Missä on maailmankaikkeuden laita? siis onko maailmankaikkeudessa jossain jokin kohta tai raja, jossa maailmankaikkeus loppuu ja siitä alkaa jotain muuta joka ei ole vielä "mitään"? kaikkihan mitä voisimme havaita tai edes kuvitella olevan olemassa, olisi tietenkin maailmankaikkeuttamme.
Joo,, maailmakaikkeudella on selvästi selvä laita, ääripää ja raja, johon se on ”kasvanut".
Maailmankaikkeuden äärilaita ja paikka on juuri nyt ja tässä, myös me ihmiset olemme maailmankaikkeuden laitaa, joka ainoa hetki "kaikkialla" ON maailmankaikkeuden laidalla ja maailmankaikkeuden laitaa, joka kongreettisesti tarkoittaa maailmankaikkeuden kaikkien nykyisten atomien tämän hetkistä järjestyksen tai epäjärjestyksen tilaa, kuinka se nyt sitten halutaan käsittää.
Mitään muuta ei ole kongreettisesti olemassa, kuin havaitsemamme alati muuttuva nykyhetki, nykyhetki joka on täsmälleen kaikkien maailmankaikkeuden aikaisempien tapahtumien summa.
Maailmankaikkeus myös laajenee, mutta mihin se laajenee? kongreettisesti maailmankaikkeus laajenee ”tulevaisuuteen” "aika" on yksinkertaisesti se ulottuvaisuus johon laajeneminen tapahtuu.
Maailmankaikkeuden eri elementit laajenee eri nopeudella, valo on se elementti joka luo läpinäkyvän kolmiulotteisen avaruuden, pimeä ja musta avaruus ei tosin oikeasti ole pimeää ja läpinäkyvää, ihmisen silmälle se vain näyttää siltä.
Avaruus on kongreettista valon säteilyä ja sitä on kaikkialla ”näkyvässä” avaruudessa, ihmissilmä ei havaitse muuta kuin sen valon joka heijastuu suoraan atomeista (tähdestä) , koska ihmisilmä on vain myös sitä samaa ainetta (atomi), samoin valo heijastuu vielä silmän verkkokalvoilta aivoon, siirto on tosin niin nopeaa, että aivot tulkitsee miltei reaaliajassa silmän verkkokalvolla tapahtuvaa valoinformaatiota.
Kaikki ihmisen ymärillä oleva valoinformaatio joka ei osu silmään karkaa avaruuteen tai muuttuu ihoa osittain lämmittäväksi enrgiaksi, tai karkaa avaruuden kaukaisuuteen, samalla laajentaen maailmankaikkeuden kongreettista "nyt tilaa" ja "hetkeä" luomalla uutta todellisuutta toisessa paikassa ja hetkessä.
Ihmisen aivot on kuin avaruus, eikös!? Se säilöö myös omalla tavallaan valon informaatiota.
Voimme poimia aivosta ”muistoja” ja tehdä ne uudestaan todelliseksi, juuri sillä hetkellä kun ajattelemme.
Siis olemme joka tapauksessa aina avaruuden ja mailmankaikkeuden laidalla, tarkemmin osa sitä ? Vai menikös joku ajatuksessa pieleen?
Lopuksi voi heittää vielä leikillisen arvauksen, mistä tietää ettei galaksien keskuksissa olevat jättimäiset mustat aukot, joihin kaikki tähdet aikanaan syöksyy olisi jonkin sortin älyllisiä olentoja tai tulisivat sellaisiksi joskus, ainakin ne ovat "nähneet" niin paljon;)
Joo,, maailmakaikkeudella on selvästi selvä laita, ääripää ja raja, johon se on ”kasvanut".
Maailmankaikkeuden äärilaita ja paikka on juuri nyt ja tässä, myös me ihmiset olemme maailmankaikkeuden laitaa, joka ainoa hetki "kaikkialla" ON maailmankaikkeuden laidalla ja maailmankaikkeuden laitaa, joka kongreettisesti tarkoittaa maailmankaikkeuden kaikkien nykyisten atomien tämän hetkistä järjestyksen tai epäjärjestyksen tilaa, kuinka se nyt sitten halutaan käsittää.
