Vastatkaa filosofit

eikö se ole myös epäitsekästä, koska haluaa olla satuttamatta toisen tunteita tai mitä tahansa toisessa, siksihän se on valkoinen valhe.

Lukiolainen343 kirjoitti:

eikö se ole myös epäitsekästä, koska haluaa olla satuttamatta toisen tunteita tai mitä tahansa toisessa, siksihän se on valkoinen valhe.

Tai ei ehkä aivan. Periaatteessa kaikki, mitä teemme, on itsekästä. Jos kerrot toiselle valkoisen valheen varjellakseen hänen tunteitaan, turvaat itse asiassa omaa selustaasi. Esimerkiksi, eukko kysyy: "Näyttääkö peffani tässä leveältä?" ja vastaat että ei, vaikka näyttääkin. Jos vastaisit joo, saisit kärsiä. Jos olisit tunteeton pska, jolle emännän tunne-elämä ei tuota minkäänlaista vastakaikua, et olisi rajoittunut vastaamaan vain yhdellä tavalla, oli se silloin valhe tai ei. Omaa elämääsi helpottaaksesi kuitenkin annat muijasi olla rauhallisin mielin.

Såkrates kirjoitti:

Tai ei ehkä aivan. Periaatteessa kaikki, mitä teemme, on itsekästä. Jos kerrot toiselle valkoisen valheen varjellakseen hänen tunteitaan, turvaat itse asiassa omaa selustaasi. Esimerkiksi, eukko kysyy: "Näyttääkö peffani tässä leveältä?" ja vastaat että ei, vaikka näyttääkin. Jos vastaisit joo, saisit kärsiä. Jos olisit tunteeton pska, jolle emännän tunne-elämä ei tuota minkäänlaista vastakaikua, et olisi rajoittunut vastaamaan vain yhdellä tavalla, oli se silloin valhe tai ei. Omaa elämääsi helpottaaksesi kuitenkin annat muijasi olla rauhallisin mielin.

Tulipas fiksu aloitus, vaihdoin otsikkoa viime hetkellä. Alkuperäinen otsikko oli: "Päivänselvää".

Elämässä on paljon erilaisia asioita, ja ihmisen mieli on hyvin erikoinen, sanoi jo itse Aristoteles noin vuonna 200
ennen ajanlaskun alkua (huomaa, en sano eKr. , koska
jos ei usko jesseen, niin turha sitä on käyttää). Niin aivan, ihminen voi ajatella aivan erilailla mitä hän sanoo. Ihminen voi puolustautua huonolta kommentoinnilta ja huonolta maineelta esittämällä aivan jotain toista henkilöä mitä oikeasti on. Ihminen on siitäkin jännä kahdella jalalla ja yhdellä lisäkkellä kävelevä otus, että hän ajattelee ja pystyy kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Mietippä esimerkiksi tätä: Miten kummallista puhe on? Päästelet vain aivan ihmeellisiä ja kummallisia ääniä, ja toinen vastaanottaa tiedon ja ymmärtää mitä sanot, se ei olekkaan aivan yksinkertainen asia, vaikka niin joskus ajattelee. Mietippä oikeen tarkkaan, päästelet outoja äänähdyksiä vain eri korkeuksilta ja erikuuloisia, ja toinen vastaanottaa tiedon.

Maailma on myös hyvin monimutkainen asia. Maailmankaikkeus on voinut lähteä käyntiin monella eri tavalla. Helpoin käsitys näin sumentuneille aivoille on vaan että: Emt. Jumala loi, that's it!
Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin miten joku tuulenpöhäys on voinut luoda jotain ei mistään, kun ei edes ollut mitään? Asialle löytyy myös paljon muitakin selityksiä, joita nykytiede on onnistunut saamaan selville. Elikkäs: on voimassa yleinen "Big Bang" teoria, joka kertoo maailmankaikkeuden lähteneen pienestä pisteestä, ja kun aika on saavuttanut 10^-42s ajan, eli 0,000000000000000000000000000000000000000000000000000001 sekunnin ajan (sitä pienempää aikaa ei olekkaan) niin maailmankaikkeuden alku on lähtenyt käyntiin.
Maailmankaikkeus oli muutama miljoonasosa myöhemmin vieläkin hyvin kuuma, ja vetyatomeita alkoi syntyä, ja siitä pikkuhiljaa (kaikki sekunnin sisään) syntyi myös heliumia, litiumia ja sekä raskasta vetyä (ulkokuorella kaksi elektronia, jota muuten käytetään ydinvoimaloissa hidastusaineena ettei koko kattila posahda). Siitä syntyi sitten alkuaineita toinen toisensa perään, ja maailmankaikkeus alkoi laajentua. Kesti miljoonia ja satojatuhansia vuosia kunnes tähtikuntia ja galakseja alkoi syntyä jne. Maailmankaikkeus laajenee edelleenkin, siitä todisteena on jokapuolelta tuleva ~3Kelvinin lämpösäteily, joka tulee tasaisesti jokapuolelta avaruutta, ja tämäkin on todisteena jatkuvasta laajenemisesta ja Big Bangistä.

