Tunnen tällaisen henkilön:
- puhuu paljon, siten että väliin ei meinaa ennättää sanoa mitään
- ei juuri katso silmiin, vaikea saada kontaktia
- ei tunnu usein keskittyvän siihen, mitä hänelle sanotaan
- vaipuu usein omiin ajatuksiinsa, jolloin saattaa esim. kaivaa nenää suu auki
- kärsimätön ja malttamaton
- huono häviäjä
- kehuu omia, pieniäkin saavutuksiaan
- kateellinen
- jollain tavalla mairea
- impulsiivinen
- pitää kotinsa pikkutarkasti siistinä
- on yltiösosiaalinen, mutta ihmiset eivät yleensä pidä hänestä
- ei omaa juurikaan ystäviä
- pyrkii tehtäviin, joissa saa käyttää valtaa ja vaikuttaa asioihin
- ei vaikuta ainakaan keskimääräistä älykkäämmältä
- puhuu paljon, siten että väliin ei meinaa ennättää sanoa mitään
- ei juuri katso silmiin, vaikea saada kontaktia
- ei tunnu usein keskittyvän siihen, mitä hänelle sanotaan
- vaipuu usein omiin ajatuksiinsa, jolloin saattaa esim. kaivaa nenää suu auki
- kärsimätön ja malttamaton
- huono häviäjä
- kehuu omia, pieniäkin saavutuksiaan
- kateellinen
- jollain tavalla mairea
- impulsiivinen
- pitää kotinsa pikkutarkasti siistinä
- on yltiösosiaalinen, mutta ihmiset eivät yleensä pidä hänestä
- ei omaa juurikaan ystäviä
- pyrkii tehtäviin, joissa saa käyttää valtaa ja vaikuttaa asioihin
- ei vaikuta ainakaan keskimääräistä älykkäämmältä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisiko huomionhakuinen persoonallisuushäiriö, viittaa narsismiin, toisaalta neuroottinenkin. Kun kaiken päälle lisätään adhd, niin olisiko sinne päin?
Narsismiin en oikein usko, koska henkilö vaikuttaa liian yksinkertaiselta ollakseen yleisesti kuvatun kaltainen (älykäs, manipuloiva..) narsisti. Adhd taas sopisi paljolti kuvaan, mutta henkilö on kuitenkin hyvin järjestelmällinen esim. kotinsa suhteen - jokaisella esineellä on tarkka paikkansa.
Meitä on moneen junaan, ja toiset vain ovat tavalla tai toisella epämiellyttävämpiä kuin toiset.
Rumuutta ei pidetä "häiriönä" kauneuteen nähden, vaikka se on ärsyttävään luonteeseen verrattava asia. Synnynnäisiä molemmat.
Ulkomuotoonsa voi vaikuttaa, ja sosiaalisia taitoja voi oppia. Pohjaa se ei kuitenkaan muuta.
haluaisin uskoa, että henkilön tapauksessa on kyseessä jokin häiriö, koska muuten hänen käytöstään ja luonnettaan on vaikea ymmärtää. Enkä todellakaan ole ainut. Yhteisessä tuttavapiirissämme en tiedä ketään, joka ei pitäisi kyseistä henkilöä ärsyttävänä, rasittavana ja jotenkin outona.
Kun jokin oire/oireet tms. tuottavat henkillölle ja/tai ympäröiville henkilöille toistuvasti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisissa suhteissa, työelämässä, arjesta selviytymisessä yms. on kyseessä häiriö tai sairaus. Tämä erottaa normaalit elämän vastoinkäymiset sairauksista ja häiriöistä.
Jotkut Aspergerin syndroma -tyypit ovat tuollaisia.
mahdollista. Ja jos tosiaan kyseessä on asperger niin silloin tämä henkilö ei todellakaan TARKOITA olla mitenkään ärsyttävä, vaan haluaisi olla mukava ja miellyttävä läheisiään kohtaan mutta ei kykene tuomaan näitä asioita pinnalle. Siksi tuo valtava sosiaalisuuden tarve voi jopa kasvaa, kun tämä henkilö yrittää hakea jotain hyväksyntää ja rakkautta ihmisiltä sitä kuitenkaan saamatta, sen takia että ei pysty tuomaan pinnalle sitä mitä sisällä on.
Kyseessä on sairaus nimeltään: Perfektionismi. Kaikki kuvailemasi kohdat sopivat perfektionistiin, kuin räkä naamaan!