Miksi psykiatri välttelee katsekontaktia? Tekevätkö ne kaikki niin? Tulee ihmeellinen olo kun äijä juttelee seinille ja katolle kun itse yrittää metsästää sen katsetta. Yrittääkö se jotenkin ulkoistaa itsensä siitä tilanteesta (mun teoria), onko ne opetettu tekemään niin jostain syystä vai mikä kumma on? Tietääkö kukaan?
Psykiatri väistää katsetta
ihme ja kumma
41050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olet täysin terve kun tuon asian tajusit.liäkäri sattuupi olemaan arvoisa puhemies.leidies and the gentlemans.
Tiedän tilanteen. En lähde spekuloimaan tämän kyseisen psykiatrin motiiveja, mutta neuvon sinua huomauttamaan asiasta. Sano ihan rakentavasti, mutta suoraan miltä sinusta tuntuu. Psykiatrisi vastauksen tai reaktion jälkeen pystyt varmasti tekemään omat johtopäätöksesi.
Luulen, että se on joku ammatillinen juttu. Potilas saattaa hakea psykiatriltaan ihailua tai jopa rakkautta tai jotain mikä on epäoleellista, kun potilaan täytyisi kiinnittää huomio omaan itseensä. Näin minä luulen.
Kertokaa meille, psykiatrit?
ei ole tuo psykiatrisi seinään katselu ammatillinen juttu. Se on hänen henkilökohtainen piirteensä. Tunnen tuollaisen seinille katselijan omassa elämässäni ja onhan se aika tyhmän tuntuista puhua toiselle, kun ei saa katseen kautta kommunikointia millään aikaiseksi. Tuntuu kuin puhuisi ilmaan ja siitä jää jotakin kahden ihmisen väliltä pois. Keskustelu menee väkisinkin asiatasolle ja sanattomat tunteet eivät vaihdu.
On ihan klisee, että psykiatri pyrkisi etääntymään tilanteesta....psykiatrin rooli vaihtelee terapiamuodosta riippuen. Psykoanalyysissa terapeutti pyrkii piilottamaan persoonansa, että potilas voisi kuvitella hänet joksikin muuksi enemmän itselleen mieluisaksi henkilöksi, jonka mielikuvan kautta voi siinä aivan kuin ohimenne terapoitua. Mutta jos psykiatrin kanssa keskustelee kasvokkain jostain asiasta, niin silloin hänen tulee puhua kuin ihminen ihmiselle. Ja niin ovat kaikki minua hoitaneet psykiatrit ja psykologit tehneetkin. Olen saanut heihin helposti katsekontaktin ja kokenut tulleeni ymmärretyksi.
Poikkeuksena yksi, joka istui pöytänsä ääressä minuun selin ja vilkaisi silloin tällöin olan yli.