Miten lifestylesi muuttuisi?

Miten lifestylesi muuttuisi, jos tietäisit kuolevasi 3 kuukauden päästä? Vai muuttuisiko mitenkään?

Tuli vaan mieleen kun luin lööpeistä, että kolmekymppisellä monen lapsen äidillä on noin 3 kuukautta elinaikaa syöpähoitojen epäonnistuttua. En ostanut lehteä, mutta ajattelemaan tuo laittoi.

42

1557

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ompas kysymyt:-
      Kolme kuukautta on tosi lyhyt aika. Kait kaikki rakkaat ihmiset haluasi tavata.
      Elämäkertaa tuskin ehtisi kirjoittaan.

      • jos on kyseessä lehden lööpin mukaisesti nuori ihminen ja jolla pieniä lapsia. Jokseenkin epäoikeudenmukaiselta tuntuu.

        Rakkaittensa tapaaminen varmaan on useimmilla mielessä, toivottavasti vaan kaikilla olisi ympärillään niitä rakkaita tuollaisen uutisen saatuaan. Mutta mitä muuta vai samaa rataa kuin ennenkin?


      • norMix kirjoitti:

        jos on kyseessä lehden lööpin mukaisesti nuori ihminen ja jolla pieniä lapsia. Jokseenkin epäoikeudenmukaiselta tuntuu.

        Rakkaittensa tapaaminen varmaan on useimmilla mielessä, toivottavasti vaan kaikilla olisi ympärillään niitä rakkaita tuollaisen uutisen saatuaan. Mutta mitä muuta vai samaa rataa kuin ennenkin?

        vakavasti sairas, niin paljoakos siinä ihminen kykenisi hurjaa elämää viettämään`?

        Voishan tietysti vuokrata kaikki mahdolliset hauskat videot ja nauraa railakkaasti lopun aikaa:-

        Sellaistakin olen kuullut, että yksi kuoleman sairas nauramalla nujersi syövän.


      • NainenKirjoittaa kirjoitti:

        vakavasti sairas, niin paljoakos siinä ihminen kykenisi hurjaa elämää viettämään`?

        Voishan tietysti vuokrata kaikki mahdolliset hauskat videot ja nauraa railakkaasti lopun aikaa:-

        Sellaistakin olen kuullut, että yksi kuoleman sairas nauramalla nujersi syövän.

        mutta kyllä kai kaikilla joitain toteutumattomia haaveita on. Syöpäsairaalle ei varmaan Mount Everestin valloitus tule kyseeseen, mutta varmaan sellisiakin löytyy jotka sopivat tuohon elämänvaiheeseen.


      • norMix kirjoitti:

        mutta kyllä kai kaikilla joitain toteutumattomia haaveita on. Syöpäsairaalle ei varmaan Mount Everestin valloitus tule kyseeseen, mutta varmaan sellisiakin löytyy jotka sopivat tuohon elämänvaiheeseen.

        paljonko olisi rahaa tuhlata:D

        Voisi vaikka muuttaa johonkin loistohotelliin ja hankkia hurmaavan mieshoitsukan:)


      • NainenKirjoittaa kirjoitti:

        paljonko olisi rahaa tuhlata:D

        Voisi vaikka muuttaa johonkin loistohotelliin ja hankkia hurmaavan mieshoitsukan:)

        tuokin olis lieventää lähtemisen tuskaa! :)) Mutta eiks yksinten kannattas lähteä sen hoitsukan kanssa vaikka pidemmälle Karibian risteilylle kunnon sviitissä? ;))


      • norMix kirjoitti:

        tuokin olis lieventää lähtemisen tuskaa! :)) Mutta eiks yksinten kannattas lähteä sen hoitsukan kanssa vaikka pidemmälle Karibian risteilylle kunnon sviitissä? ;))

        Tuskin se *hoitsukka* koko pakettia ihan suuresta rakkaudesta hoitelisi----- ja rahalla taas ei rakkautta saa:-


    • ja huomasin saman lööpin kaupan ovessa. Kyllä pysäytti. Lehti oli jo loppuunmyyty,joten en päässyt silmäilemään tarkemmin.