Mitään muuta ei ole kongreettisesti olemassa, kuin havaitsemamme alati muuttuva nykyhetki, nykyhetki joka on täsmälleen kaikkien maailmankaikkeuden aikaisempien tapahtumien summa.
Maailmankaikkeus myös laajenee, mutta mihin se laajenee? kongreettisesti maailmankaikkeus laajenee ”tulevaisuuteen” "aika" on yksinkertaisesti se ulottuvaisuus johon laajeneminen tapahtuu.
Maailmankaikkeuden eri elementit laajenee eri nopeudella, valo on se elementti joka luo läpinäkyvän kolmiulotteisen avaruuden, pimeä ja musta avaruus ei tosin oikeasti ole pimeää ja läpinäkyvää, ihmisen silmälle se vain näyttää siltä.
Avaruus on kongreettista valon säteilyä ja sitä on kaikkialla ”näkyvässä” avaruudessa, ihmissilmä ei havaitse muuta kuin sen valon joka heijastuu suoraan atomeista (tähdestä) , koska ihmisilmä on vain myös sitä samaa ainetta (atomi), samoin valo heijastuu vielä silmän verkkokalvoilta aivoon, siirto on tosin niin nopeaa, että aivot tulkitsee miltei reaaliajassa silmän verkkokalvolla tapahtuvaa valoinformaatiota.
Kaikki ihmisen ymärillä oleva valoinformaatio joka ei osu silmään karkaa avaruuteen tai muuttuu ihoa osittain lämmittäväksi enrgiaksi, tai karkaa avaruuden kaukaisuuteen, samalla laajentaen maailmankaikkeuden kongreettista "nyt tilaa" ja "hetkeä" luomalla uutta todellisuutta toisessa paikassa ja hetkessä.
Ihmisen aivot on kuin avaruus, eikös!? Se säilöö myös omalla tavallaan valon informaatiota.
Voimme poimia aivosta ”muistoja” ja tehdä ne uudestaan todelliseksi, juuri sillä hetkellä kun ajattelemme.
Siis olemme joka tapauksessa aina avaruuden ja mailmankaikkeuden laidalla, tarkemmin osa sitä ? Vai menikös joku ajatuksessa pieleen?
Lopuksi voi heittää vielä leikillisen arvauksen, mistä tietää ettei galaksien keskuksissa olevat jättimäiset mustat aukot, joihin kaikki tähdet aikanaan syöksyy olisi jonkin sortin älyllisiä olentoja tai tulisivat sellaisiksi joskus, ainakin ne ovat "nähneet" niin paljon;)
Vastaukset 26
Vanhimmat
pieni lisäys tietty,,
>joka kongreettisesti tarkoittaa maailmankaikkeuden kaikkien nykyisten atomien< "valon sekä kaiken muun säteilyn informaatio tilaa".
Tarkista oikeinkirjoituksesi.
voi hitsi! taidan olla oikein älykääpiö;(
Olis muuten oikein? paitsi toi kirrjoitusvirhe?
olkiluodosta?
En muuten ole käynytkään olkiluodossa! hyvä niin, jos kerran siellä säteilee.
No maailmankaikkeuden äärilaidalla on monenmoista menoa! Täällä Maapallon pinalla jossa fyysiset kappaleet liikkuvat (poukkoilevat) "oman energian" turvin, minne haluaa, syntyy helposti kaaos, täällä sitä vain mutuna saa ihmetellä.
Mitäs jos koko homma ei olekaan aivan turhaa? tärkein tehtävämme on säteillä tai auttaa telluksemme säteilyä avaruuteen, olemme osa sitä, näinhän on lopputulos, maailmankaikkeus tulee yhtenäiseksi "säteilymereksi" ei ole fetiäkään ihmettelemässä, että kuinkas nyt kävikään.
En halua kiistellä, saat olla jutustani mitä miltä haluat, mutta outoo että täällä fysiikka palstalla saa aivan asiallisesta jutusta moisen kommentin!