On olemassa myös muita teorioita maailmankaikkeuden synnystä. Sillä jotkut ajattelivat että: Ei voi syntyä mitään, jos ei ole mitään. Täten uskottiin että on ollut aluksi tyhjiö, joka on sitten yksinkertaisesti virittynyt, ja lauennut virityksestä sen jälkeen ja näin on syntynyt aineita.

Mitenkäs me ihmiset sitten täällä maan päällä? Mitenkäs me tänne on tultu? No tietenkin ensimmäiset Jomppelit väittää että Jumalahan meidät tänne on luonut, palvelemaan Jumalaa. Ja jumppishan se siellä ylhäällä nauraa partaansa vaan alemmille hemmoille, mutta asiahan ei ole näin (mielestäni). Maapallolle elämä on voinut syntyä myös jonkun toisen "korkeampi älyisen" yhteiskunnan kautta. Elikkäs joku korkeampi kunta on katsonut Tellusta (maapalloa) sopivaksi paikaksi bakteereille, ja lähettänyt tänne semmoisia, tai voihan se olla että asteroidit on tuonut tullessaan joitakin aineita, jotka on sopeuttanut elämän tänne.

Elämää muuallakin kun Telluksella? On hyvin mahdollista että näin on, mutta ajoitus yhteydenottoon on melko mahdotonta, koska useimmat
elämälle mahdolliset planeetat sijaitsevat usean sadan tuhannen valovuoden päässä, joten viestin perille saapumiseen kestää jo se 500 000 - 1 000 000 vuotta, ja älyllinen elämä (niinkuin ihminen) on itseään tuhoava, niinkuin ihminenkin tällähetkellä. Ihminen tuhoaa elinympäristöään ja tappaa eläin/eliölajeja, jotka ovat olleet täällä aikaisemmin, ja joiden paikka täällä kuuluisi olla. Ihminen on loppujenlopuksi hyvinkin hölmö otus, koska ihminen ei voi käsittää ajatuksiaan ja suhdettaan luontoon, ja sovittaa sitä sopivaksi ja
pitäväksi että asiat saataisiin kuntoon.

Lopetuskappale: Hei, olen innostunut Jorma kirjoittaja, jos haluat lähettää palautetta, voit lähettää sitten palautetta osoitteeseen: [email protected] , otan palautetta vastaan hyvin mielelläni, ja vastaan kysymyksiinne koskien mitä vain, jos vain satun tietämään asiasta (ja osaan vastata hyvin moneen kysymykseen).

Pyydän myös anteeksi rumaa sanastoa, mikäli käytin jotain jotakin kohtaan, joka olisi saattanut satuttaa jotakin.

Ennen ei voi väittää, ettei ole itsekäs. Miten tässä elämän kilpajuoksussa pärjää, jos ei todellakaan ole lainkaan itsekäs? Itseasiassa itsekkyyttä voitaisiin rehellisesti pitää yhtenä hyveenä muiden joukossa.

Täytyy olla kirjoitti:

Ennen ei voi väittää, ettei ole itsekäs. Miten tässä elämän kilpajuoksussa pärjää, jos ei todellakaan ole lainkaan itsekäs? Itseasiassa itsekkyyttä voitaisiin rehellisesti pitää yhtenä hyveenä muiden joukossa.

Tällaista ihmistä käytetään armotta hyväksi.

Toisaalta, tähänkin saa ängettyä itsekkyysnäkökohdan: uhrautuvan ihmisen ei koskaan tarvitse opetella sanomaan ei, eikä myöskään kohdata hankalaksi kokemaansa sosiaalista tilannetta, joka tähän liittyisi. Eli tässäkään tapauksessa pohjimmainen motiivi ei mitenkään itsestäänselvästi ole epäitsekkyys. Todennäköisesti tällaisen ihmisen elämä muiden pelinappulana on täysin tällaisten motiivien ulkopuolella, lähinnä pelon ja arvottomuuden tunteen riepoteltavana.

Nääs nääs kirjoitti:

Tällaista ihmistä käytetään armotta hyväksi.

Toisaalta, tähänkin saa ängettyä itsekkyysnäkökohdan: uhrautuvan ihmisen ei koskaan tarvitse opetella sanomaan ei, eikä myöskään kohdata hankalaksi kokemaansa sosiaalista tilannetta, joka tähän liittyisi. Eli tässäkään tapauksessa pohjimmainen motiivi ei mitenkään itsestäänselvästi ole epäitsekkyys. Todennäköisesti tällaisen ihmisen elämä muiden pelinappulana on täysin tällaisten motiivien ulkopuolella, lähinnä pelon ja arvottomuuden tunteen riepoteltavana.

Mielestäni teko voi olla samaan aikaan sekä itsekäs että epäitsekäs. Itsekkyys on tervettä ja epäitsekkyys on hyve myös. Sopivassa suhteessa on hyväksi molemmat. Motiivi voi myös käytännössä olla puhtaasti itsekäs tai epäitsekäs. Vaikka teostasi olisi hyötyä jollekkin toiselle, motiivi ratkaisee oliko tarkoituksesi ajatella myös muiden parasta vai vain omaasi. :-)