      Luultavasti pyrkisin järjestämään kaikki virastoasiat siihen malliin että jälkeenjäävien ei tarvitsisi kovin hikoilla niitten kanssa. Viettäisin aikaani läheisten kanssa sen minkä jaksaisin. Shokkihan se olisi jos yhtäkkiä tietoon tulisi, en oikein tiedä miten aivoni hyväksyisivät ajatuksen. Jos minulla olisi vielä alaikäisiä lapsia niin luultavasti koettaisin järjestää heidän huoltajuusasiat ennen lähtöäni.

      Palstailu saattaisi jäädä kokonaan, ei olisi enää aikaa.

      • ainakin osittain pistäisi elämänarvoja uusiksi kuten ehkä juuri palstailun osalta:))

        Sinänsä mietitynoloisesta vastauksestasi paistaa esiin jotenkin käytännönläheiyytesi:)) No hyvähän se on tietty yrittää järjestää asioitaan läheistensä ja etenkin juuri mahdollisten alaikäisten lasten kannalta.


      • käytännönläheiyyteesi testamentin teko ja hautajaisjärjestelyjen miettiminen, jos näin haudanvakavalla aiheella saa jatkaa?


      • norMix kirjoitti:

        ainakin osittain pistäisi elämänarvoja uusiksi kuten ehkä juuri palstailun osalta:))

        Sinänsä mietitynoloisesta vastauksestasi paistaa esiin jotenkin käytännönläheiyytesi:)) No hyvähän se on tietty yrittää järjestää asioitaan läheistensä ja etenkin juuri mahdollisten alaikäisten lasten kannalta.

        tilanteessa jossa jouduin odottamaan tuomiota. Minulla epäiltiin olevan eräs tauti joka johtaa kuolemaan, onneksi diaknoosiepäilys oli väärä. Reilun viikon kesti ennenkuin koetulokset valmistuivat ja se aika oli todella pitkä odottaa. Tuona aikana ehdin ajatella paljon, joten sitäkautta vastaukseni oli melkein kuin vanhan kertaamista.

        Niin, ja olen mä aika käytännönläheinen ihminen muutenkin, vaikka pää kulkee joskus pilvissä niin jalat on tiukasti maanpinnalla :)


      • TaikisN kirjoitti:

        tilanteessa jossa jouduin odottamaan tuomiota. Minulla epäiltiin olevan eräs tauti joka johtaa kuolemaan, onneksi diaknoosiepäilys oli väärä. Reilun viikon kesti ennenkuin koetulokset valmistuivat ja se aika oli todella pitkä odottaa. Tuona aikana ehdin ajatella paljon, joten sitäkautta vastaukseni oli melkein kuin vanhan kertaamista.

        Niin, ja olen mä aika käytännönläheinen ihminen muutenkin, vaikka pää kulkee joskus pilvissä niin jalat on tiukasti maanpinnalla :)

        otettiin kerran koepala epäilyttävästä patista. Tuloksen valmistuminen kesti 2 viikkoa. Ja voin todeta, että odottavan aika on pitkä! *vaatiskohan tuo sanonta modernisointia, jää miettimään*


      • norMix kirjoitti:

        käytännönläheiyyteesi testamentin teko ja hautajaisjärjestelyjen miettiminen, jos näin haudanvakavalla aiheella saa jatkaa?

        en ehkä tekisi, mutta luultavasti tunnustelisin lasten mielipidettä asioista, heillehän kaikki jäisi. Firman yrittäisin lopettaa, jos ehtisin, ettei se jäisi kenellekään riesaksi.

