mikähän mahtaa olla et mä ja tyttöystävä saadaan nykyään riita aikaan ihan tarpeeks helposti..:(
eli ollaan tosiaan reilu kakskymppinen pari joista mä lähempänä kolmeakymmentä, ikä-eroo n. 6vuotta. Asutaan kummatkin kahessa suuressa etelä-suomen kaupungissa, väli-matkaa n.140 kilsaa ja ollaan seurusteltu melkein 2,5 vuotta. mulla vielä rasitteena kaks alle koulu-ikästä lasta jotka nekin asuu etelä-suomes äitinsä kans.. mulla lapset useimmin kun joka toinen viikonloppu kaks päivää. eli n. 70-80 vuorokautta vuodesta.
tilanne on tosiaan se et tän kahen ja puolen vuoden aikana meidän elämän-tilanteet on vaihdellut melko paljon, tyttöystävä on valmistunu, menny töihin, saanut potkut kun ollu määräaikainen työsopimus, ollut työttömänä ja päässyt nyt just uuteenki paikkaan. Itse olen ollut koko suhteen ajan samassa työpaikas kunnes sain lähteä aikasemmin tässä kuussa tuotannollisisti ja taloudellisista syistä. tieto työpaikkani menetyksestä tuli jo lokakuussa, mutta jokin aika sitten varmistui työpaikka tyttö-ystäväni kotikaupunkiin. mitään varmaa en ole luvannut mutta ihan muutamia päiviä sitten sain kutsun työhaastatteluun omaan kotikaupunkiin, toisellehan se ei sopinut vaan toinen repi siitä pelihousunsa yksityiskohtiin sen enempää menemättä.
ajattelen kuitenkin niin et jos olen ihan kamala ihminen ehkä vanhat pomoni ei soittaisi mua työhaastatteluun vasta perustamaan sa firmaan?? ehkä kaikki vika ei ole mussa...?? mitä väki sanoo..??
Mutta ollessani vapaalla täälä rouvan kotikaupungissa hänen tullessaan töistä on useimmiten tiskattu, pedattu ja keitetty kahvi. Toisinaan laitettu ruoka jne. ja näin on ollutaikasemminkin kun mulla on olllu esim lomia tai saikkuja tai muita vapaita. ja tuon kahden ja puolen vuoden aikana olen koittanu muuttaa käytöstäni parempaan suuntaan: esim: ulkoinen käyttäytyminen julkisella paikalla/tai kaupassa niin ettei kukaan kiinnitä häneen/meihin huomiota. eli esim kaupassa ei sais vaihtaa myyjän kans paria sanaa jne. käyttäytymiseni julkisella paikalla ei aina ole ollut hyväksyttävää yksityiskohtiin menemättä (joskus tulee purettua vitutusta vääriin kohteisiin) koitan tulla vielä toimeen kaikkien kanssa jne..ainakin jollain lailla..
toisen mielestä mä en ole kiinnostunu sen jutuista.. neuvon toista liton jutuissa sähköpostin lähetyksessä ja soittelen juoksevia asioita sen puolesta mitä ei ite osaa/halua/ehdi soittaa..mut pitäs olla kiinnostunu sen jutuista enemmän..?? mut kuinka..???????? onko oikein..??
olen ottanu lapsia luokseni enemmän kun joka toinen viikonloppu koska lapset on mun ja rakastan niitä enkä halua olla erossa pitkiä aikoja ja haluan olla osa niiden elämää.. väärin..??
niin tyttöystävän mielestä näen lapsia paljon ja sen mielestä lapset menee sen edelle.. olen koittanut laittaa kaikki kolme samalle viivalle mut huonolla menestyksellä ilmeisesti..väärin..?? lapset kyllä tykkää tyttöystävästä ja se siitä.. ja yks syy miks haluaisin tänne olis se et lapset olis lähempänä, pienenis kilometrit sadalla, olis vaan 70kilsan päässä lapset. ja ex halus tietysti eron kun löysi omasta mielestään mua paljon paremman..
eilen kun tyttöystävän vuokra-asunnon kylpyhuoneeseen tuli kosteuden mittaajat mun piti mennä siks aikaa pois/tai ainakaan omilla avaimilla sinä aikana ei saanu tulla sisään ettei luule et asun täälä (varmaan joku korjausmies saattaisi vielä luulla meitä pariks) ja tänne pitäs siis muuttaa asuun..:( mut tyttöystävän serkku kyllä asu täälä monta kuukautta ilmaseks työharjottelus. tarjouduin maksaan vähän rahaa sen siskolle mun asumisesta jos muutan tänne ja ruoka-rahaa.(sen sisko asuu omalla ukollaan, ilmasta rahaa sille siis melkein kolminumeroinen summa kuussa) tällä hetkellä mulla on avain tänne lainassa..sain kauheen tuskan ja neuvottelun jälkeen (ite annoin oman avaimen hänelle syksyllä)
Maanantaina, toissapäivänä alko valittaan vessan epä-siisteydestä, oikeesti kun kysyin missä vika, kun maanittelin sanoon et puhuis oikeesti mistä kenkä puristaa paljastu et töissä huono päivä..
