Ruotsin armeija kävi Ahvenanmaalla

http://www.mannerheim.fi/06_vsota/s_ahvmaa.htm

http://www.kookas.fi/articles/read/970

http://norden.finland.fi/doc/fi/perustiedot/perustiedot_plm.html

Suomen valtionjohto kutsui Saksan joukot apuun 1918 heittämään Ruotsi joukkoineen pois Ahvenanmaan saarilta.

Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?

Kansainliiton käsitelyä varten Ruotsi väärensi kartan poistamalla siitä koko Turun saariston. Näin saatiin Ahvenanmaa näyttämään "enemmän" yksinäiseltä saariryppäältä keskellä merta.

Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille? Katso nuo kaksi allaolevaa asiakirjakopiota seuraavasta linkistä:

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=124156&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI

Sähkösanoma Ruotsista 9.3.1918 Vaasan senaatille

Suomen Tukholman va.asiainhoitaja Alexis Gripenbergin sähke 20.2.1918 senaattori Renwallille Vaasaan


Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisu oli aika pienestä kiinni. Japani oli yllättäen Suomelle suopea varsin erikoisesta syystä. Japanin valtuuskunnan mielenkiinto asiaa kohtaan Kansainliitossa johtui lähinnä kansainvälisten tapahtumien vähäisyydestä tuona aikana. Tässä Ahvenanmaan kysymyksen käsittelyssä tarjoutui tilaisuus osoittaa aktiivisuutta. Suomi sai kuin saikin Ahvenanmaan riesakseen, vaikka Ruotsi teki kaikkensa, jopa väärensi kartat poistamalla Turun saariston niistä. Tämä tehtiin jotta saataisiin kokonaistilanteen näyttämään edullisemmalta Ruotsin hyväksi, ainakin kartalta katsottuna. Tämän kaiken kertoo Ramsted muistelmissaan.

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/ramstedt.html

"Ramstedtilla oli myös epäsuorasti huomattava vaikutus Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisuun Kansainliitossa. Hän oli seurannut tarkasti kiistan vaiheita sanomalehdistössä ja laatinut sen perusteella asiaa koskevan muistion. Kansainliiton Geneven konferenssiin osallistui myös Japanin valtuuskunta. Sen johtajana oli Tanetaro Megata, jonka sihteerinä toimi Ramstedtin suomen kielen oppilas Kiichi Toyama. Ramstedtin muistio käännettiin japaniksi ja jaettiin valtuuskunnan laivamatkan aikana kaikille sen jäsenille. Japanin valtuuskunnan mielenkiinto asiaa kohtaan ja sen Suomen oikeuksia puoltavat puheenvuorot vaikuttivat ilmeisen merkittävästi tehtyyn päätökseen, jolla Kansainliiton neuvosto 24.6.1921 julisti Suomella olevan kiistattomat oikeudet Ahvenanmaahan."


Aiheesta tarkemmin tässä kirjassa:

Ramstedt, G. J.: Lähettiläänä Nipponissa; muistelmia vuosilta 1919—1929. Porvoo 1950


Niistä Ahvenanmaan sankarihaudoista:

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html


Artikkelit ja kolumnit, 19.3.2008

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=124156&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI

Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?
Artikkelit löytyvät UM 90 -juhlavuoden sivuilta.

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=39458

Jussi Pekkarinen: Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille?

Kiista Ahvenanmaasta sai alkunsa heti Suomen itsenäistyttyä. Saarilla oli lyhyen ajan sisällä monenlaisia joukkoja: venäläisiä, punakaartilaisia, Uudenkaupungin suojeluskuntalaisia ja ruotsalaisia. Maaliskuussa 1918 Ahvenamaalle saapuneet saksalaiset pakottivat saarelaisia "auttamaan" tulleet ruotsalaiset poistumaan.
Sekä Ahvenanmaalla että Ruotsissa eläteltiin toiveita saariryhmän irrottamisesta Suomesta. Ruotsin mielestä ahvenanmaalaisten tuli itse saada kansanäänestyksessä päättää, kumpaan valtioon he haluaisivat kuulua. Suomella ei ollut harhaluuloja kansanäänestyksen lopputuloksesta, joten se kieltäytyi siitä ehdottomasti. Suomen mielestä Ahvenanmaa kuului historiallisesti ja maantieteellisesti Suomeen ja saarelaiset olivat vain osa maan ruotsinkielisestä väestöstä.