        Uskon myös että hautajaisjärjestelyistä käytäisiin tyttäreni kanssa keskustelua. Minulla on tosi hyvät välit kaikkien lasteni kanssa, siitä olen aina ollut onnellinen :)


      • norMix kirjoitti:

        otettiin kerran koepala epäilyttävästä patista. Tuloksen valmistuminen kesti 2 viikkoa. Ja voin todeta, että odottavan aika on pitkä! *vaatiskohan tuo sanonta modernisointia, jää miettimään*

        ohimoille ja modernisoi tuo:) *jää mielenkiinnolla odottamaan mitä lopputulosta*


      • TaikisN kirjoitti:

        tilanteessa jossa jouduin odottamaan tuomiota. Minulla epäiltiin olevan eräs tauti joka johtaa kuolemaan, onneksi diaknoosiepäilys oli väärä. Reilun viikon kesti ennenkuin koetulokset valmistuivat ja se aika oli todella pitkä odottaa. Tuona aikana ehdin ajatella paljon, joten sitäkautta vastaukseni oli melkein kuin vanhan kertaamista.

        Niin, ja olen mä aika käytännönläheinen ihminen muutenkin, vaikka pää kulkee joskus pilvissä niin jalat on tiukasti maanpinnalla :)

        Olen itse myös joutunut kohtaamaan elämän haavoittuvuuden silmästä silmään:-

        Moni asia muuttui, turhaa jäi pois ja tärkeimmät pääsi päälimmäiseksi.

        Alkoi elää sitä parempaa puoltaan myös itsestään.


      • NainenKirjoittaa kirjoitti:

        Olen itse myös joutunut kohtaamaan elämän haavoittuvuuden silmästä silmään:-

        Moni asia muuttui, turhaa jäi pois ja tärkeimmät pääsi päälimmäiseksi.

        Alkoi elää sitä parempaa puoltaan myös itsestään.

        ihmisellä on kasvun paikka jolloin arvomaailma usein tulee punnituiksi uudelleen.


      • norMix evk
        TaikisN kirjoitti:

        ohimoille ja modernisoi tuo:) *jää mielenkiinnolla odottamaan mitä lopputulosta*

        Aika on niin ajaton käsite, ettei tuo modernisoinnilla parane! Odottavan aika on siis edelleenkin pitkä!


      • norMix evk kirjoitti:

        Aika on niin ajaton käsite, ettei tuo modernisoinnilla parane! Odottavan aika on siis edelleenkin pitkä!

        jotkut sananlaskut ovat niin ajattomia ettei niihin edes ajan hammas pure :)



      • norMix kirjoitti:

        hammaslääkärisema löytyy kuin Ajan hammas!

        http://www.ajanhammas.fi/tmp_basic_site_0.asp?lang=1&sua=1&s=1&q=494d 84cc4j

        Ettet vaa yrittäisi piilomainontaa? ;)

        AIKAmoinen sattuma :) Hammassäryssä ainakin odottavan aika on pitkä, jos hammassärky alkaa perjantai-iltana haja-asutusalueella. Yhden kerran on olut niin valtavat tuskat viikonloppunan hammaskivun kanssa,että piti käydä kahteen otteeseen tk:ssa kipupiikillä. Lähin päivystävä hammaslääkäri olisi ollut kahdensadan kilometrin päässä :O

        Murphyn lakihan toki on että hammassärky alkaa viikonloppuna.


      • norMix evk
        TaikisN kirjoitti:

        AIKAmoinen sattuma :) Hammassäryssä ainakin odottavan aika on pitkä, jos hammassärky alkaa perjantai-iltana haja-asutusalueella. Yhden kerran on olut niin valtavat tuskat viikonloppunan hammaskivun kanssa,että piti käydä kahteen otteeseen tk:ssa kipupiikillä. Lähin päivystävä hammaslääkäri olisi ollut kahdensadan kilometrin päässä :O

        Murphyn lakihan toki on että hammassärky alkaa viikonloppuna.

        iskee, kun Joulu- tai talviloma alkaa :((

        Tiedäks muuten mitä? Minä olisin ajanut ne 200 kilsaa sille päivystävälle mieluummin kun olisin kärsinyt, paikkaukseenkin otan aina puudutuksen. Silti on aina täyttä tuskaa. No onneks meilläpäin sentään löytyy vähän lähempääkin päivystävä.


