Poluilla oikein mukava. Asfaltilla se on ihan hirveä. Tuli ajettua sillä pari kertaa töihin viime kesänä, kun maantiepyöräni oli rempassa.
Jos hakee halpaa työmatkapyörää, niin maantiepyörien rungoista tehdyt sinkulat lienee halvin vaihtoehto uutena. Noita nuorison muotipyöriä kannattaa katsella myös työmatkapyöriksi asfaltille:
http://www.konaworld.com/09_paddywagon_en.cfm
http://www.pyorahuolto.com/show.php?type=kaupunki&id=48
"...Lukkopolkimet on aivan naurettava keksintö työmatkoille tai satunnaiseen hupiajeluun..."
Mulla on yhdessä fillarissa kääntöpolkimet, jotta sillä voisi ajaa myös ilman lukkoja. En muista ajaneeni sillä koskaan ilman :D Kun kerran tottuu lukkopolkimiin, niin se mukavuus on niin iso tekijä, ettei siitä tahdo luopua.
Ajoasento tosiaan on oikeastaan suurin tekijä, joka vaikuttaa miten fillari kulkee. Jos on vääränkkokoinen pyörä ja väärin säädetyt satulan ja ohjaustangon korkeus on ajaminen tuskaista, vaikka sitten olisi millainen pro-malli alla.
Lukkopolkimista ja ajokengistä voisi todeta, että taajamaliikenteseen ne soveltuvat huonosti ja vasta-alkaja voi ne täysin unohtaa.
Työmatka-ajoon ja pienimuotoisempaan kuntopyöräilyyn on maastopyörä edeleenkin parempi vaihtoehto, kilpafillari taas soveltuu pidemmile lenkeille, kun alla on kunnon kestopäälyste, soratielle ja huonokuntoiselle öljysoralle sillä ei kannata lähteä, jos ei halua tutustua renkaanvaihtamisen ja paikkaamisen saloihin. Kaupunkialueilla usein pakottavat kilpafillarillakin käyttämään pyöräteitä ja siellä sitä on mukava ajella mummojen ja koirien seassa ja varoa rotvalleja, joiden yli joskus joutuu ajelemaan.Maastopyörän renkaat ja vanteet soveltuvat huomattavasti paremmin vaihteleviin olosuhtesiin.
Kauppias myy mitä ostetaan, näin se menee, asiakkaan pitää tietää mitä haluaa, muussa tapauksessa on aivan sama mitä sille myy. Asiakashan etsii "polkupyörää", ja jos se on koeajossa ok niin sehän ostetaan. Kuka alkaa ostohetkellä ajatella että tuostahan voi rakentaa sitä ja tätä. Sellainen joka tietää mitä hakee tai osaa itse tehdä niin varmaan löytää mieleisensä.
Minkälainen rimpula se fillari mahtaa olla jos joustokeulakin lyö käsille, maasturin rengaskin joustaa enemmän kuin yksikään hiilarihaarukka.
Kävin samassa kaupassa (taisi olla sama myyjäkin) etsimässä pyörää baarireissuille ja suosittelivat minullekin samaa. Kyllä tuolla kaljailloista joten kuten kotiin selviää, mutta 13km työmatkaa varten ostaisin ennemmin hyvät kiekot 2000€ ja katselisin sitten kunnon runkoa mittatilaustyönä. Osia voi myös tilailla ulkomailta, esim. Hollanista saa hyviä onttoja titaanipultteja juomatelineeseen.
mutta mitkä ihmeen kiekot? Ovat vielä niin kalliin tuntuisetkin.Täytyy tunnustaa tyhmyys,etten tunne näitä termejä niin kovin hyvin.
Taisi olla sarkasmia. 13 kilometrin matka on pieni alkulämmittely ellet sitten vedä tempoajona alusta loppuun...
Eikös se termi ole työmatkatempo? :D
Ihan asiaa on ajella ainakin aluksi sykemittarin kanssa. Rajoittaa vauhdit järkeviksi. Nopeus tai sykemittari olisi hyvä olla sellainen, että se antaa myös cadenssin. Helpottaa oikean rytmin löytämistä aluksi.
Jos ei omista aikaisemmin sykemittaria, niin Polarin 200cad on hinnoiteltu lähelle perus sykemitaria nopeusmittaria. Mielenkiintoinen vaihtoehto, kunhan tekisivät kunnolliset liittymät Mac'lle.