Viikonloppuna mm. sen mielestä mun olis pitäny suoriutua nopeemmin tietystä jutuista kotona olles, kylästä kun käytiin tyttöystävällä. jossain vaihees sanoin et menee puol tuntia ja kun puol tuntia meni olin valmis.. sillä välillä toinen alko nukkuun ja kesti melkein tunnin lähtöön siitä kun mä olin valmis. hänen mielestään olen siis hidas.. onko oikein..??
toissa viikon-loppuna tuli mun kotikaupunkiin serkulleen. muttei vaivautunu soittaan mulle ja lapsille siitä kun oltais nähty samana iltana.. halus viettää aikaa siskojensa kanssa.. ja kun laitoin ikäviä tekstareita niin sotahan tosta tuli päiväks kaheks.. olisin tietysti halunnu lasten kans nähdä tyttöystävän..:(
Vielä..tuntuu et olen tästä kaikesta vähän masentunut ja et kohta en oikeesti jaksa sitä et mussa on vikaa niin paljon..
mietin vaan sitä et olis kiva saada toiselta vähän tukee ja luottamusta..:( tuntuu et mua ei kohdella niin kun pitäs tai haluan..:( olis kiva seurustella semmosen ihmisen kans joka olis munkin turvana joskus.. tai jotain sinnepäin.. mietin vaan et onko semmosta joka tykkää musta ja on myös olkapää mulle joskus eikä vaan päinvastoin.. elis kivaa jos semmosen ihmisen löytäis yhden kerran elämäänsä..
mitä mieltä väki on..?? kaikki saa kommentoida ikään ja sukupuoleen katsomatta..:) kiitos jos jaksoitte lukee kaikki...
eli ollaan tosiaan reilu kakskymppinen pari joista mä lähempänä kolmeakymmentä, ikä-eroo n. 6vuotta. Asutaan kummatkin kahessa suuressa etelä-suomen kaupungissa, väli-matkaa n.140 kilsaa ja ollaan seurusteltu melkein 2,5 vuotta. mulla vielä rasitteena kaks alle koulu-ikästä lasta jotka nekin asuu etelä-suomes äitinsä kans.. mulla lapset useimmin kun joka toinen viikonloppu kaks päivää. eli n. 70-80 vuorokautta vuodesta.
tilanne on tosiaan se et tän kahen ja puolen vuoden aikana meidän elämän-tilanteet on vaihdellut melko paljon, tyttöystävä on valmistunu, menny töihin, saanut potkut kun ollu määräaikainen työsopimus, ollut työttömänä ja päässyt nyt just uuteenki paikkaan. Itse olen ollut koko suhteen ajan samassa työpaikas kunnes sain lähteä aikasemmin tässä kuussa tuotannollisisti ja taloudellisista syistä. tieto työpaikkani menetyksestä tuli jo lokakuussa, mutta jokin aika sitten varmistui työpaikka tyttö-ystäväni kotikaupunkiin. mitään varmaa en ole luvannut mutta ihan muutamia päiviä sitten sain kutsun työhaastatteluun omaan kotikaupunkiin, toisellehan se ei sopinut vaan toinen repi siitä pelihousunsa yksityiskohtiin sen enempää menemättä.
ajattelen kuitenkin niin et jos olen ihan kamala ihminen ehkä vanhat pomoni ei soittaisi mua työhaastatteluun vasta perustamaan sa firmaan?? ehkä kaikki vika ei ole mussa...?? mitä väki sanoo..??
Mutta ollessani vapaalla täälä rouvan kotikaupungissa hänen tullessaan töistä on useimmiten tiskattu, pedattu ja keitetty kahvi. Toisinaan laitettu ruoka jne. ja näin on ollutaikasemminkin kun mulla on olllu esim lomia tai saikkuja tai muita vapaita. ja tuon kahden ja puolen vuoden aikana olen koittanu muuttaa käytöstäni parempaan suuntaan: esim: ulkoinen käyttäytyminen julkisella paikalla/tai kaupassa niin ettei kukaan kiinnitä häneen/meihin huomiota. eli esim kaupassa ei sais vaihtaa myyjän kans paria sanaa jne. käyttäytymiseni julkisella paikalla ei aina ole ollut hyväksyttävää yksityiskohtiin menemättä (joskus tulee purettua vitutusta vääriin kohteisiin) koitan tulla vielä toimeen kaikkien kanssa jne..ainakin jollain lailla..
toisen mielestä mä en ole kiinnostunu sen jutuista.. neuvon toista liton jutuissa sähköpostin lähetyksessä ja soittelen juoksevia asioita sen puolesta mitä ei ite osaa/halua/ehdi soittaa..mut pitäs olla kiinnostunu sen jutuista enemmän..?? mut kuinka..???????? onko oikein..??
olen ottanu lapsia luokseni enemmän kun joka toinen viikonloppu koska lapset on mun ja rakastan niitä enkä halua olla erossa pitkiä aikoja ja haluan olla osa niiden elämää.. väärin..??