      • norMix evk kirjoitti:

        iskee, kun Joulu- tai talviloma alkaa :((

        Tiedäks muuten mitä? Minä olisin ajanut ne 200 kilsaa sille päivystävälle mieluummin kun olisin kärsinyt, paikkaukseenkin otan aina puudutuksen. Silti on aina täyttä tuskaa. No onneks meilläpäin sentään löytyy vähän lähempääkin päivystävä.

        ja mää nainen, se selittää toiminnan erilaisuuden. no ehkä jos eivät olisi tk:sta luvanneet kipupiikkejä, olisin saattanut lähteä ajamaan tuon neljänsadan kilsan mutkan hammaslääkäriin....

        Eikä sitä kipua tuntenut sen jälkeen kun sai piiikin persuuksiin, kummasti alkoi kaikki kohta naurattamaan :)


      • Masse-setä

        Meikäläinen ostaisi skootterin, jossa on nykyään hevosvoimiakin tuplaten entisajan kevareihin verrattuna.
        Sitten meikäkin menisi virastoon ja hikoilisi siellä aikansa. Sitten vaan ankkakypärä päähän ja odottelemaan ensimmäistä pysäköintivirhemaksua.
        Sen jälkeen, kun se on saatettu syyteharkintaan, niin sanoisin oikeuden käsittelyssä niille vaan, että sorry, omaiseni tulevat riitauttamaan omaisuuteni, joten tervetuloa jonoon.


      • Masse-setä kirjoitti:

        Meikäläinen ostaisi skootterin, jossa on nykyään hevosvoimiakin tuplaten entisajan kevareihin verrattuna.
        Sitten meikäkin menisi virastoon ja hikoilisi siellä aikansa. Sitten vaan ankkakypärä päähän ja odottelemaan ensimmäistä pysäköintivirhemaksua.
        Sen jälkeen, kun se on saatettu syyteharkintaan, niin sanoisin oikeuden käsittelyssä niille vaan, että sorry, omaiseni tulevat riitauttamaan omaisuuteni, joten tervetuloa jonoon.

        jatkaa tyylillesi uskollisena loppuun asti! Kiusa se on pienikin kiusa ja hymynkare kasvoilla on hyvä ummistaa silmänsä ikiuneen!


    • mutta palaan viikonloppuna viimeistään. Jatkakaa aiheen pohdintaa kellä mielenkiintoa riittää. Kommentoin palattuani! Illanjatkoja ja loppuviikkoja!

      • lentosuukon *pus*


      • Sinulle hyvää loppuviikkoa.


    • velkaa niin paljon

      kuin irti saisin. Sitten lomailisin jossakin lämpimässä maassa viimeiseen asti, sama se kai on, mihin sitä kuukahtaa :|

      • norMix evk

        puolensa tuolla sinunkin ehdotuksellasi:)) Velkaan vaan yleensä vaaditaan vakuus, ellei sitten pikavipeistä ole kyse. Jälkimmäisistä ei taida kovin paljon kasaan saada.

        Yleensä monien parantumattomien tautien viimeisiin vaiheisiin liittyy kovat kivut, joiden hoito on helpointa järjestää kotimaassa. Myöskin yleinen kunto monasti heikkenee loppua kohden, jolloin ulkopuolisien apu olisi tarpeen. Useimmat haluavat lisäksi rakkaimpansa ympärilleen elämänsä viimeisinä päivinä.


    • TizaNova

      Se olisi sitten ehkä joku toukokuinen aamu?
      Paras vuodenaika, luonto heräilemässä piteneviin huikaisevan kirkkaisiin päiviin.
      Tuuli keinuttaisi lempeämmin puiden pyöristyviä silmuja.
      Ja linnut.....

      Katselisinko tuolloin jossain hämärässä huoneessa pientä laatikkoa, johon olisin kerännyt kaiken tarpeellisen. Sen mitä kuvittelen haluavani jälkeen jättää?
      Asiapapereita, muutamia kirjeitä - viimeiseksi jääviä?
      Kaiken muun olisin jo kaiketi lahjoittanut pois, kuka mitäkin olisi halunnut, muistoksi.
      Siinä se - aika.