>Oletko sinäkin
mutu´ 24.2.2009 klo 22.15
olkiluodosta <
viestisi on selvästi juttuani halventava, jos näet siinä selvää ja konkreettista fysikaalista virhettä, luulisi että sen sanoisit!
Pelkäätkö että johdan keskustelun johonkin ydinvoimaan littyvään? ei tosiaan ole mitään tarkoitusta siihen suuntaan.
kysyin vaan siksi koska kirjoitusvirhe vaikutti niin tutulta
>syy-yhteys
mutu´ 24.2.2009 klo 22.43
kysyin vaan siksi koska kirjoitusvirhe vaikutti niin tutulta <
Onko joku joskus pohtinut samaa tai kirjoittanut samasta aiheesta, siinähän voisi olla vastaus tähän kaaokseen?
Vai etkö keskustele aiheesta, koska samanlainen kirjoitusvirhe on tehty "joskus"? hassua on välillä meno tulevaisuuteen, aivot ei laajene, päinvastoin, jos et käytä niitä, menetät ne¨:)
Syy-yhteys on yhdyssana.
No joo onhan se niinkin,,, huomasit että se yhdys-sana viiva puuttui ja pidit sitä selvästi tärkeänä asiana kun huomautit asiasta, eikös niin?
Se oli varmasti tärkää koska et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin? olinko luomassa sanoilla, jotka ovat täyttä mielikuvitusta, jotain uutta merkitystä? en ollut!! se oli vain tyhmä kirjoitusvirhe, tai enemmänkin puute kirjoituksen informaatiossa.
Matematiikka on ihmisen kielistä kaikkein luotettavin "musiikin kielen" rinalla, musiikissa väärät sävelet ovat joskus ihan tarkoitus, matematiikassa ei sallita virheitä.
Kirjoituksessa voi olla muutama virhe ja asia on aivan ymmärrettävä, voi tietenkin olla ihmisiä jotka ei salli yhtään virhettä puheen ja kirjoituksen informaatiossa, muutoin he ei ymmärrä mittään.
Jos virhe on paha niin ei voi ymmärtääkään, silloin on paras huomauttaa laillasi esim, jos näin käy ,,että väliviiva tulee aivan väärään paikkaan, mitäs tämä sitten on? musii-kissa? höh ,,
Älkää antako kirjoitusvirheen tai virheiden pilata koko juttua, kyllä jutun perusasian jokainen voi ymmärtää, esim , tapahtuuko avaruuden laajeneminen juuri tulevaisuuteen? selvästihän se niin on! kuvittelemamme huominen työpäivä ei sisälly vielä maailmankaikkeuteen, sen tapahduttua, olemme myös KONKREETTISESTI eri paikassa monessa eri suhteessa.
Vaikka Maapallomme pinnalla tapahtuu yhtä sun toista, valtavia luonnonmullistuksia ym ym suurta ja mahtavaa niin loppuen lopuksi kaikki täällä tapahtuva "liike" on kosmisessa mittakaavassa lähes mitätöntä.
Maapallo on vain hitunen Auringon läheisyydessä, Aurinko linnunradassaan vain yksi miljardeista seuralaisistaan, kaikki nämä ovat yhdessä menossa johonkin, koko galagsi liikkuu suhteessa johonkin nopeudella jota emme voi edes mitata, siis kosmisessa mielessä elämämme on melko mitätöntä, siis jos vain tuijotamme omaa napaamme.
Toisaalta jos ajattelemme ettö tajuntamme on täysin riippuvainen ympäristömme informaatiosta, emmekö ole silloin ole ennmänkin kaikkea sitä mitä voimme tajuta ja ymmärtää juuri sillä hetkellä, "minä" siis voi olla oikeaa harha harhaa, kehomme ja itse tajuntammekin ovat "ulkopuolisia" ja ulkopuolisiksi ne tulee ainakin viimeistään silloin, kun ovat vain tuhkakasaa:)
huulipunaa paidalla
Vaikka aika täällä maan päällä ylitsemme ajaa
Emme täysin katoa silloinkaan
M.S.