niin tyttöystävän mielestä näen lapsia paljon ja sen mielestä lapset menee sen edelle.. olen koittanut laittaa kaikki kolme samalle viivalle mut huonolla menestyksellä ilmeisesti..väärin..?? lapset kyllä tykkää tyttöystävästä ja se siitä.. ja yks syy miks haluaisin tänne olis se et lapset olis lähempänä, pienenis kilometrit sadalla, olis vaan 70kilsan päässä lapset. ja ex halus tietysti eron kun löysi omasta mielestään mua paljon paremman..
eilen kun tyttöystävän vuokra-asunnon kylpyhuoneeseen tuli kosteuden mittaajat mun piti mennä siks aikaa pois/tai ainakaan omilla avaimilla sinä aikana ei saanu tulla sisään ettei luule et asun täälä (varmaan joku korjausmies saattaisi vielä luulla meitä pariks) ja tänne pitäs siis muuttaa asuun..:( mut tyttöystävän serkku kyllä asu täälä monta kuukautta ilmaseks työharjottelus. tarjouduin maksaan vähän rahaa sen siskolle mun asumisesta jos muutan tänne ja ruoka-rahaa.(sen sisko asuu omalla ukollaan, ilmasta rahaa sille siis melkein kolminumeroinen summa kuussa) tällä hetkellä mulla on avain tänne lainassa..sain kauheen tuskan ja neuvottelun jälkeen (ite annoin oman avaimen hänelle syksyllä)
Maanantaina, toissapäivänä alko valittaan vessan epä-siisteydestä, oikeesti kun kysyin missä vika, kun maanittelin sanoon et puhuis oikeesti mistä kenkä puristaa paljastu et töissä huono päivä..
Viikonloppuna mm. sen mielestä mun olis pitäny suoriutua nopeemmin tietystä jutuista kotona olles, kylästä kun käytiin tyttöystävällä. jossain vaihees sanoin et menee puol tuntia ja kun puol tuntia meni olin valmis.. sillä välillä toinen alko nukkuun ja kesti melkein tunnin lähtöön siitä kun mä olin valmis. hänen mielestään olen siis hidas.. onko oikein..??
toissa viikon-loppuna tuli mun kotikaupunkiin serkulleen. muttei vaivautunu soittaan mulle ja lapsille siitä kun oltais nähty samana iltana.. halus viettää aikaa siskojensa kanssa.. ja kun laitoin ikäviä tekstareita niin sotahan tosta tuli päiväks kaheks.. olisin tietysti halunnu lasten kans nähdä tyttöystävän..:(
Vielä..tuntuu et olen tästä kaikesta vähän masentunut ja et kohta en oikeesti jaksa sitä et mussa on vikaa niin paljon..
mietin vaan sitä et olis kiva saada toiselta vähän tukee ja luottamusta..:( tuntuu et mua ei kohdella niin kun pitäs tai haluan..:( olis kiva seurustella semmosen ihmisen kans joka olis munkin turvana joskus.. tai jotain sinnepäin.. mietin vaan et onko semmosta joka tykkää musta ja on myös olkapää mulle joskus eikä vaan päinvastoin.. elis kivaa jos semmosen ihmisen löytäis yhden kerran elämäänsä..
mitä mieltä väki on..?? kaikki saa kommentoida ikään ja sukupuoleen katsomatta..:) kiitos jos jaksoitte lukee kaikki...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä luulen ton tarinan perusteella et sulla taitaa olle nyt ihan väärä tyttöystävä. Ei tollasesta valitettavasti tule pitemmän päälle mitään. Tuntuu pikkasen siltä että olette aika lailla erilaisia luonteeltanne. Ehkä kannattais suoraan kysyä siltä että rakastaako sua ja haluaako hän olla oikeesti vielä sun kanssa? Ei kannata asioita mitkä askarruttaa niin miettiä niitä itsekseen tai kysyä näiltä palstoilta koska täältä voi saada niin paljon negatiivistä paskaakin niskaan. Kysy ihan suoraan vaan asiat tyttöystävältäsi ja pyydä rehellistä vastausta.
rahaa naisen siskolle??
..kunnolla ainakin ennen kuin muutatte yhteen, kovin yksipuoliselta yrittämiseltä tuo kuulosti. Kannattaa ihan kunnolla ottaa puheeksi mitä molemmat elämältään ja tulevaisuudeltaan haluaa. Kaikkein eniten tekstissä pisti silmään nuo kirjoitukset lapsista, tottakai lapset tulee aina olemaan sun elämässä numero yksi! Lapset on elämässä se joka on ja pysyy, tyttöystävät ja muut ystävät saattaa vuosien varrella vaihdella mutta lapset tulee olemaan sun elämässä aina. Kyllähän tyttöystävän pitää hyväksyä sekin jos lapset muuttaisi sun luokse pysyvästi ja olisi siinä 24/7. Ja useimmiten isät kyllä haluaa asua mahdollisimman lähellä lapsia, se on täysin ymmärrettävää. Ei voi seurustella ihmisen kanssa jolla on ennestään lapsia, jos ei lapsia hyväksy 100%.