      Nyt kuvittelin saavani elää ilman kipuja, tyynesti liukuen olemattomuuteen.
      Toisenlaisiakin nuo kolme kuukautta voisivat olla.
      "Kenpä tietäis sen, ken arvaisi huomisen..."

      • norMix evk

        kuvaa viimeisistä kuukausista. Tavalla tai toisella haluaisin itsekin päästä seuraamaan luontoa viimeiseen asti. Ehkä juuri kevät olisi siihen parasta aikaa. Luonnosta olemme syntyneet ja luontoon lopulta jälleen sulaudumme...


      • valita
        norMix evk kirjoitti:

        kuvaa viimeisistä kuukausista. Tavalla tai toisella haluaisin itsekin päästä seuraamaan luontoa viimeiseen asti. Ehkä juuri kevät olisi siihen parasta aikaa. Luonnosta olemme syntyneet ja luontoon lopulta jälleen sulaudumme...

        kuolemansa hetken, niin sijoittaisin sen syksyyn, näin voisi kuolla luonnon kanssa yhtä aikaa.


      • norMix evk
        valita kirjoitti:

        kuolemansa hetken, niin sijoittaisin sen syksyyn, näin voisi kuolla luonnon kanssa yhtä aikaa.

        tietty tunnelmaltaan vuodenajoista lähinnä. Mutta eikö sitä kuitenkin viimeiseksi muistikuvakseen haluaisi jotain positiivista ja lämmintä kuten heräävä keväinen luonto tai läheisimmän läsnäolo? Eipä silti, kyllä syksy parhaaseen ruska-aikaan on uskomattoman kaunis.


    • Hirveä hoppu tulis järjestellä asioita. Kolme kuukautta menee tosi nopeesti ja siitä osa varmasti aika toimintakyvyttömänä.

      Kertoisinko läheisille tilanteeni... siitä en ole ihan varma. En kertoisi varmaan teillekään :).

      Testamentti pitäisi väsätä. Voisinhan sen tehdä jo nytkin enkä jättää viime tippaan.

      Katsoin joulukuussa dokumentin tämän Katjan tarinasta Silminnäkijässä. Silloin hänellä oli edessä uusi hoitokokeilu. Hoidot on nyt näköjään lopetettu tuloksettomina, etäpesäkkeet kasvaneet ja uusia ilmeisesti tullut lisää. Elinaikaa annettu 1-3 kk. Todella surullinen tarina. Tälläinen murhe sattuu monen muunkin kohdalle.

      • norMix evk

        melkoinen taakka pitää salaisuutena läheisiltään todellinen tilanne? Ja eikö oikeastaan läheisillä pitäisi olla oikeus se tietää, saada henkistä valmistautumisaikaa tulevaan sekä jättää jäähyväiset?

        Itse en Katjan tarinaa nähnyt, seuraan niin vähän telkkaa muutenkin. Mutta pelkästään hänen ja hänen lastensa ikä huomioiden todella surullinen tilanne.


      • norMix evk kirjoitti:

        melkoinen taakka pitää salaisuutena läheisiltään todellinen tilanne? Ja eikö oikeastaan läheisillä pitäisi olla oikeus se tietää, saada henkistä valmistautumisaikaa tulevaan sekä jättää jäähyväiset?

        Itse en Katjan tarinaa nähnyt, seuraan niin vähän telkkaa muutenkin. Mutta pelkästään hänen ja hänen lastensa ikä huomioiden todella surullinen tilanne.

        täytynee kertoa sitten lähempänä. Luulen että ainakin lapsille se olis niin kova paikka etteivät siihen valmistaumiseen taida etukäteen pystyä. Aika olisi kamalaa tuskaa heille, näin luulen. Nytkin jo huolehtivat niin kovasti äidistään.

        Tämä Katja oli perheensä ja lastensa kanssa käynyt läpi tulevaa kuolemaansa. Heillä oli siitä puhuttu paljon.

        Kuinka sinä mahdollisesti käyttäisit nuo jäljellä olevat kolme kuukautta? Kertoisitko lapsillesi tilanteesi? Puolisonhan kyllä siitä kuuluisi tietää.