>linnunradan
laidalla
huulipunaa paidalla
Vaikka aika täällä maan päällä ylitsemme ajaa
Emme täysin katoa silloinkaan<
Hieno runo!
kuka on tämä suuri taiteilija M.S ? te itse vai?
Itseasiassa runous ja musiikki ovat ihmisen hienoimmat ja luotettavimmat "kommunikaatiovälineet" kautta aikain.
Eppu Normaalin Martti Syrjä?
Ja oliskohan sen kappaleen nimi Linnunradan laidalla?
Oletko asunut koko (pienen) ikäsi tynnyrissä?
Tiedän kyllä Eput! ja olen joskus kuullut heitä radiosta! itse olen kuitenkin koko ikäni kuunnellut enimmäkseen klassista musiikkia, johtuu varmaan siitä kun olen pienestä pitäen soittanut jousi-instrumenttia, (en ole kuitenkaan kovin hyvä), mutta kukaan ei ole onneksi vielä kuollutkaan soittooni:)
>Oletko asunut koko (pienen) ikäsi tynnyrissä<
Tästä voisi saada mielenkiintoisen keskustelunaiheen, en toivo todellakaan kenekään viettävän ikäänsä tynnyrissä, mutta jos sellainen tapaus tehtäisi ja se olisi teknisesti mahdollista, ruokittaisi ihmistä tynnyrissä, hän ei koskaan kuulisi, näkisi, kokisi mitään muuta kuin tynnyrin seinät ja oman kehonsa, voisin melkein väittää että hän ei edes tietäisi olevansa olemassa.
Laidalla! mutta tällä palstalla ei ole ketään joka osaa, uskaltaa tai pystyy keskustelemaan asiallisesti että olemmeko me kaikki "fysikaalisesti" nyt ja tässä, maailmankaikkeuden laidalla ja sen nykyisessä ääripäässä, odottamassa laajentumista huomiseen, kysymys jatkuu! mikä se huominen sitten on? olisiko huomista ilman yötä ja päivää, tuntuu että täällä "pallon pinalla" kaikki on aina toisin:)
minä tein taas "tyhmä" kirjoitusvirhe "pallon pinalla" höh höh,,, tää todistaa, olen varmaan lapsi! tyhmä lapsi.
synnyttää yön
jokainen rakkaus
surutyön
Jokainen hetki historian
M.S.
PS: Pantsehan tais alottaa fysiikanopinnot joskus 70-luvulla ;)
"Pantse" on selvästi lyyrikko jolla on sanottavaa.
>Jokainen hetki historian <
kaikki historia vaikuttaa meihin ja kaikkeen, "olemmeko vapaita valitsemaan" vain sen tähden, kun osaamme olla niin vähään tyytyväisiä, emmekä ajattele välttämättöminä kaikkia niitä asioita, joita meillä ei ole tässä maailmankaikkeudessa milloinkaan mahdollista toteuttaa? olemmeko tyytyväisiä vaikka emme voisi valita yhtään mitään? samapa se, jokainen asia on aina kuitenkin "ainutlaatuinen" maailmankaikkeuden laidallaan.
No maailma on "reikäinen", kuten planck ja heisenberg osoittavat. Lisäksi maailma on "homogeeninen", eli näyttää jokapisteestä samalta, joten se reuna löytyy lähes jokapisteestä.
Eli ajatus on kerrassaan mainio ja tiedostava.
Singulariteetteja löytyy kaikkialta!
Esimerkiksi kvanttikietoutuma on ajallinen singulariteetti.
Tilavuus on vain ilmiö, joka luo illuusion 3-ulotteisesta tilasta, jossa voimme "liikkua".
Illuusion takana voi olla huomattavan monimutkainen ilmiö. Mahdollisesti 3-uloitteista avaruutta ylläpitää atomitason fysiikkasimulaattori? Ei ehkä todennäköistä, mutta täysin mahdollista. Koska kukaan ei ole päässyt juurikaan hiukkasia pitemmälle atomitutkimuksissa, niin vetovoiman takana oleva ilmiö on täysin tuntematon.