Sähkösanoma Ruotsista 9.3.1918 Vaasan senaatille (PDF, 107 kt)


Ruotsi yritti turhaan saada Ahvenanmaan kysymyksen Pariisin rauhankonferenssin esityslistalle. Suomi taas toivoi lopettavansa kiistan säätämällä toukokuussa 1920 lain Ahvenanmaan itsehallinnosta. Lopulta kysymys päätettiin alistaa juuri perustetun Kansainliiton ratkaistavaksi. Syyskuussa 1920 Kansainliiton neuvosto perusti erityisen tutkijakomission. Suomessa ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan vierailua. Nyt oli mahdollisuus itsekin vaikuttaa asioihin, eikä komissio ollut vain ruotsalaisten uutistietojen ja näkemysten varassa.
Kolmimiehinen komissio kävi aluksi Ruotsissa ja saapui sitten Helsinkiin. Joulukuun alussa 1920 se lähti junalla Turkuun ja edelleen laivalla Maarianhaminaan. Suomalaiset esittelivät vieraille merikortteja ja karttoja, koska halusivat vieraiden ymmärtävän Ahvenanmaan ja Turun saariston yhteenkuuluvuuden. Samalla isännät halusivat osoittaa, ettei Kihti suinkaan ollut mikään luonnollinen raja Ahvenanmaan ja Turun saariston välillä, kuten ruotsalaiset propagandassaan ja pelkistetyissä kartoissaan antoivat ymmärtää. Niissähän Ahvenanmaan pääsaaret olivat siirtyneet parikymmentä kilometriä länteen, Ahvenanmaan ja Turun saaristo oli kovasti harventunut ja Kihdistä oli tullut leveä meri.

Suomen Tukholman va.asiainhoitaja Alexis Gripenbergin sähke 20.2.1918 senaattori Renwallille Vaasaan (PDF, 470 kt)

Ahvenanmaalla ei voitu ryhtyä "henkilövalintoihin" kuten Helsingissä, vaan komission oli annettava vapaammin tutustua tilanteeseen. Suomen Tukholman-lähettiläs Werner Söderhjelm oli korostanut sitä, että "oli olemassa suuri vaara, jos komissio saa viime vaikutuksen Ahvenanmaalta ja heidän lujasta tahdostaan". Huoli oli turha. Vierailu sujui suomalaisten etukäteissuunnitelmien mukaisesti. Tutkijakomission raportti valmistui toukokuussa 1921. Siinä Ahvenanmaa tunnustettiin Suomeen kuuluvaksi, mutta samalla Suomen hallitus velvoitettiin takaamaan saarelaisten asema laajennetulla itsehallinnolla.


"Ahvenanmaalaiset halusivat Ruotsiin ja Ruotsi Ahvenanmaan"

Ahvenanmaa onkin Suomen 5. kolonna. Oli tuolloin 1918 ja on sitä tänäänkin. Käyhän Maarianhaminan sankarihaudalla...

Suomen ja Ruotsin ulkoministerit allekirjoittivat jopa yhteisen puolustussopimuksenkin 1939, vaan miten kävikään?

Niistä Ahvenanmaan sankarihaudoista:

http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html

http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html

ja onnistuikin osallistumaan Suomen puolustukseen punaista uhkaa vastaan saksalaisten rinnalla ja osittain myös ikivanhaa aluettaan puolustaen.

Aina ajankohtainen Rosvoruotsi.

Silloin suomalaiset eivät vielä tajunneet, että parasta olisi ollut myydä Ahvenanmaa Ruotsille. Olisi vain pitänyt neuvotella kunnon hinta. Nyt Suomi on 90 vuotta syytänyt rahaa rikkaaseen maakuntaan eikä pakkoruotsin opetuksella olisi ollut enää mitään 'järkevää' pohjaa. Ei tosin nytkään.

Yksi loistava tilaisuus jätettiin sekin käyttämättä. Suomen olisi pitänyt jatkosodan rauhanneuvotteluissa tarjota Ahvenanmaata Viipurin tilalle. Kaikki osapuolet olisivat olleet tyytyväisiä. Nössöt ei 'uskaltaneet' tätäkään.

Kas kun ei Siperia.

Jos Suomi olisi 1918 tai 1940 joutunut Venäjän vallan alle, olisi Neuvostotukikohtia rakennettu vain muutaman kymmenen kilomerin päähän Tukholmasta.
Sen varalta, oli Ruotsin näkökanta viisasta varautumista pahimman varalle. Se lienee päivänselvää.
Jälkeenpäin voi kylläkin höpistä mitä tahtoo, ja purkaa tunteitaan, mutta tästähän oli kyse.