      • norMix evk
        Mariet kirjoitti:

        täytynee kertoa sitten lähempänä. Luulen että ainakin lapsille se olis niin kova paikka etteivät siihen valmistaumiseen taida etukäteen pystyä. Aika olisi kamalaa tuskaa heille, näin luulen. Nytkin jo huolehtivat niin kovasti äidistään.

        Tämä Katja oli perheensä ja lastensa kanssa käynyt läpi tulevaa kuolemaansa. Heillä oli siitä puhuttu paljon.

        Kuinka sinä mahdollisesti käyttäisit nuo jäljellä olevat kolme kuukautta? Kertoisitko lapsillesi tilanteesi? Puolisonhan kyllä siitä kuuluisi tietää.

        minusta lapsillekin pitää tilanteesta kertoa. Riippuu tietty lasten iästä, mikä se tapa on. Ainakin minulle oli paljon helpompaa hyväksyä isän kun äidin kuoleman, koska tiesin isän tilanteen etukäteen.

        Itse varmaan viimeisinä kuukausina käyttäisin aikaa lähimpieni kanssa, valmistautuisin tulevaan ja terveyden sallimissa rajoissa olisin mahdollisimman paljon luonnossa mielimaisemissani. Luonnosta saa voimaa ja mieli tyyntyy.


      • norMix evk kirjoitti:

        minusta lapsillekin pitää tilanteesta kertoa. Riippuu tietty lasten iästä, mikä se tapa on. Ainakin minulle oli paljon helpompaa hyväksyä isän kun äidin kuoleman, koska tiesin isän tilanteen etukäteen.

        Itse varmaan viimeisinä kuukausina käyttäisin aikaa lähimpieni kanssa, valmistautuisin tulevaan ja terveyden sallimissa rajoissa olisin mahdollisimman paljon luonnossa mielimaisemissani. Luonnosta saa voimaa ja mieli tyyntyy.

        kuoli leukemiaan. Minulle ei kerrottu ettei isä parane sairaudestaan. En ehtinyt häntä hyvästelemään. Äitini kertoi että säästivät minua siltä tiedolta. Olin kuopuksena aina ollut isän tyttö eikä isä ja äiti sitten raaskineet kertoa isän todellista tilannetta.

        Kuolema ei ole minulle kamala asia. Jos sairastuisin vakavasti ottaisin toki vastaan kaikki nykypäivän hoidot mutta jos toivoa ei ole olen siihenkin varautunut. Toivoisin tietysti että lähtö tulisi äkkiä siltä istumalta ilman mitään etukäteissairastelua. Elämältä olen saanut paljon, tarpeeksi nähnyt ja kokenut. Vaikka ei mulla mitään sitä vastaan ole vaikka saisin vielä lisääkin kokea ja nähdä :). Tandemlaskuvarjohyppykin on vielä kokematta :).

        Elintestamentin olen tehnyt, lapset ovat siitä tietoisia. Samoin siitä että haluan tuhkauksen.


      • Mariet kirjoitti:

        kuoli leukemiaan. Minulle ei kerrottu ettei isä parane sairaudestaan. En ehtinyt häntä hyvästelemään. Äitini kertoi että säästivät minua siltä tiedolta. Olin kuopuksena aina ollut isän tyttö eikä isä ja äiti sitten raaskineet kertoa isän todellista tilannetta.

        Kuolema ei ole minulle kamala asia. Jos sairastuisin vakavasti ottaisin toki vastaan kaikki nykypäivän hoidot mutta jos toivoa ei ole olen siihenkin varautunut. Toivoisin tietysti että lähtö tulisi äkkiä siltä istumalta ilman mitään etukäteissairastelua. Elämältä olen saanut paljon, tarpeeksi nähnyt ja kokenut. Vaikka ei mulla mitään sitä vastaan ole vaikka saisin vielä lisääkin kokea ja nähdä :). Tandemlaskuvarjohyppykin on vielä kokematta :).