Miten selität vaikkapa sen, että kuu ja maapallo on kytketty toisiinsa? Jos menet avaruuteen, niin et löydä sieltä "mitään", pelkkä tyhjiö, ei atomin atomia ja erittäin vähän hiukkasia. Jotain siellä on kuitenkin pakko olla, koska maa ja kuu ovat toisissaan "kiinni"....
Miksi se ei sitten estä liikkumista? No koska avaruus on siis täynnä "jotain", joka ei vaikuta massallisiin asioihin, mutta joka hoitelee mm. niiden välistä vetovoimaa ja säteilyn etenemistä. Eli siis asia onkin monimutkaisenmi, kuin vain kasa materiaa ja sitten mukamas "ei mitään".
>No koska avaruus on siis täynnä "jotain", joka ei vaikuta massallisiin asioihin, mutta joka hoitelee mm. niiden välistä vetovoimaa ja säteilyn etenemistä. Eli siis asia onkin monimutkaisenmi, kuin vain kasa materiaa ja sitten mukamas "ei mitään". <
Ajattelenkin että avaruuden tyhjiö on paljon enemmän kuin miltä näyttää, se tulikin esiin avauksessa, siellä on esim valoa ym, säteilyä niin paljon, että jos sen voisi kerralla nähdä ei tummaa tähtitaivasta enää olisi, saattaisi sokeutua yhdestä katsomasta?. mitäpä jos koko avaruus koostuukin juuri ja vain kaikesta siitä joka siellä liikkuukin? meidän Aurinkommekin on fysikaalisesti yhtenäinen, halkaisijaltaan noin 10 miljardin valovuoden mittainen valopallo, valon määrälle ei ilmeisesti ole mitään rajaa avaruudessa?
Avaruus on tyhjiö vai? se on kuitenkin jotain olevaa! mutta mitä ? eräs astrologi arveli että noin 70 kymmenkertaistaman suurennoksen jälkeen jotain alkaisi jo näkymään, jotain missä valo ym, säteily liikkuu tai mitä valo ym, säteily liikuttaa?
>Tilavuus on vain ilmiö, joka luo illuusion 3-ulotteisesta tilasta, jossa voimme "liikkua". <
Tässä ehkä piilee juju!? voimme liikkua! totta! kaikki liikkuu mutta aina vain yhteen suuntaan, joka on samalla tulevaisuus.
Jos kävelemme kadulla eteenpäin ja alamme yhtäkkiä kävellä takaperin, menemme kuitenkin edelleen ajassa eteenpäin emmekä koskaan enää voi palata samaan paikkaan ja hetkeen, tämä on myös fysikaalisesti totta, kehomme atomit ovat avaruudellisesti joka ainoa hetki ainutlaatusessa "asemassa" asema ei toistu koskaan täysin samanlaisena, tämä on ehkä saivartelua mutta osoittaa että 3 D tilassa piilee illusio, koska emme voi koskaan enää olla täydellisesti takaisin edellisessä asemassa, jokin ulottuvaisuus on siten harhaa, kun kaikki voi liikkua ainoastaan ja vain eteenpäin.
Mitä jos tämä ´vetovoima joka on vielä perimäiseltä olemukseltaan ihmiselle tuntematon ilmiö, olisi jotenkin enemmänkin kytköksessä ajan ilmiön ja vaikka sen 3 d tilan illuusion kanssa.
Aika ja ajan käsitys syntyy juuri liikeestä, vetovoima mitä se onkin, on kaiken planetaarisen ja planeetan pinalla tapahtuvan liikkeen ja liikeisiin vaikuttavin tekijä, vetovoima on myös kaiken elollisen organismin muotoihin ja niiden kasvu/liikuntatapojen tärkein muokkaaja.
Yksinkertaisesti aikaa ei olísi ilman "mystistä" vetovoimaa.
kerhoon.
Tulee mieleen läjä pieniä muurahaisia, jotka ovat löytäneet seuraavan kumpareen takaa herkkullisia matoja.
Tuo gravitaatio ja minne katoaa mm. mustien aukkojen "hävittämä" materia jne.. jne jne ..
Mielenkiintoisia asioita kerrassaan ja paljon on selvittämättä ja matka saattaa olla vasta alussa.