        Elintestamentin olen tehnyt, lapset ovat siitä tietoisia. Samoin siitä että haluan tuhkauksen.

        ikäinen olit isäsi kuollessa ja miten sitten otit uutisen vastaan hänen poismenostaan? Jälkikäteen ajatellen oliko parempi näin vai olisitko halunnut tietää etukäteen?

        Kuolemasta on yhteiskunnastamme tullut lähes tabu, josta ei juuri puhuta. Ja kun kuolevat yleensä viettävät viimeiset viikkonsa sairaaloissa ja vastaavissa paikoissa, kuolemasta on muutenkin tullut vieras asia. Kuitenkin se on yhtä luonnollista kuin syntymä ja elämä itse. Voisiko jopa ajatella, että kieltämällä kuoleman moni kieltää itseltään elämän? Elämä saattaa muuttua keinotekoiseksi hauskanpidoksi.

        Tandemhyppy? Mikset yksintein mene laskuvarjohyppykurssille? ;)


      • norMix kirjoitti:

        ikäinen olit isäsi kuollessa ja miten sitten otit uutisen vastaan hänen poismenostaan? Jälkikäteen ajatellen oliko parempi näin vai olisitko halunnut tietää etukäteen?

        Kuolemasta on yhteiskunnastamme tullut lähes tabu, josta ei juuri puhuta. Ja kun kuolevat yleensä viettävät viimeiset viikkonsa sairaaloissa ja vastaavissa paikoissa, kuolemasta on muutenkin tullut vieras asia. Kuitenkin se on yhtä luonnollista kuin syntymä ja elämä itse. Voisiko jopa ajatella, että kieltämällä kuoleman moni kieltää itseltään elämän? Elämä saattaa muuttua keinotekoiseksi hauskanpidoksi.

        Tandemhyppy? Mikset yksintein mene laskuvarjohyppykurssille? ;)

        jotain 18-vuotias kun isäni kuoli. En asunut enää kotona, olin muuttanut isosysterin luokse tänne. Isä oli välillä siellä kotona välillä hoidoissa, näytti mulle kerran reikää rinnassaan mistä oli otettu luuydinnäyte. Ajattelin että kyllä hän siitä paranee. Yks sunnuntai sain tiedon että isä oli nukkunut pois. Järkyttävä tieto se oli, en ollut ihan sellaiseen uutiseen varautunut. Ehkä se oli parempi etten tiennyt todellista tilannetta. Tuskaa se olis ollut odottaa koska se lopullinen hetki tulee kun itse olin niin kaukana.

        Lapsen tai nuoren ihmisen poismeno tuntuu aina epäoikeudenmukaiselta. Ei sen niin kuuluisi mennä. Eikä pienten lasten kuuluisi menettää äitiään tai isäänsä. Mutta minkäs tälle mahdat.

        Kunpa itse sais kuitenkin vielä vuosia aikaa. Olis niin kiva seurata omien lasten elämää ja tekevätkö minusta koskaan mummua.
        Niin ja se avantoreissunkin on kokematta. :))

        Enhän minä yksin uskalla tuolta laskuvarjolla hypätä. Sitäpaitsi on paljon kivempaa tulla jonkun sylissä alas ;). Hän siellä takana samalla rohkaisee ja rauhoittelee. :)


    • despero
      • Vaikka lyhyen saksan taidoilla ei kaikesta selvää saanutkaan, niin ajatuksen tuosta suurinpiirtein ymmärsi. Väistämättä tuli mieleen omatkin poisnukkuneet rakkaat!

        Hyvä lisäys tuo viimeinen lauseesi!


    Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      225
      1968
    2. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1758
    3. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      55
      1237
    4. Onko telepatia totta

      Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki
      Ikävä
      80
      1065
    5. Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku

      Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.
      Forssa
      17
      998
    6. TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."

      Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi
      Tanssii tähtien kanssa
      15
      940
    7. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      46
      855
    8. Nainen, olen niin pettynyt

      Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään
      Ikävä
      89
      854
    9. Ootko nainen jo rauhoittunut

      Vai vieläkö nousee savua päästä?
      Ikävä
      70
      802
    10. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      42
      784
    Aihe